31.12.2017

Koirakululaskelmat 2017


Tammikuu 264,15€
  • Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
  • Savic autohäkki 50€
  • Agility A-lisenssi 37,50€
  • Koiratarvikkeiden myynti + 15€ + 5€ + 3€ + 25€ + 10€
  • Hurtta-hihna 25,95€
  • Tassuvoide 6,90€
  • Seuran takki 95€
  • Arctic-valjaat x2 38,80€
  • Koiranulkoilutuspalkkio 10€

Helmikuu 98,69€
  • Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
  • Koulutusohjaajan jatkokurssi 50€ (takaisin peritty seuralta)
  • Koiranulkoilutuspalkkio 10€
  • Koiran märkäruoka x2 2€
  • Match Show 21€
  • Harja 12,90€
  • Brit Care namit 2,79€

Maaliskuu 108,40€
  • Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
  • Tanja Kurikan agilityvalmennus 55€
  • Agilitykilpailut 52,00€
  • Match Show 5€
  • Koirannamit 1,40€

Huhtikuu 55€
  • Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
  • Seuran jäsenmaksu 32€
  • Epäviralliset agilitykilpailut 23€

Toukokuu 0€ (laumajohto maailmalla, koirat hoidossa kotikotona)

Kesäkuu 75,25€
  • Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
  • Vesilelu 2,95€
  • Treenitasku 39,90€
  • Koiranherkku 0,90€
  • Koiranherkku 1,50€
  • Koiranulkoilutuspalkkio 10€
  • Koiranulkoilutuspalkkio 10€
  • Kennelliiton jäsenmaksu 40€
  • Raakaruokaa 36,50€

Heinäkuu 192,49€
  • Agility treenimaksu heinä+elo 2 koiraa yht. 35€ (alennettu hinta koska liikaa 25€ keväältä)
  • Agilitykilpailut 39€
  • Koiranherkku 3,49€
  • Match Show 21€
  • Match Show 14€
  • Match Show 28€
  • Agilitykilpailut 52€

Elokuu 324,29€
  • Agility treenimaksu heinä+elo 2 koiraa yht. 35€ (alennettu hinta koska liikaa 25€ keväältä)
  • Koiratarvikkeet näyttelyistä 69,30€
  • Agilitykilpailut 39€
  • Kaksi heijastinhihnaa 28,90€
  • Raakaruokaa 32€
  • Koiratarvikkeiden myynti +30€
  • Koiranherkut 3,09€
  • Agilitykilpailut 26€
  • Koiranulkoilutuspalkkio 10€
  • Kahden koiran hieronta 81€

Syyskuu 143,85€
  • Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
  • Makuupussi koirille tuunattavaksi 5€
  • Raakaruokaa 15,80€
  • Orbiloc x2 39,80€
  • Raakaruokaa 3,25€
  • Kynsileikkurit 1€
  • Kakkapussit 2€
  • Agilitykilpailut 52€

Lokakuu 192,89€
  • Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
  • Kahden koiran kraniosakraalihoito 80€
  • Agilitykilpailut 26€
  • Savic jättihäkki 60€
  • Kissanruokaa 1,20€
  • Kissanruokaa 0,69€

Marraskuu 150,60€
  • Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
  • Agilitykilpailut 36,00€
  • Kissanruokaa 1,70€
  • Koiranulkoilutuspalkkio 10€
  • Agilitykilpailut 26,00€ (maksettu osin lahjakorteilla)
  • Joustohihna 19,90€
  • SeurM osallistumismaksu 16€
  • Match Show 16€

Joulukuu 31,25€
  • Agility treenimaksu 2 koiraa 25€ (koulutustuki 1 koiran hallimaksuun)
  • Agilitykilpailut 0€ (maksettu lahjakorteilla)
  • Herkut 0,75€ x3 
  • Mittaustilaisuuden mittaustodistukset kaksi koiraa 4€
  • Matolääkkeet 18€

YHTEENSÄ


Ruokinta 110,56€ josta nameja 23,01€
Harrastaminen 823€ josta mätsäreitä 105€, agikisat 322€, treenimaksut 270€
Tarvikkeet 570€
Terveys ja hyvinvointi 98
Omat kouluttautumiset, jäsenyydet ja lisenssit 132,5€

Tulipahan taas laskeskeltua. Ruokintakustannukset olivat tänä vuonna tosi vähäiset, kiitos yhteistöiden ja pieniruokaisten koirien. Ensi vuonna säästynee tarvikekustannuksissa jos en tee mitään heräteostoksia, ja ensi vuonna en enää osta SKL:n lisenssiä. Kouluttaudun toivottavasti ahkerammin joten omat kouluttautumiset kustantanevat enemmän. Kissen terveystutkimukset nostavat kustannuksia terveys- ja ja hyvinvointisaralla. Jos Caralle tulee pentue, se saattaa vaikuttaa kustannuksiin joko laskevasti tai nostavasti. Harrastaminen tulee maksamaan ihan saman verran kuin tähänkin saakka. Mitähän ois mennyt bensoihin ja koiratuttavuuksien luo matkustamiseen. Useampi satanen, veikkaan että joku 400€ ainakin, kun kisoissa on tullut käytyä pitkin pitäjiä lähes joka kuukausi ja yksi jos toinenkin pidempi reissu muihin koirajuttuihin liittyen.


Menot -1654,86€
Tulot +88€

30.12.2017

Tavoitteita vuoteen 2018

Ja tuttuun tapaan ensin tarkastelun alle tulevat menneen vuoden tavoitteet.

2017:
  • Cicaro 2lk ja Caramel 3lk - check ja molemmille tullut nollatuloksiakin uusissa luokissaan ja Cicarolle LUVA
  • Kepit ja kontaktit kuntoon - ylämäkkee alamäkkee, kepit menneet hurjasti eteenpäin mutta edelleen tekemistä keppien loppuun saakka menemisessä kisaoloissa
  • Cismetille agilitypohjien tekemistä ja epiksiin osallistuminen - Kisse asu luonani paljon vähemmän ku odotin, eli aksaa tehtiin muutamia kertoja, epiksiin ei vielä olla valmiita
  • Itsenäistä treenaamista kerran viikossa - ei kyllä tullut 52 kertaa ehkä omatoimitreenattua...
  • Pentutapaamisen järjestäminen - check, vaikka osallistujakaarti olikin vähäinen niin laatu korvasi määrän!
Jaaa jonkinlaisia tavoitteita kai pitäisi raapustella ensi vuodellekin kun se niin tärkeetä ja olennaista etenemisen kannalta kuulema on.

Tavoitteet 2018:
  • Cicaro 3lk
  • Kontaktit kisavarmaksi
  • Koirat tekevät kepit loppuun kisatilanteessa
  • Nopeuden, itsehillinnän ja estefocuksen kehittäminen
  • Lähdössä pysyminen Cicarolle varmemmaksi
  • Omatoimitreenaamista ja hyppytekniikkaa ainakin kerran kuukaudessa
  • Caran treenaaminen pikkumaxien korkeuksiin
  • Oman ohjaustekniikkapakin kehittäminen ja tekniikoiden rohkea kokeileminen kisoissa
  • Cismetin luustokuvat ja agilitypohjien sekä harrastuskoirataitojen kehittäminen

24.12.2017

Tonttuviisikko


Kylläpä selvittiin tänä vuonna vähällä lauman joulukuvan suhteen. Muutama uudelleen päähän nostettu lakki, yhden pudonneen joulupallon nosto, viitisen paikka-sanaa ja yksi maahan suureen ääneen heitetty namikourallinen, jotta viimeinenkin suipponokka käänsi päänsä kameran suuntaan... ja se oli siinä. Jopa pentu malttoi tänä vuonna istua tönöttää kuvassa kiltisti täysin aloillaan.

Hyvää Joulua ja tapahtumarikasta Uutta Vuotta lukijakunnallemme <3

17.12.2017

Rimat kohoaa

Tuattua luatua nelejävee luurilla.
ACEn 9.12. olleista kisoista ei ihmeellisiä kotiintuomisia Cicaron kanssa. Kontakti- ja keppivirheitä, joita aletaan hioa uusilla ja vanhoilla suunnitelmilla ensi vuonna. Koira ei malttanut lainkaan odottaa lähdössä, kävi liian kovilla kierroksilla *hhhh*

16.12. kävästiin mittaustilaisuudessa, joka järkättiin HuPulla. Kuten arvata saattaa ja olin jo monta kertaa etukäteen manannut, tuli Carasta pikkumaksi. Oikea kirosana. Toistuvien kotimittausten tulos on aina ollut 43-44cm, ja aivan samat lukemat sieltä mittauksestakin napsahti. Niille jotka eivät vielä tiedä, agilityssä tulee ensi vuonna 2 uutta kokoluokkaa; pikkuminit ja pikkumaksit. Monelle ex-maxille tämä on toki helpotus, mutta minun ex-medilleni tämä tarkoittaa sitä että se on aina altavastaaja. Se on aivan kokoluokkansa alarajalla. Onneksi sillä on hyvä kroppa ja tokaisivatpa tuomaritkin bikiniturkkisesta isoharmaasta, että onneksi se on kevytrakenteinen.

Todistusaineistoa omistajan epätoivosta.
Ei voi sanoa, etteikö ois yritetty parastamme. Leikkasin Caran kynnet ja niskakarvat ed. iltana, ja silti jokainen kolmesta mitanneesta tuomarista (Viitanen, Räsänen, Jalonen) olivat yksimielisiä mittaustuloksissaan - 43-44cm ja pikkumaksi (sL).

Positiivista näissä uusissa kokoluokissa on se, että kaikki hyppykorkeudet laskevat, eikä pikkumaksienkaan hyppykorkeus tule jatkossa olemaan kuin 40-50cm. Ja koska Cara ei ole mikään rimanpudottelija, voimme edelleen treenata matalilla korkeuksilla ja nostaa rimakorkeuksia satunnaisesti tai hieman ennen kisoja hypyt kisakorkeuksiin. Lähinnä pelottaa, kun renkaan korkeus nousee maksikorkeuteen, ja miten käy pituuden ja muurin korkeuden...

Kisasihan Cara ihkaekat kisansakin makseissa tehden tuplanollat vaikka se ei ikinä ollut hypännyt maksikorkuisia esteitä, mutta kyllähän se aika epäreilulta tuntui ja mietin monta kertaa, menenkö lainkaan radoille kun olimme treenanneet vain medikorkeuksia ja koira oli menossa ihan ekoihin kisoihinsa. No, katotaan nyt mihin ajatuksiin vielä pääsen kunhan toivun ensipettymyksestäni.

7.12.2017

Agilityn seuranmestaruus

Alla esittäytyy KPSH:n vuoden 2017 agilityn mediluokan seuranmestari!

"Ainakin näin korkealle minä loikkasin."
-ylpistynyt mediluokan seuranmestari
Hyvä, kaikkia kannustava fiilis, glögin tuoksu ja pari haastavaa rataa. Kaiken kaikkiaan 11 osallistujasta eli 22 startista (hyppyrata+agirata) tuli vain 4 tulosta. Hylkyliuta oli armottoman pitkä, ja myös Caramel joka päätti tänään olla erittäin estehakuinen, irtosi molemmilla radoilla väärille esteille napaten tulokseksi kaksi hylkyä. Neljästä tuloksen tehneestä (joista yksikään ei ollut nolla), kaksi teki tuloksen molemmilla radoilla joten vain kaksi koirakkoa oli periaatteessa edelleen mukana kisassa, Cicaro ja yksi toinen. Cicaro teki 5rv ja 10rv tulokset, kepeiltä ja ehkä joltakin kontaktilta tuli virheet radoilla. Aika pahoja ansoja oli agiradalla, mikä näkyi hylkyjen määrissä, mutta radat olivat mukavalla tavalla haastavia ja kysyivät radanlukutaitoa.

Onnea pikkumusta, täydellinen agiliitotoverini <3

Minä sain nauttia agilityporukan luottamusta, sillä minut valittiin agilityn toimikunnan puheenjohtajaksi tulevalle kaudelle. Uusia haasteita ja aluevaltauksia siis luvassa tulevaan vuoteen!

4.12.2017

Koko perheen harrastus

Vä-syt-tääää
Sani-mummo on aktivoitunut toden teolla harastusrintamalla veteraani-ikään ennätettyään. Sani täyttää ensi vuonna jo 10 vuotta, mitä ei äkkiseltään Sanista huomaisi.

Se ei ole vieläkään suostunut harmaantumaan ja sen turkki on kaikessa kiiltävyydessään paremmassa kunnossa kuin ehkä noin niin kun ikinä. Kotopuolessa Sanille on syötelty nappulaa x, raakaruokaa ja lohiöljyä sekä joitakin lisiä ja satunnaisia lohennahkoja. Olen opastanut äitiäni raakaruokinnan saloihin ja neuvonut vähärasvaisten tuotteiden valintaan.

Toisinaan lenkeillä Sani jättäytyy taaemmas nuuskimaan varmaan osaltaan siksi ettei se joutuisi nuoriso-hurrikaanin kiusattavaksi. Se lintsaa joskus lenkiltä kokonaan, mikä on sinänsä hauska huomata siinä lenkin puolivälissä koiria laskeskellessaan (näitä todella joutuu jo laskemaan yks-kaks-kol-nel...), että eipä mummaa taaskaan näy, ja kotipihaan tultaessa mumma odottelee perin viattoman näköisenä - pyöreät tummat silmät kiiluen - kotipihassaan. Mummallakin on etuoikeuksia!

Sampura jaksaa edelleen riekkua villisti nuorison kanssa sille päälle sattuessaan. Se hyppii edelleen ketterästi sängylle, sohvalle ja saunanlauteille, eli lonkkien ei ainakaan luulisi vaivaavan.

Ruokahalukin on pysynyt hyvänä (sinänsä pieni nirsoilu toisinaan ei tekis pahaa mumman makkaroille) ja painoa on saatu pudotettua useampi kilo muutaman vuoden takaiseen verrattuna, mikä on myös virkistänyt koiraa.

Ennen Sani jätti ruokaa syömättä, koska se eleli yltäkylläisyyden hellässä huomassa. Ruokaa sai aina, paljon, liikaakin. Mummalla oli vara jättää osa ruuasta syömättä, että kiitos nyt ei enää jaksa eikä kiinnosta. Kun Sanin ruokamääriä vähennettiin radikaalisti, alkoi ruoka uppoamaan paremmin.

Olen sitä mieltä, että jos narttukoiralla on vara jättää ruoka syömättä, on se joko sairas tai ylensyönyt. Tämä on tässä narttulaumassa todistettu jo monta kertaa.
Edelleen saisi pari kiloa pudota pois lauman vanhimmaiselta, mistä tuomaritkin toisinaan huomauttelevat mätsärikehissä. Jospa mätsäreissä menestyminen entistä paremmin toisi lisäpontta Sanin painon kurissa pitämiselle.
Oikealla Sani veteraanien kehässä.
Tämä mätsäriharrastus on noussut yllättävään suosioon perheessämme. Kun minä vuonna 2010 aloin ravaamaan mätsäreissä Sanin kanssa, oli siskoni aina messissä - muttei ikinä esittämässä Sania kehissä, vaan lähinnä koiranaulakkona, matkaseurana ja kannustajajoukkoina. 


Kun teetin Cican ja Caran itselleni kumppaniksi maailmalle kotoa muuttaessani, jatkoin tietenkin mätsäriharrastusta niiden kanssa. Sittemmin käytin kehässä myös siskoni koiraa Auroraa. Vain taidokkaasti suostuteltuna sain joskus siskon tuuraamaan toisen koirani esittämisessä kehissä, ja hyvinhän se aina meni. Nyt tilanne on se, että Sani on ravannut äitini kanssa lähitienoon mätsäreitä tälle vuodelle jo 8kpl. Niin ja Sanin tähänastiset mätsärit vuosina 2010-2016 voidaan laskea nippanappa kahden käden sormilla, elikä 10kpl. Ei siis lainkaan epäaktiivinen uudelleenaloitus tälle lajille, ja sijoituksiakin on tullut!

Cicaro tarjosi varmaan tähän saakka parhaimmat kehäravitvja se seisoi minuuttikaupalla aloillaan.
Cismet on käynyt samaa tahtia mätsäreissä Sanin kanssa, ja se on oppinut kehäesiintymisen nopeasti. Se ravaa kiltisti ympyrää, ja se on unohtanut pomppimisen ainakin äitini kanssa. Äitini ei voi juosta Kissen kanssa, joten ehkä minun kanssani kehässä vauhdikkaammassa menossa Kisse vielä yrittää hieman pomppia. Ennen Kissen esiintyminen näytti kutakuinkin tältä: askel - pomppu - pomppu - askel - pomppu - pomppu...

En lainkaan torunut sitä pomppimisesta, eikä näin tehnyt äitinikään, sillä pääasia oli alusta saakka, että Kissellä on kehässä huisin hauskaa. Nyt neiti nauttii kehässä olemisesta, ja se seisoo maltillisesti aloillaan häntä heiluen tuomarin tutkiessa sitä. Se on juuri samanlainen kuin isänsä - mahdottoman avoin kaikille ihmisille. Sivussa se makailee rauhassa omaa vuoroaan odottaen, ja se malttaa seistäkin jo tosi fiksusti. Kissen kanssa äitini on harjoitellut naksuttelua, mikä myös on tosi loistojuttu.

Kisse on kasvattanut itselleen samanlaisen tiheän puuhkaturkin kuin isällään on. Se kasvatti turkkinsa ihan hetkessä, sillä vastahan sillä oli armoton karvanlähtö. Se on ikäisekseen kovin kehittyneen näköinen, ja varsinkin takaosa lihaksineen on tosi näppärä. Etuosassakin on jo kivasti täytettä. Vain kauluskarvat sillä ovat isäänsä hillitymmät, ja jalkojen takana olevat karvat sille jäivät huomattavasti lyhemmäksi kuin mitä ne Caralla ovat. Eipähän tartu lumet ja risut samalla tavalla kuin äidilleen. Siitä tulee vielä niin hieno, etten ehkä kestä.

Nyt uusimpana tähän mätsäri-villitykseen pudonnut näyttäisi olevan siskoni Auroran kanssa, sillä hän esitti ihan omasta tahdostaan, täysin vapaaehtoisesti, kiristämättä lahjomatta ja uhkailematta, Auroran KPSH:n joulukuun mätsäreissä saaden punaisen nauhan - ja miten hienosti yhteistyö sujuikaan!

Mätsärit olivat Auroran neljännet. Auroraa ahtaassa hallissa oleminen selkeesti vähän ahdisti, mutta se oli hyvin kuulolla ja esiintyi kauniisti. Auroralla on hauska tapa nostaa etujalkoja varsin korkealle ravatessaan, ja se on opetettu sille eräänlaisena temppunakin käskyllä "täptäp".

Johtuuko sitten mahdollisesti lyhyestä olkavarresta, voimakkaasta kontaktista ohjaajaan vai mistä, mutta se on aina yhtä hauskaa katsottavaa. Aurora ei malttanut seistä paikoillaan, istuminenhan nyt on luonnollisestikin paljon hauskempaa, ja tuomariakin se aristi. Auroran kehäkokemukseen nähden suoritus oli kuitenkin kaikkien aplodien arvoinen.

Voisin kuvitella, että ensi kesänä koirakaravaani starttaa taas muutaman kerran lähitienoon mätsäreihin... Kuvista iso kiitos Riina K!
Mel oli lauman ainoa sijoittuja, SIN2

1.12.2017

Lihamureke

Yhteistyössä

Esittelyvuorossa tällä kertaa on jo klassikoksi muodostunut lihamureke. Tällä tykätyllä klassikolla on pitkät perinteet, nimittäin mureketta on valmistettu jo 20 vuotta. Tuote on nyt saanut uuden, jo tutuksi muodostuneeseen teemaan sopivan freesin ulkoasun, joten kanavoikaa katseenne uudelleen kun seuraavan kerran asioitte myymälässä tai marketeissa!

Kyseessä on viljaton ja kypsä, jääkaapissa säilytettävä koiranmakkara, joka on valmistettu kotimaisesta sian- ja naudanlihasta. Makkaraan on lisätty hieman kalsiumia tasapainottamaan kalsium-fosforisuhdetta. Energiapitoisuus on 159 kcal/ 100g, rasvaa löytyy 11,8 % ja proteiinia 17 %.

Annostelen lihamurekkeen samoin kuin muutkin makkarat kuppiin yleensä jääkaappikylmänä paloiksi leikkaamalla, mutta tämä toimii testatusti myös puuron seassa kastikkeeksi lämmitettynä. Vertasin tuotetta vastikään esittelemiini kana- ja pekonimurekkeeseen ja tämä tuote on vähäenergisempää, mutta sisältää enemmän proteiinia. Kelpo tuote siis. Kyseessä on täydennysravinto, joten tuote tuo kivasti vaihtelua muutoin monipuoliseen ruokakattaukseemme.
Rakenteeltaan mureke on paksua, tiivistä ja hieman hyytelömäistä. Tuoksu on kohtalaisen voimakas. Maistuvuudessa ei ollut mitään vikaa, ja rakenteen tiiviyden vuoksi murekkeen pystyi jääkaappilämpöisenä pilkkomaan kohtuullisen pienen kokoisiksi kuutioiksi treenejä ajatellen. 
Siispä samaan syssyyn saa illalla treeneissä syöteltyä koirille iltaruuat. Ei ainakaan unohda vähentää treeninameja iltaruuasta, joten ei näy herkuttelu vyötärölläkään. Tästä namiominaisuudesta olen erityisen innoissani, sillä harva ruoka on rakenteeltaan soveltunut pilkottavaksi nameiksi.

Murekkeesta saa helposti leikattua käteviä siivuja. Tytöt havainnollistavat hieman alempana, millaisia siivuja tarkoitan. Murekkeen saa näin annosteltua valmiisiin annoksiin, jos koirat vaikka menevät hoitoon. Ei tule tilannetta, että hoitoon mukaan annettu ruoka loppuu jo ensimmäisenä päivänä, jos sattuu tällasta problematiikkaa olla.

Joko pian saisi heti maistaa?
Makutesti - ehdottomasti läpäisty!

21.11.2017

Nollien taival jatkuu

Käytiin törsäämässä kisalahjakortti Pieksämäellä viikko kaks sitten. Karpsa hävisi ykkössijan ja agisertin vain kahdella sekunnilla voittajalle, mutta rata oli tosi loistava ja etenemäkin taas yli 4 vaikka videolla vauhti ei edes näyttänyt siltä ja monessa kohdassa ois voinu säästää sekunteja. Varmistelen kisoissa edelleen, joten siitähän ne sekunnit lähtee. Selasin tuossa meijän aiempia tuloksia ja Cara on saanut agiurallaan nollatuloksen about joka toisista kisoista, huisia.

Cicaron focus oli liiaksi minussa joten sen radat oli melkosta kiukkuilua. Eli jatketaan jälleen estefocuksen kanssa työskentelyä. Treeneissä on huomattu että kummallekin koiralle pitäis vahvistaa takaakiertoa. Kaikenlaista kikkailua on tehty, joten perusteet alkaa ontua kun niitä ei tuu samal tapaa tehtyä.

Kontakteista tulee iso plussa, niitten jankkaaminen näkyi kisoissa. Nyt likat ei syöksyny alas puolivälistä kontakteja, mutta onhan nuissa silti vielä aika lailla tekemistä, että se oikee 2o2o joskus nähtäs kisatilanteessakin.

Vähä sellanen ikuisuusprojekti tämä agilitykoiran kouluttaminen!

24.10.2017

Suosikkinumeroni on... nolla


Varkaudesta taas kotiintuomisia Cicarolle. Tulos 0rv -10,66s sij. 3/8. ja uusi ennätys etenemässä 4,37m/s. Kisakaverina oli vikkelä ja kiukkunen koira, ja kun vielä ensimmäistä kertaa hyppyradalla ei ollut lainkaan keppejä, niin mikäpä siinä oli rallatellessa.

Se on tehnyt jo kolme nollaa kakkosluokassa ollessaan, eli melkein joka 2lk kisoista se on tuonut kotiin nollatuloksen. Hieman ehkä harmittaa kun se ei silloin elokuussa Iisalmessa saanut LUVAa agiradan nollastaan, sillä nyt se olisi jo yhtä vaille siirtymässä kolmosiin... Mutta eiköhän ne aginollat sieltä vielä tipahda kun aika on oikea. Ja kun treenataan koko pitkä talvi kontakteja ja keppejä parempaan kuosiin niin asiathan etenee. Tammi-maaliskuu tuskin kisaillaan kovinkaan ahkerasti mutta jos otettas vaikka ensi vuoden yheks tavoitteeks se kolmosiin nousu.

Caralle tuli HYL ja 15rv kolmosista. Sen focus oli liikaa minussa, joten se ei keskittynyt radalla esteisiin niin kuin nyt ehkä olisi suositeltavaa keskittyä. Harjoitellaan siis ahkerasti focusta sen kanssa seuraavissa treeneissä.

11.10.2017

Uutuuksia syksyyn

Kolmella raikkaalla uutuudella kohti syksyä! Tuotteet saatavilla lokakuussa 2017!
Lohiöljy 300ml

Korkealaatuinen 100% luonnontuote Norjan lohesta. Lohiöljy on lisäravinto täynnä koirille ja kissoille tärkeitä omega-3 rasvahappoja. Lohiöljyllä on lukuisia terveysvaikutuksia esimerkiksi ihon ja turkin hyvinvointiin. Hyvänlaatuiset rasvat auttavat ehkäisemään kutinaa, hilseilyä, turkin kiillottomuutta, tassujen halkeamia ja karvanlähtöä.

On tutkittu, että näillä rasvoilla on positiivista vaikutusta myös immuunitoimintaan, aivojen ja silmien kehitykseen, luiden ja nivelten terveyteen, tulehdusten ehkäisyyn sekä sydämen ja verisuonten terveyteen. Melkoinen supertuote kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin!

Tuote sisältää E-vitamiinia ja rosmariiniuutetta sekä Omega-3, EPA, DHA ja DPA rasvahappoja jotka jäävät usein puuttumaan lemmikin ruokavaliosta. Öljy tuoksuu ja maistuu tuoreelle kalalle, joten sillä voi lisätä huonoruokaisen lemmikin ruokahalua sekä tuoda ruokaan lisäenergiaa tuotteen rasvaisuuden vuoksi. Tuote voidaan tarjoilla raakaruuan, kuivamuonan tai kotiruuan kera ja se sopii kaiken ikäisille ja - kokoisille ja on tarpeellinen varsinkin herkkäihoisille, aktiivisille, seniori-ikäisille ja kantaville nartuille.

Säilytys avaamattomana huoneenlämmössä ja avattuna jääkaapissa 3kk. Saatavilla K-Citymarketeista, Dogs First -nettikaupasta, Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälästä sekä muista hyvin varustetuista marketeista. Annostelu tapahtuu painon mukaan ja mukana tulee kätevä mittakuppi. Alla annostelutaulukko.

Päiväannos alle 5 kg 5-15 kg 15-30 kg yli 30 kg
2,5 ml 5 ml 10 ml 15 ml

Tuotesisältö: Rasva 100 %, Proteiini 0 %, Vesi 0 %, Omega- 3 rasvahappoja 13-18 %, DHA 2-6 %, EPA 2-4 %, DPA 1-2 %, E-vitamiini: 130 ml/kg

LAUMA TESTASI:
Jes, kerrankin purnukka jonka etiketti kestää sen että öljyä tuhraantuu toisinaan purkin kylkeen (mittakippoa ei kannata sujauttaa käytön jälkeen takaisin korkin päälle tai näin käy.) Plussat siitä että mukana tulee kätevä mittakippo. Vaikuttais olevan just sopivan kokoinen pullo kahden pienehkön koiran talouteen, ettei kerkeä mennä vanhaksi. Tuotteen haju on aitoa ehtaa lohta ja ulkonäkö on raikas ollen samaa sarjaa monen muun Eläinruokatehdas Lemmikki Oy -tuotteen kanssa. Tuote on viskositeetiltaan aavistuksen sakeaa, öljymäistä ja kauniisti oranssiin taittavaa.

Yksi erittäin olennainen vaatimus lohiöljyssä on meillä se että se ei saa närästää koiraa. Syötin lohiöljyä päivittäin viikon ajan koirilleni ja en huomannut närästysoireita, eli lupaavalta näyttää. Nyt pakkasten lähestyessä on ajankohtaista ottaa lohiöljy takaisin päivittäiseen käyttöön, jotta kylmät kelit eivät pääse yllättämään kuivattamalla tassuja ja ihoa. Kesäaikaan tulee toisinaan huomaamattaan jätettyä öljyt pois ruuasta, mutta varsinkin talviaikaan öljyä ilmestyy kippoon kerran päivässä. Lohiöljy maistui koirille hyvin, tytöt eivät turhia ihmetelleet uutuutta vaan hotkaisivat ruokansa entiseen tapaan. Tytöt harvemmin nirsoilevat millekään, joten ne ovat aika armeliaita testaajia. Omistaja sen sijaan on vähän tarkempi tapaus.

Oscar pekonimakkara ja kanamakkara koirille 500 g

Kaksi odotettua, nirsoillekin koirille maistuvaa täydennysrehu-uutuutta. Makkaroiden maistuvuuden takana on aito kotimainen liha. Pekonimakkara pitää sisällään pitkään kypsennettyä sianlihaa ja -elimiä ja kanamakkara on valmistettu kypsennetystä kanan- ja sianlihasta.

Nämä tuotteet eivät sisällä viljaa tai muutakaan turhaketta, ja siksi nämä ovat kelpo vaihtoehto myös yliherkkyyksistä kärsiville lemmikeille. Näissä on kiinnitetty huomiota erinomaiseen maittavuuteen, joten makkarat maistuvat nirsoillekin kavereille. Voit tarjoilla tuotteet sellaisenaan tai osana monipuolista ruokavaliota. Jos makkaraa lämmittää, siitä saa maistuvan kastikkeen kuivamuonan tai puuron lisukkeeksi - uutta tämäkin, ainakin meille! Säilytys jääkaapissa, saatavuus tehtaanmyymälästä Kuopiosta sekä hyvin varustetuista marketeista kautta maan.

Pekonimakkaran tuotesisältö: Valkuainen 13 %, rasva 16 %, kuitu 0,5 %, hehkutusjäännös 0,8 %

Kanamakkaran tuotesisältö: Valkuainen 13,2 %, rasva 15,3 %, kuitu 0,6 %, hehkutusjäännös 1,9 %

LAUMA TESTASI:
Kutsuvantuoksuisia uutuuksia näin ihmisnenään, eikä nappisilmin vierelläni herkeämättä ruuanjakoa tuijottavista kirsuistakaan voi erehtyä. Mistä tietää että tytöt tykkäs testata uutuuksia? Siitä että jo tyhjäksi maisteltuja kuppeja kuljeteltiin nuolemalla pitkin lattiaa. Normaali reaktio on lopettaa syönti siihen kun ruoka loppuu, mutta nyt tehtiin makkaroista selvää jälkeä. Ei jääny juuri tiskattavaa äiskälle.

Rakenteeltaan makkarat ovat jääkaappikylmänä melko kiinteää tavaraa, kun taas huoneenlämmössä ollessaan hieman löysempää. Rakenne on tavallaan tarrautuvaa, joten lusikalla annostelu on hieman vaivalloista. Makkarat on pakattu sopivan tiiviisti, mistä myös plussat. Olen nimittäin joskus syöttänyt koirille tuotteita, jotka on pakattu liian tiiviisti niin, että pakkausta aukaistessa saa veikkailla, mihin suuntaan sisältö tänään lentää.

Pakkauskoko on näppärä kahdelle vähäruokaiselle koiralle, sillä sisältö ei ennätä kuivaa tai mennä huonoksi jääkaapissa, vaan koirille on tarjolla freesiä, vasta avattua makkarapötköä. Aion hyödyntää makkaroita myös treeninameina. Se on treeninamina sottaava, mutta eihän tätä nyt varsinaisesti oo tarkoitettukaan treeninamiksi. Se kuitenkin sopii myös siihen koska se on tavallista ruokaa maistuvampaa. Jääkaappikylmänä makkaraa on helppo kuutioida treeninamiksi. Se tuppaa hieman mössöytymään purkissa, mutta olempa minä noille joskus löysää purkkiruokaakin treeninamina tarjoillut ja hyvin on kelvannut - annostelussa vain täytyy olla hieman luova. Palkkailen koiria namirasia+makkara/purkkiruoka tmv. -kombolla yleensä vain supersuorituksista, koska mihinkään toistuvaan nopeeseen palkkaamiseen tää on vähän kömpelö keino. Tytötkin on oppineet että tää on spesiaalipalkka jota ei tipahtele ihan mistä tahansa suorituksista.

4.10.2017

Terapiassa

"Terapiaahan tässä nyt tarvittiinkin... huoh."
Kokeiltiin jotakin uutta. Likat on harrastanu aksaa kutakuinkin 4,5 vuotta käyden hieronnassa aina ku siltä on tuntunu. Hieroja on yhden alan ammattilainen, joten kokeiltiin toisenlaista ammattilaista joka ehkä huomaisi jotakin mitä hierojamme eivät huomaa.

Kraniosakraaliterapia (Craniosacral therapy eli CST) vakuutti jo ensimmäisellä käyntikerralla. Se on menetelmänä hyvin hellävarainen ja huomaamaton mutta vaikuttaa syvälle. Koirat reagoivat käsittelyyn samalla tavalla ilmeillä ja eleillä kuten hieronnassakin kun hetkellisesti jokin asia tuntui epämiellyttävältä. CST:ssä vaikutetaan koiran aivo-selkäydinnestekiertoon tunnustelemalla kraniosakraalipulssia. Tämä pulssi kuljettaa aivonestettä aivojen ja kallon (cranium) ja ristiluun (sacrum) välisen selkäytimen läpi.

Koiran kuten minkä tahansa muunkin otuksen kroppa on täynnä kalvoja, jotka ympäröivät lihaksia, hermoja ja luita. Näiden kalvojen jännitystilat vaikuttavat koiran fysiikkaan aivan kuten lihasjumitkin. Henkinen kuormitus eli stressi saattaa lisätä lihaskalvojen jännitystä. Sanana "tukkoisuus" kuvaa hyvin sitä tilaa missä kalvoiltaan jumissa oleva koira on. Kun nestekierto on tukossa, kroppa ei voi toimia kunnolla. CST:n avulla koira pystyy korjaamaan itse kroppaansa ja vaikutukset ulottuvat yleensä suhteellisen pitkälle. Kroppa ikään kuin auttaa itse itseään toipumaan terapian jälkeen. Sektiolla syntyneet koirat eivät pääse hyötymään normaalin alatiesynnytyksen puristuksesta, joten tällaiset pennut jäävät helposti tukkoon jo syntymästään saakka, ja tämä saattaa ilmetä tietynlaisena "tyhmyytenä".

Cicarolla oli kalvokireyttä agilitykoiran tyyppipaikoissa eli etuosassa lapojen takana ja edessä, päässä ja lanteessa joka ottaa vastaan kiertymiä ja iskuja, miltä kylkiluiden kohdalla olevat nikamat välttyvät. Cicaro alkoi haukotella ja läähätellä hoidon lopussa, kun kireyksiä saatiin auottua.

Kissen kanssa vaelluksella
Caralla sen sijaan oli selkeesti nähtävissä synnytyksen jälkitila. Terapeutti tokaisi heti Caraan koskettuaan että se tuntuu hyvin lämpimältä lapojen seudusta, että onko sille sattunut jotakin viime aikoina. Kireyttä oli alimpien kylkiluiden kohdalla ja kylkiluut olivat jääneet hieman koholle. Hoidon jälkeen kaikki turpeus suli kylkiluiden kohdalta. Cara olikin ollut pörröinen kylkiensä kohdalta, mitä se normaalisti on vain jos turkki kuivuu pesun tai uinnin jälkeen pörrölleen kyljistä. Nyt se oli tällainen pörrykkä oikeastaan jatkuvasti, mikä oli sille epänormaalia. Syy sille siis löytyi. Kireyttä oli myös istuinluiden alueella ja lanteessa. Sakrum oli virheasennossa, ja se saatiin oikaistua. Nyt kun sakrum on oikealla paikallaan, seuraavina viikkoina Cara joutuu käyttämään syviä vatsalihaksiaan aivan eri tavalla. Se saattaa siis kipuilla, koska se joutuu liikkumaan eri asennossa kuin mihin se on tähän saakka tottunut. Meidän pitää jumppailla syviä vatsalihaksia tasistyynyllä ja muilla harjoituksilla.

Loppuviikon koirat lepäävät tehden lähinnä vain pisulenkkejä ulkona ja kaikki riehuminen on nyt kiellettyä. Hoitokerran vaikutukset ulottuvat 12 vrk:n päähän, joten sinne saakka otetaan muutenkin aika rauhassa. Viikkotreeneissä tehdään siis vain jotakin kevyttä hömppää, eikä varsinkaan pysäreitä tehdä nyt lainkaan.

Suositukseni tälle, aika silmiä avaava kokemus ja tullaan varmasti käymään tällaisessa vuositsekissä jatkossakin, ellei vaihtelun vuoks kokeilla esimerkiks fyssaria tai osteopaattia.

1.10.2017

Nollattu

Hypärinolla videolla

Cicaro! <3 ACE:n kisoista tuliaisena hypäriltä 0rv -9,05s sij. 2/8 ja LUVA uudella ennätysetenemällä 4,18m/s. Loistava eläin, loistavat kepit, loistava mäihä että oltiin puoli sekuntia nopeempia kuin kolmanneks tullut. Ois harmittanu kun ois taas menny LUVA nopeemmalle. Mentiin kyllä lujaa, koska rata oli helppo ja tiesin että nyt kamppaillaan nopeudesta. Kipsalla on nyt hypärinolla plakkarissa, ja saadaan keskittyä vaan aksaratoihin. Vielä minä pikkumustan kolmosiin taion, jos vaan elämä kantaa eteenpäin!

Keppien tehotreeni on ollu niiiin se mitä on tarvittukin. Kahdella radalla kolmesta täydelliset, varmat ja nopeet kepit. Mitäs ihmettiä on tapahtunut! Vain yhdellä radalla jätti vikan välin kertaalleen menemättä.

 Kontaktit sen sijaan menevät sellaseen tehotreeniin ettei tosikaan. Cicaro sikaili about joka kontaktilla, vaihdellen vähän rata radalta että millä kontaktilla ei himmata laisinkaan. Melkein-lentokeinu ja liian korkeelta alas loikatut aat ja puomit. Näihin siis aletaan nyt tehä remonttia. Kahdelta muulta radalta tuliaisena 15rv ja 10rv, eikä ihme kyllä yliaikaa kummaltakaan. Ekalla radalla Kips liukastui nurtsilla ja tuli siksi takaakierron ohi, joten sieltä harmillinen ylimääräinen viitonen, joskin päästiin silti sijoille 3.

Mut voi juku. Aina Cicaron kanssa nää onnistumiset tuntuu jotenkin ihan ylihuippumahdilta. Caran noustessa kolmosiin asia tuntu jotenki itsestäänselvältä, ja yllätyinkin miten kesäinen Cicaron nousu kakkosiin oli mulle suurempi asia. Cicaron kans oon tehny paljon enemmän hommia ja menettäny toivoni ja ehkä just sen vuoksi sen kanssa menestyminen ja onnistumisen hetket tuntuu niin paljon paremmalta. Huikeita kilpakoiria ne on molemmat, ja jokainen onnistunut rata tarkoittaa koirille sitä että karkkikaapin säppi aukeaa illalla kotosalla... Hoho.

Meidän aksaillessa kotopuolessa käytiin mätsäreissä. Cismet isojen aikuisten SIN- ja Sani vetskujen VET-. Kisse oli taas saanut kuulla olevansa aussi ja se sai kehuja siitä kuinka fiksusti se käyttäytyy ikäisekseen tollasessa tapahtumassa ja oottaa hetken yksin sivussa. En oo turhaan sitä kehunu, se on ihan huikeen järkevä just ikäisekseen!

28.9.2017

Savu-poika saikkuilee

B-pentueen kasvatti Savu on kastroitu 27.9. piilokiveskiertymän vuoksi. Parantumisia potilaalle! Savu oli menossa lähiaikoina kastraatioon mutta homma nopeutui kiertymän takia.

Savu oireili käymällä maahan ja olemalla vaisu. Savu meni kertaalleen maahan jo Kissen ja mun ollessa käymässä. Se kuitenkin alkoi hetki tuon jälkeen leikkiä, mutta maahanmeno tapahtui jokseenkin oudossa tilanteessa kesken leikkien. Myöhemmin se jo oikeesti kipuili ja syykin selvisi ellässä.

Tämä kivesvika-asia on toki huomioitava seikka jatkokasvatuksen suhteen, vaikka kivesvikojen periytyminen on vielä tieteelle osin hämärän peitossa. Tervekiveksinen uros voi saada kivesvikaisen jälkeläisen, koska kivesvian taustalla genetiikan lisäksi vaikuttavat myös mm. hormonit ja rakenneviat joita ei tietenkään voi nähdä.

Harmillinen sattuma. Voi olla että Cara kantaa vikaa resessiivisesti, eli ei auta kuin toivoa että uros jonka sille valikoin keväälle ei kanna tätä vikaa. Ainakaan uroksen lähisuvussa ei ole lainkaan kivesvikaisia. Julkaisen lisää tulevasta yhdistelmästä talvella.

27.9.2017

Syysvaellus

Aina vähän pulassa.
Oltiin suunniteltu syksyistä vaellusta Jennyn ja Savun kanssa jo hyvä tovi ja nyt miun loman aikaan tämä oli sopiva toteuttaa. Vaihdoin 15.9. omat koirat Cismetiin. Kisse oli kaupungissa yllättävän rentona, ei lainkaan kukkoillut kellekään vaan lähinnä katseli häntä innosta pystyssä koirakavereita. Se nukkui vapaana koko kämpässä ja ei tehnyt mitään tihutöitä.

Sisarukset tasistelee
Lähettiin 16.9. aikaisella aamujunalla Tampereelle, jossa puppiduut tapasivat toisensa jo asemalla. Juniorit tunsivat toisensa muutaman nuuhkaisun jälkeen. Kisse matkusti junamatkansa tosi nätisti. Vähän se ensin vinkui ja koetti ahtautua käytävälle nukkumaan, mutta otti vinkistä vaarin ja alkoi nukkua ihan omalla paikallaan lattialla.

Ei saatu ison lemmikin paikkaa joten nyt piti vain ahtautua penkkien väliin. Perillä käytiin melkein samantien hiekkamontuilla Theo-bortsun kanssa. Kissee jänskätti alkuun hieman, mutta nopeasti se alkoi rällätä poikien kanssa.


17.9. oli aikomus metsäytyä. Lähettiin suhteellisen ajoissa kansallispuistoon Helvetinjärvelle jossa tarvoimme päivän aikana 13km eli Kolulta Luomalle ja takaisin. Koirat olivat koko ajan kiinni. Kissellä oli Hurtan valjaat + joustohihna, ihan toimiva combo.

Tuppisuu vetää hihnassa edelleen vähän väliä varsinkin alkulenkistä ja se ei ymmärrä himmata vauhtia vaikeassa maastossa, joten sain suhista sille koko ajan että se himmaisi vauhtia edes vähäsen. Se on niin vähän hihnassa maalla että hihnassa oloa piti hieman muistutella.

Leiriydyimme nuotiolle paistamaan makkaraa ja lettuja, ja koirat eivät levänneet tänä aikana lainkaan. Ne riehuivat kuin päättömät ja asettuivat vain hetkeksi syömään lihaisia eväsluita. Palasimme takaisin vasta iltamyöhällä, hämärissä. Tiensivustoilla kohtasimme 3 hirveä, joten kotimatka ajettiin hyvin hissukseen.

18.9. käytiin jälleen metsään, tällä kertaa Seitsemisen kansallispuistoon jossa kävimme Koverossa, Multiharjulla ja Soljosten alueella. Lenkkiä ei kertynyt varmaan kuin 3km. Paistoimme nopsasti loput lettutaikinat trangialla ja lähdimme kotiin valokuvaussession jälkeen.

Kävimme tapaamassa Lounaa ja Myytä ja teimme pienen metsälenkin niiden kanssa. Normaalisti jopa oudon hiljainen Kisse haukkui Lounalle kuin viimeistä päivää. Se ei aivan ymmärtänyt vauhdikasta, erikoisesti käyttäytyvää kaveriaan. En ollut aikaisemmin kuullut Kissen haukkuvan noin paljon, enkä kyllä tunnistaisi sitä äänen perusteella jos se jossakin haukkuisi.

Kisse ei tarkemmin aatellen hauku juuri koskaan. Se ei vahdi kotia ja lenkilläkin se haukkuu vain rähjääville tai provosoiville koirille. Treeneissä se käyttää ääntään vain palkattaessa. Tosi outoa, koska odotin siitä superäänekästä kahden suurimman koirarotuprosentin perusteella... Ja kun kuitenkin muut nartut haukkuvat ns. tilanteissa joissa normaalisti nyt koirat haukkuvat, niin juniori ei siltikään ole oppinut haukkumaan.

Ainakaan vielä...

Ne alkaa näyttää sisaruksilta keskenään.
19.9. kävimme rauhallisen, hitaan aamun jälkeen treenaamaan. Kisse teki sivussa rauhoittumista, hyppytekniikkaa (perussarja, kasvava sarja, set point), pari putkea ja takaakiertoa ja ekaa kertaa 6 keppiä verkkojen kanssa. Tein kutakin asiaa vain pari kertaa ja pidettiin vähän väliä taukoa. Junnu jaksoi tosi hienosti. Se odottaa sivussa kiltisti, ei häiriinny vieressä treenaavasta veljestä, tulee nopeasti luokse käskystä, palkkautuu lelulla leikittämällä (kädet on puremilla ja haavoilla mutta ei se mitään, koiralla oli kivaa) ja tekee samalla asenteella hommia hallissa kuin hallissa. Se on yleistänyt taukokäytöksen ihmeellisen hyvin kaikkialle, vaikka sitä ei siihen ole neuvottu kuin muutamia kertoja. Se laskee hyvin vireensä ja tarjoaa leuan maahan laittamista tietäen että siitä ihmiset tykkää.

Hyppyteknisillä se osasi odottaa paikallaan joka kerta, se ei varastanut lähdössä kertaakaan. Lähdössä odottamistakaan ei ole neuvottu sille kuin muutama kerta. Fiksu eläin, joka yllättää aina vaan taidoillaan vähäiseen treenimäärään nähden. Putkea se tarjosi jatkuvasti, takaakierron se älysi hienosti lelupalkalla ja se teki ensimmäiset 6 verkkokeppiä itse reittinsä oivaltaen ja Jennyn palkatessa keppien lopussa. Treenien jälkeen Kisse kävi vielä juoksentelemassa hiekkamontuilla Lounan ja Myyn kanssa, ja leikit sujuivat tosi hienosti.

Taistelevat tuppisuut
20.9. lähdettiin aikaisella aamujunalla kohti kotia. Hengailtiin pari tuntia asemalla ja Tampereen kaupungilla taapertaen ennen junan lähtöä. Kisse nuuski kaupungin hajuja aktiivisesti. Se pysähtyi melkein jatkuvasti nuuskimaan hajuja, mutta annoin sen nuuskia, siinäpä väsyttää itsensä ennen junamatkaa. Kaupungilla Kisse istahti kiltisti vierelleni liikennevalojen vaihtumista odotellessa. Käytiin kurkkimassa kaupunkipuluja, jotka kiinnosti hirveesti. Palkkasin Kisseä kontaktista lintujen lähellä. Just in case pentu syttyy pieneläimiin samalla tapaa kuin äiskä ja täti - oispahan ees hallinnassa.

Junamatka meni mukavasti ison lemmikin paikalla. Kisse nukkui lähes koko matkan, se heräsi vain pari kertaa. Se oli aivan totaalisippi. Bussimatkalla kotiin se kuolasi ja voi selvästi pahoin. Bussit tekevät ikäviä kaarroksia ja stoppeja. Junnu kuitenkin sinnitteli oksentamatta kotiin saakka.



Kotiintuomisina meillä oli flunssa+nielutulehdus, josta paranneltiin sitten ihan useampikin päivä. Sekä tietenkin hyvin väsynyt koiraneiti. Kisse on loistava reissukoira. Se on niin järkevä ja hyväkäytöksinen. Se ei stressaa hälyisiä juna-asemia, ääniä eikä muutakaan. Sen kanssa tehtiin pivot-harjoitusta kamerarepulla keskellä asemanedustaa ihmisten mennessä ohitse. Se keskittyy hienosti tehtäväänsä ja ottaa raaputukset vastaan avoimen rauhallisesti. Toisinaan en uskoisi sen olevan vielä noin nuori. Siitä kuitenkin löytyy vielä pentumaisia piirteitä ja tarvittaessa energiaa. Ylimääräinen häslääminen on silti pois, ja se on hieno asia.

Ainoa ongelma matkoillamme on sen edelleen jatkuva matkapahoinvointi, joka kohdistuu autoihin ja busseihin. Se oksentaa lähes aina jos matka on pomppuinen. En muista lainkaan minkä ikäisenä Cara pääsi matkapahoinvoinnistaan.



21.9. päiväsellä käytiin treenaamassa Kissen kanssa hallilla. Tehtiin perussarjaa, kontaktit, bang-game, 6 verkkokeppiä ja sivussa rauhoittumista. Kepeillä se muisti heti mistä se pääsee verkkokujan läpi palkalle ja vauhtia oli melkoisesti. Isot tytöt eivät koskaan ole kepitelleet tuossa vaiheessa noin lujaa, joten ehkäpä verkot sopisivatkin Kisselle keppien opetukseen. Kovasti meinasin että opetan sen 2x2 tekniikalla mutta saas nähdä.



Päätin että tehdään kontaktit kerran, jos ensimmäinen kontaktieste sujuu hyvin. En ollut koskaan nähnyt Kissen säikähtävän mitään, joten uskalsin kokeilla kontakteista puomia ilman avustajaa toisella puolella.

Edettiin jatkuvalla namituksella ja pannasta kiinni pitäen. Kisse ei ollut moksiskaan, se taapersi puomin alusta loppuun saakka kuin se olisi aina tehnyt sitä. Ei mitään pälyilyä tai jännitystä. Tehtiin myös A-este, johon piti ottaa hieman vauhtia mukaan jotta Kisse pääsi harjalle saakka. Kertaalleen se loikkasi kesken pois mutta kannustin sen yrittämään uudelleen. Se tykästyi A:sta ja puomista niin kovin että se teki niitä yksikseen jos kävelin edes kontakteja kohti. Tämä ei tietenkään ollut tarkoitus, mutta en kieltänytkään Kisseä tästä. Pidin sen vain jatkossa kontaktissa kun ohitimme kontaktiesteitä.

Päätin että tehdään nyt keinukin että sekin jäisi johonkin muistiin, olivathan puomi ja A:kin sujuneet niin hyvin. Keinullakaan neiti ei ihmetellyt lainkaan, kun tuin keinua sen laskeutuessa hitaasti alas. Huippujunnu. Jatketaan näistä taas joskus.



Kisse on maksikokoinen, siitä tuskin saa pikkumaksia. Se on luustoltaan melko raskas ja vähän suorasti kulmautunut takaa, eikä se asu pääasiassa minulla. Teen silti sille pohjia agilityyn ja Kisse on nyt minun testikappale jonka kanssa voin kokeilla asioita joissa esimerkiksi tyrin omien tyttöjen kanssa. Mitään aikarajoitteita ei ole, mutta toivon että jonain päivänä voitais korkata Kissen kanssa ykkösluokka.

Tavoitteeni on, että Cismetistä kasvaa lelulla palkkautuva, nopea, yritteliäs, itsenäinen ja oivaltava agilitykoira. Eli aika erilainen mitä nykyiset agilitykoirani ovat. Luulen että Kisse tulee opettamaan minulle taas paljon agilitykoiran kouluttamisesta.

Ja vielä vähän lisää reissukuvia alla.

Savu, Kisse ja Theo
Metsään metsään.
Rotkoon tippunut yksilö
 Gugguu

Bongaa eläimiä.
Koveron talonpoikaiskartano
Kisse käytti joka tilaisuuden hyväksi ja hörppäsi vettä luonnosta.
Ensivaikutelma voi pettää.
Lounan rajua leikkityyliä ymmärtämässä.
Harjaliskomme
Lounan halitemppu ei oikein sulattanut Kisseä.
Velipojan treenaamista kattelen ihan rauhassa.
Ukkumaan.
Tampereen koiria.
Kanssamatkustaja mekasti. Kisseä se kummastutti.