20.3.2012
Sani tokoilee jälleen
Melkoinen tauko tokoilusta ollu Sanden kans, mut mukavastihan se suju, vaikka olihan tuo otus taas ihan järkyttävän flegmaattinen ku tottu Carameliin ja Cicaroon. Hyvin suju noudot ja kaukokäskyt.
18.3.2012
Sukkia siellä ja sukkia täällä
Jos sinulta katoilee mystisesti sukkia, niin tarkistapa sänkysi alle. Jos siellä lymyää pieni, merlenvärinen, nappisilmäinen riiviö hampaat ojossa, on sukkiesi katoamiselle täysin luonnollinen selitys.
Auroralla on joku mielentilahäiriö. Tai sitten se vain sattuu olemaan erityisen huumaantunut sukka-addikti. Ei tarvitse pitkäksi aikaa jättää vaatehuoneen ovea auki, kun alkaa ilmestyä keko sukkia olkkarin matolle. Aujooja tekee kovasti töitä ja asettelee sukat kauniisti myttyyn matolle. Toisinaan näen, kuinka tihulainen nappaa huomaamattomasti sukan pieniin leukoihinsa ja juoksee häntä viipottaen sukka suussaan mahrottoman ylpeänä koiranpennun laukkaa karkuun.
Aujooja tyksii, kun saa nyhtää Sania huivista tai korvista. Sanpula ottaa sillon kärsivällisen mammaroolin eikä välitä villoja nyhtävästä pennunrääpälestä. Käytiin muuten tänään jäällä, mukana myös Essi ja koiraneidit Moona ja Viola.
Auroralle käyn huomenna ostamassa matolääkkeet apteekista, ja rokotusajankohdan varaan viikon päähän madotuksesta.
Auroralla on joku mielentilahäiriö. Tai sitten se vain sattuu olemaan erityisen huumaantunut sukka-addikti. Ei tarvitse pitkäksi aikaa jättää vaatehuoneen ovea auki, kun alkaa ilmestyä keko sukkia olkkarin matolle. Aujooja tekee kovasti töitä ja asettelee sukat kauniisti myttyyn matolle. Toisinaan näen, kuinka tihulainen nappaa huomaamattomasti sukan pieniin leukoihinsa ja juoksee häntä viipottaen sukka suussaan mahrottoman ylpeänä koiranpennun laukkaa karkuun.
Aujooja tyksii, kun saa nyhtää Sania huivista tai korvista. Sanpula ottaa sillon kärsivällisen mammaroolin eikä välitä villoja nyhtävästä pennunrääpälestä. Käytiin muuten tänään jäällä, mukana myös Essi ja koiraneidit Moona ja Viola.
Auroralle käyn huomenna ostamassa matolääkkeet apteekista, ja rokotusajankohdan varaan viikon päähän madotuksesta.
 |
| Uhrisukat. |
 |
| Sani ei ole laihtunut, vaan sitä on trimmattu. |
 |
| Viipokki! |
 |
| Aaaww <3 |
 |
| Kaunis jääneiti. |
15.3.2012
Nips naps
 |
| Koda, Cicaro, Sani, Caramel |
Hammaskivet poistan joku toinen päivä, siihen en löytäny vielä sopivaa teräasetta. Ärg, kuvienkäsittely etenee varsin verkkaisesti mut kyyyl se tästä. Kohtapa puoliin hurttien kans lenkille, ja sen jäläkeen lähen ite aleostoksille marketteihi.
Päivitys klo 16:20. Tultiin lenkiltä, ja vasta tänään pesty lattia täynnä kuraa. Lähti siis vähä reilumminki karvaa Sanista kunha olin saanu tassupesut hoijeltua hurtille. Aurorasta eka tassupesu oli ihan kamalaa! Sampsa on ny iha rimmattu, otan viel joku pvä lisää karvaa otuksesta, en ny viittiny ku koira venkuili 24/7 eikä ollu aloillaa.
12.3.2012
Mustamörri ja pörröpää
Sani ja Aurora Kajaanissa, Sanilla ollu opettelemista citykoiran elämään ja kerrostaloelämään. Vähän meinais ravata ulkona ja sisällä, ku tottunu sellaseen pienestä saakka ja mittarissa lähentelee 4 ikävuotta. Haukahti sunnuntaina ovella varsin itsevarmana, että rouva tahtoo ny ulos, mut eihä se rukkaraukka tonne rappukäytävään voi mennä ulkoilemaan vapaana. Lisäks rapun äänille meinaa murista ja haukahdella.
Yksinhän tuo on osannu olla jo pienestä pitäen, mut uusi kämppä ku ei ole sille vielä kotipesä, niin hermostuminen yksinjäädessä annetaan vielä hetken anteeksi. Kovasti meinaa jumittaa lenkeillä nenästään kiinni joka koiran merkintöihin, armoton opettelu tuossa että joka pissoille ei pysähdytä. Sansku ilmensi jo pienenä, että sillä on ihan järetön kyky haistaa asioita, se elää tässä maailmassa 90% hajuaistillaan ja nenällään, 10% jää kaikelle muulle, kuten KUULOLLE.
Tavoitteena olisi, että Sani laihtuisi ainakin 2kg, mielellään 3-4kg kuitenkin, mutta ainakin näin alkuunsa edes tuon kaksi kiloa, vauhdilla 1kg/viikko. On ihan liian pullakka tyttö, kun selkä on ku pöytä ja kylkiluita ei tunne just ollenkaan. On se muori sitä ainaki ruokkinu kotona. Jepjep, ens vkl pääsee rouva laihtumaan, kun mennään makkaranpaistopuuhiin saareen Essin ja Moonan kans. Niin, ei siis vain syömään, vaan ensinnäkin lenkkeillään sinne saakka.
Kuvia ois Savoreissusta n. 400kpl, käsittelen ja tungen niitä tänne kunha kerkijän. Iso tentti tulossa ja kauheesti taas kaikkee muuta sählinkiä, ni jos kesään mennes noiki saan niin hyvä.
Yksinhän tuo on osannu olla jo pienestä pitäen, mut uusi kämppä ku ei ole sille vielä kotipesä, niin hermostuminen yksinjäädessä annetaan vielä hetken anteeksi. Kovasti meinaa jumittaa lenkeillä nenästään kiinni joka koiran merkintöihin, armoton opettelu tuossa että joka pissoille ei pysähdytä. Sansku ilmensi jo pienenä, että sillä on ihan järetön kyky haistaa asioita, se elää tässä maailmassa 90% hajuaistillaan ja nenällään, 10% jää kaikelle muulle, kuten KUULOLLE.
Tavoitteena olisi, että Sani laihtuisi ainakin 2kg, mielellään 3-4kg kuitenkin, mutta ainakin näin alkuunsa edes tuon kaksi kiloa, vauhdilla 1kg/viikko. On ihan liian pullakka tyttö, kun selkä on ku pöytä ja kylkiluita ei tunne just ollenkaan. On se muori sitä ainaki ruokkinu kotona. Jepjep, ens vkl pääsee rouva laihtumaan, kun mennään makkaranpaistopuuhiin saareen Essin ja Moonan kans. Niin, ei siis vain syömään, vaan ensinnäkin lenkkeillään sinne saakka.
Kuvia ois Savoreissusta n. 400kpl, käsittelen ja tungen niitä tänne kunha kerkijän. Iso tentti tulossa ja kauheesti taas kaikkee muuta sählinkiä, ni jos kesään mennes noiki saan niin hyvä.
9.3.2012
Junaillaan
Noneeeh, kolmen paimenhurtan kanssa matkattiin puoli tuntia aikataulusta myöhässä olleella junalla. Lemmikkivaunussa oli oikein mukava, keväinen tunnelma, iloisia koiranomistajia ja hännänheiluttajia oli jopa kaksin kappalein meidän lisäksemme, vaikka ei edes ollut viikonloppu. Tosin, hiihtolomalaisia hekin olivat, eli ei ihme sinänsä moinen "tungos" lemmikkivaunussa.
Lähin ajoissa junikselle käpöttelemään hurjan 200m matkan, aattelin lähtee ajoissa et kerkeen kolmen koiran kans sählätä ilman kiirettä. Nno, tietysti ku minä olin kerranki ajoissa, oli veeärrä myöhässä. Siinä sitte istahin portaille, teinit (Caramel ja Cicaro) odottelivat kiltisti kevätauringon paahtaessa istuskellen portailla, katsellen ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Tosi järkevästi käyttäytyivät, aattelivat toki olla aikuisiks ku pentu sen sijaan pelleili ja riekkui koko ajan. Tuli yheltä ohikulkijalta palautetta että on kovin nätisti käyttäytyviä koiria mulla siinä. Lämmitti syräntä kuulla tommosta, ku tuntuu että on saanu vaa hävetä näitä räyhärenkejä lenkeillä, uhmaavat vissiin ku ennen olleet niin kivasti. Okei, toisinaan ovat hirmu asiallisesti, ja toisinaan eivät ollenkaan. Jännää.
Tässähä tulee iteki yltiösosiaaliseks lenkkeilijäks, ku ei yhtäkää lenkkiä pääse menemään ilman että joku ohikulkija jää ihastelemaan Auroraa. Tollasella pörrösellä, nappisilmäsellä pennulla on näin keväisin selkeesti jokin vaikutus ihmisiin. Jokseenki alkaa jo huvittaa, mut en edelleenkään valita, juniksellaki ihmiset hymy korvissa katteli ku talutan 3 koiraa ja yks o tollane säälittävä riäpäle kahen tenun joukossa. Siinä tuli semmone pikkupoika about 10 vee silittelee ihan lupaa ensin kysyen koiria, ja selitteli suu vaahdossa koirista ja siitä, miten tahtois oman koiran. Hää opetteli muistamaa miu koirien nimet ulukoo, vieläköhä hän muistaa ne?? Sai talutella Auroraa vähä siin juniksel ja sain taas oivan tilaisuuden valistaa seropien eduista pojan äidille, joka jutusteli ja kyseli kiinnostuneena seropien ja rotupien terveydestä mun kanssa. Siitähä aiheesta mä jaksasin keskustella vaikka tuntikausia, mutta typistäen kerroin, että kyllä se seropi todennäkösesti terveempi valinta on.
Junamatka sujui lokoisasti, teinit matkusti ihan konkareina ja Aurora nukku melkei koko matkan. Koirat sai tervehtiä about 1v lasta, joka osas sanoa KOIRA ja osoitti Caramelia. Cicsu ja Aurora ei vissiin näytä koirilta? Hehe. Viisaasti neidit pientä tervehtivät, vaikka kummastelivat omituisesti puhuvaa mini-ihmistä silmät suurina.
Päästiin Savoon, laitettiin koirat kaverin kämpille ja lähettii Siiliin uimaan. Takas tullessa arvailtiin paniikissa, mitä miun silppurit on tuhonneet kaverin kämpiltä (kaveri aloitti suojatoimet jo päivää ennen ku saavuin Savoon, siel oli matot rullalla ja tavarat piilossa...) mut koirat ei ollu tuhonnu MITÄÄN. Hyvä vaan, en joutunu maksumieheks.
Kuopiosta tervoon liukkaita teitä pitkin, ja nyt ollaan taas täällä kotona. Muori alkaa pehmetä Auroralle, ymmärtää vissiin asian viimein, kysy jopa eilen että mikäs se on tuo pentu ees nimeltään. Sanoi se kans, et voi se sitä joskus hoitaa jos tarvii. Hyväksynnän merkki tuolta ihmiseltä tuo selkeesti. Muhaha.
Käytiin tänään metsäs lenkil ja otin uudel obiskal uusia fotoja koirista, jotka käsittelen vasta ku meen takas Kajaaniin oman koneen ääreen. Lissään ne sit Kuvat.fihin ja linkkailen tännekki.
Lähin ajoissa junikselle käpöttelemään hurjan 200m matkan, aattelin lähtee ajoissa et kerkeen kolmen koiran kans sählätä ilman kiirettä. Nno, tietysti ku minä olin kerranki ajoissa, oli veeärrä myöhässä. Siinä sitte istahin portaille, teinit (Caramel ja Cicaro) odottelivat kiltisti kevätauringon paahtaessa istuskellen portailla, katsellen ohikulkevia ihmisiä ja koiria. Tosi järkevästi käyttäytyivät, aattelivat toki olla aikuisiks ku pentu sen sijaan pelleili ja riekkui koko ajan. Tuli yheltä ohikulkijalta palautetta että on kovin nätisti käyttäytyviä koiria mulla siinä. Lämmitti syräntä kuulla tommosta, ku tuntuu että on saanu vaa hävetä näitä räyhärenkejä lenkeillä, uhmaavat vissiin ku ennen olleet niin kivasti. Okei, toisinaan ovat hirmu asiallisesti, ja toisinaan eivät ollenkaan. Jännää.
Tässähä tulee iteki yltiösosiaaliseks lenkkeilijäks, ku ei yhtäkää lenkkiä pääse menemään ilman että joku ohikulkija jää ihastelemaan Auroraa. Tollasella pörrösellä, nappisilmäsellä pennulla on näin keväisin selkeesti jokin vaikutus ihmisiin. Jokseenki alkaa jo huvittaa, mut en edelleenkään valita, juniksellaki ihmiset hymy korvissa katteli ku talutan 3 koiraa ja yks o tollane säälittävä riäpäle kahen tenun joukossa. Siinä tuli semmone pikkupoika about 10 vee silittelee ihan lupaa ensin kysyen koiria, ja selitteli suu vaahdossa koirista ja siitä, miten tahtois oman koiran. Hää opetteli muistamaa miu koirien nimet ulukoo, vieläköhä hän muistaa ne?? Sai talutella Auroraa vähä siin juniksel ja sain taas oivan tilaisuuden valistaa seropien eduista pojan äidille, joka jutusteli ja kyseli kiinnostuneena seropien ja rotupien terveydestä mun kanssa. Siitähä aiheesta mä jaksasin keskustella vaikka tuntikausia, mutta typistäen kerroin, että kyllä se seropi todennäkösesti terveempi valinta on.
Junamatka sujui lokoisasti, teinit matkusti ihan konkareina ja Aurora nukku melkei koko matkan. Koirat sai tervehtiä about 1v lasta, joka osas sanoa KOIRA ja osoitti Caramelia. Cicsu ja Aurora ei vissiin näytä koirilta? Hehe. Viisaasti neidit pientä tervehtivät, vaikka kummastelivat omituisesti puhuvaa mini-ihmistä silmät suurina.
Päästiin Savoon, laitettiin koirat kaverin kämpille ja lähettii Siiliin uimaan. Takas tullessa arvailtiin paniikissa, mitä miun silppurit on tuhonneet kaverin kämpiltä (kaveri aloitti suojatoimet jo päivää ennen ku saavuin Savoon, siel oli matot rullalla ja tavarat piilossa...) mut koirat ei ollu tuhonnu MITÄÄN. Hyvä vaan, en joutunu maksumieheks.
Kuopiosta tervoon liukkaita teitä pitkin, ja nyt ollaan taas täällä kotona. Muori alkaa pehmetä Auroralle, ymmärtää vissiin asian viimein, kysy jopa eilen että mikäs se on tuo pentu ees nimeltään. Sanoi se kans, et voi se sitä joskus hoitaa jos tarvii. Hyväksynnän merkki tuolta ihmiseltä tuo selkeesti. Muhaha.
Käytiin tänään metsäs lenkil ja otin uudel obiskal uusia fotoja koirista, jotka käsittelen vasta ku meen takas Kajaaniin oman koneen ääreen. Lissään ne sit Kuvat.fihin ja linkkailen tännekki.
5.3.2012
Lehtikankaan koirapuistossa
Moonan kanssa sai taas turrikat riekkua koirapuistossa, ja Kiksu tuli tänä aamuna kottiin kaverilta. Tehtiin niin et kaveri talutti Kiksua ihan normaalisti, ja mä tulin vastaan ihan nobodyna, mut otus alko vetämää armottomasti heti mut nähtyään. Kyllä se laumansa tunnistaa. Caramel muris ja alisti Kiksun heti ku tultii ovesta sisälle, ja Aurora juos sängyn alle murisemaan. Oli aika lystiä, ku ne viimein tajus, et niitte omaa laumaa oleva otushan se on vaan tullu takasin. Eikä Kiksu ees ollu poissa ku pari päivää.
Koirapuistos tosiaan käytiin tnn, sinne tuli sellane karhun kokonen nöffiuros, joka sai Caramelin kiljumaan, toi ku o vähä herkkis, jos isommat koirat tulee sitä tuuppimaan ja tönimään.
Aurora kasvanu ihan silmissä, mitenhän paljon lie painoa tullu lisää otukselle. Jännä nähä, tuleeko tosta minkä kokone. Arvelen, että joku 45cm korkea.
Ja vielä rakennekuvat neitokaisista
Ulkoasukin sai taas vähän päivitystä, entinen oli aivan liian sekava omaan makuuni.
Koirapuistos tosiaan käytiin tnn, sinne tuli sellane karhun kokonen nöffiuros, joka sai Caramelin kiljumaan, toi ku o vähä herkkis, jos isommat koirat tulee sitä tuuppimaan ja tönimään.
Aurora kasvanu ihan silmissä, mitenhän paljon lie painoa tullu lisää otukselle. Jännä nähä, tuleeko tosta minkä kokone. Arvelen, että joku 45cm korkea.
Ja vielä rakennekuvat neitokaisista
 |
| 9 vkoa |
 |
| 9kk |
 |
| 9kk |
2.3.2012
Pulkkamäessä
Kaveri tahtoo pittää Kiksua vielä tämänkin sunnuntain, huomenna hää vissiin raaskii viimein luovuttaa Kiksun takas kottiin. Käytiin Kartsun ja Aujoojan kans pulkkamäen alla kirmailemassa, ku ei ollu siel ktn muita. Kuvissa karmee kittilaatu, pahoitteluni siitä.
1.3.2012
Kevät saapuu
Oijoi, lauhoja kelejä ja valoa vaikka millä mitalla, ihanata ku kevät on ovella! Pääsee taas jynssäämään koirien tassuja, tos onki mukavasti hommaa ku on 12 kuratassua puunattavana aina sisälle tullessa. Se on sitte sen ajan murhe. Naapureita näin tossa rapussa äsken hirmuisen lauman, kaikki jostain syystä samaan aikaan kulki tosta, ni tuli taas hyvää palautetta koirien melutasosta! Jee. Tosi kivoja naapureita mulla, onneksi.
Aurora on oppinut menemään portaat nyt myös alaspäin, ja saanut lenkillä paljon huomiota ohikulkijoilta, mikä on vaan loistohomma, kun pentu sosiaalistuu siinä niin hyvin. Toisia koiria ja ihmisiä nahkamaha kohtaa häntä heiluen ja reippaasti nuuhkien, ei pelkää ollenkaan uusia tuttavuuksia. Käytiin tänään keskustan tuntumassa lenkillä, siellä oli joku ihmeen luistelukerho, ja kaiuttimet pauhas ja ihmisiä oli ihan hirmuisesti, joten totta kai mä tungin sinne pennun kanssa, mitä mainioin paikka sosiaalistaa otusta. Aurora ihmetteli hieman kovaa meteliä ja ihmispaljoutta, mutta siinä se ihan viileesti istuskeli ja katseli menoa. Oon käyny Aan kans sellasia korkeintaan puolen kilsan lenkkejä pisimmillään, ihan löntystelyä ja oikeastaan se ei ole edes lenkkeilyä, vaan ULKOILUA. Pennulla on nyt noussut vasen korva pystyyn, oikea on juuri ja juuri taittokorvana.
Isojen pentujen kans riehuttiin tänään koirapuistossa, oli taas porukkaa jopa Onnelan koirapuistossa. Pennelit ohitti tänään ihmiset mallikkaasti, eivät juuri kiinnittäneet huomiota niihin. Itelläni alko tänään loma, matkaan vissiin jossain vaiheessa hiihtistä Savoon, tai sisko tulee Kajaaniin, sen näkkee sitte ajallaan, suunnitelmat vielä vähän auki. Kamrus akku loppunu, ja laturi on Savossa, kuvia aika harvakseltaan tulee nyt, mut täs yks. Aurora oppinu menemään sängylle säkkituolin kautta, ja tulemaan samaa reittiä takaisin.
Aurora on oppinut menemään portaat nyt myös alaspäin, ja saanut lenkillä paljon huomiota ohikulkijoilta, mikä on vaan loistohomma, kun pentu sosiaalistuu siinä niin hyvin. Toisia koiria ja ihmisiä nahkamaha kohtaa häntä heiluen ja reippaasti nuuhkien, ei pelkää ollenkaan uusia tuttavuuksia. Käytiin tänään keskustan tuntumassa lenkillä, siellä oli joku ihmeen luistelukerho, ja kaiuttimet pauhas ja ihmisiä oli ihan hirmuisesti, joten totta kai mä tungin sinne pennun kanssa, mitä mainioin paikka sosiaalistaa otusta. Aurora ihmetteli hieman kovaa meteliä ja ihmispaljoutta, mutta siinä se ihan viileesti istuskeli ja katseli menoa. Oon käyny Aan kans sellasia korkeintaan puolen kilsan lenkkejä pisimmillään, ihan löntystelyä ja oikeastaan se ei ole edes lenkkeilyä, vaan ULKOILUA. Pennulla on nyt noussut vasen korva pystyyn, oikea on juuri ja juuri taittokorvana.
Isojen pentujen kans riehuttiin tänään koirapuistossa, oli taas porukkaa jopa Onnelan koirapuistossa. Pennelit ohitti tänään ihmiset mallikkaasti, eivät juuri kiinnittäneet huomiota niihin. Itelläni alko tänään loma, matkaan vissiin jossain vaiheessa hiihtistä Savoon, tai sisko tulee Kajaaniin, sen näkkee sitte ajallaan, suunnitelmat vielä vähän auki. Kamrus akku loppunu, ja laturi on Savossa, kuvia aika harvakseltaan tulee nyt, mut täs yks. Aurora oppinu menemään sängylle säkkituolin kautta, ja tulemaan samaa reittiä takaisin.
 |
| kähh. |
Cicaro lähti muutamaks päiväks kaverille, ku hää niin kovasti Kiksusta tykkää. Nyt jo ikävä minu pientä myttyä.
26.2.2012
Jiiviöt
Lauma jakselee hyvin, käytiin tänään Kiksun ja Karskin kans koirapuistossa, kun oli niin mahrottoman nätti päivä. 5 uutta koiratoveria tavattiin ja kaikki oli tyttöjä, mutta leikit sujui oikein mallikkaasti siitäkin huolimatta. Auroran kans kävin privaattilenkin keskustassa, kun isommat pennet jäi nukkumaan kämpille.
Otukset osaa ootella mainiosti kotona, eivät enää jää kuin harvassa tapauksessa vinkumaan mun perään kun lähen, yleensä sillon jos ne on kovin aktiivisia ja oon niitä virikkeellistäny ennen lähtöä, ja antanu niille huomiota, niin sitte noo jää itkemään perään, mikä on täysin ymmärrettävää, muttei aina ennakoitavissa, jos tuleeki äkkilähtö johki. Rapun äänille haukkuvat enää erityisen harvoin, naapurit ovat vaan kiitelleet kun ovat niin hiliasia koiria kuulema.
Aurora osaa odottaa nyt lupaa ennen kuin se rynnii ruokakipolle, ja se osaa myös mennä maahan. Kasvattajalle annoin luvan opettaa jo ennen kotiutumista istumisen ja tassun antamisen, ja tassua neiti tarjoo kaaressa huitomalla heti ku innostuu vähääkään. >:3 Maalailin ite kämpillä seinät, koirat sai onneks aina suljettua toiseen tilaan vaikka pieni kämppä onkin. Ei nuo torvelot onneks tiellä ollu, mulla ois muuten 3 valkeaa paimenhurttaa nyt.
Tiistaina ois taas toko, en tiiä vielä et mil laumal sinne tosin männään. Kävellen ei voi mennä, jos Aurora tulee mukaan, koska matka on tolle rääpäleelle vielä liian pitkä, vaikkei olekkaa kyse ku reilun kilsan matkasta. On muutes lenkkeilty Moona-collien kans täs muutamaan otteeseen, nätisti tytöt lenkkeilee yhdessä.
Caramelilla on ikävä tapa olla liian kiinnostunut vastaantulevista ihmisistä tai koirista. Se menee häntä koholla kylmästi tuijottaen ja matalasti muristen toisten koirien luokse, ja ihmiset taas on niin kivoja että niiden päälle yritettäs hyppiä. Harmillista, että noi pennut todellakin oli aivan liian pitkään Savos korves, kun pelkokaudet ja herkkyyskaudet ja kaikenmaailman kaudet meni ohi. Nelikuisena ne tais mun matkaan lähtee Kajaaniin ekaa kertaa, ja vasta 8kk iässä muutin Kajaanin korvesta kaupunkiin. Kyllä Cicarokin haukkuu toisille koirille lenkillä ja hyppii takajaloillaan eteenpäin naurettavan näkösenä, mut ei se hertsaa tai pelkää niinku Caramel, joka on epävarma tollasis asiois. Aurora taas on alkanut maistelemaan seiniä ja listoja. Saan vissiin muutaman vuoden päästä rempata kämppää kun ja jos lähen tästä kämpästä. Saatan ripotella sitruunaa, pippuria, etikkaa tai eläinkaupasta saatavaa sprayta seinille ja listoille.
Aurorasta pitäs kaiken jären mukaan tulla sosiaalisempi otus kaupunkielämään ku nuista kahesta, koska se ny pienestä saakka näkee tätä kaupungin menoa ja vilskettä ihmisineen ja koirineen. Tiedän kyl, miten ton Caramelin hermostuneisuuden vastaantulijoihin sais reenattua pois, pitäs vaa ottaa joskus privaattilenkki sen kans ja oikeesti treenata. On vaa täs ny kaikenlaista ollu. Ois se silti kiva ku vois kohdata kaikenlaiset kulkijat ilman vetämistä ja murinaa. Jospa tää tästä, nuoria koiria kuitenkin kaikki, ja pidän ite kovan kurin siinä, miten koirani käyttäytyvät kotona ja ihmisten ilmoilla. Tuskin kukaan koskaan valmis on, eikä täydellistä koiraa löydy mistään. Vikansa kaikilla, mutta aina niitä voi korjailla ja fiksailla.
Sanotaan ny yks valaiseva ajatus tähän loppuun, Aurora teki tänään ekaa kertaa pissit ulos. Mahto siinä ohikulkijat kattoo ku mä ylistän koiraa, joka nyt vaan sattu tekemään tarpeensa ulos. Suuria asioita Auroralle, ja omistajalle.
Otukset osaa ootella mainiosti kotona, eivät enää jää kuin harvassa tapauksessa vinkumaan mun perään kun lähen, yleensä sillon jos ne on kovin aktiivisia ja oon niitä virikkeellistäny ennen lähtöä, ja antanu niille huomiota, niin sitte noo jää itkemään perään, mikä on täysin ymmärrettävää, muttei aina ennakoitavissa, jos tuleeki äkkilähtö johki. Rapun äänille haukkuvat enää erityisen harvoin, naapurit ovat vaan kiitelleet kun ovat niin hiliasia koiria kuulema.
Aurora osaa odottaa nyt lupaa ennen kuin se rynnii ruokakipolle, ja se osaa myös mennä maahan. Kasvattajalle annoin luvan opettaa jo ennen kotiutumista istumisen ja tassun antamisen, ja tassua neiti tarjoo kaaressa huitomalla heti ku innostuu vähääkään. >:3 Maalailin ite kämpillä seinät, koirat sai onneks aina suljettua toiseen tilaan vaikka pieni kämppä onkin. Ei nuo torvelot onneks tiellä ollu, mulla ois muuten 3 valkeaa paimenhurttaa nyt.
Tiistaina ois taas toko, en tiiä vielä et mil laumal sinne tosin männään. Kävellen ei voi mennä, jos Aurora tulee mukaan, koska matka on tolle rääpäleelle vielä liian pitkä, vaikkei olekkaa kyse ku reilun kilsan matkasta. On muutes lenkkeilty Moona-collien kans täs muutamaan otteeseen, nätisti tytöt lenkkeilee yhdessä.
Caramelilla on ikävä tapa olla liian kiinnostunut vastaantulevista ihmisistä tai koirista. Se menee häntä koholla kylmästi tuijottaen ja matalasti muristen toisten koirien luokse, ja ihmiset taas on niin kivoja että niiden päälle yritettäs hyppiä. Harmillista, että noi pennut todellakin oli aivan liian pitkään Savos korves, kun pelkokaudet ja herkkyyskaudet ja kaikenmaailman kaudet meni ohi. Nelikuisena ne tais mun matkaan lähtee Kajaaniin ekaa kertaa, ja vasta 8kk iässä muutin Kajaanin korvesta kaupunkiin. Kyllä Cicarokin haukkuu toisille koirille lenkillä ja hyppii takajaloillaan eteenpäin naurettavan näkösenä, mut ei se hertsaa tai pelkää niinku Caramel, joka on epävarma tollasis asiois. Aurora taas on alkanut maistelemaan seiniä ja listoja. Saan vissiin muutaman vuoden päästä rempata kämppää kun ja jos lähen tästä kämpästä. Saatan ripotella sitruunaa, pippuria, etikkaa tai eläinkaupasta saatavaa sprayta seinille ja listoille.
Aurorasta pitäs kaiken jären mukaan tulla sosiaalisempi otus kaupunkielämään ku nuista kahesta, koska se ny pienestä saakka näkee tätä kaupungin menoa ja vilskettä ihmisineen ja koirineen. Tiedän kyl, miten ton Caramelin hermostuneisuuden vastaantulijoihin sais reenattua pois, pitäs vaa ottaa joskus privaattilenkki sen kans ja oikeesti treenata. On vaa täs ny kaikenlaista ollu. Ois se silti kiva ku vois kohdata kaikenlaiset kulkijat ilman vetämistä ja murinaa. Jospa tää tästä, nuoria koiria kuitenkin kaikki, ja pidän ite kovan kurin siinä, miten koirani käyttäytyvät kotona ja ihmisten ilmoilla. Tuskin kukaan koskaan valmis on, eikä täydellistä koiraa löydy mistään. Vikansa kaikilla, mutta aina niitä voi korjailla ja fiksailla.
Sanotaan ny yks valaiseva ajatus tähän loppuun, Aurora teki tänään ekaa kertaa pissit ulos. Mahto siinä ohikulkijat kattoo ku mä ylistän koiraa, joka nyt vaan sattu tekemään tarpeensa ulos. Suuria asioita Auroralle, ja omistajalle.
22.2.2012
Lemmikkikauppailua
Tänään shoppailtiin. Aurora pääs vuorostaan mukaan eläinkauppailemaan, ja mukaan tarttu alennuksilta Pretty in pink -ruokakippo ja pinkki panta. Kippo oli vaan vitosen ja panta 74 senttiä, ei paha. Isommille penneille toin pari siansorkkaa. Aurora uskaltaa mennä jo hieman portaita ja osaa kävellä hihnassa, jumittaa jos ohi ajaa rekka tai jos kohti kävelee vastaantulija. Hienosti se on oppinut hihnailun saloja, viisas neiti. Sai mummoilta kehuja ulkoillessaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)