Vuosikooste

Kisavuosi paketissa. Korjaan, ehjä kisavuosi paketissa. Seniorikoirat tekivät taas kaikkensa. Mielettömiä koiria. Näiden kaikki-käy -tyyppien kanssa on ollut uskomattoman helppoa nauttia koiraurheilusta parhaimmillaan.

Kiitos, kiitos, kiitos. Meikän mummoliiga. Ootte best. Me elettiin mennyt vuosi meidän parasta kisaelämää. On kuitenkin aika jarrutella säännöllisen kisauran osalta. Likat selvis yli 10 vuoden agilityurastaan ilman loukkaantumista, mikä ei tässä lajissa oo mikään itsestäänselvyys. Tehtiin ehjä ja säännöllinen kisavuosi parilla tauolla. Käytyjä kisoja kertyi 10 kappaletta, mikä on meille aika iso määrä. Ei toki ole poissuljettua, etteikö jotkut höntsäkisat vielä käytäis likkojen mielenvirkeydeks, mutta mitään säännöllistä ja tavoitteellista kautta ei enää lähdetä tekemään.

Hyppysertit samasta kisasta.

Caramelin statistiikat
23 rataa, joista 8 nollaa
SERT-A x 1
FI AVA
SERT-H x 3
FI AVA-H
PiirM yksilö 1. sija (osallistumisoikeus SM-yksilökisoihin, mutta sekarotuisuuden vuoksi ei voinut tietenkään osallistua)
PiirM joukkue 7. sija
KPSH Agility Maksien seuranmestari
KPSH Vuoden agilitykoira -kisassa kultaa
Pohjois-Savon kennelpiirin Vuoden Agilitykoira 2023 (palkittiin vuosikokouksessa 21.3.2024 PiirM-voitosta sekä Vuoden agilitykoira -kilpailun voitosta)

Cicaron statistiikat
23 rataa joista 8 nollaa (ja lisäksi 3 yliaikanollaa)
SERT-H x 2
PiirM yksilö 2. sija
PiirM joukkue 7. sija
KPSH Agility Medien seuranmestari
KPSH Vuoden Agilitykoira -kisassa hopeaa
Pohjois-Savon kennelpiirin Vuoden Agilitykoira 2. sija

Vuodenvaihteen jälkeen lauman rakenne muuttuukin radikaalisti, kun laumaamme astelee sijoituskoira Mikkelistä. Laumaamme tulee vahvistamaan shelttityttö Eden. Tämä blogi on aikoinaan luotu Sanin pentuprojektia varten, ja eipä silloin varmaan kukaan tiennyt, miten tästä blogista kehittyisi vuosien saatossa yksi Suomen suosituimmista. Aikansa kutakin. Edeniä en siis tule tänne hiljenevään blogiin lisäämään. Kuten jo aiemmin sanottua, blogien kulta-aika on tainnut ohittua ja erilaiset somet tulleet tilalle. Siispä tämä blogi hiljenee entisestään, nyt kun tytöt alkavat opettaa shelttineitiä talon tavoille.

Tämä blogi toimi aktiivisena yli kymmenen vuoden ajan. On samalla aika haikea olo, mutta toisaalta postaillaan edelleen Ig/Fb elämästämme, jos jotakuta sitä kiinnostaa seurata (leenamaya/edenthesheltie). Kiitos näistä vuosista kaikille seuraajillemme ja monille yhteistyökumppaneillemme! :)

Oomme seuranmestareita

Voi tytöt, tytöt. Seuranmestaruus tuplana kotiin. Mel neljättä ja Cicaro kolmatta vuotta peräkkäin. On tämä yhtä juhlaa. Cicaro lunasti kolmannella peräkkäisellä seuranmestaruudellaan komean pytyn pysyvästi kotiin, kuten Mel teki viime vuonna. Kisa oli tiukka, sillä Cicaro voitti tokalle sijalle tulleen koirakon vain sekunnilla. Mel teki 3/4 nollaa ja Cicaro 4/4 nollaa seuranmestaruusradoilta. Samalla juhlittiin omalla ihanalla aksaporukalla (#hyvässäseurassa) agilityn pikkujouluja! Yuhuu!

AGILITYN HYPPYVALIO

Kisasimme SWAU:n Halloween-kisoissa 28.10., jotka olivat viimeiset kisamme upeassa Koiramekassa, aikansa suurimmassa koirahallissa Suomessa. Tuosta koiraharrastuspaikasta jäi kyllä toinen toistaan hienompia muistoja, mm. viime helmikuussa Caran agilityvalioituminen, ja viimeisimpänä tietenkin tämä uusin juhlan aihe.

3B hyppyradalta Caramel pinkaisi hienon ja nopean tuloksen 0rv -9,79s (etenemä 5,05m/s). Marko Kivihalmeen rata tuntui erittäin sujuvalta, ja siinä sai koko ajan edetä vauhdikkaasti. Okserin rima kolahti, mutta maaliin tultuani kilpakaverini hurrasi meille nollaa - jes, okserin rima pysyi siis paikallaan. Caran kanssa startattiin seitsemäntenä, joten meillä oli vielä nollan jälkeen jännitettävää, riittääkö aika ja kuinka moni muu tekisi myös nollan (21 koirakkoa samalla radalla). Mel oli toisena, kun lähdettiin heti radan jälkeen välijäähylle. Eikä toki huonolle siinä vaiheessa ollut hävinnyt ajassa, kun maajoukkuekoirakko oli ykkösenä, hehe. Jäähkälenkillä en uskaltanut edes seurata tuloksia tollerista, mutta halliin palatessamme huomasin näytöltä Melin olevan edelleen toisena, ja koirakoita ei enää ollut montaa jäljellä. Jäin jännityksestä suorastaan täristen seuraamaan radan sivussa muita kilpakumppaneita, tekevätkö hekin nollia. Viime hetkillä toiselle sijalle kirmasi nopeampi nollan tehnyt koirakko, joten Mel putosi kolmannelle sijalle. Ja jo pian viimeinen koirakko oli maalissa. Lopulta Mel jäi 3. sijalle jopa 21 osallistujan joukosta.

Tiesin kahden ensimmäisen koirakon olevan jo valioita, joten ensin parilta kisakaverilta varmisteltuani sertin siirtymäsääntöä uskalsin jo juhlia - Caramel nappasi 12v 5kk iässä kolmannen ja viimeisen hyppysertinsä ja hyppyvalioitui ollen nyt tuplavarjovalio FI AVA FI AVA-H!!!

Viimeiselle radalle lähdettiin henkisesti voittajina, ilman mitään paineita, onnesta soikeena. Juostiin täysiä ja tehtiin meidän parasta aksaa. Yks rimavitonen ja aivan mieletön fiilis maaliin tullessa!

Tämä koira ei vain lakkaa yllättämästä ja hämmästyttämästä minua. Kertakaikkisen ainutlaatuinen koira, jonka kanssa olen sen roduttomuudesta huolimatta saavuttanut kaikki villeimmätkin tavoitteemme. Tänä samaisena kisavuonna se on tahkonnut sertiä sertin perään, valioitunut sekä agility- että hyppyradoilta ja voittanut piirinmestaruuskultaa. Me olemme nyt saavuttaneet kaiken, ja tästä alkaa jäähdyttely kohti eläkepäiviä. Mel on sen ansainnut. 

Cicaron kanssa teimme hienon yliaikanollan, ja jos kuntoa kestää, jahtaamme vielä Cicaron kanssa viimeistä hyppysertiä. Cicaro on onnistunut usein tekemään nollia haastavilla ansaradoilla juuri silloin, kun muut hyllyttävät - joten silläkin on vielä mahdollisuudet valioitumiseen, jos terveyttä riittää kuten tähän saakka.

Kultaa, hopeaa, SERTit ja meriitit

Taitaa olla, että elämme tuloksekkaimpia agilityaikojamme. Likat takoo tulosta tulosten perään, eikä mitään huonoja tuloksia!

Viimeisimpänä kisattiin piirinmestisten etkokisat la 22.7. sekä Pohjois-Savon agilityn yksilöpiirinmestaruuskilpailut 23.7.2023. Tuloksena kisaviikonlopulta

Caramel piirM KULTAA pikkumakseissa yhteistuloksella -10,38s
Cicaro piirM HOPEAA yhteistuloksella 5,20 

sekä lauantain kisoista 

Cicaro tuplanollavoitto ja SERT-H ja AGI-H3 meriitti!

Caramel nollavoitto ja SERT-H ja AGI-H3 meriitti!

Mun 12-vuotiaat retrokoirat olivat kuin kala vedessä Sisko Pulkkisen retroradoilla. Kerrankin ei ratkaissut nopeus, vaan hallinta. Ihanaa, ettei Suomen agility ole täysin kaventunut vain nopeille valtaroduille sopivaksi ja rataprofiilit haastavat myös muulla kuin nopeudella - tämä on lajin rikkaus, ja mielestäni agilitykoiran kuuluu hallita myös tällaiset lyhyempien estevälien käppyräradat, vaikka paljon kuului radan laidalta valitteluja rataprofiileista. Rimat olivat valitettavasti maksimikorkeuksissa, vaikka radat olivat hidastempoisia, mistä tietenkin miinus. Ihanneaikoihin oli työlästä päästä. Siitä huolimatta riskipaikkojen havainnoinnilla, tarkalla ja oikea-aikaisella ohjauksella jopa mun 43 säkäinen 12v koira pärjäsi 50cm rimoille. Taitoa on! Kiitos myös seuran ahertajille kisajärjestelyistä - kaikki sujui mallikkaasti ja meillä oli aivan huikeet puitteet kisata!

Viikonlopun 12 startista tulosrivinä kelpo 0, 0, HYL, 0, 5, HYL, 0, 0, 5, 5, 0, 0 eli yli puolet tuloksista nollia! Sijoituksiakin sateli 6 x 1. sija, 4 x 2 .sija ja 1 x 3. sija. Kisalahjakortteja kertyi kolminumeroisen summan edestä, ja jos Mel ois puhdasrotuinen, ois se tällä tuplanollavoitolla lunastanut pääsylipun ensi vuoden SM-kisoihon. Eikä näköjään haitannut kartturinkaan juosta kisoihin suoraan yövuorosta... heh. En silleen oo varmaan taikauskoisin ihminen, mut löysin just päivä ennen kisaviikonloppua neliapilan pihalta ja laitoin sen auton hanskatiskille odottelemaan kisaviikonloppua. Eikä tää horoskooppikaan kauheesti valehdellut, kun käännökset sujui kisoissa melko hyvin... :D 

KIITOS tästä elämyksestä mun maailman parhaimmat, rakkaimmat ja viisaimmat kilpurisiskokset, ootte BEST ja toivon et saadaan viel nauttia monta rataa yhdessä - nii me tehtiin nyttenki, nautittiin ihan täysillä ja rennolla sekä itsevarmalla fiiliksellä radoista!

Jälleen SERT-uutisia

Ei aina se nopeus, vaan tekemisen varmuuskin palkitaan joskus. Cicaro sai koko hyppyradan medien ainoan tuloksen, ja nollavoitolla kisakirjaan kirjattiin SERT-H. Possu ansaitsi tämän lauman ensimmäisen hyppysertin ikinä! Ihanneaikakin alittui oikein mukavasti, kun ajoittain Cicarolla menee vähä täpärälle nää ihanneajat. Nopeus oli 4,58m/s, mikä on Cicarolle ihan hyvä nopeus. ABC:ltä kipastiin voittajalle täysin oikeutetusti oma palkinto-karjalanpiirakka.

Melillä oli taas koko päivän kaasu pohjassa ja myöhästelin pahasti ohjauksissa tämän takia. Mutta sillekin napsahti vitosella yheltä radalta ykkössija. Kivasti ansaittiin starttilahjakortteja seuraavia kisoja ajatellen.

Seuraavat skabat ei ookkaa vielä tiedossa, mutta vielä näyttää veteraaneilla koipi nousevan.

AGILITYVALIO

 

Kun aloitimme agilityharrastuksen vuonna 2013, me olimme kaikki vasta-alkajia lajin parissa. 

Nyt, lähes tismalleen kymmenen vuotta myöhemmin, pääsimme siihen tavoitteeseen, josta saatoimme vielä joskus vain etäisesti haaveilla - Caramel on AGILITYVALIO!!

Ensimmäinen SERT-A saatiin elokuussa kotikisoista, toinen joulukuussa Varkaudesta ja kolmas napattiin Koiramekassa järjestetyissä agilitykisoissa 5.2.2023 päivän ainoalta agilityradalta. Sertien kasaan keräämiseen meni siis hieman alle puoli vuotta. Kumpikin koira teki kisapäivänä pohjalle hyppäriltä hienot nollatulokset, ja radat tuntuivatkin mukavan helpoilta.

Kuva Petri Viinikainen

Juoksimme 5.2.2023 erittäin sujuvan tuntuisen agilityradan Cicaron kanssa, mutta sen kanssa eräs jo rataantutustumisessa havaitsemani haastava vinohyppy epäonnistui - vaihdoin suunnitelman lennosta Melin radalle, ja tuo haastava vinohyppy onnistui päällejuoksulla! Maalissa olin melko varma nollasta, ja tarkistin heti tollerista tilanteen, kun vielä muutama koirakko oli menossa radalle meidän jälkeemme - Caramel oli tällä hetkellä toisena hyvällä etenemällä! Tottakai menin heti tarkistamaan, että 1.sijalla oleva koira on jo agilityvalio - eli serti siirtyisi juuri päivittyneillä säännöillä Melille, ellei vielä viimeisistä koirakoista joku tekisi Meliä nopeampaa nollaa. 

En ole koskaan seurannut yhtä hermostuneena radalla meneviä koirakoita - nappaako joku meiltä viimeisen puuttuvan sertin meidän nenämme edestä! Hemmetin nopeita koiria, nopeampia kuin Mel. En koskaan toivo virheitä toisille koirakoille, mutta me ihan todella tarvittiin nyt tämä sijoitus. Ja niin sieltä kolisi rimaa ja muurin palikkaa - sert oli meidän!!! 11,5-vuotiaana, erittäin hyvässä kunnossa oleva veteraanikoirani toteutti minun suurimman haaveeni tässä lajissa. Meillä on agilityvalio. Uskomaton tunne, enkä taatusti laskeudu alas pilvilinnoista hetkeen! KIITOS MEL!

Kahviossa fiilisteltiin vielä seurakaverin kanssa kahvitellen päivän tuloksia ja käytiin nappaamassa valokuvaajaa hihasta, että saatiin otettua meistä kisapaikalla valioitumiskuvia. Kotimatkalla haettiin Mustista ja Mirristä jäniksenkorvat ja märkäruokaa palkinnoksi päivän uurastuksesta. Kotona koirat saivat botit niskaan ja saivat levätä loppuillan. 

Kuvat Petri Viinikainen

Näiden kilpureiden kanssa aloitettiin siitä, mitä on omistaa koira. Miten koiraa koulutetaan ja motivoidaan ja miten hallitaan viretilaa. Mitä on harrastaa seurassa ja olla aktiivinen seuratoimija. Miten kilpaillaan, miten hallitaan oma psyyke kisatilanteessa. Kaikki tämä aivan uutta ja ihmeellistä, ja pitkä matka on tultu kymmenessä vuodessa. Uskomaton, opettavainen matka, josta olen loputtoman kiitollinen näille koirille, seurakavereille ja kouluttajille ja muille meitä tukeneille.

Saimme joskus vuosia sitten treeniryhmäpaikkaa hakiessamme kirjoitella hakulomakkeelle, mikä on pitkän tähtäimen tavoitteemme agilityssä. Kirjoitin tuolloin, että varjovalioituminen - ja se kuulosti vielä tuolloin suorastaan pöljältä ja suuruudenhullulta! Että kehtaako tuollaista edes kirjoittaa. Jo se, että kumpikin koirani nousi kolmosluokkaan, tuntui eräänlaiselta päätepisteeltä ensimmäisten agilitykoirieni kanssa, enkä ikinä olisi voinut kuvitellakaan, että saisin ensimmäisistä agilitykoiristani toisen varjovalioitumaan agilityradoilta, varsinkin kun kontaktiesteet eivät vielä tänä päivänäkään ole vahvuuksiamme useiden koulutuksellisten virheiden vuoksi. Eräs valokuvaaja sattui ikuistamaan Melin puomin valioitumisradalta, ja voi sitä riemua kun näin valokuvista, että Mel todella ottaa siistin takajalkaosuman puomin alastulolle! Osuma on kontaktialueen yläreunassa, mutta ei huono näin juoksukontakteja opettamatta ja melko pilatulla ja värikkäällä puomihistorialla!

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen

Kuten varmaan moni muistaa, taistelimme agilityurallamme vuosikausia keppiongelmien vuoksi, ja näistä muistona on useita keppivitosia, jotka muodostuivat jo eräänlaiseksi sisäpiirivitsiksi! Irtoaminenkaan ei ollut meidän vahvuutemme. Varmistelin paljon kisoissa vielä pari vuotta sitten, enkä uskaltanut antaa mennä. Nyt kisoissa entinen seurakaveri tokaisi, että uudistunut asenteeni "antaa palaa ja loppu sille varmistelulle" on selvästi toiminut. Minä uskallan juosta ja koirat eivät enää kysele ja komentele - teimmepä hiljattain myös ensimmäisen yli 5m/s etenemämme! Kaikkien haasteiden ja opinpaikkojen jälkeen tällainen onnistuminen maistuu entistäkin makeammalta.

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen

Kuva Petri Viinikainen

Loppuun vielä muutama somekuva kisoista - seuraa meitä myös IG:ssä (@leenamaya)

SERT-saldo kasvaa

 

Mel räjäytti potin 4.12. Varkauden agilitykisoista - kotiintuomisina 0rv -16,49s sij. 1/13 etenemällä 5,06 m/s > SERT-A (2.)

En meinannut uskoa tuloslistaa katsoessani, että minun nippanappa pikkumaksikokoinen, 11,5-vuotias koirako päihitti kaksi muuta nopeaa nollaa? Tehtiin henkilökohtainen nopeusennätys tällä radalla, ei nimittäin ole meidän etenemät koskaan alkaneet viitosella!

Sitten varmaan sen viimeisen agilitysertin metsästykseen? 

Talvella kisaaminen on tympeää, koska koirat palelevat niin helposti. Tiedostan kuitenkin, että koirieni kisaura alkaa olla lopuillaan. Kello käy. Ehkäpä metsästellään kevääseen saakka sitä viimeistä sertiä. Aika näyttää. Toivotaan leutoa talvea.

Seuranmestarit 2022

 

Lähdettiin puolustamaan sekä medien että maksien seuranmestaruutta.
Jälleen likat teki temput ja tuotiin tuplamestaruus kotiin - nyt jo toista vuotta peräkkäin. Melille kolmatta kertaa ja Cicarolle toista kertaa peräkkäin.

Mentiin lämppäratana möllirata, jonka jälkeen seuranmestaruusrata ja sen uusinta. Tuloksena kolmelta radalta kummallekin koiralle triplanolla!

Ihana tapahtuma, kun pääsi näkemään isommalla porukalla seuran agiharrastajia ja nyyttärimeininki varmisti, ettei kellekään jäänyt näläkä kisailun jälkeen. Palkinnoksi likat lunastivat kasapäin herkkuja ja raaputuksia. Vieläkö ensi vuonna? Toivotaan, että kisakunto kestää sinne saakka.

Tuplanollat ja tuplasertit

 Caramel 13.8.2022

 Agirata 0rv -6,09s 1. sija SERT-A

💣 Agirata 20rv +0,52s 4. sija 
 Hyppyrata 0rv -6,58s 2. sija


Cicaro 14.8.2022

 Hyppyrata 0rv -4,69s 3. sija
 Agirata 0rv -1,14s 1. sija SERT-A
 Agirata 5rv +1,16s 3. sija

Kotikisoissa tehtiin historiaa - 11 vuoden iässä kumpikin likka avasi viimein sertitilinsä. Olipa ikimuistoinen kisaviikonloppu! Tuomarina oli Sisko Pulkkinen, jonka rataprofiilit sopivat meille loistavasti - paljon ansoja ja melkoista tarkkuutta vaativaa kieputusta, joka ei ehkä sovi nopeille ja irtoaville, "nykyisenlaisille" agilitykoirille - vaan oikein hyvin kiitos minun tarkoille vanhuksille! Koko viikonloppuna ei tehty yhtään keppivirhettä ja vain yksi kontaktivirhe puomin alastulolta - mikä on meille tosi vähän. Mel pudotti reilusti rimoja toisella agiradalla, mutta korjasi hyvin menoaan viimeiselle hyppärille. Se oli jonkun mukaan näyttänyt "paljon kiihkeämmältä kuin ekalla radalla", joten selittänee rimojen pudottelut. Kumpikin veteraani jaksoi ja palautui kisoista hienosti, ja nyt vain mennään kisa kerrallaan. En voisi olla ylpeämpi ja kiitollisempi näistä koirista, kiitos kun ootte. Ihan parasta mennä teidän kans aksaa.

Tuplamestaruus

Näil ansaitsee namit.

En villeimmissä unelmissakaan uskonut, että taloon napsahtaa vielä joku päivä tuplamestaruus. 

Caramel ja Cicaro veivät sijoitukset 1. (Car) ja 2. (Cica) KPSH:n Vuoden Koira -kilpailussa agilityn osalta. Tytöillä oli tuloksekkain agilityvuosi tähän saakka, joten ihan ansaittu huomionosoitus.

Erityisen hyvältä tämä tuntuu, koska samaisena vuonna 2021 kumpikin koira oli seuranmestari omassa kokoluokassaan. Saas nähdä, vieläkö kerätään yhtä aktiivisesti tuloksia tänä vuonna. Toivottavasti veteraanit pysyvät kuosissa, sillä meillä on hyvä draivi päällä!

Treenirintamalla on tehty iänmukaista treeniä - lähinnä hauskanpitoa ja todella lyhyitä treenejä. Meillä on nykyään valmis viikkorata hallilla, joten treeneihin ei enää uppoa samalla tavalla aikaa kuin joskus. Treenit kestävät yleensä 5 min per koira, ja se riittää meille hyvin. Tämän lisäksi tehdään temppuja ja muuta hauskaa oheispuuhaa. 

Iäkäs agilitykoira

Kuva Sporttirakki

Milloin on oikea aika päättää agilityura? 

Agilitykoirat rakastavat sitä, mitä tekevät, joten ne itse nauttisivat radan tuomista haasteista varmasti vielä kuolinpäivänäänkin, jos vain saisivat valita. Mutta kun eivät saa. Koirakossa vain ohjaajalla on mahdollisuus valita, ja siksi tulisi valita viisaasti.

Googlaamalla löytyy varsin nopsakasti tekstiä siitä, milloin koiran kanssa olisi sopiva ajankohta aloittaa agility, mutta aika pitkään saa googlea kuluttaa löytääkseen kirjoituksia aiheen toisesta päädystä - milloin koiran olisi sopiva aika lopettaa agility. 

Menin ja avasin keskustelua Facebookin agilityryhmässä ja sain kattavasti vastauksia lajin harrastajilta. Mm. seuraavien asioiden ajateltiin vaikuttavan:

• Terveyshistoria koko koiran eliniän ajalta, ja miten koira palautuu rasituksesta
  
• Suoritustekniikka (säästeleekö koira itseään vai räiskiikö se mennä täysillä, onko se varovainen vai holtiton menijä jne)
  
• Minkä ikäisenä koira on aloittanut agilityn (esim. joku aloittaa 6kk ikäisen kanssa, joku 10v kanssa - starttimäärät elämän aikana)
• Yksilön ikääntyminen (mielenvirkeys, näkö, kuulo, elastisuus)
  
• Koko (myös suhteessa esteisiin, vrt. pikkumaksi 43cm tai 60cm)
  
• Rakenne ja rotu (raskas vai siro; kulmaukset)
  
• Agilitykoirat eläkelöityivät lajista ikähaitarilla 9-15v
  
• Ovatko tavoitteet agilityn suhteen saavutettu

Käytännössä kenenkään mielestä ikä ei merkannut suoranaisesti yhtään mitään. Harrastajat olivat selvästi joutuneet pohtimaan aihetta, sillä eipä agilityharrastus parhaan ystävän kanssa taida kenenkään kohdalla huomaamatta loppua. Se voi olla tunteikas hetki, tulipa päätös äkkiä tai hiljalleen. Agility on tietenkin vain pieni osa koiran kanssa elämisestä, mutta kaikki, jotka ovat harrastaneet jotakin koiransa kanssa tietävät, että noista harrastuksen mukanaan tuomista hetkistä tulee erittäin merkityksellisiä ja tunnepitoisia. Mikä on teidän viimeinen ratanne? Tiesitkö sen etukäteen, ja vaikuttiko tämä jotenkin suoritukseenne? Oliko viimeinen koitos ehkä suurempi etappi kuten arvokisa?

Melko moni jätti treenaamisen iäkkään agilitykoiran kanssa ja jatkoi pelkkää kisaamista. Osa taas jätti kisaamisen, mutta teki koiran kanssa edelleen senioriagilityä koiran mielenvirkeyden vuoksi, rennolla otteella. Suurin osa kuitenkin vähensi jompaa kumpaa ennen varsinaista lopettamispäätöstä. Treeneissä toistomäärää vähenneltiin ja mietittiin entistä tarkemmin, mitä ja miksi treenataan.

Joku luotti lopetuspäätöksessään eläinlääkärin arvioon yhdessä oman arvionsa kanssa. Siinä missä toinen halusi jättää koiran eläkkeelle ennen vamman sattumista, toinen harrasti niin pitkään kuin koira kesti. Ajatuksena se, että koira pysyy virkeänä myös mieleltään, kun saa jatkaa mahdollisimman pitkään sille mieluisaa harrastusta. Hyvänä huomiona joku totesi, että suurin vammautumisriski ei välttämättä ole iäkkäällä koiralla, vaan nuorella koiralla, jolla ei vielä ole samanlaista kokemusta tuomassa turvaa radoilla. Iäkkään koiran kroppa on kuitenkin iäkkään koiran kroppa - lihasvoima katoaa, nivelet jäykistyvät ja kudokset heikkenevät. Tärkeää on, että ohjaaja tuntee koiransa ja osaa lukea pieniäkin merkkejä, jotka saattaisivat kieliä esimerkiksi kivusta tai vammasta.

Hakusanat: vanha agilitykoira, iäkäs agilitykoira, milloin koira on liian vanha agilityyn, milloin lopettaa agility