28.7.2015

Koiran aktivointi ja virikkeistäminen II

Aktivointi osa I löytyy täältä. Tässä tekstissä käsittelen hiukan yleismaailmallisemmin, mitä koiran aktivoinnilla ja virikkeistämisellä tarkoitetaan, miten koiraa voidaan aktivoida ja virikkeistää ja mitä hyötyä näistä on koirataloudessa. Jotkut ovat sitä mieltä että näiden kahden termilöisen jakaminen kahteen eri termiin on pelkkää hifistelyä, mutta kun tarkemmin asiaa availee niin kyllä ne ovat eri asia.

Aktivoinnin voisi ehkäpä mieltää tietyllä tapaa pääotsikoksi, jonka alle virikkeistäminenkin menee. Mietitäänpä aihetta koiran kannalta. Onko tarkoitus vain väsyttää se päivittäin keinolla millä hyvänsä vai tarjota sille mielekästä tekemistä? Kummin itse väsyttäisit itsesi mieluummin; juoksemalla suoraa tietä kunnes olet väsynyt vai puuhastelemalla kaikenlaista jännää, jolloin väsyt kuin huomaamattasi? Tässä tulee aktivoinnin ja virikkeistämisen ero. Aktivointi on kaikkea toimintaa joka saa koiran tekemään jotakin, oli se sitten koiralle virikkeellistä toimintaa tai ei.

Koiran aktivointi
Aktivointi= Kaikki tekeminen mikä saa koiran käyttämään kroppaansa

Koiraa voi aktivoida monella eri tavalla, mutta itse jaan aktivoinnin liikkumiseksi ja ajatustyöksi. Liikunnan kautta tapahtuvaa akvitointia voivat olla sekä remmi- että irtiololenkit vaihtelevissa maastoissa ja erityiset nenälenkit, joiden aikana tarkoitus ei ole edetä mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman pitkää matkaa, vaan antaa koiran päättää etenemisnopeus ja nuuhkia sielunsa kyllyydestä. Nuuhkiminen on koirille erityisen tärkeää, vähän niin kuin silmien käyttäminen ihmiselle. Koiralle nenätön lenkki on sama kuin silmätön lenkki ihmiselle. Kyllähän siinä väsyy jos tarpeeksi taittaa matkaa, mutta tuleeko siitä onnelliseksi? Jollekin koiralle lyhyt nenälenkki voikin olla tehokkaampi kuin pitkä hikilenkki. Nenän käyttö on erittäin mielekästä etenkin sellaiselle koiralle joka palkkautuu ympäristöstä juuri nenänsä kautta. Cicaro on laumastani erityisen innokas nenänkäyttäjä ja en voisi kuvitellakaan lenkkiä ilman että se nuuskuttaa jotakin. Pallonheittely on myös liikunnan kautta tapahtuvaa aktivointia, mutta monet koirat stressaantuvat jatkuvasta pallonheittelystä. Tällaiselle koiralle tulisi opettaa käskystä rauhoittuminen.

Ajatustyön kautta tapahtuvaa aktiviteettia voivat olla esimerkiksi tempputuokiot ja aktivointipelit. Moni koira nauttii temppujen opettelusta, ja uuden tempun opettelu on usein väsyttävää puuhaa. Siksi tempputuokiot olisi hyvä pitää riittävän lyhyinä, ettei koira menetä mielenkiintoaan yhdessä tekemiseen. Aktivointipelejä on saatavilla runsaasti erilaisia. Meiltä löytyy ainakin kahta erilaista kongia ja mätsäreistä voitettu puinen älypeli. Valmiiden älypelejen lisäksi koiralle voi keksiä rajattomasti omia ongelmanratkaisukykyä vaativia tehtäviä, joita on lueteltuna ensimmäisessä aktivointipostauksessa.

Millainen sitten on sopiva määrä aktiviteettia? Tämä on tosi yksilöllistä. Koiran rotu, ikä, historia ja elämäntilanne vaikuttavat koiran aktivoinnin tarpeeseen. Omat paimenristeytykseni tarvitsevat tekemistä noin tunnin tai kaksi päivässä, mutta ne eivät sentään hypi seinille jos menee kokonainen viikko vähemmillä aktivoinneilla. On hyvä muistaa että aktivoinnin tulisi olla omistajankin puolesta aktiivista toimintaa, eikä koiralle esimerkiksi tule jättää aktivoivaa tekemistä yksinolon ajaksi, ettei tällä vahingossa aiheuteta koiralle eroahdistusta. Koiran nimittäin tulee osata rauhoittua jäätyään yksin, ei suinkaan kiihtyä aktivoivien tekijöiden takia. Aktivoivan toiminnan keskelle yksinjäävä koira joka ei joskus saakaan riittävästi aktiviteettia yksinoloonsa, saattaa kehitellä tekemistä itse itselleen. Omat nassukat ovat normaalia reaktiivisempia, piippailevampia ja ne nahjailevat enemmän keskenään kun en ole kerennyt aktivoida niitä riittävästi. Kun ne taas ovat saaneet riittävästi aktivointia, ne lähinnä nukkuvat sisätiloissa ollessaan.



Koiran virikkeistäminen
Virikkeistäminen= Kaikki koiralle lajityypillinen ja viettejä haastava tekeminen

Vietit ovat sisäsyntyisiä toimintamalleja, joiden vahvuus on rotu- sekä yksilökohtaista. Koiraa voidaan virikkeistää näiden toimintamallien kautta. Pääsääntönä pidettäneen että mitä enemmän koira saa toteuttaa lajityypillistä tekemistä, sen onnellisempi se on. Jos koira ei saa riittävästi virikkeitä, se toteuttaa näitä sisäsyntyisiä toimintamallejaan ihmisille epämieluisalla tavalla (räyhääminen, tuhoaminen). Hyvä virikkeistäminen jäljittelee mahdollisimman paljon luonnossa tapahtuvia tilanteita. 

Virikkeistämiset ovat vahvasti yhteydessä koiran vietteihin. Vietillä on aina nämä kolme tekijää: ärsyke, viettikäyttäytyminen ja viettipäämäärä. Koira kokee onnistumisen tunteen, kun se saavuttaa viettipäämäärän. Ärsyke voi esimerkiksi olla koirasta pois päin liikkuva riepu, viettitoiminto rievun jahtaaminen ja viettipäämäärä vietin tappaminen eli pureminen. Aina koira ei toteuta kaikkia vietin kolmea tekijää, vaan saattaa esimerkiksi jättää jäniksen jahtaamisen kesken, jolloin viettipäämäärä (saaliin kiinni saaminen, tappaminen, syöminen etc) ei toteudu. Harrastuksissa saalisvietin kautta palkkautuva koira saattaa innostua jahtaamaan lelua muttei tappamaan sitä - tai toisin päin - koiraa ei välttämättä kiinnosta jahdata lelua mutta se tykkää tappaa lelun.


Jokaisen koirarodun, olipa rotu jalostettu metsästämään tai ei, taustalla kaikuu metsästämisvietti (riistavietti eli hajujen avulla saalistaminen, saalisvietti eli näön avulla saalistaminen). Toisilla metsästysvietti on jalostettu vahvemmaksi, toisilla heikommaksi. Seuraavassa listassa on jokaiselle koiralle rotuun katsomatta, kuuluvia käyttäytymismalleja. On yksilöstä kiinni, mitä näitä käytösmalleja koira toteuttaa voimakkaiten ja mitä heikoiten.
  • jäljen etsiminen ja jäljestys
  • saaliin etsiminen katseella
  • ilmavainun ottaminen
  • vaaniminen
  • saaliin jahtaaminen
  • saaliin tappaminen
  • raateleminen
  • raadon puolustaminen
  • saaliin kantaminen
  • saaliin piilottaminen
  • saaliin syöminen ja tutkiminen
  • luonnossa liikkuminen ja lepääminen sekä vuorovaikutus lauman kanssa saaliin saamiseksi
  • lisääntyminen ja pentujen hoito
  • reviirikäytös ja vahtiminen
  • nukkumapaikan petaaminen ja sijainti
Virikkeistämistä tämäkin - katsellaan ankkoja
Tulisikin miettiä, mihin juuri oma koira on jalostettu ja antaa koiransa toteuttaa juuri sille voimakkaiten jalostettuja tarpeita. 

Jos ajattelen oman laumani viettipohjaa, niin saalisvietti kummallakin likalla aktivoituu kun lelu liikkuu niistä pois päin. Kipsulla saalisvietti ei kuitenkaan ole yhtä voimakas kuin Caralla, sillä Kiksu kyllä lähtee jahtaamaan liikkuvaa saalista hyvinkin hanakasti ja äänekkäästi, mutta se ei aina jaksa käydä saaliiseen kiinni. Sen sijaan Kiksulle vietti jossa saalista syödään motivoi sitä paremmin. Kips onkin ahne ja motivoituu hyvin herkuista. Cican saaliiseen kiinnikäymättömyys juontuu sen paimentaustasta - paimenkoiran saalisvietti on jalostettu niin että koira jahtaa "saaliitaan" mutta ei saa käydä niihin kiinni.

Kiksulla on myös selkeästi Caraa voimakkaampi reviirikäytös. Se laittaa monesti neljäntassun jarrut pohjaan, jos meinaamme poiketa tavanomaisesta reitistämme tai kävellä tutun reitin ohitse. Kun vaihdamme suuntaa Kiksun mielen mukaan, se laittaa samantien nenän maahan ja nuuhkii, ketkä ovat kulkeneet sen reviirillä. Kiksu tykkää myös vahdata ympäristöään, ja se viettää erittäin mielellään aikaa ikkunan ääressä. Se ilmoittaakin aika herkästi ulkonaliikkujista ja äänistä.

Cara taas on kova petaamaan, ja joka ikinen kerta kun tulen töistä kotiin, on lattialla oleva koirien alusta pedattu epänääräiseksi mytyksi. Caran ehdottomasti vahvin vietti on kuitenkin laumavietti. Sen päämäärä on olla minun suosiossani, ja se tulee monta kertaa päivässä minun vierelleni nukkumaan ja kerjäämään huomiotani. Cara ei ole erityisen kova nuuhkimaan tai tarkkailemaan ympäristöään, mutta se tykkää lähteä saaliin perään ja jos se näkee tai kuulee liikettä maastossa, se valpastuu välittömästi. Se myös muistaa erittäin hyvin jos se on joskus kohdannut oravan jossain tietyssä paikassa - jatkossa se muistaa varmasti tarkkailla samaa puuta uudelleen. Molemmat likat myös tekevät lenkeillä sitä että ne pysähtyvät tarkkailemaan puiden latvustoja silmät sateliittilautasen kokoisina - ja ne näkevät joka ikisen liikkeen, ja joka ikisen oravan ja jäniksen ja linnun ennen kuin minä näen ne. Jos eläisimme niitä aikoja kun valuuttana oli oravannahka, olisin upporikas koiranomistaja.

Tapoja joilla koiraa voi virikkeistää:
  • ruuan jäädyttäminen
  • erilaisten koiralle uusien mutta turvallisten ruoka-aineiden lisääminen normaalin ruuan sekaan
  • kaivaminen
  • herkkujen piilotus maahan tai puuhun tai jonkin kankaan sekaan
  • jäljen tekeminen
  • luiden ripustaminen puunoksaan
  • ruualla täytetyt aktivointilelut ja pahvipakkaukset
  • nahkaisten luiden nylkeminen
  • luiden pureskelu
  • ruuan piilottaminen sanomalehtimyttyihin
  • hajulaatikko eli laatikko johon kerätään uusia hajuja koiralle
  • käpy- tai kangassuilulaatikko josta koira saa etsiä herkkuja
  • ruuan syöttäminen ympäristöön ripoteltuna
  • haistelu lenkeillä
  • ympäristön seuraaminen ja vahtiminen esimerkiksi ikkunasta tai ulkona
"Saaliin repiminen"
Onko sinulla hyviä aktivointi- tai virkkeistämisvinkkejä?

25.7.2015

Run, Forrest, run!



Käyks teille muilleki toisinaan näin: "Julkaisen tämän kuulumispostauksen taatusti hetipian... Oho ai niin, voisin venaa huomiseen et kirjotan vielä samaan syssyyn niistä huomisen treeneistä. Oho oho en kerennytkään kirjoittaa treeneistä. No nyt pitää lisäks kirjottaa siitä ja tästä ja tuosta..." Ja sitten venähtää julkaisuun vapaapäivänä puolentoista metrin mittanen kuulumispostaus kymmenestä treenistä ja kolmesta mökkireissusta. Joten tiältä pessöö.

Maanantai, puuharyhmä, iltapäivä, hännän asento yläpysty. Puuharyhmässä oli vuorossa tottelevaisuutta. Ensin teimme kontakti- ja ohitusharjoituksia, ja sen jälkeen teimme liikkuroitua luoksaria. Tehtiin myös ruutua ja sivussa odotellessamme kapulan pitoa, kaukoja sun muuta sälää. Olipa tosi nastaa tokoilla. Turhan ussein ku ei tuu tätä nykyvä tokoiltua.

Torstaina kaahailtiin agilityn tahdissa. Palautteeksi sain että vauhtini oli hidastunut sitten talven. En enää juossut kunnolla, vaan lähinnä hölkkäilin reippaasti ja jarrutin sillä koiria. Kunnon ainakin pitäisi olla vain kohentunut kun aloitin heti sulan aikaan hyötyliikunnan polkemalla mäkiset työmatkat (3 tai 4km suuntaansa) pyörällä. Joten kyse oli napista pääni sisällä, joka piti kääntää kesäasetukselle. JUOKSE, FORREST. JUOKSE. Ja kas vain, kun minä juoksin, tuli koiriin kummasti lisää nopeutta. Kip ei enää komentanut minua 24/7 ja voisi jo sanoa että mehän etenimme. Ei minulla ole hitaita koiria, minulla on vain hidas pää. Rata oli justii mukava, valssia ja persjättöä, takaakiertoa ja välistävetoa. Sopivasti haastepaikkoja ja sopivasti mahkuja heittää koira esteelle hieman kauempaa. Otin tällä kertaa myös riskejä irtoamisen suhteen, ja jonkun kerran epäonnistui eikä koira irronnutkaan esteelle (lähinnä koska jarrutin liikaa vauhtiani), mutta suurimmalti osin irrotus onnistui. Hyvät treenit, ja mieltä ilostutti loppukommentti "Tää on kyl teijän juttu."

Silmät kiinni muistin sitten piirtää tämän 2 viikkoa vanahan radan. Silmät kiinni ja hieman istumaohjaten muistui rata mieleen. Ensin muistin vain 2 estettä radasta, mutta aina jostakin välähti muistiin joku este radalta ja sain tämänkin piirrettyä. Höpsöä. Huomaa 2 ja 10 hypyn viereinen ansaeste, puomi! Kertaakaan eivät koirat edenneet puomille, vaikka se oli oikeasti tosi lähellä hyppyä. Hyvähyvä!



Puuhistreeneissä maanantaina aiheena oli koiran aktivointi ja virikkeistäminen. Todella hemmetin valaiseva ja mielenkiintoinen treeni, tällaisia toivon jatkoon lisää. Tämä pisti nimenomaan koirien ohjaajat ajattelemaan koiraansa aivan uudella tavalla.

Treeneissä oli 6 erillistä rastia. Ensin koira piti tuoda kentälle "lenkinomaisesti" eli koira ei saanut turhaan intoilla eikä vetää. Tämä sujui kummaltakin likalta hyvin, tosin Cara teki perinteisiä sööttejä sivuloikkiansa intopiukeana. Niistä palkkaan sanallisesti normaalitilanteessa, mutta nyt hillitsin itseäni. Seuraavaksi koira sai nuuhkia lelukasaa, johon jokainen oli nakannut koiransa lelun toisten koirien nuuhkittavaksi. Sekaan sai heittää vielä pari namia jos halusi.


Ensimmäiselle rastille. Piti ajatella koiransa askelta. Minkä mittaisia askeleita koira ottaa käynnissä? Entä ravissa? Enpä ollut koskaan ajatellut; 10cm? 30cm? No mistäkö minä sen tiedän! Caran askeleen arvelin paljon suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli, ja Kipan askel oli todella todella pieni. Askelpituutta testattiin samalla kun vahvistettiin koiran tietoisuutta sen takajaloista pienillä kavaleteilla (rimat nostettu pienillä korokkeilla ihan himpun verran ilmaan). Koira kävelytettiin viijen riman yli niin että se ei saanut ottaa ohjaajaan kontaktia. Muutoin se ei malttaisi keskittyä ajattelemaan jalkojaan. Likat huomasivat että puomit kolisevat jos ottaa emoon kontaktia ja keskittyivät parin toiston jälkeen puomeihin eivätkä omistajan tuijotteluun.

Toinen rasti oli rauhoittava rasti. Koira sai etsiä kangassuiluilla täytetystä laatikosta nameja. Kipsaa ei arvatenkaan ois saanu mitenkään irti tästä rastista...

Kolmas rasti oli etsintärasti. Koiralle heitettiin avain+avaimenperä läheiseen pusikkoon. Ennen kuin koira päästettiin etsimään, piti miettiä miten tuuli vaikuttaa koiran vainuun. Ottaako koira vainun maasta vai ilmasta? Mistä tiedät että koira sai vainun tai löysi esineen? Koiran elekieltä piti tarkkailla tiiviisti. Molemmat rynnistivät ensin reippaasti esineen perään mutta hidastivat vauhtia heti maavainun saadessaan. Esineen löytäessään ne valpastuivat ehkä hieman. Pyysin molemmat maahan heti esineen löydyttyä jotta ne joskus oppisivat ehkä ilmaisemaan.

Neljännellä rastilla piti tarkkailla, kuinka koira noukkii herkun vesikupista. Yrittääkö se kaataa vesikupin? Juoda sen tyhjäksi? Sukeltaa namin? Caramel koetti ensin juoda kupin tyhjäksi ja käytti myös tassuaan, Cica käytti myös tassuaan ja sukelsi namin itselleen. Samaisella rastilla koira sai myös etsiä nameja käpylaatikosta.

Viidennellä rastilla koira sai tutustua steppilautaan ja tasapainotyynyyn. Tässä piti vahvistaa taas koiran tietoisuutta takajaloistansa, vahvistaa koordinaatiota ja syviä lihaksia. Stepperillä tuli jännä huomio. Mennessään maahan-seiso sarjaa stepperillä likat eivät venyttäneet takajalkojaan yhtä taakse kuin tasamaalla. Ne tiesivät että alusta on rajallinen. Ero oli aivan selkeä. Ne suorittivat liikkeet paljon supummassa ja liikkuen vähemmän siirtymisten aikana. Hyvä harjoite tokon kaukojen harjoittelemiseen jos haluaa ettei koira liiku aina puolta metriä siirtymisissä!

Kuudennella rastilla vasta koirahierojaksi valmistunut treeninvetäjä ensin kysyi kuinka venyttelemme koiriamme. Kerroin että kurre-temppu, niiaaminen ja pyöriminen kuuluvat venyttelyihimme ennen ja jälkeen treenien. Saimme henkilökohtaista opastusta venyttelyihin. Nyt tiedän kuinka voin venytellä koiran selän ja kyljet ennen treenejä.



Parit mätsäritkin on tässä keretty kiertää töiden lomassa. Kuopiossa kisattiin 8.7. vesisateessa (tosin istuttiin autossa toverini kanssa ennen kehiämme buhaha), ja valtavan osallistujamäärän ja luokkien suurien jakojen takia (aikuisissa noin 54 osallistujaa) emme sijoittuneet. Molemmat saivat kuitenkin punaisen nauhan ja punaisten kehässä Cara oli viimeinen 26 koirasta, joka EI päässyt jatkoon! Niin lähellä, että jo itsessään erihyvä suoritus! Noin suuri luokkajako ei kyllä ollut järin viisas. Aikuiset on jaettu normaalisti isoihin ja pieniin, jolloin luokkakoko on edes jotakuinkin inhimillinen. Nyt kaikki aikuiset olivat samassa. Odotella sai siis ikuisuuden, ja tuomari joutui kiirehtimään eikä koiraa kerennyt kunnolla asettelemaan. Etenkään Caran asettelu ei tapahdu sekunnissa eikä kahdessa, joten turhauttaa kun tuomari tekee päätöksensä ennen kuin koira edes seisoo kunnolla. Cicaron handlasi nauhakehässä ystäväni. Eikä tuossa osallistujamäärässä saanut palkintoa kuin neljä. Muille lämmintä kättä keskellä sadetta.



Vesannolla 15.7. oli sen sijaan perinteiseen tapaan nätti, aurinkoinen kesäpäivä. Kumpikin likka osallistui pitkästä aikaa monareihin. Ongelmana oli etten meinannut löytää niin millään varahandlaajaa toiselle likalleni. Kysyin ties keneltä, eikä kukaan joutanut handlaamaan toista koiraani. Viimein sain erään tutun handlaamaan Kipan, se kun vaatii vähemmän handlerilta, vaikka ei esiinnykään yhtä näyttävästi kuin Cara. Handleri sai Cican esiintymään tosi nätisti! Kips sijoittui siis sijalle MON SIN2. Caramel taas vei monirotuisten voiton, ja Caralla oli hyvä päivä. Se oli iloinen, leikkisä, hyvävireinen ja ahnas. Se ravasi tosi näyttävästi, sitä oli suoranainen ilo esittää. Se myös seisoi ylväänä, joten BIS-kehän 10-12:sta koirasta se sijoittui kolmanneksi ollen MON PUN1 BIS3. Palkinnoksi ei yllätys yllätys tipahtanut pokaaleita tai ruusukkeita kirjahyllyä koristamaan. Aina silloin kun menestymme, ei taatusti oo palkintona ku herkkuja ja ruokaa. Vaan onneks sentään kunnon ruokaa, HHC kana-riisiä. Meillä nuo namit tuppaa muutenkin kerääntymään kaappeihin ku en uskalla noille lihomisherkille niitä syöttää... Tosin HHC kanafileet oli oikea jackpot, megapussillinen niitä riittänee hetkeksi.

video
Pitäisi opetella tallentamaan videot suuremmiksi.

Agitreenit torstailta sisälsivät vauhtia ja irtoamista. Tokaisin jossakin aikaisemassa postauksessa, että ostin metallihäkin. Ja että koirat eivät siitä pois pääsisi. Nohh, talossa onkin houdini. Kips rynnisti kentälle kun aksasin Caran kanssa. Kips oli saanut häkin toisen sivun sisälle ja päässyt karkaamaan häkin päälle suojaksi asettamaani kangasta häkin sisälle vetämällä. Ilman kangasta se tuskin olisi saanut sivua riittävästi longistettua päästäkseen karkuun. Sivussa odottaminen on joskus sujunut paremminkin, mutta nyt tästä alkaa tulla ikävä ongelma. Otin pieniä yksinoloharjoitteita, joilla yksinolo on aikaisemminkin saatu sujumaan moitteita. Agility kuitenkin nostattaa koirissa niin suuria kierroksia, että täysin hiljaiseksi niitä tuskin koskaan agilityradan varressa saan opetettua. Kepeillä kokeilimme uutta palkkaustekniikkaa. Koirat ovat alkaneet ohittaa keppien viimeisen välin. Siksi palkkaamme tulevissa treeneissä enää vasta keppien jälkeisellä esteellä tai niin että kouluttaja heittää palkan keppien jälkeen. Näin koirat eivät fokusoi liian aikaisin keppien lopussa minuun palkan toivossa. Kepit muuten mentiin Kipsan osalta sellasella vauhdilla että ei oo ennen nähty. Hämmennyin niin sen suorituksesta että palkkasin sen vaikka se ohitti juuri ja juuri viimeisen keppivälin. Tästähän tuli heti ohjaajalle noottia, mutta voi kui hieno Kips oli. En tienny että se halutessaan pystyy tollaseen suoritukseen.



Ja kaikkin uusimmat ja viimeisimmät agitreenit näyttivät alla olevan kuvan mukaisilta. Rata oli melkone nollarata, hyvin helppo. Päällejuoksua ja valssia suurimmaksi osin. Molempien likkojen kanssa tehtiin ennen varsinaista rataa yksittäisenä rengasta ja keppejä. Cara sai harjoitella maxirengasta. Itse radalla putkelta 3 tultaessa tuli linjata suora ja turvallinen linja renkaalle. Esteitä 15, 16 ja 17 valssatessa ideana oli kulkea itse mahdollisimman suoraa viivaa ohjatessaan, ettei koiraa joutuisi viemään jokaisen esteen eteen saakka. Meiltä tämä sujui helposti. Loppupalautteena saatiin vielä kauniita ja merkityksellisiä sanoja; "Teistä tulee vielä niin hyviä". Tuli hyvä mieli!


Ja tässä jokunen puhelinkuva aivan liian kauan aikaa sitten napattuna...
Kevät, lauma koossa (+ Höpön hymy!)
Naurettava naamaeläin edustavimmillaan
Jemmukka ja asiallinen juomakippo agitreeneissä :D
Tsillipaimen iloisimmillaan
Likat keväällä kiinni etupihalla. Rivarin etuuksia parhaimmillaan.
DIY nimikoitavat pannat, tilaustyönä. Pitäisi aktivoitua käsitöiden suhteen.
PS. Sain tällaisen pienen, metallisen rasian joskus 5 ikävuoden tienoilla äidiltäni, ja olen nyt alkanut mietiskelemään että kuuluukohan rasiassa asuva koira rasian alkuperäiseksi asukiksi? Onko kellään samanlaista? Mistä tämä on tullut? Rasian sisus on pehmustettu ehkä jälkikäteen, sillä epäilen rasian olevan jonkin sortin vanhan ajan pyöränkumin paikkaussetti tmv. Asukas on ilmeisesti snautseri.

21.7.2015

Haukkuva boksi

Yhteistyössä Haubox ja Lemmikkiblogit

Mikäs kumma tämä tämmöinen on? Välittömästi au-ke-ne!
Laumaemo esitteli aikaisemmin Hauboxin, tuon uusien tuulien mukanaan lennättämän mysteerilaatikon. Mysteerilaatikko muuttui puheista todeksi, kun se kolahti todella nopealla toimituksella (vain yhden päivän viive ilmoituksesta paketin saapumiseen) pakettiautomaattiin. Laumanjohto noukki laatikon ja toi sen ihmeteltäväksemme. Jotakin hämärää siinä täytyy olla, tuumasivat paimenet. Miksi laumaemo myhäilee innoissansa, pitäisikö pikkumustan ja isoharmaankin tässä vallan innostua? Autetaas nyt avutonta, typerää, kömpelöä laumaemoa. Se reppana kun ei edes osaa käyttää olemattomia hampaitaan jotta saisi mysteerilaatikon auki riittävän rivakasti...

video

Voi paimenen persvillat, mikä jumalainen tuoksu. Saako tätä maistaa. Ai ei vai. Ai ei ole vielä räiskitty riittävästi ruutuja blogia varten? No ei sitten... no tätä toista kuitenkin varmaan saan maistaa. Ai että mikä tuoksu. Ankasta tykkään minä, minä ankasta kovasti pidän. Saan maistaa maukasta ankkaa minä vähäsen, en lupia minä tarvitse ankan maistamiseen en. Mitäs sää siinä tuupit, hae oma boxi ittelles senkin kaljuharmaa!




No mutta hetkinen, mikä kumma se tämä tämmööne syötävä on?? Joko mustakiukku kerkesi pistellä kitusiinsa kaiken syötäväksi luokiteltavan. Rapiseva, oranssi ja kuminenkin vielä? Eihän tätä voi syödä, olisit hetipian kertonut sen ennen kuin kerkesin tunkea puolet tästä kitusiini! Peeäs ite oot ahne. Leikitäänkö?

Anna ees hörppy. Kyllä tuosta nyt kelpaa hörpätä. Viissataa millilitraa, tästähä riittää koko liitoharjoituksiin jos se lämmin sädehtivä vaikka joskus tavottaisikin tassujenalusmaan. Vaan ittepä haiset pahalta, tuo oli selvä vihjaus! Jos et ravuuttas meitä viattomia kesäkuumalla liitoradalla, ei tässä mitään deodoranttejakaan tarvittais. Höpsö emo, eihän deodoranttia voi syödä. Ai tätä voi? Kiitos. Lisää.

Tunnusta jo! Joku teistä kolmestasadasta on kertonut joulupukille että me on oltu tänä vuonna ylitsemegakilttejä. Hetipian lähetti se pulskea joulupukki meille hartaimman toiveemme; kuivakanaa. Ja taisi vahingossa lähettää naapurin pienen pahansisuisen kuonottomankin osuuden, niin valtava säkki näitä nyt on. Karamellikoira on muuten emo lihonut, ihan se on taatusti tosi isosti pahasti lihonut, sille ei varmastikin tee hyvää tällaiset ylimääräisyydet. Mutta onneksi minä voin auttaa. Kato ny mikä harmaa lyllerö.

Höhö. Typerä emo, ensi yönä on taatusti megalomaaninen tarve päästä ulos. Mutta emo on sikeäuninen. Ei emo yöllä ryömi ulos kotipesästä. Emo ei antanut meille - kuvitella nyt - mysteerilootasta _yhtikäs_mitään. Todella ahnetta emoa. Jjjepp, ja aamulla muuten haisee.

Ai emo haluaa vielä suomentaa mitä kaikkea hauskaa me löysimmekään. Kurja kun ei elekieli riitä, mikä tässä on vielä niin epäselvää ettei kuolavana ja hännänheilutus riittä?



  • Rapinaluu, luonnonkumi, 18cm (Trixie)
  • Grillikanafileet, 200g (Planet Pet Society)
  • Training Stick, lihanmakuinen, 50ml (Planet Pet Society)
  • Chewy Twist With Duck, 90g (Good Boy)
  • Crunchy Bakes Training Treats, Salmon & Kelp, 100g (Green and Wild's)
  • Matkajuomapullo, 500ml (Trixie)
Rapinaluu. Voi kuinka likat tykkäs. En ollut aikaisemmin törmännyt vastaavaan kapistukseen. Sain rapinaluuta rutistamalla aikaan kunnon ultraäänen, jolloin lelu kuulosti aikalailla kituvalta mehtäelikolta. Kipsa rupesi heti lelun omittuaan tuttuun tapaansa tuhoamaan sitä. Vaan ei saanut irti yhtikäs mitään. Kestävä kapistus, ja hyvä niin. Trixien matkajuomapullo on jokaisen koiranomistajan perusvaruste, ja me saimme muuten juuri samanlaisen lahjoituksena vastaan kesän alussa. Vaan tuskin kolme matkajuomapulloa vielä reissaaville liikaa on? Ja ainakin nyt mahdollisina tulevina hellepäivinä matkajuomapullo on samaan aikaan ajankohtainen tuote, joten siitä plussa.

Herkkupuoliskoa boxissa oli arvatenkin eniten. Ette ikinä usko jos kerron, millanen määrä meillä jo valmiiksi on kaapeissa koiranherkkuja. Vaikka likat eläis 30-vuotiaaksi, me ei koskaan saatais kaikkia näitä kulumaan niin että likat pysyis ihannepainossa. Vaan uusia tuttavuuksiaha näistäki löytyi (Good Boy ja Green and Wild's) niin kuin Haubox lupasikin, ja on nastaa päästä testailemaan uusia nameja. Boxin namien valinnassa on mielestäni huomioitu mukavasti rasvattomuus, puhtaus ja se että herkut sisältävät monipuolisesti eri ainesosia (ankka, kana, nauta, lohi).

Paketti sisälsi siis jonkin käyttötavaran, jonkin lelun ja herkkuja. Käyttötavarat ovat ehkä eniten mieleeni, mutta hyvät lelut ovat myös aina tervetulleita. Käyttötavaroita tosin on varmasti vaikein valita niin että ne sopisivat mahdollisimman monelle koirakolle. Mietin, että voisiko boxin sisältö varioida vielä muutenkin kuin vain koiran koon mukaan. Eli voisiko boxin sisältöön vaikuttaa hieman omien mieltymystensä mukaisesti. Jos boxeissa olisi vielä olemassa esimerkiksi  vaihtoehdot "lelupainotteinen" tai "herkkupainotteinen", niin vastaisiko se paremmin kuluttajien mieltymyksiä ja tarpeita? Ja ehkä vielä myöhemmin boxista voisi valita vielä erikseen hintaluokan ja toimitusvälin. Tämä nyt tällaista suuruudenhullutusta minun puolestani, mutta kunhan pohdin ääneen. Varmasti erilaisten boxivaihtoehtojen tuottaminen vielä näin aikaisessa vaiheessa ei mitenkään ole mielekästä. Vaan entäs tulevaisuudessa, jos boxi saa tuulta purjeisiinsa koiraihmisten puolelta?

Joku kun tuumasteli jossakin ääneen että entäs jos boxin sisältö ei olekaan mieleinen. Hauboxin sivuillahan kuvaillaan että boxi koostuu pääosin herkuista ja leluista, jotka ovatkin yleensä jatkuvasti kuluvaa käyttötavaraa. Jokainen boksin yksittäinen tuotehan ei voi aina olla täysin nappiosuma, mutta ihteeni ku ajattelen niin jos boxissa on edes pari nappiosumaa, niin hyvä. Eli joku sopiva, kelpo arkiherkku ja mielekäs lelu tai käyttötavara. Jos jokin tuote ehdottomasti ei sovellu juuri sinun koirallesi, voit varmaan piristää koiraystäväsi päivää ja lahjoittaa tuotteen toiselle karvakorvalle?

video

Plussat, miinukset

+ idea on aivan ihana ja kehityskelpoinen
+ tuotteiden määrä on sopiva
+ tuotteet on pakattu hyvin
+ toimitusnopeus
+ herkuissa meille täysin uusia mutta myös tuttuja tuotteita ja merkkejä (sopiiko boxi paremmin vasta ensimmäisen koiran hankkineille kuin paatuneille koiraihmisille?)
+ ajankohtaisuus näkyy tuotteissa
+ lelut ja herkut kuuluvat jokaisen koiranomistajan perusvarusteisiin, joten tuotteen soveltuvuus on laaja-alainen
- boxi oli ehkä liian herkkupainotteinen (lisälelu yhden herkun tilalle?)
- hinta saattaa olla suolainen etenkin kerran kuussa maksettavaksi

17.7.2015

Tavoitteet on tehty saavutettaviksi


Woop woop, blogin tälle vuodelle asetettamani tavoite täyttyi kuin täyttyikin; blogissani on nyt 300 rekisteröitynyttä lukijaa. Puolessa vuodessa lukijoita on kertynyt lisää 50 kappaletta, sillä viimeksi numerojuhlittiin 250 lukijaa 19.1.2015. En ois arvannut 4,5 vuotta sitten, kuinka koukuttavaa bloggaaminen on. Vaikka Blogger ei aina ole kaikkein yhteistyömukavin kapistus postausten koostamiselle, olen silti onnistunut bloggaamisen saralla riittävän hyvin päästäkseni tähän tavoitteeseen. Asetin vuodenvaihteen kunniaksi tämän yhden tavoitteen blogiin. Asetin tavoitteen siksi, että pystyisin analysoimaan onko blogini riittävän houkutteleva saadakseen tänä vuonna täyteen 300 lukijaa. Pitämällä blogini riittävän tasokkaana olen päässyt tähän tavoitteeseen. Kiitän siis kaikkia meidän kanssamme yhteistyötä tehneitä yrityksiä ja ihmisiä ja tietysti sinua, lukijani.
Mietin pitkään, miten muistaisin tämän rajapyykin saavutettuamme sinua, lukijaiseni. Haluan tarjota sinulle mahdollisuuden saada jotakin pientä kivaa pienellä vaivalla. Alhaalla on kolme simppeliä kysymystä liittyen rakkaaseen laumaani. Vastaa niihin oikein kommentoimalla tämän postauksen alle niin olet mukana arvonnassa. Arvon koirakaapeistani herkkuja, leluja ja jotakin muuta pientä kivaa voittajalle. Osallistumisaikaa on 26.7. klo 20.00 saakka!

1. Kenellä laumalaisista ei ole pilkkuja tassuissaan?
2. Kuka laumalaisista omaa eriparikorvat?
3. Kenellä laumalaisista on aivan pieni häivähdys sinistä toisessa silmässään?



Uudistuksiakin on luvassa. Olen pyrkinyt uuden ulkoasun myötä täyttämään sivupalkkia tarkalla harkinnalla, koska en halua antaa blogistani säläistä kuvaa. Eräänä normaalia karvaisempana päivänä kuitenkin etsin jotakin blogistani. Tiesin, että olin kirjoittanut asiasta joskus blogiini, ehkä kevyellä maininnalla. En kuitenkaan löytänyt mitä etsin yli 500 tekstin joukosta. Turhauduin. Miten helppoa olisikaan jos blogitekstit olisi jo aikoja sitten ryhmitelty jotenkin muuten kuin vuoden ja kuukauden mukaan. Entä jos joku haluaa lukea vain treenipostauksia, ja joku haluaisi karttaa niitä viimeiseen saakka? Kuinka paljon tunnisteista todella on hyötyä ja käyttääkö niitä ylipäänsä kukaan? Käytätkö sinä? Minulle ne ovat vähän vieraita enkä juuri koskaan käytä niitä. Aloin kuitenkin naputtamaan yövuorossa tunnisteita blogiini. Meni monen monta päivää, ja nyt olen saanut koottua jotakuinkin blogiamme vastaavat tunnisteet sivupalkkiin, jokaisesta tekstistä blogihistoriikistamme.

Koetin keksiä mahdollisimman kuvaavia tunnisteita, mutta kuitenkin riittävän laajoja kattaakseen alle mahdollisimman monta asiaa. Esimerkiksi sanan "miittaaminen" yläotsikoksi loin koirakaverit. Se kattaa kaiken toiminnan koirakavereiden kanssa. Sani ja Aurora eivät esiinny blogissa kuin satunnaisesti ja kausittain. Siksi meinasin ensin luoda niillekin omat tunnisteensa. En kuitenkaan halunnut luoda tunnisteita myös päätähdille, Cicalle ja Caralle, joten päätin että hävitän "Sani" ja "Aurora" tunnisteet. Jos koko lauma näkee toisiaan postauksessa, on tunnisteena tällöin "lauma". Jos postauksessa on video/videoita, se löytyy tunnisteen "videot" takaa, ja jos postaus sisältää normaalia enemmän kuvia, löydät sen tunnisteella "kuvat". Tutustu tunnisteisiin ja kerro mielipiteesi niistä!

Samalla kun loin blogiin tunnisteita, pääsin kertailemaan vanhoja postauksia. Kirjoitustyylini on muuttunut paljon. Ennen kirjoitin blogiin persoonalleni ominaisen vivahteikkaasti, ja nykyään tyyli on hillitympi. Tykkäätkö itse lukea hieman kirjakielisempää, tavallisempaa ja asiallisempaa tekstiä vai vivahteikasta, jopa vähän provosoivaa ja persoonallista tekstiä? Vaikka normaalisti en kajoa vanhoihin teksteihin, oli ne sitten miten järkyttävällä tavalla koostettu, niin en voinut olla ottamatta vielä kokonaista hymiöarmeijaa pois. Ne vain eivät kuulu blogiin, sillä mielestäni kirjoittajan pitää pystyä ilmaisemaan itsensä muutenkin kuin hymiöillä. Samoiten vanhojen postauksieni tekstin asettelu ja kappalejaotus on melko häiritsevää katseltavaa. Vaan no, vuosia eteenpäin selatessa tärkeintä ei ehkä olekaan kuvien asettelu ja kappalejaotus, vaan pörröisen paimenlauman taipaleen värikäs ja aktiivinen jatkumo. Kiitos että seuraat taivaltamme! 

16.7.2015

Oscar testisarja 2/3

Tällä kertaa testihampaiden narskeen takaa paljastuvat Oscarin liha-vihannespullat. Aikaisemmin julkaistun Oscar testisarja 1/3 postauksen löydät täältä.

Vaan jotakin samaa, jotakin erilaista. Tämän pussin rapina opittiin tuntemaan jo varhain siitä kun otimme pullat testiin laumallemme. Testihampaissa pulleroiset eivät paljoa hävinneet ensimmäisen testipostauksen mahapullille. Tässäpä on, voisi sanoa, erinomaisen maistuva ja helppo tapa syöttää koiralle sekä lihaa että kasvista. Kasvikset suustaan sylkevät tai kupista taidokkaasti pois erottelevat koiraeläimet eivät kykene erottelemaan kasvista pois näistä pullista, kun kasvis on sekoitettu lihan joukkoon. Ja vaikka pullissa onkin kasvista, ne eivät maistu ainakaan tälle laumalle yhtään huonommin kuin pelkkä liha.

Testasimme pullia parin pussillisen verran ennen tätä postausta. Yhdistäisin itse pullien kanssa aterioille mahapullaa, korvaten muutaman näistä mahapullaa rasvaisemmista liha-vihannespullista kevytrasvaisemmilla mahapullilla. Näin koira saisi samalla potilla vähärasvaista ruokaa painonhallintaan lihoine vihanneksinensa. Ja sanotaan nyt vielä, että tämäkään ei ole täysrehua, joten raakaruokailijat joutuvat vielä syöttämään muutakin kuin liha-vihannespullia koiralleen. Kauas nämä pullat eivät kuitenkaan täysrehusta jää. Meidän tapauksessamme öljyt, kalsiumit, deet ja sinkit sekä lisäksi monet ehkä joidenkin mielestä ylimääräiset ituhipitykset tulevat sekä vaihtuvista lihoista, elimistä, luista, rustoista sun muista, että purkista. Jokainen koostaa koiralleen itse täysipainoisen ravinnon, ja nämä Oscarin pullat ovat mielestäni siihen oiva ja helppo, jo valmiiksi kattava pohja jolle on helppo rakentaa täydellinen ruokavalio. Testaamiamme Oscar-tuotteita on saatavilla K- ja S-ryhmän kaupoista kautta maan.

Ravintokoostumus ja tuoteseloste:
Valkuainen: 19,8%
Rasva: 14,6%
Kosteus: 62,6%

Suomalainen naudanliha, vihanneksia raakasoseena, (kukka-, parsa- ja kiinankaali, lehtisalaatti, porkkana, kurkku), kananmunaa, maksaa ja pellavansiemenöljyä. Ei lisäaineita, ei viljoja.

Oivan lisän näiden lihapullien sekaan tuovat kasviksen lisäksi kananmuna sekä pellavansiemenöljy. Naudan liha on kelpo pohja, sillä se sisältää runsaasti rasvaa ja proteiinia. Koska pullissa on seassa myös elimiä, ei A-vitamiinia tarvitse lisätä purkista (maksa sisältää A-vitamiinia ja jo hyvin pieni määrä raakaa maksaa kattaa koiran A-vitamiinin tarpeen). Kananmunan ja kasvissoseen ansiosta koira saa pullista C, D, E, K ja B-ryhmän vitamiineja sekä seleeniä, sinkkiä, koliinia ja rautaa). Pellavaöljystä koira saa vieläpä hyviä rasvahappoja (Omega 3 + E-vitamiini).

All in - kovat panokset pelissä, Oscar liha-vihannespullat
Lauma antaa plussat ja miinukset Oscar liha-vihannespullille:

+
maistuvuus erinomainen
+ yhden pullan koko 10g, helppo annostella aina sama määrä
+ neutraali tuoksu (verrattuna esim. mahapulliin)
+ voi kypsentää (esim. puuron sekaan) sekä syöttää jäisenä
+ säilyvyys, sillä helppo sulattaa kerralla tarvittava määrä
+ kätevyys jos koira nirsoilee kasviksia, ovat nyt samassa. meillä ennen erottelivat herkästi isommat kasvikset pois mutta nyt eivät voi niin tehdä
+ pakkauksen ulkonäkö
+ pakkauksen suljettavuus, jolloin pullat säilyvät raikkaina eivätkä sottaa ympäristöä sekä ovat helppoja kuljetettavia reissussa
+ kotimainen
+ säilöntä- ja väriaineeton
- rakenne on liian höttöinen treenikäyttöön
- ei täysravintoa, vaan täydennysrehu
- ei anna juuri tekemistä hampaille
- ei käy nauta-allergikoille (nauta suht. herkästi allergisoiva ainesosa)

video
Videossa on käytetty tämän testipostauksen liha-vihannespullia.

5.7.2015

Pinkissä vankilassa



Minäpä kipaisin reippaana laumanjohtona ruokaostoksille eräänä tavanomaisena päivänä. Se on katala tunne kun ei hallitse kinttujaan. Kintut aistivat aina läheiset eläinputiikit ja vaikka kuinka yrittäisi vastustaa, niin aina ne vievät minut eläinputiikkiin. Tuli se perinteinen "palkka tuli, palkka meni" fiilis ku myyjä tuli viattomasti kysymään, voisko hää jotenki auttaa minua kuluttamaan rahojani. "Voi kyllä, oon tuumannu hankkia kevythäkin, siis kevytmetallihäkin, notta jos sellasta vaikka vähä alustavasti kattelis..."

Poistuin liikkeestä onneksi tyhjin käsin. Toistaiseksi. Sanoin että harkitsen asiaa ruokaostosten verran ja palaan sitten mahdollisesti takaisin. Ja kohtapa sieltä laumanjohto käveli onnellisena mutta varattomana autollensa. Possunpinkki liian ihku Little & Bigger kevytmetsku ja siihen sopiva vurrukka-alusta mukanansa.
Kuvittelet että kalteri pidättelee kahta oravapaimenta. Typerys.
Eikä ejes ollu jalakahien hintanen. Tommoone älläkokone häkkilöinen, 93cm x 57cm x 65cm kokonen. Ostin ku likat pittää saada pakovarmaan talteen häkkiin kesätreenien ajaksi. Auto on pätsi joten se on nounou, ja kevythäkistä tulee agikentän laidalla kierroksia nostava paimen ehkä lävite, joten en ees taho ottaa sitä riskiä että likat oppis kerrasta karkaamaan kevarista. Putiikissa tuumastelin vielä siinä iäneen että pohjapinta-alaa tarvittas isonkin koiran verran, mutta korkeuden ei välttis tarvittis kasvaa. Vaan kun häkit on suunniteltu yhelle koiralle, kasvaa pohjapinta-alan mukana korkeuskin. Vaan kotonapa kun sulloin paimenet häkkiin, ei korkeutta ollut yhtään liiaksi. Aina nuo yllättää koollaan. Minä luulen niitä aina pienemmiksi kuin ne ovatkaan, ja vieraat laumat luulevat niitä aina suuremmiksi kuin ne ovatkaan. "Ai näinkö pieniä nämä onkin, näyttivät kuvissa niin isoilta..."
Täähä o iha metka mesta majailla, tuumastaa Hampouse
Jos ei koon kanssa menty mehtään eilisissä mätsäreissä niin rodun suhteen senkin eestä. Heräsin tuntia liian myöhään ja taistelin kyllä-ei-kyllä taajuudella, kunnes vääntäydyin ylös punkan pohjalta. Olin päättänyt lähteä käymään mätsäreissä Siilinjärvellä, joten nyt en saanut keksiä hyviä tekosyitä miksi minun ehdottomasti täytyisi saada nukkua lisää. Joten sinne lähettiin ja ilmoittautumiseen saavuin 20s ennen sen umpeutumista. Ilmotin Kipan PersAukisiin (pienet aikuiset) ja Karan IlkeisiinAnarkisteihin (IsotAikuiset). Sain kuitenkin kuulla sivukorvalla että sekikset joutuvatkin toiseen kehään koska ulkomuototuomari ei saa niitä arvostella. Siispä yhtäkkiä sekiksille olikin oma luokkansa ja vetskut pamautettiin vielä samaan luokkaan. Esitin Caran ja tuomarit alkoivat huudella sinisen nauhan saaneita kehään... Enkä ollut vielä edes esittänyt Cicaroa. Kysyin asiaa, ja he sanoivat että esittäisin sen ilman paria vielä pikaisesti ennen sinisten kehää. Vaan hetken vielä emmittyään he tajusivat että Cican voikin esittää alkuperäisen suunnitelman mukaisesti pienissä aikuisissa, koska sen kehän tuomari voikin arvostella sekiksiä. Hhhh... Eli sinne vaan odottelemaan.

Tuomari huudahti Caran kehään vietyäni että onko tämäkin sekarotuinen, katsoen hieman epäuskovin silmin. Naurahdin että on on, ehta seropi. Kehässä tuomari totesi että hänen on pakko kysyä Koopun rotuja, ja kaks ekaa rotua näytti vielä menevän ymmärrykseen mutta kun jatkoin listaa vielä kahdella rodulla, pyöristyivät tuomarin silmät. Neljän rodun sekoitus ja menisi täydestä sheltikkäästä. Cican kanssa taas odoteltiin kehää, kun joku shelttityyppi tuli jutustelemaan kanssamme. Keskustelun edetessä hänelle kävi ilmi että Kip on seropi selittäessäni hänelle kehien omituista muuttumista sinä päivänä, ja hän tokaisi kysyen että ai eikö tämä olekaan bordercollie. No johan ny jotai rajaa.

Ja sitten se kiinnostavin osuus eli Cara oli MON PUN1 BIS5 ja Cica SIN3. Cara oli ainoa joka putosi BIS-kehästä, sillä pennuille (isot ja pienet) oli oma BIS-kehänsä. Olisi siis ollut helppo sijoittuminen kun vastuksia oli vain 4, mutta ei sitten niin ei. Ja jos ois menty mätsäriin ajoissa, ois keretty ottaa osaa ilmaiseen temppuskabaan jonka sijoittuneet saivat kunnon palkinnot. Voittajan temppu oli kurre, ja osallistujia oli vissiin vain 4, joten oisko ees ollu varma nakki voittaa Caran syliin- ja selkäänhyppytempuilla. Mitehä mä oikeesti saisin itteni ohjelmoitua enemmän aamuihmiseksi...

Anycase, erimukava mätsäripäivä ja kehät etenivät sujuvaan tahtiin. Palkinnotkin olivat hyvät! Vielä ois muutamat mätsärit tulossa joihin jopa suurimpaan osaan töiltäni pääsen. Pukkaa vaan sellasta salamakarvanlähtöä nyt etenkin Caralle että saa nähä onko heinäkuun lopussa enää karvasia koiria esitettävänä. Se on aina heinäkuu, kun nää tiputtaa karvansa. Aina. Noh, näkyypähän tulevat uudet pannat paremmin kaulakarvojen seasta, sillä huomasin etten ole aikapäiviin tehnyt likoille uusia pantoja! Taitaa olla vuosi jos toinenkin viimeisimpien tekemisestä. Tilasin siis Antassulta paljon uutta kivaa, jotta saadaan likkojen pannat päivitettyä tähän vuoteen. Ja itelleni vielä laitan tähän muistiinpanoksi, että tänään laitoin likoille järjestyksessä toisen Exspot-satsin niskaan.

Njaahans jälleen vaakakuva joka ei suostu olemaan vaakatasossa. Mätsäreistä voitettiin mm. tuollanen mantteli, joka harmillisesti on hieman pieni kummallekin likalle.

4.7.2015

Keskikesän juhlaraportti


Niin vinkeää vauhtia vilisevät päivät eteenpäin, että keskikesän juhlakin on jo juhlittu viikkokausia sitten. Juhannus vietettiin perinteisesti mökillä hyvässä seurassa, kylläpä oli kiva saada nollata päätä juhannustaikoja tehdessä ja saunassa melskatessa. Tosin, ennen kuin pääsimme edes mökkeilemään, joutui mökki suursiivoukseen sattuneesta syystä, ja urakoimme ainakin pari tuntia jotta mökki saatiin asumiskelpoiseksi. Jo vaan vaihtui suunnaton suru, hämmästys, inho ja viha siinä siivotessa mustaksi huumoriksi ja herkyväksi nauruksi, vaikka ensin ei naurattanut niin ollenkaan.

Leikattua nurmikkoa? Jaa no ei oo nähty.
Ennen mökille pääsemistä nakkasimme vielä kotikotoa Auroran matkaamme. Taistelukoiran nakkaaminen autoon ei tosin sujunut aivan odotetusti. Aurorahan kävi samantien takakontissa odottavien Cican ja Caran kimppuun, kun avasin kontin. Aurora ei edes varoittanut, se vain hyökkäsi silmät kiiluen konttiin. Roo nappasi kiinni Caran pään seudulta niin että Cara sai silmäluomeensa pienen vekin, jonka vuoksi silmä oli pari päivää lievästi turvoksissa. Sanoin jo että näinkö se piti jatkaa harrastuksia yksisilmäisen agilitykoiran kanssa.

Auroran kasvettua likat ovat aina hieman selvitelleet välejään pitkästä aikaa kohdatessaan. Mitään vastaavaa ei kuitenkaan ole koskaan ennen tapahtunut. Tähän saakka on päästy murinalla ja toisinaan lievällä rähäkällä. Annoin kyllä Auroralle sellasen palautteen Caraan kajoamisesta, että toivottavasti jäi ikuisesti mieleen ettei se enää ikimaailmassa käy Caran päälle. Vaan tuskin se muistaa. Mökillähän Aurora oli heti silmät kiiluen valmiina hyökkäämään toisen vieraan koiran kimppuun, kun kävivät meitä siinä moikkaamassa toiselta mökiltä. Aurora oli kuin jonkunlaisen kiihkon vallassa, jea nyt tapellaan kunnolla -fiiliksellä, silmät loisti, häntä heilui korkealla ja Aurora yritti hyökkiä siskoni otteessa kohti toista koiraa. Jos Roon olisi päästänyt irti, se olisi varmasti käynyt päälle, vaikka vastapuolena oli uroskoira.

Auroraa on aina voinut kuvailla erittäin leikkisäksi ja toisten koirien kanssa loistavasti toimeentulevaksi iloiseksi mutta araksi koiraksi. Nyt luotto tähän alkaa horjua, kun se on osoittanut aggressiota muita koiria kohtaan. Aloin tietysti heti miettimään, onko Auroralla esmes kipuja, jotka se yhdistäisi toisiin koiriin. Olen suunnitellut jo monet kerrat että veisin Auroran luustokuviin. Tippuihan se pentuna kolmannesta kerroksesta, ja vaikka välittömästi onnettomuuden jälkeen otetuissa kokoluustokuvissa ei mitään vikaa näkynytkään, oli pentu kuitenkin saanut melkoisen kolauksen. Aurora on myös ontunut pitkän aikaa toista takajalkaansa, välillä vähemmän ja välillä enemmän. Ell epäili että siltä on osittain vaurioitunut polven ristiside juostessa.

Roo on niveliltään löysähkö, mikä näkyy sen liikkuessa ja etenkin valokuvissa jo pelkästään Roon laukatessa tai hypätessä sen jalat joustavat valtavasti. Koska nyt kuvioihin on tullut mukaan myös ennennäkemätön raivokiihko toisia koiria kohtaan, ei olisi varmaan pahitteeksi ne luustokuvat. Ylipainoa koiralle on myös kertynyt kotikotona ollessa. Nyt kun remontti alkaa viimein olemaan koiran korville siedettävällä tasolla, Roo lähtee takaisin kotipesäänsä Hollolaan, jossa siskoni laittaa sen taas fitiksi. Ylipaino on kaikkein pahin vastus jo valmiiksi löysälle koiralle, jolla saattaa olla häikkää luustossa tai nivelissä.
Se o minu vuoro ny olkaa hiliaa sielä.
Nii äiskä pitikö miun seiska siule kaataa vai kui?
Ihmispopula ei ottanut karvalaumaa matkaan juhannussaunaan koska muu suku kielsi tästä lähin koirien roudaamisen yhteiskäyttöiseen saunaan. Tulee kuulema liikaa karvoja. En tiedä karvoista, mutta vastoistamme taisi tulla enemmän sotkua kuin neljästä koirasta... Harmi juttu, ois ollut niin kiva nakata koirat entiseen tapaan mökkisaunaan, mutta ei sitten. Muuten lauma olisi voinut odottaa saunan ulkopuolella kiinni, mutta viereisellä mökillä oli uroskoira joka karkaili alituiseen meidän mökillemme, joten matkassa ollut vanhapoika spanieli ei olisi tykännyt hyvää hänen neitipaimentensa luokse tunkeutumisesta. Siispä lauma odotteli kiltisti mökissä.

Lauma on mökillä ollessa väliin kovin väsynyttä jengiä. Siellä kun ne päivät remuavat aika lailla irti ollen, niin ne kuukahtavat useita kertoja päivässä terassille aurinkoon nukkumaan.
Juhannustaikojakin tehtiin jopa kahdenlaisia, vaan laumalle sen sijaan oli riittävästi juhannustaikaa kun ne saivat etsiskellä mahapullia mökkipihalta ja "auttaa" mölkkypelissä.

Minun viime mökkireissussa kadonnut minulle kaikkein tärkein korunikin löytyi. Kahden tassun ja yhden paimenen riipus vain katosi, ja olin jo valmistautunut henkisesti etsimään vastaavanlaisia riipuksia uudelleen kaupoista. Pyysin mökillä siskoani heittämään minulle mökin kaapista crocsit, ja siskoni nakkasi crocsit eteeni - kilahdus lattiaa vasten - ja koruni oli osin crocsin sisällä, osin lattialla. Melkoinen riemuhan siitä ratkesi, ja lupasin etten ikimaailmassa enää heitä korua pois kaulaltani - paitsi tietysti heti samana iltana ennen saunaan menoa, koska en halunnut tassunmuotoisia palovammoja kaulaani...

Botskiruhvet
Yön aikana satoi saavillinen juomavettä
Sadevedessä on jotakin erinomaisen maukasta
Sporttimalli
Oma lauma paras lauma