Useiden tuttujen ja tuntemattomien narttujen pyometrat (kohtutulehdukset) kuulleena sitä alkaa vähitellen miettiä, että sairastuvatko minunkin ikääntyvät narttuni ennemmin tai myöhemmin? Pitäisikö minun steriloida koirani pyometran riskin pelossa?
Hyötyjä ja haittoja puntaroidessa kukin antanee eri tavalla arvoa eri asioille. En haluaisi aiheuttaa koirilleni kipua ja harmia, ellei se ole aivan välttämätöntä. Painotan, että jos olet leikkuuttamassa koiraasi, lue muitakin tekstejä aiheesta kuin eläinlääkäriasemien sivut - raha puhuu ja tottahan eläinlääkärit suosittelevat koiran leikkauttamista, eivätkä he välttämättä tuo esille kaikkia niitä yleisiä harmeja, joita leikkauksesta voi koitua.
Luin erään eläinlääkärin kirjoituksen aiheesta, johon tulevassa tekstissäni peilaan. Yllättäen koiran sterilisaatiota puolsi vain pyometrariskin poistuminen ja nisäkasvainten kehittyminen (jälkimmäiseen vain jos narttu leikattiin heti ekan juoksun jälkeen). Pyometraan sairastumisen saatika siihen kuolemisen riski on itse asiassa erittäin alhainen, vaikka tiedetäänkin että nartun kohdun limakalvon paksuuntuminen iän myötä lisääkin tulehdusriskiä vanhemmiten.
Uskoisin, että ihmiset eivät nykypäivänä täysin ymmärrä, millainen koira on eläimenä. Koira ei saisi enää nuuskia, vinkua, haukkua tai tehdä muutakaan koiramaista. Se ei saisi vuotaa eikä haista juoksuisena. Ei jättää ruokaa syömättä. Sen tulisi olla hajuton ja mauton, kuin robotti.
Kun koulutuksessa epäonnistutaan, haetaan ehkä nopeaa ratkaisua sterilisaatiosta mieluummin kuin kouluttamisella. Olen kyllä erittäin tietoinen, millaista elämä hormonihuuruisen koiran kanssa voi olla. Eivätkö kasvattajat kerro, vai miksi se tulee joillekin yllätyksenä. Itse asiassa vahva lisääntymiskäytös on vain erittäin toivottavaa. Nykyään on rotuja, joissa yksilöitä ei vaan kiinnosta lisääntyä. Se on hälyttävää.
En kiellä, etteikö joskus tilanne kotona olisi koiran kannalta niin kaoottinen, etteikö jokunen yksilö oikeasti hyötyisi leikkauksesta. Mutta minä uskon, että suurin osa ihmisistä leikkuuttaa koiransa ihan itsekkäistä, eikä koiralähtöisistä syistä. On julkisesti ehkä hyväksyttävämpää perustella leikkuuta koiran käytökseen liittyvillä syillä, kuin omilla mukavuustekijöillä.
Tilanteessamme tyttöjen sterkalla olisi sellaisia hyötyjä, että koirien hoitoon vienti ja koirakavereiden tapaaminen sekä erilaisiin koiratapahtumiin osallistuminen olisi mutkattomampaa ilman juoksuja. Irtikin voisi pitää ympäri vuoden (tietenkin kuuliaisena koirakansalaisena irtipitolakia kunnioittaen hehe), sekä tietenkin pyometran riskin poistuminen. Mel ei myöskään enää ulvoisi muutamana juoksupäivänä urosten perään eli hormonitoiminta tasoittuisi. Valraskaudet taas eivät koskaan ole meitä vaivanneet, vaikka sekin on täysin luonnollinen osa narttukoiran hormonaalista elämää.
Entäs sitten ne haitat. Karvapeite saattaa muuttua kuivaksi hampuksi, jonka terveenä ja siistinä pitäminen vaikeutuu. Lihominen jo valmiiksi hyvin herkästi painoa kasvattavilla koirilla ei ole tervetullut muutos puhumattakaan riskistä virtsankarkailuun tai sairauksien todennäköisyyden lisääntymiseen. Kahden koiran sterilointi myös maksaa, ja leikkaus on aina riski, ja aiheuttaa koiralle kipua ja kärsimystä. Entäs luonneasiat, jos koirien luonne muuttuu pehmeämmäksi ja ne alkavat pelätä asioita? Tai laumakemian muuttuminen toimivasta toimimattomaksi?
Vähän faktaa taustalle netin syövereistä - puolesta...
"Nartun sterilaatiolla voi sanoa olevan selvemmin merkittäviä terveydellisiä etuja. Jalostustietojärjestelmän kuolinsyytilastojen mukaan ikääntyvien narttujen tavallisimpia kuolinsyitä monessa rodussa ovat erilaiset pahanlaatuiset nisäkasvaimet. Jotta sterilaatio vaikuttaisi näiden syntyä vähentävästi, on narttu steriloitava nuorena. Ensimmäisen kiiman jälkeen suoritetun sterilaation jälkeen riski vähenee merkittävästi, mutta myöhemmin tämä etu menetetään: 2,5 ikävuoden tai 4. kiiman jälkeen suoritetulla sterilaatiolla ei ole enää mitään vaikutusta nisäkasvainten esiintymiseen. Toinen merkittävä etu on märkäkohdun estäminen. Märkäkohtuun sairastuu noin 23% leikkaamattomista nartuista ja siihen menehtyy noin 1%." Lähde: hankikoira.fiJa loppupostaukseen on lainattu paloja sieltä täältä Katriina Mäen tekstistä. (teksti poistunut jossain vaiheessa, palaakohan enää takaisin...)
"Narttujen sterilisaation yleisin terveyshyöty on kohtutulehdusriskin poistuminen. Ruotsissa lähes 23% steriloimattomista nartuista sairastui jossain elämänsä vaiheessa kohtutulehdukseen. Korkean riskin rotuja olivat berninpaimenkoira, pitkäkarvainen collie, rottweiler, cavalier kingcharlesinspanieli ja kultainennoutaja. Hyvien hoitotulosten vuoksi vain neljä sadasta tapauksesta johti kuolemaan. Kaikista steriloimattomista nartuista yksi sadasta kuolee kohtutulehduksen seurauksena."
... ja vastaan.
"Sterilisaatio poistaa jo ennestään hyvin pienen (max. 0,5 %) riskin kohtu-, kohdunkaula-ja munasarjasyöpiin sekä pienentää riskiä perianaalifisteliin eli anaalifurunkuloosiin; nartuilla riski on tosin jo valmiiksi puolet pienempi kuin uroksilla. Itse leikkaukseen ja anestesiaan liittyy aina esimerkiksi verenvuodon tai tulehduksen riski. Erilaisia komplikaatioita on tutkimuksesta riippuen raportoitu 18-23%:ssa sterilisaatioita; vakavia riskejä, joista suurin osa nartuilla, 1-4 %, ja kuolemaan johtavia 0,1%."
Tutkimuksissa on raportoitu seuraavia haittavaikutuksia:
- Jos uros tai narttu steriloitiin ennen yhden vuoden ikää, luusyövän (osteosarkooma) riski kaksinkertaistui. Rottweilereilla riski kasvoi tällöin uroksilla jopa 3,8-ja -nartuilla 3,1-kertaiseksi, ja luusyöpään sairastui tällaisista nartuista joka neljäs ja uroksista hieman useampi. Luusyöpä on erityisesti keskikokoisten ja suurten koirien ongelma, ja sillä on huono ennuste.
- Yksi neljästä kultaisestanoutajasta, yksi kolmesta akitasta ja yksi kolmestatoista tanskandogista sairastuu elämänsä aikana kilpirauhasen vajaatoimintaan. Sterilisaatio kolminkertaisti kilpirauhasen vajaatoiminnan riskin.
- Sterilisaatio aiheutti virtsankarkailua 4-20 %:lle steriloituja narttuja (muilla osuus oli 0,3 %). Ongelmaa voidaan useimmissa tapauksissa hoitaa lääkityksellä.
- Sterilisaatio nosti narttujen virtsarakontulehdusten riskiä kolmin-tai nelinkertaiseksi ja lisäsi myös emätintulehduksen riskiä. Varsinkin ennen puberteettia steriloiduilla nartuilla riski ulkosynnyttimien epänormaaliin kehittymiseen kasvoi.
- Sterilisaatio kaksinkertaisti pienen riskin sairastua virtsarakon ja virtsaputken syöpään. Normaalisti nämä kattavat vain noin prosentin koirien kaikista syövistä.
Sterilisaatio johti uroksilla kolminkertaiseen ja nartuilla 1,6-2 -kertaiseen ylipainon riskiin. Ylipaino taas altistaa muille sairauksille. Steriloiduilla koirilla oli, ehkä juuri ylipainon vuoksi, kaksinkertainen riski polven ristisiteen repeämiseen. Toisaalta ylipaino voidaan helposti estää ruokavaliolla.
Sterilisaatio lisäsi riskiä ortopedisiin ongelmiin, esimerkiksi lonkkadysplasiaan ja patellaluksaatioon. Sukuhormonit vaikuttavat luuston massan ja rakenteen ylläpitoon. Eri luiden kasvulevyt sulkeutuvat eri aikaan, ja kesken kasvukauden tehty sterilisaatio viivästyttää sulkeutumista. Luut, joissa kasvu on sterilisaation aikaan vielä kesken, voivat kasvaa suhteettoman pitkiksi luuston muihin osiin verrattuna, mikä saattaa vaikuttaa luuston ja nivelten kestävyyteen.
Kuten naisilla, myös nartuilla on uroksia suurempi todennäköisyys saavuttaa poikkeuksellisen pitkä elinikä. Munasarjojen poisto nartun ensimmäisten neljän ikävuoden aikana poisti tämän elinikäedun.
Sterilisaatio nosti sydämen hemangiosarkooman (verisuonesta lähtenyt pahanlaatuinen sidekudoskasvain) riskiä uroksilla 1,6-kertaiseksi ja nartuilla yli viisinkertaiseksi. Nartuilla myös pernan hemangiosarkooman riski kasvoi.
Steriloiduilla koirilla oli 27-38% suurentunut riski rokotusreaktioihin. Alttiita olivat erityisesti kääpiökoirat ja muut pienet koirat. Sekarotuisilla riski oli pienempi, mikä johtunee niiden heterogeenisyydestä.
Sekä nartut että urokset olivat steriloituina aggressiivisempia ihmisiä ja muita koiria kohtaan, ja steriloidut nartut olivat pelokkaampia ja arempia kosketukselle. Steriloiduilla koirilla esiintyi myös jatkuvaa haukkumista enemmän kuin steriloimattomilla. Toisaalta myös rotu-ja sukupuolieroja on: esimerkiksi steriloimattomilla dobermanninartuilla esiintyi muista roduista poiketen enemmän aggressiivisuutta kuin steriloiduilla.
Sterilisaatio edesauttoi ikääntyvän koiran etenevää, kognitiivista heikkenemistä. Tällainen koira saattaa eksyä tutussa paikassa, sen uni-valve -rytmi muuttuu ja sisäsiisteys unohtuu. Myös sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa saattaa muuttua. Sukuhormoneilla on hermostoa suojaavia vaikutuksia -ihmisillä on todettu estrogeenin suojaavan naisia Alzheimerin taudilta.
Yleisimmät sterilisaatiosta aiheutuvat ongelmat ovat virtsan pidätyskyvyttömyys, lihomistaipumus ja erityisesti karvapeitteen huono laatu (joka ei liene varsinainen terveysriski).
"Rutiininomaisten sterilaatioiden ja kastraatioiden määrää tulisi silti vähentää, koska tarpeettoman kivun tuottamista tulee eläinsuojelullisista syistä välttää". Norjassa terveiden koirien sterilaatioleikkaukset on kielletty kokonaan.
Summa summarum
Siinäpä pointteja puolesta ja vastaan. Jossain vaiheessa olin jo vertailemassa eri eläinlääkäriasemien hinnastoja sterkkausta varten ja puntaroin perinteisen sterkkaukstekniikan ja tähystystekniikan eroja ja sitten unohdin taas koko asian. Ikä tuo koko ajan mukanaan omat riskinsä anestesiaan ja toipumiseen, tosin perusterveet, virkeät veteraanit toipuisivat sterkkauksesta varmasti oikein hyvin vielä tässä kohta 9 vuoden iässä. Tytöillä on onneksi suht. helpot juoksut, mitä nyt Mel on oppinut ulvomaan poikien perään.
Kuten naisilla, myös nartuilla on uroksia suurempi todennäköisyys saavuttaa poikkeuksellisen pitkä elinikä. Munasarjojen poisto nartun ensimmäisten neljän ikävuoden aikana poisti tämän elinikäedun.
Sterilisaatio nosti sydämen hemangiosarkooman (verisuonesta lähtenyt pahanlaatuinen sidekudoskasvain) riskiä uroksilla 1,6-kertaiseksi ja nartuilla yli viisinkertaiseksi. Nartuilla myös pernan hemangiosarkooman riski kasvoi.
Steriloiduilla koirilla oli 27-38% suurentunut riski rokotusreaktioihin. Alttiita olivat erityisesti kääpiökoirat ja muut pienet koirat. Sekarotuisilla riski oli pienempi, mikä johtunee niiden heterogeenisyydestä.
Sekä nartut että urokset olivat steriloituina aggressiivisempia ihmisiä ja muita koiria kohtaan, ja steriloidut nartut olivat pelokkaampia ja arempia kosketukselle. Steriloiduilla koirilla esiintyi myös jatkuvaa haukkumista enemmän kuin steriloimattomilla. Toisaalta myös rotu-ja sukupuolieroja on: esimerkiksi steriloimattomilla dobermanninartuilla esiintyi muista roduista poiketen enemmän aggressiivisuutta kuin steriloiduilla.
Sterilisaatio edesauttoi ikääntyvän koiran etenevää, kognitiivista heikkenemistä. Tällainen koira saattaa eksyä tutussa paikassa, sen uni-valve -rytmi muuttuu ja sisäsiisteys unohtuu. Myös sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa saattaa muuttua. Sukuhormoneilla on hermostoa suojaavia vaikutuksia -ihmisillä on todettu estrogeenin suojaavan naisia Alzheimerin taudilta.
Yleisimmät sterilisaatiosta aiheutuvat ongelmat ovat virtsan pidätyskyvyttömyys, lihomistaipumus ja erityisesti karvapeitteen huono laatu (joka ei liene varsinainen terveysriski).
"Rutiininomaisten sterilaatioiden ja kastraatioiden määrää tulisi silti vähentää, koska tarpeettoman kivun tuottamista tulee eläinsuojelullisista syistä välttää". Norjassa terveiden koirien sterilaatioleikkaukset on kielletty kokonaan.
Summa summarum
Siinäpä pointteja puolesta ja vastaan. Jossain vaiheessa olin jo vertailemassa eri eläinlääkäriasemien hinnastoja sterkkausta varten ja puntaroin perinteisen sterkkaukstekniikan ja tähystystekniikan eroja ja sitten unohdin taas koko asian. Ikä tuo koko ajan mukanaan omat riskinsä anestesiaan ja toipumiseen, tosin perusterveet, virkeät veteraanit toipuisivat sterkkauksesta varmasti oikein hyvin vielä tässä kohta 9 vuoden iässä. Tytöillä on onneksi suht. helpot juoksut, mitä nyt Mel on oppinut ulvomaan poikien perään.
Vain toista koiraa on turha sterkata, koska koirien kanssa kulkeminen eri tapaamisissa ja harrastuksissa ei helpotu sterkkaamalla vain toisen, koska koirat kulkevat joka paikassa aina porukassa. Toki tässä pitää ottaa huomioon myös laumadynamiikka ja sen mahdollinen muuttuminen sterkkauksen jälkeen. En tee hätiköityjä ratkaisuja, joten katson seuraavia juoksuja ja mietin taas niiden jälkeen että mitenkä sitä toimisi. Kovin herkästi en koiriani leikkuupöydälle ole kyllä kiikuttamassa.
