28.11.2011

Kainuulaisittain

Sanskun kans matkattiin junalla Kainuuseen, ja hyvin turre matkas junassa. Vinkuilihan se alkuun omaan sulokkaaseen tapaansa silmät pullistuneena, korvat luimussa, tuskastunut ilme hiirulaisen pärstässään, mutta rauhoittui torkkumaan pitkin pituuttaan keskelle junan käytävää ajallaan, jotta matkustavien ihmisten elämä olisi taas hieman vaikeampaa! Näin se VR toimii lemmikkivaunussa jooo. Matka sujui rattoisasti Jan Fennelin teosta "Kuuntelen koiraani" lukemalla, on muuten hyvä kirja, ostakaa ihmeessä jos näätte jossaki, avarsi tällaisen koko elämänsä koirien kanssa viettäneen ihmisenkin maailmaa (huh ku kuulostan ikälopulta), ja oon aina sanonu ja ollu sitä mieltä et kirjat on turhia, niistä mitää uutta koskaan opi. (Paitsi skolekirjat okei). Mut tuo kyllä oli kannattava ostos, opettaa ihmisen koiransa johtajaksi laumanmukaisella käytöksellä, ilman pakottamista ja alistamista, ja lähes kaikki ongelmat häviävät jo sillä.

Tänään kävästiin parin tunnin lenkki koirapuiston suunnilla ja tossa ihmisten keskuudessa, hassua miten otus ei reagoi ihmisiin tai toisiin koiriin millään tavalla, kun pennut reagoi vielä toisinaan herkästi kaikkeen. Sansku kipitti hihna löyhänä vierellä ja ohitti kaikki kulkijat mallikkaasti. Melekone cityrakki! Koirapuistossaki kävästiin vaikka Sanilla onkin juoksut, mutta hakeuduin tietysti vain sille puolelle, missä EI ole uroksia. Toiselle puolelle kuitenkin tuli vähän ajan päästä seropiuros, joka oli kovasti kiinnostunu Sanista ja Sani siitä. Turre tarjos ihteesä urokselle aidankin lävite, ei näköjään turre saanu riittäviä traumoja kuudesta pennunriiviöstä aiemmin. Njoo en viittiny sitä urosta kiusata enempää vaa lähettii koirapuistosta, tosin sulhoehdokas seurasi meitä koirapuiston puolella niin kauan kunnes aita loppui, inahti ja tajusi ettei löytänyt elämänsä naista sillä erää. Raukka.

Kotimatkalla Sani nappasi päästäisen kiinni ja ois halunnu lähtee supikoiran jäljille, mutten ollut itse jostain syystä aivan yhtä innokas lähtemään keskelle umpimetsää tarpomaan pahaisen otuksen jäljille, toisin kuin Sani oli. Sjeps, nyt otus nukkuu sikeästi, huomenna taas lenkkeillään ahkerasti.

25.11.2011

Tavoitteet ensi vuodelle

Selventäen omia ajatuksiani, rustailen tähän vähän mietteitä ensi vuotta ajatellen... Tavoitteena olisi treenata ainakin tokojuttuja pentujen kans reilusti, niin että ALO-luokan liikkeet olisi mukavasti handlassa. Agia voisi siinä keväällä-kesällä alkaa harjoittelemaan, niin että hypyt kuitenkin jää vielä puomitasolle, mutta että kaikki esteet olisi kutakuinkin tuttuja ja yleisesti ohjaaminen voisi sujuilla jo kivasti. Ainaski agin alkeiskurssille suunnataan, opetellaan ekalla kurssilla suorittamaan jokainen este oikeaoppisesti, ja myöhemmin jatkokurssilla ratojen harjoittelua. Aikanaan sitte mölleihin, jos sinne saakka joskus päästään.

Tietysti aiomme myös kierrellä kesän aikana reeeilusti mätsäreissä. Kesän vietän osittain Tervossa, joten siellä korvessa mahikset sosiaalistaa nassikoita ovat hyvin hyvin rajalliset, elikkä talven yli aina kesän alkuun saakka pyrin pitämään pentuja Kajaanissa mukanani mahd. paljon.

Sanin kanssa taas pyritään pysymään timminä, kokeillaan jälkeä ja tokoillaan aina kun Sansku on mun mukana Kajaanissa. Ja hyppy ja ruutu ois kans aika mukavia opetettavia, niitä en tosin ole koskaan itse opettanut turrikoille, mut ei kait oo kovi vaikeeta. Agia voisi mielenvirkeydeksi harrastaa, vaikka Sani onkin aivan liian hidas siihen lajiin. Lonkka- ja kyynerkuvissa käydään kans pentujen kans joskus ensi vuoden lopusta viiva vuoden 2013 alusta.

Siinä kait sitä onkin sitten tavoitetta, jännä kattoo mitä toteutui, kun taas vaihtuu vuosi suuremmaksi.

Hei me matkataan

Huhu, kuulin sitten että koneeni saattaa olla huollossa vielä parikin viikkoa, että ei onneksi ärsytä tai mitään. Jep, ja kamera ei tunnista muistikorttia, että nyt hajoaa kaikki tekniikka. Onneks kamru menee huoltoon, jos vika on rungossa eikä kortissa... testailen kotona, kortin alustin jne mut eipä pelannut, joten testaan toisella kortilla. Kuvia jonossa joku 600kpl odottamassa käsittelyä jne, mätsäreistä lähtien, että kiirettä pitää.

Noh, tokotreeneissä on käyty pennejen kans ja vielä niitä hieman halli ja sen kaikuvuus hermostuttaa mut oon silti saanu reenailtua niitte kans siellä aika mukavasti. Muutenkin on sujunut hyvin, lenkkeilty pitkiä lenkkejä ja käyty koirapuistossa, ja eilen matkattiin junalla Kuopioon Kajaanista. Pennelit nukku pitkällään ja söivät puruluita, ihan rauhassa ottivat onneksi matkan. Eivätkä välittäneet vaikka ohi kulki siivoojaa ja konnaria, olivat niin aikuisia että.

Kaverilla olin nyt sitte Kuopiossa yötä pentujen kans, ja taas ne ei osaa sisäsiisteyttä vieraassa paikassa. Mun kämpillä ainoastaan osaavat, ilkee homma mut jaa-a. Koda walesinspringerspanielin kanssa ovat sitte riehuneet täällä, Cicaro on ihan in lööv Kodaan! Läimii Kodaa tassulla ja seuraa ja pussailee, ähähä. Koirapuistossa tosiaa kävästii eilen iltasella, ja siel oli hirveesti lössiä. Ensin nappulat pelkäs ku toiset koirat tuli niin reippaasti luokse ja nuuhkimaan, Caramel tapansa mukaan alkoi kiljumaan paniikissa, mut en siitä välittänyt, niin hetken päästä ne oli OK. Draamaprinsessa tuo Cara, Cicsu otti vähän paremmin.

Huomenna ois mätsärit tääl Kuopios mut ei viiti aikataulua entisestään kiristää, joten ei mennä sinne. Mätsejä tulee ja menee, etenkin Kuopiossa. Kohta varmaan koirien kans kävästään lenkillä, ehkä jopa koirapuistossa, ja sitten Tervoa kohti ja pennelit pääsee taas äiskänsä kuritukseen. Ja sunnuntaina Sanin kans junalla takaisin Kajaaniin, saa seki vähä erityishuomiota välillä.

17.11.2011

Tuholista

Pitäs vissiin ihan muiston vuoks kirjata ylös, mitä termiitit ovat saaneet aikaan...
  • ainakin 4 paria kenkiä
  • valokuva-albumi
  • kännykkä
  • televisio
  • pehmoleluja
  • lukemattomasti kyniä
  • rei'itin
  • tekokasvi
  • CD-levykoteloita
  • DVD-kuoret
  • kansioita
  • vihkoja
  • lapaskori
  • herätyskello
  • lämpöpatterin säätörengas
  • lukuisia matonkulmia
  • kissanhiekkalapioita
  • PS1-ohjain
  • kynäpurkki
...

13.11.2011

Mätsäreitä, tokoa ja uusia temppuja

Nöneee, tekipä HP:n uskollinen tietäväinen koneeni sen jälleen kerran taas, että tusahti kesken syksyn. Heeell yeaah kiitän ja kumarran ja taputan kovasti kanteen. Eli tietsikka räjähti käsiin again. Nyt hankin sen kovalevyn jo oikeesti, hävis taas kaikenlaista... tikuille tosin pelastin jo kuukausia sitten Sanin tärkeät pennutusaikakuvat, että ne on kaikki ONNEKSI tallessa, ja siskolla kans täs koneellaan kaikenlaista tallessa. Njoo kaikkee muuta silti hävis, mut elämä on.

Pentujen kans tultiin vkl kotiin, viime tiistaina treenattiin taas tokoa ja kovasti ottivat häiriötä mutta toisaalta keskittyivät aina aikansa ihan hirmuisen hyvin. Halli on aina täynnä koiria, lapset juoksee tömistellen ihan vierestä kuin härnätäkseen pentujemme keskittymiskykyä ja osa koirista riehuu ja rallittaa innokkaana omistajiensa kanssa, joten onhan tuolla aina melekonen vilske ja meno. Oon aatellu että menisin sinne joskus ysin jälkeen mielummin, ettei ois halli ihan tupaten täynnä koirakkoja. Ipanat tarvii vielä niin paljon tilaa, kun häiriötä ottavat herkästi.

Etsimistemppua alettiin harjoittelemaan tossa viime viikolla, ja ipanat sisäistivät idean hitaasti mutta varmasti. Nyt nassikat tylsistyttyään alkavat nuuskimaan tuttuja herkkujen piilopaikkoja herkkujen toivossa, hähää, ne muistaa. Kaikenlaista muuta pientä temppuilua on melkein joka ilta harrastettu.

Sisäsiisteys kämpillä OK, kotona aivan totally hukassa. On se jännä. Hetken tottuu siihen ettei tarvi olla siivoamassa jätöksiä niin eikun tuut kotia ja ipanat unohtaa sisäsiisteyden. Syitä voi olla monia, joko entiset hajut matoissa ja lattioilla, tai muuttunut elämänrytmi ja se ettei nää malta kotona käydä puskassa niin hyvin kuin tuolla Kajaanissa malttavat.

Hmhm ihan hirveetä pitää tällanen pakkotauko bloggaamisesta kun niin paljon tapahtuu kaikkea...! Muttamutta, tänään oltiin siis ensimmäistä kertaa mätsäreissä ipanoitten kans. Sani joutui taas pettymään kun ei päässyt mukaan, vaikka ei se ois kuitenkaan määränpäästä ilahtunut :| Ai, toi koira muuten kaks viikkoa sitte ku lähin kotoa Kajaaniin pennut takapenkillä, oli istunu kaks tuntia ulkona mua oottamassa, eikä suostunu tulemaan sisälle.. Voi toista, aatteli et mä hylkäsin sen. On se jotenkin niin mun koira, jää tolleen kaipaamaan ja silleen. :< Tuli heti kauhee ikävä Sanskua ku muori kerto tuon. Njaa mutta jatkellen mätsäreistä, eli siis odotukset eivät olleet korkealla, ihan lähettiin testimielessä liikkeelle. Tavoite oli, että ipanat eivät ainakaan mitään pelkäisi tai vetäisi hermoromahduskohtausta ketään tai mitään kohtaan.

Kyllä nuo aina yllättääkin, näköjään sosiaalistamisesta jo jotakin hyötyä ollut kun ipanat olivat niin järkevästi mätsäreitten ajan. Vieraat koirat ja ihmiset ei pelottanu ku ihan vähäsen hetkittäin Caramelia, mutta parilla iloisella sanalla sain sen epävarmuuden pois. Hieman saatiin luvan kanssa nuuhkaista paria vierasta koiraa ja hännät heilui. Lähtö vähän venähti ja stressasin ite että myöhästytään ekoista mätsäreistä, mut hyvin kerettiin osallistumaan ja pyysin että saan esittää kummakki koirat ite et silleen sijottavat meijät "lähtöjärjestykseen". Ei päästy pikkupentuluokkaan, koska koirat on seropeja... Toi oli vähän yllätys, mut toisaalt ihan viisas järjestely, koska oli kuitenkin erikseen luokka jo sekopeille niin niin, asia ois ollu erikseen jos ei ois ollu luokkaa sekopeille.

Odoteltiin just mukava aika siinä ennen kehän alkua, sekopien luokka oli jälleen ihan viimeisenä... Sanin kans ois tuo ärsyttäny, mut pennut kerkes just kivasti totutella hälinään ja menoon. Odoteltiin siinä ja nassikat muutamat kerrat jotakin koiraa haukahteli, mut kontaktin ottamisella meni ohi hienosti haukkumiset. Pihalla käytiin aika tiheeseen etteivät vaan sisälle halliin tekisi, eivätkä tehneetkään, hienot neidit. Monirotuisia oli vain 4kpl, mitä sinänsä harmittelin, kun sijoituttiin väkisin, eikä saanut todellista tuntua siitä, miten meillä oikeastaan meni. Cicaro esiintyi ensin numerolla 3, ja sai sinisen nauhan. Caramel esiintyi numerolla 4 saaden myös sinisen nauhan. Meil on sinisen nauhan kirous, vain yksi punainen saatu ja 11 mätsit takana koirien kans yhteensä!? luusereita ollaan joo. Vastassa oli aikuisia seropeja pari kappaletta siis. Sinisessä kehässä en voinut ite kumpaakin esittää samaan aikaan, joten kaveri esitti Cicaron. Cicaro oli SIN1 ja Caramel SIN2.

Ihan himputin hienoja neitejä oli kehässä! Pelkäsin että Caramel epävarmana herkkiksenä vetelee siellä kyyryssä ja pelokkaana ja Cicaro häslää ja pomppii tuomarin naamalle jne, mut kummatkin seurasivat oikein mallikkaasti kontaktia ottaen ilman pomppimista. Ookoo, mätseis ei kontakti ole niinkään oleellinen mutta itse tykkään siitä että meno on ns. tiivistä ja koira hallinnassa jne kun se on kontaktin alaisena. Ja kuulema monet tuomarit tykkee kontaktista. Seisominen oli hieman heiluvaista, sitä on kovasti tässä harjoiteltukin, mutta neidit on niiin liikkuvaista sorttia että. Kyllä ne malttoivat ihan muksasti seisoskella mutta eivät kuitenkaan ihan niin hyvin kuin olisivat voineet. Tuomarin antoivat tutkia hännät heiluen, hampit sai kans kattoa vastustelematta. Tässäkin pelkäsin että stressiperse Purjomel pelkää tmv mutta osoittautui aiheettomaksi pelot, ja Cicaron suunnalla pelkäsin sitä että se hyppii naamalle ja on yliriehakas, mut eei ku se otti tosi viileesti tuomarin.

Joo, ylpeä saan olla neideistä, oli tosi onnistunut päivä. Tavoitteet ylittyi reilusti ja innolla odotellaan, jos parin viikon päästä käytäs toiset mätsit. Pakko vielä kyllä sanoa, että kyllä se vähä jossaki syrämmenpohjalla ärsyttää että tuomari ei tavallaan ottanut huomioon sitä että 5kk ikäiset pentumme esiintyivät niinkin mallikkaasti aikuisia koiria vastaan, vaan sinistä nauhaa laitteli tulemaan... Jep, en pidä siitä että aina syytellään tuomaria kaikesta, mutta ei saatu tälläkään kertaa itsenäistä rinkiä vedellä, ja toinen koirakko sai. Emt miks noin käy meille monis mätseis, onko iha joku järkisyy tuomarilla et haluaa tarkastella tiettyä koirakkoa viel uudelleen ja toista ei tai... emt. BIS-kehään ei SIN1 mennyt tällä kertaa, koska järjestely oli muuttunut siks et esitin ite kaks koiraa.

Mut joo, en vinetä tai mtn mut hieman kummasteltiin tätä vaan siinä, et oli meijän ipanoille kuitenkin aika kovat vastukset sinänsä ottaen iän jo huomioon. Muutesi tuntu vähän ihmeellisesti valikoivan päinvastoin tuo tuomari nuita sijoittujia jne, esmes Cicaro hötkyi sinisten kehässä seisoessa ja kävi jopa selälleen makaamaan, ja Caramel oli ihan viileenä seisoen siinä mukavasti, ja silti Cicsu sai ykköspaikan. Kaipa se tuomari vaan tykästy tohon hamsteriin sitte, emt, mätseis on niin paljon kaikki kiinni tuomarin mielestä et arpapeliä melkein. Mutta, meni niin paljon paremmin päivä kuin oltiin odotettuki et en valita, vaikka arvioinkin tuomarin käytäntöä.

Sjeps, palkinnoksi tuli pari kumista lelua, Royal Caninin joku-lie-liina jossa taskut (joku näyttelypöytätason liina??), herkkuja ja pari lahjakorttia Mustiin ja Mirriin, jotka käytiin heti törsäämässä röhkivään possuleluun, pienempään vinkuleluun, possunkorviin, henkitorviin, herkkuluihin jne. Kylläpä oli nassikat väsyneitä. Käytiin myös Mustissa ja Mirrissä pentujen kans tuhlaamassa lahjakortit, ipanat sai kovasti kehuja söpöydellään putiikissa ja saivat ihmetellä ja nuuhkutella kaikenmaailman herkkuja.

Pitää vielä sekin muistaa mainita että Caramel onnahteli muutaman päivän tuossa ennen mätsäreitä, mutta ei onnu enää. Ai, ja ipanat täytti 6kk tuossa marraskuun alkupuoliskolla, on ne jo vanhoja oijoi.

Mätsäripalkintoja, myös taustan pyyhe
M&M:stä vinkuleluja lahjakorteilla

6.11.2011

Elelyä Kainuussa

Nonee, viikonloppukin hujahti koirapuistoillessa ja lenkkeilessä taajamaseudulla. Pennelit eivät enää välitä oikeastaan ollenkaan kolinoista, joita kuuluu kämpillä ollessa naapurista tai ulkoa. Vain kerran ovat taineet mennä ovelle inahtamaan jollekin äänelle ja siinä se. Alussa ne sinkos jokaselle rasahdukselle haukkumaan...

Lenkit sujuilee taajamaseudulla paremmin, kaikenmaailman kulkijat ohitetaan kiinnostuneena hännät heiluen ja luoksekin yritetään päästä, tosin ei armottomalla vetämisellä sentään. Koirat ohitetaan paremmin, niitä katsotaan kyllä korvat pystyssä kaukaa eikä haukuta tmv, ja ohituksessa eivät edes yritä luokse. Ihan kiva että pidättäytyvät toisista koirista tuolla tavalla lenkillä, kun lenkillä ei ole lupaa mihinkään singota tai mennä luvatta tutustumaan. Ainoastaan, jos lapset leikkivät ja kiljuvat jossakin puskassa tai jossakin kaukana häärää ihminen jotakin jännää, on pentujen ihan pakko saada ilmoittaa niistä minulle. Ne lähinnä haukkuvat tällaisille kulkijoille, ja silloin kiinnitän niiden huomion samantien itseeni ja jatketaan matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Sjeps, koirapuistossakin käytiin ja siellä sujuili hienosti. Edelleen Caramel turvautuu minuun jos sitä pelottaa tai se on epävarma, mutta en silloin kiinnitä siihen itse mitään huomiota. Yleisestä käytöksestä vielä että vieraat otetaan vastaan aika riehakkaasti hyppien, mutta jäänee tuokin tapa pois kunhan saavat malttia joskus, neuvon niitä ja vieraita toki aina, kuinka tulisi toimia, en siis odota että laumanmukainen käytös itsestään häviäisi.

Tänään löydettiin jälleen uusi lenkkipolku, joka kiertää mäntyisen metsän siimeksessä, aivan mahtava lenkkipaikka keskellä ei-mitään, missä voi koiratkin olla huoleta irti. Ja niin nättiä seutuakin vielä kaikenlisäks. Harmi vaan, että talvella siellä ei voi rämpiä... ellen keksi lumiauraa, jota koirat voivat vetää perässään. Joku tekisi siinä vaiheessa minusta jo ilmoituksen hoho.

Njoo vettä ripeksi hieman ja pennut melskasivat lätäkössä ja mudassa itsensä pesukuntoon, ja nukkuivat lenkin jälkeen muutaman tunnin. Herättyään Caramel ontui selkeästi oikeaa takastaan ja koetin sitä hieroa ja tunnustella että missä mättää, mutta eipä siitä selvyytä saanut. Hieman se jo paremmin kipittää nyt, että jospa se koipi vain niukahti tai jumittui isot takajalan lihakset, kun ensin lenkkeiltiin niin kylmässä ja lätäkössä riehuivat vieläpä ja sen jälkeen turre oli liikkumatta usean tunnin ajan. Kattellaan huomenna, onko yhtään parempana.

Torkkutauko (:
Sekopit koirapuistossa
Toka kerta koirapuistossa.

3.11.2011

Mom, these voices makes me mad

Ai miltäkö meidän lenkit kuulostaa? "REEEUNAAAN, VETO SEIS... MENEMENE, TUUS NY, HIEENO!"

Cicaro tuppaa syöksyilemään keskelle tietä, Caramel vetää ja Cicaro ei tykkää kun autot ja isot rekat kiitää ohi pitäen kovaa ääntä. No, ainakin turret ny alkaa hahmottaa noiden kahden em. käskyjen merkityksen. Onhan nuo hihnas ollu nassikasta saakka, ja Sani kulkee vetämättä hihnas et tässähä sitä taas koulutellaan arjen keskellä nuista koiria. Oli vaa nii hauska ku sai koko aja jotaki käskyjä jaella ipanoille tos aamulenkillä. Meinasin koulustaki myöhästyä ku keskityin niin neuvomaan otuksia. Nyt nassikat rallittaa sohvan ympäri ja jahtaa toisiaan, on nuo melkosia menijöitä kyllä!


1.11.2011

Pentujen tokotreenit

Nönee, ekat tokotreenit onnellisesti ohitte. Hieman pentuja jänskätti ja halli oli tupaten täynnä koiria, mutta pienen alkuhämmennyksen jälkeen sain pennut makkaranpalojen avulla keskittymään minuun ja unohtamaan muille koirille rähjäämisen. Pidin pentuja huoletta irti, nämä kun eivät ainakaan muiden koirien tai ihmisten luokse ole rynnimässä.

Laitoin toisen ipanan kiinni siksi aikaa, kun treenasin toisen kanssa muutaman minuutin. Seuraaminen, paikallaanolo, istuminen ja maahanmeno sujuivat tosi hyvin. Sivulletuloa pitää harjoitella ja paljon, sitä kun ei kumpikaan oikein osaa, vaikka se tuntui ihan pikkuisena sujuvan edes jotenkuten. Kun hallista ysin aikoihin olivat poistuneet kaikki muut koirakot, paitsi treenikaveri koiransa kans, päästettiin koirat irti ja saivat riehua keskenään. Caramel meinasi alussa pelätä kohtijuoksevaa pikkukoiraa, mutta lopulta osasivat leikkiä yhdessä ihan rennosti ja vauhtia piisasi. Cicaro yritti haastaa Lucasta leikkimään jo heti sen tavattuaan, Caramel heilutteli ujosti häntää ja nuuhki mutta oli kuitenkin aika varovainen.

Aivan juu ja tänään käytiin koirapuistossa 12 aikoihin, siellä pennut tapasivat riehakkaan bokserinuorukaisen, joka ei oikein soveltunut pentujen kanssa yhteen liian rajun leikkityylinsä vuoksi, mutta pian sinne saapui rauhallinen seropipoika, joka ei ollut pentuja kohtaan tungettelevainen, ja pennut uskalsivat jo hieman ottaa kontaktia vieraan koiran kanssa. Käytiin kans yhes kaupunginosas käppäilemäs, jossa ipanat rähjäs taas harmikseni kävelijöille. Kuitenkin vähän ajan päästä rentouduttuaan ne eivät välittäneet ihmisistä, vaan ohittivat ne hännät heiluen. Pyöräilijät on OK, mutta kävelijöitähän ne eivät tuolla korvessa kotona tavanneet koskaan, joten ihmekkös että niille nyt pitää rähjätä. Caramel menee ihan hysteeriseksi toisinaan kun se näkee jossakin liikettä, ja ipanat yllyttävät toisiaan haukkumaan.

No, hyvä että nyt sain pennelit kämpille mukaan, niin saavat kunnon sosiaalistusryöpyn, ja jos kaikki sujuu hyvin, niin pidän niitä täällä enemmänkin. Halajan nuista sosiaalisia otuksia, ja siedätyshoitoa ne ainakin tänään saivat aamusta iltaan, ja pieniä parannuksia käytöksessä oli huomattavissa jo yhdessä päivässä. Kyllä tämä tästä.

Kuinkas sitten kävikään

No ihan hyvin kävi. Saimpas olla Cicarosta ylpiä eilen yöllä kun olin aikeissa ruveta ite nukkumaan, ja Cicaro istu sängynlaidalla ja vinkui. Päästin sen ulos ja se teki samantien pissit ja juos vielä mehtään isommille asioille. Hemmetti että hieno tyttö! Se ois iha hyvi voinu vaa tehä eteiseen mut ei ku se pyytää vinkumalla iha ite ulos eikä viivyttele siellä edes asiaansa kauempaa. Oijoi, hyvähyvä.

Aamusella kun ennen kouluunlähtöä päästin turrikat pihalle, niin kumpikin hoiti asiansa taas hienosti, eikä yöllä ollu tullu kummaltakaan sisälle. Jees, rauhallisin mielin jätin pennut odottamaan kun kävin 4 tuntia koulussa. Olivatpa taas olleet sisäsiististi koulupäivän ajan, hienoa neidit! Ne ei näköjään osaa lieassa vielä kulkea tuonne metsänreunaan, pyörivät vaan tuossa auton vierellä. Cicaro ihmettelee liean rullaavaa ääntä jos se liikkuu johonkin suuntaan, joten totuttelua edessä että tajuavat lieassa toimittaa tarpeensa. Toistaiseksi siis hoidellaan asiat irti. Jees, ei täs muuta, tänään kasilta tokotreenit ja kohta kävästään lenkillä ja kaupallakin siinä myöhemmin.

Treeniä aiemmin kotona.