26.2.2015

Koirakirjani

Vaikka netistä löytyy rajattomasti tietoa, on kirjoissa joku ihmeellinen oma viehätyksensä. Niitä on kiva lueskella ja keräillä. Kirjoissa on tietysti se huono puolisko että niiden tieto osin vanhentuu. Minulle itelleni on kertynyt seuraavanlaisia koirakirjoja mainitussa järjestyksessä:

Gummeruksen suuri koirakirja - P. Larkin & M. Stockman, joululahja vuodelta x
Agility askel askeleelta - P. Holden & J. Gilbert, vuoden 2012 hankinta
Kuuntelen koiraani - J. Fennell, vuoden 2012 hankinta
Kasvata koirasta kunnon kotikoira - N. Valkila, itse kirjailijalta lahjaksi saatu
Koiran kotilääkäri - S. Haikka, vuoden 2013 hankinta
Koirahieronta - J.P. Hourdebaight, vuoden 2014 kirpparilöytö
Suuri koiranhoito-opas - H.F. Ullmann, vuoden 2015 kirpparilöytö
Koiran ensiapu ja kotilääkintä - A. Koponen, vuoden 2015 kirpparilöytö

Tässä taas listailua kirjoista, jotka haluaisin omistaa (psst, eihä sattus olee siulla myynnissä?):

     Suuri koiraharrastajan opas - M. Lääti (toim.)
     Koirien Suomi - P. Pietiläinen
     Lepoa tassuille - Holmgren & Söderström Lundberg
     Koiran lihashuolto - M. Saarelainen & Vallius T.
     Koirien käyttäytyminen - T. Kaimio
     Tie tottelevaisuusvalioksi - S. Mujunen
     Parempaan pentutulokseen - H. Koskentalo

Mitä koiraopuksia sinulta löytyy ja suositteletko niitä vai et?

25.2.2015

Noudon opettaminen

Minulle esitettiin toive, että kertoisin seikkaperäisesti kuinka tokon noutoliike opetetaan. Heti alkuun sanon että tapoja on monia. Itse olen sunnuntaitokoilija, joka on opettanut vasta yhdelle koiralle kokonaisen noutoliikkeen. Vaan kerrompa nyt kuinka tämän liikkeen opettamisen aloitin ja kuinka etenimme siinä kohti valmista liikettä. Opetin noudon sheippaamalla eli vaihe vaiheelta ja takaperin ketjuttamalla (etenemällä tutusta epätuttuun tekemiseen), joista koostui lopulta kokonainen liike. Käytin apuna naksutinta täsmällisen palkkaamisen ajoittamiseksi.

1. Koira opetetaan koskettamaan esinettä. Esine voi aluksi olla lelu, jos noutokapula ujostuttaa. Palkkaa koira ensin jo siitä, kun se katsoo esinettä. Eli odota, kunnes koira vilkaisee esineen suuntaan > naksauta > anna herkku tai leikitä (älä noudettavalla lelulla, koska koira ei saa oppia pureskelemaan noutoesinettä). Seuraavaksi palkkaa koira, kun se koskettaa esinettä. Seuraavaksi voit vaatia koiraa tarttumaan esineeseen ja nostamaan esinettä ilmaan, josta etenette vähitellen siihen että vaadit koiralta esineen pitämistä suussa sekunnin, kahden sekunnin, kolmen sekunnin... ajan.

2. Nyt koira osaa pitää esinettä suussaan. Opeta se nyt pitämään myös noutokapulaa samalla tavalla, jos opetit sen ensin pitämään suussaan suosikkileluaan. Opeta koiralle, että se ei saa irrottaa otettaan kapulasta ilman käskyäsi "irti, anna, kiitos tmv." tai se ei saa palkkaa. Opeta koiralle, että saat koskettaa kädelläsi kapulaa koiran pitäessä kapulaa suussaan ilman että koira pudottaa kapulaa. Seuraavaksi opeta koiraa pitämään esinettä muutenkin kuin paikallaan ollessa. Itse opetin seiso-istu-seiso sarjalla, jossa koiran täytyi pitää koko ajan esinettä suussaan. Alkuun koira tipautti esineen suustaan sarjan aikana, mutta vähitellen se oppi toistojen kautta pitämään esinettä myös liikkeessä. Voit myös pyytää koiraa olemaan sivullasi samalla kun se pitää esinettä. Mitä monipuolisempia tehtäviä, sen parempi pohja ja koira osaa soveltaa oppimaansa paremmin jatkossa. Opeta alusta saakka koiraa pitämään noutokapulaa suussaan pureksimatta, oikealla otteella eli keskeltä kapulaa. Jos koira alkaa pureksia kapulaa, palaa takaisin kapulanpitoharjoituksiin, äläkä ikinä palkkaa pureksimisesta.

3. Nyt koira osaa pitää esinettä suussaan oikeaoppisesti samalla liikkuessaan. Seuraavaksi käsket koiran sivullesi ja viet kapulan kauemmas. Palkkaa koira, kun se juoksee kapulalle ja koskettaa sitä tai ottaa sen suuhunsa oikeaoppisesti. Älä palkkaa, jos koira varastaa lähdössä. Jos koira tuppaa varastamaan lähdössä, vie kapula äläkä heitä sitä. Kun tämä sujuu varmasti koiran varastamatta lähdössä, ala heittää kapulaa pienieleisesti samalla käskyttäen koiraa pysymään aloillaan.

4. Koira osaa nyt odottaa sivullasi, kun heität kapulan. Se osaa myös lähteä hakemaan kapulaa käskystä ja pitää esinettä suussaan oikeaoppisesti. Olet myös vahvistanut riittävästi koiralle sivullaolemista samanaikaisesti kapulanpidon kanssa. Olet vahvistanut sitä, että koira irrottaa esineen vasta luvan saatuaan tai muuten se ei saa palkkaa. Jos jokin noutoliikkeen osista hajoilee, palaa askel takaisin ja vahvista heikkoa osa-aluetta. Tee vaihtelevia harjotuksia ensin helpossa kotiympäristössä, äläkä harmistu jos koira ei osaakaan noutaa vieraassa ympäristössä. Koira täytyy opettaa tekemään asiat myös vieraassa ympäristössä, eikä tämä ole lainkaan automaattista. Siispä harjoittele monipuolisesti ja erilaisissa ympäristöissä.

Noutamista kait se o tämäki!
Meillä ongelmana noudossa oli se, että koira tiputti kapulan suustaan liian aikaisin. Koira kyllä lähti innolla noutamaan kapulaa, mutta pudotti sen palkan toivossa liian aikaisin. Lopetin siksi namipalkkaamisen noudossa, jolloin koiralle ei tullut kiusausta pudottaa kapulaa liian aikaisin. Samalla vahvistin kapulanpitoa ja sitä, että sain koskea kapulaan koiran pitäessä kapulaa suussaan ilman että koira pudotti kapulaa kosketuksesta. Hoin alkuun myös koiran tuodessa kapulaa sille sen oppimaa kapulanpitokäskyä "pidä" ja en aluksi vaatinut koiraa tulemaan kapula suussa sivulleni sen noudettua kapulan, vaan palkkasin sen jo (kehuilla) siitä että se nouti kapulan luokseni ja piteli sitä suussaan niin pitkään että annoin sille käskyn "irti", jolloin koira irrotti kapulan suustaan kädelleni. Jos sinulla on ongelmia noutoliikkeen kanssa, koeta miettiä mikä vaihe noudossa mättää ja panosta siihen. On aina turvallista palata takaisin perusteisiin.

Toivottavasti tekstistä oli jollekin apua. Se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi toiselle ja nämä vaiheet voi opettaa melkein missä tahansa järjestyksessä. Suosittelen olla tekemättä niin kuin minä eli olla menemättä tokokurssille ja opetella kaiken itse osin väärinkin, koska sitten joutuu korjailemaan jo tehtyjä virheitä pitkän aikaa. Eli mars kurssille. Kun opit perusteet kerran ja kunnolla, voit jatkossa keskittyä aina seuraavien koirien kanssa niiden yksilöllisiin ongelmiin ja ominaisuuksiin sekä sellaisiin koulutusmenetelmiin jotka juuri niille parhaiten sopivat.

Mitäs mieltä, pitäisikö tätä aihealuetta laajentaa muihinkin tokoliikkeisiin? Yksinään noudosta kirjoittaminen tuntuu jotenkin tosi irralliselta. Ehkä pieni kertaus olisi paikallaan itsellenikin, kun joutuisi tekstiä kirjoittaessa pohtimaan asioita kunnolla.

21.2.2015

Ajatonta ja ajallista

Bloggaaminen on samaan aikaan ajallista ja ajatonta, mikä näkyy ainakin tästä postauksesta. Tiedossa on ajattomuutta kuvamuistelon muodossa, kun jo häämöttävä kevät aiheuttaa kaipuun kesän ja syksyn ihaniin hetkiin. Oikeasti, voin paljastaa, että halusin vain päästä eroon näistä puoli vuotta blogiin pääsemistä odottaneista puhelinkuvista ja parista järssärikuvasta. Lopussa hieman ajallisempaa uutista, nimittäin raportti torstain agitreeneistä Caran kanssa.
Uimatouhuja kesällä 2014
Hampuusin kanssa ajolle lähössä kesällä 2014
Aurora ja Auroran oma ihminen auringonlaskua katselemassa
keskikesällä 2014
Likat ja likkojen oma ihminen kesä 2014
Kesäiltamat järven rannalla - ehkä parasta antia kesältä 2014
Alkusyksyn reissussa...
... temppuiltiin kentällä ...
... joka sijaitsi Hollolassa Auroran luona
Hollolan reissu on aina mainio reissu
Da sylikoira ja taistelukoira
Mitä saadaan kun laitetaan kolme karvaläjää pieneen yksiöön?
Cara ja Roo miettivät kuka on the boss
Roo pienisuuri tottishauva
Ketuttaa kattoo tommosta liehujaa.
Ärjyt
Vähä hävettää olla sylissä vaikken sitä myönnä
Yks lähössä lentoon ja yks hyökkäämässä kimppuun
Viimosia hetkiä kotikotona kesälomilla
Roo löysi hyvän unipaikan mökillä, alkusyksy 2014


Alkutalven riemastumisia lumen vuoksi
Alkusyksyn valohankintoja testaamassa - hyvin näkyy!

Saunan lämmitystä vuodenvaihteessa 2014-2015, mukana Koda-wss
Mökkireissuja talvi 2014-2015
Mökkireissuja talvi 2014-2015

Lopputalvi 2015 makkaranpaistossa savuisessa kodassa, talvi jo voiton puolella!
Oi kevät missä viivyt! Kevät on niin päheetä aikaa linnunlauluineen, vesisateineen ja luonnon tuoksuineen. Kevään aikana laumanjohdon pitäisi löytää lisää töitä ja lähteä muutaman päivän reissuun Lontooseen parhaiden ihmisten kanssa - oma lauma jää reissun ajaksi kotikotiin Sanin oman ihmisen luokse hoitoon. Mitään suurempia muutoksia elämässä ei onneksi ole näillä näkymin tulosillaan. On ensimmäinen kevät kun ei tarvitse tehdä väliaikamuuttoa kesäksi kotiin - eikä haittaa ollenkaan, sillä jatkuva muuttelu joko väliaikaisesti tai pysyvästi alkoi pännimään toden teolla.


     2-3 valssi
     7 takaakierto
     7 päällejuoksu
     9 takaakierto
     10-11 persjättö
     12 päällejuoksu
     13-14 valssi
     14-15 putki-puomierottelu, huomioi rintamasuunta, maltettava antaa koiran lukita este tai koira menee A:lle
     15 persjättö

Raportti torstain agilitystä Caran kanssa: Hyvin meni. Ensimmäinen 5min tehtiin rataa ja toinen 5min käytettiin keppien treenaamiseen. Treenit oliki koko hallitilassa pienen osallistujamäärän takia, eli kenttää ei oltu jaettu tavalliseen tapaan kahtia A- ja B-treeniryhmille. Oli kiva tehdä rataa isolla hallilla, kun tuli vähä kisanomainen tuntu treeneihin. Hiukan vielä pitäs saada enemmän potkua koiraan.

Koutsi painotti jälleen että Cara on herkkähipiäinen, joten jos kumarrun sen "päälle" kepeillä tai jos jätän sen oman onnensa nojaan keppien lopussa, se jättää viimeisen välin menemättä. Koutsi oli palkkaamassa keppien lopussa targetin kanssa, ja tämä targettihulluhan juos varmaan 5 kertaa suoraan targetille. Vähitellen se tajusi alkaa pujottelemaan pari väliä sieltä täältä matkalla targetille, ja lopulta käskytin sen niin topakasti shhhhiljentämään keppien alkupäähän että se malttoi kepitellä loppuun saakka, tosin hitaalla temmolla. Ohjaan kuulema kepit eri tavoin eri puolilta. Vasemmalta ohjattaesa ohjaan kovemmalla äänellä ja kroppa menosuuntaan suorassa, kun taas oikealta ohjatessa ohjaan kuiskaten ja kääntyneenä koiraan päin. Aika höpsöä. Kumpi sitten on toimivampi keino, niin enpä osaa sanoa eikä osannu koutsikaan. Ääni ainaki loppuu jos käskytän koko 12 kepin sarjan kepikepikepi, joten yritetään päästä joskus siihen että kepit sujuvat yhdellä kepikepikepi-käskyllä, samaan tapaan kuin putki lukitaan käskyllä putkeenputkeenputkeen.

Ehkä opetan kepit uudelleen ketjuttamalla, jos se antas parempia tuloksia kuin ohjuriopetus jolla ei saatu kummoisia keppejä koskaan aikaan ja virallisten korkkaus onkin nyt niistä hemmetin kepeistä kiinni jos joku nyt ei vielä asiaa tiennyt. Tai sitten opetan kepit 2x2 tekniikalla. Kuja- ja vinokeppejä tuskin tullaan kokeilemaan. Joka tapauksessa aion hyödyntää targettia keppien opetuksessa. Nnno tulipahan pitkästä aikaa pohdittua treenejä oikein hiuksia halkovalla taktiikalla. Tässä ny vielä treenien rata jos joku näitä tykkää katsoa ja miettiä:

17.2.2015

Agilityharrastus vuonna 2015


Välillä on sellasia tuntoja ettei ihan hallitse omia ajatuksiaan, notta että missä sitä oikeestaan ny mennään ja mitenkä sitä mennään. Tällöin ihtiäni auttaa kun kirjoitan pohdintojani ylös, jolloin asiat selkenevät ja saan jonkun päämäärän jota tavoitella. Jotta kehityttäis agilityssä tänäkin vuonna, tarkastelin kriittisesti heikkouksiamme, joita nyt agitauon jälkeen on noussut viikkotreeneissä esille ja joille pitäis jotakin tehdä. Osittain samojen asioiden kanssa painitaan kuin vuonna 2014, vaan tässäpä näitä tavoitteita tälle vuodelle. Näihin on aina hyvä palata kun mietitään mihin pitäisi keskittyä treeneissä.
  1. Ohjaustaitojen kehittäminen - kepeille ja putkeen ohjaaminen tarkemmaksi ja varmemmaksi, käteenoton ja irtoamisen (kuminauha-ajatus) perusteltu käyttö ja kehittäminen
  2. Kontaktit - pitäisikö jatkaa vuodesta toiseen naksuttelua 2o2o vai kokeillako juoksukontakteja? Onko vielä muita vaihtoehtoja? Koirat hiipivät kontaktipinnoille, joten nopeutta tulisi lisätä kontaktien kuitenkaan kärsimättä. A-esteellä tulee muistaa palkata alhaalta eikä ylhäältä päin, jotta koiran focus säilyy maassa eikä taivaissa. Tällöin riski siihen että koira hyppää kontaktin yli, pienenee
  3. Viretilan ja motivaation hallinta - kuinka säädellä ohjausta koiran vallitsevan viretilan mukaan ja kuinka motivoida koira yhteistyöhön sekä oikean palkkaustekniikan käyttö suhteessa meneillään olevaan tehtävään
  4. Suunnitelmallisuus ja siinä pysyminen, ajatus mukana treeneissä - mihin keskitymme kussakin treeneissä? Miksi teen niin kuin teen ja kuinka se vaikuttaa koiran etenemiseen? Lisää ajatustyötä tekemisen oheen. "Treeniosaamista" voisin kehittää sillä, että muistan antaa koiralle tekemistä (istu, paikka) myös silloin kun kuuntelen kouluttajan neuvoja, etten unohda koiraa täksi ajaksi jolloin se turhautuu ja aloittaa sijaistoiminnot.
  5. Ymmärrys siitä, ettei tarvitse onnistua kehittyäkseen (kiitos hienosta ajatuksesta Maija/Kujemielen)
  6. Ohjaustekniikoiden kertaaminen - ai mikä kääns ja montako astetta?
Ja hei, minä ku oon tämmönen itse perusteellisuus, niin mitä ihmeen eroa on estehakuisuudella ja esteille irtoamisella? Vai ovatko ne sama asia? Kuulee usein sanottavan "se ei vielä oikein hakeudu esteelle" tmv. En taida laittaa tähän mitä minä arvelen tästä, jos joku tietäisi ihan oikean vastauksen. Välillä näiden termiittien kanssa menee sormi suuhun.

14.2.2015

Mölliagility Kuopio

Pakollinen palkintokuva
Ennen mölliraporttia hihkutan, kuinka mageesti viime torstain agitreenit Kiksun kans meni. Vois pus, pikkumusta oli ihan loistava. Minun vain pitää muistaa jatkossa palkata se A:lta alastullessa alas- eikä ylöspäin ja muistaa antaa sille tekemistä siksi aikaa kun kouluttaja selittää miulle jotaki asiaa - en saa vain unohtaa koiraa koska se on sille epäreilua. Hyvillä mielin siis lähettiin nyt ystävänpäivän kunniaksi mölleilemään. Ja voi turska ku jännittiki taas.

Olin samalla talkoilemassa kisoissa, joten sain onneksi tutustua ratoihin jo niitä rakennettaessa. Starttasin kummassakin luokassa medeistä ensimmäisenä, ja eipä se ensimmäisenä starttaaminen niin paha juttu olekaan. En siis ollut aikaisemmin startannut luokan ensimmäisenä. Menin kummatkin radat ensin Caran kanssa, koska Cica ei kestä ohjausvirheitä, joten ajattelin tekeväni mahdolliset virheet ensin Caran kans ja korjaavani ne sitten Cican radalle. Pyysin muutaman koirakon koirieni ratojen väliin jotta kerkeän vaihtaa koirat ja vetäistä hiukan henkeä välissä. Rimojen korkeus oli mölliradalla medeissä 35cm, kisaavissa 40cm.

Kisasin ensin mölliluokan hyppäriradan kerran kummankin koiran kans, ja ratahan näytti tältä:

En muista meidän menneen aikaisemmin hyppyrataa, joten jänskäsin muistanko radan. Ei vaikeuksia siinä, mutta likat eivät ohjautuneet tänään jostain syystä putkeen eli putkista kummallekin vitoset. Simppeli rata jossa vain peruspuolenvaihtoja. Sai valita meneekö hypyt 9 ja 10 vai meneekö kepit. Me mentiin tietysti hypyt. Onneks en vetäny nurin vaikka kenkä vähä luistikin radalla yhessä kohassa. Koirilla ei kyllä tassut luista ku just trimmasin ne, mutta mitähän keksisin itelleni ettei aina luistais kengät tekonurtsilla. Paremmat kengät ehkäpä?

Seuraavaks mentiin kisaavien agirata, joka oli tällainen (koeta saada kuvasta selvää, testasin uutta agirataohjelmaa joka vetelee reitit vähän epäselvästi päällekkäin:
Eipä luistanu rata trimmatuilla
tassuilla. Pitäiskö siis
kartturinkin tassut trimmata?
Kisaavien radalla tuskin kukaan teki nollaa, vaikka rata ei mikään ylitsepääsemätön ollut. Aikalailla päällejuoksua ja takaakiertoa. Rataa kootessa kummasteltiin, voiko mölleissä tosiaan olla noin villi putkiviritelmä puomin kohdalla. Vaan siinäpä sitä tuli putki-
puomierottelua tehtyä ja oikein likat menivät putkiin tuossa kohassa. Alku oli erittäin helppo, suoraa rataa pujotellen, ja rata muuttui kuin toiseksi radaksi 9. esteen jälkeen. Tältä radalta Caralle 15rv, Cicarolle HYL. Tämä oli aika ruma rata josta ei jäänyt itelleni yhtään hyvä mieli. Ei vaan sujunut. Cara jumahti vikalle kepille toljottamaan radan reunalla sähläävää lasta, ja Cicaro hyppäsi kaksi kertaa alas puomilta mitä se ei todellakaan normaalisti harrasta. Epäonnistuneita takaakiertoja, epäonnistuneita päällejuoksuja, hetkellinen radan unohtuminen. Putkiinkin vois hakeutua hiukan omatoimisemmin, mites sitä nyt kutsutaan, estehakuisuus, esteohjautuvuus, irtoaminen ja onhan näitä termejä. Tiietäämpähän taas mitä treenata lisää.

Elikkä Caramel vetäs 1. sijoitukselle mölliradan vitosellaan ajalla 33,87s ja Cicaro ylsi mölliradan vitosellaan 2. sijalle ajalla 34,81s eli vain sekunnin Caraa hitaampana. Että tuplavoitto napsahti!

Tässä vielä kuvia, joita jouduin lyhyen obiskani takia rajaamaan rajusti. Isosti kiitos koiranaulakkona, autonraaputtajana, matkaseurana, valokuvaajana ja henkisenä tukena olemisesta toverilleni!

PS. Kiitos kuvahaastepalkinnosta Paikka ja hyppy - blogille, Hau-Hau Championin tuotepaketti saapui postissa tällä viikolla!

Ja tässä vielä videot mölliradalta. Kisaradat on semmosta X-filesia että jätetäänpä ne omaks huviks ja häpeeks tiedostojen uumeniin!