25.8.2011

Pöljät paimenet

Nokun äiskäki, nii minäki. Äiskän kans on kiva syödä ruokaa. Niin, joskus kun sitä ruokaakin syödään, eikä aina vaan niitä kenkiä. Äiskä on höperö, ja sillä on ihan höperöjä tapoja. Tänään se nappas suun täyteen nappuloita ihan mun ja Caramelin kirsun edessä, ja hölkytteli pöydän alle niitä syömään. Se näytti niin kivalta, että minunkin piti testata, äiskähän on aina oikeessa, tekipä se sitten mitä hyvänsä. Nappasin niin monta äiskän nappulaa pieneen suukkiini kuin mahdollista, piipersin myös pöydän alle, tiputin nappulat suustani ja rouskuttelin niitä ihan niiku mun äiskäkin! Vähäks oli siistiä. Caramel on niin tyhmä, ettei se osannut tehdä niinkun äiskä.

Joo, ja tänään ulkoiltiin lenkin päätteeksi hetken aikaa pihanurmella, ja äiskä teki taas jotakin ihan höperöä. Se löys vettä tuolin päältä sateen jäljiltä, ja se alkoi litkimään vettä siitä tuolin päältä. Äiskä näytti vähän mielipuolelta, mutta siihenhän mä oon jo tottunu. Mä yritin kans kurkottaa, että oisin yltäny juomaan sateenraikasta vettä, mut enhän mä yltäny, ku oon tällanen töppiäinen, niin ne mua sanoo, ja se on kyllä aika loukkaavaa, ku oon vaan niin nuoriki vielä! Caramel naureskeli mulle, kun se ylti juomaan vettä, eikä ollu yhtään kivaa. Hyökkäsin Caran kimppuun sen takia, ku mua niin ärsytti se sen hammasvirne. Tiiättehä, se virne ku ne sen inhat pentunaskalit pilkistää suupielestä, simmut kiiluu ku sadepisarat ja ylähuuli on rullattuna kaiken kukkuraks ihan mun kiusaks. Ei sitä voi sietää sitte nii ollenkaa, saipahan sisko opikseen, hähää.

Ainiin, sain tänään oivan tilaisuuden näyttää oveluuteni. Omistaja tuli sen hirviöhevosen kans lenkiltä, ja se heitti sen sukan maahan, kun mä istuin kiltisti siinä lähellä ja odotin huomiota. Huomiota kun ei ajallaan kuulunut, ni mähän nappasin sen maukkaan näkösen sukan ja omistajan kiukkusista huudoista välittämättä juoksin Caramelin kans sohvan taakse, mistä se ei varmasti saa sukkaansa takasin. Caramel on niin nysvä, että eihä se uskaltas sukkaa omistajaltaan varastaa, joten mun piti olla taas se rohkee osapuoli, ku mä oon niin rohkee kuulema. Jahtuutin omistajaa sohvan ympärillä, mut luovutin mä viimein, kun ei se omistaja mulle muute ois pärjänny.

Meil oli kiva päivä, käytiin rannassa lenkilläki ja Caramel muris ja haukku tyhmänä ahvenille, jotka oli uinu katiskaan. Ihan tymä sisko mulla, haukkua nyt kaloille sillä tavalla, viiraakoha sillä päässä tai jotaki, ei se eläinlekuri vaan huomannu, kumma homma...

- Avaruushampsteri

Meijän äiskä on ihan hyeena!
Manginiemessä riehumassa
Vesisade yllätti...

23.8.2011

Blogin tulevaisuus

Tulin tässä ajatelleksi, että tämä blogi ei enää toimita sille kuuluvaa virkaansa. Nyt ollaan siinä pisteessä, että meillä on 3 paimenta kotona ja pentulaatikkopuuhat ovat ohitse. Olisi hassua jatkaa tätä blogia tässä osoitteessa ja tarkoituksessa, mutta toisaalta olen koukuttunut bloggamiseen pentublogin takia.

En aio perustaa kokonaan uutta blogia, olisi liian sekavaa pitää kahta blogia, ja tämä unohtuisi ihan kokonaan. Ehkä annan ajan kulua ja katson, kuinka käy. Lukijoita on kuitenkin se 35, että kaipa tätäkin bloginriepua joku seurailee. Missään nimessä en ainakaan poista tätä blogia täältä, tämä saa olla esimerkkinä seropien pennuttamista ajetellen täällä vaikka vuosikausia, jotta ihmiset saavat ajateltavaa tähän asiaan liittyen, ja toivottavasti voin edes pariin ihmiseen tässä hullussa maailmassa vaikuttaa teksteilläni, ja sen kuulema olen jo tehnyt, mikä on ollut hienoa kuultavaa.

Kiitoksia blogini seuraajille. Ainakin toistaiseksi jatkan rustailua paimenien elämään liittyen. Jos lukijoita kiinnostaa seurata meidän normaalien ihmisten koira-arkea kaikkien muiden 10 000 koirablogin joukossa, niin miksipä ei.

21.8.2011

Pikavisiitti mökillä

Taitaa yli puolet postauksista liittyä mökkeilyyn, myt mjah, pitäähä siitä aina mainita jos siel käydään... 8'D No, tänään messis mökillä oli isäni koira Öky, joka on meillä tälläkin hetkellä hoidossa, sekä omat paimenturrikat. Kävästiin vaan illan ajan möksäl ja lähettiin sitte kotia.

Neidit oppii hurjaa vauhtia elämäntaitoja, on opeteltu pihan rajoja, tokoiltu ja tutustuttu jälleen toisiin koiriin. Caramel oli nuorempana hieman ujohko, mutta se on mennyt ohite. Nykyään se menee häntä heiluen ihmisten ja koirien luokse, kun se ennen hieman kierteli ja jopa pelkäsi toisia koiria. Se myös voi pahoin edelleenkin useimmiten automatkoilla, mutta tänään se ei oksentanut mökkimatkalla, vaikka oli jo moneen kertaan pahoinvoivan näköinen. Pysähdyimme kerran ja Cara sai käydä pihalla, jospa se helpotti hieman, ei se tosiaan yrjöillyt tänään, onneksi. Saattaa hyvinkin mennä ohitse tuo oksentelu, kunhan kasvaa. Ai, ja Cara muuten on osoittanut lievästi paimentavaa käytöstä tässä viime aikoina, eri tavoin.

Niiin, ja isältään Caramel on perinyt silmänsä, silläkin on vasen silmä vaaleanruskea, mutta oikeassa on hieman vaaleansinistä, joka tuntuu lisääntyvän koko ajan, saas nähdä millaiset simmut neidillä on isona. Korvat vahvistuu, tällä hetkellä ne ovat juurikin mukavasti puolipystyssä, mutta varmasti nousevat tuostaan ylös. Monet on kyselly että teippaillaanko nuita korvia, mut en oo meinannu, ehkä. Toisaalt houkuttas, ettei sitte myöhemmin kaduttas. Mullehan on aivan sama, miten ne korvat seropilla on, mut ois ne nätimmät puolipystyssä, jos nyt leikitään pinnallista.

Cicaro on pysynyt omana energisenä itsenään, millainen se on aina pentunakin ollut. Kyllä se jo malttaa hieman rauhoittua, mutta sähköjäniksen ominaisuuksia siinä on edelleen. Cicaron korvat eivät ole niin lähekkäin kiinnittyneet kuin Caran korvat ovat, eivätkä ne ole ehkä aivan niin pystyssäkään. Cicarolla on lyhyempi, mutta pienempi kuono kuin Caramelilla. Jännästi ovat hyvin erilaisia kaikinpuolin, kiva katella, millasia neitejä nuista kuoriutuu. Ainakin ne ovat jo nyt osoittaneet olevansa aika mainioita neitejä!



18.8.2011

Rokotuksia ja tokoilua

Puppelot täyttivät eilen 3kk, joten tänään käytiin sen kunniaksi rokotuksilla. Neidit olivat hirmu reippaina, hännät heiluen tervehtivät eläinlääkäriäkin, eikä pelottanut ollenkaan. Punnittiin neidit siinä samalla, Caramel on 5,5kg ja Cicaro 4,2kg, ikää penneillä se 12vkoa. Kuukauden päästä olis sitten tehoste, ja sen jälkeen päästään kokeilemaan mätsäreihin pentuluokkia. Itteeni kiinnostaa tietää, miten nuo pennelit sopeutuu mätsäreitten hälinään ja muihin koiriin sekä ihmisiin, ja kuinka ne keskittyvät vieraassa ympäristössä.

Siihen saakka kuitenkin jatketaan samaa rataa kuin tähän mennessäkin, eli tavataan paljon ihmisiä ja lähiseudun koiria, sekä treenataan peruskäskyjä. Hienosti neidit jo hallitsevat ne, mitä nyt välillä meinaa korvat unohtua matkasta ulkona treenatessa. Pennelit ovat saaneet olla reilusti irti pihalla, ja rajoja tuntuvat kunnioittavan ainakin vielä tässä iässä, ei niillä ole mitään mielenkiintoa suunnata tielle päin, koska sinne ei koskaan ole niitä neuvottu. Ai, ja vielä sen sanon, että vahtimatta en uskalla antaa noiden olla irti.



17.8.2011

Huomio, pentujemme uudet omistajat

Kannattaa suunnata tuonne, jotta saatte pentunne turvasirurekisteriin. Jos koira katoaa, niin sen omistajan tiedot löytyvät tuolta tietokannasta.

Mikäli taas olette ajetelleet laittaa pennun kennelliiton ylläpitämään FIX-rekisteriin, eli sekarotuisten ym. koirien rekisteriin, niin tässäpä linkkiä siihen... http://www.kennelliitto.fi/FI/koira/faq/faq_harrastaminen/

15.8.2011

Hei, mähän osaan tän

Mepäs on harjoiteltu perustaitoja aika ahkeraan viime aikoina. Yllätyin, miten hyvin makkaranpalat saavat neidit motivoitumaan, ne istuvat ja tapittavat hännät heiluen ja tekevät mitä niiltä pyydän. Neidit osaavat nyt istumisen ja tassunannon lisäksi odottaa lupaa ottaa herkku, odottaa paikoillaan ja tulla luokse kun kutsun, sekä ne seuraavat ja seisovat jo aika hienosti. Etenkin Caramel seuraa todella mallikkaasti, ottaa kontaktiakin niin että törmäsi eilen roskikseen kun ei malttanut katsoa, mihin juoksee tapittaessaan minua silmiin. Cicaro meinaa olla hieman liian riehakas seuratessa, mutta osaa sekin, kunhan itse on hieman vähemmän intoilevana käskyttämässä. Ulkona taidot eivät tietenkään häiriötekijöiden takia ole noin mallikkaat, mutta harjoittelulla alkaa sujumaan sielläkin.

Nimensä ne kyllä tietävät, ja nimensä kuultuaan ottavat hienosti kontaktia. Maahanmeno sujuu, pennut pysyvät ulkona laumassa jne. Paimennusviettiä niissä ei juurikaan ennen ole näkynyt, mutta tänään Caramel vaani ja näykkäili siskoaan, eli ensimmäisiä paimenmaisia käytösilmentymiä havaittavissa! Varsin oppivaisen oloisia naperoita ovat juu. Ai, ja tänään otettiin rakennekuvapäivitystä, tarkennus ei osunut aivan kohdilleen, älkää välittäkö. Uus obiska, ja kiintee sellanen, niin ei aina onnistu, vielä ainakaan.

Tänään käytiin kaverin mökillä koirien kanssa, mukana menossa oli myös walesinspringerspanieli Koda, Sanin hyvä koirakaveri. Caramel on muutes oksentanut jo 2 eri kertana autoillessa, ja niin se teki myös tänään. Ensimmäinen koiramme, joka voi pahoin autossa, mutta jospa tuo menee ohite ajan kanssa, ovat nuo ennenkin koirat tottuneet meillä autoilemaan. Koirat riehuivat rannalla ja paisteltiin siinä itse lettuja, koirat saivat myös osansa ja kotimatkalla koko porukka nukkui sikeästi takapenkillä, ja pysähdyttiin vielä Kodan luokse oleilemaan ja koirat jyrsivät heti Kodan luuvarastot hyvälle mallille.

Caramel 11 vkoa.

Cicaro 11 vkoa.

12.8.2011

Velipuolen tapaaminen

Kaveri kävi pentujemme puoliveljen kanssa kylässä. Nyt naperot ovat siis tavanneet jo kaksi puoliveljeään, ensin Heron ja nyt Pörrin. Ihan tajutonta, miten Pörri voikaan näyttää Cicarolta! Ne ovat kuin toistensa kopiot. Pörri on nyt 5kk, omat naperot 2kk 2vk. Saivat nuorukaiset riehua hiekkamontuillakin Sanin paimentaessa, ja meidän pennut osasivat jo puolustellakin itseään, eivät enää vain alistuneet selälleen maahan, niin kuin ne edelleen emonsa edessä tekevät. Caramel ainakin näytti selkeästi, milloin leikki meni liian raisuksi! Cicaro taas yritti koko ajan haastaa Pörriä leikkimään, mutta juoksi kuitenkin karkuun kun ujous tuli.

Hyvinhän se taas sujuili ja saivatpahan pennut taas tärkeää koirakontaktia. Sani paimenteli aika ahkeraan Pörriä pois pentujen luota, meni aina väliin jos Pörri meinasi olla liian riehakas pentuja kohtaan, mutta ei siinä sen kummempia, hauska oli seurata, miten tilanteet muuttuivat, kun laumaan ilmestyikin uusi koira.

Myöhemmin tänä iltana omien koirien ja Pörrin lisäksi meille ilmestyi tuttumme pari bordercollieta, olihan tuossa vilinää kerrakseen kun pihalla telmi 6 paimenkoiraa!

Pentujemme puoliveli Pörri, jolla on sama isä kuin
meidän pennuillamme. Komea poika! :)
Paimen-energiaa!
Sani, Pörri ja Cicaro hiekkamontuilla.

4.8.2011

16 tassua rannalla

Ei sentään aivan sama otsikko kuin viimeisimmässä postauksessa, vaan tänään olimme 4 koiran voimin Manginniemen syrjäisellä hiekkarannalla tuossa kylän laitamilla. Upea pleissi, jossa käydään koirien kanssa aika tiheään kesäisin. Mukanamme oli kaverini cockerspanielipoika Allu, joka tuli pentujen kanssa juttuun mainiosti, Sanin kanssa ne ovat vanhoja tuttuja.

Koirat riehuivat varmaan tunnin ajan järvessä ja rannalla, ja ite paisteltiin makkaraa. Kuvia tuli jälleen aika reilusti, minkä sille mahtaa että kamera eksyy aina kätöseen kun koirat riehuvat niin suloisesti pitkin rantahietikkoa... Ei vaan voi vastustaa, vaan on pakko kaivella Nikon laukusta ja alkaa ikuistamaan kesän parhaita hetkiä. Oli kyllä kiva ilta, ja pennut matkustivat jälleen todella mainiosti, kyllä niistäkin autokoiria leivotaan. Autossa oli melko kuuma, tie oli epätasainen ja pennut olivat vasta syöneet, mutta ei tullut pahaa oloa, jees. Turrikat torkkuvat nyt kaikki tuossa takanani, sikeää koiranunta vetävät menemään.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä hiekkamontuille, ja saatiin aika makeita otoksia ikuistettua koirista. Lisäämpä niitä jälleen tapani mukaan tähänkin pari... Mutta sitä ennen kerron, että pennut osaavat jo istua ja antaa tassua, ja kaikki muut tärkeät käskyt ja opit ovat jokapäiväisessä harjoituksessa, tänään harjoiteltiin mm. seuraamista, seisomista, odottamista ja sitä, että hihnassa ei vedetä. Kontaktia ja naksutintakin kokeiltiin. Pikkuhiljaa ja yksi asia kerrallaan, otin tänään vähän tuntumaa siihen, mistä pitää pentujen kanssa lähteä, ja hyvin pohjaltahan sitä lähdetään, luonnollisesti. Cicarolla tuntuu olevan valtavasti energiaa oppitilanteissa, pitää kanavoida se ensin rauhoittumaan, Caramel on yleensä sopivan rauhallinen opetustilanteissa.

Luovutetuille pennuille kuuluu vain hyvää, hyvin on yhteiselo lähtenyt sujumaan uusien omistajien kanssa. Tapakoulutusta, temppuja ja sisäsiisteyttä, sekä kaikenlaisiin asioihin totutusta on harjoiteltu, hyvältä näyttää ja uudet omistajat ovat olleet pentuihin tyytyväisiä, mikä on kiva kuulla! :)

PS. 10 000 kävijää täynnä, wohou.