29.6.2013

Ahne hammaskeiju

Auroralta irtosi hammas, joka oli kiilunut irti jonkun reilun viikon ajan. Se oli niin huterasti kiinni, ettei sitä ellässä lähetty irrotuttamaan, vaan annettiin hampaan irrota itsekseen. Auroralla ne vaan hampaat vähenee, nyt heiluu yks alahammaskin aavistuksen.

Niille jotka eivät tiedä, Aurora tippui 7-viikkoisena vielä kasvattajan luona ollessaan kolmannesta kerroksesta, ja sen etuhampaat vauroituivat siinä rytäkässä tapaturmaisesti. Siltä puuttuu kokonaan toinen alakulmuri ja hampaat ovat kovan kolahduksen takia rusehtavat, koska vielä puhkeamattomat pysyvät hampaat ottivat häiriötä tippumisesta. Lisäksi hampaat kasvavat hyvin vinoon, ja nyt uutena oireena hampaat ovat alkaneet vielä irtoilemaan.

Kyllähän tuo syödä pystyy ja tuskin hampaiden irtoilu sitä haittaa, kunhan eivät kaikki etuhampaat tipahda. Aurora varmaan aikoo olla ensimmäinen alle 2-vuotias koira, joka todella (oliko Pedigreen mainoksen mukaan,) saa koirien tekohampaat...


26.6.2013

Säpinätä

http://areena.yle.fi/tv/1940899 Herätys todellisuuteen, ihmiseliöt. Rotukoirien jalostukseen liittyvää purinaa ja turinaa, mikä saa jälleen ihmettelemään, miksi hemmetissä tähän tilanteeseen on ylipäänsä jouduttu...?

http://www.youtube.com/watch?v=rk86bPaluvU Ja vähän valoisampaa videota meijän lauman juhannuksesta, jos ei pidä ylläolevan linkin sisällöstä.

Esimakua juhannuskuvista.
Ja tähän vielä pikakuulumiset, eli juhannus sujui kotosalla ja töissä ollessa. Kuvia nappailin laumasta juhannuksena, ja niitä julkaisen myöhemmin. Juhannuksen jälkeen hilipastiin perinteiselle Pohjanmaa-reissulle vanhalla kunnon kaveriporukalla, ja sieltä kotiuduttiin tänään, minun synttäripäivänä. Kotona odotti lahja kotiväeltä, oma Singerin ompelukone<3 Oon niin pitkään haaveillu omasta ompelukoneesta, ja nyt mä sen sain, oijoij. Olen happy.

Lauma oli ollut kotona muuten ihan kiltisti meijän reissun ajan, mutta Cara oli eilen karannut ihan yllättäen rantaan kilsan päähän, ja tuohan ei koskaan ennen ollut karkaillut. Muori oli ajellut ympäriinsä Caraa etsimässä aikansa, kunnes viimein se ilmestyi rannasta aivan märkänä, omatoimisella uintireissulla käyneenä. Oli jo muori meille reissuun soittamassa, että jokohan on Caraa kyy purrut ja se on jonnekki mehtään tuupertunut. Onneksi ei soittanut, ois menny reissu aivan pilalle, ku oisin säikähtäny niin paljon. Vissiin oisin hypänny lähimmän auton rattiin ja ajanu perkelettä huutaen kotosavoon saakka. Jännä, miksi tuo elikko karkasi. En ois koskaan tuosta kuvitellut. Pitää sitä nyt pitää tosi tiukassa vahdinnassa, meinaan metsässä on oikeasti vaaroja, kuten ne lukuisat kyyt tällä alueella.

Reissu meni tosi mukavasti, nähtiin pellolla hirvi, joka seisoi usvassa ja "superkuu" paistoi taustalla yön hämyssä. Kamera? Ei sattunut matkaan... Myöhemmin käytiin uudelleen ajelemassa lava-autolla sivuteitä, ja nähtiin alle 8h vanha iso karhunjälki. Ja samalla reissulla minä bongasin auton ikkunasta kaksi vuosikasta hirveä, jotka hiippailivat meitä kohti, kun sammutimme auton ja olimme aivan hiljaa. Eikä edelleenkään kameraa matkassa, muutama kämänen kännykkäkuva saatiin ja se siitä. Kokemuksena silti siistiä nähdä luonnonelukoita noinkin läheltä, hirvenvasat peräti 10m päästä. Reissuun mahtui myös lava-auton lavalla fiilistelyä sireenit soiden, hiekkasärkillä oleilua, leffaa, syömistä syömistä ja syömistä, heinäpaalien päällä tanssimista, hiekkaan hautaamista pienillä efekteillä.. Kaikkea sellaista, mitä tämän huipun kaveriporukan kanssa saa aina kokea. Ensi kesänä uudestaan.

20.6.2013

Luustokuvaukset takana päin

No nyt on tuokin jännäri takana päin. Käytin likat luustokuvissa kahden vuoden ja yhden kuukauden iässä Kuopion yksityisellä eläinlääkärillä. Luustokuvat otti ja arvioi ortopediaan erikoistunut ell M. Leinonen. Minulle oli tärkeää etsiä sellainen ell joka osaa ottaa ja arvioida luustokuvia, koska tällöin kuvia ei tarvinnut lähettää SKL:oon. Soittelin siis lävitse ell-asemia kysellen, missä osataan eniten luustosta, ja suosittelivat kyllä kovasti Leinosta.

Heti kun saavuttiin Kuopioon vievälle motarille, alkoivat perhoset lennellä mahassa. Saavuttiin reilusti etuajassa elläasemalle, ooteltiin hetki pihalla ja kipastiin sisälle. Tytöt saivat rauhoittavat tujaukset, eivätkä välittäneet piikeistä ollenkaan. Meni noin 3 minuuttia ja otukset olivat unessa huojunnan ja silmien luppaamisen jälkeen. Siitä kannettiin nassukat röntgenhuoneeseen ja kuvattiin ensin Cara. Saimme avustaa kuvauksissa siskoni kanssa, kun hoitajat olivat toisaalla töiden parissa. Se oliki siskolleni eka ja mulle toinen kokemus kun saatiin olla apuna kuvaamassa koiria.

Cara (ellän mukaan jättiläinen) päätettiin kuvata ensin. Kuvattiin lonkat ja sitten ellä tunnusteli polvet - eivätkä ne luksoineet eli terveet polvet on. Tämän jälkeen kuvattiin selkä ja kyynärät ja sitten ellä analysoi kuvat meille. Tämän jälkeen Cara lattialle ja Cica pöydälle ja sama kuvausrumba uudelleen. Ainut ero, että ellä muisti palpoida Kiksun polvet vasta kun se oli jo nostettu takaisin lattialle!

Kun Kiksunkin kuvat saatiin analysoitua, koirat saivat (minun ja siskoni täysin huomaamatta) herätepiikit. Ei vieläkään ymmärretä, missä ihmeen vaiheessa ellä ne niille muka tuikkas. Ellä vaan häippäs huoneesta ja hetken päästä saapui takaisin kirjattuaan tulokset likkojen rokotuskortteihin, ja taputti sitten käsiään äänekkäästi yhteen herättäen uniset koirat. Ja kylläpä ne pomppas nopeesti ylös, reppanat vissiin säikähtivät puolikuoliaaksi.

Puhelimessa saatu hinta-arvio luustokuvista nousi mystisesti roimasti ylöspäin, mikä hieman yllätti. Hinta-arvioksi ellästä sanoivat puhelimessa noin 200e, ja koko lysti maksoikin loppuunsa 316e. Kuitenkin se oli mielestäni edelleen aika huokea hinta kahden koiran kattavista luustokuvista.

Ellät eivät osanneet kirjoittaa kuvakuoriin koirieni erityisen vaikeita nimiä, Cicarosta tuli Ciicaro ja Caramelista Caramell, mikä saattoi aiheuttaa muutamia tuhahduksia asian huomattuamme. Jospa viimein jaaritteluista tuloksiin, joista olen aika tyytyväinen. Kuvissa muuten kesti yhteensä tunti ja vartti.

Caramel:
Lonkat B/B
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Selkä terve

Cicaro:
Lonkat C/C
Kyynärät 0/0
Polvet 0/0
Selkä terve

Caralla lonkat olivat muuten hyvät mutta lonkkamalja oli liian matala, siksi lonkat saivat tuloksen B. Löysyyttä lonkissa ei ollut. Kyynärät, polvet ja selkä olivat virheettömiä, mikä on hieno asia ja hurrasin sisäisesti kun ellä analysoi meille kuvia. Cicaron lonkat olivat ainoa yllätys koko kuvissa, mutta ellä sanoi huojentavasti, ettei noin pienellä koiralla tule koskaan olemaan mitään oireita vaikka lonkat ovatkin C. Pinnat olivat siistit ja lonkat tiiviit, mutta lonkkamalja vain oli liian matala. Kyynärissä, polvissa ja selässä ei jälleen mitään moitittavaa, huh! Kumpikin voi siis jatkaa agilityä aivan rauhassa ja elää normaalia koiran elämää vailla huolia, mikä on minulle tärkeintä.

Kotimatka sujui koirien nukkuessa takapenkillä. Ja edelleen tytöt torkkuvat melko väsyneinä tuossa minun sängyllä, vaikka kello on jo 9. Melko turhat siis koko herätyspiikit, tai ainakin hitaasti vaikuttavat, sillä niiden saamisesta on jo 4 tuntia ja koirat ovat edelleen ihan tillintallin ja meinaavat kompuroida rappusissa. Noh, jospa ne huomiseen mennessä tuosta aktivoituvat.



Herätystujaukset alkavat vaikuttaa...
Tässä olisi vielä kuvat tyttöjen luustoista. Kuvat on tallennettu aika isona ihan tarkoituksella, joten niitä voi tarkastella isossa koossa kun klikkaa ne vain suuremmaksi. Ensimmäisenä "jättiläisen" kuvat:


Caran kyynärät, 0/0.
Caran lonkat, B/B.
Caran yläselkä, ei muutoksia, terve.
Caran alaselkä, ei muutoksia, terve.
Cicaron kuvat:


Cican kyynärät, 0/0.
Cican lonkat, C/C.
Cican yläselkä, ei muutoksia, terve.
Cican alaselkä, ei muutoksia, terve.
Ainoa ero tyttöjen luustossa olivat lonkat. Hauska, kuinka paljon sirompi luusto Kiksulla on!

14.6.2013

Luustokuviin

Nyt ois elläaikaa varattu ensi torstaille kello 15.30. Päästään viimein näkemään, onko terveitä tyttöjä jatkamaan harrastuksiansa... Lienee turhaa edes sanoa, että jännitys on melkoinen.

12.6.2013

Kotiliitelyiden aloitus

Mepä on raahailtu, pystytelty ja testailtu esteitä kotiradalla jo muutamia kertoja. Jotta saataisi keppejä edistymään, rakensin ohjurit kanaverkosta. Samoiten rakensin yhden uuden hyppyesteen, jonka korkeutta saa säädettyä 10cm välein 30cm:stä aina 60cm:iin saakka. Keinukin tuli tekaistua. Enää puuttuisi puomi ja pituuseste, josta jälkimmäistä pitäisi vain vähän muokkailla ja korjailla.

Odottaa lähtölupaa.... "tule!"
Uutta keinua testaamassa.
Kontaktipinnalla pysähdellään, ei aivan 2o2o nyt onnannu muttamutta.

Takaakierto.
Putkihurjistus.
Takaakierto.


Maksirakki.
Kiksu odottaa vuoroaan.
Aurora pitkästä aikaa aksailemassa.
Höpönautti liitää!
Tutustutaan putkeen...
... ja keinuun...
... ja renkaaseen! Kiva pörris ohjaamassa.


Seuraileva toopelimelle.
Pönötän.

10.6.2013

Koirakirja-arvostelu

Saatiin itse kirjan kirjoittajalta lahjaksi "Kasvata koirasta kunnon kaveri" -niminen koirakirja keväällä. Lueskelin sen hiljalleen lävite ja kirjoitan siitä nyt arvostelun, kun on pahimmat muuttorumbat saatu päätökseen.

Kirjan tiedot:
Kasvata koirasta kunnon kaveri
Noora Valkila

Tammi 2013

Ulkoasu - Ulkoasultaan teos on kanneltaan hillityn persoonallinen. Kirjan avatessaan voi huomata, kuinka kuvia on ripoteltu melkein joka sivulle ja värejä on käytetty juuri sopivasti. Huoliteltu ulkoasu tekee kirjan lukemisesta mielekästä etenkin visuaalisille ihmisille. Kuvat linkittyvät hyvin ympäröivään tekstiin, ja hauskaa on se, että kirjailija itse esiintyy useassa kuvassa - todella persoonallista ja ideana oikein toimiva!

Kirjoitustyyli - Kirjoitustyylissä toisinaan vastaan pomppasivat omalaatuiset sanavalinnat, mitä en kuitenkaan - itsekin sanavalinnoiltani toisinaan kirjavana ihmisenä - lukisi miinukseksi. Se tuo kirjaan juuri sitä, mitä kirjasta ainakin itse kaipaan - yllätyksellisyyttä ja massasta eroavaisuutta. Lisätietolaatikot antoivat lisää ajateltavaa, ja ne tarkensivat tekstissä esille tulleita asioita mukavasti. Kirjoitustyyli on positiivisuutta huokuva.

Sisältö - Mielestäni kirjan pituus on juuri sopiva. Ei mikään tiiliskivi jossa ei ole osattu tiivistää yhtikäs mitään, vaan ei mikään pinnallinen läpyskäkään. Koira-ammattilaisten faktasivut tuovat kirjaan syvyyttä eri harrastelulajeja ajatellen. Kirjassa tulee esille loogisessa järjestyksessä kaikki koirailuun liittyvä aina pennun valinnasta elämänkumppanista luopumiseen saakka. Ruokinnasta olisin ehkä itse toivonut lisää faktatietoa, tosin ruokailu on niin monihaarainen asia, että siitä voisi tehdä jo itsessään monen monta erillistä teosta. Ja pintaraapaisu ei välttämättä soveltuisi juuri ruokintakappaleeseen, ellei sitä osaisi purkaa ja painottaa tiettyjä asioita.

Kirjassa esitellään lukuisia eri koira-ammattilaisia. Vaikka en voi allekirjoittaa jokaisen kirjassa esiintyvän koira-ammattilaisen mielipiteitä, koulutustekniikoita ja asenteita, ymmärrän silti sen, että koirien kanssa elämisessä on niin monia eri tyylejä ja suuntauksia koulutuksen ja elämisen suhteen, että yksi ei voi miellyttää mitenkään kaikkia. Sitä paitsi monen ammattilaisen ajatusten esittäminen kirjassa on rikkaus, sillä mikäli kirjassa esitettäisi vain yhden koira-ammattilaisen mielipiteet ja keinot koiran kouluttamiseen, jäisi mielikuva koiran käsittelystä suppeaksi. On hyvä, että esimerkiksi vasta ensimmäisen koiransa hankkinut muodostaa kirjan avulla laajan kuvan siitä, miten koiraa voidaan kouluttaa, eikä takerru samantien vain yhteen koulutusmuotoon - joka saattaa pahimmassa tapauksessa olla karvakaverille täysin sopimaton koulutustyyli. Tutustumalla moniin eri koulutus- ja kasvatustyylisuuntiin löytää parhaiten sen oman tiensä elää koirien kanssa.

Plussaa tulee myös siitä, että toisin kuin jotkut koirakirjat, tämä kirja ei piilosuosi automaattisesti rotukoiria, vaan kertoo myös sekarotuisen tai löytäkoiran ottamisen olevan yksi mahdollisuus. Kirjassa kerrotaan lisäksi realistisesti koirailun miinuspuolia, eikä vain höpötellä kuinka ihanaa on omistaa oma karvanassu. Asioiden realistisuus kun tulee koiran hankkineelle vastaan viimeistään silloin, kun pentu on jo talossa ja tajutaan, että koiranpennun kasvatus on muutakin kuin silittelyä ja ohikulkijoiden ihailevia katseita. Pennun kasvatus vaatii aikaa, voimavaroja ja hyvää johtaja-kumppanuutta ja ymmärrystä siitä, mikä koira on ja kuinka koira koulutetaan yhteiskuntaan soveltuvaksi eläjäksi.

Omat suosikkini kirjassa - Eniten pidin harrastuskappaleesta. Siinä tuli itselleni täysin uutta tietoa joistakin koiraharrastuksista, joista en tiennyt oikeastaan muuta kuin nimen. Ja mikä parasta, sain vonkua kokeilla itsekin muutamaa uutta lajia laumani kanssa, kun tiedän niistä nyt enemmän. Koirajuoksu, koiratanssi, vaellus sekä pyöräily koiran kanssa alkoivat kiinnostamaan. PK-lajeissakin joku kiehtoisi, enkä niistä ennen juurikaan tiennyt sen kummemmin mitään, mutta sekarotuisten kanssapa ei sinne ole asiaa. Onneksi tässä on kuitenkin niin paljon muita eri mahdollisuuksia ja aina liian vähän aikaa, että ei jää harmittamaan. Ja ainahan kaikkea voi harrastaa harrastuspohjalta omaksi mielikseen, vaikka sitten sen seropin kanssa.

Kaiken kaikkiaan antaisin kirjalle kouluarvosanoin 8½.
Voin suositella kirjaa kaikille koiraihmisille, sillä kirjasta saa todennäköisesti irti jotakin uutta joko faktatietona, koulutusvinkkeinä tai sitten ideantynkänä uudenlaiselle harrastamiselle. Jo hyvin koiramaailmaan sisään päässeelle ihmiselle kirja voi tuntua välillä siltä, että siinä kerrotaan itsestäänselvyyksiä, mutta erityisesti uudet koiraihmiset ja vähän vähemmän koirailleet saavat kirjasta irti paljon. Sainhan minäkin, vaikka olen koiraillut aktiivisesti jo useita vuosia!

9.6.2013

Raksukuvat

Sain syrran nappailemaan koirista rakennekuvat. On täytelty pyöreitä tässä touku-kesäkuu vaihteessa niin pakko uusata raksukuvat. Melkosta laittelua oli että sai otukset seisomaan, jostain syystä eivät olleet yhteistyökykyisiä ja irtokoirat (vrt. irtokarkit) meinasivat tungeksia aina kuvan eteen...

Tässä nyt kuitenkin, ei mitään huikeita esiintymisiä ja vähän näyttäs jokanen takakorkeelta, vissiin huonon kohdan valihin missä seisottaa koirat. Ja kaikilla kasvaa tolppa selästä tahi takapuoliskosta, jonka tiedostin jo kuvaustilanteessa ja laiskuuttani en jaksanut kässätä tolppaa kuvista edes veks.

Mutta on ne silti aika ällösöpöhienoja laumalaisia *sydän*

Möksältä nappailtu btw vasemmalla oleva foto laumanjohdosta ja Carasta... :3
5 vuotta
2 vuotta
2 vuotta
1v 5kk

8.6.2013

Kesäpäiviä kotona

Tällaisilta letkeät maalaispäivät kesällä kotona näyttävät:

No tällane mercedes, vähä ylpee jos... pfif.
Joku tuli kotiin, Sampuralta ei mikään jää huomaamatta.
Holy moose! U have fleas!!
Iso paha äiskä saa turpaansa jooooka päivä...
... ja kampeloita taltutetaan.
Nautitaan suuresti.
Välillä vakavoidutaan kesän tohinoista.
Kuolaisia poskikarvoja riittää.
Väsymystä...
... lisää väsymystä...
... eikä tälle väsymykselle tule edes loppua!
Syreeniprinsessoitumista...
... ja vähän tuleville särkyneille sydämille ylpeilyä.
Kannonnokassa tuumailua kaiken kukkuraks!
Pahoitteluni kuvapainotteisuudesta taas näissä postauksissa!