Ei voi olla päivittelemättä tuon kakaran jalkojen kokoa. Aivan hillittömät tukit! Kahden sirojalkaisen vanhemman pennuksi, on Cismet kasvattanut melkoisen vahvat ketarat itselleen. En varmaan totu ikinä tuon pennun tassukokoon. Isoluinen kaveri toden totta. Aurora ja Cicaro näyttävät aivan pienen pieniltä pennun vieressä.
Kisailtiin tuossa ennen Joulua oman seuran insidet epäviralliset kisat. Valitsin likoille 3 lk:n radat koska sellasia me tehdään treeneissäkin. Cicaro sai 10rv Caramel 5rv. Caralle tuli ilmeisesti kontaktivirhe puomilla, Cicalle kontaktivirhe puomilta kans ja yksi ohijuostu muuri jonka ohjasin kyllä ihan koiraan kahtomatta, ja Cica kun ei tunnetusti mene yhtään estettä ellen ohjaa, niin ihan ansaittu vitonen oli se. Kivat skabailut, tällasia lisää vaan.
Mummo kutistuu...
Alkuvuoden teema onkin osuvasti "kepit ja kontaktit kuntoon". Testattiin puomilla sellasta keinoa, että rytmitän omaa vauhtiani kontaktien alastuloilla, jolloin koiratkin ottaa kontaktit paljon varmemmin. Apuna on target alastuloilla. Naksuteltiin ensin kovalla vireellä tasamaalla targetille juoksemisesta, ja siirrettiin target sitten kontaktin loppuun. Näin toimiessa raskas ja rasittava kontaktitreeni itse kontaktiesteellä vähenee. Tällä tavalla koiran odotetaan muodostavan vahvempi ja kovavireisempi suoritus kontaktien alastuloille.
Kaunis likka.
Koska koira kuuntelee verbaalista ohjausta ihan viimesenä oljenkortena, on oikeastaan aika omituista että ihmiset odottavat koiriensa pysähtyvän puomilla 2o2o vain sanallisen käskyn voimalla. Siksi oma liike, tai tarkemmin sanottuna sen rytmitys, on koiralle kymmenen kertaa voimakkaampi vihje siitä että kontaktin alastulolla tulisi toimia tietyllä, koiralle ennalta opetetulla keinolla. Tällä tapaa liikkeellä ohjatessa tietysti ei saada koiraan samanlaista etumatkaa, ellei koira todella stoppaa 2o2o niin pitkäksi aikaa, kunnes se saa luvan poistua kontaktilta. Onneksi olen erittäin nopea räjähtävissä liikkeellelähdöissä, niin koiran ei kyllä tartte minua odotella. Likoille kriteeriksi puomin alastulolla riittää se, että ne pysähtyvät sadasosasekunniksi 2o2o, jolloin ne saavat poistua kontaktilta.
<3___<3
Poispäinkääntö saadaan raakata pois tämän hetken projekteista, koska se sujuu nyt tosi hyvin. Empä ois uskonu, oli meinaan itelleni niin vaikeen tuntunen ohjauskuvio.
PSSST. Tässä Jennyn tekemä Savun 6kk video. Eiks ookki mieletön kersa! Grrrr.
Lähetään Cismetin kanssa ekalle junamatkalle 7.1., kun mulla on pitkät vapaat. Lähetään aamuvarhain bussilla keskustaan, ja ennen sitä vien tietenkin tytöt hoitoon kotikotiin ja vaihdokkina otan Cismen mukaan matkaamaan. Kolmen koiran kanssa en taatusti junaan lähe, kulki ne kuinka hyvin tahansa, joten olkoon tämä nyt vain Cismen reissu. Kattellaan muutetaanko reissussa Suomee paremmaks paikaks sekarotuisille koirille ja niiden harrastajille vai ei...
Sniifs.
Molemmat likat on paraikaa juoksussa. Sinänsä jees ajankohta koska treeneissä on joulutauko ja alkuvuosi olisi tarkoitus kisata suht ahkerasti. Niin no, mikäli oma koipi kestää. Se meni särki 7.12. treeneissä. Purettiin rataa ja päätin lyhentää matkaani numeroa noutaessani loikkaamalla putken ylitse. Koipi ei osunut maahan ihan niinku ois pitäny, ja tulin koko elopainolla sisäänpäin kääntyneen nilkan päälle - ruts - ja pari päivää turvotusta. Käveleminen teki kipeää. Pari viikkoa kattelin koipea ja kun parantumisesta ei näkyny merkkejä, kuvautin koiven töissä ku sattu olemaan rauhallinen hetki. Ei murtumia, sen tulkitsin itsekin, ja myöhempi lausuntokin tämän todisti. Todennäköisesti nivelsiteet ottivat damagea. Tukisidoksen kanssa mennään siis vielä ihan hyvä tovi. Treeneistä en ota taukoa, koivelle tekee hyvää parantua rasituksessa.
Voi pentu, et tiedäkään. Tämä on vasta alkua...
Joulu sujui kotikotona koko viisipäisen lauman temmellystä katsellessa. Cicaro ja Aurora ottivat kolmesti yhteen, joten loppujoulun ne saivat viettää eristyksissä toisistaan. Muutoin Joulu sujui mukavissa ja seesteisissä merkeissä perheen ja suvun kesken.
Peruskuntoa on kasvatettu jäällä kirmailemalla. On ihan eri motivaatio lähteä lenkille, kun tietää että päästään jäälle riekkumaan. Likat on tietysti joutunu olemaan tylsästi hihnassa nyt juoksujen ajan, mutta kunhan tästä jokunen viikko päästään eteenpäin, saa tytöt kirmailla ihan vapaasti. Kyllä on sellanen hormooniluola taas tämä kotoluola että huhheij. Lenkeillä tiiraillaan koko ajan sööttejä poikia ja inistään perään kun ei päästäkään tekemään lähempää tuttavuutta. Ja pojat itkee perään vielä kahta kauheemmin. Hhh, onneks tää ei kestä ku muutaman viikon.
Poinks.
Alla noin tuhat kuvaa, joissa esiintyy myös Cismetin uusi ystävä, alle vuoden ikäinen walesinsprinkku Naava. Likat leikki tosi hienosti keskenään. Nyt on molemmilla, sekä Sanilla että Cismellä, omat saman ikätason walesikaverit, hehee.
Kun pomppii hyppii loikkii paljon, kasvaa suuuuren suuret reisilihakset!
Tässä on mun uusi ystävä, Naava.
Naava saa kyytiä.
Koirapuistossaki voi harjotella tällasia.
Ensimmäinen pesu, korvaki taittu kun oli niin kamalaa rääkkiä.
Moi! Tässä mä ja mun hillittömät tassut.
Tasistelu on parasta!
Eijjjaksanu kässää hihnoja veks.
Mummo, äiskä, pentu.
Myyrä!!1! SATAVARMA MYYRÄ!1
TELVEEE!
ÄITI, TÄTI, MUMMO!! Hetipian tänne, koodi myyrä!!
Toinks.
Tojoinks.
Etupäivystäjä ja takapäivystäjä.
Suuriharmaa kutsuu, kuuleeko keskiharmaa? Se on keskikokoinen, musta, pörröinen... saavutan sitä... ai se olikin täti.
Susan Salo - Puppy Jumping. Kattele DVD jos kiinnostuit, tässä lähinnä itelleni muistiin perusteet siitä kuinka pentu opetetaan hyppäämään.
Nämä hyppyharjoitukset voidaan aloittaa 4-6kk ikäisillä pennuilla. Pennut eivät varsinaisesti hyppää hyppyjä näissä harjoituksissa, vaan ne ylittävät laukka-askeleilla bumpereita eli turvallisiksi halkileikattuja muoviputkia. Harjoitteet auttavat pentua kehittämään ongelmanratkaisukykyä ja no, tietenkin hyppäämään oikein.
Targetin käyttö harjoituksissa on erittäin tärkeää, koska koira ei opi tehokkaasti jos se on ns. ihmisen kädessä kiinni eli seuraa katseellaan ihmisen kättä. Se ei voi keskittyä samaan aikaan seuraamaan kättäsi ja hyppäämään estettä. Koiran pään asento on myös riittävän alhaalla vain targetia käytettäessä.
Näillä harjoituksilla rakennat arvoa hypyille, koska sitä tarvitaan tulevaisuudessa paljon. Samalla rakennat koiran itsetuntoa hyppyesteelle, sillä koira todella tietää tulevaisuudessa, kuinka hyppyeste suoritetaan.
Pentua tulee harjoituttaa järkevästi, ei missään nimessä liian rankasti vaan tukien pennun motorista ja henkistä kehitystä. Laatu ennen määrää! Pentujen neurologinen kehitys ja fyysinen kasvu on vielä kesken, joten on tärkeää ettei pentua rasiteta liikaa. Aikaisin aloitettu treeni on kuitenkin hurjan hyödyllistä tulevaisuutta ajatellen. On helppo aloittaa agility kun pentu jo osaa hypätä. Muista pitää harjoitukset lyhyinä. Tee harjoituksia esim. kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Tee eri harjoituksia sekaisin keskenään, jotta pentu oppii nopeaa ongelmanratkaisua, eikä totu jumiutumaan yhteen tehtävään. Näin pentu oppii nopeasti havahtumaan uuteen tehtävään. Toistoja voit tehdä kerrallaan vain kolme per harjoitus ja pentua tulee leikittää sekä ennen että jälkeen harjoituksen ja vielä harjoitusten välissä.
SET POINT - Tässä ensimmäisessä harjoitteessa hypyt ovat suorassa linjassa toisiinsa nähden. Ideana on asettaa 2 bumpperia, joista viimeisin on siivekkeiden ympäröimä. Bumpereiden väli on sellainen, että koira pystyy suorittamaan bumpereiden välin yhdellä laukka-askeleella. Koira jätetään ensimmäisen bumperin eteen niin että se pääsee yhdellä loikalla yli bumperista.
STRAIGHT LINE - Kolme tai neljä bumperia laitetaan toisiinsa nähden suoraan linjaan, joista reunimmaiset ovat siivekkeiden ympäröimät, ja välimatka bumperista toiseen pitenee joka bumperin jälkeen, jolloin koira oppii kontrolloimaan hyppyään ja kokoamaan ja pidentämään askeltaan.
CHANGING THE APPEARANCE OF JUMPS - Tässä harjoituksessa koira totutetaan erilaiseen esteeseen, joka eroaa totutusta. Koiran tulee ymmärtää jo hyvin nuorena etteivät esteet ole aina samanlaisia, mutta että ne suoritetaan silti aina samalla tavalla. Koiran tulee keskittyä hyppyesteen suorittamiseen, ja kun pentu oppii tämän, se ei isona tiputtele rimoja vaan suorittaa hypyn varmasti.
PUPPY'S FIRST JUMP BAR - Nyt pentu hyppää ensimmäisen oikean esteensä, joka on matalin mahdollinen rima. Rima sijaitsee heti bumperin jälkeen, eli koira hyppää riman samalla kun se hyppää sille jo tutun bumperin. Tässä haetaan oikean esteen tuntua.
BEND WORK - Harjoitus opettaa pennun taipumaan hypyillä. Harjoitus aloitetaan 2-3 hypyllä, koska taipuminen on raskasta treeniä. Koiran tulee päästä hypyltä toiselle yhdellä askeleella. Radalla koiralta vaaditaan taipumista, joten on hyvin olennaista että koira oppii taipumaan hypyillä.
DIAGONAL LINE OR SLICE EXCERCISE - Harjoitus on koiralle vaikea visuaalisesti, ei niinkään fyysisesti. Harjoitus opettaa koiran hyppäämään vinottain. Koira tulee jättää hypyn taakse niin että se näkee mihin se on menossa, eli hieman vinottain, jotta se näkee kaikkien kolmen esteen taakse. Harjoitus auttaa koiraa lukemaan hyppyesteitä, eli että hypyt eivät aina ole suoraviivaisia.
Pentu debytoi mätsäriuransa Pondera-hallilla 6.12. Lähdin mätsäreihin 4 tunnin unilla yövuoron jälkeen, mikä alkaa näköjään tulla tavaksi...
Halli oli aivan tupaten täynnä, mikä hankaloitti kolmen koiran kanssa hallissa liikkumista, kun ei meinannut mistään mahtua kulkemaan ei sitten niin millään. Suuren koiramassan läpi rynnistäminen ei oikein istu toisia koiria jännittävän pennun kohdalle, mutta siellä me vaan viipotettiin mennä nami-imussa. Ilmoitin isot likat sekiksiin ja pennun isoihin pentuihin.
Odoteltiin kehien alkua ainakin tunti, ja sitten molemmat kehät osuivat tietenkin taas päällekkäin. Historiassamme on ehkä parit mätsärit missä kehät eivät ole osuneet päällekkäin. On se kumma. Ja niin ärsyttävää kun pitää kiireessä esittää koirat.
Sekiksiä oli vain 4 joten nappasin jonkun randomin esittämään helpommin esiintyvän Cicaron. Cara jatkoi vetkuiluaan kehässä mitä se tekee nykyään aina, eli se ei seiso hetkeäkään aloillaan vaan kokeilee koko ajan jotakin heilautan yhtä tassua ja sitten toista ja en voi olla paikoillani kun ällöttää -soopaa. Kehässä se on ihan korvaluimulahna, ja heti kehän ulkopuolella se on täpäkkä ilmaan loikkiva harrastuskoira. Ö. Cica oli MON4 ja Cara MON2. Likat eivät oo olleet samassa kehässä vuosikausiin joten ne riehaantuivat toisistaan eli ravailut meni aika sotkuks.
Pentu sen sijaan esiintyi erihyvin, vaikka eipä me tommosia esiintymisjuttuja oo ku pari kertaa harjoiteltu, ravaamista ei ainakaan kertaakaan. Se hyppi ja loikki ja pomppi ekan kierroksen, tokalla malttoi ravata nätisti hihna löyhällä. Tuomarin syliin ihmisrakas likka ei ihme kyllä hypännyt, seisoi vain aloillaan ja istahti kerran kun sitä kopeloitiin. Hampaat antoi katsoa, ja tuomari katsoikin hampit tosi nopsasti vain.
Cismet seisoi korvat pystyssä aivan aloillaan ja sijoittui sinisten nauhan saaneiden ykköseksi, SIN1! BIS-kehään sinisten ykösiä ei otettukaan vaikka yritettiin me sinnekin tunkea ku ei tiietty hehe. Hauskaa ajanvietettä ja hömpötystähän nuo tommoset on, kun ei oo mtn tavoitteellista touhua. Kehässä pidetään lähtökohtaisesti aina hauskaa. Ei kun seuraavia mätsejä bongaamaan.
Ylpeä pieni "aussie" ensimmäisten palkintojensa kanssa.
Mielenkiintoista. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta että joka ohjaustekniikalla silti vähintään se 3 eri nimeä? Ei siinä, sama kai se, mutta helpottaisi kun tietäisi että millon puhutaan samasta asiasta ja millon ei. Hauska laji. Miksiköhän the x-rotuisella Cicarolla näkyy tuloksia koiranetissä vaikka se on sekarotuinen. Eipä ole ennen kävellyt vastaan, tai sitten elin pimennossa. Mitään muita tuloksia ei kisoista näy kuin nuo yksien kisojen tulokset, ja nekin vain ko. piiskunokalla. Sais näkyä joko kaikki tai sitten ei yhtään tulosta. Tai, sitten vain (hehe) parhaimmat tulokset.
Ettei koiranaiselle ainakaan jäisi liikaa vapaa-aikaa, niin liityin vielä agin lajitoimikuntaan. Agin osalta sanoin että kisat on tältä vuodelta kisattu, mutta töiden osalta kun päästään 10.12. pidettäviin ACE:n kisoihin niin mikäs siinä, mennään ja kokeillaan onneamme vuoden viimesissä kisoissamme. Ellei nämä nartut nyt ala juosta, merkkejä on ainakin ilmassa vaikka kuinka.
Kana ja Kananpoika
Minä alan nyt toden teolla keskittymään käskysanojen vähentämiseen Cicarolla. Se kyselee ja tiirailee minua aksassa aika paljon, koska se odottaa jatkuvasti kuulevansa CicaroCicaroCicaro täällä tässä tänne menemene -litanniaa. Käytän liikaa sanoja ja käytän niitä vieläpä epäloogisesti. Siinä taas yksi syy miksi tuo koira on niin hämmentynyt ja se toimii paremmin kun ohjaan hiljaa. Se keskittyy ihan eri tavoin silloin. Käskyjä saan käyttää enää putkella, kepeillä, renkaalla ja kontakteilla, ja vasta myöhemmin lisäämme ehkä muutaman harkitun käskyn sinne tänne.
Tuoreimmat kuulumiset sisältää perseelleen menneet viikkotreenit jotka käytiin korjaamassa hyvänmielen omatoimitreeneillä parin päivän kuluttua. Kun on enemmän aikaa opettaa koiraa ku 5 minuuttia, ei mene itellä hermo. Jos joutuu korjaamaan koiraa kolme kertaa lähdössä pysymättömyydestä, vähät minuutit kuluvat sukkelaan ja sitten alkaa hermo pettää. Mä luulen uskon ja tiedän että sellanen minuuttien kans pelaaminen ei vaan toimi koiran koulutuksessa. Koiralle pitäisi antaa se aika mitä se yksilönä tarvitsee. Ei se aika mitä sille jää kun jaetaan kahden tunnin treenit 8 osallistujan kesken.
Leuhka saa olla kuha ei ylypiä.
Rata oli ookoo aina kepakoille saakka. 90 asteen kulmassa kepeille ja takaaleikkaus siinä samassa. Onnistui ulkopuolisella palkkaajalla ja myöhemmin myös omatoimitreeneissä palkkarasian kanssa. Teknisesti ne osaa, henkisesti ei.
Omatoimitreeneihin suunnittelin kerrankin radan, tai no harjoituksen. Se alla. Se on tehty nimenomaan meille vaikeiden asioiden pohjalta, ja tulemme tekemään samaista rataa vielä jatkossakin. Takaaleikkaus, kepit radanosana, poispäinkääntö... Siinäpä kiva kolmikko mitä harjoitella. Sokkarit ja valssit saa siinä samalla lämmittelyksi. Juu eli keppejä oli vain 6kpl, jotta pääsin palkkaamaan useammin. Sivuun kasasin hyppytekniikkaa jota otin lämpäks molemmille.
Cicaro taipuu tosi huonosti vasemmalle, joten tullaan sen kans tekemään tuota taipumisharjoitusta ihan jonkun verran. Molemmat muisti tän hyppyteknisen harjoituksen hienosti jostain kaukaisuudesta. Tein molempien kanssa lähtöharjoituksia ja itsehillintäharjoituksia. Cicaroa palkkasin lähtöalueelle heittämällä namin sille lähtöön JES-sanan säestyksellä. Kuulin että on koiralle rangaistus jos kävelen sen luokse lähtöalueelle sitä palkkaamaan. Eihän koira halua että kävelen lähtöön sen luokse. Sehän jumantsuikka tarkoittaa että koira ei pääse radalle jonne se haluaisi toden teolla!!! Hyvä huomio siis...
Caran takaaleikkuut sujuivat ihan superhyvin, aivan ku se ois oikeesti osannu takaaleikkuut. Cicaron kans tehtiin varmaan 10 epäonnistunutta toistoa YHDEN ainokaisen esteen takaaleikkuulla. Lähetin sen putkeen ja käskytin etenemään kohti namirasiaa, vain yksi hyppy takaaleikaten. Ei. Koira kiertää esteen aina takaakiertona. Us-ko-ma-ton-ta.
Helpotin tehtävää kunnes en enää keksinyt kuinka voisin helpottaa sitä vielä lisää ilman että harjoitus muuttuu ihan muuksi kuin takaaleikkuuksi. No, sain sen menemään esteen yli kerran takaaleikaten ja jätin homman siihen hetkeksi ja se lähti tauolle. Tauon jälkeen se leikkasi kaksi hyppyä, mutta aika suurilla avuilla.
Poispäinkäännöt sujui Caralta näppärästi. Cara on nykyään estehakuisempi kuin ennen. Se lukitsee esteitä reitiltään eikä katsahdakaan minua. Sinänsä uutta, koska ei se ennen ole kyselemättä esteitä mennyt. Piti herättää se haltuunottokäskyllä jotta sain sen poispäinkäännölle ilman että se suoritti sen reitille houkuttelevammin osuneen hypyn, ja tämä toistui monta kertaa. Cicaro poispäinkääntyi hyvin oikealle ja huonosti vasemmalle. Se kääntyy aina oikealle turhan kiepauksen kun pitäisi mennä vasemmalle. Se myös pyörii pyörimistempussa hyvin oikealle, mutta vasemmalle pyöriessä se hypähtää hieman ilmaan ja tarvitsee siinä enemmän käsiohjausta. Toispuoleinen koira siis, joten vasenta kylkeä jumppaillaan nyt hyppyteknisillä. Hierontaki ois kahen viikon kuluttua molemmille.
Cicaro on niin hiilenä agitreeneissä että minun pitäisi kuulema kompensoida sitä olemalla itse raaaauhallinen. Nooo kun en ole enkä muutu. Olen alkuun rauhallinen, mutta hiillyn sitten tuohon sähikäiseen ja räyhäämme toisillemme ihan yhtä paljon. Hankalaa. Cicaro joutui odottamaan auton keskipenkillä Caran treenatessa koska no, Suomen talvi ja pakkaset jäädyttivät takaluukun autosta.
Sillä aikaa Sähikäinen oli päättänyt ryhtyä automekaanikoksi. Se oli purrut turvavyön rikki. Eikä mitä tahansa vyötä vaan tietysti kuskin vyön. Olin tekemässä lähtöä treeneistä ja hapuilin kädelläni turvavyötä. Hhhhhhhhammmpuusiiiieeeiiii. Tämä oli jo toinen aksatreenien aikana tuhottu turvavyö. Ei nuo onneks paljon maksa ja vaihto käy nopeesti mut ihan turhaa työtä ja väärää käytöstä koiralta.
Joka tapauksessa oikeet hyvän mielen treenit. Tehtiin monta meille vaikeeta asiaa ja tosi onnistuneita toistoja joista koirat sai superpalkkaa. Ja kerrankin tehtiin just suunnitelmien mukaset treenit! Näitä lisää.
Kävästiin mätsäämässä K9 Centerin mätsäreissä lauantaina 3.12. Cara kisasi isoissa ja Cica pienissä aikuisissa. Taso oli kova, mutta Cara ylsi PUN3 sijoille, Cicaro oli SIN- vaikka esiintyi taas Caraa paremmin. Pöh. Porrastettujen kehien ansiosta ei mennyt kuin parituntinen, ei paha mätsäreihin.
Cismet saapuu viikoksi hoitoon maanantaina. Ompas mennyt aikaa kun näin sitä viimeksi, ihan useampi viikko. Neiti ei kuulema ole kasvanut korkeutta, mutta painoa on tullut niin että "pentu" painaa nyt jo 15kg. Pitää mittailla se täällä taas huolella. Siitä taitaa sittenkin tulla pikkumaksi. Kunhan ei tulisi raskas sellainen...
PS. Millon Kana kasvattaa turkkinsa takaisin entiseen pituuteen. Entisenlainen turkki muuten mut tollane smoothi. Lyhyt. Pöh. Alla video naperoiden treenipäivästä. Nyt vasta...
Kattelin Susan Garrett's Crate Games -DVD:n ja tuumastelin notta aika tärkiätä ja käyttökelposta settiä joten kirjotellaan tännehi ylös. Suosittelen kattelee DVD:n mikäli koirasi viettää edes toisinaan aikaansa häkissä.
Crate Games opettaa koiralle itsehillintää ja motivoi koiraa. Itsehillintää eli tietynlaista kontrollia tarvitaan sekä arjessa että harrastuksissa, eikä siitä koskaan ole haittaa että koira pystyy tarvittaessa hillitsemään itsensä (ovesta meneminen, häkistä poistuminen tien varressa ym. tilanteet joissa koiran turvallisuuden ja yleisen viihtyvyyden vuoksi tulee hillitä itsensä ja odottaa ohjeita ohjaajalta). Harjoitusta voi hyödyntää myös target-työskentelyssä, jos halutaan saada koira joka pysyy ehdottoman varmasti esimerkiksi targetilla kunnes lupa poistua saadaan.
Crate Games sisältää vain kaksi kriteeriä:
1. koiran tulee pysyä häkissä, eikä yksikään koiran osa saa olla ulkona häkistä
2. häkistä tullaan ulos vain luvan kanssa
Stage 1 - I love my own crate. Koiralle opetetaan että häkki on mukava paikka. Koiraa palkataan sen ollessa häkissä korkealle ja kauas ovesta noin 10 kertaa. Se että koira nousee istumaan häkissä kun kosket häkin oveen on ok, koska myöhemmin koiran odotetaan nousevan istumaan häkissä kun käsi koskettaa ovea. Muutoin koiran tulee maata hiljaa paikallaan eli rentoutua eikä olla koko ajan valmiudessa poistua toimintaan. Stage 2 - Are you a gambler? Häkin ovea pidetään auki ja koiraa palkataan kun se pysyy häkissä. Koiran ei anneta epäonnistua tässä eli häkin ovi laitetaan kiinni heti kun koira yrittää ulos häkistä ilman lupaa. Koiraa palkitaan häkin takaosaan häkin ollessa auki. Vähitellen mennään kauemmas ja kauemmas häkistä edelleen oven ollessa auki. Lopulta palkkoja heitellään ympäriinsä ja silti koira pysyy häkissä. Se saa tästä palkkaa. Jos koiran takamus nousee, ovi laitetaan kiinni ja palkataan koiraa vielä muutaman kerran häkin takaosaan istuma-asentoon. Hihnaakin voi käyttää tulevissa harjoituksissa, sillä hihna saattaa olla koiralle niin vahva merkki tekemisestä ja häkistä poistumisesta, että senkin kanssa on hyvä harjoitella häkissä pysymistä.
Stage 3 - Yer out yer in.Nyt häkistä poistutaan kontrolloidusti. Koiran tulee tätä ennen mennä itse häkkiin ilman mitään vihjeitä tai eleitä. Palkka tulee aina häkistä, ei sieltä poistumisesta. Kun koira menee häkkiin, se saa kehut ja namit ja huomiosi, häkkiin tietenkin palkaten. Nyt täytyy vain olla kärsivällinen ja odottaa että koira tekee itse valinnan. Jos koira ei ymmärrä mennä itse häkkiin, sitä voi vielä palkata muutaman kerran häkin takaosaan. Koira kannattaa pitää hihnassa ja hihna löyhällä jalan alla, jotta muut ärsykkeet eivät vie liiaksi sen huomiota tai koira ei lähde haahuilemaan ja palkkailemaan itse iseään.
Seuraavana Crate Games -harjoituksia edistyneemmille koirakoille:
Advanced crate games: Toista koiraa leikitetään häkin ulkopuolella ja häkissä odottava koira ei poistu yhdelläkään tassulla häkistä ja se pysyy häkissä rauhallisena. Koira huokuu rauhallisuutta juuri itsevarmuuden kautta. Se tietää tarkalleen mitä kriteeriä sen odotetaan noudattavan.
The collar grab game:Häkistä tullaan jälleen ulos luvan kanssa, jonka jälkeen koiraa tartutaan kiinni pannasta ja palkataan siitä kohtalaisen hyvällä namilla. Tämän jälkeen koiraa hetsataan menemään häkkiin edelleen pannasta kiinni pitäen ja vapautetaan koira. Kun koira juoksee häkkiin, sitä palkataan. Harjoitusta voi vaikeuttaa kulmia ja etäisyyksiä muuttamalla ja vaatimalla koiralta nopeampaa ja nopeampaa suoritusta.
