24.4.2012

Aurora ellässä

Napero kävi hakemassa itelleen tehosterokotuksen ja sirun niskaansa. Rabies sai Aujoojan hieman sätkyilemään ja raaputtelemaan, mutta eipä pahemmin muuten reagoinut. Siru tuntui tietysti ikävältä ku semmone parin millin neula tunkastiin niskanahkaan. Painoa 7,25kg, eli lihonut kuukaudessa 2kg.

Parin viikon hujakoilla päästään mätsäämään, nyt pitäiski alkaa opettelemaan ihan urakalla seuraamista ja seisomista, on vähä vaiheessa vielä. Onkin tulossa tälle keväälle mukavasti mätsäreitä Kajaanissa, Caramel joutuu ne ohittamaan koska se aloitti juoksemaan pari päivää sitten. Mut Kiksun ja Auroran kans saa nyt mätsätä, Kiksun kans pitäs jotenki treenata tuomarikammoa pois, muuten se esiintyy kyllä tosi näppärästi.

Vertailin painoja Cicsun, Carskin ja Aan välillä, kun tyypit oli 18-viikkosia. Aurora menee just Kiksun ja Karskin välissä painonsa kanssa. Kiksu oli 6,2kg, Karski 8,7kg ja Aurora on 7,3kg 18-viikon iässä.

Auroralle ellä määräsi vetoleikkejä, jotta kulmuritkin saadaan irtoilemaan. Tänään ois taas toko, jonne suunnataan tällä kertaa vain Kiksun kans, koska Cara juoksee ja Auroraa en viiti nyt pannalla kiusata ku niska on kuiteski hellänä, ja sirun aluetta ei nyt sais kauheena muutenkaan rasittaa, että siru koteloituu mukavasti eikä lähe liikkeelle. Siispä Kiksun kans privaattitreenit!

21.4.2012

Match Show, Kajaani

Sateinen keli ja aikainen aamuysi, mut mätsäreihin suunnattiin parin kaverin ja collietyttösten, Moonan ja Sissin kanssa. Osallistujamäärä varsin pieni jo alkuunsa, joten pelkäsin ettei seropeihin tule muita ku minu neitokaiset, ja niinhän siinä sitte käviki. Esitin ensin Caramelin ja sitte Cicaron, ja sitte kumpiki yhessä, Cicsua vei joku jonka nimeä en vieläkään tiedä... :D Caramel MON1, Cicaro MON2.

Caramel BIS-kehässä tokavika eli BIS6, hienosti anto kopeloida ja ravas kans ihan kohtuullisesti, mut ei ennee täs vaihees päivää malttanu seisoskella aloillaan niin mukavasti. Cicsu aristi taas tuomaria, joten siks Cicsu toisena, mut Cicaro maltto nyt seistä iha sigamageesti, ja ravaaminen oli tosi nättiä! Jos vaan antas kopeloida paremmin, niin ah nam.

Shelteiks näitä taas luultiin, ja jospa ens kerralla ois seropeissa ees muutama vastustaja, vähä tympeetä kisata ns. itseään vastaan... Caramelilla tosin jäänee mätsärit nyt vähälle, se alkaa juosta hetkenä minä hyvänsä... Sitte mätsätään Auroran kanssa jo ihan kohta.
Palkintoporsaat.

15.4.2012

Sadehauvat

Märkää keliä on piisannut, mikä meinaa sitä, että tassupesujakin on suoritettu varsin hurjaa kyytiä! Kaveri Savosta oli käymäs tääl Kainuus torstaista lauantaihin, puistoiltiin hauvojen kans paljon ja saateltiin Aujoojan kans lauantaina kaveri takas junalle. Aurora on ollut nyt täysin sisäsiisti jo monen monta päivää! Se malttaa odotella aamullakin jo ihan hyvän aikaa, että saan puettua päälleni, kun ennen piti hiipiä pukemaan ja juosta pennun kans ulos. Neiti myös osoittaa, kun sillä on kiire ulos, kun se käy tökkimässä ulko-ovea. Ja ulos kun pääsee, niin tekee heti tarpeistonsa ulos mitään jahkailematta! Voi kun ei olisi mikään ohimenevä hyvä sisäsiisteyskausi nyt tämä.

Madotukset annoin pennulle tos viime maanantaina, ja tehosterokotus ois tulosillaan reilun viikon päästä. 21.4. suunnataan pitkästä aikaa mätsäämään tenujen kans, saas nähä miten kova uho on päällä siellä ku noi on ny iha murkkuja ja jokaselle pittää rähjätä. Tykkeen kovasti joo, ehke mennää vaa nolaamaa ihtemme mut vähät me siitä. Tavoitteena, että Cicaro ei pelkäisi tällä kertaa tuomaria, vaikka se olisikin hiliane, äkkiliikkeinen, isokokonen mieshenkilö, niinku viimeks.. Niin, ja että kumpiki neiti malttaisi esiintyä ihan muksasti.

Aivan joo ja tänään tuli lenkillä vastaan toinen koirakko ja pysähyttiin siinä turisemaan hänen kanssaan, ja tää sitte alko tää koiran omistaja kyselemää että harrastanko koirieni kans näyttelyitä. Totesin vaan tyynesti että nää on kaikki ihan sekarotusia. Tää ihminen oli hetken hiliaa suu raollaan, toljotti mun rakkeja ja totes että elä vaa mee sanomaa kellekkää että ovat sekarotusia, ku ovat noi hemmetin hienoja. En oikein tajunnut pointtia, kyl mä ainaki ihan ylpeenä näitä seropeiksi esittelen, ylpeenä siitä että ne ei oo puhtaita. Joten miksi piilotella ja häpeillä. Hmh. Ihan jännä huomata mite moni luulee näitä puhtaiks. Toine on ylikorkee merle ja toine on pystykorvane poskimerkitön trikki, joka kantaa häntäänsä selän päällä. Noh, shelttejäki löytyy tätä nykyä niin moneen lähtöön et ihmekkös tuo toisaalta jos ihmiset erehtyy.

Täs viel joitaki otoksia yhelt lenkilt Moonan ja Sissin kans.

11kk
11kk
Merleilyy
Trikkeilyy

10.4.2012

Teinimutanttininjapaimenet

Maaginen vuoden ikä alkaa lähenemään, ja sen huomaa mm. siitä, että kun lenkeillä aiemmin toiset koirat ohitettiin aika huomaamattomasti, niin nyt tenut rähjää ohitustilanteissa ja jäävät toljottamaan koirakavereita pitkäksikin aikaa. Karski nostaa häntänsä ja pörhistelee joka vastaantulijahauvalle, Kiksu pomppii kahella jalalla kohti. Voi nolo tätä laumaa. Eipä siinä auta ku ottaa taas privaattitunteja jokasen kanssa ja nakkia matkaan ohitustilanteiden varalle.

Toisinaan sanotaan että mikäli koira on kuriton ohitustilanteessa, sitä pitäisi nykäistä lyhyesti ja terävästi hihnasta ja sähähtää sille (Cesar Millan). Missään nimessä karjuminen, niskavilloista roikottaminen ym. epämääräinen toiminta ei ainakaan auta, koska koira vaan alkaa yhdistää ohitustilanteet kurjaksi puuhaksi. Sen sijaan kehuminen jo aikaisessa vaiheessa, ennen kuin koira kerkeää kiihtyä, auttaa. Itse en ole kovin hyvä pitämään hermojani, eli jos koira todella alkaa kehuista jne namikikoista huolimatta perseilemään tai rähjäämään, niin aivan varmasti nappaan niskasta ja laitan maahan ja pidän rakkilapsen kans siinä, kunnes tilanne on rauhoittunut.

No, treeniä ja treeniä.

8.4.2012

Kevätfiilistelyä mökillä





Kuvat kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa ^^

7.4.2012

Pääsiäinen

Voi että, olipa mulla ikävä Cicsua ja Caruskia! Ja voi hitsi kun neidit oli saanu taas karvaa ylleen :o Kiksun häntäkarvat on venyny ihan hurjasti, ja Karski on saanu mahaan ja koipiin lisää karvaa. Aww. Junamatka Auroran ja Sanin kans Kajaanista Kuopioon sujui rauhallisissa merkeissä, konnari jäi aina ohimennessään raaputtamaan ja juttelemaan Auroralle.... Tais vähä kylminkin konnarinsydän pehmetä tollaselle pennunrääpäleelle :D

Käytiin tänää jäällä ja metässä hankiaisten kautta kulkien, lauma tykkäs ja riekkuivat ihan onnessaan. Käytiin myös mökillä pilkillä js koirat sai juosta ihtesä väsyksiin, matka takas kotiin meni siis aika väsyneissä merkeissä. Tekasin tossa iltamissa pari pantaa ku lauma nukku, ihan testikappaleita ku en ennen pantoja oo väsänny. Tein eka nahkaisen puolikurkkarin, jossa pinkkiä koristenauhaa päällä ja pari niittiä. Innostuksissani tekasin vielä toisenkin pannan, täl kertaa yhdistin ruskearuudulliseen fleeceen pinkkiä nylonia ja värikästä koristenauhaa. Ihan nuo onnistu mukavasti omasta mielestä. Tuntuu et jokane vastaantulija tuunaa nykyää nuita pantoja, jote miks en minäki vois paria tekasta laumalle ja kavereitte koirille.

Yllätyin muuten, että Aurora on enää 5cm päässä Cicaron säkäkorkeudesta. Jos ei hidastu tuo kasvu, niin menee vissiin Caramelinkin ohite tuo pentu. Sanin punnitsin, ja se oli laihtunut reilun parin viikon aikana vähä yli 2kg. Ei hassummin.



Lisää kuvateksti
Auroralla on luoksetulo ihan hakusessaan, ja syytän siitä ihan vaan sitä, että kaupungissa koira on 247 hihnan päässä, joten eipä siinä paljoa luoksetuloa treenata. Ja eri asia taas kämpäs sisätilois treenaa. Pihalla nassikka juoksee karkuun ja ei vaan ihan selkeesti YMMÄRRÄ mitä "tänne" tarkoittaa. Tänään metäs otin muun lauman avuksi ja treenasin luoksetuloa että kutsuin koko lauman luokse, jolloin Aa tuli myös, ja namia turpaan heti vaan. Nakkelin sitte vielä ylijäämänameja hangelle ja koirat etti niitä ihan kikseissä.

Huomenna taas mökille puita mättämään kesän rillailuja varten, koirat tietysti messis ja kaveri tulee kans koiran kans mukaamme. Ainiin, aamusta käydään muorin kans pilikillä, joten tulee ihan samanlainen päivä koirille huomisesta kuin tämä päivä oli. Aika rankka, mut pitää ruokkia lauma tuhdisti aamulla.






Kuvapläjäys vielä tähän näin.

1.4.2012

Lauman ruokailu

Erikoispostaus siitä, kuinka paimenlauma ruokailee. En oikeastaan ole kiinnittänyt kuin vajaan kahden vuoden ajan huomiota koiriemme ruokintaan, eli kun kaavailin Sanille jälkikasvua, aloin ottamaan selvää ruokintaan liittyen. En ole enkä tule olemaan mikään asiantuntija, mutta halu kehittyä ja saada lisää tietoa on suuri. Ruokinnan voi hoitaa todella monella eri tapaa, ja tämä on vain yksi tapa, joka soveltuu juuri meidän laumallemme.

Meillä lauman jäsenet ruokailevat aina samaan aikaan, ja ruokailu on aina rauhallinen tilanne. Jos ruokailemassa ovat kaikki 4, saa aina Sani ensin ruuan eteensä, jonka jälkeen annan ruuan samaan aikaan Cicarolle ja Caramelille, ja viimeisenä ruuan saa Aurora. Ruokailu on aina vahdittu tilanne, koska muuten otukset kiertävät toistensa kupeille ja erityisesti Aurora syö muiden ruuat. Aamuruuan lauma saa tavallisesti 8-11 aikaan. Iltaruoka taas tarjoillaan 18-20 välillä.

Sani syö aamuin ja illoin, päivällä se harvemmin saa mitään. Se syö ruuan hyvin hitaasti, nappula kerrallaan ja tiputellen sen mielestä "syöntikelvottomat" nappulat kupin vierelle. En tiedä, miksi se näin tekee, mutta lopulta se useimmiten syö myös lattialle tiputtamansa nappulat. Sani ei ole kovinkaan ahne ja se tulee toimeen aika vähällä ruualla, ja se jättää herkästi syömättä jopa kokonaan.

Cicaro, Caramel ja Aurora syövät aamuin illoin, ja toisinaan päivisinkin pienen aterian, jos on liikuttu reilusti tai ne vaikuttavat erityisen nälkäisiltä. Kuppiin harvemmin jää mitään, koska ruokahan näille kaikille maistuu. Mistä lie perineet ruokahalunsa, sillä eivät ainakaan Sanilta... Erityismaininta Aurorasta, että sen ruokahalu on aivan suunnaton. Cicaro on toisinaan huono syömään, ja C&C syövät äitinsä lailla yleensä aika maltillisella tahdilla.

Tarkemmin siitä, että mitä lauma sitten syö, niin meillä syödään puoliksi teollista kuivaruokaa, ja puoliksi kotiruokaa. Nappulamerkki vaihtelee, tietysti sekoittaen uutta vanhan sekaan jo hyvissä ajoin. Nyttemmin tosin olemme löytäneet meidän lauman suosikit, eli J&V ja HHC. Liian iso raekoko karkottaa koirat kupilta, joten suosin litteää raetta tai muuten pienikokoista ruokaa, koska en liota ruokaa koirille.

Lisäksi nappulan sekaan menee milloin mitäkin kotiruokaa kuten raejuustoa, jauhelihaa, piimää, lihapullia, juustoa, pakastevihanneksia soseena, kermaviiliä, riisiä, kananmunaa, ruokaöljyä... Lisänä lohiöljyt ja merilevä silloin tällöin kuurimuotoisena. Toisinaan kokkaan puuron, johon sekoittelen aina jotakin lisuketta, ja puuro maistuu koirille erityisen hyvin. Uutena trendinä meillä on mikromunakas, elikkä kananmuna kippoon ja minuutiksi mikroon. Lisäksi meillä murkinoidaan harvakseltaan tuoreruokia, mitkä maistuvat mukavasti kaikille neljälle. Tiedän, että märkäruuat ovat melkoista höttöä, mutta meneväthän ne pienenä lisänä harvoin ilman sen kummempaa syytä.

En ole ainakaan vielä harkinnut barffausta, koska pakastintilaa ei ole riittävästi.

Eräs aamupala, puuro jauhelihan kanssa.

Jos vähän kuulumisia

... tähän väliin. Sani on laihtunut, eli dieetti on tepsinyt. Dieetti on sisältänyt reilusti liikuntaa, eli koira aina mukaan käpöttelemään kun vain on mahdollista, myös yhelle kauppareissulle otin otuksen matkaan ku nakkasin karuskia Siwasta ku mentii sitte Sanden kans leffailtaan kaverin luokse. Hirvitti jättää ekaa kertaa koskaan koira kaupan pihaan kii, kiristin pantaa ja laitoin sen kymmenellä solmulla tolppaan kiinni, ja kiiruhdin muutamaks minuutiks kauppaan ja pälyilin 247 ikkunasta, ettei kukaan vaan vie miu Sandea, mut Sampsaha haukku koko ajan ulkona ku se luuli et mä hylkäsin sen siihen lopullisesti, joten tuskin sitä kukaan ois ees uskaltanu nakata matkaan.

Mut en mielelläni jätä otusta vahtimatta, ainakaan Kajaanissa.... Suomen rikollisimpia kaupunkeja nääs, vaikka onneks mamuskit pelkää koiria. Kiertävät Sanden aina kaukaa lenkeillä. Ja onneks Sani on aika suojelevaistaipuvainen koira, haukkuu ja murisee jos näkee mielestään jotakin epäilyttävää, kuten viikko takaperin näki yhen Kajaanin monista patsaista tos keskustas. Semmone parimetrine metalline uketsu ku ilmesty nurkan takaa, ni joha alako koiralla suojelusrefleksit pelata. Haukku ja muris ihan hurjana sille patsaalle ja mä käkätän kaverin kans vieressä Sande-the-suojeluskoiralle.

Ihan turvallinen viilis ku koira osaa tolleen... olla pelottava. Vaikka tuo hemmetin nallekarhu ei koskaa vois tehä kellekkää mitään, niin on ihan kiva että se edes toisinaan osaa esittää olevansa hurja suojelussäähveri.

Niin aivan joo siitä Sanden dieetistä, ruokinta ollu aamuin illoin varsin säännösteltyä. Aamuisin ei meinaa koiralle ruoka kelvata, ellei sitte joskus aamulenkin jälkeen sattumalta. Päivällä sitte oon nakannu ruokaa nassun eteen, jos ei aamulla ole syönyt. Illalla syö kyllä aina ruokansa, ja ohjaa pennunrääpäleen murhaavalla katseella pois kupiltaan, jos pentu yrittää viiä arvon rouvan ruokia.

Sande oppi tuon tuijotuksen voiman jo pentuna, ja käytti sitä aina kissoihin. Kissat läks hyvin hiljakseen ja varovasti astelemaan veks keittiöstä, kun Sampsa niitä hetken toljotti matalasti alta kulmain.  Herkkuja oon neidille heitelly aikalailla tavalliseen tapaani, muutaman päivässä. Extraherkkuna saivat tänään kananroippeita. Sanilla tuntuu jo vyötärö, ja se näkyy kun katsoo ylhäältäpäin, eli alkaa olla samas kuosis ku synnytyksen jälkeen. Oon tota vyötärölinjan näkymistä täs ootellu, ja pari viikkoa dieetiiä on jo takana, et aika oliki jo näkyä. Vielä jos kilon tahi pari sais pois niin voila.

Aurora elelee tavallista pennun elämää. Aapin kans on lenkkeilty aika reilusti, ja se sai tänään kaulaansa ensimmäistä kertaa punaisen huivin. Aapi näyttää ny iha rokkarilta. Meil o joku ihme perinne et aina pitää joka koira huivittaa jossai vaiheessa. Vastustan elukoitten turhaa pukemista, mut huivi kaulassa on OK, enkä mä pidä pantoja tai huiveja tai mtn koirilla sillon ku ne on sisällä hiimailemas. Muutama kuva tähän näin.

Rockstaarr!
Sandetsu päikkäreillä.