Kirjoitin armottoman selonteon tämän kerran agilitystä ja onnistuin hävittämään koko tekstin. Kirjoitin ja muovailin sitä pienen ikuisuuden. Nyt saattaa kiukuttaa vähän. No, ei muuta ku onhan tässä koko yö aikaa, mihin mä unta tarviinkaan. Siispä...
Tällä erää opettelimme päällejuoksun, twistin ja saksalaisen. Ongelmia minun osaltani tuottivat jalkani, joita en osannut suunnata oikein. Aina ne osoittivat ristiriitaisesti esmes keskivartalon kanssa. Sain kotiläksyks opetella käyttämään niitä niin, että laitan koiran kiertämään puun tmv. ilman että käytän ollenkaan apuna käsiäni. Hassua sinänsä, että opin yleensä kaiken todella nopeasti, ja nyt pitikin tehdä todella monta toistoa että onnistui.
Koirat odottivat oikein kiltisti häkissä omalla vuorollaan. Koirien osalta ongelmia tuotti nyt Kiksu. Se turhautui ja kiukkuuntui, kun en osannut ohjata sitä ja ohjaukseni oli ristiriitainen. Näpäkästi se irtos siivekkeen toiselle puolelle aina kun muistin suunnata jalkani oikein, mutta turhautuessaan se komenteli minua haukkumalla ehkä eniten ku ikinä aikaisemmissa treeneissä ja tämä taas sai minut turhautumaan ku koira vaan haukkua louskuttaa eikä tule käden ulottuville vaan jatkaa louskutustaan kierrellen ja kaarrellen minua. Minä en voi sietää sitä että koira ääntelee treeneissä, ja pistän sille samantien stopin.
Haukkumisen lisäksi Kiksu söi taas auton verhoilua ja penkinsuojuksia, kun joutui odottamaan autossa omaa vuoroaan. Viime kerralla se irrotti vilkusta muovisen pään, jonka tosin onneksi sain takaisin paikoilleen. Se hermostuu heti kun otan Caraa autosta, yrittää tunkea paniikinomaisesti pois sieltä ja jää sinne ulvomaan ja syömään autoa. Normaali autoilu on Kiksulle tosi mielekästä puuhaa, se oikein tunkee autoon ettei jäisi pois matkasta ja nautiskelee autoilusta ja on aivan hissukseen siellä. Mutta treeneissä odottelu- ja rauhoittumispaikkana auto ei ole sille mielekäs paikka. Sisälle halliin en sitä siksi ota odottamaan, koska se ei osaa olla hiljaa jos Cara on radalla. Ja minun korvilleni yksikin vingahdus radan reunalla on liikaa.
Kips on kuumuva, energinen ja malttamaton. Tuo sen häsläys ei kohdistu mihinkään tiettyyn paikkaan. Se osaa yhtä lailla riekkua häkissä kentän laidalla kuin autossakin - ja päinvastoin odottaa kummassakin toisaalta hyvin. Kentän nurkilla se oli syksylläkin oikein kiltisti ku Cara oli radalla. Se pitäis vissiin ehdollistaa rauhoittumaan, ennen kuin tästä tulee ongelma. Ei ole sille itselleen mukavaa jos se jää autoon ylivireeseen. Rauhoittuminen olisi aika tärkeä taito agilityssä.
Viimeinen ohjaustekniikkakurssin kerta tulee sisältämään kertausta oppimistamme tekniikoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoita asiallisesti niin saat äänesi kuuluviin.