Ja tämä postaus kirjoitettiin 21.12. eli onnekkaasti ennen Joulua. Soveltuvia kuvia odotellessani tämä aivan unehtui tänne. Raaputtelin suurimmat homeet veks (eli korjasin preesensit imperfektiin, aika rasittavaa) ja tarjoilen tämän nyt teille muka-tuoreena, "yön tai useemmankin yli levänneenä pullanassukkana". Ja kun nyt kerta tässä muutenkin homeita raaputellaan niin täytetäänpä tämä postaus vanhoilla puhelinkuvilla.
Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan...
Cismet tuli tänne jonakin maanantaiaamuna äitini tuomana. Koirat jäivät heti yksin kolmestaan, joten nauhoitin yksinoloa uteliaisuuttani ja jengi oli ollut aivan hipihiljaa. Cismet oli tuolloin 5kk ja 3 viikon iässä 46cm ja 15,3kg eli mennyt hujahtaen ohi Carasta. Se kasvanee vielä tuosta hieman, sillä se on vielä selkeästi takakorkea. Kolmas ruoka päivässä jäi pois kun se täytti 6kk. Se on syönyt pennusta saakka raakaruokaa ja nappulaa lenkkipalkkana joka päivä lihan lisänä. Kalkkia olen lisännyt sen ruokaan, samoin öljyjä ja merilevää.
Lisää koirakoruja, koska no koirakorut. Hahmo bordercollie, ihan minulle passeli koru siis.
Söpöä kun panta toisensa perään jää pieneksi. Onneks nuita lojuu kymmenittäin kaapeissa, niin on aina mistä valita. Alkaa olla Jennyltä saatu pinkki Rukan panta sopiva, ja se sopii sitten aikuisenakin, nyt tosin pienimmillä säädöillään. Niin ne lapset kasvaa.
Akku loppu.
Kuka poisti synkeyden yöstä paimeneiden?
Haeskelin B-pentueesta säänkestävyyttä, ja kumpikin pentu on hyvää vauhtia kasvattamassa itselleen jokasäänkestävää turkkia. Cismetin karva varsinkin on karheaa kuten Caralla, mutta Caran turkkia tiiviimpää eikä siihen tartu lumi. Siinä missä kotona Sanin pehmoturkki on täynnä lumipaakkuja, ei Cismetillä samaa ongelmaa ole. Cismet on kasvattanut pitkää karvaa nyt häntään ja mahaan sekä kaulukseen. Tassut sillä ovat aivan valtavat, noutajan tai aussin kokoluokkaa. Siihen nähden neidin tulisi vielä kasvaa kyllä sitä korkeuttakin.
Neiti tekee enää toisinaan öisin pisuja sisälle, ja näin on ollut jo pitkään. En laittanut enää lainkaan sanomalehtiä lattialle tällä kertaa, eikä pentu tehnyt sisälle yhtikäs mitään 4 päivään, vaikka takana oli kaksi 10-tuntista yövuoroa ja pitkään nukuttuja öitä vapailla.
Virtapiirissä on oikosulku.
Ei huono suoritus että 6kk ikäinen pentu on jo näin "sisätilavarma", varsinkin kun kyse on nartusta jotka kokemukseni mukaan oppivat huonommin sisäsiistiksi. Olen kuullut myös väitteen että alkuperäisrodut oppisivat nopeammin siistiksi kuin äärijalostetut laukkukoirat. Liekö perää? Sehän nyt tiedetään että tietyissä pikkukoiraroduissa on itsestäänselvyys että koirat eivät välttämättä opi koskaan sisäsiisteiksi, koska ystävämme sisäsiitos.
Keskiviikkona nappasin pennun mukaan agitreeneihin. Siellä se ei välittänyt vieressä agilitaavista koirista alun jälkeen laisinkaan, tai no katsoi se niitä häntä tötteröllä ja haukkui ja riepoikin välillä niiden suuntaan, mutta heti kun kutsuin sen takaisin työskentelemään minun kanssani, se tuli ja teki. Sillä on mieletön keskittymiskyky, vaikka se kävisi kuinka kierroksilla. Tehtiin sivussa seisomista, maahanmenoa ja itsehillintätreeniä. Cara ja Cica tekivät molemmat mieltsin hienosti vippausta, vaikka luulin ennen treenejä etten ikinä saa niitä taipumaan moiseen ohjauskuvioon, vieläpä vasemmalle kyljelle (Cicaron jäykempi puoli).
Omatoimitreenit auttoivat siis asiaa. Poispäinkääntö ja vippaus alkavat viimein näyttää sujumisen merkkejä. Koirat ovat myös petranneet hienosti irtoamisessa. Nyt keskitymme kontakteihin ja keppeihin ennen kisakautta. Kontakteille saatiin lisää vinkkejä ja treenattiin häiriön alaisena (vinkuleluja, leluja siellä täällä, esteet hieman eri kulmassa kuin tutustuessa, hanskoja radalla, juoksevia ihmisiä radalla, keppien välistä käveleviä ihmisiä... Caraa häiritsi radalla liikkuva ihminen, Cicaroa keppien vieressä oleva narulelu. Häiriötreeniä on luvassa lisää, jotta saadaan likkojen kisakuntoa kohennettua.
Cismet odotti hypyn takana hienosti 2 kertaa TULE-käskyä ja ylitti sitten luvan saatuaan bumperin. Palkkasin sen lelulla ja lelu riitti sille palkkioksi erihyvin. Toistan itseäni, mutta tuo pentu toden totta rakastaa leikkimistä!! Se muisti putken viime kertaisesta niin että se kirmasi vähän väliä mutkaputkeen ansaitakseen lelun itselleen. Tätä se toisti niin monta kertaa että meidän piti siirtyä kauemmas putkesta jotta ennätettiin tehä muutaki kun mennä putkeen. Tuleva putkihullu... Vauhtia on varmaan tuplasti kuin äiskällä ja tädillä.
PAIMENLAUMA. YEAH. RIGHT.
Lisseeppäs kuvateksti
Kiki pentuvahtina Kuopion torilla. Savun hakureissu. Snif.
Iltamissa naksuttelin pennulle sivu ja seuraa -toimintoja. En vielä yhdistä niihin käskysanaa, ennen kuin pentu tarjoaa niitä aktiivisemmin. Maahan-istu-seiso käskyt se osaa, mutta varsinkin istu-käskyä täytyy vahvistaa ettei siihen tarvitsisi lainkaan käsiapuja.
Likka on totutellut mantteliin, pelastusliiveihin ja heijastinliiveihin jotka sitä vielä ällöttää. Myös rauhoittumisalustalle menemistä on harjoiteltu kotioloissa.
Agitreenin jälkeistä pönötystä ja pennun nuuskimista.
Treeneissä tehtiin kahden hypyn sarjaa, Cismet odotti jälleen tosi hienosti paikoillaan TULE-käskyä. Viimeiseen hyppyyn laitoin bumperin jälkeen toiselta puolelta korotetun riman kuten Susan Salon Puppy Jumping - menetelmässä neuvotaan tehtävän. Cismet tutustui pussiin, jotta sille jäisi siitä muistikuva tulevaisuuden varalle. Se sukelsi sinne parin toiston jälkeen omatoimisesti. Avustaja piteli edelleen pussin suuta hieman rakosellaan, jotta mielikuva pussista olisi hyvä. Naksuttelin A:lla jälleen 2o2o jossa pentu oli hyvin aktiivinen. Keinulla teimme vielä lopuksi bang-gamea, ja likka innostui paukuttelemaan keinua ihan urakalla. Putkeen se juoksenteli ties kuinka monta kertaa, ja palkkailin sitä omatoimisuudesta. Lupaava agilitykoiran alku. Eikä oksentanut tällä kertaa lainkaan autoon.
Parina iltana naksuttelin penskalle tasistyynyjä ja peruuttamista. Sivua, maahanmenoa, istumista ja seisomista kertailtiin kans. Tehtiin myös itsehillintäharjoituksia, noutokapulaan koskemista sun muuta. Älykäs koira, täytyy myöntää. Se tajuaa hetkessä mitä siltä odotetaan. Lauantaina pyörähdettiin koirapuistossa ja illalla koitti pennun ensimmäinen pesu, ihan huvin ja harjoittelun vuoksi. Eipähän ole pesussa mitään uutta sitten kun neiti poronpuolikas ansaitsee pesun pyörittyään joskus jossakin hyväntuoksuisessa aineksessa... Temperamenttiselta neidiltä odotin suurempaa vastustusta pesutouhuissa, mutta se antautui parin yäkkamalaa auttakaa - pyörähtelyn jälkeen aloilleen.
SIN1 puppiduu ekoissa mätsäreissä. SNIF.
Sunnuntaina nappasin pennun kyytiin ja viskasin sen takaisin Sani-mummon hellään huomaan. Olipahan taas tehokas pentuviikko. Saldona syöty villasukka, jyrsitty hanska, narsitut kaksi korihyllykköä, lähes käyttökelvottomiksi silputut kaksi lelua sekä suurella nautinnolla nautiskeltu x-määrä maitopurkkeja ja muita pahvihylsyjä. Kylläpä vaan riittää pennulla jyrsimisintoa.
lopputulemana sen kokonaisen viikon aikana, se teki VAIN yhdet pisut sisälle! Kyllä vaan täytyy vannottaa sen nimeen että pentua kuskataan ulkona tunnin välein ja vielä vaan tiheämmin jos vaan siltä tuntuu. Se kyllä kannattaa. Huippua on myös se että pentu asuu muorillani, jonka työpäivä jakautuu kahteen pätkään, jolloin pidätysaikaa ei kerry montaakaan tuntia aina kerrallaan. Kyllä tästä tulee mainio.
Tytöt pyys uusia pantoja ku 3 vuoteen oo uusia kuulunu. No nyt saivat. Eikä menny ku tunti väkertää. Silti en saa aikaseks näitä aina tehhä.
Antassu, tuo jokaisen koiratarvikkeita ompelevan ompelijan paratiisi. Minä olen tilaillut Antassulta jo useamman vuoden ajan ompelutarvikkeita. Miksikö? Siksi että se on niin helppoa. Valikoit vain kaiken mitä tarvitset - ja posti toimittaa ostoksesi sinulle muutamassa päivässä. Koen työlääksi etsiä kaupungin ainokaisen ompeluputiikin ja vaivata siellä myyjää kun haluan 15 kappaletta erilaisia 50cm mittaisia nauhanpätkiä. Siksipä valitsen useimmiten Antassun.
Sivuilta saa myös tilattua koiratarvikkeita, mutta näiden valikoima on hyvin pieni. Antassu onkin keskittynyt ompelutarvikkeisiin. Sivuilta voit tilata oikeastaan kaiken mitä tarvitset esimerkiksi pantojen ompeluun: kankaat, nahat, nauhat, paracord-narut, helmet, napit, strassit, niitit, kangasmerkit, klipsut, soljet ym.
Sivujen käyttö on melko kategorisoitua, millä tarkoitan että aina kun avaat jonkun tuotevalikon, avautuu tästä jälleen uusia ja uusia valikoita. Koin tämän alkuun melko työlääksi, mutta siihenkin tottuu. Osa esikatselukuvista on myös harmillisen pieniä.
Antassulta löytyy melko tiuhaan tarjouksia, jotka kannattaa tietysti hyödyntää. Itse tuotteet ovat kestäviä ja hyvälaatuisia, ja tilatut tuotteet vastaavat hyvin sitä millaisia niiden sivuilla sanotaan olevan. Antassu löytyy myös Facebookista, josta löydät arvontoja, alekoodeja ja uusia, vasta kauppaan lisättyjä tuotteita!
Pureudun hetkeksi keppien maailmaan. Keppien opettamiseen on olemassa tietysti monta tekniikkaa, ja sama tekniikka ei sovi joka koiralle. Jos jokin tekniikka ei toimi, vaihda tekniikkaa. Ikuisesti ei kannata junnata samaa tekniikkaa, jos koiran kepittelyssä ei tunnun tulevan edistymistä. Taantumisiakin tulee, joten välillä olisi hyvä palata helpompiin tehtäviin keppien kanssa ja palkata koiraa niistä, jotta varmuus kepeillä säilyisi. Pitää muistaa että kepit ovat koiralle fyysisesti haastava este, ja yleensä kepit koetaan kaikkein aikaavievimmäksi ja vaikeimmaksi esteeksi agilityssä, joka vie kauan aikaa opettaa. Vaan poikkeus vahvistaa jälleen säännön - joku koira oppii kepit muutamalla opetuskerralla, kuten eräs kasvattini.
Tekniikoita, joilla kepit voidaan opettaa ovat houkuttelu, vinokepit, kujakepit, etuperin ketjutus, takaperin ketjutus, ohjurit, verkot ja 2x2.
Kuinka koiraa tulisi palkata kepeillä? Palkkaaminen itsessään on älyttömän laaja aihe josta vasta kirjoitin oman ajankohtaispostauksensa, mutta meillä ainakin kepeillä parhaiten toimii etupalkka. Etupalkka voi olla keppien lopussa odottava targetti, namiautomaatti, namirasia tai heittonami. Liian lähelle keppien loppua asetettu herkkutargetti saattaa hidastaa koiran vauhtia keppien loppupäässä kun koira alkaa ennakoimaan että palkka on heti keppien lopussa. Jotta vauhti säilyisi jatkossakin loppuun saakka, olisi palkka hyvä asettaa vaikka keppien jälkeisen hypyn taakse. Tällöin koira ei ala ennakoimaan, onko palkka aina heti keppien lopussa vai pitääkö sen jatkaa vielä vauhdilla matkaansa keppien jälkeenkin palkan saavuttaakseen.
Kannattaakos koiraa käskyttää koko keppien suorittamisen ajan? Tästä tunnutaan olevan montaa mieltä. Kepeillä jatkuva käskyttäminen saattaa sekoittaa koiran kepitysrytmin ja ainakin jatkuva kepikepikepin hokeminen hengästyttää ohjaajaa jos ei muuta. Itsenäisyyttä ajatellen yhden käskysanan sanominen olisi ideaali - koira tietäisi suorittaa keppiesteen alusta loppuun saakka, ilman että se tarvitsee jatkuvaa sanallista tukea ohjaajaltaan. Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli, nimittäin joku koira saattaa saada ohjaajan jatkuvasta keppikomennosta lisää pontta keppien suorittamiseen. Ei siis ole oikeaa tai väärää menetelmää. Oma tavoitteeni on että koira suorittaisi kepit yhdellä käskysanalla, sillä jatkuva hokeminen tuntuu typerältä ja hengästyttää.
Kuinka voi saavuttaa itsenäiset kepit? Jos alusta saakka liikkuu koiran kyljessä kiinni koiran pujotellessa, niin tottakai koira hämmentyy jos yhtäkkiä erkanet sen viereltä. Ja jos taas koira on tottunut aina saamaan palkan suoraan kädestäsi keppien lopussa, sen fokus on todennäköisesti sinun kädessäsi. Ja jos kätesi erkaantuu koirasta, sen fokus siirtyy pois kepeiltä. Jos taas fokus on keppien lopussa, koira kestää paremmin ohjaajasta tulevia häiriötä pujotellessaan. Toisaalta, jos koira on oppinut että se saa palkan aina keppien lopussa (takaperinketjutus), se odottaa eniten keppien loppupäätä. Jos koira on opetettu etuperin ketjuttamalla, se ei odota keppien loppupäätä yhtä hanakasti kuin keppien alkupäätä. Etuperin ketjuttaen opetettu koira saattaa siis hidastaa vauhtiaan keppien loppua kohti. Tämän vuoksi takaperin ketjutus tuntuu olevan kova juttu tällä hetkellä.
Asioita joita kannattaa ehdottomasti himotreenata keppien saralla ovat erilaiset keppikulmat ja etäisyyden kasvattaminen kepeille koiraa lähetettäessä. Pääsääntönä pidetään kaikessa eläimen kouluttamisessa, että kerralla saa vaikeuttaa vain yhtä tekijää: jos vaikeutat keppikulmaa, et saa kasvattaa kepeille lähettämismatkaa, ja sama toisinpäin. Koiran tulee hakea oikea keppiväli eri kulmista ja hallita keskeytymätön pujottelu teknisesti. Koiran tulee malttaa pujotella aina loppuun saakka, joten viimeisen keppivälin palkkaamista tulee ehdottomasti korostaa, ja liian aikaisin kepeiltä poistumisesta tulee aina seurata keppien uusiminen alusta saakka, ei keppien puolivälistä.
Minä opetin koirani kepeille alun alkaen ohjureilla, koira hihnassa antaen koiran itse miettiä reittinsä keppien alusta niiden loppuun saakka. Lisäksi hyödynsin etuperin ketjutusta palkaten aina kauempaa ja kauempaa ensimmäisestä välistä. Tulevaisuudessa aion hyödyntää ensin takaperin ketjutusta, 2x2 tekniikkaa, vinokeppejä tai kujakeppejä. Niillä saa todennäköisemmin itsenäisesti kepit suorittavan koiran.
Koira voi suorittaa kepit joko single-steppaamalla eli yksi tassu kerrallaan pujotellen ("bordercollietyyli"), tai sitten se voi bouncata tasajaloin pujottelemalla (pikkukoirat, sheltit esim.). En keksi tähän hätään luntata mistään kumpi on parempi, nopeampi tai koiraa säästävämpi tyyli, mutta omaan silmääni bouncaaminen näyttää nätimmältä. Epäilen kuitenkin sen olevan hitaampi menetelmä. Tässä vielä loistava keppiartikkeli englanniksi jossa lisää näistä askeltyyleistä kepitellessä.
Me saimme omat kepit joskus kesäkuussa, kun veljeni tekaisi pyynnöstäni meille kepit oikeissa mitoissa. Elokuun aikana aloimme harjoittelemaan keppejä vähintään 2 kertaa viikossa. Koska joudun ajamaan lähikentälle keppien ja koirien kanssa, on kiusaus treenien pidentämiseen suuri. Lisää toistoja, lisää keppikulmia, lisää välimatkaa... Olen onneksi välttänyt kiusauksen ja lopettanut aina ajoissa kun koirilla olisi vielä hyvä tatsi tehdä lisää. Kepeistä ei saa tulla pakkopullaa! Olen myös yrittänyt pitää itselleni kristallin kirkkaana, millainen on milloinkin toivottu, onnistunut, supersuoritus. Tällä hetkellä haetaan varmuutta ja enemmän onnistuneita suorituksia kuin vauhtia tai etäisyyttä ja eri keppikulmien hallintaa. Olen kuitenkin harjoitellut myös etäisyyttä ja kulmia siinä sivussa.
Aloitimme keppitreenit kolmisen viikkoa ennen Mikkelin kisoja. Viimeisimmissä keppitreeneissä olen havainnut, etten saa luoda Kipalle liikaa painetta tuijottamalla sitä tai ohjaamalla sitä liian läheltä - enkä toisaalta liian kaukaakaan. Kokeilin likoille eri lähestymiskäskyjä, käsiohjauksia, etäisyyksiä, polkaisuja, kulmia, palkan etäisyyttä, omaa liikkumista joko sivulla, viistoon tai aloillaan. Epäonnistuneista suorituksista saan edelleen haukut kummaltakin koiralta, ja pyrinkin siihen ettei epäonnistumisia tule kerrallaan liikaa peräkkäin. Helpotan tehtävää jos kolmannellakaan yrityksellä ei tule virheetöntä suoritusta. Olemme tehneet harjoituksia 3, 6 ja myöhemmin 12 kepillä. Tavoitteena on kasvattaa molemmille likoille itsevarmuutta kepeille ja minulle itselleni varsinkin - me pystytään suorittamaan kepit. Minun täytyy vain oppia ohjaamaan ne oikein enkä saa aina muuttua kuin toiseksi ihmiseksi kun vuorossa radalla ovat kepit. Moni ihminen on sanonut että koko olemukseni ja äänensävyni muuttuu kun lähestymme keppejä; ai kamala!
Ainoalle ja oikealle palkalle eli etupalkalle juoksemiseen kannustan koiria ehdottomasti, ja minun käsiini likat eivät enää katso yhtä tiiviisti eivätkä ne keskeytä keppejä vaan tekevät ne useammin loppuun, koska jos kepit jäävät kesken, ne aloitetaan aina alusta. Viimeinen väli ohittuu enää vain jos itse kiirehdin liikaa lopussa.
Nyt ohjaan kepit näköjään niin että lähetän koiran yhdellä kepikepi käskysanalla kepeille hieman alkuväliä kohti polkaisemalla. Kun koira menee ensimmäisen välin, sanon jes ja jatkan "mene vaan mene vaan" hokemaa. Kuljen noin metrin koiran edellä, metrin tai kahden etäisyydellä koirasta ja lopussa vähän hidastan vauhtiani jotta viimeinenkin väli tulee varmasti mentyä. Jos koirat epäonnistuvat, sanon suoraan "oho!" sillä jos vain hiljenisin, ne eivät varmaan koskaan oppisi kepittelemään ilman jatkuvaa hokemista epäonnistumisen luulossa. Tulevaisuudessa voin toivottavasti ohjata kepit millä tavalla tahansa, eivätkä koirat ota minusta häiriötä.
Jatkossa tulisi vielä välttää tekemästä äkkiliikkeitä jos kepit menevät väärin, etteivät koirat tulevaisuudessa keskeyttäisi keppejä aina jos vähänkin liikahdan omituiseen suuntaan keppien aikana. En myöskään saa hidastaa kepeillä liikaa tai muuntaa ääntä liian matalaksi. Ekaa ja vikaa väliä meidän ehkäpä pitäisi naksutella, vaan toisaalta siinä piilee riski että likat alkavat heti ekan välin jälkeen odottamaan palkkaa. Olisiko heittää vinkkejä ekan ja vikan välin vahvistamiseen? Targettia on tungettu ainakin ekaan ja vikaan väliin aikaisemmin, anything else?
Itsetehtyjen keppien hinta ja tekeminen
Suoraa lattarautaa 6,6 metriä (minulle ilmainen)
Ontot pyörömetallipätkät 60cm välein joihin kepit tökitään pystyyn (minulle ilmaiset)
Pultit ja mutterit 2€
Lakkabensiini 4,50€
Pohjamaali (minulle ilmainen)
Pintamaali (minulle ilmainen)
Pensselit 4,90€
Hiomapaperi 2,55€
16mm ulkohalkaisijaltaan olevat kepit 12kpl, eli sähköjohdon suojaputkea (minulle ilmaiset)
Keppien yhteishinnaksi minun kohdallani muodostui siis 13,95€ ja veljelleni heittämä vaivanpalkka. Keppien hinnaksi voisi arviolta näillä materiaaleilla tulla noin 40-70€ jos kaikki pitäisi ostaa. Jos metallityöt eivät suju, ei näitä oikein voi valmistaa ihan kuka tahansa, mutta kannattaa kysellä lähipiiristä jos jollakin olisi taitoja.
Kepit valmistuu...
Aikalailla valmiit diy-kepit!
Ensin veljeni teki raudasta rungon kepeille, jonka jälkeen alkoi minun osuuteni. Hioin ja valelin keppirungon lakkabensiinillä. Kuivettuaan keppirunko sai pintaansa pohjamaalin, ja sen kuivettua vielä pintamaalin. Nyt kepit voitiin koota eli tukijalat pultattiin kiinni runkoon. Keppitelineeseen nakkelin pystyyn 12 keppiä ja kepit olivat valmiit.
Oon kyllä valtavan onnellinen omista kepeistä. Kerta viikkoon treenit eivät mitenkään riittäisi keppien saamiseksi kisavalmiiksi. Aikaa treeneissä on niin vähän, että hermostun ja turhaudun koska tiedän ajan koko ajan kuluvan säheltäessämme. Kepeillä tulee siksi toisinaan komennettua koiria aivan liikaa. Nyt saan kaikessa rauhassa treenata koiria vähemmillä kierroksilla joten tulosta odotellaan syntyväksi. Kepit sidoin muuten vielä tarrakiinnitteisillä suksenpidikkeillä kiinni toisiinsa, joten nyt ne on helppo kantaa mukana. Painoa niillä on noin 3kg kaikkinensa. Ja koska ne ovat neliosaiset, ne saa helposti kokoon kulkemaan pienessäkin autossa ja voi harjoitella halutessaan eri keppimäärillä.
Käyks teille muilleki toisinaan näin: "Julkaisen tämän kuulumispostauksen taatusti hetipian... Oho ai niin, voisin venaa huomiseen et kirjotan vielä samaan syssyyn niistä huomisen treeneistä. Oho oho en kerennytkään kirjoittaa treeneistä. No nyt pitää lisäks kirjottaa siitä ja tästä ja tuosta..." Ja sitten venähtää julkaisuun vapaapäivänä puolentoista metrin mittanen kuulumispostaus kymmenestä treenistä ja kolmesta mökkireissusta. Joten tiältä pessöö.
Maanantai, puuharyhmä, iltapäivä, hännän asento yläpysty. Puuharyhmässä oli vuorossa tottelevaisuutta. Ensin teimme kontakti- ja ohitusharjoituksia, ja sen jälkeen teimme liikkuroitua luoksaria. Tehtiin myös ruutua ja sivussa odotellessamme kapulan pitoa, kaukoja sun muuta sälää. Olipa tosi nastaa tokoilla. Turhan ussein ku ei tuu tätä nykyvä tokoiltua.
Torstaina kaahailtiin agilityn tahdissa. Palautteeksi sain että vauhtini oli hidastunut sitten talven. En enää juossut kunnolla, vaan lähinnä hölkkäilin reippaasti ja jarrutin sillä koiria. Kunnon ainakin pitäisi olla vain kohentunut kun aloitin heti sulan aikaan hyötyliikunnan polkemalla mäkiset työmatkat (3 tai 4km suuntaansa) pyörällä. Joten kyse oli napista pääni sisällä, joka piti kääntää kesäasetukselle. JUOKSE, FORREST. JUOKSE. Ja kas vain, kun minä juoksin, tuli koiriin kummasti lisää nopeutta. Kip ei enää komentanut minua 24/7 ja voisi jo sanoa että mehän etenimme. Ei minulla ole hitaita koiria, minulla on vain hidas pää. Rata oli justii mukava, valssia ja persjättöä, takaakiertoa ja välistävetoa. Sopivasti haastepaikkoja ja sopivasti mahkuja heittää koira esteelle hieman kauempaa. Otin tällä kertaa myös riskejä irtoamisen suhteen, ja jonkun kerran epäonnistui eikä koira irronnutkaan esteelle (lähinnä koska jarrutin liikaa vauhtiani), mutta suurimmalti osin irrotus onnistui. Hyvät treenit, ja mieltä ilostutti loppukommentti "Tää on kyl teijän juttu."
Silmät kiinni muistin sitten piirtää tämän 2 viikkoa vanahan radan. Silmät kiinni ja hieman istumaohjaten muistui rata mieleen. Ensin muistin vain 2 estettä radasta, mutta aina jostakin välähti muistiin joku este radalta ja sain tämänkin piirrettyä. Höpsöä. Huomaa 2 ja 10 hypyn viereinen ansaeste, puomi! Kertaakaan eivät koirat edenneet puomille, vaikka se oli oikeasti tosi lähellä hyppyä. Hyvähyvä!
Puuhistreeneissä maanantaina aiheena oli koiran aktivointi ja virikkeistäminen. Todella hemmetin valaiseva ja mielenkiintoinen treeni, tällaisia toivon jatkoon lisää. Tämä pisti nimenomaan koirien ohjaajat ajattelemaan koiraansa aivan uudella tavalla.
Treeneissä oli 6 erillistä rastia. Ensin koira piti tuoda kentälle "lenkinomaisesti" eli koira ei saanut turhaan intoilla eikä vetää. Tämä sujui kummaltakin likalta hyvin, tosin Cara teki perinteisiä sööttejä sivuloikkiansa intopiukeana. Niistä palkkaan sanallisesti normaalitilanteessa, mutta nyt hillitsin itseäni. Seuraavaksi koira sai nuuhkia lelukasaa, johon jokainen oli nakannut koiransa lelun toisten koirien nuuhkittavaksi. Sekaan sai heittää vielä pari namia jos halusi.
Ensimmäiselle rastille. Piti ajatella koiransa askelta. Minkä mittaisia askeleita koira ottaa käynnissä? Entä ravissa? Enpä ollut koskaan ajatellut; 10cm? 30cm? No mistäkö minä sen tiedän! Caran askeleen arvelin paljon suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli, ja Kipan askel oli todella todella pieni. Askelpituutta testattiin samalla kun vahvistettiin koiran tietoisuutta sen takajaloista pienillä kavaleteilla (rimat nostettu pienillä korokkeilla ihan himpun verran ilmaan). Koira kävelytettiin viijen riman yli niin että se ei saanut ottaa ohjaajaan kontaktia. Muutoin se ei malttaisi keskittyä ajattelemaan jalkojaan. Likat huomasivat että puomit kolisevat jos ottaa emoon kontaktia ja keskittyivät parin toiston jälkeen puomeihin eivätkä omistajan tuijotteluun.
Toinen rasti oli rauhoittava rasti. Koira sai etsiä kangassuiluilla täytetystä laatikosta nameja. Kipsaa ei arvatenkaan ois saanu mitenkään irti tästä rastista...
Kolmas rasti oli etsintärasti. Koiralle heitettiin avain+avaimenperä läheiseen pusikkoon. Ennen kuin koira päästettiin etsimään, piti miettiä miten tuuli vaikuttaa koiran vainuun. Ottaako koira vainun maasta vai ilmasta? Mistä tiedät että koira sai vainun tai löysi esineen? Koiran elekieltä piti tarkkailla tiiviisti. Molemmat rynnistivät ensin reippaasti esineen perään mutta hidastivat vauhtia heti maavainun saadessaan. Esineen löytäessään ne valpastuivat ehkä hieman. Pyysin molemmat maahan heti esineen löydyttyä jotta ne joskus oppisivat ehkä ilmaisemaan.
Neljännellä rastilla piti tarkkailla, kuinka koira noukkii herkun vesikupista. Yrittääkö se kaataa vesikupin? Juoda sen tyhjäksi? Sukeltaa namin? Caramel koetti ensin juoda kupin tyhjäksi ja käytti myös tassuaan, Cica käytti myös tassuaan ja sukelsi namin itselleen. Samaisella rastilla koira sai myös etsiä nameja käpylaatikosta.
Viidennellä rastilla koira sai tutustua steppilautaan ja tasapainotyynyyn. Tässä piti vahvistaa taas koiran tietoisuutta takajaloistansa, vahvistaa koordinaatiota ja syviä lihaksia. Stepperillä tuli jännä huomio. Mennessään maahan-seiso sarjaa stepperillä likat eivät venyttäneet takajalkojaan yhtä taakse kuin tasamaalla. Ne tiesivät että alusta on rajallinen. Ero oli aivan selkeä. Ne suorittivat liikkeet paljon supummassa ja liikkuen vähemmän siirtymisten aikana. Hyvä harjoite tokon kaukojen harjoittelemiseen jos haluaa ettei koira liiku aina puolta metriä siirtymisissä!
Kuudennella rastilla vasta koirahierojaksi valmistunut treeninvetäjä ensin kysyi kuinka venyttelemme koiriamme. Kerroin että kurre-temppu, niiaaminen ja pyöriminen kuuluvat venyttelyihimme ennen ja jälkeen treenien. Saimme henkilökohtaista opastusta venyttelyihin. Nyt tiedän kuinka voin venytellä koiran selän ja kyljet ennen treenejä.
Parit mätsäritkin on tässä keretty kiertää töiden lomassa. Kuopiossa kisattiin 8.7. vesisateessa (tosin istuttiin autossa toverini kanssa ennen kehiämme buhaha), ja valtavan osallistujamäärän ja luokkien suurien jakojen takia (aikuisissa noin 54 osallistujaa) emme sijoittuneet. Molemmat saivat kuitenkin punaisen nauhan ja punaisten kehässä Cara oli viimeinen 26 koirasta, joka EI päässyt jatkoon! Niin lähellä, että jo itsessään erihyvä suoritus! Noin suuri luokkajako ei kyllä ollut järin viisas. Aikuiset on jaettu normaalisti isoihin ja pieniin, jolloin luokkakoko on edes jotakuinkin inhimillinen. Nyt kaikki aikuiset olivat samassa. Odotella sai siis ikuisuuden, ja tuomari joutui kiirehtimään eikä koiraa kerennyt kunnolla asettelemaan. Etenkään Caran asettelu ei tapahdu sekunnissa eikä kahdessa, joten turhauttaa kun tuomari tekee päätöksensä ennen kuin koira edes seisoo kunnolla. Cicaron handlasi nauhakehässä ystäväni. Eikä tuossa osallistujamäärässä saanut palkintoa kuin neljä. Muille lämmintä kättä keskellä sadetta.
Vesannolla 15.7. oli sen sijaan perinteiseen tapaan nätti, aurinkoinen kesäpäivä. Kumpikin likka osallistui pitkästä aikaa monareihin. Ongelmana oli etten meinannut löytää niin millään varahandlaajaa toiselle likalleni. Kysyin ties keneltä, eikä kukaan joutanut handlaamaan toista koiraani. Viimein sain erään tutun handlaamaan Kipan, se kun vaatii vähemmän handlerilta, vaikka ei esiinnykään yhtä näyttävästi kuin Cara. Handleri sai Cican esiintymään tosi nätisti! Kips sijoittui siis sijalle MON SIN2. Caramel taas vei monirotuisten voiton, ja Caralla oli hyvä päivä. Se oli iloinen, leikkisä, hyvävireinen ja ahnas. Se ravasi tosi näyttävästi, sitä oli suoranainen ilo esittää. Se myös seisoi ylväänä, joten BIS-kehän 10-12:sta koirasta se sijoittui kolmanneksi ollen MON PUN1 BIS3. Palkinnoksi ei yllätys yllätys tipahtanut pokaaleita tai ruusukkeita kirjahyllyä koristamaan. Aina silloin kun menestymme, ei taatusti oo palkintona ku herkkuja ja ruokaa. Vaan onneks sentään kunnon ruokaa, HHC kana-riisiä. Meillä nuo namit tuppaa muutenkin kerääntymään kaappeihin ku en uskalla noille lihomisherkille niitä syöttää... Tosin HHC kanafileet oli oikea jackpot, megapussillinen niitä riittänee hetkeksi.
Pitäisi opetella tallentamaan videot suuremmiksi.
Agitreenit torstailta sisälsivät vauhtia ja irtoamista. Tokaisin jossakin aikaisemassa postauksessa, että ostin metallihäkin. Ja että koirat eivät siitä pois pääsisi. Nohh, talossa onkin houdini. Kips rynnisti kentälle kun aksasin Caran kanssa. Kips oli saanut häkin toisen sivun sisälle ja päässyt karkaamaan häkin päälle suojaksi asettamaani kangasta häkin sisälle vetämällä. Ilman kangasta se tuskin olisi saanut sivua riittävästi longistettua päästäkseen karkuun. Sivussa odottaminen on joskus sujunut paremminkin, mutta nyt tästä alkaa tulla ikävä ongelma. Otin pieniä yksinoloharjoitteita, joilla yksinolo on aikaisemminkin saatu sujumaan moitteita. Agility kuitenkin nostattaa koirissa niin suuria kierroksia, että täysin hiljaiseksi niitä tuskin koskaan agilityradan varressa saan opetettua. Kepeillä kokeilimme uutta palkkaustekniikkaa. Koirat ovat alkaneet ohittaa keppien viimeisen välin. Siksi palkkaamme tulevissa treeneissä enää vasta keppien jälkeisellä esteellä tai niin että kouluttaja heittää palkan keppien jälkeen. Näin koirat eivät fokusoi liian aikaisin keppien lopussa minuun palkan toivossa. Kepit muuten mentiin Kipsan osalta sellasella vauhdilla että ei oo ennen nähty. Hämmennyin niin sen suorituksesta että palkkasin sen vaikka se ohitti juuri ja juuri viimeisen keppivälin. Tästähän tuli heti ohjaajalle noottia, mutta voi kui hieno Kips oli. En tienny että se halutessaan pystyy tollaseen suoritukseen.
Ja kaikkin uusimmat ja viimeisimmät agitreenit näyttivät alla olevan kuvan mukaisilta. Rata oli melkone nollarata, hyvin helppo. Päällejuoksua ja valssia suurimmaksi osin. Molempien likkojen kanssa tehtiin ennen varsinaista rataa yksittäisenä rengasta ja keppejä. Cara sai harjoitella maxirengasta. Itse radalla putkelta 3 tultaessa tuli linjata suora ja turvallinen linja renkaalle. Esteitä 15, 16 ja 17 valssatessa ideana oli kulkea itse mahdollisimman suoraa viivaa ohjatessaan, ettei koiraa joutuisi viemään jokaisen esteen eteen saakka. Meiltä tämä sujui helposti. Loppupalautteena saatiin vielä kauniita ja merkityksellisiä sanoja; "Teistä tulee vielä niin hyviä". Tuli hyvä mieli!
Ja tässä jokunen puhelinkuva aivan liian kauan aikaa sitten napattuna...
Kevät, lauma koossa (+ Höpön hymy!)
Naurettava naamaeläin edustavimmillaan
Jemmukka ja asiallinen juomakippo agitreeneissä :D
Tsillipaimen iloisimmillaan
Likat keväällä kiinni etupihalla. Rivarin etuuksia parhaimmillaan.
DIY nimikoitavat pannat, tilaustyönä. Pitäisi aktivoitua käsitöiden suhteen.
PS. Sain tällaisen pienen, metallisen rasian joskus 5 ikävuoden tienoilla äidiltäni, ja olen nyt alkanut mietiskelemään että kuuluukohan rasiassa asuva koira rasian alkuperäiseksi asukiksi? Onko kellään samanlaista? Mistä tämä on tullut? Rasian sisus on pehmustettu ehkä jälkikäteen, sillä epäilen rasian olevan jonkin sortin vanhan ajan pyöränkumin paikkaussetti tmv. Asukas on ilmeisesti snautseri.
Listauksesta listaukseen, ja teemana edelleen kotimaamme - eli mistä voi tilata tai ostaa Suomessa käsityönä valmistettuja koiratarvikkeita? Laita ihmeessä kommenttiin linkki - vaikka omille sivuillesi! Toivottavasti tämä listaus auttaa jotakuta, joka etsii koiralleen käsityönä valmistettuja tarvikkeita.
Miulla oli 90+ kuvaa jotka halusin julkaista. Tajuatteko kuinka vaikeaa oli valikoida niistä vain muutama tähän postaukseen?
Huh, yli viikon tauko postaamisista. Nyt sitte tulee sitä tekstiä. Seuraan niin montaa blogia, että hyvä jos olen kerennyt sen verran Bloggerissa pyörähtämään, että olen lukenut pintapuolin seuraamani blogit (eli kattonu vaan kuvat ja boldatut tekstit).
Yepp, kotikotona sujahti viis päivää. Olis ollu parit mätsärit Nälkämaassa sillä aikaa, mutta ne me missattiin. BIS1-tittelin metsästys jatkuu siis joskus toiste (ai mikä tuloshakuinen tavoite hei.) Sit sellanen asia, että tätä koulua on miulla jälellä enää kaksi (2!!) päivää. Sittois tämä koulu taputeltu lähiopintojen osalta, ja syssyllä oottelee uusivanhat tuulet Savon syrämmessä kotonurkilla. Oon ahistellu, mihin suunnattas likkojen kans agiharrastamaan Kuopiossa ku jäädään sinne kuppaamaan vähä pitemmäks aikaa tällä kertaa. Vaihtoehtojahan löytyy, mutta mihin niistä kannattaisi sortua. Hintataso ja laatutaso vaihtelevat paljon, ja ryhmäänpääsykriteerit myös. En oo innokas osallistumaan mihkään pistekeruujuttuihin, koska oon niin kiireinen ihminen, ja lisäks palelu jossaki kylmässä hallissa ei sovellu minu flunssaherkkyydelleni ollenkaan. Nno, näistäpä lisää pohdintaa kun on ajankohtaisempaa. Kesän aikaan pitäneeki aktivoitua hakemaan agipaikkoihin, niin ei ainakaan jäätäs ilman...
Agilityn tavoitteellisuus level uppas, ku sain viimein käsiini koirien sirutustodistukset. Siellä ne oli kotikotona kaapissa säilössä, enkä muistanut niiden olemassaoloa lainkaan. Muistin vain, että joitakin lappusia kirjoitin pentujen pentutarkastuksessa 6kpl. Ja nepä oli pentutarkastus- ja sirutustodistuksia ne. Hyvähyvä, sendin kopiot nuista pyhäinliittoon ja saan toivottavasti ennen koirien veteraani-ikää sieltä vastaukset FIX-rekisteriin pääsystä. Mitenkään liiton paljon puhuttua hitautta mainostamatta. Joojoo sinä ja sinä sait laput jo puolessa viikossa, mutta jotkut joutuneet venaamaan laittoman pitkiä aikoja. Minä kyllä soitan heti jos sieltä ei vastausta kuulu pariin viikkoon. Onkohan niillä tosin nyt keväisin kiirettä rekisteröintimaksujen kanssa. Oivoi. Mutta päästään viimein virallisiin, huuui.
Jos palataan hetkeksi kotikotiin eli ajankohtaan 9.5 - 13.5., niin kävästiin nopeasti mökillä hakemassa Kiksulle tämän vuoden ensimmäinen punkki, sitkeä punainen paholainen. Punkeista huolimatta oli tosi kiva käväistä mökillä ja kotona pitkästä aikaa. En tiedä nauttivatko koirat vai minä enemmän superkorven äärihiljaisuudesta metsässä iltalenkillä kaiken pimeyden keskellä ollessamme, mutta tuntuu että akut latautuvat aina kotikotona käydessä. Ihanata ku ei tarvinnu laittautua ihmisen näköseks ennen aamulenkkiä, eikä tarvinnu ku laittaa kotiryysyt ylle ja päästää koirat vapaaks pihalle ja marssia lenkille raikkaaseen korpimaisemaan. Yks lenkki rannassa Kiksu kävi hakemassa ahvenen katiskan silmästä, ja toi sen rantaan. Älykäs kalatyttö. Käytiin myös yhteislenkillä konin kanssa, likat kunnioittivat hevosta ja tulivat kiltisti ruunan perässä. Älähdin heti jos tassulliset yrittivät tulla liian lähelle, sillä vaikka ruunan rumppana ei koskaan ole tehnyt mitään ihmisille, se ei pidä paljoakaan pieneläimistä, eikä se oikeastaan osaa edes varoa isojen kavioidensa kanssa, että mihkä se ne asettelee. Kiksua kiinnosti hirviästi konin häntä, yritti koko ajan päästä nuuhkimaan kosketusetäisyydelle. Ihan peloton kakara, yritti myös tehdä turpatutustujaisia hevosen kanssa. Carakaan ei vanhasta tutusta konin ketaleesta mitään sanonut, mutta kunnioitti konia kuitenki Kiksua enemmän pysytellen turvallisen välimatkan eli muutaman metrin päässä konista. Melkoosia heppapaimentyttöjä, sannoisin. Kotikotoa sain vielä veljeltä pussillisen remppatarvikkeita. Aurora söi seiniä täs kämpäs joku vuos takaperin pentuna ollessaan (tylsyyttä tmv, ei eroahdistusta), joten korjailen nyt seinät kuntoon ennen ku lähen veks täst kämpäst.
Tuli taas ommeltuva muutama tilaus alta pois.
Carameliton agilityt sujuivat keskiviikkona entiseen tapaansa, palkkautui jopa kuolleelle lelulle kehuskelemisen arvoisesti. Opeteltiin leijeröintiä, keppejä, putki-kontaktierottelua eli kolme tosi tärkeää teemaa meille tällä hetkellä. Hyppytekniikkakurssin eka osaki käytiin, toka ja vika kerta vielä tällä viikolla. Niistä lisää sitten, kun teen tiiviin koosteen kurssin loputtua. Caramel tekee vissiin juoksua lähiajoille, ku merkkailee siihen tahtiin lenkeillä. Ei vielä onneks kuitenkaan oo ajatukset kateissa treeneissä. Toukokuulle ei otettu itsenäistä treenioikeutta KSTK:lle, ku jää niin vajaaksi tämä kuukausi. En viiti maksaa monen montaa kymppiä ku kerkeen treenaa vaan 2 viikkoa toukokuulta. Tympeetä ku pitää ostaa könttänä koko kuukausi, ei hirveen käyttäjäystävällistä.
Jaaaa vielä uusimmat raksukuvat Cicasta ja Carasta, about vapaaseisotuksella mentiin. Nakkelin kuusenoksan palasia, ja sain likat mielettömän nätskään ryhtiin. Huuu, onhan ne aika täydellisiä, jopa sateen kastamina... *sydänsade*
Helppoa ja hauskaa. Kokosin tähän toivottavasti selkeät ja kattavat ohjeet lukijoille ja satunnaisgooglaajille, joita neulahuovutus kiinnostaa. 30 eurolla saa huovutusneuloja, ison kasan erivärisiä huovutusvilloja ja jos haluaa säästää muutaman euron, hankkii huovutusalustan vanhasta vaahtomuovipatjasta leikkaamalla. Aikaa yhden 20cm korkean työn tekemiseen kuluu noin 3 tuntia. Loistava lahjavinkki, ja viitseliäät voivat tehdä töitä vaikka tilauksesta!
1. Muotoile vaahtomuovista tai hyvin taipuvasta rautalangasta hahmo. Korvia tai muita pieniä yksityiskohtia ei välttämättä tarvitse muotoilla rautalangasta.
2. Päällystä rautalanka tavallisella neulelangalla. Lanka kannattaa valita sen mukaan, minkä värinen hahmon pohjaväri tulee olemaan, ettei lanka paista ikävästi villan alta. (Ei siis punaista lankaa valkealle työlle...)
3. Lankaa kannattaa kiertää niin paljon, että saat hahmolle suunnilleen haluamasi lopulliset muodot, jotta villaa ei tarvitse käyttää paljoa.
Kiinnitä huomiota langan riittävään määrään kapeissa osissa kuten jaloissa ja hännässä. Jos laitat lankaa liian vähän, huovutus on vaikeaa ilman kunnollista tarttumatukipintaa villalle. Pistelet neulalla jatkuvasti rautalankaan ja sormiisi ja menetät hermosi.
4. Villa tiivistyy mitä enemmän sitä huovutat. Huovuta pohjaväri, ja kun olet siihen tyytyväinen, töki vielä vähän joka puolelta - tiivis työ on hyvä työ!
5. Lisäile haluamiasi yksityiskohtia ja lisäosia kuten korvia, silmiä ja värejä hahmoosi pohjavärin päälle. Pienenpieniä yksityiskohtia, kuten silmiä lisätessäsi pyörittele sormiesi välissä pieni määrä villaa tiiviiksi, jolloin sen neulaaminen hahmoon on tarkkaa ja vaivatonta.
6.Työ on valmis, kun olet huovuttanut sen mieleiseksesi. Neulahuovutettua työtä ei tarvitse välttämättä käsitellä vedellä.
Hakusanat: neulahuovutus, neulahuovutus ohjeet, neulahuovutus ohjeita, kuinka neulahuovutetaan, huovutus
Hyvää Uutta Vuotta 2O14 vielä kaikille. Toivottavasti koiranne eivät pelänneet pauketta. Vietin itse vuodenvaihteen Helsingissä, ja koirat olivat kotikotona tämän ajan. Sani, joka ei ennen raketeista paljoa perustanut, oli nyt hakeutunut muorin lähettyville ja stressaannut pauketta. Aurora ei näyttänyt jännitystään, mutta sen maha oli sekaisin pari päivää. Onneksi ostin juuri Aptuksen Tehobakteja, niin maha rauhoittui niillä samantien. Cica ja Cara olivat vain tuijottaneet raketteja sohvan selkänojalla nokat lasissa kiinni, korvat pystyssä. Eivät olleet pelänneet.
Ompelin Cicalle ja Caralle autovaljaat. Tähä mennessä oon ollu aika laiskis koirien matkustuksen suhteen, mutta ny päätin että koirat matkaa jatkossa kiinni lyhyilläkin matkoilla, ku tänä vuonna rampataan koiraharrastuksissa ainakin 2 kertaa viikossa, joten silläkin aloin asiaa miettimään kun tulee autoiltua enemmän koirien kanssa.
Nyt ei enää tarvi miettiä viittiikö jarruttaa porotokan ollessa muutaman metrin päässä, ku ei oo vaaraa että lentäs koiraa niskaan. Valjaat tuskin estävät damaget jos rysähtää hirvi nokkaan satasen vauhissa, mutta idiksenä näillä on pitää koirat keskitilassa ja estää niiden lentäminen tuulilasiin äkkijarrutuksissa ja toivottavasti silloinkin jos joskus rysähtää. Ai niin, en omista farmarimallista autoa. Ja kyllä olen vastuuton kun ompelin itse autovaljaat enkä hankkinut valmiita sellaisia. Ja ehkä vähiten kiinni taloudellisista syistä tämä. Enkä haluaisi perustella ja puolustella aivan kaikkea mutta se on viisainta internetissä.
Tekniset tiijjot:
H-malliset
Vahvistetut ompeleet
Leveä nylon
Pehmustettu Y-osa
Valjaat mukavat vaikka koira nukkuisi sykkyrällä
Painopiste jakautuu tasaisesti kaikkialle
Eivät erityisen nopeat pukea, koska tärkeämpää oli saada paine jakautumaan tasaisesti
Malliltaan H-valjaat
En tee näitä tilauksesta koska en halua olla vastuussa muiden koirien hengestä.
Ja tämä postaus kirjoitettiin 21.12. eli onnekkaasti ennen Joulua. Soveltuvia kuvia odotellessani tämä aivan unehtui tänne. Raaputtelin suurimmat homeet veks (eli korjasin preesensit imperfektiin, aika rasittavaa) ja tarjoilen tämän nyt teille muka-tuoreena, "yön tai useemmankin yli levänneenä pullanassukkana". Ja kun nyt kerta tässä muutenkin homeita raaputellaan niin täytetäänpä tämä postaus vanhoilla puhelinkuvilla.
