29.4.2011

Tiineyden merkkejä

Nisät ovat pingottuneet, suurentuneet ja tihkuttavat maitoa, sekä taimmaisten ja toiseksi taimmaisten nisien väliin on tullut löysä poimu ja mahalinja näyttää muutenkin hieman laskeneen. Myös paino on noussut tiineyden alkuvaiheilta n. 1kg. Ootellaan nyt vielä viikko ja seurataan, alkaako näkymään enemmän muutoksia.

Sanilla on ollut valeraskaus kerran, ja sen koko käytös muuttui aivan eri tavalla toisin kuin nyt, ja valeraskaana sillä eivät nisät sinällään muuttuneet, vaan koira tihkutti hieman maitoa ja käyttäytyminen oli hoivaavaa (lelusiilin hoivaus).

Nyt on mennyt 4 vkoa astutuksesta, joten olemme puolivälissä mahdollista tiineyttä. Olen hieman toiveikkaampi tiinehtymisen suhteen nyt, vaikka jaksan vieläkin epäillä, uskokaa tai älkää.

4.5. Nisät ovat nyt turvonneet lisää, maitoa tihkuttaa edelleen ja nisien alue alkaa olla karvaton.

Mahapuoli 30 päivää astutuksesta.
Nisät 32 päivää astutuksesta.

10.4.2011

Tiineyden tarkkailua

Koska emme voi varmaksi sanoa, minä päivänä rakkausviikosta hedelmöittyminen tapahtui, niin päätin että alan laskemaan Sanin tiineyttä siitä päivästä, kun Roksu ja Sani olivat ensimmäisen kerran yhdessä, eli 25.3. Laskettu aika olisi täten 27.5. Koirat olivat yhdessä 25.3. - 1.4. ja Roksuhan hyppi Sanin selässä vasta loppuajasta mitä koirat nyt olivat yhdessä.

Eikun odottelemaan. Jospa siinä 4. viikon kohdalla alkaisi näkymään jotakin merkkiä tiineydestä, eikä tuloksena olisi vain valeraskaus. Neitiä liikutetaan nyt ahkerasti ja ruokavalio uusattiin jo viikkoja sitten mahdollisimman monipuoliseksi. Tutkin myös läpi kaikki vitamiinit ja niiden lähteet, jotta ruokavalio olisi mahdollisimman hyvä ehkä-odottavalle nartullemme.

Laitan tähän alle kuvia Sanista tiineysviikoilta, tosin muutosta saattaa ensin näkyä hoikempaan suuntaan (ahkera lenkkeily & karvanlähtö), ja toivottavasti aletaan menemään siihen paksumpaan suuntaan jossain vaiheessa...
Ei päästy ihan yhdeksänteen viikkoon,
kun pennut päättivät tulla maailmaan.

1.4.2011

Onnettomuus

Rocky-sulhon poisvientimatka ei todellakaan sujunut niin kuin piti. Ajoin auton kyljelleen ojaan eräässä peilijäisessä mutkassa, vauhtia oli vain n. 60km/h ja kohtuuloiva mutka. Eturenkaat pomppasivat uralta, joita tie oli täynnä koko tulomatkan ajan, ja siinä eivät ohjausyritykset paljoa auttaneet, kun auto luisui sujona ojaan vastaantulevien kaistalla uukkarin tehden. Ei sentään tullut vastaantulijoita tai olisi käynyt vähän hauskemmin. Rekka tuli minuutti tai pari vastaan kyseisessä mutkassa, kun oltiin jo nätisti ojan puolella. Onneksi ei siis lähdetty matkaan paria minuuttia myöhemmin.

En tiennyt, oliko se tapahtunut oikeasti, olinko hitto oikeasti ajanut ensimmäistä kertaa elämässäni ojaan? Minä, rauhallinen ja maltillinen kuski, alla auto jossa hyvät renkaat. Itse olen kunnossa, sisko myös, ja luojan kiitos koirakin on kunnossa. Auto toimii, mutta oikea kylki on rutussa. Keväthanki on niin kovaksi tamppaantunut ja päältä jäätynyt sulettuaan ja taas jäädyttyään, että se ryykkäsi kyljen ruttuun ihan kunnolla.

Näin käy joskus. Tie tosiaan oli aivan hirvittävä, ajelin hitaimmillaan 50km/h 80 alueella, ku ei voinut ajaa kovempaa kun tuntu koko ajan pyörät menevän minne huvittaa. 5min oman ulosajoni jälkeen 100m päässä toinenkin auto ajoi ulos tieltä, eli aika traaginen tienpätkä olikin.

Pelti on vain peltiä. Kaikki kunnossa ja auto on kuosissa kunhan saadaan rutut suoristettua ja paikkailtua autoa varmaankin uudella maalipinnalla. Jos Sani ei tule tiineeksi, niin kaikki tämä kauhu aivan turhaan. Astutus ei sujunut kuin kirjoissa. Aika näyttää, mutta vähän synkillä fiiliksillä jäädään odottelemaan, yhtä traumaa rikkaampana...