5.8.2017

Pentutapaaminen



Pläänäilin pentutapaamista jo joskus viime vuoden puolella. Ideana oli kasata kokoon Rockyn jälkeläisiä ja pentujen emoja (äkkiseltään laskettuna koiria kertyy joku 31kpl). Vain murto-osa omistajista tavoitettiin yhdessä Roksun omistajan kanssa, ja suurin osa ei alkuunkaan ollut tulossa paikalle. Ikävä kyllä osanottajamäärä jäi lopulta vähäiseksi. Ois ollu huippua nähä pitkästä aikaa kasvatteja ja niiden lähisukulaisia.

Vietettiimpähän mökkielämää yhden yön verran Jennyn ja Savun kanssa. Paikalla visitoivat myös kotiväki Sanin ja Cismetin kanssa sekä koiriin tutustumassa kävi myös Taina. Sadetta, jopa suoranaista rankkasadetta piisasi, joten lenkit jäivät aika lyhyiksi.

Talkoilin myös ko. viikonloppuna kaksi päivää Kuopion KV-näyttelyissä. Toiset näyttelyt joissa olen ikinä ollut, ja kassikaupallahan sieltä lähti tarviketta ja herkkua matkaan. Näyttää lähtevän aika herkästi käsistä ku saa tuntuvilla alennuksilla koiratarvikkeita!

18.8. on seuran saunailtama, jonne koirat pääsevät tietenkin mukaan. Kisoissa kahlaamme elokuun ja syyskuun ahkerasti kuten kalenterista näkyy. Jospa sieltä napsahtaisi se viimeinen LUVA Caralle.

31.7.2017

Suuria saavutuksia

Me ollaan liekeissä!

Minun salainen haave toteutui 27.7. Tervon Match Showssa, kun Caramel saavutti BIS1-sijoituksen. Kädet tutisten rutistin Caraa, että viimeinkin me tehtiin se - Cara oli mätsäreiden kaunein koira. Osallistujia tapahtumassa oli yhteensä 74kpl.

Vaikka mätsärit on meille vain hauskaa ajanvietettä, on tässä 7 vuodessa mitä mätsäreitä on kiertänyt, ehtinyt haaveilla että ois se hienoa edes kerran elämässään olla koirakkona Best In Show. Sinänsä kiva että tämä tapahtui just Tervossa, koska sieltä me molemmat ollaan lähtösin. Tuomarit kommentoivat että toista samanlaista sijoitusta ei tartte kauaa ootella jos koira esiintyy aina noin hienosti. Taustajoukot taas kommentoivat että heitä jännitti varmaan minuakin enemmän seurata sivusta meidän sijoittumista. Oikein ihana päivä rakkaiden ihmisten ja koirien parissa.

BIS1
Best In Show Caramel 6v 2kk
BIS-kehästä.
29.7. agikisoissa Varkaudessa Cicaro teki sen - se lunasti pääsylippunsa kakkosluokkaan!! Ensin oli A-agirata jolta tuliaisena 15rv kepeiltä ja yliaikaa. B-agiradalle mentiin siis ilman suuria odotuksia, ja kuten valmentajakin joskus tokaisi, tämä koira se jaksaa aina yllättää. Puhdas rata, luokkavoitto, LUVA ja SERT. Maalissa meinasi itkettää onnesta - kiljuin ja hihkuin varmaan autolle saakka - minun pikkumusta kisaa viimeinkin kakkosissa! Koira sai niin paljon kehuja ja namppaa että toivottavasti ymmärsi tehneensä aika hienon radan. Hemmetti että tuntui samaan aikaan niin epätodelliselta ja hyvältä. Just tämän koiran kanssa tuon tuloksen eteen on tehty ihan hemmetisti töitä. Me todellakin ansaittiin tuo hetki. Cicaro tarjoaakin seuraavissa viikkotreeneissä namppaa treenikavereille.

Tuore kakkosluokkalainen ja vähän SERT-ylpeyttä havaittavissa.
Entistä onnistuneemman päivästä teki se että harmajainenkin yllätti. Caramel teki voittonollan B-agiradalta!! Luulen että se saa pian vimeisen LUVAn ja nousee kolmosiin, on se niin hyvän tuntunen ollut radoilla viime aikoina. Just sellanen kuin se joskus parhaimmillaan on. Se on sellanen fiilis että meillä on sama ajatus ja sama päämäärä.



Keli kisoissa oli kohillaan. Oltiin paikalla aamusta alkuiltaan saakka ja koko päivän aurinko porotti kuumasti. Pidin koirilla vähän väliä viilennysmanttiksia, ja onneks hanasta sai jääkylmää vettä manttelien kastelemiseen. Kisojen jälkeen käytettiin vielä treenikaverin kanssa koiria uimassa läheisessä rantsussa. Sertikoira palkitsi itsensä pyörimällä jossakin jätöksissä. Rannassa Sertikoira sai myös Sertipesun tämän johdosta, hoho. Likat osas lepäillä kisapaikalla aina tilaisuuden tullen, joten ne jaksoivat pyöriä vielä yömyöhään mökillä jonne mentiin suoraan kisoista sukujuhliin. Yön ne nukkuivat arvatenkin melkein taju kankaalla.

26.7.2017

Perhe on paras

Paimenlauman Korento "Cismet" 1v
Hola! Kesällä ei kyllä ennätä kirjuroimaan kaikkea just sillon ku pitäs. Tässä siis raportti heinäkuulta. Mä en ny tiedä missä aikamuodossa mun pitäs kirjottaa ja osan teksteistä (kuten tuskailu siitä että oltiin edelleen Kipan kans ykkösissä...) jouduin jo deletoimaan koska asiat on muuttunu muutamassa viikossa.

Heinäkuun 7. - 8. kisailtiin Agirodussa Cicaron kanssa. Säät suosivat ja yö asuntoautossa neljän koiran kanssa sujui jouhevasti. Koirat uinuivat Sania lukuunottamatta häkeissään. Mummolla on erityisoikeuksia (ja Pikku-Sanilla kans aina joskus ja toisinaan ja oikeestaan vähän koko ajan).

Mustakiitäjä toi kotiin jokaiselta kolmelta radalta keppiviitosen eli aika normisetti. Mut meillä oli tosi hauskaa radoilla ja se on tärkeintä. Koira eteni radoilla kuin veturi ja teki kaikki kontaktit. Puomin alastulo oli kyllä aika hilkulla, joten siihen kiinnitetään jatkossa taas enemmän huomiota. Kepeillä virheitä tuli joko aloituksesta tai lopetuksesta, kun ennen virhe tuli aina vähintäänkin aloituksesta. Ollaan tehty suoria vauhdikkaita keppikulmia, josta on selkeesti ollut apua. Nyt pitäis saada koira tekemään kepit varmuudella loppuun saakka, joten jatketaan sitä edistäviä harjoituksia. Meillä oli oikein hieno kisaporukka mukana kisamatkalla, jota sain käyttää koiranaulakkona ja kuvaajana läpi kisojen. Tapahtumana Agirotu oli tosi messevä. Kaikki toimi ja kisoista jäi positiivinen fiilinki.

13.7. kävästiin mätsäreissä monirotuisten kehässä Sanin, Kissen, Kipan ja Karan kans. Tarkoituksena ei sentään ollut tunkea kaikkia samaan kehään vaan laittaa Kisse nuoriin ja Sani vetskuihin. Homma vaan käänty niin ettei sekiksiä saanu laittaa lainkaan muualle kehiin. Ei kun esittäjiä metsästämään kun halusin anycase että jokainen karvakerä pääsee esiintymään. Miun äiskä esitti Sanin, perheystävä Caran, treenikaveri Cican ja minä Kissen. Melkonen äiti-tytär trio meillä siinä.

Match Show Vesanto - harvinaisen selkee Paimenlauma-edustus.
Sekisten kehässä meidän lauman lisäks kisaili yksi sekarotuinen. Meidän lauma sijoittui sijoille 2-4. Kisse esiintyi tosi fiksusti, mitä nyt pomppi satunnaisesti ravatessa. Hyvä vaan että sillä on hauskaa kehässä. Tuomarin se antoi kopeloida paikallaan rennosti seisten ja hampaatkin se antoi katsoa osissa. Se on kyllä niin avoin ipana että.

Tuppisuut 1v
19.7. haettiin odotettua seuraa juna-asemalta. Savu ja Jenny tulivat meille muutamaksi päiväksi. Aikataulu keskiviikkona oli meille oikein tyypillinen eli tehtiin pikavisiitti Oscarilla hakemassa Savulle safkaa, jonka jälkeen ihan pienellä kiireellä treeneihin 4 tunniks. Treeneistä haettiin lauma kotikotoa ja suunnattiin mökille yömyöhällä.




20.7. kävästiin Match Showssa Suonenjoella, jossa vain Sanille tuli sijoitus veteraanien PUN4. Nuoriso esiinty tosi fiksusti mutta paimenkoirille ei sijoja napsunut noissa mätsäreissä. Osallistujia oli jopa yllättävän paljon pienen paikkakunnan mätsäreiksi.

Koska keli oli edelleen mitä parhain, suuntasimme takaisin mökille.

Ipanahäkki.



Nuorisohäkki.

21.7. irroittauduttiin mökiltä. Kävästiin kotimatkalla näkötornilla, jossa pikkumusta sai taas erityiskohtelua päästen ainoana koirana mukaan kiipustamaan torniin. Illalla käytiin valtaamassa koirapuisto ja nypittiin punkkeja pois sekä minusta että punkkisuojattomasta Cismestä. Ah kesän riemuja.





22.7. citykoirailtiin Kuopion torilla, jossa puppiduut olivat samanaikaisesti viimeksi Savun luovutuspäivänä. Pupelot katselivat torielämää ja söivät jäätelöä. Ois me koirakahvilassaki käyty pyörimässä rinkiä mutta siinä tuli pari muuttujaa matkaan.


Oltiin sovittu kotopuolen kanssa että vien Kissen takasin sinne Jennyn ja Savun vierailun jälkeen. Kisse jäi kuitenkin mulle viikonlopun yli aina keskiviikkoon saakka. Cismet ei ollut aiemmin ollut minulla työpäivien aikaan, ja pennun termiittimaineen tuntien vähän hermostutti kämpän puolesta. Turhaan ressasin. Rajasin tölsätason pentuaitauksella pois pennun ulottuvilta ja jätin sille kaikenlaista puista ja pahvista silputettavaksi. Oon aika varppi että harmaatermiitti on ollut entisessä elämässään esimerkiksi oksasilppuri. Karmee silppu vastassa mutta kämppä ehjänä otin vastaan erittäin riemuisasti ääntelevän pennun työpäivieni jälkeen. Se tuhosi vain yhden puisen kissaesineen jonka melkein tiesin sen ottavan yheltä matalalta tasolta. Carakin silputteli n. 1,5-2v ikään saakka satunnaisesti jotakin tylsyyksissään, mutta silppuvimma ei kyllä ollut sillä ikinä näin suuri.

Kisse on täysin sisäsiisti. Kotikotona se ei joudu olemaan yksin kuin 4-5h joten odotin jännityksellä miten se pidättää 8-9h ajan. Alkuun tarpeiden tekeminen hihnassa oli outoa, ja muutamana aamuna tuskailin kellon vilistäessä kun pentu ei vieläkään suostunut tekemään tarpeitaan ja edessä oli kokonainen työpäivä. Siltikään se ei tehnyt kertaakaan sisälle vaikka välillä se ei aamuisin suostunut tekemään täysistuntoja.



Toisille koirille maalaiskoiran piti parina ekana citypäivänä pöhistä mutta likka oppi muutaman lenkin jälkeen että saa kehuja aina kun ei hauku koiran nähdessään. Kehuin sitä joka koirakon kohdalla vuolaasti ennen kuin se kerkesi haukkua ja pian se jo katsoi minua kehuja odottaen koirakoita kohdatessa. Jos toinen koira haukkuu, silloin Cismet sanoo takaisin. Se vahtii hieman naapuruston tapahtumia ikkunasta, mutta ei ilmoittele kuin toisten koirien mennessä ikkunan ohitse.



Lenkillä nuoriharmaa vetää ensimmäisen vartin ja rauhoittuu sitten kävelemään nätisti hihnassa. Yllättävän hyvin se hihnassa menee vaikka kotikotona tosi vähän hihnassa on. Irtikin olen uskaltanut sitä metsässä pitää ja aina se tulee luokse. Käytiin aamuisin kävelemässä 30min, päivällä 1 - 1,5h ja iltalenkki 30min. Eli 2 - 2,5h liikuntaa päivässä mikä on työpäivien aikaan aikalailla maksimi jos meinaan muitakin kotihommia jaksaa hoitaa.

Käytiin katsomassa yhtenä iltana seuran uudeksi rempattua kenttää - iltarallit kentällä tyynnyttivät pennun nukkumaan yöksi. Se on nukkunut tosi kiltisti, tosin se herää herkästi jos minäkin herään. Sitten se jyrsii aikansa puita ja asettuu uudelleen nukkumaan. Ruoka-ajoista se on tarkka - huomaan että se on elänyt säännöllistä elämää. Ruoka-aikaan se muistuttaa keittiössä vinkuen että jotakin meinaa nyt ihminen unohtua. Ei mikään kolmivuorotyöläisen sekoittama nuppi tällä ipanalla.



Kisse on kaiken kukkuraks uimahullu. Se on ekana ja vikana järvessä. Se oppi uimisen jalon taidon siellä missä moni muukin koiristamme - Manginniemen tasaisesti syvenevällä hiekkapohjaisella rannalla. Autossa se ei oksentanut kuin kerran mökille mennessä kuoppaisella tai suorastaan melkein käyttökelvottomalla tiellä. Se on ekana ja vikana saunassa. Ja se osaa vaihtaa puolta lenkillä. Ja naksuttelin sille takajalkojen asettamista tasistyynylle. Jatketaan siitä taas joskus, jospa sekin joskus osaisi nostaa takajalkansa korkealle ilmaan kuten veljensä, hih. On se kyllä ihan loistokoira. Se on niin sopeutuvainen, avoin, iloinen ja fiksu. En malta venaa 2v luustokuvia, jotka ratkaisevat sen, tulenko joskus tulevaisuudessa käyttämään tätä neitiä kasvatukseeni.

3 viikkoiset VS vuosikkaat. Äiskä käyny liian kuumassa pesussa?

24.7.2017

Tervetuloa pentutapaamiseen

Kiinnostaako kasvatukseni tai kasvattini? Järkkään Paimenlauman pentutapaamisen Kuopion lähettyvillä 5.8. klo 16 eteenpäin, jossa sinulla on mahdollisuus päästä tutustumaan meihin ja muutamiin kasvatteihini. Ota yhteyttä leenamayah@gmail.com.

30.6.2017

Kisaaminen veressä


Kirjaimellisesti... Ensimmäinen kahden päivän kisareissu edessä viikon kuluttua. Lähdemme samalla testiretkelle kotoväen just hankkimalla asuntoautolla (#koirakaravaanarit). Saa nähä millanen show on edessä päin kun neljä koiraa karavaanailee ekaa kertaa ikinä. Onneks on kaks isoa häkkiä jotka voi sijoittaa autoon. Ikävä kyllä päivä ilmoittautumisen jälkeen Cara teki sen mitä olin aavistellutkin - alotti juoksunsa. Sen osalta kisat peruuntuvat, mutta Cicaro saa kilpailla kun sen juoksut ovat nippanappa ohi kisojen aikaan. 

Kerta se on ensimmäinenkin kun joutuu perimään starttimaksut takasin juoksujen vuoksi. Onneks tähänkin asiaan on tulossa sääntömuutoksia alkuvuodesta, jolloin juoksuaika ei enää häiritse kisaamista. Miulla koirat toimivat juoksuaikaan radalla samalla tavalla kuin muulloinkin, mutta kentän ulkopuolella ne nuuskii ja merkkaa jatkuvasti.

Sen sijaan toinen sääntöuudistus ei aiheuttanut riemunkiljahduksia. Cara joutuu jälleen koetukselle mediytensä suhteen. Tuntuu niin hemmetin epäreilulta. Siitä saattaa tulla pikkumaksi, eli rimakorkeus saattaa nousta jopa 50cm:iin mikä on paljon noin pienelle koiralle. Toivottavasti ikä painaisi sitä vielä hieman kasaan. Voitte muuten olla aivan varmoja että näette sään kohdalta kaljuksi ajellun Caramelin mittauksen aikaan. Otan kaikki keinot käyttöön jotta Cara saisi jatkaa medinä.

Meillä on agin suhteen ihan hyvä draivi päällä. On sellanen fiilis että sieltä voisi vaikka tulla tuloksia. Joskin meidän pitäs ihan oikeesti aktivoitua tässä kilpailemisessa. Muutama hassu startti vuodessa ei oikein tuo sitä kaivattua kisarutiinia. Olen suunnitellut kahdet kisat kuukaudessa loppukesälle ja alkusyksylle. Osa niistä peruuntuut kuitenkin kun ei mene työvuorotoiveet läpi ja tulee tärkeitä menoja. Jos näette meitä Mikkelissä kisoissa, niin tulkaa toki nykimään hihasta!

Alla videoita tältä aamulta. Käytiin tekemässä itsevarmuutta nostava helppo ja nopea ratatreeni.

video video

28.6.2017

B-pentue 1 vuotta

Paljon onnea B-pentue 1 vuotta!
B-pennut täyttää täräyttivät jo kokonaisen vuoden, joten onnea maan mainiot puppiduut!

Savusta on kasvanut moneen lajiin lupaavat pohjat omaava koiranalku, ja se on kunnostautunut tokon ja frisbeen saralla. Savu on rakenteeltaan, turkinlaadultaan, eleiltään sekä ilmeeltään kuin kopio Carasta. Aina Savun kuvia tai olemusta katsellessa siitä tulee mieleen Caramel, mikä on tietysti aivan loistojuttu. Savu sai maailman parhaan kodin.

Uuteen kotiin silloista 8-viikkoista karvapalloa luovuttaessani en voinut edes aavistaa, että se saa niin hienon kodin. Luovuin tuosta pienestä mustasta tan-merkein koristellusta karvapallosta itkun kanssa. Kun pentuja oli vain kaksi, niihin molempiin kiintyi niin kovin. Siksi valikoin sille kodin erityisen huolellisesti, sillä halusin ehdottomasti päästä näkemään kasvattia sen uudessa kodissa ja pitää yhteyttä sen omistajaan. Ollaan Savun omistajan kanssa pidetty yhteyttä todella tiiviisti ja tullaan varmasti tekemään niin jatkossakin. Olen loputtoman kiitollinen Savun omistajalle siitä, miten hienon koiranalun hän on kasvattanut Savusta.




Cismet taas on vallannut sydämiä avoimen maailmaa rakastavalla otteellaan. Se opetteli ensimmäisen puoli vuotta maalaiskoiran tärkeitä taitoja, kuten miten pysytään omassa pihassa ja kuinka ollaan yksin työpäivien ajan. Satunnaisesti sain sen lainaan luokseni kaupunkiin jossa se opetteli citykoiran tapoja ja taitoja ja tietenkin monipuolisia pohjia harrastuskoiran polulle.

Nyt vuosikkaana se on naksutinkoulutettu ja se osaa agilityn perusteita. Se on hurja leikkimään ja se palkkautuu niin leikistä, kehuista kuin nameistakin. Se on helposti motivoitavissa ja sen työskentely ei kärsi uusista ympäristöistä ja tilanteista. Se on yllättänyt monta kertaa järkevällä käytöksellään ties millaisissa tilanteissa ja tapahtumissa. Ehkä se on perinyt palan sitä Caran arkihelppoutta. Vaikka en olisi tehnyt vähään aikaan Cismen kanssa mitään, se on silti sujut kanssani missä vaan, vaikka se on vielä niin nuori. Se on rakenteeltaan, turkinlaadultaan ja ilmeiltään kuin isänsä, ja Carasta se ei ole perinyt kuin värityksen ja joitakin luonteenpiirteitä. Cisme aloitti juoksunsa 1 vuoden ja 1 päivän iässä.


Nyt kun Cismen ensimmäinen vuosi on purkissa, toivon että saan sitä useammin mukaan harrastusrintamalle. Siitä kasvoi melko raskasrakenteinen agilityharrastusta ajatellen, joten kokeillaan sen kanssa kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, agilityä kuitenkaan totaalisti unohtamatta. Se asuu ja elää kuitenkin pääasiassa muualla kuin minulla, joten tavoitteellisen agiharrastuksen suhteen kohtaamme haasteita. Ei olisi hyväksi että tehtäisi sen kanssa agilityä vain satunnaisesti, koska agilityharrastus vaatii että koiralla pysyy riittävä kunto agilityä ajatellen - läpi jokaisen treenin. Perusteet voidaan kyllä laittaa kuntoon normaalissa fyysisessä kunnossa, ja sitten joskus myöhemmin tehdään agilityyn liittyviä juttuja tehokkaammissa, pidempikestoisissa kuureissa, kun kroppa on valmis.




Cismet on yllättänyt totaalisesti hiljaisuudellaan. Se ei hauku jos joku tulee kylään. Se ei hauku jos se kuulee ääntä jostakin. Se ei hauku jos muut haukkuvat. Se haukkuu oikeastaan vain innostuessaan ja leikkiessään ja joskus nähdessään toisia koiria. Rodut huomioiden odotin jotakin todella laajan ääniskaalan omaavaa tapausta. Vien sen luustokuviin 2-vuotiaana, jolloin viimeistään tiedetään suuntaa harrastuksia ajatellen.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyäinen siitä, millaisiksi B-pentueen osakkaat tähän mennessä ovat kasvaneet. Tulevaisuus näyttää lisää tästä parivaljakosta.