Neulahuovutus ohjeet

Helppoa ja hauskaa. Kokosin tähän toivottavasti selkeät ja kattavat ohjeet lukijoille ja satunnaisgooglaajille, joita neulahuovutus kiinnostaa. 30 eurolla saa huovutusneuloja, ison kasan erivärisiä huovutusvilloja ja jos haluaa säästää muutaman euron, hankkii huovutusalustan vanhasta vaahtomuovipatjasta leikkaamalla. Aikaa yhden 20cm korkean työn tekemiseen kuluu noin 3 tuntia. Loistava lahjavinkki, ja viitseliäät voivat tehdä töitä vaikka tilauksesta!


1. Muotoile vaahtomuovista tai hyvin taipuvasta rautalangasta hahmo. Korvia tai muita pieniä yksityiskohtia ei välttämättä tarvitse muotoilla rautalangasta.

2. Päällystä rautalanka tavallisella neulelangalla. Lanka kannattaa valita sen mukaan, minkä värinen hahmon pohjaväri tulee olemaan, ettei lanka paista ikävästi villan alta.

3. Lankaa kannattaa kiertää niin paljon, että saat hahmolle suunnilleen haluamasi lopulliset muodot, jotta villaa ei tarvitse käyttää paljoa.
Kiinnitä huomiota langan riittävään määrään kapeissa osissa kuten jaloissa ja hännässä. Jos laitat lankaa liian vähän, huovutus on vaikeaa ilman kunnollista tarttumatukipintaa villalle. Pistelet neulalla jatkuvasti rautalankaan ja menetät hermosi.

4. Villa tiivistyy mitä enemmän sitä huovutat. Huovuta pohjaväri, ja kun olet siihen tyytyväinen, töki vielä vähän joka puolelta - tiivis työ on hyvä työ!

5. Lisäile haluamiasi yksityiskohtia ja lisäosia kuten korvia, silmiä ja värejä hahmoosi pohjavärin päälle. Pienenpieniä yksityiskohtia, kuten silmiä lisätessäsi pyörittele sormiesi välissä pieni määrä villaa tiiviiksi, jolloin sen neulaaminen hahmoon on tarkkaa ja vaivatonta.

6. Työ on valmis, kun olet huovuttanut sen mieleiseksesi. Neulahuovutettua työtä ei tarvitse välttämättä käsitellä vedellä.

Focus and shoot

Huomenna Tamminäyttelyt täällä Nälkämaassa. Pitäähän sinne lähteä kuolaamaan paimenia ja ostamaan likoille jotakin kivaa kojuilta. Nikon lähtee kans matkaan niin saan ikuistettua karvakorvia, jotka tunnistan tai joita on erikseen pyydetty kuvaamaan. Taistelu pallohallin keinovaloa vastaan odottaa, vaan onneksi on jälkikäsittelyohjelmat, joilla pystyy korjaamaan sen mitä korjattavissa on voimakkaasti kellastavalta ympäristöltä. Kameran akut ja muistikortit tarkistelin jo hyvissä ajoin eilen. Siispä huomiseen.

Täältä löytyy kuvia Tamminäyttelystä.

Käytiin tänään (no eilen) myös tsekkaamassa mei lähin koirapuisto! Lisää kuvia ens postauksessa.

Harrastusten vuosikolmannes

Muutto taas aikalailla tehty, vaikka olo on spurgahtava kaikkien näiden muuttolaatikoiden ympäröimänä. Nassukat matkas tuttuun tapaansa takapenkillä uinuen. Muuttokuormaa roudatessani koirat venas kämpässä ja kitinä väheni mitä useamman reissun olin kävellyt autolta kämpälle ja takasin. Kävin kaupassa melkein samantien kunhan ensin käytin koirat lyhyellä lenkillä, ja koirat jäivät odottamaan samalle pedille kiepillä nukkuen. Tuttu kämppä koirille, oltiin tosin 7kk toisaalla.

Tänään oli ensimmäinen kevään ohjattu agilitytunti uudessa treeniporukassa. Mentiin aksaan 2h muuton jälestä, joten muutosta väsyneestä ohjaajasta ja hämillään olevista koirista huolimatta meillä meni hienosti. Kouluttaja on kannustava ja tarkka, ja saimme häneltä monta aivan uutta vinkkiä treenien jatkamiseen. Tämä kevät painottuu itsenäiseen treenaamiseen, koska siihen tuossa treeniporukassa on hyvät mahdollisuudet. Käymme viikoittain ohjatuissa treeneissä, joissa kullekin koirakolle on varattu 10 min treeniaikaa, eli meille yhteensä 20 min ja muun ajan seuraan muiden koirakoiden treenejä ja opin niistä paljon jo niinkin. Halli on kylmä, joten pakkasraja siellä on -15C. Koirien ja ihteni alku- ja loppulämmittelystä täytyy huolehtia hyvin, ja nyt tulee siskon koirille neuloma villamantteli tarpeeseen. Sen kun laittaa toppamanttelin alle niin kelpaa odotella omaa vuoroa autossa. Vielä kun toisen samanlaisen saisi!

Cicarolla oli arvatenkin tänään pallo hukassa, se nuuhkutteli maata treeneissä. Minun piti käskeä se napakasti pois nuuhkimasta ja ottaa siihen kontakti. Pieni tutustumisrata sujui hyvin, kunhan Kiksu ensin syttyi. Se meinas olla alivireessä, joten sitä piti hetsata paljon korkeilla äänähdyksillä. Tämä toimi, ja muutaman toiston jälkeen Kiksu oli jo nopea etenijä. Kiksun on jo aiempi kouluttaja todennut olevan haastava, koska se toimii helposti joko ali- tai ylivireessä. Minun täytyy itse tunnistaa, mikä sen viretila treeneissä on, ja suhteuttaa tähän oma ohjaustyyli eli hetsaanko vai hillitsenkö koiraa. Koira muuttui ihan silmissä, kun sain sen lopettamaan ehkä jännityksen takia johtuvan sijaiskäytöksensä eli nuuhkimisen, ja ymmärsin innostaa koiraa reilusti.

Cara toimi tavalliseen tapaansa tasaisen hyvällä vireellä, jo pihalla se leikki lelulla kuin kotonaan. Carakin meinasi ensin lähteä nenänsä vietäväksi, mutta keskeytin sijaistoiminnon samantien. Caraa ohjatessa sain vinkiksi käyttää iloisempia ääniä, niin kuin teen Kiksun kanssa. Caran kanssa käytän huomaamattani matalia, erittäin kannustavia, "miehisiä" ääniä, jotka jarruttavat Caraa. Tämä oli hyvä kuulla, sillä en ole kiinnittänyt tähän itse huomiota aikaisemmin. Muutaman toiston jälkeen muistin itse käyttää ääntäni oikein ja koiralta lähti käsijarru pois päältä. Caran kans otettiin välistävetoja, joissa minun piti muistaa käyttää vähemmän jalkojani ja enemmän selkää sekä muistaa pitää selkä suorassa, etten kumarru ohjatessani. Teen niin, koska en kai luota että koira etenee ilman minun kyyristelevää turvaamistani tmv.

Ilmoitin meidät ohjaustekniikkakurssille Rumikselle, joka alkaa 24.1. ja kestää 5 kerran verran. Treenit ovat perjantaisin, joten 5 viikon ajan meillä tulee olemaan treenit joka torstai ja perjantai. Lisäksi huhtikuussa on Vappu Alatalon motivointikoulutus. Ihanan mukavasti aksaäksöniä yhelle keväälle. Ois vaan vielä epiksiä jossaki Kainuun alueella niin ei kehtais valittaa.

Neulahuovutus

Helppoa ja hauskaa. Kokosin tähän toivottavasti selkeät ja kattavat ohjeet lukijoille ja satunnaisgooglaajille, joita neulahuovutus kiinnostaa. 30 eurolla saa huovutusneuloja, ison kasan erivärisiä huovutusvilloja ja jos haluaa säästää muutaman euron, hankkii huovutusalustan vanhasta vaahtomuovipatjasta leikkaamalla. Aikaa yhden 20cm korkean työn tekemiseen kuluu noin 3 tuntia. Loistava lahjavinkki, ja viitseliäät voivat tehdä töitä vaikka tilauksesta!


1. Muotoile vaahtomuovista tai hyvin taipuvasta rautalangasta hahmo. Korvia tai muita pieniä yksityiskohtia ei välttämättä tarvitse muotoilla rautalangasta.

2. Päällystä rautalanka tavallisella neulelangalla. Lanka kannattaa valita sen mukaan, minkä värinen hahmon pohjaväri tulee olemaan, ettei lanka paista ikävästi villan alta. (Ei siis punaista lankaa valkealle työlle...)

3. Lankaa kannattaa kiertää niin paljon, että saat hahmolle suunnilleen haluamasi lopulliset muodot, jotta villaa ei tarvitse käyttää paljoa.
Kiinnitä huomiota langan riittävään määrään kapeissa osissa kuten jaloissa ja hännässä. Jos laitat lankaa liian vähän, huovutus on vaikeaa ilman kunnollista tarttumatukipintaa villalle. Pistelet neulalla jatkuvasti rautalankaan ja sormiisi ja menetät hermosi.

4. Villa tiivistyy mitä enemmän sitä huovutat. Huovuta pohjaväri, ja kun olet siihen tyytyväinen, töki vielä vähän joka puolelta - tiivis työ on hyvä työ!

5. Lisäile haluamiasi yksityiskohtia ja lisäosia kuten korvia, silmiä ja värejä hahmoosi pohjavärin päälle. Pienenpieniä yksityiskohtia, kuten silmiä lisätessäsi pyörittele sormiesi välissä pieni määrä villaa tiiviiksi, jolloin sen neulaaminen hahmoon on tarkkaa ja vaivatonta.

6. Työ on valmis, kun olet huovuttanut sen mieleiseksesi. Neulahuovutettua työtä ei tarvitse välttämättä käsitellä vedellä.

Hakusanat: neulahuovutus, neulahuovutus ohjeet, neulahuovutus ohjeita, kuinka neulahuovutetaan, huovutus

Vuoden alkuja

Hyvää Uutta Vuotta 2O14 vielä kaikille. Toivottavasti koiranne eivät pelänneet pauketta. Vietin itse vuodenvaihteen Helsingissä, ja koirat olivat kotikotona tämän ajan. Sani, joka ei ennen raketeista paljoa perustanut, oli nyt hakeutunut muorin lähettyville ja stressaannut pauketta. Aurora ei näyttänyt jännitystään, mutta sen maha oli sekaisin pari päivää. Onneksi ostin juuri Aptuksen Tehobakteja, niin maha rauhoittui niillä samantien. Cica ja Cara olivat vain tuijottaneet raketteja sohvan selkänojalla nokat lasissa kiinni, korvat pystyssä. Eivät olleet pelänneet.

Ompelin Cicalle ja Caralle autovaljaat. Tähä mennessä oon ollu aika laiskis koirien matkustuksen suhteen, mutta ny päätin että koirat matkaa jatkossa kiinni lyhyilläkin matkoilla, ku tänä vuonna rampataan koiraharrastuksissa ainakin 2 kertaa viikossa, joten silläkin aloin asiaa miettimään kun tulee autoiltua enemmän koirien kanssa.

Nyt ei enää tarvi miettiä viittiikö jarruttaa porotokan ollessa muutaman metrin päässä, ku ei oo vaaraa että lentäs koiraa niskaan. Valjaat tuskin estävät damaget jos rysähtää hirvi nokkaan satasen vauhissa, mutta idiksenä näillä on pitää koirat keskitilassa ja estää niiden lentäminen tuulilasiin äkkijarrutuksissa ja toivottavasti silloinkin jos joskus rysähtää. Ai niin, en omista farmarimallista autoa. Ja kyllä olen vastuuton kun ompelin itse autovaljaat enkä hankkinut valmiita sellaisia. Ja ehkä vähiten kiinni taloudellisista syistä tämä. Enkä haluaisi perustella ja puolustella aivan kaikkea mutta se on viisainta internetissä.

Tekniset tiijjot:

• H-malliset
• Vahvistetut ompeleet
• Leveä nylon
• Pehmustettu Y-osa
• Valjaat mukavat vaikka koira nukkuisi sykkyrällä
• Painopiste jakautuu tasaisesti kaikkialle
• Eivät erityisen nopeat pukea, koska tärkeämpää oli saada paine jakautumaan tasaisesti
• Malliltaan H-valjaat
• En tee näitä tilauksesta koska en halua olla vastuussa muiden koirien hengestä.

 

Kasvatussuunnitelma 2014

Johdanto

Kehotan lukemaan pohjatiedoksi Kasvatus-tekstini ennen tähän kirjoitukseen tutustumista. Muutamille ihmisille kerkesin ennen tämän postauksen julkaisua varovasti vihjaista, että saatan jatkaa sekarotuisten paimenkoirien kasvatusta vielä jonain päivänä. Olen kypsytellyt tätä asiaa ja haluaisin tuoda nyt esille sen, mitä olen pohdinnoissani saanut aikaan. Haluaisin samalla avata keskustelua aiheeseen liittyen - se on tässä vaiheessa minulle tärkeää. Toivon kritiikkiä, kyseenalaistamista ja kiperiä kysymyksiä sekä keskustelua kasvatuksellisesta näkökulmasta, en eettisestä näkökulmasta seropien lisääntymiseen. Julkaisen saapuneet kommentit tarkistettuani ensin niiden sisällön, ja anonyymitkin pystyvät kommentoimaan. Koen, että on parempi tuoda suunnitelmat päivänvaloon ajoissa ennen seuraavaa yhdistelmää, jotta ne kerkeävät kypsyä muidenkin mielessä kuin omassani, ja että kerkeän etsiä yhdistelmään sopivaa urosta ja sijoituskotiehdokasta.

Kasvatuksellisesti tulen kohtaamaan eettisen kysymyksen, jota täytyy vielä miettiä tarkkaan ennen seuraavaa risteytystä. Kuinka kauan voin risteyttää vain FCI1-ryhmän sisällä, ennen kuin perinnöllisten sairauksien riskien riittävä hallinta on mahdotonta? Voisinko hyödyntää muiden FCI-roturyhmien olemassaoloa säilyttääkseni monipuolisen geenipoolin kasvateissani, kuitenkin säilyttäen samalla ihannekoirani?

Tarkoitus ja tavoite - vielä kerran

Suunnitelmissani on jatkaa sekarotuisten koirien kasvatusta. Ensimmäinen pentue, Betty's vuosimallia 2011 osoittautui suunnitelmieni mukaiseksi pentueeksi. Motiivinani seuraavassa pentueessa on varmistaa, että minulla on jatkossakin potentiaalisia, mielekkäitä harrastuskoiria ja elämänkumppaneita vierelläni arkea jakamassa. Mikäli annan nykyisten kasvattieni vanheta liian vanhoiksi sukua turvallisesti jatkaakseen, olen jälleen alkupisteessä jonain päivänä, vaikka nykyisistä kasvateistani on toivottavasti iloa vielä pitkään.

Tavoitteena ei ole saada aikaan uutta koirarotua eikä tarkkoihin ulkonäkökriteereihin perustuvaa koiratyyppiä, vaan tavoitteena on ylläpitää mielekästä sekarotuista harrastuskoirakantaa pitäen geneettisen kirjon monimuotoisena sekä luonne- ja terveysominaisuudet optimaalisina. Tavoitteena ei ole taloudellinen hyötyminen enkä kannata koirien määrän lisäämistä ilman motiivia vain koiranpentujen ilosta tai vain siksi, että jonkun tietyn nartun jälkeläisille on kysyntää.

En siis suunnittele pentuetta lähtökohtaisesti siksi, että sille on kysyntää. Suunnitelmat lähtevät itsekkäistä syistä, omasta tarpeesta tietynlaisille sekarotuisille koirille. Koen silti tärkeäksi, että kysyntää tulee myös ulkopuolelta. Kysyntää on ilmaantunut runsaanlaisesti jo ennen tämän suunnitelman julkaisemista. Mikäli käy niin, etten löydä yhtäkään kriteereihin sopivaa sijoituskotia ja urosta yhdistelmään, suunnitelmat jäävät suunnitelmatasolle ja vanhenemme arvokkaasti nykyisten kasvattieni kanssa. Pentueen saaminen maailmaan ei ole itseistarkoitus tai tavoite jonka on pakko toteutua keinolla millä hyvänsä.

Terveys

Koirilla on lukuisia sairauksia, joista kasvattieni roduissa eniten esiintyy silmäsairauksia, lonkkaniveldysplasiaa, polvilumpioluksaatiota, kinnervikaa, osteokondriittia, spondyloosia, epilepsiaa, autoimmuunisairauksia ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Sen lisäksi että perinnöllisten sairauksien riskit tulee minimoida, tulee huomiota kiinnittää muihinkin periytyviin asioihin kuten lisääntymisterveyteen. Tällä tarkoitan juoksurytmiä, tiinehtyvyyttä, astumista, emonvaistoja, suvun pentuekokoja sekä pentujen elinvoimaisuutta ja kuolleisuutta.

Terveystutkimuksilla saadaan selville koiran terveydentila ja voidaan minimoida riski sairaista jälkeläisistä. Genetiikka on oikukas, joten mitään ei voi tietää varmaksi, mutta riskit tulee kuitenkin minimoida. Tavoitteenani on allergiavapaa, perinnöllisiä sairauksia sairastamaton sekä luustoltaan terve pentue, joka kykenee helpon arjen ohessa aktiiviseen harrastamiseen.

Luonne

Painotan pentueessa eniten oikeanlaista luonnetta. Betty's-pentueen yksilöiden luonnetta olen analysoinut jokaisen pennun osalta, ja olen kiitollinen monipuolisista vastauksista, joita olen saanut pentujen kodeilta. Palaute on erityisen tärkeässä roolissa, sillä en voi analysoida koko pentueen luonnetta vain kahden kotiin jääneen pennun perusteella.

Tavoite seuraavassa yhdistelmässä on, että yksilöt ovat kohtalaisen saalisviettisiä sekä riittävän laumaviettisiä ja rohkeita sekä avoimia ja että niillä on hyvä hermorakenne. Taistelutahtoa saa olla reilunlaisesti ja temperamenttia kohtuullisesti. Vilkas koira joka havannoi ja reagoi jokaiseen ympäristön asiaan ei ole mukava koira arjessa eikä harrastuksissa. Kovuus ympäristöä kohtaan on toivottavaa, jotta koira ei muodostaisi pelkotiloja yllättävistä tilanteista kodin ulkopuolella. Niiden työstäminen voi olla erittäin uuvuttavaa jälkikäteen. Riittävä ohjaajapehmeys ja ohjaajakeskeisyys kuvastavat myös tavoittelemaani pentuetta.

Ohjaajapehmeän koiran omistajalta vaaditaan toki tarkkuutta kouluttamisen suhteen, ettei koirasta tule nöyristelevää ja pelokasta liian kovan koulutuksen takia. Luoksepäästävyydeltään pentue saa olla aavistuksen pidättyväinen, mutta arkuutta ne eivät saa ilmentää. Jokaisen vastaantulijan syliin ei siis tarvitse juosta, mutta ihmisiä ei saa pelätäkään. Laumakäytöksen ja koirien elekielen hyvä hallinta on myös oleellista, jotta koiralla olisi hyvät lähtökohdat tulla toimeen toisten koirien kanssa ja toimia laumassa ilman että ylimääräisiä väärinymmärryksiä syntyy. Laumaviettisyys on eduksi kouluttamisessa, mutta siinä saattaa piillä riski eroahdistukseen ellei asiaa huomioida pennun kasvatuksessa.

Ulkonäkö

Ulkonäölle asetan vähiten kriteereitä, vaikka ulkonäölläkin on merkityksensä. Pentueen säkäkorkeusvaihtelu tulee todennäköisesti olemaan tuntuva niin kuin aiemmassakin pentueessa. Haluaisin kuitenkin säilyttää nykyisen koon kasvateissani ilman että se merkittävästi muuttuu.

Tavoitteena on saada aikaan +/- 45cm kokoisia sirohkoja, alkukantaisen näköisiä koiria, joilla on sopusuhtainen, terve ja liioittelematon rakenne normaaleilla kulmauksilla. Kasvatukseen käytettävien yksilöiden tulee liikkua energisesti ja matkaavoittavasti, sillä liike kertoo valtavan paljon koiran rakenteesta. Rungon tulee olla korkeuttaan selkeästi pidempi ja tyypiltään ravaajatyyppisiä. Yleisolemus on kuiva - ei löysää nahkaa tai riippuvia suuria korvia tai muitakaan ylijalostettuja ominaisuuksia. Puolipitkä tai pitkä turkki on ihanne, ja pohjavillaa tulee olla suojaamassa kylmältä ja kuumalta. Turkin ei kuitenkaan ole tavoiteltavaa olla niin muhkea, että koira ei kestä kuumuutta tai että turkki on epäkäytännöllinen esimerkiksi kuivumisen suhteen. Värityksellä ei ole mitään merkitystä. Ulkonäöllisesti kasvattejani kuvastaa keskikokoisuus, sopusuhtaisuus, liioittelemattomuus ja käytännöllisyys.

Sijoittaminen

Lähtökohtaisesti, ennen kuin voin edetä ajatusta pidemmälle suunnitelmissani, tarvitsen sijoituksesta kiinnostuneen kodin. Todennäköisesti en voi vielä jättää pentua kotiin seuraavasta yhdistelmästä, jolloin sijoittaisin pennun tai pari ja muutaman vuoden kuluttua teettäisin jommasta kummasta pentueen sijoitussopimuksen nojalla, mikäli kasvatti olisi kaikin puolin mielekäs koira. Toinen vaihtoehto on pennuttaa sama narttu toisen kerran, jolloin nartun pennuttaminen on ensimmäisen pentueen myötä mahdollista myöhemmälläkin iällä, esimerkiksi nartun ollessa noin 7-vuotias. Harrastuskoiramääräni on täynnä, joten kolmas koira ei siksi mahdu vielä laumaani. Haluan tarjota kaikille koirilleni riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa, joten siksi kolmannen aktiivisesti harrastavan koiran jättäminen kotiin ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta vielä seuraavasta pentueesta.

Sijoituskodin tulisi omata kanssani samat aatteet sekarotuisten koirien kasvatukseen liittyen. Lisäksi sijoituskodin tulisi olla kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa enemmän kuin takapihan agilityä ja sunnuntaitokoilua. Tämä siksi, että koiran kyvyt ja luonne ovat helpommin arvioitavissa, kun koira ei vietä koko elämäänsä kotipihalla, vaan se pääsee välillä paineistumaan harrastuksissa ja kilpailutilanteissa. Kilpailutuloksia en vaadi, koska ne kertovat koiran kykyjen lisäksi omistajan kilpailunhalusta ja koulutustaidoista. Jos koira kykenee toimivaan harrastamiseen ja pystyy olemaan stressaamatta erilaisissa ympäristöissä, se kertoo koirasta enemmän kuin ruusukkeet ja pokaalit. Vaatii silmää nähdä koiran hyvät ja huonot ominaisuudet, ja näitä ominaisuuksia voi tarkastella myös kilpailemisen ulkopuolella, esimerkiksi harrastuksissa.

Sijoitussopimuksen haltijan tulee olla täysi-ikäinen, ja koira tulee hoitaa ja kasvattaa niin, että sillä on valmiudet kasvaa henkisesti ja fyysisesti tasapainoiseksi koiraksi. Mikäli kasvatti osoittautuu kelvolliseksi kasvatusta ajatellen, on minulla oikeus käyttää sitä kasvatuksessani myöhemmin. Tarkemmat ehdot sovitaan kun se on ajankohtaista.

Yhdistelmän kriteerit

Minulla on käytettävissäni kaksi kasvattamaani narttua seuraavaa yhdistelmää varten, joista toinen on omani, ja toiseen tarjoutui tilaisuus nykyisen kodin puolelta. Koska sopivan uroksen etsiminen on huomattava haaste, en ole rajannut vaihtoehtoa vain yhteen rotuun, sillä luonnevaihtelua rotujen sisällä on paljon. Eniten yksilön ominaisuuksista ratkaisevat luonne, terveys ja koko. Olen kiinnostunut vaihtoehtoina mm. bordercolliesta, shetlanninlammaskoirasta, lapinporokoirasta, islanninlammaskoirasta, pyreneittenpaimenkoirasta tai jonkin muun rotuisesta ominaisuuksiltaan yhdistelmään soveltuvasta uroksesta, eikä sopiva sekarotuinenkaan ole poissuljettu vaihtoehto. Joistakin seuraavana esitetyistä sulhasen kriteereistä olen valmis joustamaan hieman.

Uroksen on oltava luustokuvattu ja silmätutkittu terveeksi, eikä sillä tai sen lähisuvussa saa esiintyä taipumusta allergiaan tai perinnöllisiin sairauksiin. Molempien kivesten tulee olla laskeutuneet, lonkkanivelten A tai B, kyynärnivelten 0. Muut luuston terveystulokset eivät ole välttämättömiä mutta erittäin suositeltavia.

Luonteeltaan haen hyvähermoista, saalisviettistä, matalatemperamenttista, kohtalaisen kovaa ja luoksepäästäväistä, avointa ja rohkeaa urosta. Uroksella ei saa olla ääni- tai alusta-arkuuksia. Arkikielisemmin sanottuna uroksen ei tulisi reagoida ympäristön tapahtumiin liian voimakkaasti ja pääkopan pitäisi kestää normaalit arjessa tapahtuvat asiat, kisatilanteet ja yksinolot. Uros saa kuitenkin olla "paimenmaisen pehmeä", joten mitään kovapäätä en etsi. Omistajakeskeisyys on toivottu ja hyvä motivoituvuus välttämätön ominaisuus. Ominaisuudet, jotka sulkevat uroksen pois vaihtoehdoista ovat huonohermoisuus, liiallinen terävyys, suuri haukkuherkkyys, riistaviettisyys sekä liiallinen pehmeys ympäristöä kohtaan. Ne eivät ole suunnittelemaani yhdistelmään soveltuvia ominaisuuksia. Mikäli saalisvietti painottuu paimentamiseen, sen tulee olla hallittavissa.

Ulkonäöllisistä seikoista ihannesäkäkorkeus olisi n. 40-50cm, eikä uros saa geneettisistä syistä olla merle, ja mikäli on aihetta epäillä piilomerleyttä, sulkeutuu uros pois vaihtoehdoista. Rakenteeltaan etsin sopusuhtaista ja normaalit kulmaukset omaavaa yksilöä. Turkin tulee olla puolipitkä tai pitkä. Sekarotuisen uroksen kaikkien rotujen tulee olla tiedossa.

Ehdot uroksen omistajan palkkiosta sovitaan uroksen omistajan kanssa. Mikäli sinulla on tarjota sijoituskoti, koti tai uros astutukseen tai sinulla on jotakin kysyttävää tai palautetta annettavana, ota toki yhteyttä blogiin tai säpöön leenamayah@gmail.com

Voiko sekarotuinen harrastaa tai kilpailla?

"Sekarotuisten harrastusmahdollisuudet ovat melko heikot."

"Sekarotuisilla ikävä kyllä ne harrastusmahdollisuudet ovat paljon kapeemmat mitä rotukoirilla."

"Tällä hetkellä sekarotuisella harrastaminen on melkoisen hankalaa ja tosiaan, tuloksetonta."

-------------------------------------------------------------------------------
Onko näin, vai onko kyse vanhasta stereotypiasta tai tietämättömyydestä? Kirjoitan auki oman mielipiteeni tähän asiaan vain sekarotuisia koiria elämäni aikana omistaneena ja vain sekarotuisten koirien kanssa harrastaneena ja kisauraa korkkailleena.Ihmiset tuntuvat sekoittavan harrastamisen ja kilpailemisen mahdollisuudet toisiinsa. Rajoitukset seropin kanssa tulevat vastaan nimenomaan kilpaillessa eikä harrastaessa, joten yllä esitetyt lainatut argumentit ovat epätosia.

Sirutus antaa sekarotuiselle entistä parempia mahdollisuuksia harrastaa ja kilpailla. Tunnistusmerkitty ja FIX-rekisteriin rekisteröity sekarotuinen voi harrastaa monipuolisemmin kuin tunnistusmerkitsemätön sekarotuinen.
Rekisteröimätön rotukoira ja sekarotuinen ovat sama asia. Jos tällaista koiraa ei ole tunnistusmerkitty sirulla tai tatuoinnilla, sitä ei voida rekisteröidä mihinkään (seropia FIX-rekisteriin ja rotukoiraa omaan rekisteriinsä). Lyhyesti ja ytimekkäästi: Seropi voi harrastella, harrastaa, kilpailla ja "varjovalioitua".

Tuloksellisuus harrastuksissa on vaikeasti määritettävissä, ja jokaisen subjektiiviset kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka tuloksellisuus omalta osalta koetaan. Toiselle tuloksellisuus merkitsee sitä, että koira sijoittuu toisinaan mätsäreissä. Toiselle sama voi merkitä luokkanousuja ja sertejä agilityssä ja tokossa virallisesti kilpailtaessa.

Itselleni tuloksellisuus on jälkimmäistä - kunnianhimoisempaa harrastamista, vaikka harrastamme sekarotuisen laumani kanssa pääasiassa omaksi iloksemme ja koirien hyvinvoinnin tukemiseksi. Kilpailunhalu, kunnianhimo ja tavoitteellisuus ajavat kuitenkin kilpailemaan harrastamisen ohessa - ja kilpailuissa näet oikeasti, oletteko edenneet kohti tavoitteitanne ja kuinka pärjäätte muihin koirakoihin verrattuna.

Raja sekarotuisen harrastamisen ja kilpailemisen kanssa tuskin tulee vastaan tavan koiraharrastajalle, tai edes niille kunnianhimoisimmille seropikoirakoille. On vanhanaikaista väittää, että sekarotuinen koira ei voisi kuin lenkkeillä ja tehdä temppuja. Ovet ovat todella avoimet, jos mahdollisuuksia älyää hyödyntää!

Sain aikaan listan, jossa on suurin osa - vaan tuskin kaikki - koiraharrastuslajit, mitä Suomessa voi koiran kanssa harrastaa. On helppo huomata, että sekarotuisen kanssa harrastus- ja kilpailumahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

Sekarotuisille avoimet lajit: 
Lajin vaatimukset (rekisteröityminen, omistajatodistus, rotu, kurssit, rokotukset jne.) koodattu punaisesta (vaativin) keltaisen kautta vihreään (vaatimattomin).

• Agility, toko, rallytoko - Rekisteröity sekarotuinen voi kilpailla virallisesti ja saada sertifikaatteja ja koulutustunnuksia, mutta ei valioitua (näyttelytuloksen puuttuminen). Sekarotuinen ei voi osallistua arvokisoihin, mutta piirinmestaruuskisoihin voi osallistua.
• Flyball - Kilpaillakseen koiran täytyy olla rekisteröity.
• Paimennus - Koiran oltava rodultaan lajin kisaamisen oikeudet omaava (bc/australiankelpie) tai sekarotuisen on oltava FIX-rekisterissä.
• Junior handling - Virallisissa näyttelyissä kilpaillakseen koiran on oltava rekisteröity rotukoira.
• Koiratanssi - Virallisesti kilpaillakseen koiran on oltava reksiteröity.
• Palveluskoiralajit - Rekisteröimätön koira voi harrastaa, mutta ei osallistua kokeisiin (poikkeuksena BH/BHA kunhan koira on rekisteröity).
• Pelastuskoiralajit - Rekisteröimätön koira voi harrastaa ja osallistua myös kokeisiin omistajatodistuksella.
• Kaverikoiratoiminta - Vaatii SKL:n järjestämän Kaverikoira-kurssin läpäisemisen
• Match show - Kilpaileminen onnistuu kaikilta rokotetuilta koirilta. Typistetyt eivät saa osallistua.
• Veto
• Canicross
• Koirafrisbee
• Vaeltaminen
• SpeedRace/RotuRace
• Petotestit
• Dobo

Vain rekisteröidyille rotukoirille avoimet lajit:

• Palveluskoirakokeet - Koiran oltava rodultaan PK-oikeudet omaava.
• Luonnetesti
• Viralliset näyttelyt

Vuoden 2014 tavoitteet

Ilmoitin paimenet agilityyn ensi keväälle. Treenit alkavat jo helmikuussa, joten meillä on ainakin 3kk aikaa treenata. Toukokuu on vielä avoin, että pääsemmekö silloin treenaamaan missään. Tällä kertaa menemme toiseen mestaan treenaamaan vaihtelun ja kokemusten, ehkäpä jopa uusien koirakkotuttavuuksien vuoksi.

Vuoden 2013 tavoitteemme näyttivät tältä:

1. Treenaamme tokoa tavoitteellisemmin mm."ratana" ja osallistumme möllitokoihin. 
2. Aloitamme agilityn.
3. Opiskelen enemmän eläinten koulutustekniikoista, genetiikasta sekä treenaamme lisää hihnakäytöstä.
4. Lupaan opetella olemaan koirilleni parempi ja johdonmukaisempi johtaja.
5. Opettelemme uusia temppuja, kuten käsirengas, ryömiminen, tanssiminen, pam, kasi, läpi, ja tokoliikkeistä nouda, kaukkarit, liikkeestä istu, ehkä jopa ruutu.
6. Paimenvaljakko jatkaa harjoitteluaan!

Tokon osalta tavoitteet jäivät pois oikeastaan kokonaan, tokosta meni maku jo alkuvuodesta, vaikka kerkesimme jo alkaa keräämään voimavarojamme noudon ja ruudun opettelemiseen. Agilityn tosiaan aloitimme, ja korkkasimme siinä jopa ensimmäisen epislähtömme. Tokossa sen sijaan ei möllejä osunut kohdalle juuri silloin, kun olisin ollut henkisesti valmis kokeilemaan kisaamista tokossa. Njaa, taisin tehdä postauksen koulutustekniikoihin liittyen, en tosin muista julkaisinko sitä koskaan, sillä joku toinen bloggaaja sattui tekemään samanlaisen postauksen juuri ennen minua. Ei mitään tietoa, miksi meidän piti treenata hihnakäytöstä, mutta hyvin lenkit sujuivat minun mielestäni koko vuonna. Laumanjohtajana saatoin toisinaan menettää hermoni mutta opin myös hillitsemään etten näytä kiukkuani koirille. Temppuja opettelimme kausittain, ja tavoitteena olikin opetella aina joku uusi temppu ennen kotikotona käymistä, että on kotiväelle jotakin näytettävää. Paimenvaljakko kaatui, en tiedä vieläkö se nousee tuostaan.

Tavoitteemme vuodelle 2014:

1. Kepit, keinu ja rengas kisavarmoiksi
2. Agitreenit 2-3 kertaa viikossa
3. Agiepiksiä niin paljon kuin mahdollista
4. Muutama uusi ohjaustekniikka
5. Nollaratoja treeneissä
6. Oman ohjauksen kehittäminen; mm. liiat äänikomennot ja esteille jarruttelut sekä kumartelut pois, joiden lisäksi oman kehon hallinta ohjaussuuntiin nähden (jalat, rintamasuunta), lisäksi käteenottokäskyn käytön hallinta
7. Irtoamisharjoituksia agissa
8. Virallisten korkkaus agissa
9. Kontaktien vahvistelua agissa
10. Vappu Alatalon luentoja
11. Toko itsenäisesti tiistaisin
12. Tokoepiksien korkkaus
13. Luonnetesti (epävirallinen) kesällä
14. PK-lajeihin tutustuminen (haku ja jälki)
15. Cican ja Caran FIX-rekisteröinti
16. BH-koe
17. Silmätarkastus

Paimenlauman joulutervehdys

Terapiakoirana

Nirk. Nark.

Lähettiin käväsemmään lenkillä tänään koirakavereiden kanssa. Jäälle lenkkeilemään meneminen arvelutti hieman, olihan talvi ollut vielä leuto tähän mennessä ja kunnollisten jäiden muodostumiselle kehnokin. Hyvin kuitenkin kestivät, ja koirat saivat kirmailla puolisen tuntia jäätiköllä, jonka päälle oli muodostunut mukava rouheinen, pitävä lumikerros.

Jäälenkin jälkeen lähdin noutamaan siskoani töistä. Hetken parkissa odoteltuani lauma takanani lasit höyryyn hönkien päätin nakata mukaani Sampuran ja jättää tenut autoon odottamaan. Suuntasimme Sanin kanssa tervehtimään ja piristämään vanhuksia. Aulassa Sanin nähdessä ihmisiä se alkoi vinkua onnesta pyörittäen vimmatusti häntäänsä, ja kun se kuuli tuttujen ihmisten kutsuvan sitä, se kirmasi samantien heidän syliinsä.

Sani olisi mainio terapiakoira, todistihan se jo vuosia sitten kiintymyksensä erääseen ikäihmiseen, jonka luona vieraillessamme se halusi ensimmäisenä päästä tämän ihmisen huoneen ovelle ja varmistaa, että hänellä on kaikki hyvin. Myöhemmin tämän ihmisen nukuttua pois Sani edelleen muisti tämän oven ja vaati päästä siitä sisään. Vanhus ei kuitenkaan enää ollut siellä, mutta Sani muisti varmistaa oven vielä monena kertana siellä vieraillessamme. Sani piti tästä vanhasta ihmisestä selvästi huolta.

Lauman alkuviikkojen ärinät teinien kesken ovat vähentyneet paljon, minkä tiesin tapahtuvan jälleen. Aurora on vähentänyt liehumistaan Cicaroa ja Caramelia kohtaan, joten vähemmän provosoiva ilmapiiri on parantanut lauman dynamiikkaa tältä koko-lauman-tapaamiskerralta.

Ostin muuten itselleni joululahjan, jonka käytän vasta huhtikuussa. Osallistun Vappu Alatalon motivointiluennolle, ilman koiria. Toivottavasti luennosta jää käteen monia hyviä vinkkejä koiran motivointiin liittyen. Siitä on meille paljon hyötyä harrastusrintamalla.

Kips 2v 6kk <3