Gguhh moonningh

Huomenta lauma, huomenta blogi. Kips ei voinut olla kokeilematta, miltä tuntuu upottaa korva äiskän aamukaakaohon. Osasyynä ehkä se että otan sen usein syliin istumaan ja kattelemaan naapurustoa kun aamupalailen, muttamutta.

Kaakaosta mieleeni juolahti, että liekö kukaan muu erehtynyt koskaan ostamaan, kyllä, hajustettuja koirankakkapusseja? Järkytys oli suunnaton, kun kukkaisen yrmäkkä raivotuoksu lehahti kärsälleni pussin avatessani. Kuulostan nyt ihan eläkeläiseltä, mutta eikö kansa hajuluotaimineen kestä kerätä mupen jätöksiä ilman aromaatteja? Tietysti, jos takanasi kulkee herkkänokkainen yrmy, joka ei siedä tuoksua joka leijailee kädessäsi kantamastasi yllätyspussukasta kilometren verran... mutta en minä muiden hajukeskusmieltymysten takia tuoksupusseja ostaisi, elleivät ne jatkossakin ole tarjouksessa. Ostin muuten kesällä mökille myös erehdyksessä tuoksupusseja, tosin ne olivat roskapusseja, ruusuntuoksuisia oikein.

Mitä seuraavaksi. Soivia tai kehrääviä kakkapusseja, jotta keräyskokemuksen laadukkuus on viimeistään taattu. Vaan miten olisi kakkapussit, jotka analysoivat koirasi jätöksen puolestasi? Sinun ei enää tarvitse tehdä analyysiä itse päättääksesi, onko koirasi ruokinta sopiva, kun pussi tekee sen puolestasi! Bwahahaa. Luokittelu: Hitsi mitä kakkaa koko postaus. Oli johdolla raportoitavaakin. Neuvottelin jälleen pikku etuuden laumalle, joskin kertaluontoisen tällä kertaa, joka saapunee postissa viimeistään ensi viikolla. Tästä on tuleva postaus jatkossa.