28.1.2013

Sairastelua

Lenkittäjä sai 4 paimenta yhteiskuvaan.. :D
Omistajan osalta. Lauantaina alkoi tämä kuumetauti, ja eilen oli jo 39.3 astetta kuumetta. Onneks on ihania kavereita jotka käyttää minu koirat pitkällä lenkillä vaan kun vähä vinkkasen! Essi käytti omat suipponokkansa ja minu tytöt Vimpelissä saakka ja hyvin oli minu tytöt käyttäytyny. Oli ihan outoa luovuttaa koiransa ja kameransa jonkun mukaan, oli aika hiljasta ku ei ollu koiria kämpässä reiluun tuntiin. Essi otti sitten kuveja, joista tähän voisin tunkea pari.. Jää muuten tiistain tokot pois, mutta onhan täs vielä kevättä aikaa tokoilla.

Moonaaa
Sissiii
Sipuli nukkumassa meijä lauman kämpässä lenksun jälkeen.. :D
Tänään maanantaina saapuivat vetovaljaat. Sovittelin niitä tyttöjen päälle, däämn. Joo, liian isothan ne ovat. Helvetin isot. No, tää harrastus jäänee sitte tähän. Liian tähtitiedettä hipovaa, eikä mulla oo aikaa eikä tarpeeks intressejä etsiskellä 24/7 sopivia valjaita. Ja jos tilaisin mittatilausvaljaat, pitäis niiden olla kunnon valjaat eikä mitkään nylonruilut joissa menee vuoraukset lyttyyn tokalla käyttökerralla ja ompeleet on vinksvonks. Ja värit.. mitkä sävyt niihin päättää valita jne. Liian vaikeeta.

Nää ny oli ekat valjaat jotka noille edes sovitin, eivätkä ole mittatilausvaljaat. Sain semmosella hinnalla nuo että säästin tähtitieteellisen summan. Tiedän että jotkut jaksavat sovitella kymmeniä valjaita, mää en ny just jaksa.
GMN-valjaat vois tilata mittatilauksena edullisesti, että ehkä sitten joku toinen talvi, koirat saa kasvaa ja tilataan sitten siihen hetkeen passelit valjaat. Keskitytään nyt aksaan (jos sinnekkää ny tulee kutsua...), ellei sitten mieleni muutu hurjasti tämän talven aikaan vedon osalta. Ja valjaat eivät ole kaupan, ehkä. Alle 40e eivät ainakaan irtoa, ovat sen verran laadukkaat ja uudenveroiset.

27.1.2013

Koiratarvikepostaus

Varusteurheilua tämäkin... ó,ò

Seuraavien lisäksi tietysti vielä Sanin ja Auroran varusteet. Värimaailma saletisti tyttömäinen! Turhaa krääsää löytyy paljon, mutta en raaski myydä mitään, koska saatan kuitenkin tarvita esmes pentupantoja ja valjaita vielä joskus.

Varustevuori.
Säilytys.
Treenihihna (joustofleecepunos)
sekä monitoimihihna aka monari
Non-Stop Nome vetovaljaat
Puolikurrat.
Nly-hihnat
Namipussit
Pentupannat ja -hihnat. Pentupannat eivät enää käytössä.
Juoksupökät.. ylemmät eivät käytössä :D
Y-valjaat ja T-valjaat
Huivit
Tassutöppöset. Punainen löytyi joskus tieltä.
Sälää. Pentuvaljaita, pentupantoja, täyskurraa ja random-
pantaa.
Pinkit manttelit, toppamanttelit, Berran treeniliivi, kasa
heijastinliivejä.

Matkapussukka esmes nappuloille, tilavuus n. 2l, löy
Huivimalli vaivautuneena
Hampuusin kaulanpidentäjä

Haastetta pukkaa

Haaste nro 1

Säännöt:

- kerro 11 asiaa itsestäsi
- vastaa haastajan 11 kysymykseen
- keksi uudet 11 kysymystä
- haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
- kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

11 faktaa minusta:

1) En ole pitkävihainen, haluan unohtaa riidat hyvin nopeasti
2) Olin ennen kissaihminen ja keräilin kissaesineitä, niitä on pari hyllyköllistä tänäkin päivänä kotona
3) Pidän siisteydestä, kämppäni on harvoin sotkuinen ja tavaroilla on tarkasti määrätyt paikkansa
4) Olen aina ollut huono syömään kasviksia, mutta olen jo oppinut lisäämään ruokaan pakastevihanneksia
5) Hiusteni väri on ollut 20 vuoden ajan blondi, toisinaan pienellä brunettelisällä
6) Olen aina rakastanut juoksemista ja pienenä voitin lähes kaikki juoksukilpailut joihin osallistuin
7) Tykkään kierrellä kirppareita ja tehdä löytöjä, olen pihi ja ahdistun jos säästöni ovat alle tonnissa
8) Sisustaminen on kivaa, kämppäni värimaailma on ruskea-turkoosi, tehosteena beige
9) En pidä epäonnistumisesta, olen kilpailunhaluinen
10) Vihaan yli kaiken olla flunssassa, mitä olen tälläkin hetkellä
11) En ole koskaan maistanut tupakkaa, ja siitä olen ylpeä :D

Vastaa haastajan 11 kysymykseen:


1. Mieluisin matkakohde? 

- Mikä tahansa aurinkoinen rantalomapaikka. Toisaalta Lappikin on jees.
2. Suurin unelmasi? 
-... on aina ollut oppia lentämään. Vielä aion lentää, viimeistään seuraavassa elämässä lintuna.

3. Paras ja huonoin luonteenpiirteesi? 

-Pyrin aina olemaan tasapuolinen kaikille (jäätelön jakaminen viivoittimella jne), turha stressaaminen

4. Oudoin tapasi/addiktiosi/rutiinisi? 

- En voi nukahtaa muuhun asentoon kuin vasemmalle kyljelle

5. Henkinen ikäsi? 

- Erinäisten testien mukaan n. 23 vuotta, joskaan en usko sitä itse

6. Kun olit pieni, mikä halusit olla isona? 

- Eläintenhoitaja tai eläinlääkäri kai, jossain vaiheessa lastenhoitaja tai lastentarhanopettaja

7. Mitä haluaisit oppia? 

- Lisää valokuvauksesta, koirien kouluttamisesta, agilitystä, piirtämisestä, genetiikasta, ruuanlaitosta...

8. Ketä tai mitä ihailet? 

- Tasapainoisia ihmisiä

9. Pahin pelkosi? 

- Järvivesi jossain määrin koska sain trauman pentuna kun näin järvessä jotain karmeaa, toisinaan pimeä. Läheisen tai lemmikin kuoleminen, kidutettavaksi joutuminen...

10. Jotain tulevaisuudensuunnitelmia? 

- Valmistua nykyisestä koulusta, muuttaa joskus omakotitaloon ja hankkia pari hevosta ja lapsia jne

11. Miksi aloitit bloggaamisen? 

- Lähinnä Sanin pentublogin muodossa tämä läks liikkeelle, taisin sittemmin koukuttua bloggaamiseen

Uudet kysymykset haastetuille (laitoin erikseen heille viestiä):

1) Mihin olet koukussa?
2) Häpeätkö jotakin tekoasi?
3) Milloin olet onnistunut jossakin hyvin?
4) Mitä ostaisit, jos sinulla olisi 10.000e?
5) Oletko enemmän sohvaperuna vai urheilija?
6) Mikä on mielestäsi ärsyttävin kotityö?
7) Missä haluaisit kehittyä?
8) Helle vai pakkanen?
9) Unelma-ammattisi?
10) Mikä on pahin tapasi?
11) Pahin sinulle tapahtunut loukkaantuminen?
-------------------------------------------------------------------

Haaste nro 2

Tuli heti perään toinen haaste, joten samalla kaavalla mennään...

11 faktaa minusta

1) Rrrakastan tehdä käsitöitä
2) En pienenpänä tykännyt pitsasta, hattarasta enkä popcornista, ja otin aina mäkkärissä ranskalaisten kanssa maidon.
3) Minulla on isän ja äidin lisäksi isoveli, pikkusisko ja velipuoli
4) Salainen, omituinen unelmani olisi elää jonkun aikaa viidakossa villi-ihmisenä ja koettaa selviytyä siellä aseenani vain uskomattoman terävät villi-ihmisaistini ja ruokanani se mitä saaliksi saan, esimerkiksi villisiat
5) En ole onnettomuusaltis, vaikka pidänkin kaikenlaisesta vaarallisesta. En ole koskaan joutunut käymäänkään lääkärissä
6) Minulla on vaikeuksia kasvattaa itselleni pitkiä kynsiä, koska jos en pure niitä, niin revin niitä lyhemmiksi
7) Vihaan monenlaista ihmistyyppiä, kuten itsekeskeisiä, muuten vaan maalaisjärjettömiä, aggressiivisia, hyökkääviä, yliuteliaita, liian miellyttämishaluisia edessä pyörijöitä...
8) Osaan viheltää käsien avulla, mutten sormien avulla
9) Pikkuvarpaani on vioittunut eikä se mene koukistaessa muiden mukana. Oleellisuus? :D
10) GLÖGIIII<3
11) Toisinaan kaipaan lapsuuttani ja kaikkea kivaa mitä silloin tapahtui. Kuten se että isän kanssa laitettiin iso kumirengas moottoriveneen perään tai tutkittiin kummitustaloja (mikä muuten on edelleen suuri intohimo ja harrastus etenkin kesäisin ja syksyisin...)



1. Onko sinulla tavoitteita eläimesi/eläimiesi kanssa? Millaisia? 
- Pitäähän tavoitteita olla, tai ei voi kehittää itseään tai eläimiään. Tavoitteena on tällä hetkellä möllitokokisat sekä AVO-luokan liikkeiden harjoitteleminen. Aksassa perusjutut pitäis oppia.

2. Mitä harrastat? 
- Minä itse harrastan piirtämistä, valokuvausta, leffoja ja koiria näin pääpiirteittäin. Koirat harrastaa tokoa ja yleistä sähläystä.

3. Mitä odotat tulevaisuudelta? 
- Omakotitalo maalla järven lähellä, sinne pari heppaa ja koiria ja nam. Okei odotan ensin että valmistun ja tutustun paremmin J:hin ja jos me ollaan toisillemme tehdyt, niin sitte edetään sen mukaan.

4. Millainen on unelmiesi koti?
- Omakotitalo, kaks kerrosta, ei liian iso muttei liian isokaan. Kaunis iso piha, ei naapureita lähikilometreillä, järvi vieressä sekä peltoa ja kivaa mehtää ja hiekkamonttuja maastoreitteineen.

5. Kerro itsestäsi viidellä sanalla? 
- Suorasanainen, kipakka, hyväntahtoinen, meneväinen, huumorin kasvattama

6. Haaveiletko paljon? 
- Voi kyyylllä. Sitte ärsyynnyn ku tajuan että oonkin vaan ihan n00B ja elän tylsän tavallisen elämän enkä oo missään ketään parempi ja oon vaan keskinkerto-Leena ja en jää historiankirjoihin minkään tekoni takia.

7. Miltä tuntuisi kuvitella elämä ilman eläimiä?
- Aika ankiata, oisin varmaan perinteinen ympyrää kaakattaen duckfacena pyörivä käsiäänhuitova kaupunkilaiskurppa joka ei omaa muita kykyjä kuin kortin höyläämisen kymmeneen eri paikkaan viidessä minuutissa. Anteeksi kun en arvosta cityidiootteja, vaan oikeita ihmisiä jotka omaa omaa järkee ja ylimääräisiä kykyjä.

8. Rehellisesti, jos ostat jotain ja saat liikaa vaihtorahaa takaisin ja huomaat sen heti, huomautatko siitä vai lähdetkö normaalisti pois ja pidät rahan itselläsi?
- No muutama viikko sitten eläinkaupassa myyjä laski että ostokset tekee 3e, joten korjasin niiden tekevän 4e. Nuista tilanteista tulee aina niin isot kiksit, että tottakai sitä haluaa tehdä oikein. Ihan jo siks että märehin muutenkin joskus liikaa vanhoja virheitä, joten en ainakaan halua tuottaa sellasia tahallisesti yhen tai kahen euron takia.

9. Jos sinun pitäisi valita joku koirarotu, jota et missään nimessä haluaisi, mikä se olisi? 
Ihan viimeisenä ikinä ottaisin jonkun kiinanpalatsikoiran tai chihun tai enkkubullin tai cavalierin.. no valitaan pienin paha, cavalier, ja toivotaan ettei ala aivot tirskahtelemaan korvakäytävistä vastaan...

10. Jos saisit muuttaa elämässäsi jotain, mitä se olisi, vai muuttaisitko mitään?
Omassa elämässäni muuttaisin sen, että asuisin perheeni kanssa ausseissa tai amerikassa, en Suomessa.

11. Oletko käynyt ulkomailla? Missä?
- Ruotsi Norja Kypros


Uudet kysymykset haastetuille:
1) Oletko viimehetken stressaaja vai stressaatko jo ajoissa?
2) Itketkö usein? Yksin vai seurassa?
3) Mainitse yksi asia, josta olet erityisen vihainen jollekin ihmiselle - älä kerro henkilöä.
4) Sanooko suhteellisuusteoria sinulle mitään? E=mc2?
5) Oletko enemmän emotionaalinen vai raditionaalinen ihminen?
6) Oletko koskaan, edes ihan pienen aikaa, harkinnut että katoaisit hetkeksi jonnekin?
7) Suloisin esine, jonka omistat?
8) Jännittävin tapahtuma viimeisen kahden viikon aikana?
9) Oletko nähnyt koskaan rikosta tapahtuvan?
10) Oletko koskaan syönyt irtokarkkeja maksamatta niitä ensin? Mitään muuta?
11) Oletko hamstraaja? Edes puolikkaan hamsterin karvan verran?

Koska en halua laittaa samaa haastetta samoille ihmisille edes vahingossa, niin haastan kaikki jotka pitävät tällä hetkellä sukkia. Ne, joiden sukat ovat mustat tai valkoiset, saavat kärsiä erityisesti kliseisten sukkien takia ja vastata lisäkysymykseen; MIKÄ ON PAHIN SYNTISI MINKÄ OLET KOSKAAN TEHNYT?



- Paimenlauman laumanjohto kiittää ja kuittaa eikä vastaa enää 
yhteenkään samanlaiseen haasteeseen -

24.1.2013

Tutinaa ja vapinaa

Kuva © Myyjä...
Kui paniikissa voi ihmine olla yhestä huutokaupasta? No näin paniikissa: tutinaa, vapinaa, taktikointia, nettitikun silittelyä ja viilentämistä, kämpän ympäri ravaamista. Ö. Ja miks? Koska kyttäsin Huutonetistä bongaamiani vetovaljaita. 2kpl Non-Stop -merkkisiä Nome-mallin valjaita lähtöhintana 15e. Puoli tuntia ennen huudon päättymistä olin voitolla, valjaiden hinta 17e. Sitten tulee vastustaja huutamaan kilpaa, mä arvasin. Huuto venähti yliaikaa melkein puoli tuntia ja vastustaja joko luovutti tai hänen korotusautomaattinsa katto tuli vastaan, joten olin voitolla. Viiiimein huuto päättyi, kyttäsin ja päivitin sivua ihan liekeissä viimesille sekunneille saakka, ettei vastustaja hämää ja yllätä viime sekunneilla. Ehei! Kohde on suljettu. Voittava huuto minulle! WUHUU, sain kahdet ihkauudet vetovaljaat hintaan 37e!

Aiemmin samana päivänä kävin lemmikkikaupassa tarjouksia metsästämässä, ja huomasin Non-stopin valjaita myynnissä. Uutena hintaa 49.90e kappale. Hiplasin kokoja 5 ja 6, jotka oli myynnissä huudossakin, ja ne näytti just sopivilta minu tytöille. Vaikka pahapa minu on sanoa kun noille en ole koskaan valjaita sovittanut. Jos ovat väärää kokoa (ja pitää asiaa varmistella osaavammilta sovituskuvien kanssa), niin menevät myyntiin. Mutta uskoisin että ees toiset sopii nuille, ja hyvällä tuurilla molemmat on käypäsiä.

Non-stop dogwear Nome-harness tommooset! Onkohan kellään kokemuksia moisista?

Viikonloppu menee siinä ku Savosta tulee vanha kunnon jengi koolle tänne minu kämpille terrorisoimaan.  Tulee lystiä :3

22.1.2013

Ei taas

and heeeere we go agaaaain...
Vähä samanlainen TOKO ku viimeks, paitsi tällä kertaa ei karattu kermanvärisen bordercollien syliin. Ja miten ois syynä taas se että piti juosta suoraan unilta häiriötilanteeseen. Piti taas muka lenkkeillä puolisen tuntia ennen tokoa et saadaan kiva vire sit tokoon mut skruub tät skruub mii.

video
Video siitä ku joskus ryömittii Vimpelissä
keskenämme.

21.1.2013

Temppukoulu: Hyppy syliin

Sain opetettua kummatkin omat tassukkaat hyppäämään syliini käskystä, joten siitäpä sainkin oivan tuuman postata siitä. Omasta mielestäni tuo temppu on saletisti niin ihku, että sen varmaan joku muukin haluaisi tassukkaalleen opettaa. Piirtelin lisäksi erittäin havainnollistavan kuvasarjan, jonka avulla ei vaan voi epäonnistua tämän tempun opettamisessa!! :-D

1. Opeta koira hyppäämään syliisi kun istut esimerkiksi sängyn reunalla tai tuolilla.
- Huomioi, että koira hyppää syliisi kokonaan, eikä vain etuset sinua vasten. Alkuun voit toki palkata muutaman kerran vasten hyppäämisestä, mutta tee siitä pian koiralle kannattamatonta jättämällä siitä palkkio pois ja vaatimalla myös takajalkojen irtaantumista maasta. Tämä etutassut vasten -vaihe kannattaa kuitenkin ohittaa, jos koira tajuaa hypätä suoraan syliin epäröimättä.

2. Kun koira osaa hypätä syliisi tietystä käskystä, voit nousta itse seisomaan ja pyytää koiraa hyppäämään syliisi näin.
- Oletko koskaan limbonnut? Nyt selkä vetreäksi, sinä taivut ja helpotat taipumalla koiran kynnystä hypätä syliisi. Kumarru niin paljon taaksepäin kuin selkäruotosi suinkin antaa periksi, jotta teet koiralle houkuttelevan "alustan" hypätä syliisi. Hyppäisitkö mieluummin itse kohti vaakaa vai pystysuoraa tasoa, jos saisit valita? Jep, turpaan mäjähtäs seinä jos hyppäisit pystysuoraan, joten...
Tämän vaiheen ja ykkösvaiheen välissä onkin eräänlainen kuilu. Kuilua voi kaventaa menemällä itse kyykkyyn, polvilleen, tai mitä tahansa jotta hyppymatka syliisi olisi mahdollisimman lyhyt. Voit myös kokeilla, hyppäisikö koira syliisi sängyltä. Tapoja on monia, ja itse testasin kaikenlaisia tätä temppua noille opettaessani. Kuilua syliin hyppäämiseen kaventaa se, että koira todella ymmärtää käskysanan "hyppy, syliin" tmv. merkityksen, ja auttaa koiraa hahmottamaan nopeammin, että sen tulee hypätä syliisi jopa melko korkealle ponnistaen.

3. Opettele itse tekniikka, jolla otat koiran vastaan.
- Tämä vaatii hieman harjoittelua itseltäsi, mutta ei saa lannistua. Kymmenisen toistoa, ja alat päästä jyvälle tekniikasta. Kunhan et satuta koiraa tai tiputa sitä, kaikki on vielä hyvin, ja luottamus tässä luottamusta vaativassa tempussa ei ole menetetty. Itse pidän oikean käden koukussa, sen tullen koiran kaulan alapuolelle, kun koira hyppää syliin. Tämä varmistaa, ettei koira putoa tai lennä ohitsesi. Vasen käsi menee myös koiran etupuolelle ja nappautuu koiran takapuolen ja takajalkojen kohdalle puristaen koiran sinua vasten niin, ettei se tipu.

4. Koirankin tekniikka hioutuu.
- Kun alussa koira vielä hyppäsi kohtisuoraan sinua päin, alkaa se pian huomaamaan että otat sen aina kyljettäin sinua vasten, ja alkaa jo kaartamaan hyppyä niin, että se hyppääkin pian hieman vinottain/kyljettäin sinua vasten, jolloin sinunkin on helpompi ottaa se syliin. Omani ovat tajunneet hyvin pian hypätä vinottain syliin, koska suoraan hypätessä en voi ottaa niitä niin miellyttävän tuntuisesti syliin.

5. Älä kerro sukulaisillesi tai perheellesi tästä tempusta, tai koiraasi hyppyytetään kokonainen ilta sylistä toiseen, koska temppu on niin huisin lystikäs...!
- Caramel sai yliannoksen ihmissyliä.

Vaihe 1.
Vaihe 2.
Vaihe 3.
Vaihe 4.
Vaihe 5.

Temppuvideo

video

Tuossa vähä meijän viime aikasia temppuilujen tuloksia, osa vaatii edelleen harjoittelua. Tungin jotaki säälittävää tehostetta tolla alkeisohjelmalla tohon ja jee ku en oo omistanu enää vuoteen ammattitason editointiohjelmaa ni vähä kämästä tää elämä videoiden käsittelyn kannalta mut jospa ton ny jaksaa kattoo silti ees paremmi kui ilman mtn efektejä...
Eli tanssimista, syliin hyppäämistä, pujottelua, kurretusta, niiaamista ja toki muutama tokojuttu niinku aina temppuillessa :D

20.1.2013

Paimenvaljakko part III

Kolmas kokoontuminen, ja tehtiin 2 lenksua puiston ympäri. Ensin pidempi lenkki ja sen jälkeen lyhempi lenkki, koska jäällä oli lapsia luistelemassa niin ei kehattu enää mennä siitä uudelleen ettei se lauma vaan käy kimppuumme. Otin oman pikkupulkan Essille mennessäni ja kokosin viimein taakankin pahvilaatikkoon. Taakkaa kertyi yhteensä arviolta n. 10kg. Vedätin tytöillä sen n. 400m matkan Essille mennessä ja varsin mukavasti typyt vetivät. Otettiin seis-veto-seis harjoituksia ja kumpikin veti keskittyneesti profiili matalana. Kyllähän siinä ohikulkijat katselivat; osa hämmästellen ja osa naureskellen, mutta ihan sama. Siinähän saivat jotakin ihmetystä tavallisiin sunnuntaihinsa. Vai eikö muka pahvilaatikkoa pinkissä pikkupulkassa vetävä paimenkaksikko ole tavallinen näky kaksjalkasen kannustaessa hihnoja pidellen, häh..

Kumpikin vetolenkki sujui ihan kohtuullisen hyvin. Edelleen huomasin, että tarvitsemme etuyhdistäjät, etteivät koirat pääse poukkoilemaan taaksepäin valjakossa. Caramel veti liikaa jos menin edellä, joten Essi oli edessä, minä takana. Takaparina Sissi ja Cicaro, keulassa Moona ja Caramel. Ja colliet ja minun tytöt vielä ristikkäin, ettei minun koirat ala jahtaamaan toistensa häntiä.... :D Takapari veti tosi nätisti, etuparissa Caramel sai välillä riemupaimenkohtauksia ja häsläsi. Moonan piti päästä tarpeilleen yhdessä välissä ja muutamaan otteeseen piti ärjästä joku pois penkkoja nuuhkimasta. Kun piti seisahtua, niin etenkin Cicaro hyöri ja pyöri aloillaan ja etupari tuli takaparin ylite ja sitte oltiinkin jo solmussa jne. No hei, kyl tää tästä!
Ainakin on kokeiltu nyt taakkaa, vaikka eihän tuo kummoinen ollut vielä neljälle koiralle. Mutta niin kuin aiemmin sanoin, niin ensin kunnon valjaat ja vasta sitten isompi taakka. Hitaasti mutta varmasti edetään, ja ainakin suuntakäskyt näyttävät olevan jokseenkin hallussa laumalla, ja seisahtuminen ja vetämään lähteminen myös. Paikallaan oleminen lienee hankalinta, kun ei malttas millään olla alloillaan vanhan kunnon riekkuporukan kesken.

Seuraavana pari kuvaa kotimatkalta, hihnat roikkuvat vapaana koska kuvasin. Tytöt vetää jakarilla joustoköyden ollessa sidottuna kuormaan.
Hetki voidaan olla asiallisesti...
.. mutta hetkeksi se jääköön!!

19.1.2013

Lätinää menneistä

Run away, far away, escape from bad bad world.
Mmh, en sitte osaa vissiin jättää nuita koirien lisääntymiskeskusteluja pois päiväjärjestyksestä, vaikka melkonen latenssikausi oliki tässä välissä ihan tietosesti. Tuntuu, että aina ohjautuu kuin kohtalon irvailemana kaikkiin keskusteluihin, joissa puidaan sitä, millä pentueella on oikeus olla olemassa ja minkä ei pitäisi koskaan olla syntynyt. Kaiken maailman vahinkopentuja ja kaikenmaailman harkittuja rotukoira - ja seropipentueita. Ja sitten kun sinne asiallisesti sanoo oman mielipiteensä, pääsee itsekin arvioinnin kohteeksi ja Sani haukutaan taas huonoksi koiraksi jonka ei koskaan olisi pitänyt lisääntyä. Nyt minut varmaan tuomitaan ihmiseksi joka ei kestä kritiikkiä, koska nostin tämän asian esille. En nostanut tätä esille siksi, että sain tänään lukea asiattoman kommentin Sanin käyttämisestä projektissani, vaan lähinnä haluan koota ajatuksia pidemmältä aikaväliltä yleisesti näihin puuhiin liittyen, kun oli tässä III Maailmansota eräässä yhteisössä pennutukseen liittyen (ehkä siksi näin unta vastikään että Suomessa oli sota. Se tuntui järkyttävän todelliselta unelta, mutta nyt ei mennä uniaiheisiin.), niin jälkikäteen näistä nyt tässä jauhan ja kokoan ehkä omiakin ajatuksiani pitkästä aikaa normaalin arkielon ohessa...

Ja jos joku ei siedä tällaista lätinää menneistä ja yleisesti pentuprojektiini sekä koirien lisääntymiseen liittyen, niin tämän postauksen voi ohittaa, näitä ei tule muutenkaan kovinkaan usein, joten koettakaa kestää ne, jotka seuraavat vain meidän normaalia arkielämistämme...

Toisaalta minähän janoan saada kuulla hyvät ja huonot seikat projektiini liittyen ja oppia aina vain enemmän näihin liittyvistä asioista aina genetiikan laeista yhdistelmävalintoihin ja pentujen muuttamiseen pois pentulaatikon suojista, mutta miksi nämä asiattomuudet pitää laukoa julkisesti? Okei, olin sivuaihe projektini kanssa monen muun seropipentueen rinnalla joukkolynkkauksessa erilaisia pentueita vastaan.  Kukaan ei sittemmin enää mitään kommentoinut meihin liittyen, mutta tämä feikkiräyhääjä joka meidät mainitsi, kummastutti. Hänen nyt vain piti saada turpansa aukaista toisella tunnuksella, eikä voinut omalla tunnuksellaan asiaa sanoa. Kirjoitustyylistä ja eräästä toisesta seikasta ja kirjautumisajankohtia toiseen tunnukseen vertaamalla tunnistan kyllä tyypin, ja hieman olen taas ihmeissäni että mistäs moinen lynkkaus yhtäkkiä... Meno foorumeilla voi joskus olla todella hurjaa.

Hassua. Eivät mitkään sanat vahingoita minun ylpeyttäni minun kasvattejani kohtaan. Sanat vain laittavat minut miettimään, miksi ihmiset eivät osaa esittää asioita kauniisti. Onko ihmisellä alun alkaenkin tarkoitus loukata toista, vai mistä se tarve kumpuaa? Eikö peruskoulussa opeteta käytöstapoja ja sitä, kuinka pitäisi esittää asiat toiselle niin kuin itsekin haluaisi asiat itselleen esitettävän? Miksi pitää puuttua jopa sanojen taivutusmuotoihin, jos ei muuhun voida puuttua? Että väännetään väkisinkin toisen lauseet väärinymmärrettäviksi ja nimenomaan ymmärretään tarkoituksella väärin? No, olipa vaikka minkälainen "kotisessemuffiseropikarvakasa", niin Sampura on silti hienompi karvakasa kuin yksikään sen keskustelun koira. Menee oikeasti yli ymmärryksen, että vain tuo yksi ja ainoa ihminen aina jaksaa mollata Sania niin turhaksi olennoksi jolla ei olisi mitään annettavaa jälkeläisilleen. Minusta tulee äititiikeri, jos koiriani lynkataan asiattomasti.

Voisin taas puhua tästä aiheesta ikuisuuden. Mutta mitä enemmän puhun, sitä enemmän se herättää ihmisissä kysymyksiä. Onneksi kirjoitin joskus kattavan tekstin blogini syövereihin. Aatemaailmani. En pärjäisi ilman sitä, ja minulla on kopiot tuosta tekstistä, jos sille joskus kävisi jotain. Olen muokannut sitä hyvin hyvin paljon.. Siinä on enää säväys siitä, mitä se oli reilusti yli vuosi sitten. Ihmiset muuttuvat, jotkut eivät. Minä muutun, koska minulla on halu muuttua, edetä aina kohti parempaa ihmisyyttä ja tekoja sekä valintoja. Imea tietoa itseeni. Olen oppinut ja kehittynyt paljon kohta melkein kahdessa vuodessa. Kertasin genetiikkaakin yksi ilta vain oppimisen halusta. Ja edelleenkin on ihan hirveästi opittavaa.

Saatan olla hieman ylpeä siitä, että olen muuttunut ihmisenä näin paljon. Ja olen huomannut, kuinka paljon paremmin tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa, jopa niiden, joiden kanssa ennen olin vihamies. Rento, hyväksyvä ja asiallinen keskustelu ja asenne auttaa kummasti ja saa ihmiset katsomaan itseäsi paljon paremmassa valossa. On mukava turista hyvässä hengessä, ilman että on mitään pahoja aatteita toisista ihmisistä. Ja minä en ole pitkävihainen, inhoan vuosi toisensa jälkeen jatkuvaa kyräilyä. Haluan unohtaa ja olla sujut kaikkien kanssa kaikesta mahdollisimman pian.

En olisi tiennyt, mihin sitä ryhtyi joku parisen vuotta sitten, kun tätä projektia alkoi suunnittelemaan. Ensin hehkuttelin netissä, kuinka aion teettää sekarotuisella Sanillani pennut, ja kuinka Sani saa pentuja kesällä. Julkisesti. Uskomatonta, että luulin ihmisten tulevan onnittelemaan ja taputtamaan päätä. Sain yllätyksekseni ja kauhukseni vihaisia kommentteja siitä, enkö aio tutkituttaa koiraani. Mitä? Ehen, Sanihan on aina ollut terve koira, ja sehän juokseekin pian, ei tässä kerkeä enää mitään sellaisia.. Onneksi muutamat ihmiset osasivat puhua taidokkaasti, ja muutin suuntaustani hyvien perustelujen alla. Kuvautin koirani ja pohdin jo hieman monipuolisemmin yhdistelmää muutenkin kuin koirien rakenteen ja koon puolesta, vaikka en vieläkään osannut katsoa yhdistelmää paljon sen kummemmin. Asetin rajoja sieltä sun täältä, mitä nyt satuin lukemaan että mikä on OK ja mikä ei. Asetin ihmisten puheiden perusteella rajat esimerkiksi luustokuvien tuloksille, miettimättä sitä sen kummemmin itseni näkökulmasta. Kuviin mentiin, rima alittui ja petyin. Teetin silti sinnikkäästi pentueen. Jälkikäteen ymmärsin, että en totellut omia rajojani, mutta tajusin, että yhdistelmät ovat kaikkea muutakin kuin yhdet luustokuvat. "Paskasta ei saa hiottua timanttia" on silti edelleen vakiolausahdukseni jota lainailen alituiseen, ja rajansa kaikessa.

Ajattelen, että yhdistelmässä on aina erilaisia tekijöitä, joista yhteen ei saisi takertua liikaa, ellei siihen ole erityisen hyvää syytä. Kummankin vanhemman puolelta katsotaan tekijöitä kuten luonnetta, käyttötuloksia, rakennetta, terveyttä johon sisältyy luustokuvien lisäksi perinnölliset sairaudet, suvun terveys, allergiat.. lista on loputon. Näiden lisäksi tarkastellaan kokonaisuutta, jos uros ja narttu yhdistettäisi toisiinsa. Kuinka nämä kummankin osapuolen tekijät sopivat toisiinsa? Rakenne? Käyttötarkoitus? Luonteenpiirteet? Terveys? Kokonaisvaikutelma? Mitä yhdistelmällä haetaan? Onko yhdistelmälle kysyntää? Onko pentueelle sopiva ajankohta? Oma taloustilanne? Onko juoksuhäiriöisyys hylkäävä tekijä? Eikä tässä varmasti vielä kaikki.

Mitä saadaan aikaan, voidaanko olla varmoja tuloksesta? Puhdasrotuinen vanhempi periyttää pentuihin ominaisuuksia 50%. Jos partnerina on sekarotuinen koira, tämä seropi voi antaa vain max. 25% tiettyä rotua itsestään jälkeläisilleen, koska sen täytyy kantaa väh. kahta rotua ollessaan sekarotuinen eli 50/50, joten siksi tulee vain 25% perintöä pennuille kummastakin rodusta. Silti jälkeläisten pienin (esimerkkinä vaikka 10% osuus noutajaa) voi antaa ominaisuuksia jollekin jälkeläiselle. On kyse prosentuaalisista todennäköisyyksistä. Ja jokin sairaus voi silti riivata jotakin jälkeläistä jossakin elämänvaiheessa, vaikka vanhemmat olisivat terveitä. Kantavatko vanhemmat kuitenkin jotakin sairautta resessiivisenä?

Jos kummankin vanhemman kaikki muut tekijät ovat OK, ja vain toisen vanhemman yhdessä tekijässä, esimerkkinä nyt siinä luustossa, tarkennettuna lonkissa, on mainittavaa, ei yhdistelmä voi olla niin tuomittava kuin se joidenkin sinnikkäimpien mielestä on. Se kertoo ahdaskatseisuudesta, kun ei nähdä kokonaisuutta. Siitä, että aina on pakko löytää jokin heikkous johon tartutaan, ja unohdetaan kaikki muu. Aivan sama vaikka 90%:sti yhdistelmä olisi hyvä, mutta jos lonkat ovat hieman liian huonot, on yhdistelmä syvältä. Tätä en käsitä, tätä mustavalkoisuutta. Pilottipentue on pilottupentue, jostakin täytyy startata. Tämä on oikeastaan elämäntapa, tietty reitti ja aate, jota kuljetaan ja jonka varrella opitaan jatkuvasti lisää, erehdytään, onnistutaan, tuskastutaan ja onnistutaan uudelleen.

Huominen päivämme
Asiasta toiseen. Siis niihin, joista minun piti tulla kertomaan. Hairahduin jälleen polulta ja kerroin jälleen siitä asiasta metritolkulla, mistä ei pitänyt avautua liiaksi. Hauska, että tämä taitaa olla minun pysyvä ominaisuuteni, eikä vain sattumaa, että jaarittelen. Kuitenkin, huomenna on valjakkoharjoitukset, ja en vieläkään ole keksinyt painoa noille vedettäväksi. Jotkut käyttävät rengasta - ei onnistu kaupungissa. Jotkut käyttävät ketjuja - ei onnistu kaupungissa. Jotkut käyttävät puunpalasta - voisi onnistua, mutta mistä hommaan puupalan, ja mitähän ihmiset katsoisivat, jos koirani raahaisivat perässään tukkea, rengasta tai ketjuja? (Essille ja suipponokille kun on matkaa jonkun verran, ja siinä matkalla tulee kummasti ihmisiä vastaan)

No, ainakin sen verran olen edes ajatustasolla edistynyt, että aion ommella C&C:lle vetovaljaat kotosalla seuraavan kerran käydessäni, jos vain on nylonia tarpeeksi. Tuo tyhjän ja vaarallisen pulkan vetäminen ei onnistu jatkoa ajatellen, se ei enää opeta koirille mitään, jos ne eivät pääse oikeasti vetämään jotakin. Ja toisaalta jos lisätään harjoitustaakkaa, tulisi valjaiden olla mukavat, muuten menee into koirilta tuohon uuteen harrastukseen. Ehkäpä lisätään ihan hieman painoa perään ja hankitaan vetovaljaat mahd. pian, silläkin riskillä että ei meillä koskaan tule olemaan Paimenvaljakkoa. No, ainahan valjaat voi myydä... Mutta en aio luovuttaa, meillä on vielä monta talvea aikaa treenata. Ja apua ja neuvoja saa konkareilta, kunhan osaa kysyä. Ja onhan meillä oppivaisia paimenkoiria, jotka oppivat varmasti ihan mitä tahansa, jos keinot ovat oikeat ja harjoittelemme sitkeästi.

Käytiin tänään lenksulla Sissin ja Moonan kans, ja kuvia tuli otettua ja ihan alkoi olemaan onnistuneita kun sain viimein säädettyä asetuksia kohdilleen. Siitä postausta huomenissa..
Kouluttelin äsken koiria kun oli jotenkin niin synkee fiilis. Tuli heti parempi mieli, kun koirat jakso temppuilla taas niin hyvin tuolla samaisella kahden neliön alueella, missä me niin monena iltana temppuillaan ja minä hihkun niin että kerrostalon paperiseinät kantavat kaikki riemunkiljahdukset ja kehut naapurienkin korviin. Luulevatkohan ne että olen hieman yksinäinen, kun temputan koiriani joka ilta?

Lidlin koiranherkut kelpasivat suipponokille, ja Caramel osaa nyt pujotella askelten välistä, ja Cicaro hypätä syliin. Ja kumpikin osaa nyt tanssia pysyen hyvässä tasapainossa takajaloillaan mukavan pitkän aikaa. Kiksu osaa hypähtää ja pyörähtää omatoimisesti tanssiessaan, vaikkei se sitä tee kuin joskus sattumalta. Tämän postauksen otsikkokin kerkesi jo muuttua, koska sivuseikka "koirien lisääntyminen" muuttuikin mystisesti pääaiheeksi ja koirien temppuilut jäivät kakkossijalle. Minun pitää kohta tehdä tähän väliotsikot, joten nyt on parempi jo lopettaa tämä postaus tähän. Ensi vkl tulee kotiseuduilta Savonmuaaalta vanhaa kunnon porukkaa Kajaaniin fiilistelemään vkl ajaksi, joten erilainen vkl tiedossa senkin osalta, jej!

Anteeksi tekstin sekavuus.. varmasti jossakin on jotakin bugia ja häröä ja virhettä. Korjatkaa, sanokaa. En jaksa tarkistella niin hyvin tänään kuin joskus. Ymmärtäkää ihmisen erehtyväisyyttä.
Lisään joskus videon tempuista, jos saan kyhättyä nuista jonkun koosteen joskus. SV miks jätit mut, MM ei editointi-ohjelmana oikein innosta... Premiere olisi kuulema yksi vaihtoehto, pitänee kokeilla sellaista.

18.1.2013

Jääpäät

Pakkasta -25C ja me rohkeet heitettiin silti 1½h lenksu. Manttelit lämmitti mukavasti, mutta tassut jääty, luonnollisestikin. Kiksulla alkaa olemaan pohjavilla kokonaan veks, joten kun pakkanen kiipeää yli -15C, se saa manttiksen ylleen. Caralla turkki ei ole huisin paksu, joten sekin on oikeastaan aika herkästi viluinen lenkeillä. Pitkää peitinkarvaa on kyllä tietyissä paikoissa, mutta turkki muuten ei sit oo sellane poff, vaan enemmänkin tommonen bortsun tyyppinen.

Valjakkoharrastuksen viime kokoontumisesta on jo huikeat 5 viikkoa aikaa. Oli joululoma välissä niin se vähän viivytti tätä harrastusta, mutta nyt vkl on luvassa päivitystä sinnekki suunnille, joten hyviä uutisia tiedossa paimenvaljakon taipaleen seuraamisesta kiinnostuneille!

Olin luovalla päällä kun kattelin kuva-aikaansaannoksia alkaa V loppuu I retkeltä.... Koettaa sitte kestää vaan seuraavien kuvien kanssa.


Ai, ja nuo mainokset sivuilla ovat randomaiheisia niin kauan, kunnes viikon päästä saan valikoida niihin vain tietyn aihealueen mainoksia. Jos nuita ei saa (vaikka ohjeissa niin on luvattu) pienemmiksi, niin poistan ne kokonaan.
- Älkää kukaan muu erehtykö luomaan Adsense-tiliä. On muuten hemmetin rasittava poistettava, kun Google ei hyväksy tiliä toimintaan. Ja vihaan mainoksia. Kaikkialla. En edes tiedä minkä aivopierun sain kun edes harkitsin saatika loin mainoksia blogiini. Hyi häpeä.
Nyt pitäis olla mainosten poissa, ilmoitelkaa jos ilmenee bugeja, jouduin korjailemaan html:ää joten... sen tietää mitä siitä joskus seuraa tällasen tumpelon käsissä.

Koska en halua tukkia blogia kuvilla, niin tämän päivän Vimpelistä otettuja riehumiskuvia on hurjasti lisää, jos avaat tämän postauksen auki kokonaisuudessaan tuosta alhaalta... Varoitus, niitä on paljon.
..::KLIKKAA SIIS LISÄTIETOJA::..




16.1.2013

Koirahoroskooppi

Täällä voi käydä lueskelemassa, täsmääkö omaan otukseen. Värikoodien idean tajunnee jokainen...


Kaksoset (Cicaro, Caramel, Sani)

Kaksosten merkeissä syntyneet koirat ovat vallattomia yksilöitä ja ehkä seurallisimpia kaikista. Niiden jatkuvat odottamattomat mielialanvaihtelut voivat olla hämmentäviä, mutta totuttuasi niihin silkkaa huvia. Kaksoskoirat ovat loputtoman uteliaita ja tahtovat pistää nenänsä joka paikkaan. Yritä siis korjata niiden ulottuvilta arvokkaat esineet kuten sähkövempaimet. Ole herkkä koirasi mielialoille: vaikka se näyttäisi olevan täynnä elämäniloa, älä usko sen olevan loputtoman onnellinen. Tarkasta usein koirasi fyysinen terveydentila; jospa se ei olekaan yhtä hyvin kuin koirasi touhukkuus antaa uskoa.
  • Sopivat koirat: Härkä, mutta tappelun vaara on
  • Sopiva ihminen: Vaaka, jonka itsevarmuus on hyvä vastapaino kaksoskoiran tavanomaiselle häilyväisyydelle
  • Lempiväri: keltainen
  • Onnennumero: 3
  • Mieliruoka: mahdotonta arvata, sillä kaksoskoirat kyllästyvät helposti saamaansa ruokaan. Pidä varalla montaa lajia.
  • Inhottavaa: ikävystyminen
  • Ihanaa: yllätysherkut
  • Laatusanat: utelias, energinen, tuhti, epäröivä

Jousimies (Aurora)

Jousimiehen luonteessa on joskus liian innokkuuden tuomia pikkuvikoja. Ne syöksyvät toimintaan ja ajattelevat vasta sitten. Kuitenkin ne ovat lemmikeistä hienoimpia. Niillä on tiettyä avoimuutta ja rehellisyyttä enemmän kuin muilla koirilla, ja ne tahtovat tosissaan osoittaa rakkauttaan ihmisille ylitsevuotavalla ja iloisella tavalla. Jousimies on vahva merkki, ja sen voimin tullaan toimeen muitten kanssa, jopa kissojen. Jousimiekoirat rakastavat uusia kokemuksia. Pidä varasi, ettei niitten luonnollinen seikkailumieli vie niitä onnettomuuksiin.
  • Sopivat koirakaverit: Oinas tai Leijona
  • Parhaat ihmiset: Oinas tai Leijona
  • Mielivärit: purppuranpunainen ja tummat värit
  • Onnennumero: 22
  • Lempiruoka: Jousimies ei vaadi mitään erikoista ateriaa, kunhan saa vaihtelevaa ruokaa
  • Inhottavinta: virkamiehet
  • Herttaisinta: oma kiva kissa
  • Laatusanat: juonikas, rohkea, pinnalta pidättyväinen, kiintyväinen

Tanssien, pujotellen ja polvistellen

Kittiotos.
Ehei, emme sentään ole (vielä) aloittaneet agilityä, vaan hiljensin piippaavat koirat aktivoimalla niitä tempuilla. Voi jos jaksais viittis kerkeis ehtis muistais useempanaki päivänä temputella nuita. Naksuttimen kans temppuilu on niiin nastaa! Caran kans vejettiin ensin hirveet sukkarallit ja Kiksun kans lihavoitiin. Toisin sanoen Cara jahtasi ensin häiriintynyt virne suippopäässään minun villaisia sukkiani ja oli kovin riemuissaan kun sai ne viimein kiinni. Sen jälkeen rauhoituimme (lue: minä rauhoituin ja Cara jäi läähättämään aloilleen tuplasti häiriintyneemmällä, seisovalla katseellaan minua tuijottaen).
Kiksun kans kateltiin jakson verran Simsalabimsseja ja Kiksu toljotti ikkunalaudalla istuskellen maailman tapahtumia. Naapurin koiralle piti vähä puhista, ties vaikka se ois hypänny kakkoskerrokseen saakka ja vittuillu Kiksulle ikkunan läpi? Eihä nuista isoista mustista koirista tiiä mitä ne keksii.

Joka tapauksessa, kuinkas tässä taas kävi näin. Musta vois tulla kirjailija, ku kirjotan kaiken niin pitkänlaisesti. Piti vain päivittää elämäämme 5(?) päivän postaustauon jälkeen ja kertoa, että koirani opettelevat nyt tanssimaan, nousemaan polvea vasten ja pujottelemaan jalkojen välistä askellukseni mukana. Vähä koiratanssiliikkeitä ehkäh ehh? Kyllähä nuo oppii, kunha mä jaksais viittis kerkeis ehtis muistaisin aina niitte kuninkaallista rauhaa häiritä ja keskeyttää niitte elintärkeet nokkaunet. Suipponokkaunet.

Eilisestä TOKOsta ei puhuta, paitsi sen verran että kokonaisuus *BEEP* mutta yksittäiset liikkeet onnistuivat ja tuli hetkellisiä onnistumisen kokemuksia. Lähinnä muistuu vain mieleen nolo mielikuva tokoliiviä häpeällisesti kantavasta pikkuihmisestä joka naama punasena karjuu paimenille jumalautaa ja kouluttaa koiransa viimeistään vuonna 2020 tulemaan luokse käskystä... "MUTTAKU ÄISKÄ SE KERMANVÄRINEN POOTEKOOLI OLI NIIIN IHANA!1!" ja turpasaunajaisten jälkeen laskin kymmeneen, olin kahden vaiheilla että lähetäänkö vetää täältä vai yritetäänkö palauttaa minun hermojuuret takas pallohallin katonrajasta ja olla tällä kertaa Koiriks. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja kylhä ne meni nii ja näi lopputreenit mut ens kerralla onnistuu paremmi. Olevinaa.

"Eilisestä TOKOsta ei puhuta..." hei huomaatteko nyt jo. Aletaan päästä jyvälle ongelmistani. Ei tästä tule irmeliäkään tätä menoa ku tekstiä ilmestyy kuin tyhjästä sellasesta aiheesta, josta nimenomaan EI. PUHUTA.
Loppuun tämmöne iha lystikäs kuva, tsekatkaas mitä tulette koiranne kanssa vuonna 2013 ansaitsemaan tai harrastamaan!
TOKOALO TOKOAVO KOIRATANSSI :D jepjep, näillä mennään.
Tokossa ainaki tullaan tekemään töitä ALO- ja lähinnä AVO-tasolla,
mutta mölleissä sais vasta tietää oikeesti että mitä osataan ja mitä ei!

11.1.2013

Aikaiset linnut

..nappaa taatusti Vimpelin lihavimmat, pulleimmat ja maukkaimmat maan jäätyneet matoset. Torkutin kaks tuntia (??) ennen ku heräsin ja vein koirat pihalle puoli 12 aikoihin. Nyt sitte datailen hetken ja lähetää sitte ALKAA V LOPPUU I käymään iha oman lauman kesken. Sieltä suunnataan pesemään Sipasii näyttelykuntoon kahen maissa. Kuvia tiedossa, jos saan tolla uutukaisella runkoliinilla mitään aikaan.

No, riekuttiin aikamme Vimpelissä ja pestiin Sissi. C&C saivat katella (naureskella) vieressä ku Sissiä pestiin nly-kuosiin. Kiksua kiinnosti kovasti ja se tunki ahkerasti mukaan pesutilanteeseen, kun Cara otti nokkaunosia pesutuvan ovella.





POFFF
Persvillat pystyssä ja profiili matalana, häjyn näköne eläin!
Hampikas Hampuusi.
Ja vielä loppuun Auroran kuulumisia, kun sisko laitteli joitaki kuvia otuksesta. Aurora on ollu taas aika hurjana siskon luona. Se on haukkunu about kaikki vastaantulevat ihmiset, mitä se teki ensin minunkin luona. Kehotin siskoa antamaan Auroralle aikaa. Se on arka. Hirmuisesti kehuja ja ennakointia tilanteisiin sekä lenkkien tekeminen mielekkääksi leluilla, kehuilla ja nameilla niin alkaa tulla tulosta. Ja ikävistä uutisista ei mennyt kuin muutama päivä, niin Aurora oli mennyt yhden lenkin ajan tosi kiltisti. Ei ollut haukkunut edes sauvakävelijää, ja kun se jolleki oli haukahtanut pari kertaa, niin se hiljeni heti kun sisko vaati siltä kontaktin ja palkkasi. Neiti oli heti OK tilanteen kanssa. Kyllä siitä vielä koira tulee, se vaan on tommonen arkajalka, harmillista tietysti. Koirien kanssa se onneks tulee tosi hyvin toimeen, vaikka haukkuu yleensä nekin. Tuo ihmisten haukkuminen vaan jos jäis pois, niin oispa hyvä.


Tara & Aurora pallovarkaissa.
Aurora ja Tara.
Ite olin tänään 13.1. kuvaamassa Tamminäyttelyt tos mei treenihallilla. Ihan oli mukava taas käydä vaikka oli pieni hedari koko päivän päällä. Kuveja kertyi huikeet 800+ joista karsiutui pois reilusti, koska jostain syystä tarkennus ei ota siihen mihin sen pitäisi ottaa. En tiedä, pitäisikö huollattaa tuo linssi vai mitä, mutta jos tarkennuspiste on tasan tarkalleen koiran päässä tai rungossa, niin ei tarkennus voi kerta toisensa jälkeen osua taustaan niin, että tausta on useimmiten tarkennettuna? Hemmetti. Otin siis reilusti kuvia, ja onnistui jokasesta jotahi. 

Ostokset tammarista.
Opetteluttaaha se aina uus runko ku ei osaa säätöjä vaikka silmät kii kamera ylösalasin. Huomasin saman ongelman tarkennuksen kanssa ulkona, ei vaan osu niin ei osu. Jännä. Muuttelin sitte asetuksia suuntaan jos toiseenkin, eikä tuo tarkennusongelma oikein vieläkään poistunut. Tarkistan ja tarvittaessa puhdistan tässä kaikki linssipinnat ja katon jonkun viikon alkaako tilanne korjautumaan, mutta jos ei ala, niin huolto kutsuu.. En kattele sitä että tarkennukset ei osu niihin tarkennuspisteisiin, joita käytän... Grah. Ei muutaku kuvia käsittelemään ja lääkelaskuja laskemaan taas sen jälkeen, huomenna skoleen joskus kympilt taiemmätiiämillo.

Kiksulla on karvanlähtö, siitä tulee taas rotta niinku viime kesänä!
Ainii! Heräsin viime yönä siihen ku kuulin kolinaa. Näin sitte Caran kurottamassa herkkupurkkia tost pöydän kulmalt, ja se säikähti minu karjasua ja pudotti sen sitte lattialle. Onneks matolle ni ei menny rikki, vaikka koirankeksit meniki vähä murusiks. Cara luikki sängyn alle piiloon ku se niin säikähti ku sain sen kiinni itseteosta sen yöllisistä puuhista. Tosta on tullu täs viime päivien aikaan hirvee ahmatti, vaikka ruokamäärä on pysyny vakiona. Koko ajan kerjää ja kattelee pöydille että oisko siellä sille ruokaa. Viimeks joskus ton ollessa 6kk yllätin sen kurkkimasta tasoille, sain sen sillo kans kii rysältä ja sen jälkeen ei oo kuikuillut.. Toi on tommone ihmeelline yöpuuhastelija, että saattaa keksiä just tollasta jotai älytöntä keskel yötä. Normisti on saanu tuoki herkkupurkki olla tos pöydän kulmalla sen kohta vuoden ajan, ja nyt se tuota muka noin kiinnostaa.. Hassu eläin.