Onni on HOT

Eli Hyvin Onnistuneet Treenit. Vitsit, me ollaan ihan liekeissä. Eikä saa alkaa ketuttaa tämä treenihulluuden lueskeleminen.

Toveri ehdotti että lähettäs treenaamaan seuraavana aamuna, joten päivän ollessa jo illassa en kerennyt juuri suunnittelemaan seuraavan aamun treenejämme. Kuitenkin pääteemana tänä syksynä ovat yleisesti olleet rataharjoitukset, irtoaminen ja yksittäisinä esteinä kepit, keinu ja rengas, joten näillä mentiin.

Heti alkuun otimme tapamme mukaan ratatreeniä. Nyt yritin oikeasti saada rataan haastetta, ja aavistuksen rata vaikeutuikin viime kertaan verrattuna. Rataharjoitus meni molemmilta OK, kontaktipinnoille vaan ei maltettas edelleenkään ilman suuria huomautuksia pysähtyä. Irtoamista otettiin aivan loppuun ensimmäistä kertaa sitten kevään, ja molemmat koirat muisti jutun ihan kympillä ja irtosivat minun karjuessani ETEEN ETEEN ETEEEEEN - hyvin varmaa vauhtia taakse katsomatta edessä odottavalle palkkakipolle. Pelasin varman päälle ja otettiin ensin irtoaminen kuvassa keltaisen tähden kohdalta, ja koska irtoaminen oli neideillä niin hyvin muistissa, ei ollut oranssin tähdenkään kohdalta irtoamisessa mitään moittimista!

Keppejä mentiin myös pitkästä aikaa, ja ohjurit apuna kumpikin löysi parin toiston jälkeen mukavan rytmin ja vauhdin keppien suorittamiseen. Lähdettiin siitä, että avustin hihnan kanssa, kun tytöt selvittivät kävellen reittinsä keppikujalla namikipolle saakka. Muutama toisto - ja vanha asia muistui huimaa vauhtia mieleen. Pian sain irrottaa hihnat, ja tytöt ottivat varovaisia keppihyppelöitä puolelta toiselle saavuttaen namikipon. Keppejä oli täysi määrä, 12kpl. Jännä, miten nopeasti asiat muistuvat koiran mieleen!

Keinua menimme myös taas, ja Cara tuppaa tulemaan keinulle melkoista vauhtia. Hidastin keinua vain hieman, jotta Cara alkaa tottumaan sen jysähtelyyn pienissä määrin ja oppii, ettei sen kannata tulla siihen liian lujaa. Kiksu menee keinun hyvällä hillityllä vauhdilla, mutta se pelkää keinun kontaktipintaa, ja yleensä sujahtaa vikkelästi pois keinun kontaktialueelta. Tähän on tehty sellaista harjoitusta, että olen Kiksun ollessa 2o2o keinulla, heijannut keinua varovasti ylös alas ja palkannut Kiksua tästä. Eli ylitetään sietoraja jotta Kiksu tottuu keinun inhottavaan heilumiseen 2o2 tilanteessa, jotta jatkossa (kun keinu ei heilu normaalisti koiran ollessa keinulla 2o2o), on kontaktilla oleminen superiisiä ja mukavaa, kun aiemmin on totuttu haasteellisempiin olosuhteisiin keinun 2o2o tilanteessa.

Rengasta suoritimme myös, ja edelleen neitykät tykkäis hypätä sirosti renkaan sivusta. Ohittamisesta ei tullut mitään palautetta, joten tytöt hoksas pian, kuinka rengas kantsii suorittaa että tulee namia. Tätä pitänee muistutella vielä paljon.

Huomaa, että seison vielä turvallisen lähellä rengasta. Minu pitäis irtaantua kauemmas sitten, kun rengas
menee ihan varmasti oikeesta kohasta läpi.

Stay focused. Cara seuraa kättä.

Hypätään siskon kans yhdessä este - loppukivat. Kipsa päätti olla ovela ja kiertää.

He liitävät

Treeniseuramme tänään; Tessu ja Maini!

Irtovuoro hallilla, yksittäistehtävänä keinu ja rengas sekä tietysti 10 esteen mittainen radanpahanen. Hyvät ja tehokkaat treenit, radan suorittaminen tuntui erittäin sujuvalta ja saatiin taas nollaa alle, vaikkakin rata oli lyhykäinen ja heleppo. Puolenvaihtoja olisi pitänyt suunnitella rataan enemmän, ja sitä kerputin irtoamista pitäisi myös uskaltaa harjoitella.

Kyllä se vaan se tunti on lyhkänen aika kun hölökyttää juosta kahen elukan kanssa! Vaan siksipä suunnittelen treenit etukäteen, ja koiranvaihdot suoritetaan lennosta. Jouduin juoksemaan bussilta toiselle ja tulemaan hallille puolijuoksua työpäivän jälkeen, mutta ei se mitään, koska me päästiin agittamaan. Tahtosin vaan treenata ja treenata koko ajan ja kisata myös. Onneks koirat ei vielä oo tympääntyny minun intoiluun, vaan vauhti ja energia tuntuu vaan kasvavan mitä enemmän agilityyn uppoudumme.

Lataan treenivideon tähän postaukseen vissiin lauantaina tai sunnuntaina, heti kun työharjoittelultani kerkeän. Pääsen samalla verestämään muistoja uusivanhaa videoneditointiohjelmaa kohtaan, jonka sain viimein vuosikausien odottelun jälkeen käsiini.

Piece of cake - ratamme.

Tytöt intopiukeena.

Kisauran korkkaus agilitykentillä

Ollaan ootettu jo monta tuntia, eikö kohta päästäs radalle?

Ensimmäiset kisat ikinä agilityn parissa. Tärkeäksi, omaksi muodostunut lajimme, jossa pääsimme viimein rikkomaan jäätä. Jännitys valeli kisapäivää, ja saatoin olla hieman ulalla kisojen kulusta, koska en ollut koskaan edes käynyt katsomassa agilitykisoja, saatika kisannut (koirista puhumattakaan).

Kisaavat koirakot kisasivat ensin, joten meillä oli reilusti aikaa odotella mölleilyjämme. Rataan tutustuminen oli kaikilla mölleillä yhtä aikaa, 8min. Kerkesin käydä radan lävitse 4-5 kertaa. Minit kisasivat ensin, ja sitten koitti meidän medien vuoro. Ihanneaikaa radalle ei ollut, mutta enimmäisaika oli 2,5min. Kaverini joutui lähtemään pois kesken kaiken, joten hän vei samalla kevythäkkimme ja lupasi palata kunhan kerkeää. Ratamme olivat kuitenkin jo ohitse hänen palattuaan, joten emme saaneet videota radoista. Ensi kerralla sitten!

Kiksu kisasi ensin, ja en saanut sitä menemään toisellakaan yrittämällä väliin ennen lähtöä, joten istutin sen vain aloilleen. Se odotti maltilla, ja radalla se ohitti pari kertaa hyppyesteet, mistä seurasi sille 15+15vp. Putkella se jumahti vissiin nuuhkimaan, joten jouduin käskyttämään sen uusiksi putkeen. En tiedä tarkasti, kuinka virhepisteemme Kiksun radalla napsahtivat, mutta epäilen että edellä kuvaamallani tavalla. Kiksu oli alivireinen pitkän odottelun takia, mutta suoritti kuitenkin mallikkaasti jopa 8. esteen eli pussin. Esteellä nro 8 ohjaaja sai valita, ohjaako koiran menemään pussin vai kepit.
Kiksu liiteli itsensä mediluokan 5/7 sijalle, 30 virhepisteellä ja ajalla 62,28!!

Cara oli myös aavistuksen alivireinen odottelujen takia, mutta meni kuitenkin lähtöasentoon väliin-komennolla. Rata oli alusta saakka sujuva, ja kykenin ennakoimaan hyvin seuraavia esteitä katseellani, kiinnittäen kuitenkin samalla huomioni siihen, että Cara suorittaa esteet virheittä. Pussinkin hoitelimme ilman epäröintiä, ja kurvasimme maaliin hillityllä vauhdilla.
Cara liiteli itsensä todelliseksi hämmästyksekseni sijoittuen mediluokan 2/7, 0 virhepisteellä ja ajalla 35,52! Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun tajusin että sijoituimme ihkaensimmäisissä aksakisoissamme. Cara hävisi voittajalle 7 sekunnilla. Kisan voiton vei huisin nopea keskari.

Radan jäljittelin suurpiirteisesti muistin varasta teille lukijoille tuohon ylös. Se sisälsi mukavasti puolenvaihtoja ja pari kohtaa, joissa olisi voinut tulla virheitä.
Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja! Jospa saatais keinu, kepit ja rengas kisavarmaksi, niin päästäs jälleen eteenpäin!

Kakkosia! Jipii!

Antipaimenet

Ensnä, tsekatkaa ed. postauksesta temppuluokan video, jonka sain ladattua postaukseen jälkikäteen!
Sain vasta tuoreita kuvia kasvatistani Jekusta (Betty's Chestnut). Kuvat on ottanut Jekun omistaja.

Mitäs muuta meille. Emme menneet vkl mätsäreihin, koska minun piti tehdä oparia - mikä ei lopulta onnistunutkaan. Olisin siis voinut mennä mätsäämään, vaan säästyipä neki roposet. Mölliaksa meni myös osaltamme ohitse, koska emme saaneet sinne kyytiä. No, koiraisa viikonloppu vaihtuikin kouluisaksi viikonlopuksi. Sain viimein kässättyä kuvavuoren loppuun.

Laumamme kasvoi tilapäisesti!

Meillä muuttui viikonloppu jännäksi heti perjantaina, kun palasin töistä. Rapussa oli vastassa kissa, ihan yssikseen. Nakkasin kesyn, hyvinsyöneen rontin kouraan ja kysäisin seinänaapurilta, tietääkö hän mitään kissasta. He olivat jo käyneet kyselemässä ovelta ovelle -tekniikalla, jos joku tietäisi kissasta jotain, vaan kukaan ei tiennyt. Olivat sitten jättäneet kissareppanan rappuun yksin kulkemaan, mikä oli mielestäni vastuutonta. Sanoin naapurille, että otan kissan kämppääni ja vien lapun ulko-oveen - en varmasti raaski jättää kisua rappuun, ties vaikka joku tekisi sille jotakin tai rohkea katti karkaisi kun joku avaisi ulko-oven.

Soitin myös Kuopion eläinsuojaan, että mitä teen kissan kanssa, joka todennäköisimmin on jonkun rappulaisen kissa. Sanoivat sieltä kissan perustiedot ylös otettuaan, että jos mahdollista, pidän kissan itselläni iltaan saakka, jos omistajat vaikka ilmaantuisivat takaisin hakemaan kissaansa.

Tutustutin koirat varovasti kissaan, koska en olisi jaksanut katsoa mahdollisesti loppuiltaa Kiksun sekoamista kissan takia. Kisu oli todella rohkea, se vain puski koiriani. Tunnin päästä kissan omistaja, alakerran naapuri kuitenkin soitti ja haki 3-vuotiaan Killensä takaisin kotiin. Omistaja arveli, että hänen äitinsä oli vahingossa karkuutanut kissan aamulla. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja päivän kissa pelastettu kiipelistä!

Sain vkl aikana tehtyä yhden tilauspannan ja pienennettyä koirien heijastinliivit sopivaksi - viimeinkin. Sitten tuli eteen taas materiaalipuutos, joten mm. yhdet tilausvaljaat siirtyivät alkuviikon tehtäväksi.

Tajunnanräjäyttävää kuvankäsittelyä Photofiltrellä.

Match Show Kuopio

Australianpaimenkoirat Ry järkkäs Kuopiossa mätsärit. 
Sijoituimme tänään näin: Caramel MON PUN2 TEM3, Cicaro MON SIN1 BIS12.

Temppuluokka oli meille ihan uutta, ja aika erilainen olikin kuin mitä olin odottanut. Siinä olisi saanut esitellä 2-3min aikana vaikka miten monta temppua, mutta eihän me oltu varauduttu kuin yhteen eli selkätemppuun. No, improvisoin siinä pienen shown meille eli Kurre-Pipi-Väliin-Selkään-Syliin. Oltais voitu vielä näyttää pujottelutemppu ja lopuksi niiaustemppu, mutta eniten tässä kisassa ratkaisi koiran innostuneisuus ja yhteistyö. Osallistujia temppuluokassa oli 5, x-rodussa 4, BIS-kehässä 12.
Vähän tämmösiä pienten luokkien automaattisijoituksia ja palkintoja napsahteli, mutta mukava oli silti käydä pitkästä aikaa kisailemassa ja tyttöjen esiintymisestä ainaski saa olla ylypiä!

Palkinnoksi saimme 4 pokaalia, 4 ruusuketta, kasapäin erilaisia nameja joista yksi pussi meni kaverille kiitoksena koirakätenä ja kuvaajana toimimisesta, RC:n taitettava kaksiosainen ruokakippo (kätevä mökille!!), 2x5e lahjakorttia, narulelu, 2 tekstikylttiä, bordercollie-pinssi ja koikkeri-avaimenperä.

Saatiin vissiin tuplattua pokaalit ja ruusukkeet yhdellä mätsärireissulla.

Venataan temppuluokan tuloksia ja kehäillään.

Koiranvaihtoon aikaa tässä välissä n. 5 sekuntia. Kivaa mätsää kahen koiran kanssa hhe.

Emmää oo etupainoone!

 

Ttu ny sitä meininkiä!!

Kipsa leikkii kehien välissä.

BIS12

Tulevia tapahtumia:

26.10 Match show Kuopio opinnäytevelvollisuus, joten mätsit jäi välistä...
27.10. Mölliagit Kuopio (korkataan aksakisat, jipiii) kyytiongelma, ei päästy tännekään...

Yksi ja puolikas lomaviikkoa

Tara, Kida, nauru, Cica, Cara, Aurora

Postaustauko johtui reissustamme Hollolaan. Reissailtiin pitkästä aikaa junalla Lahteen ke 2.10., josta minu syrra haki minut, Cican ja Caran kämpilleen. Koirasiskokset tapasivat toisensa sitten kesän lopun, ja Auroran ilme oli vähintään hämmästynyt, kun se huomasi paimensiskonsa rapussa. Me majailtiin siellä yli viikko, ja kerettiin tehdä jopa 3 koiramiittiä. Kiksun lääkekuuri loppui pari maanantaita sitten, ja korvaepisodi on ohitse. Selvisimme toivottavasti näinkin vähällä. Tarkoitus oli, että olen siskollani nelisen yötä, mutta tuumasin että kun viimein saan lomailla jopa 1,5 viikkoa, lomailen sitten ihan kunnolla. Yli viikko vierähti nopeasti, ja palasin nyt viikoksi koulun penkille levänneenä ja ehdottomasti hyvin syöneenä, jonka jälkeen alkaa toinen 6 viikon työharjoittelurupeama Kuopiossa. Kämppistä en saakaan, mikä on koirien kannalta kurja juttu. Joutuvat pitkän bussimatkan takia olemaan yksin normaalia pidempään, jopa n. 10h joka päivä, mikä tarkoittaa 50h viikossa. Toivon, että ratkaisen tämän bussimatka-asian jollain viisaammalla tavalla, tai sitten teen lyhennettyä päivää koirieni takia.

Cara, Cica, Aurora, Pilvi, Siru, Tara

Lauman hierarkiasta reissun ajalta sen verran, että Auroralla ja Kiksulla oli kränää lähinnä iltaisin, kun Aurora ei uskonut Kiksun varoitteluja. Kiksu sai irvistellä hampaat ojossa ja murista niin pahasti kuin pieni koira pystyi, ja Aurora tunki edelleen jännittyneenä aivan iholle eikä väistänyt senttiäkään. Karkoitimme koirat sohvalta ja sängyltä iltaisin, ettei niistä syntynyt resurssikiistaa noiden kahden välille. Ja Auroraa käskettiin vain pysymään erossa Kiksun kimpusta, se kun ei tuntunut tajuavan Cican elekieltä. Kuulostaa pahalta tai vaikealta, mutta ei se sitä ollut. Tuumasin kuitenkin tämänkin asian tässä nyt mainita. Olen tottunut siihen, että koirat ärhentävät toisilleen toisinaan. Vaikka laumadynamiikka muuten olisi täydellinen, ei pieniltä kiistoilta voida välttyä. Kiistat, joissa koirat lähinnä ärhentävät toisilleen äänellä, tuskin edes kiinnittävät huomioni enää tätä nykyä. Paitsi tällaisissa toistuvissa kuvioissa.

Fleur, Xena, Flame, Aurora, Cara, Cica 

Cara löysi suosikkimestansa siskoni kämpästä; parveke. Partsin oven aukeaminen tarkoitti Caralle mahdollisuutta istuskella tunti toisensa jälkeen katselemassa oravia parvekekalustolta - yleensä pöydällä istuen. En rajoittanut sen oravakyttäilyä siellä, koska se todella vain tuijotti niitä aivan hiljaa. Olen miettinyt, toleroituuko se koskaan nuihin oraviin, vai lisääkö niiden jatkuva näkeminen vain sen himoa oravia kohtaan. Paha sanoa. Ainiin, tytöt pääs matkaamaan ekaa kertaa bussilla tällä reissulla. Siinähän se suju missä junailutkin, lunkisti Kiksu sylissä nukkuen ja Cara ihmisiä kaikessa rauhassa katsellen. Hississä olivat myös ekaa kertaa, ja eipä sekään ihmetystä aiheuttanut. Koirat saivat paljon katseita, raaputtelijoita ja hymyjä reissun aikana. Kolme koiraa keskellä Lahtea on vissiin ihmeellinen näkymä. Bussiasemalla tiketinmyyjä tokaisi, että yksi ei kuulu joukkoon - nimittäin Aurora jolla ei ainoana nuista ollut huivia kaulassa!

Miiteistä vielä sen verran, että ensin tapasimme pari netistä tuttua ihmistä käppänälaumojensa kanssa. Päivä myöhemmin tapasimme siskoni kaverin shelttijengin, ja vielä viimeisenä tapasimme Wipoe-lauman. Kiitos miittiseurasta kaikille heille, oli huippua tavata irl ihmisiä, joiden kanssa on vain keskustellut aiemmin netissä tai tuntenut muuten vain!

Naapureille krediitit siitä, että jaksoivat kohdata minut ja siskoni tekohymyllä rapussa nähdessämme. Meteli oli vähintään sietämätöntä, ja eipä taidettu mennä nukkumaan koskaan ennen yökolmea.

Kuvia kertyi tietysti taas paljon, karsittuna määrä edelleen 550+. Matkasin lemmikkivaunussa Auroran, Cican ja Caran kanssa takaisin Kuopioon, josta siskoni nappasi Auroran mukaansa kotikotiimme. Aurora saakin riekkua Sanin mukana viikon verran. Omat nassukat matkasivat kanssani seuraavana päivänä Kuopioon palaamisesta, Kajaaniin kouluviikolleni. Asumme kaverini luona viikon ajan koska oma kämppäni täällä on alivuokrattuna. Tytöt ovat sopeutuneet jälleen ihanteellisen hyvin uuteen kämppään. On todella hyvä, kun omistaa koiria, jotka sopeutuvat helposti minne vain stressaamatta. Nytkin ne nukkuvat sohvalla kuin kotonaan, ja yksinolo on ollut mallikasta niin Lahdessa kuin täällä Kajaanissakin, ihan alusta saakka.

Kuvien laadusta sanon taas, eli en edelleenkään tiedä syytä niiden laadun heikentymiseen viime aikoina. Selvittelen asiaa, jokin mättää nyt kuvankäsittelyssä. Reissukuvia en kuitenkaan kerkeä käsittelemään, ennen kuin olen takaisin Kuopiossa, sillä toverillani ei ole ulkoista hiirtä, ohjelmistoista puhumattakaan. Lisäksi opinnäytetyön tekeminen on tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Teen sitä todella ahkerasti aina jouluun saakka, mutta en usko bloggaamisen kärsivän siitä. Kunhan saan reissun aikaisen kuvasuman ratkottua ja selvitettyä kuvien laadun heikkenemisen syyn, niin arki jatkuu tavalliseen tapaansa. Kiitos kärsivällisyydestänne ja mukavaa lumen odottelua - sitähän tämä syksy aina on.

PS. Lauantaina palaamme Kuopioon ja sunnuntaina menemme mätsäriin!

Luontopolulla

Tarkoituksemme: Napsitaan pari kuvaa koirista luontopolun alkupätkällä ja palataan kotiin.

Aikaansaannoksemme: 2,5h tarpomista metsikössä ja muutama sata otosta.

--Jaa miksi?--

Kiva keli, kamera, intoa puhkuvat koirat, lievä eksyminen huonojen opasteiden takia ja arvaamattoman pitkä reitti. Mutta ei se mitään, tursakit nauttivat suuren suuresti, kun saivat kirmata pääosin irrallaan koko lenkin ajan. Mukanamme olivat toverini ja Koda-sprinkku.

  

Täältä ei passaa pudota! *skriiikkis*

Kipsa valloittaa - monellakin tavalla

Kaukolaukaisin on aika kätevä, kun pitää saada ryhmäotos koiraeläimistä ja ihmiseläimistä.

Kuningas Kipsa kaatoi puun :< 

  

 

Karchibáán kaljuna ja Cichómárü keskeneräisessä turkissa. 

Mission (Im)possible

Harvoin näin pitkään täytyy miettiä, mitä kirjoittaisi blogiin. Toisaalta tuntuu että on hirmuisesti mitä raportoida, ja toisaalta ei ole oikein mitään. Pahoittelen jo valmiiksi hataraa tekstiä, joka rönsyilee sieltä sun täältä. Ensimmäiset 5 kuvaa ovat btw kotoa kesän lopulta. Kiksu on syönyt kohta 5 kokonaista päivää lääkkeitänsä, ja korvasta hävisi punaisuus ja kivut jo parissa päivässä. Tujut on rohdot, ja hyvin onneksi tepsivät. Toivotaan nyt, että jäisi ensimmäiseksi ja viimeiseksi korvatulehdukseksi tämän lauman sisällä ikinä.

Lääkkeenlaitto on onnistunut hienosti, vaikka koira kiertelee aikansa ennen kuin antautuu lääkittäväksi. Koirat ovat syöneet Cican korvatulehdusepisodista saakka pelkästään lihaa. Vain parina ruokintakertana olen vanhasta tavasta ripsauttanut muutamia nappuloita kippoon. Ja nappuloista kun puhun, tarkoitan entisiä aina meillä toimineita HHC:n kana-riisi nappuloita. Uutuusnappulat annan siskolle ja Auroralle, jospa heistä toinen osapuoli niitä söisi eikä tulisi mitään oireita. Mä nyt edelleen luulen että tulehdus johtui uusista nappuloista, joten en uskalla niitä enää syöttää ollenkaan.

Lauman kanssa valloitettiin luontopolku, ja siitä reissusta lisää heti kun saan kuvat kuriin. Mätsäreitä on ensi kuussa tulossa peräti kahdet, ja toisessa mätsissä on temppuluokka! Sitä odottelemme erityisen innolla, ja esitämme siellä vissiin Caran kanssa yhden uusimmista tempuistamme.

Joku kommentoi kuvanlaatuamme, että miksi se on muuttunut niin kehnoksi. En tiedä, täytyy sanoa. Kässään kuvat edelleen niin kuin ennenkin, mutta kuvista tulee nykyään todella rakeisia. Pitää tässä katella missä ongelma on kunhan jaksaa. Kiitos kuitenkin kun raportoitte aina tämmösistäki tekijöistä niin osaan tehdä asialle jotakin.

 

Kävimme Ponderan koiratapahtumassa aiemmin tällä viikolla, ja otin sinne Cican ja Caran messiin kattelemaan menoa. Ponderassa oli hyvin tokopainotteisesti esittelyssä koiramaailman juttuja. Käytiin osallistumassa arvontaan ja saatiin pari flaijeria matkaan. Lisäksi tytöt sai säädettävän heijastimen ja siansaparopussin. Kojuja olisin silti kaivannut paikalle enemmän.

Ponderasta lähtiessä nappailtiin fotoja, inspiksenä syksyn värit ja kaunis kuja.

Pirhana, niitä tulee lisää ja lisää vaan!

Mokomatkin stalkkerit! Stalkataan niitä takas.

Muutama uusi lukijakin meille on ilmestynyt, tervetuloa seuraamaan paimenten laumaa!

Le mi in. LE MI IN!!

Mission going to BARF: hiiva oli eka ja vika tikki;
saldona tänään Maukas-aterioita 6,5kg edestä.

Koetapa pysyä perässä, punakorva!

Ärähdys.

Järähdys.