Tapasimme puoliveljemme

Vissiin tehokas koirapäivä.

Aamusella temppuilua, tasapainoharjoitusta josta lisää tulevassa erikoispostauksessa ja kontaktiesteiden "ota" -kuivaharjoittelua targetilla ja korokeella. Tässä miettiny, miten Kiksun saisi siirtämään ajatuksensa täydelliseen stoppaamiseen 2o/2o kontakteilla, typy ku meinaa juosta ohite, ellen ole käsi ojossa alastulolla karjumassa. Kiksu ei jää odottelemaan namia, joten seuraavana keinona keksin, että sen ajatus täytyy saada taaksepäin tai seisahtumiseen muuta kautta, esmes tempun avulla.

Meillä ota-käsky on tarkoittanut tähän saakka sitä, että agilityssä koira pysähtyy syömään herkun kupista tai targetista kontaktiesteen kontaktipinnalla, 2on/2offina eli tietämättömille takaset edelleen esteellä, etuset jo poissa esteeltä. Koutsasin kotona molempia hetken, ja ne tajusivat että "ota" tarkoittaa tästä päivästä lähtien sitä, että tassuilla täytyy keskittyä koskettamaan targettia. Se, että koira joutuu käyttämään tarkkuutta ja osumaan targettiin saadakseen palkkion, auttaa sitä siirtämään ajatuksiaan taaksepäin, hidastamaan, keskittymään ja PYSÄHTYMÄÄN. En vielä keksinyt, että mitäs sitten kun targetti otetaan pois ja koiralla ei olekaan enää mitään mitä koskettaa. Toisaalta, ei se namikippokaan enää kisoissa kontaktin alapuolella ole. Kysyn torstaina ohjatuilla, onko menetelmässäni aukkoja.

Kontaktien lisäksi teimme tänään keppejä ja kertasimme ohjaustekniikkakurssilla oppimiamme vastakäännöstä ja jaakotusta. Kurssin eka kerta meni perjantaina hyvin, vaikka "uusi" halli jänskätti koiria eivätkä ne keskittyneet niin hyvin mitä yleensä ja motivointiin sai nähdä vaivaaaa. Lopussa testattiin oliko oppi mennyt ohjaajille perille, ja suoritimme kunnon aivomyrskyradan uusilla tekniikoilla. Melko monta toistoa piti tehdä, että saatiin se lävite! Jaakotus oli meille jo entuudestaan tuttu, mutta opin siitä silti paljon uutta, koska tekniikkaan mentiin syvemmälle kuin normaaleilla tunneilla.

Kävimme tänään aksatreenien jälkeen puistoilemassa iki-ihanan Winstonin kanssa, jota emme olleet aiemmin tavanneet. Hän on kultsi/bc/setterisekoitus, upea kermanvärinen nuorimies. Samalla tapasimme vahingossa Auroran isoveljen, Cican ja Caran puoli-isoveljen Lovely's Cowberryn eli Tessun. Katsoin pitkään, että kaksiosaisen puiston toisella puolella kirmailevan koiran olemuksessa on jotakin tuttua, ja hoksasin että sen on pakko olla Auroran isoveli Tessu, aiemmasta Auroran vanhempien pentueesta.

Kysyin omistajalta, mitä rotuja koirassa on, ja heti kun sieltä tuli shetlanninlammaskoira, jatkoin listaa itse huskyllä, lapinkoiralla ja seefferillä. Oli omistajan ilme aika höpsö, kun varmistin vielä koiransa kasvattajan ja hakupaikan ja nekin menivät nappiin. Siirryimme samalla puolelle Tessun kanssa, ja voi että se oli kuin kopio meidän Aurorasta. Samankokoinen, samanlainen turkki ja rakenne, sama höpsö tumma katse ja eleet, ja se oli ihan yhtä leikkisä ja riehakas kuin Aurorakin! Olisin ottanut kuvia, jos olisi ollut kamera mukana ja aurinko paistanut. Toivottavasti vielä joskus kohdataan Tessun kanssa.

Gnight! Karkotan sun pahat unesi!