Valentines day

Ihanaa ystävänpäivää!

- Toivottaa Paimenlauma

 Ystävänpäivää vietettiin käymällä tyttöjen kans kattomassa Penkkarit. Paimenet käyttäytyivät Kauppakadun ihmisvilinässä ihanteellisesti, ja saivatpa raaputuksia ja kehujakin parilta mummerolta. Joku penkkarirekasta huus "SÖPÖ KOIRA!" ja viskas karkkeja, ja tämä toistui vielä toiseen kertaan kun oltiin jo kävelemässä pois. Keräsin kunnon kourallisen karuskeja, yhteesä tasan 20kpl. :D Kiksu löys kans yhen karuskin jonka jouduin ryöstämään siltä, ikävä kyllä sen osalta. Mut iha hyvä saldo koiralta kerätä yks penkkarikarkki, hah! 

Saalis penkkareista ja messuilta.

Muistellaan nyt tähän loppuun muutamalla kuvalla vielä erästä höpöä ystävää joka asustaa kaukana etelässä! C&C vissiin näkee Auroran jos meen hiihtiksel eli vkolla 10 EHKÄ käymään siskon luona etelässä. Jännä nähdä, mitä tyttäret taas tuumaavat toisistaan reilun parin kuukauden tauon jälkeen.

Höpö 14.2.2013

                      Höpö ja Tara-sheltti.




Nyt Yllärinä vielä video Aurorasta, joka on oppinut syliinhyppy-tempun! Kuvasin videon näytöltä, joten laatu kärähti aika pahasti. Samoin äänet, joten syrra kuulostaa ihan ihmeelliseltä kiljukanalta.

Matkalla paimenten

Seuraavana hieman matskua viime viikon lenkeiltä.

Tiistaitapa taas

Elikkä tokorapsa. Onko viime tiistain tokosta muka jo viikko aikaa.. uskomatonta miten nopeesti menny viikko, tuntuu että muutama päivä sitten oli toko ja kirjotin siitä tänne jaarutteluja. Meijän elämä pyörii ny pitkälti tokon parissa, ja yksinolon kertaamisessa teiniajoilta. Mutta tämän päivän tokoon...
Jälleen onnistunut tokokerta, johan nyt on ollu hyvä putki, toivottavasti ei katkea vielä ens tiistaihin. Kävin tyttöjen kans riehumassa koirapuistossa reippa puoli tuntisen, heiteltiin keppiä, etittiin napuja hangesta ja riekuttiin ihan kunnolla. Kotona tytöt nukku ja kun koitti aika lähtä tokottamaan, nukkuivat paimenet vielä sikeästi..

Kiksu aloitti. Vire ei ollut taaskaan hyvä alkuunsa. Kiksu haahuili eikä kuunnellut peruskäskyjä -> koira takas tolppaan ja Cara kuvioihin. Caran kans jäävejä, kaukoja, noutoa, estehyppyä ja hyppynoutoa(!!). Hyvin sujui kaikin puolin ja vire oli oikein reipas ja iloinen ja hyvin haettiin kontaktia silloinkin kun ite keskityin ihan muuhun, kuten esteen kantamiseen tai Kiksun palkkaamiseen hiljaisuudesta tolpassa.

Kuvioihin Kiksu, jonka vire alkoi olemaan oikea. Tajuaakohan se, että jos se ei halua työskennellä minun kanssa, se joutuu venaamaan sivussa? Motivoituukohan se oikein, jos se tekee vain välttääkseen kiinni olemisen sivussa? Kuitenkin se tuntuu sitten motivoituvan sen 15-20 minuutin päästä ihan oikein, ja kontaktia alkaa löytymään ihan uudella tavalla alkuun verrattuna. No, Kiksun kans seuraamista, jäävejä, kaukoja, noutoa, estehyppyä ja hyppynoutoa(!!). Loppuun päin alkoi sujumaan taas paremmin, Kiksu syttyy aina vähä jälessä tilanteeseen jos vertaa Karaan.

Uutena liikkeenä siis VOI ja EVL luokkien liike hyppynouto, jota kokeiltiin ensimmäistä kertaa. Nouto ei vielä suju täydellisesti, koska koirat ei pidä kapulaa tarpeeksi pitkään, joten sehän se ensin pitää saada kuosiin tietysti. Kokeiltiin silti, ja hyppynouto sujui hienosti, kumpikin nouti ekalla yrittämällä kapulan tuoden sen esteen ylitse minulle. Cara piti ensimmäistä kertaa kapulaa jopa siihen saakka, että se kerkesi hieman pyörähtää sivulle kapula suussa, ja tiputti sen sitten. Sattumaa, mutta vahvistin tuota toimintaa palkkaamalla lelulla hirmuisten kehujen kanssa. Kiksu yllätti taas, ja sekin nouti kapulan innokkaasti esteen yli, mutta tiputti jälleen kapulan metri ennen minua.

Tavoitetta tulevaisuuteen: 

• kaukokäskyt sujumaan missä tahansa järjestyksessä (istu maahan seiso; randomize)
• noudossa esineen pitäminen suussa, kunnes käsky irrottamisesta annetaan, lisäksi kapulan oikea pitämistapa
• jääveissä nopeampia suorituksia ja lisää varmuutta (istu maahan seiso)
• paikkamakuun ja luoksepäästävyyden harjoittelua (edellyttää porukan kasaamista)
• estehypyssä lisää etäisyyttä esteeseen ja käsiapujen poisjättäminen
• kokeenomaisia suorituksia esim. kaverin ollessa tuomarina
• (tunnistusnouto, ruutuun lähettäminen?)

Loppuun joitakin vanhoja otoksia joita toiv. en ole ennen julkaissut. Kaivelin luuria, laatu on mitä on.

Kotona käymässä, lauma koossa - aina yhtä ihana näky. Kiksun lasersilmät hohtaaaa ja Aurora kooomaa.

Jänisvahdit työssään.

Siili joskus syssyn lenksulta.

Hajosin tälle tänään skoles niin lahjakkaasti... :D Sampura partahemmo.

Tytöt lähössä kotiin joululomille, pakkasta huikeesti. Huomatkaa ernuhäntä.

Onko meidät hylätty lopullisesti?

Joskus viime vkolla otettu foto tolppatontuista. © Essi.

Otollinen tilaisuus tsekata, kuinka koirat käyttäytyvät kun ovat yhtäkkiä useamman päivän ajan hoidossa, erillään toisistaan. Reissuhan sujusteli tosi nastasti, enkä ala siitä kertoilemaan pitkästi koska luulen ettei se kiinnosta valtaosaa lukijoista. Autossa tuli istuttua takapuolet puuduksiin ja rahaa paloi Helsingissä aleostoksilla ja laivalla törsäillessä. Ens vuonna uudelleen, oli sen verran huikee meno paatissa.

Kotiuduin eilen yhen aikaan yöllä ja lähin samantien hakemaan Kiksua hoidosta. Koira oli onnesta soikeena miut nähdessään, riehu ja läähätti silmät pullollaan korvat takakenossa ja pomppi syliin. Kunnon nassukka, hyvä nassukka. Kiksu oli ollu hoidossa tosi kiltisti ja sai kehuja hoitotädiltä, saa kuulema tuoda uudelleenkin hoitoon jos tarvis on. Olihan se otus vähän haukkunu ja jyrsiny oven tiivisteitä yksin jäätyään, mutta ei mitään katastrofaalista. Vissiin vähän eroahdinkoa kun jäi ypöyksin vieraaseen asuntoon. Noh, kahen seutuun kotia, kolmelta nukkumaan ja aamulla herätys 6.30 skoleen. Kiksu jäi yksikseen koko asuntoon, en rajannut eteistilaan. Kotiin tullessa Kiksu oli taas aika hihhulina, tavanomaista enemmän oikeestaan. Se kieri taas selällään pitkin lattioita ja önis ja koetti kaikkesa saadakseen minun huomioni. Haukottelin, istahdin koneelle ja naputtelin niin pitkään kunnes koira rauhoittui täysin maate. Sen jälkeen annoin sille huomiota ja Kiksu sai katella ikkunasta pihalle... ja mikäs muukaan siellä viipotti mänemään ku se sama hemmetin kurre mikä aina ilmestyy roikkumaan tuohon seudulle. Kiksu näki sen ja alkoi oikein tutisemaan innostuksesta. Nostin sen alas ikkunalta ja se yritti loikkia minu syliin ja ikkunaa vasten että näkis sen jyrsijän ees vilaukselta jotta vois kiksaantua siitä vielä vähä lisää. Laitoin Cicaron maate, ammuin oravan (ainakin mielessäni senkin blogiini eksyneet eläinaktivistit) ja rauhoittelin taas Kiksua ihan harjoituksen vuoksi. Piiiiiippp... piiipp... pipipipipiiiiiiiIIII alkoi kuulumaan ja taas alkoi sama huomioimattomuus koiraa kohtaan. Ei menny kauaa ku pystyin jo hakemaan hihnan ja koira sekos taas. Istuin siis lootusasennossa sängyn reunalla niin pitkään, kunnes koira rauhoittui hetkeks ja lähettiin lenksulle. Onneks otin namit matkaan, koska koira normalisoitui heti kun sai tehdä jotakin. Otin jo ulko-ovella perusasentoa, lenksulla palkkasin aina kun pikkuotus otti kontaktia ja niin pois päin namistellen koko pisureissun ajan. Kotona Kiksu nappas puruluun suukkiin ja rauhoittui jyystämään sitä ja otti sitten torkut.

Cara saapui hoidosta sinä aikana ku olin raapustamassa Kiksun hoitoajasta, joten jatkan nyt samantien facepalmina siitä, kuinka paimenperse oli käyttäytynyt hoidossa... Mistähä alottas. Varmaan siitä, että minun pitää alkaa treenaamaan noita kahta taas erillään. En oo niitten kans nimittäin teiniaikojen jälkeen just lenkkeilly erikseen niin, että toinen joutuu venaamaan kotona. Caralla oli hoitopaikassa eroahdistusta. Se oli tehnyt tarpeitaan sisälle, tullut ylite olkkarissa olevasta aitauksesta joka on suht. korkea, hyppiny pöydille ja kaatanu penkkejä, pureksinu DVD:n ja silputtanu H&M:n kuvaston tuhannen päreiks. Tämän lisäksi se oli ulvonut ja huutanut yksinollessaan ja täten saanut Unnan levottomaksi ja puremaan lattiaan reiän. Eiiiii kele. Ihan uskomatonta. Just ku kehuskelin ettei oo paimenet mtn tuhonnu yksinollessaan sitten tenuaikojen, eli ainakaan puoleen vuoteen.

Tuli taas niin huono koiranomistaja -olo, koska kyllähän nuitte pitäs osata olla hoidossa erikseen ilman että saavat eroahdistusoireita. Kotona ne menee niin huoletta kahdestaan, ne nukkuu yksinollessaan kaikes rauhas. Mut tää tuli nyt vähä shokeeraavana yllätyksenä Caran kohdalla vastaan miten huonosti se oikeesti osaa olla vieraassa paikassa yksinyksin. Suunnitelmana siis muutamasta sekunnista alkavat yksinoloharjoitukset molemmille, tavoitteena se, että kumpikin osaa olla yksin kotona ilman ahdistumista, kun esmes lenkkeilen vain toisen kans. Tehään tästä ihan arkirutiini, että koirat saa lenkkeillä myös yksikseen aloittaen pienistä pyörähdyksistä ulkona kunhan siihenkin saakka ensin joskus päästään, ja toinen jää sillon ihan viileenä odottamaan kotiin. Mennään ja tullaan lähes kyllästymiseen saakka. Vielä kun on jotain tehtävissä, ennen ku nuo vanhenee lisää ja eivät opi koskaan olemaan ihan yssikseen, niin on aika tarrata ongelmaan. Sanotaan nyt kuitenkin että muuten Cara olikin käyttäytyny tosi mallikkaasti, mutta yksinjäänti oli sille ihan liikaa.

Masentaa. Vituttaa. Ärsyttää. Me aletaan harjoittelemaan

jo tänään. Luvassa siis lukuisia ovenavauksia seuraavina kuukausina.

Aloitetaan 5 sekunnista, edeten aina yksinoloaikaa lisäten +5s, kun hyviä suorituksia tulee ainakin 80%. (Hyvä suoritus= pientä piippailua sallitaan, mutta ei mitään suurempaa.) 

Lähdöstä ei tehdä numeroa koskaan, ei mennessä eikä tullessa. Audacity nauhoittaa tapahtumia, 

koska se kertoo enemmän kuin naapurit.

Reissua

Soijjaa ihan pukkaa ku huomenna tai ylihuomenna laumanjohto painelee veks Suomen rajoista. Lähen Viron suunnille Goom-opiskelijaristeilylle. Koirat menee hoitoon kavereille, kumpikin eri paikkaan, täksi ajaksi. Saas nähä kui pärjäävät. Cara ei oo koskaan ollu missään hoidossa, koska se on... Cara. Se saattaa kiipeillä katossa etsimässä sille kuulumattomia esineitä kun sille tulee tylsää. Kiksu pärjää varmasti tosi hyvin hoidossa, ei oo sille todellakaa ensmäinen kerta. Se on niin helppo koira että menee missä ja kellä vaan, toisin ku tuo puupääpaimen. Huomenna käydään vielä aamusta eväsretkeilemässä Vimpelin suunnilla, ja katotaan sitten millon se lähtö tulee. Mutta palaamisiin taas maanantaina!

Pitihän se vielä tulla päivittämään, että vein nyt tytöt hoitoon. Kumpikin katteli viimeseen saakka minu perään ku kävelin pois päin, Kiksun itku kuulu vielä 50m päässä... :D voi ei minu tyttöjä, jospa niillä sujuis hyvin hoitopaikoissa. Odottelen ite lähtökyytiä, joka myöhästyy reilun puoli tuntia... Nyt, palaamisiin heti maanantain jälkeen. 

Guess what, piti taas raakata virkettä ylite, koska Caran hoitopaikasta tuli soitto että Cara allergisoi siellä yhtä ihmistä. Aurora ei allergisoinut kuin vähäsen siellä hoidossa ollessaan, mutta paimen alkoi allergisoimaan samantien, joten hoitopaikka vaihtui onneksi aika helpolla toiseen. Cara saa olla toisen kaverini luona hoidossa, missä on porokoira Caralla kaverina. Jees.. nyt, vaikka taivas repeäis ni en tule enää päivittelemään mtn, kyytikin saapuu aaaivan pian.. Somro. Enkä enää aio kirjoittaa tähän mitään mikä sisältää sanat "palaamisiin" ja "maanantaina". En. Moi.

Kuvakaboom

Viime kerran Vimpelin reissulla otettuja kuvia. Huikeet ampumaharjotukset oli vissiin prikaatilla ku kuulu moinen räiskintä tuohon meijän lenksupaikalle. Tytöt ei välittäny tietenkään mitään vaikka ryski ja jytis naapurissa.. :D Tässäpä jokunen Essin ottama kuvatus.

*Herskyvää huutonaurua*

... ihan vain siitä ilosta, että kello on 17:45 tiistaina, ja olen edelleen hereillä.... TOKO klo 20.00, joten mahdollisuus siihen, että nukahdan ja nukun tapani mukaan puolen tokon ohitse, on minimaalinen... KRRÄH.

- Hän kommentoi jälleen tokon jälkeen kuinka noudot, kaukkarit ja jäävit sujuivat
ja monenko kermanvärisen bortsun syliin tänään juostiin -

Nyt tulee niin teknisesti selitykset tämän päivän tokosta, kuin vaan mahollista. Päätä vähä jompppaaa.

Perusasento, seuraaminen sekä luoksari: Perusasennot tänään OK, seuraamiset ei oikein sujuneet, luoksarit hyviä molemmilta.

Nouto: Etenkin Cicarolta taas hyviä noutoja, samoin kuin Caramelissakin huomattavissa kehitystä. Haki varmasti jo kaukaa kapulan, vaikka niin kuin Cicarokin, tipauttavat edelleen liian ajoissa kapulan.

Kaukkarit: Jees, Kiksun kans en ottanu näitä tänään kun makuullaan pysyminen oli niin vaikeaa olevinaan. Caralta lyhyen välimatkan päästä istu-maahan-seiso sekä kauempaa maahan-istu väliltä suorituksia.

Jäävit: Caralta sujui seiso, maahan sekä istuminenkin pienellä avustuksella eli lähinnä itse melkein pysähdyin että sain sen istahtamaan. Varmuutta oli mukavasti kun ei ponnahtanut ylös vaikka kiertelin Caraa ja tein harhauttavia häiriöliikkeitä. Cicaro osasi jäävän maahanmenon, muita ei otettu sen kans.

Estehyppy: Cicaro ei suostunut hyppäämään esteen yli, este on sen verran korkea tuolle että se ei sitä joka kerta halua hypätä. Siispä kaadoin esteen ja hypytin kerran sen yli. Cara hyppäsi ennätyskaukaa ilman käsimerkkiä ja suoritti muutenkin virheettömästi estehypyn.

"Aksasählingit": Loppuun pyysin tyttöjä hyppäämään penkeille sekä menemään puisen, aika pimeän ja ahtaan tunnelin lävitse. Caramel ei suostunut, Cicaro suostui hienosti.

Mukava tokokerta kaikenkaikkiaan ja muutama tilanne tuli eteen että toinen koira juos ihan läheltä ja ois VOINU tytöt juosta niitte syliin mut ehei, käskyllä tulivat heti luokse. Jesh. Samoiten kumpikin olivat hyvin hiljakseen kun odottivat tolpassa kiinni omaa vuoroaan. Aiemmin päivällä käytiin Vimpelissä Sissin ja Moonan kans ni malttoivat hyvin keskittyä ehke senkin takia.

Tsekitaut rait naw

http://paimenlauma.blogspot.com/2013/01/haastetta-pukkaa.html

Sain toisen samanlaisen haasteen, joten postausta on jatkettu. Tsekkaa, onko sinut haastettu tällä kertaa... Teksti ei asetu normaalikokoiseksi, vaikka muokkaisi html-kirjoitusta. Kärsikää liian suuresta, liian pieni näytti vielä rasittavammalta. Blogger hirttolistalla ylimmäksi.

Ps. "SE ON TAAS IHAN SUKKAHUURUISSA!" Caramelito B. Succalito ilmoittautuu

oranssi-ruskea-raitainen villainen sukka hampaissaan sekopäiseksi eliöksi.

Päivä Puistolassa

Vapaapäivä. Heräsin henkisesti vapaapäivään vasta kun tajusin, että lenkki voidaan hoitaa valoisan aikaan ja kipitin hakemaan koirille hihnat ja huivit. Flunssa alkaa olla selätetty ja kuvia kun ei ole otettu kunnolla juuri viime päivinä, otin kameran matkaan meijän lenksulle. Halusin ehdottomasti päästä paikalle, missä voisi pitää koiria irti.

Mentiin siis Puistolaan, jossa kulkee kyllä ihan vieressä hiihtolatuja (no missäpä ei kulkisi, talvi kun on, huohhista vuan..), mutta valtasin sellaisen umpihangikkokaistaleen mäen päältä, missä emme ole kenenkään tiellä. Koirat irti ja hankeen - ohikulkeva ulkomaalainen katsoi ja naureskeli minulle ja koirille ku tarvottiin keskelle hankea.

Aikamme rähvellettyämme umpihangessa, kiivettiin mäki alas ja käytiin koirapuistossa. Jonkun aikaa saatiin olla ihan ihtemme kanssa, kunnes paikalle saapui kaksi uroskoiraa. Joku musta ennen näkemätön uros, joka ei kovin leikkisä ollut, ja vanha tuttu beeerrrrni, jota ilman emme usein puistoile - ikävä kyllä. Ylileikkisä, päällejuokseva berninuorukainen, joka ei usko vaikka omat koirat komentaa hampaat irvessä ja hyökkäilee niskaan kiinni, ei ole kiva yhdistelmä. Berni härnää minkä kerkee ja tytöt ei saa mitään rauhaa kun jättiläinen ahdistelee. Onneks ne lähti pian eikä berni tänään ollu niin villillä tuulella mitä yleensä. Oisin muute lähteny tavalliseen tapaani ite ennen niitä, turha ahistella omia koiria moisen leikkikaverin takia...

Kuvasaastetta...

Yks pöyhkis ja yks kalju.

Pöyhkis käy kiekalla.

Failure.jpeg

Nyt jos et iso paha koira usko, niin HAMPUUSI HAMMASTAA sinulle reiän luppakorvaasi!

Nuutto on yväää, nakanoonikin on yväää

Töhökki

Hönökki

Tänään ois tarkoituksena käydä viimein pidemmällä lenkillä tyttöjen kanssa ku oon iteki takas kuvioissa. Ainut että tänä aamuna herättyäni toinen korva on ollu lukossa. Autojen äänet kuuluu kauheena pauhuntana ja muutenkin on aika veikee olo, mutta eihän se mitään lenkkeilyä estä, toisin kuin kuumeilu esti. Käytiin me toissapänä armottomas lumimyrskys koirapuistossa, kotiin tullessa näytin turpaansaaneelta ku ripsarit saatto vähä olla levinny ku vaakasuoraan sato pieniä neuloja suoraan silmiin..

On muuten jännä huomata, miten monelle muulle tulee aina samasta aiheesta postaus mitä ite vasta postaa.. uskon kyllä että pitkälti samat "Koirani päivä kuvina" "Kokataan koiralle" "Lauman ruokinta" "Meijän varusteet" "Meijän harrastukset" jne aiheet pyörii ikuisesti tuhansissa koirablogeissa, mutta se että ne ilmestyy het seuraavana päivänä samalla ulkoasulla ja asettelulla väännettynä, ihmetyttää... Eivät minun postaukseni edes ole niin ihkuja, että niitä kannattaisi plagioida. Ite oon niin reilunrehti ja kiva ihminen että olen copyorja, ja niin kuin oikeassa maailmassakin pitää itseään suojella rikossyytteiltä, kirjaan itse aina tarkasti jos jostakin olen kuvia ottanut tai jos en niitä itse ole ottanut. Opinnot, joita suoritan, katkeavat pahimmillaan siihen jos ei "muisteta" mainita lähteitä. Ei ne aina muistu arkielämässä eikä oikein mene minultakaan, mutta tarkoitus on aina että annan kunniaa hänelle joka antoi minulle vaikkapa aiheen postata jostakin tmv. Koska se on aina itelleki kiva jos saa maininnan toisessa blogissa.

Njaa mitähä muuta kummaisaa elämiseen kuuluu.
Tänään vapaapäivä koska herääminen tuntui liiallisen nukkumisen takia ylivoimaiselta, ja kun tunnit eivät olleet pakollisia, niiin..

Mukavampi katella Simpsoneita kotiluolassa ja naksutella koiria juustolla palkiten jostain typerästä tempusta. Siitä tulikin mieleeni, että Aurora osaa myös hypätä nyt syliin... Kolme neljästä siis. Sani taitaa jo olla turhan tuhti moiseen temppuun, eikä sitä sais koskaan irtaantumaan maasta tarpeeksi, höhö. Voi Tani.

Vasemmalla joku luentojen aikaan kyhhäelty tekele. Minulla on kuulema synkkiä ajatuksia kun piirtelen moisia. Minulta jo kysyttiin, mitä tuo kuski kantaa kourassaan, ja se on säkki johon se kerää ihmisiä. No, minullepa naurettiin luennolla 5 minuuttia suoraa huutonaurua sen takia, mutta se ihan oikeasti on sellainen säkki.
PS. Tää korva tuntuu niiiin häröltä.