Syysretkikuvia

Teimme syksyllä kuuden kansallispuiston kierroksen 25.9. - 29.9., kun opintovapaalla oli aikaa: Päijänne, Sipoonkorpi, Nuuksio, Liesjärvi, Torronsuo, Puurijärvi-Isosuo. Reissu huipentui Jennyn tapaamiseen. Kiersimme porukalla Puurijärvi-Isosuon. Tällä kertaa ei ollutkaan mennyt pitkään viime tapaamisesta, koska näimme kesällä viimeks meidän mökillä. Kaikki postauksen kuvat ovat Jennyn käsialaa.

Enemmän kuvia syksyiseltä kansallispuistoretkeltämme löytyy Instagramistamme. Tänne blogiin tulee aika vähän enää jaettua meidän arkea.

Koiraveljeni Savu

Käväisimme Ylöjärvellä kesälomareissulla. Nappasin mukaan omat nassut plus Kissen. Meinattiin ensin että kuljetaan junalla, mutta silloin mukaan olisi voinut ottaa vain Kissen. Vaikka kaikki kolme käyttäytyisivät kiltisti junamatkalla, on paikasta toiseen siirtyminen kolmen koiran ja kantamusten kanssa - junan tilanpuutteesta puhumattakaan - hieman hermoja repivää. Siispä koirat auton kyytiin ja matkaan.

Kaarroin koiramobiilini Ylöjärvelle iltamissa, joten ensimmäisenä ohjelmistossa oli lähinnä nukkua ja odottaa seuraavan päivän ohjelmistossa olevia Kissen luustokuvauksia. Kissen luustokuvien tuloksista onkin ihan oma postauksensa. Seuraavana päivänä luustokuvien jälkeen annoimme Kissen lepäillä muutaman tunnin ja suuntasimme sitten rannalle piknikille. Koirat jaksoivat juoksennella välillä järvessä kahlaillen varmaan pari tuntia. Valitsimme piknik-paikaksemme tyynen ja suojaisan poukaman, sillä tuulinen keli teki osan rannasta todella aallokkoiseksi. Kuvia kertyi aika lailla.



31.5. pidimme höntsäilypäivän ja 1.6. suuntasimme Riuttaskorpeen muutaman kilometrin mittaiselle vaellukselle Hannan, Supin ja Aurin kanssa. Kolmen koiran kanssa puolirikkinäisten pitkospuiden tallaaminen ja risukossa talsiminen oli mielenkiintoinen kokemus. Voi kun koirat voisivat olla aina irti. Keli suosi, ja Suomen kuiva kausi teki terää normaalisti märälle reitille. Ei kastuneet kengät, joskin vaelluskengät olisivat sietäneet kosteampaakin polkua. Kisse-neiti oli oikein mallikelpoinen vaelluskaveri. Tulee vaan puuhattua Kissen kanssa niin vähän, että siihen ei oikein ole samanlaista "tatsia" ja tuntumaa kuin omiin koiriin on. Pitäisi napata se joskus mukaani kaupunkiin, nyt kun se on oppinut kotona pysymisen salat sun muut kotopuolessa.

Päätimme, että Suomen suvi on niin lämmin, että nukuimme yhden yön teltassa talon vierusnurmikolla. Telttaan mukaan pääsivät etuoikeutetusti pienimmät ja vanhimmat, Kips ja Karps. Likat nukkuivat teltassa kuin vanhat tekijät. Aamuyöstä siirryimme sisätiloihin nukkumaan, kun koirat alkoivat vahtia ulkona töihin lähteviä ihmisiä ja olipa minulla aika kylmäkin yön jäljiltä kesämakuupussineni. Lämmin sänky siis houkutteli.

2.6. käväisimme hiekkamontuilla. Koirat olivat paahteessa niin laiskoja, että kovin vauhdikkaita kuvia ei tuolta kuvausreissulta jäänyt saaliiksi. Jonkun yli lentävän linnun perään ne jaksoivat hieman suunnata ja siinä se.

Kissen matkapahoinvointi on selvästi helpottamaan päin. Carallakin se helpotti noin kahden vuoden iässä. Kisse matkusteli Jyväskylän seudulle saakka ihan ilman oksenteluja, ja pysähdyimme Jyväskylässä syömään jäätelön. Ylöjärvellä perillä kohteessa Kisse oli kuitenkin oksentanut lähinnä kasan ruohoa. Loppumatka Jyväskylän jälkeen olikin huomattavasti töyssyisempi.

Juuri pienet, mutkaiset ja mäkiset tiet ovat pahimpia tuon purjoilijan mielestä. Kotimatkalla Kisse ei oksentanut lainkaan. Kisselle on kuitenkin jäänyt samalla tapaa hieman negatiivinen mielikuva autoilusta kuin Carallekin on. Ne kyllä hyppäävät kyytiin mutta eivät samalla tapaa varmista matkaan pääsemistään kuin autoon ensimmäisenä singahtavat Sani ja Cicaro. Ajokilometrejä kertyi tuolla reissulla useampi sata, mutta kyllä siinä on ihan erilainen reissutuntuma kun ajelee kesäkelissa omalla autolla koirat messissä versus istuisi siellä hikisessä junassa.

Teen hieman myöhemmin oman postauksensa kotimatkalta, kun pysähdyimme tapaamaan Luna-siskoa ja Rocky-iskää Saakoskella. Täytyy ensin järkätä hieman aikaa kuvien kässäykseen tuolta osin.

Alla aukeaa lisää kuvia reissusta, joten click and keeeep scrolling.

Etelän vieraita

Jenny ja Savu kävivät meillä kolmen päivän ajan, ja kuten jo nähtyä, päivät olivat varsin rikassisältöiset!

Torstaina lopetin yövuorot ja nukuin muutaman tunnin, kunnes äiti toi Cicaron ja Caramelin takaisin hoidosta, sekä tietty Cismet-neidin. Koirat olivat hoidossa uuden vuoden, koska en halua että koirat joutuvat töideni vuoksi olemaan yksin kämpillä kun ulkona räiskyvät ilotulitteet.

Kotikotona oli siis koko 5-päinen lauma nauttimassa lähes paukkeettomasta uudesta vuodesta. Ainoa joka jollain tapaa reagoi paukkeeseen oli Cicaro, joka on toisinaan narttujen tapaan iän myötä pehmennyt paukkeelle. Mihinkään muuhun se ei reagoi kuin railoihin jäällä ja ilotulitteisiin. Se hakeutui paukkeen aikaan syliin ja tärisi, mutta seuraavana aamuna se oli jo oma itsensä. Savunkin kotoa tuli viestiä että uudet vuodet olivat menneet hyvin ilman minkäänlaista reaktiota tulitteille. Hienosti meni siis taas vuodenvaihdokset.

Oli siis aika noutaa Jenny ja suosikkipoika asemalta. Sisarusten kohtaaminen oli yllättävän säyseä. Osansa lienee sillä että Kisse oli oksentanut automatkalla häkkiin ja toivotti täten velikultansa tervetulleeksi Savon mannuille. "Hyppäähhän veljpoika kyytiin, niin minä näytän sinulle vähän tätä Kuopiota!"

Voi miten Savulle olikaan tullut turkkia! Se on monessa suhteessa tullut paljon enemmän Caraan kuin isäänsä - Cismet sen sijaan on enemmän isänsä kaltainen. Hauska miten selkeästi ne muistuttavat vanhempiaan. Se voi olla joko ihan pieni seikka, ele, piirre tai ilme tai sitten jokin suurempi seikka kuten turkinlaatu, mikä muistuttaa niitä niiden vanhemmista.

Samaisena torstaina kävimme parissa eläinkaupassa junnujen kanssa. Ei ollut mitään ostettavaa, mutta eläinkaupoissa kiertely nyt vaan on niin kivaa ja ehkä vähän muodostunut meidän tavaksi. Pari kertaa mietittiin kehataanko viedä koiria läpi cittarin toiseenkin eläinputiikkiin, mutta tottahan me kehattiin. Melko vaihtelevia ilmeitä saivat koirat osakseen. Ei vissiin oo ihmiset tottunu lemmikkikauppoihin päin marssiviin koiriin. Kisse tuumas ottavansa Faunattaresta mukaan muutamia undulaatteja ja pupuja, mutta tällä kertaa ei Kisselle lupaa tähän suotu. Ehkä ensi kerralla sitten. Samaisena iltana päätimme extempore käydä uimassa Aaltotassussa yks puolituntinen, olihan viime käynnistä vierähtänyt jo pari vuotta aikaa.

Muutamia kivoja parannuksia oli tullut viime käyntiin verrattuna, ja juniorit nauttivat uimisesta kunhan ensin uskalsivat mennä rampista veteen. Kisse kävi jatkuvasti läträämässä tassut vedessä mutta veteen menemiseen se tarvitsi hieman tukea. Ramppi jännitti sitä, mutta lelut houkuttuvat hurjasti. Se nouti lelua vedestä ja ui muutaman kerran altaan ihan kokonaan ympäri. Savukin uiskenteli monta kierrosta allasta ympäri. Kissellä kesti pari pulahdusta, ennen kuin se muisti miten uidaan. Se polski hurjana etujaloillaan ennen kuin muisti että se ei ole kovin kätevä tapa edetä. Sen uintitekniikka rauhoittui nopeasti kun se keskittyi lelun noutoon eikä siihen että se pysyy pinnalla.

Pesu ei ollut Kissen mieleen, tai se oli suorastaan ikävää, mutta kuivaus ja infrapunahoito oli hauskaa. Kisse luuli pääsevänsä imuroitavaksi, eikä ymmärtänyt miksi kuonoa ei saa työntää suoraan kuivaimeen. Savusta kuivaaminen oli ala-arvoista, mutta se tyytyi kohtaloonsa. Hyvin Caramelimaista! Infrapuna oli uutta viime kertaan nähden, ja koirat olivat jo niin sippejä uinnista, että maata pötköttivät patjalla hoidon ajan. Ilta meni koira-asioita juorutessa.

Perjantaina kävimme tekemässä aamutreenit, jossa Savu teki tokoa ja minun kolmikko aksaa. Kisse meni hyppy-mutkaputki-hyppy yhdistelmää, keinua, kiersi merkkiä ja leikki. Myöhemmin saatiin idea läheisen laavun valloituksesta. Nappasimme kaverikoirakkomme matkaan ja bortsupoika toi kivasti vauhtia porukkaan. Tai lähinnä bollie haukutti olemuksellaan minun koiriani. Valpas ja nopealiikkeinen koira saa aina minun likkani rääkymään, en todella tiedä miten ne eivät siedä sellasta.

Idea oli käydä grillaamassa vähän makkaraa ja lihapullia. Ikävä kyllä ainakin tunnin kestoisten yritysten, toivon pilkahdusten ja epätoivoon vaipumisen jälkeen emme saaneet nuotiota syttymään. Puut olivat liian kosteita. Oli aivan uutta ettei +2 kelissä räntäsateessa nuotio suostukaan syttymään. 2,5 tuntia saimme kulutettua laavureissullamme ja kämpillä luotimme sähköuunin lämmittävään voimaan ja saimme kuin saimmekin evästykset syötyä.



Lauantaina suuntasimme loppiaismätsäreihin. Äitikin tuli paikalle Sanin kanssa ja esitti Cismetin. Porukka osasi olla fiksusti tupaten täynnä olevassa hallissa, mutta vain kaksi viidestä pääsi sijoille - Sani veteraanien SIN2 ja Cicaro pienten aikuisten SIN1 BIS- varmaan parhaalla esiintymisellä ikinä. Se jaksoi seistä tapittaa korvat hörössä hievahtamatta minuuttitolkulla ja ravata iloisella ilmeellä. BIS-kehässä ei enää pieniä ja pörröisiä koiria arvostettu, vaan näyttävämmät koirat sijoittuivat. Äiti nappasi Cismetin matkaansa takaisin kotiin mätsäreistä, joten sisarukset heittivät toisilleen heipat jo siinä vaiheessa.

Seuraavan kerran näemme varmaan kesällä, kun minä nappaan vuorostani lauman matkaan ja suuntaamme Ylöjärvelle. On aina niin ihana nähdä tällasta motivoitunutta kasvatinomistajaa kuin Jenny on. Kiitos taas ja nähdään kesällä!

Vierailun jälkeen on ollut kovin rauhallista koiraa. Lenkittelin vielä sunnuntain pikkupakkasen ja auringon paisteen innoittamana Cicaa ja Caraa 2,5 tunnin ajan.

"Mene jo veteen velipoika, lupaan kannustaa!"

Kaikkee ne tuonne heittääkin. Meinas pallorukka hukkua.

Mieli tekis mutta empähän tiedä...

Auttakaa nyt joku voi jestas sentään mut vaan tyrkättiin tänne!

Oikeestaan oliki aika hauskaa.

Pärjäätkö? Autanko?

Mennään yhdessä niin on hauskempaa!

Tämmönenki meinas hukkua!! Pieksut sentään eikö kukaan täällä osaa auttaa näitä??

Leikitään vaan, mutta sitten kans heitetään tää tonne uudelleen jookos.

Antipa olla viimonen kerta kun heitätte tolla tavalla viattoman lelun veden varaan hukkumaan.

Ihan p a r a s t a päästä leikkimään.

Täysii tai ei laisinkaan!

Hyppytekniikkaa luvassa tälle liioittelijalle.

Hassuja agitreenareita.

Mätsärin ohessa piti poseerata perhepotresissa - Sani jo autossa.

Mätsärijengi.

Voi miten hieno pieni. Selkäkiharat vain saavat ylälinjan näyttämään kovin köyryltä.

Hampsi ravailee.

Cicaro SIN1 BIS-

Syysvaellus

Aina vähän pulassa.

Oltiin suunniteltu syksyistä vaellusta Jennyn ja Savun kanssa jo hyvä tovi ja nyt miun loman aikaan tämä oli sopiva toteuttaa. Vaihdoin 15.9. omat koirat Cismetiin. Kisse oli kaupungissa yllättävän rentona, ei lainkaan kukkoillut kellekään vaan lähinnä katseli häntä innosta pystyssä koirakavereita. Se nukkui vapaana koko kämpässä ja ei tehnyt mitään tihutöitä.

Sisarukset tasistelee

Lähettiin 16.9. aikaisella aamujunalla Tampereelle, jossa puppiduut tapasivat toisensa jo asemalla. Juniorit tunsivat toisensa muutaman nuuhkaisun jälkeen. Kisse matkusti junamatkansa tosi nätisti. Vähän se ensin vinkui ja koetti ahtautua käytävälle nukkumaan, mutta otti vinkistä vaarin ja alkoi nukkua ihan omalla paikallaan lattialla.

Ei saatu ison lemmikin paikkaa joten nyt piti vain ahtautua penkkien väliin. Perillä käytiin melkein samantien hiekkamontuilla Theo-bortsun kanssa. Kissee jänskätti alkuun hieman, mutta nopeasti se alkoi rällätä poikien kanssa.


17.9. oli aikomus metsäytyä. Lähettiin suhteellisen ajoissa kansallispuistoon Helvetinjärvelle jossa tarvoimme päivän aikana 13km eli Kolulta Luomalle ja takaisin. Koirat olivat koko ajan kiinni. Kissellä oli Hurtan valjaat + joustohihna, ihan toimiva combo.

Tuppisuu vetää hihnassa edelleen vähän väliä varsinkin alkulenkistä ja se ei ymmärrä himmata vauhtia vaikeassa maastossa, joten sain suhista sille koko ajan että se himmaisi vauhtia edes vähäsen. Se on niin vähän hihnassa maalla että hihnassa oloa piti hieman muistutella.

Leiriydyimme nuotiolle paistamaan makkaraa ja lettuja, ja koirat eivät levänneet tänä aikana lainkaan. Ne riehuivat kuin päättömät ja asettuivat vain hetkeksi syömään lihaisia eväsluita. Palasimme takaisin vasta iltamyöhällä, hämärissä. Tiensivustoilla kohtasimme 3 hirveä, joten kotimatka ajettiin hyvin hissukseen.

18.9. käytiin jälleen metsään, tällä kertaa Seitsemisen kansallispuistoon jossa kävimme Koverossa, Multiharjulla ja Soljosten alueella. Lenkkiä ei kertynyt varmaan kuin 3km. Paistoimme nopsasti loput lettutaikinat trangialla ja lähdimme kotiin valokuvaussession jälkeen.

Kävimme tapaamassa Lounaa ja Myytä ja teimme pienen metsälenkin niiden kanssa. Normaalisti jopa oudon hiljainen Kisse haukkui Lounalle kuin viimeistä päivää. Se ei aivan ymmärtänyt vauhdikasta, erikoisesti käyttäytyvää kaveriaan. En ollut aikaisemmin kuullut Kissen haukkuvan noin paljon, enkä kyllä tunnistaisi sitä äänen perusteella jos se jossakin haukkuisi.

Kisse ei tarkemmin aatellen hauku juuri koskaan. Se ei vahdi kotia ja lenkilläkin se haukkuu vain rähjääville tai provosoiville koirille. Treeneissä se käyttää ääntään vain palkattaessa. Tosi outoa, koska odotin siitä superäänekästä kahden suurimman koirarotuprosentin perusteella... Ja kun kuitenkin muut nartut haukkuvat ns. tilanteissa joissa normaalisti nyt koirat haukkuvat, niin juniori ei siltikään ole oppinut haukkumaan.

Ainakaan vielä...

Ne alkaa näyttää sisaruksilta keskenään.

19.9. kävimme rauhallisen, hitaan aamun jälkeen treenaamaan. Kisse teki sivussa rauhoittumista, hyppytekniikkaa (perussarja, kasvava sarja, set point), pari putkea ja takaakiertoa ja ekaa kertaa 6 keppiä verkkojen kanssa. Tein kutakin asiaa vain pari kertaa ja pidettiin vähän väliä taukoa. Junnu jaksoi tosi hienosti. Se odottaa sivussa kiltisti, ei häiriinny vieressä treenaavasta veljestä, tulee nopeasti luokse käskystä, palkkautuu lelulla leikittämällä (kädet on puremilla ja haavoilla mutta ei se mitään, koiralla oli kivaa) ja tekee samalla asenteella hommia hallissa kuin hallissa. Se on yleistänyt taukokäytöksen ihmeellisen hyvin kaikkialle, vaikka sitä ei siihen ole neuvottu kuin muutamia kertoja. Se laskee hyvin vireensä ja tarjoaa leuan maahan laittamista tietäen että siitä ihmiset tykkää.

Hyppyteknisillä se osasi odottaa paikallaan joka kerta, se ei varastanut lähdössä kertaakaan. Lähdössä odottamistakaan ei ole neuvottu sille kuin muutama kerta. Fiksu eläin, joka yllättää aina vaan taidoillaan vähäiseen treenimäärään nähden. Putkea se tarjosi jatkuvasti, takaakierron se älysi hienosti lelupalkalla ja se teki ensimmäiset 6 verkkokeppiä itse reittinsä oivaltaen ja Jennyn palkatessa keppien lopussa. Treenien jälkeen Kisse kävi vielä juoksentelemassa hiekkamontuilla Lounan ja Myyn kanssa, ja leikit sujuivat tosi hienosti.

Taistelevat tuppisuut

20.9. lähdettiin aikaisella aamujunalla kohti kotia. Hengailtiin pari tuntia asemalla ja Tampereen kaupungilla taapertaen ennen junan lähtöä. Kisse nuuski kaupungin hajuja aktiivisesti. Se pysähtyi melkein jatkuvasti nuuskimaan hajuja, mutta annoin sen nuuskia, siinäpä väsyttää itsensä ennen junamatkaa. Kaupungilla Kisse istahti kiltisti vierelleni liikennevalojen vaihtumista odotellessa. Käytiin kurkkimassa kaupunkipuluja, jotka kiinnosti hirveesti. Palkkasin Kisseä kontaktista lintujen lähellä. Just in case pentu syttyy pieneläimiin samalla tapaa kuin äiskä ja täti - oispahan ees hallinnassa.

Junamatka meni mukavasti ison lemmikin paikalla. Kisse nukkui lähes koko matkan, se heräsi vain pari kertaa. Se oli aivan totaalisippi. Bussimatkalla kotiin se kuolasi ja voi selvästi pahoin. Bussit tekevät ikäviä kaarroksia ja stoppeja. Junnu kuitenkin sinnitteli oksentamatta kotiin saakka.



Kotiintuomisina meillä oli flunssa+nielutulehdus, josta paranneltiin sitten ihan useampikin päivä. Sekä tietenkin hyvin väsynyt koiraneiti. Kisse on loistava reissukoira. Se on niin järkevä ja hyväkäytöksinen. Se ei stressaa hälyisiä juna-asemia, ääniä eikä muutakaan. Sen kanssa tehtiin pivot-harjoitusta kamerarepulla keskellä asemanedustaa ihmisten mennessä ohitse. Se keskittyy hienosti tehtäväänsä ja ottaa raaputukset vastaan avoimen rauhallisesti. Toisinaan en uskoisi sen olevan vielä noin nuori. Siitä kuitenkin löytyy vielä pentumaisia piirteitä ja tarvittaessa energiaa. Ylimääräinen häslääminen on silti pois, ja se on hieno asia.

Ainoa ongelma matkoillamme on sen edelleen jatkuva matkapahoinvointi, joka kohdistuu autoihin ja busseihin. Se oksentaa lähes aina jos matka on pomppuinen. En muista lainkaan minkä ikäisenä Cara pääsi matkapahoinvoinnistaan.



21.9. päiväsellä käytiin treenaamassa Kissen kanssa hallilla. Tehtiin perussarjaa, kontaktit, bang-game, 6 verkkokeppiä ja sivussa rauhoittumista. Kepeillä se muisti heti mistä se pääsee verkkokujan läpi palkalle ja vauhtia oli melkoisesti. Isot tytöt eivät koskaan ole kepitelleet tuossa vaiheessa noin lujaa, joten ehkäpä verkot sopisivatkin Kisselle keppien opetukseen. Kovasti meinasin että opetan sen 2x2 tekniikalla mutta saas nähdä.



Päätin että tehdään kontaktit kerran, jos ensimmäinen kontaktieste sujuu hyvin. En ollut koskaan nähnyt Kissen säikähtävän mitään, joten uskalsin kokeilla kontakteista puomia ilman avustajaa toisella puolella.

Edettiin jatkuvalla namituksella ja pannasta kiinni pitäen. Kisse ei ollut moksiskaan, se taapersi puomin alusta loppuun saakka kuin se olisi aina tehnyt sitä. Ei mitään pälyilyä tai jännitystä. Tehtiin myös A-este, johon piti ottaa hieman vauhtia mukaan jotta Kisse pääsi harjalle saakka. Kertaalleen se loikkasi kesken pois mutta kannustin sen yrittämään uudelleen. Se tykästyi A:sta ja puomista niin kovin että se teki niitä yksikseen jos kävelin edes kontakteja kohti. Tämä ei tietenkään ollut tarkoitus, mutta en kieltänytkään Kisseä tästä. Pidin sen vain jatkossa kontaktissa kun ohitimme kontaktiesteitä.

Päätin että tehdään nyt keinukin että sekin jäisi johonkin muistiin, olivathan puomi ja A:kin sujuneet niin hyvin. Keinullakaan neiti ei ihmetellyt lainkaan, kun tuin keinua sen laskeutuessa hitaasti alas. Huippujunnu. Jatketaan näistä taas joskus.



Kisse on maksikokoinen, siitä tuskin saa pikkumaksia. Se on luustoltaan melko raskas ja vähän suorasti kulmautunut takaa, eikä se asu pääasiassa minulla. Teen silti sille pohjia agilityyn ja Kisse on nyt minun testikappale jonka kanssa voin kokeilla asioita joissa esimerkiksi tyrin omien tyttöjen kanssa. Mitään aikarajoitteita ei ole, mutta toivon että jonain päivänä voitais korkata Kissen kanssa ykkösluokka.

Tavoitteeni on, että Cismetistä kasvaa lelulla palkkautuva, nopea, yritteliäs, itsenäinen ja oivaltava agilitykoira. Eli aika erilainen mitä nykyiset agilitykoirani ovat. Luulen että Kisse tulee opettamaan minulle taas paljon agilitykoiran kouluttamisesta.

Ja vielä vähän lisää reissukuvia alla.

Savu, Kisse ja Theo

Metsään metsään.

Rotkoon tippunut yksilö

 Gugguu

Bongaa eläimiä.

Koveron talonpoikaiskartano

Kisse käytti joka tilaisuuden hyväksi ja hörppäsi vettä luonnosta.

Ensivaikutelma voi pettää.

Lounan rajua leikkityyliä ymmärtämässä.

Harjaliskomme

Lounan halitemppu ei oikein sulattanut Kisseä.

Velipojan treenaamista kattelen ihan rauhassa.

Ukkumaan.

Tampereen koiria.

Kanssamatkustaja mekasti. Kisseä se kummastutti.