31.7.2011

12 tassua mökillä

Tehtiimpä niin että pakattiin 3 turrikkaa auton takapenkille ja suunnattiin nokka kohti mökkiä, jonne ajomatkaa kertyy se parikytä minuuttia. Vuorasin takapenkin pentujen takia viltillä ja otin messiin sanomalehtee ja paperia jos sattuvat voimaan pahoin. Pysähyttiin kaupalle ja kaveri piti pennuille seuraa autossa kun törmättiin siihen siinä kaupan pihassa, taluteltiin sitten totutuksen vuoksi pentujakin siinä pihalla, eivät välittäneet kylän vilskeestä mitään, hieman ensin pelotti autot ja äänet mutta kohtapa jo oltiin ihan normaalisti, etenkin kun sai tyynen äiskän perässä kävellä niin mikäpä siinä.

Cicaro ja Caramel nukkuivat suurimmaksi osin automatkalla, välillä sisko otti ne etupenkille syliin torkkumaan. Eivät voineet pahoin ja Sani näytti tietysti mainiona matkustajana hyvää esimerkkiä pennuille autoilusta. Perillä pennut arastelivat isäni isokokoista koiraa, Ökyä. Hieman myöhemmin ne kuitenkin jo haastoivat Ökyä leikkiin, mutta eihän vanha ja rauhallinen Önkyrä jaksa leikkiä pentujen kanssa, hyvin tulivat toimeen koirat keskenään eivätkä pennut onneksi ärsyttäneet Öky-vanhusta.

Pennelit saivat olla paljon irti ja tutkailla uusia maisemia ja hihnassaolo sujuu tosi hienosti, pikkuserkut niitä lenkittivät varsin ahkeraan ja sylissäkin pennut saivat olla ainakin kuukauden annoksen verran! Pennut kävivät ensimmäistä kertaa uimassakin, neidit tärisivät ja pääsivät saunan alalauteille pyyhkeen sisään käärittynä hetkeksi lämmittelemään, nyt on veteenkin tutustuttu ihan kunnolla. Nimensä neidit tunnistavat ja luokse tulevat aika varmasti kun kutsutaan.

Naperot jaksoivat riehua ja telmiä mahdottoman kauan aikaa ja sitten ne nukkuivat muutaman tunnin, ja taas riehuttiin pitkän aikaa ja torkuttiin, hyvin ne yönsä mökissä nukkuivat ja sanomalehdelle oli aamulla ilmestynyt tarpeet, hyvä tytöt! Punkkejakin mökkireissulta tuli mukaan ihan kiitettävästi, kaikissa koirissa ainakin yksi iljetys. Kuvia ja videoita mökkireissulta kertyi viikonlopun ajalta runsaat 600, hups.

Tytöt kattelee terassilla.
Riehurievut suosikkipuuhassaan...

29.7.2011

Omien naperoiden koulutusta

Meillä on mennyt kivasti omien naperoiden kanssa täällä kotosalla, ulos tehdään jo ahkerasti tarpeita ja hihnassaolo ei ole enää ollenkaan kamalaa. Luokse tullaan lähestulkoon aina, kun kutsutaan, ja neidit osaavat jo istua ja antaa tassua. Cicarosta on kuoriutunut ihan oikeasti vesipeto. Taisin jo aiemmin kirjoitella, kun avaruushamsteri päätti sukeltaa piha-altaaseen. No, neiti ei saanut vedestä tarpeekseen, vaan nyt hän haluaa ripotella Sanin juomavedet etutassuilla läiskyttäen pitkin taloa. Jjep, neiti pomppii ja läähättää ja vesi loiskuu, saas nähä huomenna mökillä, mitä Cica sanoo järvestä, pennut nääs lähtee mökille viikonlopuks mukaan, eka aika pitkäkin automatka, n. 20min matka on edessä. Toivottavasti eivät oksentele tmv, paree vuorata auto sanomalehdellä ja kiinnittää neidit valjaista autoon ja käyttää tarpeilla ennen matkaa.

Caralla on noussut oikea korva ylös! Nyt ne ovat kuin Sanin korvat, oikea pystympi kuin vasen. Luultavasti nousevat molemmat pystyyn, sulhopojalla kun on sheltiksi liian kevyet korvat, pystyssä ovat veikeästi. Ja tein löytöjä, ostin vitosella pari käytettyä metallista ruokakuppia, somat tassukuvioinnit ja kaikki!

Ruokaa laumalle.
Ruokakupit.
Valjaat ja monitoimihihna.
Väsymys.

25.7.2011

Kohti elämää

Ensimmäinen paimenenalku lähti maailmalle 16.7. Fiilikset ovat haikeat ja ikävä kalvaa sisintä.

Toivottavasti Comet antaa paljon iloa uudessa ihanassa kodissansa. Olehan reipas poika maailmalla, kannat kuitenkin pentueen ainoan uroksen titteliä! Cometilla oli mennyt matka hienosti, vain kerran oli oksentanut. Poika on ollut kilttinä uudessa kodissaan, eikä ole pahemmin itkenyt kasvattikotinsa perään. Siitä se lähtee, hieno paimenpoika!

Coral lähti uuteen kotiinsa tänään 20.7. Onnea uuteen kotiin, ja onnea elämää varten! Jemman automatka oli mennyt täysin nukkuessa, ja neidillä menee jo hienosti uudessa kodissaan.

Chestnut lähti Savon mailta 21.7. ja lähti valloittamaan isompia mestoja. Kotimatka on pitkä, mutta onneksi uuden kodin autossa on ilmastointi. Jäljellä on enää puolet pennuista, ja vielä yksi lähtee uuteen kotiin 26.7. Chessylle valtavasti onnea uuteen kotiin!

Sinne lähti viimeinenkin lähtevistä pennuista, toivottavasti kotimatka sujuu hyvin. Cornette-neiti sai rakastavan kodin, ja se pääsee tutustumaan suureen maailmaan kera uuden sheltti-rotuisen koirakaverinsa, jonka tapaa perillä määränpäässään. Mielettömästi onnea uuteen kotiin ja pitkää elämää, Cornette!

Nyt talossa on enää kotiin jätetyt pennut, ja arki lähtee rullaamaan entisen yhden koiran sijaan kolmen koiran voimin. Tästä se lähtee, nyt alkaa omien nassikoitten koulutus ja kasvattaminen kunnon koirakansalaisiksi.

Lämmin kiitos vielä pentujen uusille kodeille! En tule koskaan unohtamaan kasvattejani enkä tätä kokemusta!
Heippa, Coral!
Heippa, Comet!
Heippa, Chestnut!
Heippa, Cornette!
Comet ja Sani-äiskä

Kasvattamisen kulut

Olen kuullut muutaman kerran väitteen, ettei sekarotuisen pentueen kasvattaminen toisi kasvattajalle juurikaan kuluja. On selvää, että kulujen määrät voivat vaihdella hurjasti eri tekijöistä riippuen, mutta en kuitenkaan näe suurta eroa pentueen kuluissa tarkastellessa sitä, onko kyseessä sekarotuinen vai puhdasrotuinen pentue. Tiedän kyllä, että rotupentueissa on maksuja joita sekarotuisissa pentueissa ei ole kuten rekisteröintimaksut ja kasvattajanimen hankkiminen. Sekarotuisen pentueen voi kuitenkin rekisteröidä FIX-rekisteriin. Kummankin kastin pentue voidaan hoitaa joko hyvin tai huonosti, joten kulut eivät todellakaan ole aina rotupuhtaus-sidonnaisia.

Olen kuullut ihmeellisen mielipiteen, että pentujen hintaan olisi oikein lisätä koiravanhempien koko eliniän kulut kuten nly-reissut, harrastukset, ultrat, terveystarkastukset ja jopa pentulaatikon hinnan sekä että kasvattajan pentujen hoitamiseen käytetty aikakin olisi laskutettu pennun ostajilla. Kyllä kasvattaja saa saada pentueen saattamisesta maailmalle vaivanpalkkaa, mutta joku raja siinäkin. Uskoisin, että pentueen korkeaa hintaa yritetään perustella sillä, että kuluja muka olisi tuhottomasti, ja että nämä kulut olisi saatava piiloon. Tuleehan niitä kuluja melkoisesti yhtä pentuetta kohden, jos pennun ostajat joutuvat maksamaan pentueen emon koko elinhistorian pennun hinnan lisäksi.

Itselleni tärkeintä Betty's-pentueen hinnoittelussa oli, että en jäänyt miinukselle, vaan sain kulut sopivasti piiloon. Tärkeintä oli saada kaksi mieleistä harrastus- ja elämänkumppania, mutta hinta-asia tulee kasvattajalle vastaan kuitenkin jossain vaiheessa pentueen kasvattamista, eikä hintaa voi repäistä aivan tuulesta.

Vertailtaessa sekarotuisen ja puhdasrotuisen pentueen kuluja, astutusmaksut ovat yleensä huokeampia sekarotuisen pentueen kohdalla, samoin kuin uroksen omistajan osuus pentueesta. Toisinaan väitetään, ettei sekarotuinen pentue tuota kuluja niin paljon kuin rotukoirapentue, joten olen tuuminut mistä tämä ajatus johtuu. Ehkä se on osittain tiedostamattomuutta ja vanhoissa kasvatetaan-seropit-ladossa -ajoissa elämistä, vaan ajatellaanko lisäksi, että aivan jokainen sekarotuinen pentue hoidetaan kuluja äärimmäisesti vältellen ja pentuja ladossa kasvattaen?


Ajatellaan tilanne, jossa pentue olisi vahinkopentue, joka hoidetaan mahdollisimman pitkälti kuluja karttaen. Kuluja tuottaisivat vain pentujen ruuat, jotka saattaisivat pahimmassa tapauksessa olla markettien pahinta halpamoskaa. Pentue ei kävisi eläinlääkärissä, madotuskin saattaisi unohtua. Kuluja kertyisi tällöin erittäin niukasti. Täysin toisenlaisessa tilanteessa nartun omistaja maksaisi uroksen omistajalle astutuspalkkion sekä uroksen omistajan osuuden pentueesta (tavallisesti yhden pennun hinta tai tietty osuus jokaisesta elossa syntyneestä pennusta). Tämän lisäksi astutusmatkan kustannukset, madotus, sirutus, pentutarkastus, pentujen laadukas ruoka ja emon lisäruokintakustannukset... Erottavia tekijöitähän löytyy.

Koiranpentujen nykyisin korkea hinta puhuttaa ihmisiä. Hinta-asioista on hyvä kesustella. Ihmiset, jotka eivät ole pentuetta kasvattaneet, eivät voi tietää miten paljon pentueen hoitamiseen kuluu aikaa ja voimia.

Yhden pentueen vähällä kokemuksella sanon, ettei koiranpentukatraan kasvattaminen ole ainaista ruusuilla tanssimista, vaan 5 ikäviikosta eteenpäin luuttujen kanssa pentujen perässä kulkemista. Palkitsevaa kasvattaminen kuitenkin on, sitä en voi kieltää, ja hyvinvoiva koiraemo sekä elinvoimaiset pennut ovat parasta, mitä kasvattaja voi toivoa. Tuotot pysyköön ainaisesti pakollisena sivu- ja muodollisuusseikkana.

Loppuun vielä kulutaulukko allekirjoittaneen kasvattamasta sekarotuisesta pentueesta. Pentue on keskikokoinen, ja se sisältää 6 pentua.
  • Astutusmaksu 30€
  • Pentujen ruuat ~80€
  • Pentupakkaukset ~20€
  • Madotukset ~50€
  • Uroksen omistajan osuus 350€
  • Pentujen ell-tarkastus ja sirutus 170€
Epäsuoria kuluja ovat emon terveystarkastus 120€ sekä bensiinit astutusreissuilla ~80€, jotka eivät vaikuttaneet pentueen hinnoitteluun. Pentueen takia ei tarvinnut ottaa vapaata töistä.

19.7.2011

Hihnaan totuttelua

Käytin jokaisen pennun erikseen pienellä hihnalenkillä. Cornetelle taisi olla vaikeinta olla hihnassa. Caramel kulki hihnassa kuin vanha tekijä. Ihan hiljakseen edettiin ja jokainen sai ainakin hetken ajan ihmetellä hihnassa oloa. Naperot ovat saaneet tutustua toisiin koiriin ja eläimiin, kodin tapahtumiin, veteen, erilaisiin ääniin, hoitotoimenpiteisiin, hihnassa oloon, sylissä oloon, autoiluun, yksinoloon...

Pari päivää, niin viimeisetkin pennelit temmeltävät ulos tältä pihamaalta. Parin pennun kanssa eläminen on suorastaan helppoa sen jälkeen täällä kotona. Ei sillä, että en kaipaisi muita naperoita, mutta saapahan alkaa keskittymään toden teolla omiin naperoihin. Tämä on ollut kokemuksena mielettömän hieno ja opettavainen, kun on saanut nähdä rakkaiden pentujen kasvun syntymästä luovutusikään saakka.

Neljä pirteää paimenkoiran alkua saavat uudet ihanat kodit, joissa ne piristävät uusien omistajiensa jokaista päivää toivottavasti ainakin kymmenen vuoden ajan. Muistakaa tarjota reippaasti virikettä aktiivisille pennuillenne ja totuttakaa ne nyt pienenä hiljakseen mahdollisimman moneen eri asiaan. Antakaa niiden nähdä reilusti tuttuja ja turvallisia koiria, ihmisiä, eläimiä ja totuttakaa ne kaikenlaiseen käsittelyyn, erilaisiin ja uusiin tilanteisiin jne. Olkaa johdonmukaisia kasvatuksessanne. Ja jos kasvattieni kyvyt ja mielenkiinto sallivat, niin vallatkaa harrastuskentät!

18.7.2011

Luonteiden tutkimista

Korvat nousevat, vauhti kiihtyy. Pidin tänään jokaista neitiä pihalla irti yksitellen jonkun reilun vartin ajan kutakin. Naperot saivat juoksennella kasvimaalla maailmaa ihmettelemässä. Kun pennut ovat yksitellen ihmisen kanssa vapaana pihalla, huomaa luonneominaisuudet hyvin selvästi.

Coral on hieman itsepäinen ja ollut pienestä saakka pentueen rohkeimpia yksilöitä. Se kiehnää ihmisen ympärillä oman aikansa ja hetken päästä se tutkailee itse ympäristöä. Se ei ole mitenkään yltiösosiaalinen, vaan hieman oman tiensä kulkija. Jollain tapaa vahva persoona.

Cornette on rauhallisin yksilö pentueesta. Se ei ole kovin kiinnostunut siitä, missä ihminen menee, vaan se tutkailee kaikessa rauhassa ympäristöä ja katselee maailmanmenoa ja saattaa seurata välillä ihmistä. Cornette on todella tasainen luonne, eikä se juuri vingu vaikka se jäisi yksin.

Cicaro on omalaatuinen otus, niin kuin on ehkä jo tullut selväksi aiemmista postauksista. Miten sitä nyt kuvailisi, se seuraa kuin hai laivaa ihmisen jaloissa, tuntuu koko ajan olevan askeleen edempänä suunnitelmissaan, keksii kaikenlaista ihmeellistä ja raahailee tavaroita pitkin taloa. Se on rohkea, mutta herkkä. Se alistuu samantien kun näkeekin emonsa tulevan kohti. Uusissa asioissa tietysti vähän pelottaa vielä, niin pieni kun neiti on. Leikin tuoksinnassa rämäpäisyys kuitenkin voittaa.

Chestnut on yltiösosiaalinen ja herkkä neiti. Se ei viihdy yksin ja ilmoittaa kuuluvasti, jos se jää huomiotta. Chessyn elämä loistaa, kunhan se saa olla sylissä. Ei mene kauaa siitä, kun itse istahdan maahan, niin tämä neiti kiehnää syliin korvat takakenossa, silmät loistaen ja häntä vispaten. Chestnut on melko rohkea, mutta ei yhtä rohkea kuin osa pentueen pennuista. Ihmiset, olivatpa ne sitten vieraita tai ei, kiinnostavat sitä ja se haluaa tunkea kaikkien syliin samantien.

Caramel on huomionhaluinen tyttö, melko herkkä ja sosiaalinen. Se ei erityisesti välitä, vaikka jääkin yksin, mutta rakastaa sylissä oloa ja silityksiä. Se on hyvin leikkisä ja jollain tapaa ehkä ailahtelevainenkin. Se ujostelee hieman uusia asioita, vaikka uteliausuus yrittäisi kovasti nousta esiin eri tilanteissa.

Comet on jo uudessa kodissaan tätä tekstiä väsätessäni, mutta en voi jättää sitä pois tästä. Poika taisi tietää olevansa lauman ainoa poika, se piti jöötä siskoilleen ja rakasti leikkiä heti kun siihen tuli tilaisuus. Comet vaikutti ensialkuun varsin riehakkaalta pojalta, mutta toisaalta myöhemmin se alkoi olemaan aika rauhallinen otus. Se ei piitannut vaikka jäi yksin, ei juuri vinkunut tai haukkunut, ja se tykkäsi olla sylissä kaikessa rauhassa. Aivan kuin se siskojensa kanssa haluaisi näyttää räähkiäiseltä, mutta ihmisten seurassa sivistyneeltä ja rauhalliselta jätkältä. Kuitenkin keskiverron rauhallinen, mutta itsepäinen ja voimakas yksilö, ei todellakaan mikään herkkis.



17.7.2011

Vieraiden ihmeteltävänä

Meillä kävi pikkuserkut pentuja ihastelemassa ja meidän erityisen viisas avaruushamsterimme alias Cicaro päätti loikata vauhdista pihan koristealtaaseen... Hamsteri loikkas altaaseen hetkessä, ja ei kun kalastamaan sitä pois altaasta. Kida tutisi ja oli ihan likomärkä, käärästiin se pyyhkeen sisään ja se sai lämmitellä sylissä hetken aikaa kunnes kuivahti, jospa napero pysyy nyt erossa tuosta piha-altaasta :) Tekasin tuossa eilen illalla neideille aktivointipussin, eli sujautin kinkkuviipaleen paperipussin sisään, melko pitkään neidit saivat tehdä töitä, että löysivät palkan, empä tiedä kuka kinkkusiivun lopulta söi ;)

Sani sai tänään tulla illaks mökille mukaan, pistäydyttiin siellä. Ei viititty pentuja ottaa messiin ku viidessä naperossa ois ollu ihan liikaa vahdittavaa. Ehkä sitten suuntaamme mökille, kun on kotosalla enää omat naperot, kahden naperon kanssa luulisi paremmin pärjäävän kuin viiden. Sani ui taas hurjana ja malttoi saunoakin jonkun aikaa, Sanihan on pennusta saakka viihtynyt saunassa, mutta ihan maltillisesti annamme sen saunoa, ettei tulisi lämpöhalvauksia. Onneks paksu turkki kuitenki eristää lämmön tehokkaasti pois koiran iholta.

Paimennneidit saivat juoksennella vapaana pihalla vuorotellen ja nappailin niistä kuvia. Ihan kivasti nuo onnaskin, liitämpä tähänkin postaukseen pari fotoa... :)







12.7.2011

Totuttelua elämään

Päästiin käymään kaupungissa, ja ostelin pentupaketit. Sani sai Personal Adult -nimistä ruokaa ja pennut saivat Jahti&Vahti penturuokaa. Kaupunkireissun ajan pennut olivat sisällä ensimmäistä kertaa yksin suhteellisen pitkän aikaa, ja pentuhuone oli sen näköinenkin.

Naperot saivat tutustua iltasella agiputkeen, riehuivat sen sisällä ja Cicaro meni läpi monta kertaa. Tänään naperot saivat ensikosketusta veteen, kun kastettiin jalkoja kasvimaan vesitynnyrissä. Hienosti toimi uimisrefleksit kun kastettiin pentujen tassut veteen. Pennut juoksentelivat kasvimaalla irti illasta, ja jo meinasi mansikat lähteä parempiin suihin!

Cicaro ja Caramel.
Chestnut ja Cicaro riekkumassa.
Comet tutustuu agiputkeen.
Cicaron ja Caramelin pentupannat - ja hihnat.

11.7.2011

Eläinlääkärissä

Jätkä läähättelee eläinlääkärissä.
Saatiin aika pentutarkastukseen tälle päivälle. Ei siinä muuta kun pakattiin pennut vailla 3 autoon ja matkaan. Naperot matkustivat ekaa kertaa autossa, ja vingunnasta huolimatta matkustivat hyvin. Kukaan ei oksentanut tai tehnyt tarpeitaan autoon eikä eläinlääkäriin.

Ell tarkasti pennelit ja kaikki pennut ovat terveitä lähtemään maailmalle! Ell tarkasti Saninkin, eikä löytänyt mitään moitittavaa. Pennut ja Sani saivat sirut niskaansa. Coral ja Chestnut kiljuivat täyttä kurkkua, Caramel ei liikahtanutkaan ja istui vain ääneti kun se sirutettiin. Sani oli kans hienosti tutkimuspöydällä eikä siruttamisestakaan sanonut juuri mitään. Hyvin siis meni ja nytpähän on naperot astetta valmiimpia maailmalle ja heidän äiskänsäkin on huollettu ja jälkitarkastettu.

Äiskän hampit katottiin.

10.7.2011

Hoitohetkiä

En kyllä tunne mitään helpotuksen tunnetta, kun naperot lähtevät maailmalle. Ikävä tulee olemaan hirmuinen. Comet lähtee 16. päivä, Chestnut 21. päivä, muista ei vielä tietoa minä päivä lähtevät.

Eilen leikeltiin kynnet ja harjasin joka pennun. Naperot saivat tutustua imuriin ja ihmettelivät suihkua, Cicaro kasteli päänsä riemastuksissaan suihkussa. Koeta siinä sitten mopata lattiaa kun 6 pentua roikkuu mopissa kynsin ja hampain kiinni!

Tänään Roksun omistaja kävi katsomassa sen jälkeläisiä. Mukana oli pentujemme puoliveli Hero, varsin energinen nuorukainen. Pennut saivat leikkiä velipuolensa kanssa tunnin ajan ja väsähtivät sitten nukkumaan pentuhuoneeseen. Comet on valinnut oman suosikkipaikkansa, jossa se nukkuu lähestulkoon aina, nimittäin sohvantaus. Sinne se aina viipottaa ja nukahtaa sinne. Ei tarvii kauaa etsiä poikaa kun tietää mistä sen löytää. Sade väistyi onneksi, jotta saatiin pihallakin koirien kans vähän aikaa olla ja otettiin jokunen fotonen.

Pennut ovat saaneet olla pitkälti vapaana sisätiloissa ollessaan. Saavatpahan tottua kodin ääniin ja tutkia ympäristöään. Saahan noiden perässä siivota melko ahkerasti märkiä länttejä matoilta ja lattioilta, mutta mitäs tuosta, kuuluu asiaan. Päivät pennut viettävät ulkotarhassa, ellei sää ole kehno. Sani sai tänään olla mökillä mukana saaden hieman hermolomaa pennuista. Neiti uiskenteli matalassa rantavedessä pitkän aikaa. Jännä että se ei muissa rannoissa mielellään uisi, mutta mökillä se menee itsekseen uimaan. Maanantaina varataan aika pentutarkastukseen, ja kaupunkiin suunnataan joku päivä ostamaan pentupaketteja.

Pentujen puoliveli Hero tutustumassa puolisiskoihinsa.
Coral pähkäilee kongin kanssa.
Sani ja jälkeläistensä puoliveli Hero

6.7.2011

Varauksia pennuista

Syliin, otaota!
Nyt on jokaisella naperolla koti, ja oon kyllä tyytyväinen kotilöydöksiin. Yllättävän rankkaa ja vaikeaa puuhaa tuo kotien etsintä. Ei siis vaikea sillä viisiin, etteikö ehdokkaita olisi riittänyt, niitä nimittäin pursusi yli äyräiden. Ilmoitus oli kahteen eri otteeseen netissä parissa pleississä pari päivää kerrallaan, ja jouduin vetämään sen sieltä pois nyt lopullisesti, kun löysin jokaiselle naperolle sellaiset kodit kuin olin unelmoinutkin löytäväni. Coral lähtee Lappeenrantaan, Chestnut Helsinkiin, Comet Kokkolaan ja Cornette Muuramelle.

Kuvia ja kuulumisia pennuista saan tulevaisuudessa kuulla, mikä oli sinänsä iso tekijä kotia etsiessä, koska haluan tietää mitä kasvateilleni kuuluu. Etenkin, kun naperot lähtevät melko kauas kaikki, niin en luultavasti tule osaa niistä näkemään enää koskaan, ellei sitten pentutapaamisessa. Pentupannat eivät enää sovi Cometille ja Coralille, joten totuttelu jää siihen niiden osalta. Oivoi, enää pari viikkoa, ja siinäkö tämä kaikki oli? Aika tuskin kuluu missään niin nopeasti kuin koiranpentujen keskellä. Onneksi kotiin jää pari naperoa, niin jatkuu joltain osin tämä pentuhäslinki.

Naperot villiintyvät päivä päivältä enemmän, ne juoksevat portaita ylös alas ja suurin osa tulee luokse kutsuttaessa. Pentutarkastukseen ja sirutukseen pitää varata aika lähipäivinä.

Cicaro, Caramel, Cornette
Vauhti ei lopu...
Ensimmäiset rakennekuvat kollaasina.

3.7.2011

Pentuhirviöt

Mikään ei pysäytä uteliasta koiranpentukatrasta! Naperot tulevat sisätiloissa yli pentuportista ja ulkona ne kiipeävät Sanin edelleen korotettua ramppia myöten pois aidasta. Ramppi purettiin tänään kokonaan pois ja sisällä olevaa pentuporttia täytyy korottaa. Nää on ihan hirviöitä roikkuessaan kintuissa ja vaatteissa sekä syö dessään kenkiä sen minkä kerkeävät.

Sani ei juurikaan enää imetä, hyvin harvoin ja vain vähän aikaa. Sanilta raaputtelin kaikki hammaskivet pois hampaista, harjasin sen perusteellisesti ja puhdistin korvat. Pennut ovat saaneet olla paljon irti pihalla. Kaikkia ei voi pitää irti kerralla, ellei vahtijoita ole vähintäänkin kolmea, sillä eihän nuita mikään kiinni saa jos ne päättävät juosta tielle. Onneksi pennut seuraavat hyvin ihmistä, niin pysyvät tuolla takapihalla paremmin hallinnassa. Comet löysi tänään matoisen hiirenraadon pihalta ja raahasi sitä hetken aikaa suussaan, ennen kuin sain hiirulaisen raadon jätkältä pois. Toivottavasti ei kovin montaa matoa niellyt. Pennut syövät ruokaa melkosta tahtia, hyvin maistuu meillä kotiruoka.

Viikon päästä olisi madotus ja kynsiä pitäisi leikellä jälleen. Autoiluun, veteen, harjaukseen, hampaiden katsomiseen ja toisiin koiriin totutusta on myös luvassa. Kaikilla muilla pennuilla on varmat kodit paitsi Cornetella ja Cometilla. Kaikilla piti olla jo koti luvassa, mutta erinäisistä syistä tilanne on nyt tämä. Eiköhän ne hyvät kodit löydy vielä näillekin. Ehdokkaita riittäisi, pitää vain katsella juuri se oikea Cornetelle ja Komeetallekin.