One Health Toothbrush

Yhteistyössä

KJ International on Etelä-Korealainen lemmikkituotteisiin keskittynyt yritys. Sen ensimmäinen tuote, "One Health Tootbrush for Pet" julkaistiin vuoden 2019 heinäkuussa. Se on saavuttanut Etelä-Koreassa huiman suosion. Yritys on julkaissut myös samaa sarjaa olevan hammastahnan sekä vaihtopäitä harjoihin, ja tämä postaus keskittyy näistä hammasharjaan vaihtopäineen. Lauma pääsi testaamaan, millainen tuote on kyseessä.

 

Tuotevideo Youtubesta (tekstitys saatavilla englanniksi).

Tuotevideo Youtubesta (tekstitetty englanniksi).

Mel miettii, minkä kolmesta sävystä hän valitsisi.

Etenkin iäkkäiden koirien hammashuolto on erityisen tärkeää, eikä hammaskiven muodostumista saisi vähätellä. Ongelma ei kauaa säily vain suussa, sillä edetessään hammaskiven muodostuminen aiheuttaa mm. ientulehduksen ja hampaiden kiinnityskudosten heikkenemistä. Jos tilanteeseen ei puututa, infektio voi levitä verenkiertoon, munuaisiin, sydämeen ja keuhkoihin. Fiksuinta olisi estää hammaskiveä muodostumasta. One Health Toothbrush for Pet on kehitetty yhdessä eläinlääkäreiden kanssa, lemmikkien terveys edellä - lääkinnällisissäkin välineissä käytetty silikoniharjas on hellävarainen ja turvallinen, myös iäkkäiden ja hammasongelmista kärsivien koirien ikenille sopiva keino pitää huolta suun terveydestä. Vaikka lemmikki purisi harjaa, silikoninen vaihtopää ei irtoa suoraan vetämällä. Harjaspään irtoaminen ja vaihtaminen vaatii kiertoliikkeen. Harjaspää suositellaan vaihdettavan 3kk välein, ja käytön välissä sen voi myös steriloida keittämällä. Irroitettava vaihtopää on ekologinen vaihtoehto! Varsi on puremia kestävää, hieman taipuvaa materiaalia, eikä se lohkea terävästi, vaikka se katkeaisi kesken käytön.

Tuote on muotoilultaan lattamainen, joten se sopii hyvin lemmikin suuhun ilman, että suuta joudutaan aukaisemaan. Harja on tarkoitettu hieromaan ikeniä, jotta hammaskivi ei pääse kiinnittymään. Hammaskivi alkaa kiinnittyä yleensä aina ensin ienrajaan, joten manipuloimalla ikeniä ja hammasrajaa pyritään estämään tätä tapahtumasta. Tuotetta on saatavilla kahta kokoa, S ja M. Harja yltää hienosti takahampaisiinkin saakka.

M- ja S-koon harjat, vaihtopäät ja lemmikkien hammastahna.

Yleinen ongelma hampaiden harjauksessa on se, ettei lemmikki siedä toimenpidettä ja hampaat jäävät hoitamatta tämän vuoksi. Tuote on tarkoitettu ensisijaisesti hampaiden ulkopintojen huoltoon, sillä ulkopinnat keräävät tyypillisesti kaikkein eniten hammaskiveä, koska sylki ei pääse huuhtelemaan hampaiden ulkopintoja kuten sisäpintoja. Tämä korostuu varsinkin tiiviskuonoisilla koirilla. Harjan muotoilun ansiosta lemmikit sietävät harjausta yleensä hyvin ja oppivat siihen nopeasti, koska niiden suuta ei jouduta avaamaan ammolleen toimenpiteen vuoksi. Tuote sopii sekä kissoille että koirille.

 

Paimenlauman arvio tuotteesta

Koirani ovat tottuneet vähintään viikoittaiseen hammastsekkaukseen - niille suun avaaminen on normaali asia, ja ne ovat tottuneet myös hammaskiven kotikonstein tehtävään irroitteluun. Harvempi huoltaa koiransa hampaita ehkä näinkään ahkeraan, ja useimpia saattaa pelottaa hammaskiven alkujen irroittelu kotikonstein. Siinä voi aiheuttaa vahinkoa hampaille, joten tällainen turvallinen, kaikille sopiva vaihtoehto on tosi hyvä.
Harja keskittyy siis koirien hammaskiven tyyppipaikkoihin, mutta ei kata koko suuta. 

Vaikka alkuun mietiskelin, että miksi tuote keskittyy hoitamaan vain hampaiden ulkopintoja, niin ihan tosi - ei varmaan joka koira anna suosiolla harjata hampaiden sisäpintoja? Mä luulen, että se ois aika nopee toimenpide, jos minäki alkaisin harjailla koirieni hampaiden sisäpintoja. Se ois sellasta puolen sekunnin huiskimista, turhaa touhua. Keskityn ulkopintoihin, koska niissä ne hammaskivet on aina olleet, jos jossain. Jos sisäpinnoille kertyy hammaskiveä, sen irroittelu on sitten rauhotuksessa tehtävä asia. Onneks sisäpinnat on kuiteski paremmassa suojassa kuin ulkopinnat. Yritän sanoa, että on tyhjää parempi huolehtia edes niistä hampaiden ulkopinnoista, ja jos se vielä sujuu yhteistyössä lemmikin kanssa, tulee harjaan ehkä tartuttua useemmin ku pari kertaa vuodessa.

Harja eroaa muista lemmikkien hammasharjoista muotoilultaan, joka on kyllä toimiva. Silikoniset harjaspäät olivat sopivan pehmeitä ja koirat sietivät harjaamista erittäin hyvin. Olisin mielelläni kokeillut vielä pidempiä harjaksia - olisivatko ne yltäneet vielä paremmin hammasväleihin? Varsi on riittävän pitkä, jotta omat sormet eivät ensimmäisenä ole jäämässä koiran hampaisiin, ja siitä saa hyvän otteen harjausta varten. Vaihtopään vaihto sujui helposti pienellä kiertoliikkeellä. Väriaihtoehtoja on kolme, mikä on ihan riittävästi. 

Kokeilin harjata koirien hampaat niin, että raotin hieman ientä, ja toisaalta sitten pitelemällä kevyesti kuonoa kiinni - tytöille hammastahna maistuu niin hyvin, että suu ei meinaa millään pysyä kiinni harjauksen aikana. Muistathan käyttää vain lemmikeille tarkoitettua hammastahnaa, ihmisten tahna ei sovellu eläimille!

Kiitos KJ International tästä yhteistyömahdollisuudesta!

Loppusyksyn agiliitelyt

Postauksen kuvat © Irene Erling

Jokunen startti saatiin tällekkin syksylle aikaseks. Korona-aikaan suositellaan, että koirat odottaisivat autossa, eivätkä häkkialueella. Näin mä teen normaalistikin, koska kukaan ei jaksa kuunnella sitä hkkialueelta kantautuvaa huutoa ku toinen pääsee radalle ja toinen ei. Tää on taas näitä kahden agikoiran miinuspuolia. Tokossa ne maltto venaa ihan jees sivussa toisen tehdessä suoritusta, ja agissakaan ei oo mitään ongelmaa niin pitkään ku molemmat on sivussa. Mut auta ny armias ku toinen pääsee radalle ja se toinen ei. Siitäpä se riemu alkaa. Autossa venaaminen on siis stressittömintä kaikille. Näin talviaikaan siirryttäessä tosin, herkästi palelevat koirat joutuvat sietämään melkoista takkirallia. Oon ny laittanu villapaidan+toppatakin koirille odotteluajaksi ja ihan minne vaan automatkalle lähtiessä kylmällä autolla vähintään villaneuleen, koska varsinkin Mel palelee tosi herkästi. Ikäkoirat ja turkin putoaminen pakkasten tullessa ei oo hyvä asia.

Tulosten suhteen ei oo stressailtu, on vaan menty oppimaan ja fiilistelemään. Mel on yllättäen alkanut pärjätä maxirimoille. Aiemmin se pudotteli alituiseen rimoja (Mel siis joutui tottumaan medikorkeuksista pikkumaksien korkeuksiin kun säkäluokat uudistu), mut nyt satojen toistojen jälkeen mennään joskus jopa kokonainen rata ilman yhtäkään rimavirhettä! Ei nää maxikorkeudet silti koskaan tuu tälle ex-medikoiralle olemaan ok. Ja se ärsyttää koiran puolesta. Ois ny ollu reilua, että ne koirat jotka on mitattu jo kertaalleen tietyn kokoseks, saisivat ees kisata loppuikänsä siinä samassa luokassa. Eikä näin, että 6v koira joutuu opettelemaan vielä uransa loppupuolella uusille korkeuksille. Huono päätös Sagilta. Tosi huono. Eikä menty koiran etu edellä lainkaan.

Keppivirheitä tulee satunnaisesti, mut kepit ei enää jänskätä samaan tapaan kuin joskus. Pääosin ne mennään edelleen virheittä. Kontaktien kanssa on painittu vuosia ja tullaan painimaan koirien loppuikä. Kontakteilta roiskitaan kesken kaiken, varsinkin Cicaro on alkanut loikkimaan SIVULLE päin kontakteilta! Eli sillä on tosi kiire mun mukaan. Matalammassa vireessä treeneissä onnistuu, ja kisavireessä ei. Pitäs vaan treenaa treeneissäkin kontakteja aina tosi korkeessa huutovireessä ja hakea sieltä niitä onnistumisia.

Kisaillaan ny koirien ikää ja kuntoa seuraten ainaski ens kesä, ja kattellaan ens syksynä josko alettas siirtyä eläkkeelle. En mä tiedä, en mä osaa sanoa, millon se aika on. Virettä ja vauhtia riittäs, mut kaipa agilitykoirat juoksis ratoja vaikka kuolinpäivänään, jos ne sais valita? Ne vaan ei tajua omaa etuaan. Tytöt on ens keväänä 10v, ja vaikka ne on pienehköjä, terveitä, fyysisesti hyvässä kunnossa ja luustotkin on aikanaan kuvattu hyväksi, niin loukkaantumisriski tässä fyysisesti vaativassa lajissa kasvaa iän myötä koko ajan. Kudokset kun eivät tuosta enää nuorru.

Kuono.fi verkkokurssi

 Yhteistyössä

Tästä kurssille: Koiran koulutuksen perusteet eläintenkouluttaja Noora Tihtosen kanssa

Saimme testattavaksemme Kuono.fi:n verkkokurssin "Koirankoulutuksen perusteet eläintenkouluttaja Noora Tihtosen kanssa", jossa käsitellään koiran koulutuksen kulmakiviä. Tämä taisi olla allekirjoittaneelle ensimmäisiä verkkokursseja koiran koulutuksen saralla, joten hyppäsin kiinnostuneena kelkkaan. Käydään alkuun läpi faktat, mitä verkkokurssi tarjoaa katsojalleen.

Sisältö

• Kuinka koira oppii 
• Tärkeimmät omistajan taidot 
• Miksi johtajuusteoria on pielessä 
• Naksuttimen käyttö koulutusvälineenä 
• Rauhoittuminen ja lupasanan käyttö
• Lähelläpysyminen ja hyvä hihnakäytös 
• Luopuminen 
• Ongelmakäytösten poistaminen 
• Hyppiminen, remmirähinä
• Vetäminen, haukkuminen, pureminen

Kurssi koostuu kolmesta moduulista - Johdanto (kuinka koirat oppivat), perustaidot ja ongelmakäyttäytyminen. 

Kurssin kerrotaan tarjoavan kokemattomille koiranomistajille hyvän pohjan elämään sopusoinnussa koiran kanssa. Kokeneemmat voivat hyötyä ongelmakäytöksen poiskouluttamiseen liittyvistä osioista, ja saavat ainakin hyvää kertausta koiran kouluttamisen perusteista. Kurssia vetää eläintenkouluttaja Noora Tihtonen, joka painottaa positiivisia koulutusmenetelmiä ja hyvää arkea koiran kanssa.

Paimenlauman arvio verkkokurssista

Kurssilla ovat käytössä hyväksi todetut nykyaikaiset koirankoulutusmetodit, jotka kannustavat koiraa oma-aloitteisuuteen ja ajattelemiseen. Koulutus perustuu positiivisiin koulutusmenetelmiin, jotka luovat hyvää pohjaa yhteistyölle koiran kanssa. Kurssi on tiivis ja kattava, sisältäen olennaisimmat asiat koiran kouluttamiseen. Ongelmatilanteita, joita olisi vielä voinut lisätä koulutuksen sisältöön, olisivat mielestäni eroahdistus sekä ruuan varastelu. Nämä ovat mielestäni myös melko tyypillisiä ongelmia, joita ihmiset kohtaavat koiransa kanssa. Lisäksi häkkikäytös varsinkin treenaaville koirille olisi kiva lisä.

Ehkäpä olisin myös lisännyt kurssille pari sanaa siitä, mitä koira tuntee tai miten koira ajattelee, kun kurssilla oli maininta susiteoriastakin. Koiria inhimillistetään nykymaailmassa paljon, mistä kumpuavat monet ongelmat. Toki tästähän saisi vaikka kokonaan oman kurssinsa, josta hyötyisivät varmasti jopa kokeneet koiranomistajat! Monelle kokeneellekin koiranomistajalle kun tulee täytenä yllätyksenä esimerkiksi se, ettei koira kykene ärsyttämään tahallaan tai tuntemaan häpeää. Jos jumiudutaan tällaisiin inhimillisiin selitystapoihin, ei pystytä näkemään todellista koulutuksellista keinoa päästä ongelmasta eroon. Siksi näitä koiran kognitioon liittyviä aihealueita ei voi käsitellä mielestäni liikaa.

Kurssin ajankohtaisuudesta sen verran, että näin korona-aikaan tällainen nettikurssi on erittäin käytännöllinen, koska kurssin voi suorittaa kotoaan käsin jokainen netin ääreen pääsevä, ja vallan turvallisesti.

Kurssiympäristön rakenne ja ulkoasu on tehty selkeäksi, pelkistetyksi ja siistiksi. Kaikki tarvittava löytyi sen kummemmin etsimättä. Moduulit oli jaettu loogisesti, ja kun yhden osa-alueen merkitsi suoritetuksi, osio vaihtui automaattisesti seuraavaan käsiteltävään osioon - säästäen klikkauksia.

Videoilla käsiteltiin joitakin aihealueita ilman koiraa, ja välillä harjoitukset näytettiin käytännössä koiran kanssa. Tässä oli huomioitu hyvin se, että videoissa ei käytetty kokeneita koiria, jolloin katsojan oli helpompi samaistua harjoitushetkeen. Eihän kokematon, nuori koira toimi koko ajan kuten oletetaan, vaan se ottaa häiriötä ympäristöstä ja väsyy nopeasti. Nämäkin seikat tuotiin aina ajantasaisesti heti esille, kun näitä tapahtui. Plussat myös siitä, että videoilla esiintyy kaksi keskenään varsin erilaista koirarotua - toinen tyypillisesti tehokkaalla harrastusmoottorilla varustettu yksilö ja toinen yleensä melko itsepäinen ja vaikeasti motivoitava rotu. 

Kerronta oli selkeää ja videon äänenlaatu hyvä, ja kouluttaja näytti ja kertoi koulutustilanteet niin, että ne oli helppo ymmärtää. Videolla tehtiin useita toistoja, mikä myös auttaa katsojaa ymmärtämään katsomaansa. Useista osioista sai lisäksi ladattua kirjalliset ohjeet, mikä oli tosi fiksu lisä oppimisen tueksi!

Netissä käytävän verkkokurssin yksi suurimpia vaatimuksia on se, että palvelu toimii teknisesti moitteitta sekä tabletilta, tietokoneelta että puhelimelta. Käytin palvelua sekä tietsikan että puhelimen kautta. Kohdetyöskentely osa 1:stä ei saanut merkittyä suoritetuksi kummaltakaan, mutta muuten palvelu toimi teknisesti moitteitta.

Videot pyörivät jouhevasti. Jossain vaiheessa kurssia läpi kahlatessani en meinannut millään päästä siirtymään sivustolta eteen- enkä taaksepäin sivuston ladatessa ja ladatessa, mutta oletan tämän johtuneen hetkellisestä mahdollisesta Telian verkon hitaudesta, koska pääosin kurssi pyöri erittäin hyvin.

Vaikka allekirjoittanut kokee kuuluvansa noihin kokeneisiin koiranomistajiin ja -kouluttajiin, oli kurssia mielekästä seurata ja huomasin, että peilaan katsomaani siihen, miten itse elelen koirieni kanssa. Koen, että mitään järin uutta en kurssilta henkilökohtaisesti saanut, koska olen viime vuosina kahlannut omasta mielenkiinnostani melko paljon näitä samoja, nykyaikaisia ja hyviä koirankoulutustapoja. Sain kuitenkin videoista irti teknisiä vinkkejä, miten jonkin asian kouluttamisen voi tehdä teknisesti hieman toisin. Luopuminen on itselleni suhteellisen uusi osa-alue, joten varsinkin sen pohjatyöt oli kiva nähdä videolta käytännön tasolla, alkeista lähtien. 

Ei näissä asioissa koskaan valmis ole, joten eikun kamut kurssille, ja Kuonolle kiitos tästä yhteistyömahdollisuudesta!

Menestyksen kesä

Monenlaista menestystä on sadellut viime kuukausina. Kumpikin koira palkittiin kaverikoirien palkitsemitilaisuudessa Kuopion torilla ansiokkaasta työstään kenneliiton kaverikoiratoiminnassa. Tytöt saivat mitalit ja diplomit muistoksi saavutuksestaan.

Kuuuuulemme kyllä. Kerro.

Ylypeet.

Tautitilanteen takia mätsäreitä ei keväällä ollut, joten kesäaikana pidettyihin mätsäreihin olemme arvatenkin osallistuneet suurella innolla - ja menestystä on niitetty tasaiseen tahtiin.

MON1 BIS-

VET1 BIS4

Seuranmestaruudet järkättiin tuttuun tapaan elokuussa, ja sieltäpä se pokaali tuli kotiin taas kirjahyllyä koristamaan. Pokaalissa on vuodelta 2018 edellinen kaiverrus Melin osalta. Cicaro oli aivan toistaitoinen ja omissa ajatuksissaan näissä skaboissa, koska se oli joutunut pelkäämään ed. yönä venetsialaisten ilotulitusta, kun olin ite töissä. Tää stressi selkeesti näkyi sen suorituksessa. Mel sen sijaan oli oma vauhdikas itsensä ja kaahaili itselleen maxien mestaruuden. Hieno Mel!

Uutena eläkelajina haukut ovat aloittaneet metsästyksen - tai no, Cicaro ei ääniarkana varsinaisesti tätä lajia harrasta, mutta Melistä sen sijaan ollaan leipomassa poikaystäväni kanssa sorsastuskoiraa. Se kävi metsällä ekan kerran ilman mua, ja oli toiminut siellä oikein mallikkaasti. Se ei piitannut pamauksista, ja se merkkasi tippuneet kyyhkyt. Suuhun se ei niitä ottanut, joten tuossa on vielä meillä harjoittelemista. Ei höpsömmin 9v shelttiristeytykseltä, jos oppii noinkin avustamaan metsällä.

Sorsajahdissa.

Nyt odotellaan syksyä saapuvaksi. Tarkoitus olisi, jos valtakunnan tautitilanne suosii, käväistä vielä jokuset agikisat. Meillä tuli (hups) taas vuoden mittainen kisatauko. Kävimme elokuussa yhet kisat, pari starttia per otus, ja Mel nappasi hienon ja nopean nollan hyppyradalta yli 4,7m/s etenemällä. Rimakorkeus oli pikkumakseilla vain 40cm, joten tuo korkeus sopi meille oikein mainiosti. Mel pudottelee edelleen korkeampia rimoja, joten eipä se koskaan taida kunnolla oppia noihin uusiin korkeuksiin mediluokan jälkeen. Harmi. Muutoin virheitä tulee molemmille koirille sieltä mistä niitä tähänkin saakka on tullut - puomilta ja kepeiltä. Kepeiltä tosin huomattavasti harvemmin enää nykyään, mutta nuo rimat ja puomin alastulo ovat hankalia.

Agilityä harrastamme niin pitkään kuin pystymme. Laji on iäkkäälle koiralle fyysisesti todella vaativa, eikä se lopeta ennen loukkaantumista, jos vielä silloinkaan. Se ei ymmärrä, että kudokset eivät enää ole nuoren koiran, eikä se ymmärrä riskejä. Ei sitä että palautuminen vaatii enemmän ja enemmän aikaa. Se vain nauttii menosta ja yhdessäolosta ohjaajansa kanssa. Se elää tässä hetkessä. Siispä tyttöjen 10v synttäreiden jälkeen harkitaan aina vain tarkemmin ja tarkemmin, kauanko lajia viitsii harrastaa. Ainakaan kisamielessä.

Etelän reissussa

Käytiin moikkaamassa Jennyä ja Savua heinäkuussa. Kisse ja Savu muisti toisensa 1,5 (?) tauon jälkeen samantien ja leikit jatkuivat, kuin eivät ois olleet toisista erossa laisinkaan. Käväistiin hiekkamontuilla ja nautittiin maaseudun rauhasta. Koirat tulivat hienosti toimeen Jennyn pienten lasten kanssa, kuten ovat aina tulleetkin. Automatkat sujuivat hyvin, kesäkelissä on ihanaa reissata autolla pidemmälle. 

Ystäväni kanssa ajelimme matkat Tampereelle saakka kimpassa. Jompi kumpi meistä sanoi jossain vaiheessa, että ihan kuin mäkkärin ruoka haisisi. Toisen mielestä haju oli vähän koiranruokamainen (sori mäkin ystävät). No, ei tullut siinä vaiheessa mieleen että kyydissä on Kisse 4v joka oksentaa edelleen VAIN(!!!) minun kyydissäni! Se on varmaankin ehdollistunut, että se matkaa vaan mun kanssa pitkiä matkoja, ja vieläpä mutkaisia pikkuteitä (mökki, Jennylle mennessä loppumatka pientä mutkaista tietä). Se ei ole oksentanut äiteen autoissa vuosikausiin. Kylläpä on sitkeessä! Mel oksenteli autoon myös muistaakseni noin 2-vuotiaaksi saakka. Mitenköhän perinnöllinen tuommonen ominaisuus on, onko kukaan ikinä tullut miettineeksi??

Otin reissuun mukaan uuden täyskennokamerani. Ae että. Hiekkakuopalla juoksevia koiria ja uus runko, jota pääsee koeajamaan. No, enpäs päässyt. Kotimatkalla takaisin sain soitella rungon myyneeseen firmaan että ku runko ei tarkenna automaattisesti. Ei, vaikka vaihtelin obiskoita ja kävin tuben ja googlen ohjeilla kaikki asetukset ja vippaskonstit läpite. En voinut uskoa, että runko on viallinen, vaan aattelin sitkeesti että ongelma on käyttäjässä. Nyt runko on ollut huollossa yli kuukauden, ja se on todettu vialliseksi. Odottelen uutta runkoa postissa, mutta eivät tuota lähetä ennen ku huollon päässä saavat asiat valmiiksi. Mitä netistä oon lukenu, voi muuten mennä aikaa... Nikonin huolto toimii ilmeisesti aivan naurettavan hitaasti Suomessa!!! Iso miinus ko. merkille tästä. Eipä tässä, ajellaan vararungolla ja toivotaan ettei tuu mitään ainutkertaisia kuvauskeikkoja uutta runkoa odotellessa. Pelotta mennä kuvaamaan jotaki ainutkertaisia keikkoja yhellä ainoalla rungolla. 

Muttamutta. Oli kyllä taas kesän kohokohta päästä käymään Tampereen nurkilla Jennyn porukkaa moikkaamassa, ISO kiitos vielä majoituksesta ja 5 tähden ylläpidosta Jennylle! <3

Alla vielä lisää kuvia reissusta. Manuaalitarkennuksella mentiin. :D

Petotestissä osa 2

Aikalailla tasan vuosi sitten heinäkuussa käytin Cican ja Caran petotestissä - Cicaro kävi tuolloin karhulla ja Cara sudella. Nyt käytin tytöt toisinpäin eri pedoilla ja mukana olivat myös Sani ja Cismet kokeilemassa rohkeuttaan sutta vastaan.

Cicaro oli sitä mieltä, että testistä kannattaa ottaa kaikki ilo irti - se pyöri antaumuksellisesti pedon jätöksissä ja vähät välitti pedosta. Luontainen pelko puuttui kokonaan. Askon kommenttina oli, että toivottavasti emme ikinä törmää minkäänlaiseen susihukkaan metsässä.

Mel toimi karhun kanssa fiksusti - luontainen pelko oli tallella, se piti karhuun puolta pidempää välimatkaa kuin suteen ja se haukkui pedon ohitse lähinnä minun vieressäni/takanani. Karhu oli sille selvästi suurempi haaste kuin susi ja näin se luonnossakin loogisesti menee. Mel tukeutui paljon minuun haukkuen minua kohti kuin kysyen toimintaohjeistuksia. Mel palautui testistä hyvin. 

Cismet ymmärsi myös uhan päälle suden kanssa, ja se haukkui hienosti sutta vastaan. Se kuitenkin luovutti Meliä aikaisemmin ja lähti fiksuna koirana pakoon, kun susi ei haukulla väistänytkään hetken haukkumisen jälkeen. Cismet työskenteli ohjaajan takana ja haukkui hyvin.

Sanin testi oli loistokkain. Testinohjaaja sanoi heti Sanin iän (12v) kuullessaan, että harva tuon ikäinen koira haistaa tai näkee edes sen vertaa, että ymmärtäisi petojen päälle, ja usein ne vain nuuskivat petoa lähietäisyydeltä ymmärtämättä luontaista uhkaa. Sani kuitenkin tormakoitui välittömästi suden nähtyään. Sen silmät syttyivät ja koira nuortui hetkessä vuosia. Se puolusti hanakasti haukkuen ja sutta häätäen koko ajan pysyen ohjaajan ja uhan välissä. Se työskenteli itsevarmasti ja ketterästi ja fiksusti pitäen sopivan turvaetäisyyden petoon. Haukku oli totista ja Sani katseli ajoittain ohjaajaa kuin kysyen, että miten toimitaan, kun peto ei väistänytkään kokonaan pois. Sani palautui testistä välittömästi ja ansaitsi hienolla suorituksellaan aplodit yleisöltä ja testinvetäjältä! Hienoa mummo!!

Tässä vielä kuvia petotestistä, kuvat omistaa Petotestit.com.

Cicaro:

Caramel:

Cismet:

Sani: