27.4.2013

Cicaro säikäyttää jälleen

Saavuttiin tänään kotona käymään. Sani otti lapsoset vastaan häntä pyörien ja tytöt luikerteli onnesta matalana Sampuran paijattavana (purtavana). Ihan huippua aina ku nuo näkee toisesa pitkästä aikaa, vaikka ei oo nyt pitkä aika viimesestä reissusta kotona, mutta jaksoivat silti lauman osakkaat iloita toistensa näkemisestä. Sunnuntaina liittyy vielä Aurora mukaan.

Otsikon aiheeseen sitten... Eli lähettiin käväsemään tuossa kasin aikaan rannassa iltalenksulla. Perillä rannan tuntumassa koirat ponkas mehtään (kohti rantaa) kun kuulivat joutsenten äänen järveltä, ja kipitin ite perässä, koska arvasin vaaratilanteen mikä seuraa sulaneista jäistä ja saalisviettisestä koirasta, joka kuuli ja näki joutsenet... Kiksu tietysti rynnisti - niin kuin arvasinkin - kohti joutsenia, jotka oleilivat n. 20m rannasta sulalla kohdalla. Jää kesti aikansa, mutta sulalla kohdalla Kiksu molskahti jäihin. 


Minä soitin välittömästi äidille, että jos joudun hakemaan sen pois vedestä, niin osaa muori tulla pelastamaan meidät molemmat. Kerkesin ottaa kameralaukun pois olalta ja juosta Kiksua karjuen rantaan, ja samalla kun kännykkä hälytti, paniikki alkoi nousta korviin saakka. Tajusin, että koirani saattaa hukkua hyiseen veteen, ja en olisi epäröinyt hetkeäkään mennä perässä, mutta järki sanoi että soita ensin apua, äläkä mene itse perässä hukkumaan. Joo kuulostaa sokerisiirappisen liioitellulta sankaritarinalta jee-juostaan-kuuhun-yhdessä-4-ever mutta antaa mennä, nää oli ajatukset silloin ja niin varmaan jokasella koiranomistajalla olisi samassa tilanteessa. Muoriki vastasi vasta, kun Kiksu jo pääsi takaisin jään reunalle muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Se seisoi jään reunalla kuin mitään ei olisi tapahtunut, minun karjuessa sitä edelleen takaisin rantaan, ja se kipitti viimein sohjoisen jään kautta takaisin, minä edelleen peläten että kestääkö jää vai putoaako se uudelleen jäihin.




Muori vastasi hetken päästä ja selitin tapahtuneen. Kiksu puisteli vedet pois turkistaan, jatkoi riehumistaan ja oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jospa otti opikseen, tai sitten ei. En voi sanoa, ettemme enää mene rantaan, koska se on ainoa paikka kotona missä voimme lenkkeillä, koska asvalttitielle lauma ei saa mennä edes hihnalenkille. Pitänee rajata menemästä rantaan saakka, ja rymytä metsässä tämä vkl. Ei kiva, jos koko lauma juoksee jäihin... Cara onneksi sentään hillitsi itsensä, se ei ole niin saalisviettinen mitä Kiksu on. Mutta hyi hitsiläinen. Mikä tunne. Se kun paniikki alkaa vallata kehon. Onneksi osaan normaalisti toimia, vaikka tilanne olisi mikä.

Sankari hieman vettynyt turkki yllään...
Miksi aina Cicaro? Pentuna loikki piha-altaaseen vähän väliä, nuorena maistoi mökillä rotanmyrkyä ja hyppäsi korkealta terassilta alas, jokunen viikko sitten hyppäsi pahannäköisesti alas ikkunalaudalta ja nyt päätti juosta jäihin. Itsesuojeluvaisto? Lähettäkää edes palanen tuota ihmeellistä vaistoa Kiksulle, jos bongaatte jossakin sellaista myytävänä... Noh, varmistipa Hampuusi ainakin sen, että se heitti ensimmäisenä talviturkkinsa.

PS. Sani on laihtunut hieman! Se on käynyt enemmän lenkeillä ja juossut kepin perässä lenkillä viime aikoina. Jipii, ehkäpä se tiputtaa vielä kilon ennen kuin kotiudun lopullisesti kotikotiin kesäksi.

Tekaisin tytöille 250cm hihnat ennen lähtöäni. Nyt pääsee tytöt
tarpeilleen niin kauas puskaan kuin haluavat, ei tarvi
minun ryömiä neitien perässä :D Ja saa lenkkeillessä
pitää vähän pidemmällä, tähän saakka ollut käytössämme jatkohihna
sählättynä kiinni molempiin hihnoihin... 
Lisää kuveja lenkiltä, kun avaat postauksen kokonaan kohdasta LISÄTIETOJA.

26.4.2013

5. agilitykerta

Ensimmäinen kurssi agilityä suoritettu. Tai no, koska emme edelleenkään treenaa kurssimuotoisesti vaan etenemme ryhmässämme jokaisen oman tason mukaisesti, niin sanotaan nyt että ensimmäiset 5 agilitykertaa suoritettu. Seuraavat 5 kertaa on jo tilattu, ja kunhan ne on käyty, niin alkaa sopivasti kesä, jonka aikana emme treenaa kuin ehkäpä kotipihalla, nyt jo tosin hieman valaistuneempana, että mitä sitä pitääkään tehdä.

Tämän päivän treeneistä seuraavaksi. Tavoitteena oli tutustua keinuun, mennä kahta eri rataa ja saada koirat menemään ohjureiden kanssa mutta ilman hihnalla avustamista 8 keppiä. Ja ite otin tavoitteeksi sen, että totutan koiria odottamaan häkissä sillä aikaa kun toinen on treenaamassa.

Ensin otettiin jälleen 8 esteen radanpätkää. Laitoin Caran häkkiin odottamaan ja lähin Kiksun kans suorittamaan rataa. Koira kuumui liikaa, ja alkoi riekkua minun hihassa kiinni, eikä malttanut mennä siksi putkeen. Sain käskyn olla itse vähemmän innostava, jolloin koira keskittyikin heti paremmin, ja rata rupesi sujumaan. Renkaan Kiksu hyppäsi hienosti. Selvisi sellainen asia, että Kiksun alivireessä-sopiva viretila-ylivireessä kohta "sopiva viretila" on hyvin hyvin kapea tila, johon minun pitäisi osata ohjata sitä juuri sopivalla kannustuksella. Ei liian vähässä vireessä, tai se kieltää esteille - eikä liian kiihdyttävästi, koska se riehaantuu ja purkaa riehaantumistaan riekkumalla minun hihassani kiinni. Haasteellista, mutta opettaa minut varmasti motivoimaan koiran juuri tietylle kapealle, suotuisalle viretilalle. Kun Kiksu vieläpä vaatii eri esteiden kohdalla erilaista kannustusta, on homma vieläkin monimutkaisempaa, ja minun tulisi osata työskennellä sen kanssa niin, että saan sen toimimaan juuri sillä ihanteellisella vireellä kunkin esteen kohdalla ja niiden välissä.

Noh, Caran vuoro. Putkiin irtosi oikein mukavasti, titteli "putkihullu" saavutettu. Rengas meinasi tuottaa päänvaivaa, kun se olisi ollut mukavampi suorittaa sivuaukosta eikä itse renkaan kohdalta. Vauhtia piisasi, ja irtaantumista harjoiteltiin samantien toisella radalla, kun oltiin suoritettu ensimmäinen rata pariin kertaan. Eli 3 estettä, "hyppy putki hyppy putki". Ja siinäpä sitä oikealla kädellä ohjasin aikani ja sain koiran irtoamaan aina vain paremmin putkiin. Kiksun kans mentiin samaa harjoitusta myös, putkiin vaan ei olisi halunnut mennä.

Odotellessamme saimme käskyn treenata keppejä, ja saavutimme nopeasti sille kerralle saadun tavoitteemme: 8 keppiä ohjureilla, ilman hihnaa, virheittä molemmilta puolilta ohjattuna. Koska nälkä kasvaa syödessä, saimme uuden tavoitteen: Täydet 12 keppiä ohjureilla, ilman hihnaa, virheittä. Ja tsudum! Ei mennyt montaa toistoa, niin kumpikin neiti suoritti 12 keppiä ohjureiden kanssa, molemmilta puolilta ohjattuna. Nyt aletaankin napsimaan ohjureita pois puolivälistä keppejä.

Viimeisenä otettiin uusi kontaktieste harjoitteluun, eli keinu. Kiksu ensin, Caran odotellessa kiltisti häkissä. Namit ja hihna avuksi ja eikun menoksi. Muutaman kerran Hamppi pomppasi pois keinulta, ei tykännyt kun keinu liikkui sen alla. Jokunen toisto, ja keinu sai laskeutua alas ilman, että koira pomppasi pois kesken kaiken. Toistot vielä toiselta puolelta, ja keinu ei enää ollut vieras este. Titteli "paukkupeloton" saavutettu, kun keinu sai kopsahdella maahan ihan rauhassa. Sitten vaihtui taas koira, Kiksu häkkiin ja Cara keinulle. Ei mitään itsesuojeluvaistoa, suoraan ampui keinulle ja ei ollut moksiskaan vaikka keinu keinahteli alla. Caran kanssa pitää opetella kontaktit todella varmoiksi, tai se kyllä rynnistää niistä ohitse täysillä. Ja koirahan hyvä kun huomasikaan keinun kopsahtelua takaisin paikoilleen, eli ei mitään ongelmaa Karskillakaan keinun kanssa.

Seuraavia viittä kertaa innolla odotellessa. Kaikki muut esteet paitsi umpiputki ja pituuseste opeteltu. Tietysti vaatii vielä moni este treeniä edelleen, mutta sanotaanko että ainakin on tutusttu jo mukavasti kaikkiin. Umpiputkea ei oteta ainakaan Kiksun kans ihan heti, koska sille on saatava normiputket varmemmiksi, ettei se ala kammoksumaan normiputkia. Kyse on enemmänkin minun kyvystäni saada se suorittamaan putket siinä ihanteellisessa viretilassa. Rutiinia vaan, niin kyllä se siitä. Laitetaas tähän vielä lähinnä oman muistinvirkeydeks listaa siitä, mitä ollaan jo harjoiteltu.

Ei kuvia, pelkkää tekstiä tekstin perään! Pahoitteluni ja onnitteluni, jos jaksoit lukea nukahtamatta. Ensi viikolla syrra kuvaa aksat, joten kuvia ainakin on luvassa, ellei jotakin hurjaa tapahdu tässä välissä.

Esteet:
Hyppyeste
Muuri
Pituus
Rengas
Putki
Umpiputki
A-este
Puomi
Keinu
Pöytä
Kepit

Ohjaustekniikat:
Valssi
Puolivalssi
Pakkovalssi
Persjättö
Takaakierto
Jaakotus
Takaaleikkaus
Niisto
Sokkari
Avokulma
Cross Overit
Haltuunotto
Huijausveto
Kierrätys
Lähetys
Olanyliheitto
Pimeä kulma
Poispäin kääntyminen
Sylikäännös
Takaavienti
Twist
Umpikulma
Välistäveto
2 ON/2OFF (kontaktipinnat)

24.4.2013

Koirapuistoillaan ja häkkeillään

video
Tsiuhtsauh, videota puistoilusta.

Grraauhh. Ensimmäinen koiravesipuistoilu tältä vuodelta, tätä on niin o d o t e t t u. Normaalilla kaavalla evoluution muokkaamat nykyihmisolennot ja heidän puhtaanvalkoiset sokerikuorrutuspuudelinsa kiersivät aistikkaasti erityisen kaukaa vetisen kurapaskahelvetin ja loivat vain kummallisia, jäätävän hiljaisia katseita samalla askeliaan meidät nähdessään kiihdyttäen, kun huomasivat kahden sekopikoiran kirmaavan vesilätäkössä omistajansa - ei lainkaan kieltäessä - vaan kannustaessa niitä rymyämään sen minkä siroista koivistaan pääsivät Nikonin laulaessa suloa sointuaan.
Eiiipä siinä, kuvia ja videomatskua tuli ainakin runsaanlaisesti. +600, karsimisen jälkeen +200

Kuvasaastetta (yh, kuinka kulunut sanavalinta) luvassa siis seuraavaksi, ellei joku valotolppa vielä tajunnut alun köhähdyksiä..... Lisää kuvia näkyy taas kun painatte LISÄTIETOJA>
Psst... siellä on kuva meijän brand new -kevythäkistäkin...

Lysti.
Villivonkaus.
Kersa.
Seepra.

KLIKKAA LISÄTIETOJA NÄHDÄKSESI LISÄÄ :-)

22.4.2013

Lauman top 3

Kaikilla meillä on suosikkiasiamme elämässä...

Sani
1. Hyvä ruoka 2. Koda 3. Palloleikit
Cicaro
1. Aktivointipallo 2. Syliin pääseminen 3. Ikkunalla oleilu
Caramel
1. Kiksun häntä 2. Treenaaminen 3. Kuraleikit
Aurora
1. Koirakaverit 2. Uimahypyt 3. Ruoka

Arvonnan voittajan julkistus

Kappas Keppanaa -blogin järjestämän arvonnan voittaja on arvottu hieman etuaikaisesti siitä syystä että lähden itse käymään kotosalla ompelukoneen ääressä jo ensi viikonloppuna.
Voittoarpa osui Jeninan kohdalle. Onneksi olkoon, voit valita Paimenpajalta palkintosi!
Sinulle on lähetetty tarkempaa sähköpostia henkilökohtaisesti, joten luethan sähköpostisi.

20.4.2013

Toukan lukemat

Postissa saapui mieluinen yllätys; Noora Valkilan kirjoittama kirja 
"Kasvata koirasta kunnon kaveri"

Suuri kiitos kirjailija Noora Valkilalle kiinnostuksen osoituksesta meidän laumamme toilailuja kohtaan!
Arvostamme tekoasi ja luemme kirjasi yhdessä laumani kanssa varmasti hymyissä suin!

Täältä lukijat voivat tutustua opukseen tarkemmin.
Teknisiä tietoja: Valkila, N. 2013. Kasvata koirasta kunnon kaveri. Helsinki. Tammi.

Psst.. Kysymyspostaus tarvitsee ilmestyäkseen lisää kysymyksiä...

18.4.2013

Agilityn 4. kerta



Ylhäällä kaksi eri rataa mitä tänään tehtiin. Sama rata eri päin ja hieman eri tekniikoita käyttäen. Kuvat Rumarakin.

4 kertaa agilityä takana, pyöreesti joku 8-10 tuntia treeniaikaa yhteensä. Mukava huomata, kuinka nopeesti voi kehittyä noinkin vähässä tuntimäärässä, kun on kunnon opetus. Tänään oli jälleen tosi hyvät treenit, ja ensimmäistä kertaa tähän mennessä minullekin tuli kuuma kun mentiin rataa! Tytöt oli hyvin kuulolla, mitä nyt Cara nuuhki maata vähän joka välissä, liekö lähenevät juoksut aiheuttaa vai mikä. Putket oli viime kerralla nounou, ei suostunu tytöt menemään. Tänään tytöt kuitenkin suhahtelivat putkiin kuin raketit, eivätkä kieltäytyneet yhtäkään kertaa menemästä putkeen! Loistohomma. Keppejä treenattiin vuoroamme odotellessa heti alkuunsa, ja ilman hihnaa jo menivät 4 kepin kujan ohjureiden kanssa. Ens kerralla mennään 12 keppiä ohjureiden kanssa.

A-este otettiin tänään uutena esteenä, asetettiin estekannatin puoleen väliin A-esteen etuosaa, joten saatiin kontaktit suoritettua näin varmasti. Koirat ei arastellu A-estettä ollenkaan, vaikka tommonen aito A-este onkin kotipihan pikkuaata huomattavasti korkeampi. Vauhdilla menivät ylös ja tulivat muuten alaskin. Puomia kerrattiin, ja siinä vauhtia oli aivan superisti. Kumpikin koira laukkas minkä pikku kintuistaan läks, ja minun piti jo hillitä muutaman toiston jälkeen nopeita tassuja kun ei takaset pysähtyny kontaktipinnoille ollenkaan, ja laitettiin kannattimet ohjureiks että osui varmasti kontaktit 2on2off.

Loppuun mentiin vielä 8 esteen rataa etu- ja takaperin. Oli kunnon pyörimisrata, tuli takaakiertoja ja valssailuja. Tämä sujui himputin hyvin, mitä nyt ite edistin taas ensin takaakierroissa, jolloin ei hyppy onnistunu. Kun maltoin odotella koiraa, rupesi onnistumaan. Koirat meni kans tiukassa käännöksessä kumpikin saman esteen alitse, mutta uusinnalla menivät ihan ylite. Kuulema vaatii vaan harjaantumista että eivät yritä alittaa enää ollenkaan tiukoissakaan mutkissa.

Saatiin hyvää palautetta, että ollaan kehitytty viime kerrasta huikeesti. Kuulema käyty salaa treenaamassa välissä... Yks miinus tälle kerralle se, että ku vettä tuli taivaalta melko reilusti, en viittiny tai kerenny siinä tohinassa viiä koiria pihalle välissä, niin Cara kesken radan valssailun kusas halliin. Outs. Pissibussiin menee sitten ens viikolla kymppi veroa vahingosta. Tultiin sitte siihen tulokseen että häkissä olemista pitäisi alkaa treenaamaan, ois parempi siellä venata toisen koiran ku toinen treenaa. Ja ihan jo kisojakin ajatellen, häkki ois jees.. Alan vissii ettii isoa häkkiä noille ni opetellaan jo kotona häkissä olemista, eli että häkki on kiva paikka jossa saa ja pitää rauhoittua.

Yks kans mikä tänään häiritsi menoa, oli se että toinen koira tuli kaks kertaa meijän päälle, taas. Ihan ystävällisessä mielessä, mitä nyt vähän ärhentivät Caran kans ku yllättäen juos niskaan toinen narttu. Cara ei tykkee yhtään jos toinen koira lähestyy sitä tungettelevasti. Toinen koirakko rupes sitte treenaamaan hihnan kanssa, ku häiritti meijän suoritusta ku aina jostaki juos se koira niskaan.

Ens kerralla vika aksakerta, jonka jälkeen alkaa seuraava 5 kerran erä. Sitten jää aksa kesätauolle, ja syksyllä muutetaan väliaikasesti Kuopioon, otetaan ittenäinen treenioikeus Animals From Animationin Kodan ja Mantin kans ja treenataan paljon itsenäisesti Viiksen hallissa (?). Joulukuu-helmikuu on hiljaiseloa ja tokottelua, ja taas kevät Rumarakilla treenaillen. Tärkeeks koen, että saa nyt hyvän pohjan aksaan, että minä teen varmasti kaiken oikein ja minun virheitä korjataan ja kitketään pois jo heti alkuunsa. Hyvä sitte itsenäisesti treenata ja palata taas valvovan silmän alle.

Näin, ens kertaa odotellessa.

Hupsista, ostin kevythäkin. Eipä kauaa tarvinnu ettiä kun löyty mieleinen sopuhintaan. Kokoa on niin reilusti (XL), että mahtuu molemmat koirat mukavasti olemaan tuossa. Ai tosiaan, tultiin reippa tunti sitten aksasta, ja nyt on jo häkki tulossa... Shopaholic, indeed.

16.4.2013

Kun kello lyö tassuille

En sano tätä ensimmäistä, enkä viimeistä kertaa: Minun vuorokauteni 
on 23 tunnin mittainen.


*Tirlinging* ...
Voihan kömmähdys. Taas. Enkä edes nukkunut pommiin tokosta niin kuin usein tiistaisin, kun saan pää kolmantena koipena juosta tokoon koirat pöllähtäneenä unenlahjojeni takia. Olin vain harvinaisen epäorientoitunut aikaan ja paikkaan, kun latasin iloisesti 18 pitkän pitkää powerpoint-tiedostoa luennoilta moodlesta, joista tulisi olemaan tentti nyt torstaina. Aloin lueskelemaan niitä vielä ihan hyvillä fiiliksillä ja päivitin jo Faceenkin, kuinka pitkä ja hervoton ilta tuleekaan olemaan, kun pisimmät pp-tiedostot ovat 150+ dian mittaisia. Siinä sitten alkoi toverit herättelemään tähän maailmaan, että eipäs heillä vain ole luettavanaan kuin säälittävät KAHDEKSAN powerpointtia. Krähähä, siitähä se riemu, hervoton riemu repesi...

... *POFF*
Olin jo päättänyt aiemmin tänään, että luovun yksistä kesteistä, kun luento loppui vasta vailla kuusi. Kestit ohi ja kirpaisi - done. No eipä sinne tokoonkaan tänään voi mennä, vaikka yleensä menen tokoon vaikka pää kainalossa, koska en halua skipata treenejä vaikka ovatkin itsenäisiä ja ilmaisia jne - anohow, done again ja kirpas entistä lujempaa. Kappas aikuiihanaa, saunavuor... eeei. Ei ole aikaa nautinnoille, minullahan on 18 hirmutiedostoa opiskeltavanani.

Mäni saunat, mäni kekkerit, mäni tokot, mäni hermot ja usko opintoihin. Kunnes toverit ilmaisevat pelastaen minun jo korjaamattomasti menetetyn iltani, että olen lukemassa melkoisen kasan ylimääräisiä tiedostoja koko damn tenttiin. Toisaalta, minun työni väheni melkoisesti, mutta tiistaipäivän kaikki huvit meni jo. Huspois.

Mitäs tästä opimme? Jatkossa saattaa joku hemmo tsekata tenttimatskut astetta tarkemmin.
Enkä muuten luovu enää kirveelläkään tokotreeneistä, vaikka mikä tulisi eteen - se on kuitenkin turha luopuminen näin loppuviimeksi.

Onneksi pienetkin asiat elämässä voivat pelastaa kokonaisen päivän. Eldorado-suklaa, tänään me vietämme kokonaisen illan kahdestaan, sinä ja minä, yhdessä kahdeksan powerpoint-tiedoston kanssa. Kunnes 00.00 Supernatural *sydän* tirlingailee ihresä televisioon. Hyvää yötä ja parempaa huomenta.

Karkkivaltakunnan kaunein Qarkki-Queen.
Vappuna, elleivät suunnitelmat mene uusiksi, siskoni saapuu Auroran kanssa Kajaaniin. Jännä olisi nähdä, miten tytöt suhtautuvat toisiinsa pitkästä aikaa nähdessään. Jouluna viimeksi nähneet toisensa. Ennen vappua on kuitenkin vielä muuta ohjelmaa, lähinnä kaksijalkaisella. Lähen lauantaina edustuspäiville Ouluun, joten tytöt menee hoitoon kaverilleni siksi ajaksi. Toivottavasti osaisivat olla edes jotakuinkin asiallisesti tällä kertaa...

14.4.2013

Sunnuntaina

Hupsista, vuosi pyörähtänyt viime käynnistä Kuurnan koirapuistossa, vaikka eipä tuonne ole matkaa kuin parisen kilometriä. Menin sinne siinä toivossa - for real believe or not - että mesta ois kuravaltakunta. Karkki-Queen ja Kaipru-Queen olisivat saaneet olla kuravaltakunnan kuningattaria, mutta hitot. Pleissi oli vielä luminen ku mikä. Olisin saanut messeviä kuvia kurassa loikkivista koirista niin kuin viime kevväänä, vain sillä hinnalla että joutuisin pesemään jälleen kaksi erityisen mutaista paimenta. Pieni hinta hyvistä kuvista, ewhh? Nyt osa pitää minua saletisti ihan kahelina. 

Anohowskis, tässäpä "muutama" säälittävä otos lumisesta puistoilusta... Ehkä jo muutaman viikon päästä saadaan melskata kurassa, jos tuo valkoinen inhokkiaine sulahtaisi viimeinkin pois...... Sitä venaillessa tai paremminkin toivoessa.

Tulpaan tulee Kameli-Kalamel ku tällee mua moukaroit kaikkien nähden.

Poskipilkku <'3


TERVETULOO HEEELSINNKIIINN eiku kuurnaan heyjeah.
Tä et pelkele tänne kuulu tenkin kuikelokoipi, mikä tää luulet olevati.
Tervetulokomitea....
Ahhhhampuusi. Psss kiva koukkuhäntä.
Korppukarkki.
Viheriäshampuusi
Luikelo. Karski ja Karskin aina-niin-ryhdikäs-olemus.
Derppiina tässä hei.
Kauniit varpaat, Hampuusi.

Viiksiwallu.
WOOT-WOOOTT.

*hauks*
Sieväilee.
Niin kuin ehkä muutamat ovat havainneet, omistan uuden kuvankäsittelyohjelman. Opetteluttaa vielä hieman, ja jouduin lisäämään toisella (alkeellisella) ohjelmalla tarkkuutta osaan kuvista kun menivät pienennöksen takia niin pehmoiks. Eikä tuossa alkeellisemmassa taas prögrämmissä ole sellasta kivasti asteittain säädettävää tarkuustyökalua, vaan sillä ryssäytettään kerralla tietyn verran tarkkuutta kuvvaan, ja se sitte vetäsee aina vähä överiks. Sietäkää siis, ehkä joskus opin käsittelemään kuvia oikein tai hankin jonkun muun ohjelman kakkosohjelmaks kuin Photofiltren. Tai tykästyn tohon Gimpiin.

On muuten kummasti koirien valkeat merkit muuttuneet rusehtaviksi taas näin keväällä. Kunhan pahimmat kurakelit on ohitettu, pesen tytöt ekaa kertaa ikinä. Nyt tulee vaan pestyä joka lenksun jälkeen tassut, joten syystäkin on tommosia puolilikasia koiria.

13.4.2013

Match Show Kajaani 13.4.

Ei kovin huikea mätsärisää, vaikka mittari näytti aamusella +4. Vettä satoi ja olin jäätyä jo ennen kuin päästiin mätsäripaikalle Essin ja Sissin kanssa. Ei ollut yhtäkään puhdasta koiraa mätsäreissä, ykski kultsi oli kylkiä myöten ravassa.. Omissa nassukoissa ei myöskään kehumista, oli melko kuraset tassut ja kuranen auto ku päästiin pois mätsäreistä. Kiksu esiintyi tänään ihanteellisesti, oikein varmasti ja kuuliaisesti ja muutenkin oli jotenkin tosi viileenä ja asiallisena mätsäripaikalla. Karski ei ollut niinkään maltillinen, mutta pääsi silti sijoille kun tajusi rauhoittua oikealla hetkellä aloilleen. Muuten se sit ois ollu menossa toisten koirien syliin ja häsläs muutenkin vähän omiaan. Pöljä paimen :D Jos sää ois ollu suotuisampi, ois ollu mukavampi mätsäripäivä.

Kiksu tänään PUN- ja Cara SIN4. Vielä ois 3 mätsärit tänä keväänä, katotaan saadaanko parempiakin tuloksia tänä keväänä :) Kuviakin saatiin koirien esiintymisestä kun nappailtiin minu kalustolla kuveja toisistamma Essin kans.


11.4.2013

Agilityn 3. kerta

Tänään eroavaisuutena kahteen ensimmäiseen treeniin oli se, että oli enemmän häiriötä hallissa, ihan tarkoituksella osittain päätettiin että pitää jo alkaa tottumaan häiriöön. Ja häiriötä oli just sopivasti, kun toinen koirakko oli toisinaan aika äänekästä porukkaa ja toinen koirakko treenasi hallin toisessa päässä.

Alussa harjoiteltiin itsenäisesti keppejä, kun toinen koirakko treenaili vartin ajan ennen meitä. Tytöt osaa pujotella kepeillä ohjureiden kanssa aika varmasti, ja Caralla on vähä liiankin kova hinku eteenpäin kepeillä. Kun päästiin radalle, mentiin heti alkuunsa 7 esteen rataa kahdella eri tavalla. Hyppy, takaakierto seuraavalle hypylle, putki ja takaisin putkesta takaakierron kautta toiselle esteelle ja hyppy, eli sama rata toisesta suunnasta. Tässä tuli valssaamista, opeteltiin uutena tänään persjättö ja takaakiertoa tuli samoiten kerrattua. Sain onnistuneen ohjaussuorituksen tehtyä tässä, meni kaikki ihan nappiin kun olin jo toisen koiran kans menny kertaalleen tuon samaisen radanpätkän. Toinen tehtävä tänään oli tutustua puomiin. Ensin vahvistettiin kontaktia, jonka jälkeen namikäden avulla pari kertaa puomi, ja kohta jätin namikäden pois ja koirat osas hakea suoraan kontaktipinnalle. Muutamaan otteeseen hyppäsivät kesken kaiken pois puomin alkupäästä ku en ite ollu tarpeeks tarkkana, mutta muuten tosi jees ja jälleen rohkeesti aivan uutta estettä suorittivat.

Namit meinasivat vaan loppua, vaikka oli enemmän mukana nakkia kuin tavallisesti. Onneks sain lainaan muutaman nakinpalasen toiselta koirakolta. Ens kerraks pakkaan mukaan järeesti herkkuja, niin eivät ainakaan kesken lopu. Ja tällä kerralla jostain syystä (johtuikohan lie tästä häiriöstä), ei tytöt tykänny mennä mutkaputkeen. Harkkasin sitä sitte koutsin ohjeiden mukaisesti sivussa, ja sain sen sujumaan siellä. Saatiin vinkiks että alettas treenaamaan putkea joka välissä kun se vaan on mahollista, kun ei olla radalla harjoittelemassa. Ja itsenäisiä vuoroja mulle kans vinkattiin, joten ostan ne seuraaville koulutuskerroille. Jeps, ja ite edistin taas liikaa, eli ens kerralla pitää muistaa antaa koiran edetä eikä kiirehtiä ite liikaa. Enkä saa tehä ite stoppeja esteille, koska eipä se koira niistä mene jos ite stoppailen. Joo ja takaakierrossa erityisesti pitää odottaa koiraa, tai se kierto jää siihen.

Mukavat treenit oli, ja vielä ois pari kertaa jäljellä ennen seuraavan 5 kerran satsin ja itsenäisen treenioikeuden alkamista.

Red-white, green, brown and pink

Olipas luova otsikko. Sitä se teettää kun häipyy koululta kesken päivän. Miusta on tärkeetä yrittää elää tässä hetkessä, vaikka en siinä itekään aina ressailuiltani onnistu. Päätin skipata epäpakolliset 4 tuntia ja lähtä kotia tuijottamaan Supernaturalin tiistaisen jakson, jota en vielä eilenkään kerennyt tsekata kun iltalenkkimme yhen levottomat jalat omaavan ihmisen kanssa venähti melekosesti. Mentiin niin reipsua vauhtia 2 täyttä tuntia asvaltilla, että alkoi omat koivet olemaan kipeät loppumatkasta, mutta koirat kiitteli. Vielä malttoi neitykät loppumatkasta kanniskella julmetun kokosta, kärsinyttä kepakkoa ja kinata siitä leikillään.
Tokossa harjoiteltiin tiistaina ohjaustekniikoita ja temppuiltiin kaikkea turhaa. Pitäskö alkaa kehitellä uus nimike tiistain tokotreeneille ku menee pitkälti ihan muita asioita treenatessa kuin tokon kimpussa.. Ehkä alankin kutsumaan "tokoa" vain tiistaitreeneiksi. Tänään on agilityn 3. kerta, siitä tulossa taas kooste joko tänään tai huomenna.

Otsikon selvennykseksi,

Red-white siksi, että Kiksun juoksupökät saapuivat eilen. Tilasin Diivadogilta pöksyt, kun nuo aiemmat pinkkimustaraitaiset pöksyt on niin kivat. Suosittelen siis muillekin, kohtuuhinnalla mukavia juoksuhousuja jotka kestävät monen monta pesua aivan uudenveroisena. Nyt ei tarvi hätäillä vaikka tytöillä ois samaan aikaan juoksut, kun on molemmille omat nätit pantsit. Karski saa pitää nuo isommat pögät.

Green siksi, että auringonkukat nousevat. Mmitä? Joo viljelen auringonkukkia, annan niille huomiota kohta enemmän kuin karvalapsilleni. OT.









Brown
siksi, että myönnän suklaan olevan yksi paheeni, ja aion kohta mutustaa Pirkan maitosuklaata katsoessani Supernaturalia. Kelepoo tämmönen pieni irtiotto keskellä viikkoa!



Pink
siksi, että sain tänään yllättävän ja mukavan sähköpostin, ja päiväni kirkastui huikeesti! Siitä lisää hieman myöhemmin... ;)

9.4.2013

Valloitus

Kuvapostaus eiliseltä Vimpelin lenkiltä. Onkohan tämä laiskuutta vaan läntätä kymmenkunta kuvaa katottavaks vai mitä tämä oikein on... Joka tapauksessa, tässä näitä nyt on. Aukeaa enemmän kuvia, kun painat auki kohdasta Lisätietoja.


Paina "Lisätietoja" ja näet enemmän...