29.3.2013

Kevättä etsimässä

Hurautin pääsiäiseksi kotia käymään. Käytiin heti lauman kanssa metässä rämpimässä. Lenksu koitui aika rankaksi minulle ja Sanille, joita upotti niin paljon, että pysähdyttiin välillä kuvailemaan aloillemme ja nauttimaan korven hiljaisuudesta. Piipertäjät juoksentelivat kevyesti hangen päällä, kun me Sanin kanssa saatiin kunnon lihaskuntotreenit. Ihana keväinen ilma! Tällä kertaa kuvapostaus pitkästä aikaa.
















Muurahaisia herättelemässä...

28.3.2013

Agilityn ensimmäinen kerta

Kaksi tuntia. Sitten se alkaa. Trrrrr hiii. Normaalia olla näin paineissa? No ei. Koiratki piippaa, vissiin aistivat että oon ite ihan jännärinä. Pakkasin treenirepun jo tuntikausia sitten ja nyt vaan toljotan kel-lo-a jo-ka ti-kit-tää hi-taas-ti. Päivittelen ehkä tänään kuinka meni, ellei ole niin kiire etten kerkeis. Ommeinaa aikataulu tiukilla aksan jälkeen, syystä jos toisestakin.. :D
.....
Oijoij. Tultiin aksasta, enkä malttas venaa ensi viikkoa. Tytöt yllätti positiivisesti, ne toimi niiin nastasti. Meinasi tulla kiire aksaan, kun ei koirat puoli kasin aikaan meinanneet tehdä pihalla tarpeitaan. En halua, että tekevät halliin vahingon, koska siitä joutuu pulittamaan kivasti jne, joten jatkossa lähetään jo aiemmin lenksulle että kerkeävät varmasti tyhjentää ihtesä hyvissä ajoin.

Noh, 19.45 lähettiin ajelemaan hallille. Oltiin viittä vaille paikalla ja tytöt pöhis ulkona kun hallista tuli yllättäen koira. (Oli muuten merlen värinen aussi meijän ryhmästä, nomskis) ja mentiin halliin. Hetken ihmettelyn jälkeen laitoin Kiksun odottamaan sivuun koska se tuntui olevan enemmän hämillään ympäristöstä kuin Cara. Koutsi näytti ensin minulle miten ohjataan ja koirat odottivat sivussa. Noh, Cara mukaan kuvioihin. Se otti heti tosi kivasti kontaktia, ja aloitettiin 4 esteen radan kimpussa, ihan pienissä osissa. Heti alkuun minulta karsittiin ohjausvirheitä, kuten käsillä huitominen, liika kiirehtiminen esteelle ennen koiraa, koiran reitin eteen meneminen ja listahan on loputon... :D Ja tällaisten virheiden karsiminen jatkuu varmasti vielä pitkän aikaa. Cara varasti lähdössä muutaman kerran, joten korjasin sen vaan aina heti takaisin aloilleen. Ensimmäisellä kerralla Cara hyppäsi ekan esteen, mutta hyppäsi toisen esteen kannatinta vasten ja este kaatui rymähtäen... :'DD en voinut kuin nauraa hysteerisesti. No, eikun jatkuu vaan, mitä viis vaikka esteet kaatuilee meidän suorittaessa niitä!

Minä tein sitä virhettä, että pysähdyin esteelle ja koirahan ei hyppää jos minä pysähdyn. Kun maltoin  odottaa koiraa ja menimme yhdessä vauhdilla esteelle, alkoikin onnistumaan. Noh, sitten kun oli kaarros oikealle 3. esteelle, muurille, niin koirahan ei hypännyt sitä. Targetti apuun, ja olin senkin opettanut väärin.. Ounou, ihan luuseriolo mutta hyvä että tässä vaiheessa edes saa virheitä karsittua. Olin käskenyt tytöille targetille namin laitettuani, ettei sitä saa vielä ottaa. VÄÄÄRIN. Koiran täytyy ehdottomasti saada ottaa nami, sen täytyy jäädä siihen vireeseen, että se saa ottaa namin ja sen pitää pyrkiä targetille. Alkoi kummasti targetti kiinnostamaan ja imivät kunnolla targettia päin, jolloin ne irtosivat viimein minun ohjaavasta kädestäni, kun ne eivät eläneet siinä uskossa että saakohan sitä namia ottaa vai eikö.
Sitten otettiin putki. Ensin suorana, sitten lievällä mutkalla ja kohta melkein 90 asteen kulmassa. Kouluttaja otti Caran hihnaan ja minä kutsuin targetille kannustaen putken toisesta päästä, ja putki ei pelottanut ollenkaan!

Tämän jälkeen välissä kävi aussi treenaamassa, ja sillä aikaa opetin Kiksulle targettia niin kuin se pitäisi oikeasti tehdä, kannustaen sille ja viemällä sitten koira pois siitä, jotta se jää hinkumaan targettia kohti. Sittempä vaihdettiin Kiksuun. Mentiin samaa rataa, hyvin pienissä pätkissä. Kiksu on kuulema hieman rauhallisempi, vaikka sillä onkin vähemmän malttia. Ja myöskin koutsin mukaan varovaisempi. Samoja virheitä tein Kiksun kanssa kuin tein Carankin kanssa, mutta saatiin lopulta rata suoritettua kahdessa osassa. Muuri oli tosiaan yksi uusista esteistä, eivätkä tytöt pelänneet sitäkään ollenkaan. Vaikka eipä nuo ikinä oikein mitään oo pelänneet, joten sinänsä en edes ajatellut muurin tuottavan ongelmia. Kiksu meni samanlaisen putkiharjoituksen ja sekin sujui hienosti. Ihana oli huomata, miten otti Kiksukin kontaktia heti kun pyysin. Se kun on toisinaan vähän oman päänsä mukaan menijä. Näppärä neiti oli sekin siis. Kepit opetettiin Kiksullekin alkuun ohjureilla 4 kepin kanssa, koira sai itse etsiä reitin "labyrintista" targetille, ja muutaman molemminpuolisen toiston jälkeen ei enää tullut yli ohjureista eikä pysähdellyt, hienoa! Caran kans opeteltiin myöskin kepit. Ensi kerralla molemmat kuulema jo osaavat mennä neljä keppiä ohjureiden kanssa ilman hihnaa.

Ja ensi kerralla otetaan vissiin umpitunneli. Sitten puuttuu enää keinu ja puomi, ja alkaa olla esteet opeteltu. Saatiin sellaista palautetta, että koirat selkeesti tarvitsee ja tykkää tekemisestä, ja kumpikaan ei pelkää mitään, mikä on tosi hyvä juttu. Cara on nopea ja pyrkii hyvin eteen, ja Kiksu taas oli ainakin tänään varovaisempi mutta hyvin kontaktissa. Minulla on halu ja into oppia ja opin nopeasti sekä hallitsen hyvin kroppani. Koirat olivat tänään jotenkin hieman hitaanpuoleisia, koska uusi halli ihmetytti. Ei kuitenkaan juurikaan omasta mielestäni havaittavissa ollut tällaista, vaikka välillähän nuo tuntuivat kummastelevan että missä mennään ja mitä tehdään. Etenemme kuulema tätä vauhtia nopeasti, ja möllikisat ois tavoite, jonka asetimme tänään yhdessä kouluttajan kanssa.

Tästä on hyvä jatkaa! Teksti on sekava kuin mikäkin, yrittää ymmärtää siitä edes osa :D

27.3.2013

Treenipäivämme

Treeneihin valmistautuminen menee yleensä normaalilla kaavalla, jonka esittelen seuraavaksi...
Kuinka te muut valmistaudutte treeneihin, vai valmistaudutteko mitenkään?


Klo 06.30. Laumanjohto herää ja huomaa kalenterista, että tänään on treenipäivä. Opintojen ohessa päivän mittaan hän raapustaa kalenteriinsa pohjaa illan treeneille.

Klo 16.00. Skole loppuu normaalisti tähän aikaan, ja laumanjohto toivoo kämpille päästyään, ettei nukahda pitkille päiväunille ja missaa treenejä univelkojensa takia.

Klo 18.00. Treenirepun pakkaaminen alkaa pikkuhiljaa. Treenireppu on normaalisti aina lähtövalmiudessa, mutta esimerkiksi pilaantuvia nameja ei sovi sinne unohtaa (vaikka näinkin on toisinaan ikävä kyllä käynyt...) Vielä on aikaa käyttää koirat pikku lenkillä, kunhan ne ensin syövät. Enimmät energiat jäävät lenksulle.


Treenireppu sisältää: 
  • erilaisia nameja
  • treenihihnan
  • noutokapulan
  • ruutumerkit
  • juomapullon
  • naksuttimen
  • palkkauspallon
  • targetin
Treeniliivissä on: 
  • kakkapussipidike
  • namipussi
  • treenilelu

Klo 19.40. Omg, treenit lähenee! Onko kaikki pakattuna? Mitä meidän pitikään tänään harjoitella? Nyt lämpätään vielä pakkasesta otetut lihapullat ja kinkkusuikaleet, tai vaihtoehtoisesti nakit - erityisherkuiksi vaikeisiin tehtäviin. Lisäksi otetaan mukaan pikkunappuloita tai muita nameja.

Hallille menee kävellen vartti - juuri sopiva aika, jotta lauma kerkeää riehua enimmät energiat pois matkalla lumipalloja kanniskellen ja käydä täysistunnollakin, ettei tule halliin vahinkoa.


Puuttuuko jotain? Ei... ehkä.

"Mee keskenäs. Luulis sinu jo 
osaavan olla siellä ilman että
 meijän pittää sinne joka kerta
 lähtee sinnuu vahtimaan..."
"Näytänkö siltä, että aion tänään
antaa kaikkeni? Siltä, että mua
kiinnostaa?"

Klo 20.00 - 21.30. treenaillaan. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Alkuun yleensä tokoa, loppuun aksakuvioita parilla aidalla.

Kotiin päästyämme neidit pesevät ensin hiekkaiset tassunsa (johto omatkin koipensa :DD). Hallin hiekka haisee aika järkyttävälle, joten tassut pestään huolellisesti.

Kyllä on puhasta. Auroran taideteos
näkyy kauniisti ovenkarmissa... :D
Klo 21.45. Kotona, pikkuhiljaa lauma levolle.

Aika on pitkä

PÖÖÖ. T. Aujooja Hollolasta.

Huomenna se alkaa. Enhämmä joutunu ku vaivaset 20 vuotta pyörimään tassukkaiden parissa, kun pääsen nyt viimein harrastamaan koirien kanssa treeniryhmään. Oon viimeset 2 viikkoa venannu lähinnä huomista kello kahdeksaa. En oikein tiedä mitä odottaa, mutta fiilikset ovat hyyyvät.

Eiliset tottistelut meni ihan jees, kerrattiin lähinnä targetti ja temppuiltiin kaikkea turhaa. Positiivista oli, että tytöt muistivat targetin idean ja hakivat palkan pois hanakasti luvan saatuaan.

Pari kommellusta taas paimenten elämästä piristeeksi tylsään elämäraporttiin. Minu pitäs alkaa piirtämään sarjista nuitten touhuista varmaan. Saisin kohta jo jonkun kirjasen nuitten elämästä. Mulla pyörii päässäni melkein päivittäin piirtämistä vaille valmiita sketsejä tosielämästä paimenten kanssa elellessä. Semmosia lyhkäsiä 3 - 4 ruudun pätkiä aina mielessä. Mutta kun eihän miulla reppanalla ole aikaa!

TUPLAPÖÖÖ. T. Kaikkihan-ten-nyt-tietää
Nnoh, kämpässäni on ensinnäkin vesivahinko, minusta johtumattomista syistä. Yläkerran kämpästä laskeutuva keittiön viemäriputki hajosi lopullisesti, ja heräsin TIP TIP TIPPUVAAN ääneen. Karrrmee shaibahalavaus että romahtaako koko tönö ny alas ku kivasti joka keittiön kaapiston välistä tursus vettä ja katonrajasta kans ja eiku huoltoon soittamaan. Tässä sitte vkl ja tämän vkon ajan selvitelly lukuisat huoltomiehet ja isännöitsijät että mitä nyt tehhään ja tuliko mitä vaurioita rakenteisiin jne. Onneks en ite korvaa yhtikäs mtn jos tilanne siltä näyttää. Aiemmin valittelin kui henkee ahistelee ja semmosta, niin kaverit epäilee nyt että koska haistoin homeen täällä silloin kun kämppään vielä tulvi vettä, niin.. heräsi epäilyt. Toisaalta, mikä tahansa kosteus haiskahtaa aina vähän simmoselt.. no homeelta, joten ei voi sanoa varmaksi, onko täällä hometta vai ei. En tasan muuta mihkään, ellei koirat ala saamaan oireita. Pilkkahintane lämmin ja rempattu kämppä keskustan nurkalta, eeheei me pysytellään täällä kiitos.

Siispä tämän session takia melkein joka pvä joku soitellu miulle skoleen että oisivat menossa taas kämppään kattomaan tilannetta, josta on seurannut joka kerta sama lystikäs puhelu...

H: "Huollosta terve, oisin menossa tohon sinun kämppääs kattomaan tota tilannetta."
L: "Jooo-o?"
H: "Niin sulla on tossa vissiin koira. Onks se kilttiki?"
L: "Joo niiton kaks, ei ne pure. Suljette vaan ne eteistilaan kun lähette, ettei ne vaan jää mellastamaan koko tilaan irti ku en oo kotona, niin kaikki ok. Ne voi olla vähä innokkaita mut ei ne mtn tee."
... Tytöt onkin siis saanu ihmetellä kämppään murtautuvia huoltomiehiä tämän viikon aikana enemmän ja vähemmän, eikä mtn tietoa että miten ovat käyttäytyneet ku en oo ollu kotona ku joku vieras on tullu kotia.. Ainakaan yhtään irronnutta kättä tahi jalakaa en oo vielä löytäny, joten vissiin ihan hyvin ovat tulleet juttuun vieraiden kanssa. Toisaalta... sängyn alle en vielä kurkannut. Haiskahtaako täällä kuitenkin märännös, hhä?

Joo ja tänään ku käväsin kirppareilla ja jätin nassukat koko kämpsyyn irti, niin ne oli pitkästä aikaa ikinä, siis varmaan ekaa kertaa yli puoleen vuoteen tuhonnu jtn, jos ei lasketa hoitopaikoissa mellastusta. Ku eihä ne mtn enää kämpillä tee pahojaan, mut en silti viiti 8 tunniks niit jättää jos vaikka ois joskus massu löysällä tmv ja ku karvalankamatto..... Joten, näin pääsiäisen alla neidit päättivät luoda jouluisempaa tunnelmaa (kaihoilua menneeseen talveen ja jouluun?) repimällä joululahjapaperirullan auki. Olipas neidit nolona kun pysähyin tuijottamaan paperia askellettuani sisälle, ja huokaisin syyyvään.

Caralla oli ihana päättämättömyysvaikeus lenkillä tänään, kun se löysi mehevän jääkimpaleen ja eteen osuikin hetken päästä vielä mehevämpi keppi. Kaunis, suorakulmainen puukeppi. Aikansa se vuorotteli kumman ottaisi, yritti saada molemmat suuhunsa samanaikaisesti, ja viimein päätyi katkaisemaan kepin kahtia (ettei kukaan muu koira saisi siitä iloa itselleen?) ja nakkasi jääkimpaleen suuhunsa ja kanniskeli sitä loppulenkin ajan häntä pystyssä kotiin saakka.

Hassua, miten nuo eläimet joskus tuntuvat oikeasti ajattelevan, mitä ne tekevät!
Aaa kesäää.
Ou, tajusin muuten kans että kesän alkuun ei ole enää kuin 2kk. Joskos alkaisi pikkuhiljaa varailemaan tytöille aikaa luustokuviin, vaikka huhtikuun puolella. En edes vielä tiedä, mitä tutkituttaisin lonkkien ja kyynärien lisäksi. Selkä ois vissiin kans listoilla, ja polvet ellä vois tunnustella ennen kuvausta. Kiksun ainainen sammakointi huolestuttaa, mutta en vielä maalaile piruja seinille, ennen kuin tytöt on kuvattu.

Olen jo suunnitellut etukäteen, mitä tokaisen eläinlääkärille, jos hän edelleen kyseenalaistaa sen, miksi kuvautan sekarotuisen koiran. Kjähhäh, kunhan saisin sanan suustani enkä jäätyisi, niin sais ellä miettiä sanojaan hetken ja ei enää ikinä kyseenalaistaisi sekarotuisen koiran omistajan halukkuutta tietää rakkaan perheenjäsenensä terveydentilasta... Nyt, lenksulle. Ja pitkälle sellaselle, on niin komee ilma että pyörähetään Onnelan koirapuistossa, jossa tuskin on tälläkään kertaa ketään.

19.3.2013

Sekalaiset tiistain treenit

Tässä on taas ennen Supernaturalia hyvä aika tekasta postaus treeneistä. Hyvät treenit oli, koirat toimi oikein muksasti. Alkuun otettiin takatargetin (jotkut sanoo takapalkka...) avulla kaukkareita. Opetin siis samalla tänään koirille mikä on targetti ja mikä sen idea on. Agilityssä ihan hyvä se osata, niin tässä kerkeää vielä ensi viikon harjoitella targettia ennen kuin maaginen ja odotettu aXa alkaa. 

Asetin targetin (namiläpyskä eli kansi jonka päällä nami) maahan, käskin koiraa olla ottamatta namia targetilta, pyysin koiran sivulle muutaman askeleen päässä targetista, ja menin itse muutaman metrin päähän. Molemmat kyyläili taaksepäin targettia, mutta tajusivat muutaman toiston jälkeen, että kun on suorittanut kaukona maahan-istu-seiso sarjan, minä huudahdan iloisesti PALKKA ja koirat pääsevät syömään targetin antimet. Parempi selkeästi oli treenata kaukoja targetin avulla, niin ei tytöt hiippaillu eteenpäin, vaan ajatus koirilla oli taaksepäin eli targetille päin, jolloin suoritukset olivat puhtaampia. 

Tavoitteena oli, että tytöt tottelisivat ensimmäistä käskysanaa. Olen opetellut nyt itse siihen, etten toista käskysanaa. En yhtään kertaa, ellei tilanne ole sellainen että se sitä vaatisi. Ensimmäisestä on pakko totella, ja jos eivät tottele, niin sitten ohjaan mitään sanomatta kädellä koiran oikeaan suoritukseen ja palkkaan. Nyt on jo hieman parantunut huomiointikyky ja valppaus nuissa tilanteissa tytöillä, ja  ne tottelevat jo useammin ekalla käskyllä, eivätkä odottele aina kolmatta tai neljättä ja ryypiskele pullakaffeja välissä ku eihä ekaa pakko oo jaksaa totella ku tulee sieltä vielä viis muutahi käskysanaa... Höhö. Kummaltakin kaukot sujuivat hyvin, erityisesti Kiksu yllätti näppäryydellään kaukoissa tänään.

Seuraavana otettiin tehtäväksi estehyppyjä, jotka sujuivat molemmilta tavalliseen tapaansa. Korjattavaa varmasti löytyy, mutta sellanen perussuoritus molemmilta tuli tänään niin jees. Ei hyppyä tänään hiottu sen kummemmin. Otettiin myös jäävejä targetin avulla, jotta saatais nopeampi jääminen kun koiran ajatus on takana olevassa targetissa. Ei erityisemmin tätä keretty harjoittelemaan, ehkä siis ensi kerralla. Tässä välissä sählättiin jalkojen läpi pujottelua, kurretusta, syliin hyppäämistä, ryömimistä ja niiamista vähän aivot nollaavassa merkityksessä. Sen jälkeen siirryimme seuraavaan tehtävään..

Seuraavaksi aksapuuhiin, kun löysin pari matalaa aitaa hallin nurkilta taas sopivasti. Tytöt on liimautuneena käteen kiinni ja tuijottavat pitkälti kättä ja unohtavat kaiken muun aksahommissa. Siispä targetti apuun tässäkin, ja sain ohjattua punaisten pallojen kohdista 1 ja 2 koiria esteen ylitse ilman, että ne kiersivät kuvan katkoviivan mukaisesti esteen minua varjon lailla seuraten. Tämä oli myös ihan onnistunut tehtävä, ja targetti oli selkeesti koirilla mielessä eikä minun käsi.

Sittenpä vielä loppuun kaksi aitaa pystyyn ja eri ohjauskuvioita niiden kanssa niin kuin aina ennenkin. Kiksu ohjautuu heikommin, joten sen kanssa otettiin vähemmän vauhtia ja enemmän kaarrosta, Caran mukana saan juosta niin lujaa ku kerkeen vaan, ja se ohjautuu aika mukavasti esteelle, mitä nyt meinaa alittaa niinkuin videossa postauksen lopussa... Saas nähä mitä torua saan käsistäni sitten kun alotetaan aksa, että pidänkö niitä aina ihan väärin ja aiheutan koirille virheitä niiden takia. Rintamasuunnan koetan pitää aina koiraan päin, mutta sekin on toisinaan hyyyvin vaikeaa.

Loppuun laitellaan vielä kuveja aksasta, kun sain toverin kuvaamaan treenejä kun hää saapui porokoiransa kanssa messiin ysin pintaan kun me oltiin jo tunti häärätty koirien kanssa. Treenasin Unnan kanssa siinä myös hetken, ja Unnis hyppeli esteitä ku kengurunpoikanen. Hieno tyttö.

Kotimatkalla Cara jaksoi edelleen hyppelehtiä jääpaakkujen perässä ja päästin sen irti hiljaisella kävelytiellä, niin sai neiti loikkia mielensä mukaan penkoissa jääpaakkujen kimpussa :D

Seuraavissa kuvissa ja videoissa varmasti karmeita ohjausvirheitä ja muita ihmeellisyyksiä, pahoitteluni niistä. Ja tämä ei sitten ole mitään agilityä, joka aloitetaan ohjattuna kurssilla oikeilla esteillä tosiaan vasta silloin 28.3. Tämä on itsenäistä sähläystä parin esteen kanssa koiraharrastajien vapaavuorolla, niin kuin aina tähänkin saakka. Pitää tämäkin vielä tässä sanoa, etteivät ala ihmiset ihmettelemään, että maksanko siitä että koirani hyppelevät aitoja ilman tasokasta ohjausta tmv... :D Kuvista kiitos ©Toverini.

 

 

 


 

video
Cara pomppii.

video
Cicu pomppii.

Arvonta

Kappas-keppanaa -blogin kanssa yhdessä toteutettu arvonta, jonka palkintona on 10e arvoinen alennus Paimenpajalta valitsemastasi tuotteesta. Lue tarkemmat ohjeet Kappas-keppanaa -blogista!
Voit kommentoida joko tähän postaukseen tai Kappas keppanaa -blogin edellä linkittämääni arvontapostaukseen. Kokoamme myöhemmin äänet yhteen kummastakin blogista ja suoritamme arvonnan 22.4.2013.

Kesän kaipuussa kuvatonkin postaus saa kuvia ylleen... Muistoja viime kesältä. Ja Photarin Giffi suttas Sampuran kuvan... :D

18.3.2013

Näin teet pk-kaulapannan

Toivepostaus jonka joskus eräs lukija heitti minulle, joten päätin tämän toteuttaa, vaikka pantojen tekemiseen löytyy ohjeita toisistakin blogeista ja netistä näin yleisestikin. Tapoja on huikeasti, mutta esittelen tässä niistä yhden, eli kuinka ommellaan puolikuristava kaulapanta. Kuvitus ei ole huikeaa, koska en joka välissä muistanut ottaa kuvia pantaa tehdessäni.

1. Mittaa koiran kaulanympärys siitä kohdasta, johon haluat pannan tulevan (päätä tuleeko panta enemmän lavoille vai lähemmäs korvien taakse...)

2. Leikkaa nylonia koiran kaulanympärys + kääntövarat 4 - 5cm x2. Ota mieluummin hieman liikaa kuin liian naftisti, koska nylonia voit aina lyhentää, vaan et pidentää.

3. Polta nylonin päät, etteivät ne purkaannu. Siistin ja pitävän lopputuloksen saat, kun painelet sulat (ja kuumat) nyloninpäät sormilla lyttyyn. Näin ne eivät ainakaan purkaudu, vaikkakin poltat sormesi. Pikkuvikoja.


Vuoraus leikattuna.
4. Leikkaa vuorikangas, mikäli haluat laittaa pantaan sellaisen. Tässäkin mieluummin liikaa kuin liian vähän, voit aina ommella ylijäämät piiloon pannan sisään tai pienentää palaa, mutta et halua että liian pieni kangas (jota on muuten hemmetin vaikea ommella...) purkaantuu ja naureskelee nylonin alta. Eli älä pihtaile materiaalien kanssa.




Vuoraus ommellaan nyloniin. 
5. Käytä niitä nuppineuloja, koska ne helpottavat työtäsi, vaikka niitä ei aina ole kivaa laittaa sormenpäät rei'illä.

6. Nyt voidaan tehdä kahdella tavalla. Ompele koristenauha nyloniin jo nyt, tai ompele ensin vuoraus pantaan. Saat enemmän tikkauksia vuoriosaan jos ompelet nauhan vasta myöhemmin, mutta ompeleminen voi olla silloin haastavampaa mikäli ompelukoneessa ei ole tehoja. Väistele siis lenteleviä ompelukoneen neulanpätkiä, tai ompele kiltisti koristenauha nyloniin ennen vuorausta.. Toisaalta, saat pannasta jämäkämmän, jos ompelet koristenauhan vasta vuorattuun nyloniin.. Tiivistettynä; voit ommella vuorauksella nylonin piiloon tai niin kuin kuvassa olen tehnyt, nylonin alle taittaen niin, että nylon jää näkyviin. Lisäksi huomiota kantsii kiinnittää ompelulangan väriin; haluaako että ompeleet erottuvat vai ovat piilossa.

Kaksi erilaista tapaa piilottaa nylonpäät. Rumat
ompeleet ku mitkä, emmä tommosia tilauspantoihin
osais ees tehhä... xD
7. Nyt liitetään ketjuosa pantaan. Voit kääntää kuvanmukaisesti päät piiloon joko vuorauksen alle (ei muuten enää onnistu jos olet ommellut koristenauhan vasta vuorauksen jälkeen...) tai vuorauksen päälle, mikä ei välttämättä ole aina niin siistin näköinen lopputuloksena. Voit toki ommella päätynylonin nylonia vasten, ihan miten tykkäät ja miten ompelukoneen neula jaksaa mennä kangaspinon lävitse. HUOM. Tarkista seittemän plus kaks kertaa, että ompelet kurraosan oikeinpäin. Jos ompelet yhdenkin pään väärinpäin, joudut purkamaan. Kurraosan toimivuuden ja oikeinpäin olemisen voit testata maalaisjärjellä pantaa handlailemalla.
Valmista!


7. Valmista tuli, vai tuliko? Katko vielä langanpäät ja vetele pantaa muutama kerta lujaa, että varmistat sen kestävyyden myös hihnassa vetävällä koiralla.

Eihän se niin vaikeaa ollut. Sanoisin, että kaksi kertaa helpompaa kuin saada selkoa näistä ohjanteista! Tekemällä kehittyy, ja muille kuin itselleen kannattaa tehdä pantoja vasta sitten, kun varmistuu että omat tekeleet kestävät... Ettei tule vihaisia palautteita, kuinka panta hajosi ja koira juoksi auton alle. Mutta omalle karvakedolle voi toki tehdä ja harjoitella, ihan mukava harrastus tämä ompeleminen.

Valjaiden tekemisestä en vielä taida postausta kirjoittaa, koska takana on vasta yhdet omatekoiset valjaat. Heleppoa kuin heinänteko sekin, vie vain hieman enemmän aikaa, ja valjaita kantsii sovittaa vähän joka käänteessä niiden tulevalle käyttäjälle, että ovat varmasti oikean kokoiset valmistuttuaan.

16.3.2013

Yks hoilottaa ja me vaa yritetää ymmärtää

Kirpparilöytöjä: 4 uutta tassutossua 2,5e
ja pienet Hurtan valjaat 2e, pakko-ostos nuo
valjaat vaikka tiesin etteivät mahdu tytöille.
Jos joskus on pentu vielä talossa, niin siksi.. :D
Olen hamstraaja: "Ostin kun halvalla sain!"
Llumi. Valkoinen llumi. Makoisa llumi. Kuka keksi että llumi kykenee muodostamaan itsestään mukavia suussakannettavia pahkuroita. Riemupaimen löytää yhden kauneimman lumipaakun alkulenkillä riemuloikkiessaan, ja kanniskelee loppulenkin ylpeänä häntä tötteröllä varsaravia liihotellen ja suupielet eherdyttävästi hymyyn päin taipuen lenkin loppuun saakka jättäen lumipaakun vasta pakotettuna suustaan pihaan. Pari kertaa äiskä on antanut luvan tuoda puhtaan, pienen jääpaakun sisälle saakka, koska syömme sen kuitenkin Sisaron kanssa heti pois.

Jos lumipaakku unohtuukin hetkeksi pois suusta lenkin aikana, singahdetaan välittömästi hakemaan se takaisin, ennen kuin se katoaa. Sisko yrittää koko ajan ryövätä lumipaakun, kun eihän sille kelpaa muut lumipaakut kuin se, mitä minä, Caramelious, ylvähästi kantelen.

Kirppareilla skruibailua, agilityn alkamisen odottelua, pääsiäisen (lue: suklaa-ajankohdan) odottelua, naapurien tähyilyä ikkunasta, koirapuistoilua - hyvässä ja pahassa. Cicaro sai eilen isohkon sekarotuisen koiran kimppuunsa koirapuistossa. Osittain oma vikansa, kun meni hyppäämään nartun selkään, joka kimmastui siitä hurjasti. Lopulta, kun toinen koira ei vain rähjäissyt kerran Cicarolle vaan jatkoi roikkuen Kiksussa kiinni, puutuin tilanteeseen. Nappasin vierasta koiraa poskinahoista kiinni ja sain sen irti Kiksusta. Omistaja pahoitteli hurjasti ja otti koiransa kiinni ja kysyi, sattuiko Kiksulle mitään. Ei sattunut, tai en edes siinä tilanteessa älynnyt katsoa tuliko mitään, kun pyysin koiran omistajaa poistumaan puistosta. Kiksu riehui Karskin kans ihan normaalisti kun jäätiin puistoon yksin. Hetken päästä tsekkasin Hampuusin, ettei sille ollut tullut mtn haavaa. Ei ollut, oli huivikin suojaamassa kaulaa. Olisi voinut käydä kehnosti, koska toinen koira oli arviolta +20kg sakemannisekoitus, mutta onneksi ääntäkin oli niin paljon tilanteessa mukana, etteivät koirat olleet edes tosissaan. Sellasta narttujen välistä bitch-släppingiä :D Olen niin tottunut siihen että koirat pitää meteliä kun ne leikkivät, joten ei tuo tilanne sitten säikäyttänyt, toisin kuin sen toisen koiran omistajan.

No, tänään käytiin turvallisemmassa seurassa koirapuistossa, suipponokkien keidenkäs muidenkaan kanssa. Kaunis sää ja silleen, ja tytöt nukkuu nyt sikeästi kun saivat riekkua puistossa. Kiksulla ei ole enää edes juoksuja, mutta en vielä silti päästä sitä urosten seuraan ennen kuin on kulunut 4 vkoa juoksujen alkamisesta. Koska pelaan varman päälle. Mutta narttuseurassa puistoillessa ei pahasti ole riskiä vahinkokersoista onneksi.

Blogini tekstin luettavuutta olen koettanut muokkailla, siitä johtuu fontin muuntuminen viime aikoina.

Joskus tuntuu, että laumanjohto on keräilijä. Ainakin mitä huiveihin tulee... Uusimmat ruskea ja keltainen.
Sisaro opetti että ikkunasta näkee kaikki naapurikoirien liikkeet.
 
Tytöt esittelee tassutossuja.

Mainostellaas vielä tähän loppuun Paimenpajaa, niin saa näkyvyyttä. Saa antaa arviota sivustosta ja kaikkeen siihen liittyvästä. Ja jättää vaikkapa tekemistä minulle seuraavaksi kerraksi kun käyn kotona.
Tytöt kotona hiihtolomalla kaneja pälläämässä.