Keli nimeltä blue merle

Hyvää Isänpäivää Rocky-iskälle! Toivoo Caramel, Cicaro ja Aurora.

Minäpä olin ahkerana haku-kokeessa lauantaina. Vaikka pakkasta oli tuskin ollenkaan, aloillaan oleilu laittoi pienen ihmisen ihan palelemaan. En ollut aikaisemmin nähnyt hakukoetta, joten lähdin talkoilemaan ihan mielenkiinnosta - ja talkoolaisista oli toki kovasti pulaa, niin mikäs siinä vapaapäivänä pyörähtää kävelymatkan päässä kokeessa talkoilemassa.

Lauantaina pidettiin SIH-iltama parhaimmista parhaimman toverini kanssa. Koda-wss oli mukana ottamassa vastaan yhen pikkumustan ja isonharmaan mielistelypommituksen. Ainiin, SIH = Syö Itsesi Hengiltä.

Tunnuntaina oli ihan blue merle keli. En useinkaan ole nauranut itselleni ääneen metsässä ollessani, mutta kun tänään olimme niemessä lenkillä ja pidin koiria hetken irti, kadotin Caran. Huusin blue merlen väristä elikkoani metsästä ja suuriharmaa liikahti vajaan 3 metrin päässä minusta, jolloin tunsin itseni erityisen tyhmäksi ihmiseksi. Aikamoinen suojaväri! Kävelytietkin ovat aivan mustanharmaanvalkean sävyisiä, joten onneksi kävelytiellä suuriharmaa on hihnassa, tai hukkaisin sen ihan välittömästi.

Samoura samoilemassa <3

Sikaron outo lipominen on loppunut - eikä se ole edes oksentanut. Tuskin saan koskaan tietää, mikä pikkumustan sisuksia sil viisiin ärsytteli. Uskalsin tänään jopa antaa tytöille suuret hirvenluut, joita ne kalusivat pihalla hihnassa kiinni ollessaan tunnin verran. Ei ehkä iltaisten treenien kannalta niinkään viisasta täyttää koirien mahoja jo valmiiksi, mutta jospa ne jaksavat illalla jotakin vähän treeneissä touhuta. Ei mitään tietoa, mitä teemme tänään, mutta jotakin rallyn, tokon tai agilityn tapaista.

Pientä päivitystä tehty, eli lisätty Yhteistyö-kuvalinkki vasemmalle gadgetteihin.

Testaajapaimenia

Saimme testattavaksi sekä itsellemme että koiraystävillemme jälleen tuotteita Hau-Hau Championilta. Tällä erää testaamme HHC Training snackseja ja HHC Dental Sticksejä. Tuotteiden testipostaukset ilmestyvät blogiin hieman myöhemmin. Enpä arvannut postiin bussimatkalaisena mennessäni että vastassa olisi peräti 10kg laatikko. Olin varautunut että paketti on korkeintaan muutaman kilon painoinen. Sitaisin paketin ympärille kantonarut ja raahasin paketin bussiin saaden kuskilta naurahtavan kommentin jättilaatikostani. No, nytpähän on mitä testata, ja mitä jakaa tovereille! 

Meinasin viedä tuotteita testattavaksi puuharyhmäläisille, siis sinne koiraharrastusryhmään jossa olemme mukana likkojen kanssa. Siellä riittää varmasti innokkaita testaajia tuotteille. Kiitos taas Hau-Hau Championille mieluisasta syksyn ylläristä! Aikaisemmin saamamme pipo on ollut kovassa edustuksessa melkeinpä joka lenkillä ja koiratapahtumassa. Miten niin olen villinä trikoopipoihin, vieläpä koira-aiheisiin sellaisiin.

Käväisimme maanantaina Puuhiksessa vähän aikaa nyt oltuamme ensimmäistä kertaa  ryhmälenkillä kaupungilla. Lenkille osallistui yhteensä 9 koiraa ja 8 ihmistä - eli minä olin ainoa jolla oli kaksi otusta hihnan päässä. Lenkki sujui toisilleen suunnilleen tuntemattomien koirien osalta erittäin hyvin, ja kaupungin läpi vilistäessään koiralauma keräsi vinhasti ihmetystä. Toivottavasti pääsemme pian uudelleen ryhmälenkille. Onhan nuo tommoset messevää ja tervetullutta vaihtelua ainaisiin samoihin yksin kuljettuihin lenkkipolkuihimme.

Cicaro on omituinen. Kotiin töistä tultuani kohtasin matolla oksennukset. Melko kosteat, ehkä 2-3 tuntia aamuruuasta oksennetut, aavistuksen karvaa sisältävät, tummahkot oksennukset. Koirat söivät illalla n. 20 cm mittaiset hirven jäiset, lihaisat kylkiluut. Aamulla ne söivät hiukan hirvenlihaa.

Käväistiin samantien heti kun sain purjot siivottua matolta, pienellä lenkillä. Kiksu ryntäili ruohonsyöntiin melkein vetämällä monta kertaa lenkin aikana. Pelkäsin jo vaikka mitä suolitukoksesta aina suolen lävistäneeseen tai ruokatorveen kiilautuneeseen luunpalaseen, ja kämpillä tutkin koiran suun läpikotaisin taskulampun avulla. Hampaat, kielen joka pinnan, nielun, ikenet sekä hampaiden sisä- että ulkopinnat. Missään ei näkynyt merkkiäkään mistään epämääräisestä. Tunnustelin myös koiran mahan ja kaulan alueen, kuuntelin suoliäänet ja tarkkailin hengitystiheyttä. Ei mitään poikkeavaa. Massuki sillä pelaa ihan tavalliseen tapaan.

Ainoa oire nyt on että Kiksu kakisteli aiemmin pari kertaa ja nyt se lipeksii kieli ulkona monen monta kertaa, välillä taukoa pitäen ja kohta taas jatkaen. Tätä on nyt jatkunut muutaman tunnin. Koska koira ei vaikuta kipeältä eikä muutenkaan muutoin epänormaalilta, ja se syö ja juo normaalisti, tarkkailen sitä aamuun. Jos se edelleen aamulla lipeksii huuliaan eikä ole saanut oksennettua yön aikana, pitää miettiä jatkoja.

Nenäpäivän Match Show

Pitihän sinne päästä vaikka kahden vaiheilla ensin oltiinkin - miksi kaikki minne haluaisi mennä, sattuu aina samalle päivälle?

Lauantain Nenäpäivä-mätsäreihin oli ilmoittautunut yhteensä 191 koiraa, eli tuttu hallimme oli tupaten täynnä. Tuskin mahtui koirien kanssa liikkumaan, ja tämä vähä ahisti koiria ku joutuivat ohittelemaan halliin tullessa uteliaita koiria jotka pääsivät iholle tilan ahtauden takia. Eikä se ole ollenkaan luontaista että vieras koira pääsee aivan iholle, tutustumatta ensin, joten yritin parhaani mukaan tuuppia hihna pitkällä kuolaavia jättiläisiä pois päin minun likkojen luota.

Häkille saatiin hyvä paikka, mikä ihmetytti suuresti tuossa tungoksessa. Ilmoittauduttiin niin viime hetkillä. Käyn aina ilmoittautumassa ilman koiria, ja haen koirat vasta ilmoittautumisen jälkeen. Näin ei tarvihe sählätä häkin, kahen koiran ja osallistumismaksun kanssa hälinässä. Ilmoittauduimme monirotuisiin. Jouduimme odottamaan 2,5 tuntia kehään pääsyä. Siitä huolimatta koirilla oli mukava vire. Halli oli tyhjentynyt huomattavasti 2,5 tunnin odottelun jälkeen, ja YleX:n juontajillakin lienee osasyy väentungokseen yksissä mätsäreissä.

Seropeja oli 9, eli seropiluokaksi ihan mukavasti. Cara esiintyi numerolla 8, Cica numerolla 9. Molemmat saivat punaisen nauhan. Varaesittäjäni ei heti ilmestynyt paikalle, joten tuomari julisti että Kiksu on 5. eli viimeinen. Se ei siis saanut edes esiintyä nauhakehässä, vaikka yritin sanoa että sille on kyllä tulossa esittäjä ihan pian kunhan hän vie oman koiransa häkkiin. No, kehäsihteeri otti Kiksun ja vei jollekin kehän vieressä olevalle henkilölle. Caran kanssa yllettiin punaisen nauhan saaneiden seropien joukosta toisiksi. Saatiin 3 pussia kuivattuja eläinten osia ja luita ja kuvassakin komeileva lautasen kokoinen ruusuke. Ruusukkeisiin oli kyllä tosiaan satsattu, jokainen sijoille päässyt sai samankokoiset ruusukkeet. Pokaaleja sen sijaan ei muualla ku BIS-kehissä ilmeisesti jaettu.

Siispä Cara MON PUN2 ja Cica MON PUN-

Tuomari antoi kerrankin palautetta ja perustelut sijoittumisille, mistä plussa mätsäreille. Caraa kehaisi kauniin väriseksi, ja että siitä näkyy sheltti ja bortsu. Se on opetettu esiintymään hienosti. Cica tippui, koska se arasteli tuomaria. Jep, minun ihmisten syliin kiipeilijäni arasti tuomaria. Se teki saman viime kesän viimeisissä mätsäreissä. Tuomari havaitsi, että Cica liikkuu selkä hieman köyryllä, mikä saattaa selittää sen arastelun. Minun piti soittaa jo kesällä hieronta koirille, mutta siirsin sen syksylle aikataulujen ja matkan vuoksi. Nyt pitää hoitaa tuo homma. Kiksu on toisinaan pysähdellyt lenkeillä, ja se että se arastaa vieraan ihmisen kosketusta, on epänormaalia. Kyllä minulla on ollut aavistus että se saattaisi ehkä olla jumissa, vaan en oo saanut aikaseksi varata aikaa mihinkään. Selkähän sillä on kuvattu terveeksi, huomautus.

Tänään, sunnuntaina, sain paimenet riekkumaan kun hihkuin raottaessani verhot ikkunan edestä - LUNTA! Fiilikseni laski kuitenkin samantien kun pääsimme pihaporteille. Koirat tekivät aamupisut ojaan, ja samaan aikaan vastakkaiselta puolelta tietä alkoi kuulumaan "aijjaijjaijjai..." ja mieshenkilö jatkoi selittämistään jotakuinkin näin "lääniä on vaikka kuinka tässä ympärillä", samalla huitoen käsillään, "ja sitte pittää kengänpohjista puhdistaa koirankakkaa sisälle mennessä..." Katsoin miestä ikuisuudelta tuntuvan hetken ja yritin saada sanan suustani. Koirani laskivat vain nesteensä pihalle. Ja selittikö hän tosiaan minulle? Huudahdin takaisin tien toiselle puolelle "Koirani vain pissivät tähän näin, ja minä kerään aina koirieni jätökset. Pissejä on kuitenkin mahdotonta kerätä. Haluan kyllä säilyttää tämän alueen koirapositiivisena alueena, että ei tarvitsisi koirien jätöksistä huomautella." Mies kumarsi kiittäen ja hiljeni siihen paikkaan. 

Olisi pitänyt sanoa enemmän, mietin heti kun lähdin paikalta. Että on kaikkien koirienomistajien vastuulla siivota koiriensa jätökset. Ja että minä siivoan toisinaan jopa toisien koirien jätöksiä. Ja että minulla ei olisi koiria jos en siivoaisi jätöksiä. Ja että minuakin raivostuttaa siivoamattomat jätökset väärässä paikassa. Ärh. Miksi kaikki älykäs tulee mieleen vasta liian myöhään. Aina. Vaan väliäkö tuolla, viesti taisi mennä perille joka tapauksessa

Reissarit

Team valkeat tassut

Kyllä on taas matkattu sekä autolla että bussilla ja junalla. Käytiin yökyläilemässä Koda-walesin luona viime ke-to. Likat ovat kyläilleet Koda-sedän luona monen monta kertaa pennusta lähtien, joten ne olivat taas kuin kotonaan kylässä ollessaan. Kiksukaan ei jaksanut jahdata Smirre-kissaa niin pitkään kuin normaalisti, vaikka isänsä kaltaista sisukkuutta ja pitkäjänteisyyttä siltä siihen asiaan löytyykin.

Kotikotona käytiin torstaina lähinnä hakemassa jotaki roinaa lauman kotipesään, siellä ei nyt keretty ees ratsastuslenkin verran oleilla, mutta Sania päästiin moikkamaan. Perjantaina hyppäsimme aamupäivällä bussiin ja sieltä kiiruhdimme Lahteen lähtevään junaan. Omituista että toisinaan bussikuskit laskuttavat koirista ylimääräistä ja joskus eivät. Junassa kun koirista joutuu aina maksamaan. Yövyimme siskoni luona kolmen yön verran ja mukana oli myös Koda-walesin omistaja, kuitenkin ilman Kodaa.

Vastaanotto Auroran ja minun likkojen kanssa oli jälleen odotetusti jäinen. Vaan siihenhän me on jo totuttu. Cicaro ja Caramel ahdistuivat Auroran päällepäsmäröinnistä niin paljon että lymysivät sängyn ja sohvan alla. Aurora oli aivan niskan päällä. Jos Cicaro edes vilkaisi Auroraa ja koirien katseet törmäsivät, alkoi murina, eivätkä likat varmasti nukkuneet Auroran kanssa samalla alueella. Auroraahan vain huvitti kun Cica murisi sille hampit irvessä. Kuitenkin jo muutaman päivän kuluttua laumalaiset leikkivät toistensa kanssa, pystyivät vilkaisemaan toisiaan murisematta ja jopa nukkuivat vieretysten. Caramel on niin leikkisä luonne, että se sopeutui Auroran pomotteluun Cicaroa nopeammin.

Ilmeisesti koirien oleilu ja lenkkeily puolueettomalla alueella on ok, mutta omalla reviirillään eli siskoni kämpässä Aurora ottaa johtopaikan laumasta. Samoiten resursseista eli ruuasta ja huomiosta kolmikko saattaa aloittaa kahakoinnin tai jos Aurora esimerkiksi ahdistaa Cicaron nurkkaan.

Törmäsin muuten joskus keskusteluun, jossa joku kysyi mitä koiranomistajat tuumivat jos koiriansa tullaan silittelemään. Minusta se on hirmu mukavaa kun pääsee jutustelemaan vieraiden ihmisten kanssa ja tykkään siitä että koirani saavat huomiota ja harjaantuvat vieraiden ihmisten vastaanottamisessa. Kyllä taas steissillä ja bussissa oli hymyileviä kasvoja, ja eräs naishenkilö tuli juttelemaan ja raaputtelemaan koiria hyväksi toviksi ja vaihdettiin koiramaisia juttuja siinä hetki ennen junalle lähtemistämme. Siskoni taas nakkasi aikaisemmin Pikkumustan mukaan kauppareissulle, ja kaupalla Pikkumusta oli saanut hurjasti huomiota siskoni naapurilta, vanhemmalta naishenkilöltä - hän oli raaputellut kaupalla Kiksua antaumuksella ja kehunut kuinka koirat olivat olleet hyvin hiljaisia kämpällä ollessaan. Aina mukava kuulla.

Maanantaina jätettiin Lahti taaksemme ja palattiin kotia. Koirat olivat tietysti väsyjä reissusta. Hyvä etteivät nukkuneet pystyyn bussissa matkalla kämpille. Siskolleni kiitos kun saimme taas aiheuttaa naapureille harmaita hiuksia äänekkyydellämme. Olimme muuten viimekin lokakuussa siskoni luona lomailemassa lauman kanssa. Alkaako tästä jo tulla perinne?

Tänään olemme jo matkanneet jälleen etiäpäin, tällä kertaa kotikotiin pariksi viikoksi. Saavuimme tänne eilen eli tiistaina. Oon ite taas töissä kotikulmilla pari viikkoa, enkä viittis ajaa autolla kahta tuntia päivässä, joten asustan siks kotikotona töiden ajan.

Tänään saatiin pakkaset täyteen hirven lihaa ja luita. Muorin ystävä toi koirille noin 25kg säkin täynnä kaadetun hirven ylijäämälihaa. Lavuaari olisi kuvassa aivan kukkupäänä, ellei osa lihoista olisi jo purkitettu ja pussitettu. Haettiin myös toisessa kuvassa komeilevat lihaisat hirveluut metsästäjien ladolta. Kaikki tämä ilmaiseksi, eikä hyvä liha haaskautunut tulemalla kaivetuksi maahan. All win! Paloittelin pari tuntia lihoja tuossa alkuillasta, jotta koirien on helpompi (lue: siistimpi) syödä lihat aikanaan.

Kuvapostaus: Syyslenkki

Tässä ois tietysti ollu laittaa kuvia tuleviin postauksiin vaikka millä mitalla, mutta olen havainnut että mikäli säästelen kuvia myöhempiä postauksia varten, niitä kasaantuu aivan liikaa enkä enää viitsi myöhemmin julkaista kovin vanhoja kuvia. Joten, överöitykää. Saakaa överit Sikarosta ja Saramellista. 

Käytiin siis likkojen kans Savisaaressa haistelemassa hevoseläinten jälkiä ja vielä hämärän jo hieman laskeuduttua käytiin rannassa juoksemassa irti - tai no minä tyydyin vain kuvaamaan. Kuvia kertyi kiitettävästi eli liikaa - keli ja kuvausympäristö kun suosivat!