26.2.2012

Jiiviöt

Lauma jakselee hyvin, käytiin tänään Kiksun ja Karskin kans koirapuistossa, kun oli niin mahrottoman nätti päivä. 5 uutta koiratoveria tavattiin ja kaikki oli tyttöjä, mutta leikit sujui oikein mallikkaasti siitäkin huolimatta. Auroran kans kävin privaattilenkin keskustassa, kun isommat pennet jäi nukkumaan kämpille.

Otukset osaa ootella mainiosti kotona, eivät enää jää kuin harvassa tapauksessa vinkumaan mun perään kun lähen, yleensä sillon jos ne on kovin aktiivisia ja oon niitä virikkeellistäny ennen lähtöä, ja antanu niille huomiota, niin sitte noo jää itkemään perään, mikä on täysin ymmärrettävää, muttei aina ennakoitavissa, jos tuleeki äkkilähtö johki. Rapun äänille haukkuvat enää erityisen harvoin, naapurit ovat vaan kiitelleet kun ovat niin hiliasia koiria kuulema.

Aurora osaa odottaa nyt lupaa ennen kuin se rynnii ruokakipolle, ja se osaa myös mennä maahan. Kasvattajalle annoin luvan opettaa jo ennen kotiutumista istumisen ja tassun antamisen, ja tassua neiti tarjoo kaaressa huitomalla heti ku innostuu vähääkään. >:3 Maalailin ite kämpillä seinät, koirat sai onneks aina suljettua toiseen tilaan vaikka pieni kämppä onkin. Ei nuo torvelot onneks tiellä ollu, mulla ois muuten 3 valkeaa paimenhurttaa nyt.

Tiistaina ois taas toko, en tiiä vielä et mil laumal sinne tosin männään. Kävellen ei voi mennä, jos Aurora tulee mukaan, koska matka on tolle rääpäleelle vielä liian pitkä, vaikkei olekkaa kyse ku reilun kilsan matkasta. On muutes lenkkeilty Moona-collien kans täs muutamaan otteeseen, nätisti tytöt lenkkeilee yhdessä.

Caramelilla on ikävä tapa olla liian kiinnostunut vastaantulevista ihmisistä tai koirista. Se menee häntä koholla kylmästi tuijottaen ja matalasti muristen toisten koirien luokse, ja ihmiset taas on niin kivoja että niiden päälle yritettäs hyppiä. Harmillista, että noi pennut todellakin oli aivan liian pitkään Savos korves, kun pelkokaudet ja herkkyyskaudet ja kaikenmaailman kaudet meni ohi. Nelikuisena ne tais mun matkaan lähtee Kajaaniin ekaa kertaa, ja vasta 8kk iässä muutin Kajaanin korvesta kaupunkiin. Kyllä Cicarokin haukkuu toisille koirille lenkillä ja hyppii takajaloillaan eteenpäin naurettavan näkösenä, mut ei se hertsaa tai pelkää niinku Caramel, joka on epävarma tollasis asiois. Aurora taas on alkanut maistelemaan seiniä ja listoja. Saan vissiin muutaman vuoden päästä rempata kämppää kun ja jos lähen tästä kämpästä. Saatan ripotella sitruunaa, pippuria, etikkaa tai eläinkaupasta saatavaa sprayta seinille ja listoille.

Aurorasta pitäs kaiken jären mukaan tulla sosiaalisempi otus kaupunkielämään ku nuista kahesta, koska se ny pienestä saakka näkee tätä kaupungin menoa ja vilskettä ihmisineen ja koirineen. Tiedän kyl, miten ton Caramelin hermostuneisuuden vastaantulijoihin sais reenattua pois, pitäs vaa ottaa joskus privaattilenkki sen kans ja oikeesti treenata. On vaa täs ny kaikenlaista ollu. Ois se silti kiva ku vois kohdata kaikenlaiset kulkijat ilman vetämistä ja murinaa. Jospa tää tästä, nuoria koiria kuitenkin kaikki, ja pidän ite kovan kurin siinä, miten koirani käyttäytyvät kotona ja ihmisten ilmoilla. Tuskin kukaan koskaan valmis on, eikä täydellistä koiraa löydy mistään. Vikansa kaikilla, mutta aina niitä voi korjailla ja fiksailla.

Sanotaan ny yks valaiseva ajatus tähän loppuun, Aurora teki tänään ekaa kertaa pissit ulos. Mahto siinä ohikulkijat kattoo ku mä ylistän koiraa, joka nyt vaan sattu tekemään tarpeensa ulos. Suuria asioita Auroralle, ja omistajalle.

22.2.2012

Lemmikkikauppailua



Tänään shoppailtiin. Aurora pääs vuorostaan mukaan eläinkauppailemaan, ja mukaan tarttu alennuksilta Pretty in pink -ruokakippo ja pinkki panta. Kippo oli vaan vitosen ja panta 74 senttiä, ei paha. Isommille penneille toin pari siansorkkaa. Aurora uskaltaa mennä jo hieman portaita ja osaa kävellä hihnassa, jumittaa jos ohi ajaa rekka tai jos kohti kävelee vastaantulija. Hienosti se on oppinut hihnailun saloja, viisas neiti. Sai mummoilta kehuja ulkoillessaan.

21.2.2012

Triplatoko

Elikkä tokoilua 3 dogin kans. Caramel oli jokseenkin hermostunut tänään, reuhas ihan armottomasti joka koiralle, en tajua tuota otusta. Liekkö saanu jonkun ajatuksen päähänsä että sen pitää nyt suojella suurentunutta laumaa, vaikka hää ei se johtajahahmo täällä ookkaan.

Hmh, testaampa niin että koirilta on sängys olo kielletty ens tokoon saakka, ja muutenkin korostan johtajuuttani nyt ihan kaikessa, ruokailuhommissa myöskin Jan Fennellin tekniikan mukaan. Kiksu oli aika rento, tuntuu et se on rauhottunu ja aikuistunu ihan silmissä, kun pentu tuli. Cara on se, joka leikittää pentua ja antaa sen pureksia kaulasta ja takapuolesta.

Caran ja Cicsun kans otettiin pikatokot, ihan perusjutut käytiin nopiasti lävite, koska pennun takia ei viittiny tuntia pitempään tokotella. Aurora sai tutustua collielaumaan, hirmuisen rohkee neiti oli jälleen, vaikka olikin paljon uusia koiria vastassa!

Kaveri otti kuviaki pienestä, julkasen niistä tässä pari, elikkä kuvat on Essin ottamia.

Nipin napin 9-viikkoinen!
Hiekkapuikkonokka.

19.2.2012

16 tassua

Yhteiselo on lähtenyt hyvin käyntiin, matkattiin tänään junalla Kajaaniin, sisko läks matkaan myös. Messiin lähti Cicaro, Caramel ja Aurora. Sanin olisin halunnut ottaa mielellään vuorostaan Kajaaniin, mut siskon abimatkan takia on parempi, et pennet ei joudu olemaan kotona pitkiä päiviä yksikseen, ja ku ne siel tuhoaa tavaroita ja eivät oo sisäsiistejä, ni parempi tääl kämpil niitte oleilla, ku tääl on ihan eri meno.

Junamatka meni koirien osalta taas nukkuessa, Cicsu ja Cara alkaa olemaan vanhoja tekijöitä junailussa, Aurorakin torkkui koko matkan sylkyssä. Sai kyllä pentu huomiota, kun mentiin ostamaan lippuja kaikessa kiireessä asemalta. Tännään kävästiin ABC:llä ja kaverin luona Auroran kans, ja pennut lenkitin kans tos iltamissa. Koirat veteli iltaruuat nassuun tuntikausia sitten, ja hyvin maistui kaikille ruoka. Aurora osaa tehdä hienosti tarpeensa lehdelle. Huomenna sisko menee jo takas Savoon, ja mä jään 3 koiran kans Kajaaniin.

Sani sen sanoi.
Mikä tuo ny on olevinaa? RUOKAA??
Koko lauma <3
Isosisko ja pikkusisko junailee :)
Siskokset!

18.2.2012

Auroran haku

Puoli kympilt matkaan ja hengis selvittiin kasvattajalle Suolahteen. Oli se sitte syötävän söpö ja PIENI ensinäkemältä! Ja niin mahottoman rohkee neiti kaiken lisäks. Napsittiin tuhottomasti kuvia ja ridattiin Marikan hepsut, mut eräänä kohokohtana tässä päivässä kaiken muun lisäksi oli se, että nähtiin kasvattityttö Cornette eli Luna seurueineen.

Olipa hienoa nähä, miten tottelevainen ja nätti neiti Lunasta oli kasvanut, ihan siinä ylpisty oman kasvattinsa nähtyään, muhaha. Jokseenkin omituista, että viimeksi näimme Lunan pienen pienenä karvakääryleenä, kun se suuntasi matkansa suureen maailmaan uuden perheensä kanssa, viimeisenä lähtevistä pennuista. Mutta maan mainion kodin Luna aikoinaan sai, ja hieno otus kerta kaikkiaan siitäkin on kasvanut, tuskin tosin neiti muisti kasvattajaansa. Mut hyvä että omistajansa sentään muistivat, hähä! 

Ainiin, meijän muorihan sai tietää Aurorasta vasta kun tuotiin se Suolahesta tultuamme sen kärsän etteen. Hieman sieltä toki sateli kysymyksiä ja paheksuihan hää meidän hankintaamme niinku ihan hyvin arvasimme, mut eipä tää sille kuulu, eikä se tästä joudu vastuuta kantamaan missään muodossa, ellei ite ilmota niin haluavansa.

Kuvia tungen, kunhan joskus selviän tuosta määrästä käsiteltäviä kuvia. Huomenna hyvissä ajoin junalla siskon kans Kajaaniin matkassa Aurora ja Sani tahi C&C, sen näkee sitten huomenna.

Betty's Cornette eli Luna! <3
Kasvattajalla vielä viime hetkiä.. :)
19.2. Ensimmäinen yö kotona meni nukkuessa ja leikkiessä, nappula ei taida edes tajuta, että maisema vaihtui, kun ottaa noin iisisti. Ei vinkunut eikä ikävöinyt ollenkaan. Koirat leikkivät sovussa keskenään, nukkuvat yhdessä läjässä ja Aurora komentaa haukkumalla muita koiria ja juoksee lelu suussa karkuun isosiskojaan ja äitipuoltaan. Kissojen ja kanien kanssa pientä tuttavuutta tehtiin ja ulkona on käyty, vaikka ei nassikka sinne tarpeitaan ole vielä uskaltanut tehdä. Lehdelle tekee sisällä satunnaisesti. Aamuruoka maistui hyvin, tunkeili toisten koirien kupeilla, yrittipä Saninkin isoja raksuja syödä pikkuhampaillaan, huonoin tuloksin.

17.2.2012

Huomenna

Aamuysiltä suunta Suolahteen pennunhakuun! Mutta sitä ennen kertoilen vielä kuulumiset eiliseltä ja tältä päivältä...

Pennut on ollu kovassa kurissa taas äiskänsä tassujen alla, käytiin äsken saunassa koko laumalla, pennut käskin pois Sania aiemmin, koska eivät oo tottuneet saunomaan, ettei vaan tule lämpöhalvausta. Sani teki uukkarit ku käskin sen myöhemmin veks saunasta, aika normaalia tuolta iteasias. Tietää se kuitenkin rajansa, on pennusta saakka saunonut. Tehtiin tänään lenkkiä rantaan, koirat loikki metrisessä lumihangessa, oli aika rankan näköstä ku pennut uppos totally hankeen ja koetti sieltä ryömiä pois vinkuen ja puhisten!

Nasseille oli myös melkonen ylläri ku tultiin kotia, ku kanit on siirretty ulkoa sisälle. Caramel jähmetty niille sijoilleen kun näki kanit, stalkkas niitä aaaivan aloillaan, korvat edessä, matalana vaanimisasennossa, kierteli vähän häkkiä hidastetulla askeleella ja viiksikarvakaan ei värähtänyt. Armotonta riehumista oli eilen ku tultiin kotia iltakasilta, ihan hysteerisiä pentuja, juoksivat rappuja ylös-alas ja riehuivat äsikänsä kans. Junamatka meni taas tosi hyvin, ei ollu lemmikkivaunussa missään vaiheessa ketään muuta matkaajaa, mut onneks mulla oli kaveri samas matkas menos Kuopioon, ei ollu niin tylsää istua.

Kohtapuoliin nukkumaan, niin tulee huominen nopiaan! Mutta sitä ennen pitäisi pakkailla vähän tavaraa huomiselle ku vietetää kasvattajan luona kokonainen päivä, ridaillaa Marikan hepsuilla, kuvataan jne.

14.2.2012

Aujooja

Unessa vielä.
Riiviö heräsi.

Kuvat kasvattajan ottamia. Neiti voi kuulema oikein mainiosti, syönyt lääkkeet hyvin jauhelihan joukossa, ja A lähtee kohta kauppaan kasvattajan kanssa. Ompahan ainakin kaiken nähnyt pentu meille saapuessaan! Me lähetään ihan just tokoon Kiksun ja Kartsun kans, tällä kertaa treenaan Kiksun kans takaosan käyttöä, ja Kartsun kans kokeillaan kaukoja ja vissiin liikkeestä seisomaan jäämistä. Lisäks perinteiset sarjat.

15.2. Savossa jälleen, ylihuomenna pennun haku. Aurorasta tehtiin lehtijuttu
 http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/koira-avasi-itse-asunnon-oven-pentu-tippui-kolmannesta-kerroksesta-saarijarvella/1139685?fb_ref=artikkeli&fb_source=timeline 

13.2.2012

Dramatiikkaa

(Pentu ei ole vielä meillä)
Aurora tippui tänään kolmannesta kerroksesta, kahdet portaat. Viideltä käy eläinlääkärissä, saas nähä jääkö sille tielleen vai tuleeko siitä meille koiraa... Auroran tippuminen oli sattumien summa, eikä ollut kyse kasvattajan huolimattomuudesta. Auroran emä osaa avata lukitutkin ovet sisäänpäin, ja näin ollen koirat olivat päässeet vapaaksi rappukäytävään, kolmannessa kerroksessa, ja Aurora oli jotenkin onnistunut tippumaan alas. Joku random löysi sen sittemmin rapusta.

Oon ite ihan järjettömän huolissani meijän tulevan koiran vuoksi, ja pelkään koko ajan, että saan kasvattajalta sen viestin, mitä ei kukaan haluaisi saada...

Voimia meidän pienelle <3

Ylähampaat kuulema näyttävät omituiselta, ja leukaluu saattaa olla murtunut.
"Aurora nukkuu, sille annettiin nukutuslääkettä ja lääkäri katsoi sen leuat. Niissä on jotain, kun ne aristavat. Aurora huusi, kun lääkäri koetti avata sen leuat. Seuraavaksi Aurora menee kuvattavaksi. Ellässä luulivat puhtaaksi sheltiksi... " tällainen viesti tuli kasvattajalta klo 17:10.


Aurora on kunnossa, jälleen soitto kasvattajalta. Huhhuh, ihan hirvee ilta ollu täällä ku on pitäny miettiä että selviikö pentu vai ei. Aurora otettiin ykkösenä ellään sisälle ja kuvattiin jalat, runko ja pää, eikä mitään ollut murtunut. Pari hammasta jouduttiin poistamaan ylhäältä, koska toinen niistä oli murskaantunut ja toinen lähes irti kiinnityksiltään. Alaleuka on liikahtanut hieman eteen, joten Auroralla on nyt tasapurenta, mutta se palautunee ajan kuluessa normaaliksi purennaksi. Aurora heräili ja kävelee jo, kyllä siitä taitaa koira tulla. Se sai perjantaihin saakka kipulääkkeeksi Loxicom 1,5mg/ml. 


Pieni on pipinä...
Vähän nätimpää kuvaa vielä tähänkin postaukseen.
Klo 20 --> Aurora syö jo normaalisti, kipulääkkeet vie kivun pois ja otus uskaltaa aukaista suukkinsa syödäkseen! Ei murtumaa leuoissa, mainio homma!

Tässä vielä tarkka ell-lausunto:
"Aurora on pudonnut tänään rappusista ja loukannut kuonoaan ja oikeaa etujalkaansa. Auroran yläetuhampaiden kohdalla oli haava, L1-hampaat ylhäältä heiluivat ja kitalaessa oli pieni haava. Nenäonteloiden väliseinässä on vähän mutkaa. L1-hampaat poistettiin ylhäältä. Leuat vaikuttavat olevan paikoillaan. Nyt ruokintana vellimäinen ruoka ja kipulääkitys ohjeen mukaan. Jos oireet eivät helpota, ottakaa uudestaan yhteyttä. Pikaista paranemista ja hyvää talvea!"

12.2.2012

Cityilyä

Käytiin melkein kahen tunnin lenkki Moona-collien ja Essin kanssa äsken, nyt on väsyneitä pentuja lattialla. Caramel tykästyi Moonaan ihan täysin, häntä heiluen pusutteli sitä koko ajan! Omituista, ei tuo yleensä vieraisiin koiriin tolleen kajoa, enemmänkin murisee epävarmana, ja nyt häntä heiluen tervehti Moonaa, vaikka näki sen ensimmäistä kertaa. No, ihan hyvä vaan, kun tullaan lenkkeilemään Moonan ja Essin kans jatkossakin.

Pennelit on sopeutunu ihan jeesisti tänne kaupunkiin, eivät ovikelloakaan tänään haukkuneet, ja rapun äänille enää hyvin satunnaisesti. Huomenna mulla kympilt koulua, parin tunnin luento edessä, laitan taas Audacityn nauhoittamaan pentuja, ja kuuntelen koulusta tultua, että mitenkä pennut on metelöiny, jos on.

Käytiin tänään aamulenkillä Puistolan koirapuistossa, mut ei sinne ketään tullu meijän kans, missä lie kuhnivat sunnuntaipäivällä kaikki. Mut otin muutaman kuvasen otuksista, kun pitivät lystiä hangessa kahdestaan.

11.2.2012

Haukkumapäiväkirjaa erotilanteessa muuton jälkeen

9.2. Haukkuivat about 4 tunnin ajan lähdöstäni, ainakin naapurin mukaan.

10.2. Hieman rauhallisempaa, jälleen naapurin sanojen mukaan. Caramel oli ulvonut ja Cicaro haukuskellut pitäen 10 minuutin taukoa ja haukkunut jälleen muutaman minuutin yhtä kyytiä. Äänitin tämän yksinjäämisen.

13.2. Äänitin jälleen koirien yksinjäämisen, eivätkä nassikat haukkuneet ollenkaan lähdettyäni kotoa. Hieman myöhemmin Cicaro melko verkkaisesti ja hiliaa oli haukuskellut, Caramel ulvahdellut muutaman kerran. Laitoin tällä kertaa eri virikkeitä kämppään pennuille, liekköhän vaikutusta asiaan. Tai sitten pennut alkavat jo tottua uuteen kämppään, jonne on turvallista jäädä odottamaan, että johtaja palaa kotipesälle.

10.2.2012

Maalaiskoirista citykoiriksi

Paljon on tapahtunut viime päivien aikana, kun sanottiin heipat Kajaanin korpiseuduille ja suunnattiin Corollan nokka kohti keskustan laitamia viime keskiviikkona, 8.2. Löysin ihanan yksiön huokeaan hintaan keskustan reunamilta, AMK:n läheltä, enkä epäröinyt hetkeäkään, kun vuokraisäntä kysyi, otanko asunnon vai en. Kysyi vielä jälkeenpäin, että enhän vielä kadu, kun myönnyin niin himputin nopeasti asunnolle. No en kadu! Muuton sain reilaan, monen monta autollista tavaraa kärrättiin kaverien avustuksella kämpille, ja mikäs tässä nyt elellä mukavalla seudulla, lähellä kaikkea.

Pennut otti muuton yllättävän hyvin, olivat heti kuin kotonaan eli toistensa häntien ja korvien kimpussa reuhaamassa pitkin kämppää. Arkirytmi muuttuu tietysti aika paljonkin viime kämpän ajoilta, koska nyt asutaan kaupungissa. En itse voisi koskaan asua ihan keskellä asvalttiviidakkoa, joten tämä keskustan laitamaseutu on kuin tehty mulle ja koirille. Ex-kämpässä koirat sai laskea aamulla irti tai laittaa liekaan ne aamupissille, mutta nyt pitää käydä aamulla heittämässä lenkkiä pihalla. Ja nyt pennelit eivät enää pääse joka tunti ulos, kun siellä pääsivät melkeimpä aina kun vain halusivat. Aamulenkin lisäksi, heti kun tulen koulusta, käytän koirat lenkillä. Illalla tehdään 9-10 aikaan vielä iltalenkki. Ihanata lenkkeillä, kun ei ole aina sitä samaa, tylsää, isoa ja suoraa tietä, jota talsia aamusta iltaan, kun nyt voi valita, minne sitä tänään menisi. Ja mikä parasta, pennut näkee päivittäin liikennettä, ihmisiä ja koiria, joten ne tottuvat kaikenlaiseen kulkijaan ja meteliin.

Alku on sujunut oikein mukavasti, mitä nyt neidit ei uskaltanu ensin tehdä tarpeitaan vieraalle seudulle, kun oltiin nokka maassa toisten jälkiä ihmettelemässä. Piti palata pentuaikoihin ja laittaa sanomalehti varalta eteiseen, ja kyllähän sinne jotakin ilmestyi, ihan hyvä että siihen sentään. Rapun äänille haukkuivat ekana iltana melkein joka kerta, mut nyt toista päivää uudessa kämpässä eivät juurikaan reagoi rapun äänille, paitsi harvakseltaan tietysti vielä. Aamulla, kun lähen kouluun, ipanat jäävät ulvomaan ja haukkumaan mun perään, mitä ne teki ensin telakallakin, eli mun entisellä kämpällä. Mut aika pian ne kyllä tajus ja oppi luottamaan sielläki, että aina se menee, mutta aina se tulee takasinki se äiskä sieltä. Ei nuo pitkään hauku, kävin äsken tos juniksel pyörähtämäs ja nää jäi taas lähtiessä vikisemään mun perään, mut ku tulin takasi vartin päästä, oli rappu jo aivan hiljainen. Eli tuskin sentään tunnista toiseen jaksavat louskuttaa, vaikka tänään sitä synkistelinkin kaverille, että nuinkohan ne siellä 6 tuntia jaksavat haukkua mun perään ja hankkivat meille häätöä.

Me käytiin tänään koirapuistossa, kun viimein löydettiin se, ja eilen iltalenkillä heitettiin linjiksen lenkki. Ostin tänään halvalla kohta päiväyksen ylittäviä jauhelihapuketteja koirille, eurolla lähti kipale. Saavat taas lihaa natustella, ja Auroralle on kans siitä sitten antaa. Enää viikko nassikan tuloon, hurjaaaa!

Aika stopata, ettei veny tämäkin postaus lukemattoman mittaiseksi. Me jatketaan totuttautumista uusiin rutiineihin ja uuteen ympäristöön. Hyvältä tää jo näyttää, eiköhän me tänne sopeuduta, ja jos naapurit on kilttejä, nii ne ei aiheuta meille häätöä parin ekan totuttautumisviikkomme aikana.

PS. Pennet on kasvanu, Kiksu on nyt 39cm ja Kartsu 42cm!

3.2.2012

Kotitokoa

Garmeet pakkaset jatkuu. Kiksulla juoksut alkaa olemaan ohite, joten pääsee sekin treenailemaan tokoa, jos pakkaset yhtään lauhtuu ensi tiistaille mennessä. Nyt on tasasesti ollu vissiin viikon ajan -25 ja -30 välillä. Me on kotona tokoiltu melkein joka ilta vähäsen ja oon piilotellu napuja ympäri kämppää otuksille, ja aika mukavasti nuo käyttävät kärsiään ja menevät ettimään sieltä, minne osotan. Viisaita karvapalloja.

Caramel on ihan in lööv perusasentoon, se tulee sivulle ihan supertiiviisti aina, jos vain seisahdun johonkin kädet sivuilla, ihme koira. Tapittaa häntä veivaten siinä palkkaa tai raaputusta. Noi on ihan taivaissa ku niitä ees sanalla tai parilla kehasee, helppoja motivoitavia. Ja jos nakinpaloja löytyy ni sormet irtoo ku ollaan niin nälissään palkkaa syömässä.. khöh. Muuteski noi on niin ihanan aktiivisia ja nopeita liikkeissään (Ihan Roksua!), pitää kerranki olla ite se joka hillitsee itseään, ettei koirat innostu liikaa, ku Sanskun kans tottu siihe et saa ite kiekua ja hihkua ja hyppiä ni eeei mitään reaktiota vieläkään. Mut Sansan on silti Sansan, ihan hyvä sellasenaan! Mutumutu.

Eilen oli purjobailut täs huushollis, kumpiki neiti purjoili vuorotellen pitkin iltaa. Hieman aloin jo huolestumaan, enkä antanut otuksille iltaruokaa, vaan houkuttelin juomaan vettä. Syynä luultavasti se, että nää napsii tieltä lenkillä kilpaa jtn hiekka/pakokaasu-shaibapalloja mahaasa minkä kerkeevät, nääs purjovuoret haiskahti aika fiinisti hiekalta tai joltakin sen sukuiselta jalostukselta. Ahhnamm, ravasin siis aukomassa ulko-ovea karvapalloille koko illan mut kyl se siitä sitte helpotti. Koetampas tänään lenkillä ottaa tavoitteeksi, ettei otukset napsis tieltä mtn. Noi syö vaikka pieniä sammakoita, jos vaan eteen tulee tai kuppiin ilmestyy.

Mä toistan taas samoja temppuja illasta toiseen näitten kans, joten pitäs uutta pläänii kehitellä, et sais jotain uuttaki noille opetettua. Nouto ois vissiin seuraavana. Kurre ja kieri on näitä turhuustemppuja, jotka sujuu jo ihan jeesisti mut vielä pitää paljon hioa. Kaukokäskyt ja liikkeestä maahanmeno ja seisomaan jääminen pitäs kans opettaa. Ja eilen iltamissa neuvoin Caralle, miten sen tulee aina liikahtaa perusasennosta mun vierelle, vaikka liikahtasin ite askeleen oikealle. Aika tosi näpsästi tajusi! Kiksun kans pitää vielä harkata takaosan siirtämistä vasemmalle, sil se ei suju viel ni hyvi, jote peruasento on vino ja hitaampi ku Karal, eikä niin tiivis. Mut se korjaantunee ku otetaa joku tiistai privaattitokot Kiksun kans ja Kara jää kotiin. Juoksut Melil koht ni sitte privaattitokotetaan Saitsumin kans ainaki.

Mitehä ketun mont koiraa joku luulee mun omistavan, ku tästäki tekstistä löytyy vissiin kakskööt lempinimee otuksille? Voin vaan kuvitella, mite ärsyttävää on lukee ku pitää joka nimen kohal miettii et kuka koira o kysees, OMG. Tässä siis listaa lempinimistä.

Cicaro: Saitsu, Saitsumi, Saitsuke, Kiksu, Kaitsu, Hamsteri, Mytty
Caramel: Kartsu, Sartsu, Kara, Mel, Melli

Luovaa, eikös? NO PICS AT THIS POST!
Auroralla sisaruksineen oli terveystarkastus tänään 4.2., ja neiti todettiin ihan selväpäiseksi otukseksi.