12.2.2017

Popparit esiin ja tikut ristiin!


Joko hetikohtapiannyt syödä saa?
Cicaro: HETIPIAN. Kaikki koolle kutsu-KAA. Tärkeä ilmoitus on, joutukaa jo HETI, PIAN.
Caramel: mitä vouhkaat. Mee kotiis. Äiti raaputa? *mielistelypommitus*
Cicaro: paljon uutta, hirveesti kaikkea ette usko kattokaa haistakaa maistakaa!!
Sani: sanoko joku ruokaa? No, jaa. Ei vanha jaksa laittaa mahatikkuakaan ristiin asian selvittämiseksi.
Äiskä: tytöt tahotteks te...
Cicaro: ONKO SULLA SIINÄ POPPAREITA JA MAHATIKKUJA äiti anna yks anna viis pliis äiti heitä jo äiti äiti PIAN jooko lupaan että kepit menee ny kolmannella tai ainaki neljännellä jooko haen nollatuloksen kisoista okei anna nyt jo viis Cara mene pois!!!
Caramel: *istun tässä kauniisti hiljaa kiltisti oikea etujalka ilmassa ja odotan*
Aurora: *seison tässä silmät lautasen kokoisina ja päästelen norppamaisia ynähdyksiä*
Cismet: ei mitään nähtävää meni jo.
Cicaro: mikä jo meni?
Cismet: namit. meni jo. kiitos.
Cicaro: !#&#!!"*^*!!!
Äiskä: Kun ei ole oikeestaan uusia nämä, kuosi vaan on vähän muuttunut.

"Lähdemme viemään sanaa uusista maukkaista herkuista koko Savoon. Palaamme kun
tassumme jäätyvät."

Oscar Popcorn

Rapea ja kevyt (rasvaa vain 0,8% ja yhdessä popparissa n. 4 kcal) herkkupala riisistä ja siipikarjan maksasta. Painontarkkailun suhteen kätevä tuote, ja sopii kaikille koirille herkutteluun ja hemmotteluun. Tuote ei sisällä lainkaan gluteenia tai lisäaineita. Pakkaus on saanut uuden ulkoasun, ja uudelleensuljettava pakkaus varmistaa namien aromien säilymisen.

Saatavuus hyvin varustetuista marketeista kautta maan, sekä Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälästä Kuopiosta.

Oscar Kylmäkuivatut mahatikut

Näitä hurjan energisiä mahatikkuja voi käyttää esimerkiksi vaelluksilla ja retkillä. Energiapatukat sopivat aktiivisille koirille myös herkutteluun muuten vain. Patukat sisältävät runsaasti energiaa, 447 kcal/ 100g! Tikut valmistetaan hitaasti kylmäkuivaten, joten aromit ja maut ovat todellakin kohdallaan. Tässä on hyvä tuote nirsoillekin koirille. Mahatikut valmistuvat Kuopiossa kotimaisia raaka-aineita käyttäen. Lihapitoisuus on korkea, 90 %. Pussilliseen kylmäkuivattuja mahatikkuja on käytetty n. 300 g tuoretta lihaa. Tuotteessa ei ole viljaa eikä väriaineita.

Uudistuneen ja uudelleensuljettavan pakkauksen näet nyt mm. Prismoissa, S-marketeissa, K-Citymarketeissa sekä Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälästä Kuopiosta. 



Massutikut, molempien tyttöjen valinta. Mahatikut yllättivät sillä, miten helppoja ne oli pilkkoa. Rakenne on sopivan pehmeä. Näiden suuri energiamäärä hirvittää hieman lihomisherkkien koirien kohdalla, mutta retkeilyä harrastaville tämä on täsmätuote! Keveyttä reppuun ja paljon energiaa tarpomiseen. Pussi on uudelleensuljettava, joten voimakas aromi säilyy tallessa eivätkä tikut pääse kastumaan. Maistuvuutta mitattiin kvantitatiivisesti kuolamäärään perustuen, mutta koe jouduttiin keskeyttämään keittiön maton liiallisen kuolaantumisen vuoksi. Raadin hyväksyntä annetaan siis yksimielisesti äänin 5 - 0.

Seuraava pussukka sopii meille lihomisherkillekin yksilöille - popparit kulkee myös kevyesti mukana matkassa mökillä, treeneissä ja miksei siellä vaelluksellakin, joskin runsasta energiaa hamuaville retkeilijöille tämä vaihtoehto ei ole sopivin. Tämä vaihtoehto ei tahraa taskuja ja ne kulkeutuvat testatusti ehjinä takin taskussa vauhdikkaammassakin lenkissä, joten ne ovat aika napakkaa tekoa. Rapsakat popparit poksuivat suoraan lauman suosioon äänin 5 - 0.

9.2.2017

Koulutusohjaajan jatkokurssi

Nyt on jatkokouluttauduttu, jee. Olipa kiva kurssi. Ei edes kurssin vastaisena torstaina alkanut mahatauti laskenut tunnelmaa, vaikka yleistilaa se pariksi päiväksi laskikin. Olin hakemassa Cismetiä kotikotoa, ja siellähän se tauti alkoi eli yövyttiin sitten kotikotona kun ei viittiny lähteä tunniksi rattiinkaan oksentamaan. Ah ihanuutta. Uravalintoja, kuka haluaa saada töistä mahataudin ja kuka ei.



Perjantai kului pakkonärppien ruokaa ja kurssia valmistellessa. Kurssin alkuperäinen järjestäjä oli jo järkännyt kaiken valmiiksi kurssia varten, eli minä vain laitoin hallimme kurssikuntoon. Kolmen ceen kööri eli CCC oli mukana kurssilla ollen vuorotellen hallissa. Tytöt toki ootteli kiltisti sivussa mutta niin teki Cismekin hetken aikaa protestoituaan häkkiin joutumista. Välillä se tylsistyi uudelleen ja vinkui, mutta odottelin aina että se hiljenee hetkeksi. Ja eikun palkkaa turpavärkkiin. Välillä käytiin leikkimässä ja pisulenkillä. Isot tytöt pääs lauantaina melkein 4km juoksulenkillekin kun yksi kurssilaisista halusi juoksukaverin lenkilleen. Ensin likat protestoi ja katteli taakseen, eivät meinanneet suostua lähtemään vieraan mukaan lenkkeilemään. Oli ne kuulema porttien ulkopuolella viimein hyväksyny että mennään sitte. Autoon eivät meinanneet suostua menemään kans, koska äiti apua joku vie meidät pois. Hehee.



Lauantaita väritti vielä pisulenkillä kohdattu irtokoira, joka oli alle vuosikas yorkkimix. Omistajaa ei ensin näkynyt mailla ei halmeilla, ja nuori koira yritti epätoivoisesti ja viluissaan lähestyä meidän koirakööriämme. Jokaisella meistä oli vähintään kaksi koiraa hihnassa, joten ihmisen kättä väistävän pikkukoiran kiinni nappaaminen vilkkaan tien varressa osoittautui hankalaksi hommaksi. Saatiin pentu kiinni ja yksi meistä lähti viemään sitä minun autooni häkkiin, kun me muut jatkoimme eteenpäin siinä toivossa että löytäisimme omistajan.

Hetken kuluttua omistaja ilmestyikin - humalassa ja koiraansa takaisin ärjyen. Auton luona päätimme että emme anna koiraa takaisin omistajalle. Omistaja oli aggressiivinen, ja yritin sanoa että koiraa ei saa enää tässä vaiheessa rangaista. Omistaja olisi halunnut että vapautan koiran jotta hän testailee tuleeko koira nyt luokse. Huhhei... Sitten hän pyysi että voisimmeko pitää koiraa muutaman viikon ajan hoidossa tiloissamme. No emme tietenkään. Annoin kaksi vaihtoehtoa - joko hankit jonkun ystävän hakemaan koiran lähitunteina tai vien sen päivän päätteeksi löytäeläinsuojaan.

Omistajaa ei paljoa koira kiinnostanut, ja hän lähti pois paikalta. Otimme koiran loppukurssiksi halliimme lämpimään, koska se tärisi kylmästä. Se sai vettä, ruokaa ja huomiota. Se oli kurssin virallinen maskotti, ja illalla vein sen löytöeläinsuojaan.



Cismet joutui sunnuntaina odottamaan autossa pidemmän pätkän jossain vaiheessa. Se oli tuona aikana syönyt valjaat päältänsä (tai no rikkonut) ja silputtanut makuualustan. Onneks tilasin makuualustoja lisää. Pennun tuholista vaan jatkuu ja jatkuu... Miks se kotikotona silputtaa vaan pahvia ja puuta. Okei, kasan pantoja ja hihnoja ja pari mattoa se on sielläkin silputtanut. Hyvin herkästi tylsistyvää sorttia on neiti! Sitä sanottiin kurssilla karjakoiraksi ja sittemmin aussiksi. Cica ja Cara sai toimia demokoirina saksalaisen ja pyöräytyksen esittelyssä sunnuntaina. Kurssin lopuksi tehtiin vielä porukassa fysiikkatreenit ohjaajille, eli eipä hengästymiseltä ja hikoilulta vältytty sittenkään. Kurssitehtävän palauttamista vaille valmis setti.




Tytöt muisti jo unohdetun harrastuksensa - pudotetaan takit ripustuslenksut rikkoen naulakosta, jotta päästään syömään lenkeiltä taskuihin unohtuneet namit. Inhoon ommella nuita lenksuja paikoilleen, ja jos taskut unohtuu takeista kiinni, niin koirat repii taskut rikki. Onneks oon muistanu jättää taskut auki niin ovat "vaan" rikkoneet lenksut. Kylläpä Meli siristeli silmiä kun toruin takkien tiputtelusta. Cica heilutteli häntää ja katto vähän vajaaälysen näkösenä että kiva ku tulit kotiin.

PSSST. Mitäs tahotte 350 lukijan kunniaksi - arvontaanko vaikka jotakin, vai haluatteko jonkun erikoispostauksen? Ehdotuksia otetaan vastaan ennen kuin 350 lukijaa täyttyy.


Rikkonaisia renksuja ja seuratakki, grrrr.

Viikkotreenissä tutustuimme normaalisti rataan jota emme tällä kertaa olleet saaneet tutustuttavaksi ennalta. Kun sopiva sotasuunnitelma radalle oli tehty, täytyi rata suunnitella nopeasti uudelleen - nyt jokainen este täytyi kiertää toiselta puolelta kuin oli suunnitellut. Eli käytännössä joka tekniikka meni uusiksi. Tekniikat oli hyvin hallinnassa.

Tehtiin onnistuneesti sellasia tekniikoita mitä ei normaalisti tuu käytettyä, kuten backlappia, leijeröintiä, sylkkäriä, poispäinkääntöä ja twistiä. Tekniikat sujuvat kuin vettä vaan, joten niitä pitäisi uskaltaa käyttää enemmän. Sitä vaan turtuu käyttämään aina niitä samoja tekniikoita, vaikka ne ei aina ees oo nopeimpia tai sujuvampia. Kumpikin koira teki pitkästä aikaa niin hienoa A:ta että apua. Ne puolistoppas aivan A:n alareunassa sekunnin sadasosaks ja jatko matkaa. Mulla on uusi sotasuunnitelma kontakteille, piti ihan kirjottaa itelle ylös johdonmukaisuuden vuoksi, että miten ohjaan kunkin kontaktiesteen. Keinu on selkeä, mutta A ja puomi tuottaa aina epäjohdonmukaisuuksia. Jospa ne nyt alkais sujua johdonmukasesti, kjähä.

PFFFF.

5.2.2017

Lihashuoltoa

Cara on kasvattanut yhdessä hujauksessa turkkinsa takaisin pentueen jälkeen.
Cicarokin on kasvatellut muhkeampaa turkkia talven varalle!
Tytöt käväs 17.1. hierottavina.

Caramelilla oli nestekertymää selän ylimenokohdassa, joka saattaa johtua pentueesta. Sen vasen takavarvas oli mahdollisesti luksoinut. Muualla ei jumeleita ollut ja koira nautti ensiminuuteista alkaen käsittelystä.

Cicarolla oli jumia varsinkin oikealla puolella. Sen SI-nivelessä oli jumia ja vähän koko selässä oli sellaista yleistä kalvokireyttä. Hieroja mietti, kompensoiko Cica liukkailla keleillä C-lonkkiaan hakemalla tukea lonkilleen lanteen lihaksilla, jotka sitten jumiutuu tästä johtuen. Hän suositteli käväisemään osteopaatilla ihan varmuudeksi kun ei oo koskaan sellasella käyty. Varsinkin harrastuskoiria suositellaan käytettävän edes satunnaisesti osteopaatin käsien alla, joten passaa käväistä.

Jumit selittänevät Cicaron viimeaikaisen hermostuneisuuden aika suurella varmuudella. Cicarolla oli jumia myös päässä/ohimolla vasemmalla puolella. Cican olemus on Caraa varautuneempi ja herkemmin hermostuva, joten Cicaro saattaa kerätä itelleen sellasta henkistä kireyttä joka näkyy myös sen kropassa. Cara on kudoksiltaan aivan erilainen, sellainen löysempi, ja olemukseltaankin aika erilainen, chillimpi. Cicaron vasemmalle taipuminen on ollut vaikeaa, joten sekin selittyi oikean puolen kireyksillä.

Molemmille koirille suositeltiin tasistyynyharjoitusten jatkamista esimerkiksi niin, että etuosa on korokkeella ja takaosa on tasistyynyllä. Harjoituksissa laatu on ensiarvoisen tärkeää, eli harjoitteet tulee suorittaa jalat suorassa, hitaasti ja vakaasti. Lanteita vahvistellaan nyt talviaikaan hangessa lenkkeilemällä. Pyritään käymään tänäkin vuonna hierojalla 2 - 3kk välein.

Treenirintamalla on kova motivaatio tehdä tuloksia tänä vuonna. Tehtiin yksissä treeneissä kellotuksia Topteamin rataharjoituksen myötä. Tässä muutama havainto niistä.

Pyöräytys + saksalainen 4,5s
Takaakierto + saksalainen 4,9s
Pyöräytys + pakkovalssi 5,5s
Takaakierto + pakkovalssi 4,6s

Testattiin myös yksissä treeneissä, miltä tuntuu olla agilitykoira. Piti samaan aikaan hyppiä x-hyppyjä ja koskettaa käsillä pää, olkapää, peppu... ja selittää samaan aikaan miten meinasi suorittaa takana olevan radan, siihen tietenkään katsomatta! Jossain vaiheessa jalat alkoivat loikkia aivan miten sattuu ja rytmi junnasi pää, olkapää, pää, olkapää... ei ole lainkaan helppoa olla agilitykoira.

Käytiin Sussun kans treenimässä hallilla yhtenä perjantaina. Kehittelin miun koirille taas meidän heikkouksien pohjalta tollasen radanpätkän. Caralle umpiputkee, molemmille itsenäisesti päättyvää keinua ja keppejä jotka loppuvat kirjaimellisesti seinään. Näistä voi taas varioida mitä tahansa muutakin.


Kotikotona punnattiin Cismet, jolla on nyt säkää 50cm ja painoa 20kg. Iso likka! Otettiin rakennekuvakin melkein 7kk ikäisestä neidistä. En ottanut sitä nyt minulle koska olen yövuoroissa, tulisi niin pitkiä yksinoloja pienelle. Se on rauhoittunut jonkin verran. Sellainen överi häslääminen on jäänyt pois, vaikka muuten menojalka vipattaisi. Koko 5-päinen paimenlauma oli kotikotona samaan aikaan. Ihana kun koko lauma tulee niin hyvin toimeen pikkuihmisen kanssa, joka oli myös mummolassa vierailulla. Koirat väistävät pientä ihmistä kohteliaasti ja käyttäytyvät rauhallisesti, ja toisinaan ihmettelevät kun pieni ihminen kanniskelee koirien leluja.

Pidempää karvaa näyttäisi tulevan ainakin kaulukseen, mahan alle ja takajalkoihin sekä häntään.
Rakenteeltaan pitkänomainen kuten emonsakin. Takaosasta vielä varsin suora.
Kuitenkin ikäisekseen sopusuhtainen kokonaisuudeltaan. Merlevärityksen pohjaväri on Caraa
vaaleampi. Cara on hyvin tumma merle pohjaväriltään.