30.8.2016

Rivaripentueko mahdottomuus?

Tuumastelin ennen B-pentuetta tarkoin, kuinka mahtaa onnistua pentueen kasvatus 43 neliön rivitalossa. En oikein löytänyt aiheesta kokemuksia joten kirjoitan nyt omani, josko siitä olisi jollekulle joskus hyötyä. Kokonaisuudessaan luovuudella ja pentuaitauksella pärjäsi oikein hyvin. Suurimmaksi ongelmaksi koin parkettilattian, jonka suojauksesta piti huolehtia erityisen hyvin. Se kun ei ole pissinkestävä.


1 Ulkoilu

Pennut on saatava nopeasti ulos kun ne heräävät, kun ne syövät tai kun ne ovat riehuneet hyvän tovin. Tämä edesauttaa pentujen sisäsiistiksi oppimista, joten kerrostalossa kasvatettu pentue on tässä suhteessa huonommassa asemassa, ellei pentuja ole yksi tai kaksi, jotta ne voisi napata kainaloon ja kiikuttaa ulos (ja melko tosi monta kertaa päivässä!). Ulkoilu kehittää pennun tasapainon kehittymistä, virkistää ja pentu saa paljon kokemuksia aistiensa välityksellä ympäristöstä, joten mielestäni ihan jokaisen pentueen tulisi saada ulkoilla päivittäin, mikäli olosuhteet vain antavat myöten. Rivarissa tämä oli helppo järjestää kun on oma piha. Rajasin pihan, jotta ulkoiluhetket olivat turvallisia ja pennut saattoi jättää aivan pieneksi hetkeksi ulos yksikseenkin.

2 Tilan turvallisuus

Mitä pienempi kämppä, sen vähemmän tilaa suurelle pentueelle. Kämpän rajausmahdollisuus auttaa puhtaanapitoa (huom. kestääkö lattia pissiä ja kulutusta) ja pennuille vaarallisten alueiden (telkkari- ja tietsikka-alue johtoineen) rajaamista pois pentujen hampaista. Huomioitava on, että aikuiset koirat ja emo pääsevät tarvittaessa rauhaan pentujen hampailta. Kesäkuumalla olisi lisäksi hyvä jos aurinko ei porottaisi suoraan pentujen oleskelutilaan. Huomioi tilan turvallisuus, etteivät pennut voi jäädä jumiin minnekään (huonekalujen ahtaat kulmat, aitaus).

Puhkeavat hampaat kutittavat hirmusti.  Pennut oppivat kurottamaan esim. pöydälle, joten mitä vähemmän irtaimistoa pentujen alueella on, sen parempi. Hampaita koetellaan toisiin pentuihin, äiskään, toisiin koiriin, leluihin, seiniin, lehtiin, leluihin, kaapistoihin, sähköjohtoihin, ihmisten käsiin... oikestaan ihan kaikkeen mitä nyt voi purra. Jos ei omista silmiä selässä, voi olla viisasta rajata aluetta ja/tai suojata tietyt paikat kotoa pentujen hampailta.

Huomioi myös muut talon asukkaat. Naapureita häiritsevää ääni- ja hajuhaittaa ei saa syntyä. On ehkä hyvä ainakin mainita naapureille tulevasta pentueesta kuten itsekin tein. Kaikki naapurit ovat suhtautuneet pentueeseen todella kiinnostuneesti ja iloisesti, koiraystävällinen ja "koirapitoinen" taloyhtiö kun tämä on. Ja tietenkin, ennen kuin edes harkitset pentuetta, jos siis asut vuokrakämpässä, varmista ehdottomasti vuokraisännältäsi saatko kasvattaa pentueen vuokra-asunnossa!! Olet tietenkin itse vastuussa jos pentue aiheuttaa pintaremontin tarvetta asunnolle.

3 Aika

Ei mitään käryä, kuinka moni ottaa töistä vapaata pentueen vuoksi. Minä kasvatin pentueen töiden ohessa, enkä kokenut sitä lainkaan ongelmalliseksi. Kun tiesin lasketun ajan, osasin toivoa siihen seutuville vapaata ja juttelin pomon kanssa käytännön järjestelyistä, että entäs jos pentue ei synnykään vapaillani. Toinen kriittinen vaihe oli tietenkin astutus, jota oli vaikea ennakoida säännöllisistä juoksuista huolimatta päivälleen. Se vaati erityisjärjestelyitä pitkän matkan vuoksi, mutta niin vaan sekin hoitui. Ensimmäisinä viikkoina pentue ei juuri tarvitse kasvattajan apua, jos kaikki menee hyvin. Varaudu kuitenkin siihen että emo kuolee ja joudut pulloruokkimaan ja hoitamaan kymmenen pentua kahden tunnin välein. Kuinka tämä onnistuu jos olet töissä? Muodosta ajoissa turvaverkko tutuista ihmisistä tällaisia erityistilanteita varten. Pentueen lähestyessä luovutusikää kasvattajan aikaa tarvitaan enemmän ja enemmän pentujen sosiaalistamiseen, opettamiseen ja perushoitoon. Riittääkö sinun aikasi tarjoamaan pennuille hyvät eväät elämään? Mieti kriittisesti.

Sähköjohdot - herkullista mutta vaarallista.
Huonekalujen jalat ovat täynnä pieniä hampaanjälkiä ellei niitä suojaa.
Piha-aitaus estää pentujen juoksemisen pihatielle.

29.8.2016

Ei nimi koiraa pahenna

Poika ja äiti viimeisiä hetkiä yhdessä.
© Jenny P.
Niin vain lähti valloittamaan suurta maailmaa pienisuurimies, Kipinä, joka tunnetaan jatkossa nimellä Savu. Pienenpojan elämää voit seurata jatkossa Koiriamaalta-blogista. Jenny ja Janika tulivat hakemaan pentua yhden maissa perjantaina 26. päivä, jolloin pennut olivat 8,5-viikkoisia.

Toisaalta odotin etelän vieraita innolla, toisaalta haikein mielin tiedostaen sen tosiasian, että Kipinän ja minun yhteinen aika vähenee minuutti minuutilta. Kahvittelujen ja virallisuuksien jälkeen päätettiin vielä käväistä pentuköörillä ihmettelemässä Elonkorjuufestejä, joissa pennut näkivät ensimmäistä kertaa vasikoita ja lampaita. Tuskin pääsimme 50 metriä etenemään kun jatkuvasti oli joku silittämässä pentusia - jälleen hyvää sosiaalistamista. Pentuset olivat torilla tapansa mukaisesti reippaita ja kulkivat hihnassa kuin vanhat tekijät. Suuri ihmis- ja äänipaljous ei haitannut taaskaan ja 1,5 tunnin hurahdettua todella nopeasti, ottivat naperot ihan unoset alueen reunamilla, supersöpön Kiki-porokoiran vahtiessa hellästi pienten unta. Theo-bordercolliekin käväisi festeillä, jolle Korennolla oli niin kovasti asiaa että aivan nenäetäisyydelle eivät päässeet toisiaan edes nuuskimaan. Korentoa vieraat koirat vielä jännittävät, joten nyt saa ilmoittautua tapaamaan meitä minun lomani aikana. Vain kiltit, varmat koirat käyvät.

© Jenny P.
Kotona palattuamme punnasimme vielä pennut, ja lukemaksi saimme Korennolle 5,4kg ja Kipinälle 5,3kg. Eli aivan himputin suuria lapsia. Savu naukkaili vielä viimeiset maitohömpsyt aina-niin-kärsivälliseltä emoltaan, ja itkuisin fiiliksin toivotin pienellesuurelle pojalle onnea uuteen kotiin ja suureen maailmaan. Savusta kaavaillaan harrastuskoiraa, jonka harrastuksiin lukeutuvat tulevaisuudessa toko ja frisbee sekä mahdollisesti veto. Uinti ja vaeltaminen kuulunevat myös "lajiluetteloon".

Pennuista luopuminen taitaa käydä kerta kerralta vaikeammaksi. Voi miten noihin pieniin kiintyy. Varsinkin kun niitä oli nyt vain kaksi, jolloin ennätin aivan eri tavalla sosiaalistaa ja opettaa niitä. Kuuden pennun kohdalla ei tällainen eri paikkoihin kuskailu, hihnakäytöksen opettaminen ym. olisi tullut kuuloonkaan. Toivottavasti varhaiskasvatuksesta on paljon iloa uudessa kodissa.

Repivä tuska ja haikeus jäivät jälkeen, mutta onneksi jalkoihin jäi vielä pyörimään uuttera pieni merleneiti joka hammasteli äitiään ja tätiään hetken ovella veljensä perään itkettyään. Paluu todellisuuteen tapahtuikin heti seuraavan lammikon ilmestyttyä lattialle - ei hätää, ei tämä vielä ohi ole. Pitkään aikaan.

Savu oli matkustanut pitkähkön kotimatkansa kiitettävästi, ja sain jo samana iltana paljon kuvia pahimpaan ikävään. Savulla on ollut taipumusta kuolata ja joskus oksentaakin automatkoilla, mutta uuteen kotiin siirryttäessä isomies otti selvästi uuden asenteen - autossa nukuttiin melkein koko 5h ajomatka, eikä kuolailusta saatika oksentelusta ollut tietoakaan. Uudessa kodissa ensimmäinen yö oli mennyt hienosti, Savu on ollut leikkisä, reipas ja ahne koiranalku. Jään erittäin innolla odottamaan, miten hieno poika Savusta kasvaakaan. Näen sen Suomitourillani vielä tänä syksynä, kun reissailen ympäri Suomea. Sitä siis odotellessa. Olen mahdottoman kiitollinen siitä, että löysin pojalle juuri täydellisen kodin. Kodin, joka rakastaa koiraa lemmikkinä, tarjoaa riittävästi aktiviteettia, pitää yhteyttä kasvattajaan, ja omaa paljon kokemusta erilaisista koirista.

© Jenny P.
Isojen likkojen kanssa tehtiin lauantaina tokoa kun pääsin kasvattajan peruskurssilta. Viime tokotreeneistä lienee aikaa kuukausia, vuosia? Tehtiin molempien kanssa noudot, jäävät, luoksarit, lyhyet seuruut ja liuta temppuja. Hurja kuinka hienolla fiiliksellä koirat tekivät!! Ihan supertokoa, ja mikä tekemisen into ja liikenopeus! Mahtia.

Pitänee tokotella jatkossa lisää, varsinkin nyt kun naperokin aloittaa harrastuskoiran perusteiden opettelun tokon alkeista, että saadaan hyvä pohja kaikelle tekemiselle. Cismetin kanssa me leikittiin, harjoiteltiin luoksetuloa ja kontaktia. Pentu seurasi minua häntä pystyssä, leikki tarmokkaasti, eikä myrskyisä tuuli haitannut lainkaan tekemistä. Maassa vierivät lehdet saivat sen jahtausmoodiin, ja pieni sininen karvapallero pyöri aikansa lehtiä jahdaten mutta palasi aina takaisin istua napittamaan minua silmiin. Voi että se on pätevä. Se oppi parista nappulasta istumaan ja tapittamaan minua silmiin ja nyt se tarjoaa sitä koko ajan namin toivossa.

Naperon nimeksi tuli siis Cismet, eli minun ehdotukseni ei mennyt (ainakaan toistaiseksi??) läpi. Cismet on toki myös kaunis nimi, joten katsotaan totunko siihen. Ainakin se on helppo sanoa iloisesti ja painokkaasti, ja se sopii Cican ja Caran nimiin. Cica, Cara ja Cisme. Toinen vaihtoehto olisi ollut Sola, joka olisi sopinut sekä Saniin että Savuun. Kutsun vielä toisinaan naperoa Korennoksi tai pennuksi. Oppiikohan otus koskaan oikeaa nimeään tässä taloudessa...

Vielä jokunen kuva ulkona...
... ennen kuin ...
... hakijat saapuvat. Mietteliääksi vetää pienen koirapojan.
Is it you I'm looking for?
Älä sinä kasviäiti huoli. Lupaan olla tositosi reipas poika.
Naperoiden luonteissa oli havaittavissa hyvin selkeitä eroavaisuuksia ennen luovutusta. Narttu seuraa enemmän ihmistä ja on varsin ihmissosiaalinen. Toisia koiria kohtaan se sen sijaan on varautuneempi eikä lähesty niitä heti vaan haukkuu niitä ja murisee niille. Uros päinvastoin lähestyy toisia koiria itsevarmasti ja rohkeasti, kun taas ihmisistä se ei niinkään välitä. Se on pidättyväisempi. Siinä missä narttu kiipeää korvat luimussa ja häntä heiluen jokaisen ihmisen syliin, uros mieluummin tarkkailee sivusta ja touhuaa omiaan.

Saalisvietti näkyy molemmilla voimakkaana ahneutena ruuan perään ja siinä että kaikki liikkuva (lehdet tuulessa, lelu) saa ne kiihtymään. Uros leikkii hyvin hanakasti ja muristen vetoleikkejä, narttu myös melko hanakasti, vaikka tarttuu urosta huonommin leluun.

Laumavietti näkyy nartussa urosta selkeämmin juuri ihmisen ja toisten koirien seuraamisena. Lauma voittaa saalisleikit ainakin vielä tässä vaiheessa. Uros ei ole niin laumaviettinen. Nartun kanssa tulee yksinoloa harjoitella siksi korostetusti, ettei sille kehity laumavietin vuoksi eroahdistusta. Uros on hyvin itsevarma, joten se tulee sosiaalistaa hyvin toisiin koiriin, varsinkin uroksiin, kasvaessaan. Koska pennuissa on herkästi lihovaisia ja pienellä ruokamäärällä pärjääviä rotuja, ei niitä tule myöskään ylensyöttää aikuisena.

Ja ipanathan tykkäs.

Valkeisenlammella viettämässä kaunista kesäistä päivää.
Cismet on nyt minulla jokusen viikon, kunnes sen toisella omistajalla on parin viikon vapaajakso. Tässä kerkeää hyvin opetella perusasioita sen kanssa kun lomailen itse paraikaa. Minä ku oon tällane listojen ystävä, niin tässäpä asioita joita Cismetin kanssa opetellaan lähitulevaisuudessa tai mitä sen kanssa muutoin puuhataan:

Cismetin treenilista:

  • luoksetulo
  • kontakti
  • ihmistä ei purra
  • ovesta ei mennä ilman lupaa
  • hiljaa sivussa odottaminen treenatessa
  • pihassa irti pysyminen
  • sisäsiisteys
  • tutustumisreissuja eläinkauppoihin, mätsäreihin, tapahtumiin ym.
  • istuminen
  • maahanmeno
  • seisominen
  • paikallaanolo
  • leikkiminen, lelunvaihdot
  • hoitotoimenpiteet kuten kynsienleikkuu, korvien ja hampaiden katsominen ja harjaus
  • tehokkuustreenaaminen eli kosketus alustaan niin monta kertaa kuin mahdollista 15s ajan, sitten 2min tauko
  • naksuttimen perusteet (sheippaus)
  • tasistyynyharjoitukset
  • koriin meneminen neljällä jalalla
About 8,5 viikon iässä Cismetin oikea korva nousi pystyyn, ja vasen on ihan siinä hilkulla että josko sekin luokiteltaisi pystykorvaksi. Cismellä oli vähän aikaa samanlaiset korvat kuin mummo-Sanilla. 

Cisme oli ensimmäisen työpäivän ajan sisäsiististi kun olin viikonloppuna kasvattajan peruskurssilla. Olin yksi kahdeksasta jotka saivat täydet pisteet tentistä, hoho. Tärkeitä pointteja ja hyviä luennoitsijoita. Tykkäsin kurssista ja sen järjestelyistä tosi paljon, vaikka suurimmalti osin kurssilla tulleet asiat olivat jo ihan peruskauraa minulle. Jotakin pientä knoppitietoa sieltä kuitenkin tuli, ja byrokratian kiemurat selkeytyivät ainaskin. Aihe on niin loputtoman mielenkiintoinen, että päivät kuluivat nopeasti luentoja tiiviisti seuraten.

Alla pentupaketit.


28.8.2016

Kasvattamisen hinta

Tässä on nähtävillä vuoden 2011 A-pentueen kululaskelmat. Ihan taas puhtaasta mielenkiinnosta tein tarkat laskelmat siitä, mitä maksaa eettisesti oikein kasvatettu sekarotuinen pentue. Bensaa, sähköä, vettä, pentujen osuutta raakaruuasta ym. ei ole laskettu mukaan kuluihin. Alusia, synnytystarvikkeita, pentulaatikon tarvikkeet ym. sain ilmaiseksi. Nartun terveystutkimuksia tai harrastamista ja kisaamista en ikinä laske pentuekuluihin.
  • Junaliput 116€
  • Bussilippu 3,30€
  • Bensakulut uroksen palautusreissulla 97€
  • Matolääke 16,50€
  • Parempaan pentutulokseen -kirja 22,50€
  • Penturuoka Brit Care Puppy 21,90€
  • Tiineysröntgen 90€
  • Ell-synnytysapu 298€
  • Penturuoka Brit Care Puppy 21,90€
  • Pentulaatikon alusta 14,90€
  • Uroksen omistajan osuus 100€
  • Möller kalanmaksaöljy 250ml 9,25€
  • Raejuusto 3,30€ 
  • Matolääke 16,36€ 
  • Pentuaitaus Saltec 40€ 
  • Pentupakkaukset 64,80€ 
  • Penturuoka Brit Care Puppy 21,90€ 
  • Pentuaitaus 25,28€ 
  • Pentutarkastus 155,50€ 
  • Talkki 2,89€ 
Yhteensä kuluja 1141,28€ ja plussien jälkeen kokonaisuus - 641,28€

21.8.2016

Pikkutreenarit

5 viikkoa ikää.
Tää kuvien paljous on jotain ihan uskomatonta. Pitäis kirjottaa romaani, jos meinais että kaikki kuvat tulis käytettyä loogisesti blogissa. Armotonta kuvaspämmiä riittää niin pitkään ku riittää pentujakin. Eli vielä viikon. Molemmat lähtevät uuteen kotiin 9 viikon iässä. Kyllä huomaa ettei jaksa käsitellä kuvia aivan yhtä huolella kun niitä on näin julmetun paljon. Ja jos näitä ei julkaise nyt, niin ei niitä tule julkaistua enää myöhemmin. Näin on käyny aika monille "blogikuvapankissa" oleville kuville.

Pentupennut harppaavat viikossa niin hurjasti kehityksessään eteenpäin ettei meinaa uskoakaan kuvia kattellessa. Pienistä kondrodystrofisista töppöjaloista kasvoi alkuvaiheen koipeliineja ihan tuosta noin vain. Pentupennut uskottelevat kovastikin olevansa säänkestäviä. Vaikka ulkona olisi sadesää, ei niitä meinaa saada sisälle. Onneksi on vihellys, johon pennut ovat hienosti ehdollistuneet. Ne tulevat luokse vislauksesta koska tietävät saavansa ruokaa. Pentupentupentu -käsky toimii myös, joskin luoksetulokäsky muuttanee muotoaan uusissa kodeissa, hehe.



Vielä vähän aikaa sitten 6. viikon madotus tuntui kaukaiselta asialta pentujen "tsekkilistalla". Liuotellessani matolääkettä pentujen aamuruokaan tuli haikea fiilis. Aivan pian pienet pirpanat suuntaavat kohti suurta maailmaa jota varten ne ovat ahkerasti harjoitelleet, jotta osaavat olla koiriksi. Ne ovat reippaudellaan ja uteliaisuudellaan kertoneet että ovat aivan pian valmiita maailmaa varten.

Pentupentujen tarkastus oli 16.8. jossa pienten kehitys ja terveys tarkastettiin, niskat sirutettiin ja silmät tarkastettiin. Tästä ihan oma postauksensa jotta löydän sen jatkossa paremmin.



Pitkäaikainen obiskahaave toteutui, kun hankin Samyang 8mm f/3.5 linssin. Nyt kameralaukusta löytyy asiallinen zoomi, pari kivaa kiinteää ja yleiseen leikkimiseen näppärä fisu. Olin ollut laiska etsimään linssiä netistä, joten kun eräs tuttavani ilmaisi että on myymässä fisuaan, aloin heti hieromaan kauppoja. En ehkä ikinä totu siihen että etsimen läpi tiiratessani näen about koko maailman, ja kohteiden on oltava melkein lasissa kiinni että ne eivät ole vain pieni piste taustassaan. Olen tottunut käyttämään 50mm kiinteää tai 70-200mm zoomia joten 8mm on kuin kurkistaisi toiseen ulottuvuuteen.

Autossa matkaillaan.
Pentupennut totuttelivat aikaisemmin tassujen alla liikkuvaan alustaan (vanerilevy jonka alla puukappale, jolloin alusta heiluu pennun alla) sekä uuninpeltiin. Korento tuskin huomasikaan liikkuvaa alustaa, Kipinä joutui totuttelemaan siihen muutaman kerran. Se ei pelännyt liikkuvaa alustaa, vaan enemmänkin riehaantui siitä ja juoksenteli pari lenkkiä palaten aina takaisin. Korento älysi niin pian saavansa liikkuvalta alustalta namia, että nousi siihen uudelleen ja uudelleen. Omituisia esineitäkin on pidetty suussa, kun naperot nappasivat lasipullon suuhunsa ja kuljettelivat sitä pitkin kämppää. Voi rasavillit.

Autossa matkaaminen sujuu hienosti heti kun auto käynnistetään. Sitä ennen vingutaan säälittävästi. Pari kertaa on puklailtu autossa, mutta pääasiassa on tehty vaan ihan lyhyttä matkaa, noin 5-15min jotta paha olo ei ennättäisi tulla. Ajan myös hyvin varoen, jotta kuopat ja mutkat eivät aiheuttaisi pahoinvointia naperoille. Autossa me on matkattu jo pari kertaa mökille jonne on matkaa 80km, kerran ellään tarkastukseen jonne on joku 10km, ja treenikentälle ainakin 3 kertaa ja kauppaan muutama kerta kanssa, samoin keskustaan kertaalleen.




Pienet kävivät myös elämänsä pisimmän hihnalenkin 6,5 viikon iässä, kun kiersimme kaupungilla lammen ympäri. Ne kulkivat omaan tahtiinsa hihnoissa isojen koirien perässä. Kun kiersimme kaverini kanssa lammen ympäri kerran, olivat samat lenkkeilijät kiertäneet meitä vastaan varmaan kolme-neljä kertaa. Kertonee jotain etenemisnopeudestamme. Näin pieniä pentuja ei vielä varsinaisesti lenkkeilytetäkään, joten lenkki oli lähinnä ympäristön tutkailua ja edelleen hihnan paineeseen tutustumista. Muutama vieras koira ja ihminen tuli matkalla kohdattua ja kaikkia pennut lähestyivät oikein reippaasti.

Äitin poika.
Kävimme myös ottamassa ensikosketuksen veteen nuuhkien ja vähän etutassuja lammessa kastaen.
Kasvattajan peruskurssin matsku tuli postissa, ja oikeastaan kaikki muu matskussa vaikuttaa vanhalta tutulta asialta, mutta byrokraattisista jutuista en kyllä tiedä liikaa.



Kakkavarpaat pääsivät mukaan treenikentälle koko Cicaron aksatreenien ajaksi 7 viikon iässä. Naperot saivat olla mukana kasailemassa rataa ja katselivat treenaamisen ajan häkissä kun isot koirat treenasivat. Kentällä oli pennuille vieraita koiria irti, ja alkuun ne hieman pelottivat. Myöhemmin pennut rentoutuivat ja kipittivät reippaasti hännät pystyssä muiden seassa esteitä ihmetellen. Korento yritti kiivetä keinulle mutta sain sen napattua heti pois - ei aivan vielä, Korentoiseni. Ja kyllä on taas oltu naapurin lapsijoukon leikitettävänä ja sylitettävänä.

Kirjavat puutarhavadelmatassut.
Cicaro on opettanut ipanoille monia koiramaisia asioita aina leikkimisen säännöistä, toisen luille menemisestä ja reviirin vahtimisesta. Kun Cicaro vahtihaukkuu, ipanat valpastuvat ja kipittävät äkkiä isojen koirien jalkoihin. Cica ei ole kertaakaan ärissyt pennuille kunnolla, se on niin kärsivällinen. Välillä se sanoo kovemmin, mutta normaalisti se vain kestoärisee kersoille. Tuossakin se nyt leikittää päristen Korentoa, selällään selkeesti nauttien siitä kun saa leikittää pikkuriiviötä. Kipinä taas vetää narulelua Caran kanssa, ja Cara antaa selkeesti vähän tasotusta naperolle.

Cicaro kävi 20.8. kisailemassa HuPun kisoissa pari agirataa. Sillä oli melkoinen sähläpäivä, ja se vain räiski ja katseli minua radalla. Keppejä ei tehnyt kertaakan kokonaisena ja rimojakin tuli alas, samoin kontakteilta tuli viitosia. Ekalta radalta tuli HYL ja tokalta jotenkin ihmeessä vain 10rv ja yliaikaa, jolla sijoituimme kolmansiksi. Olin jo about lähössä kun kuulin alustavista tuloksista että päästiin sijoille meidän sähläyksellä. Noh, jatkellaan vaan, joskus osuu kuu ja tähdet kohalleen ja sillä on samanlainen smoothi päivä niinku sillon ku tehtiin tuplat.


Julkaisen myöhemmin epävirallisen "pentutestin" tai luonneanalyysin mikälieoiskaan pentujen luonne-eroista, jotka ovat aika selvät. Julkaisen myös tekstin siihen liittyen, millaista oli kasvattaa pentue rivarissa. Tänään vien pennut hoitoon kotikotiini, jossa äitini ja siskoni katsovat  niiden perään kunnes palaan Lapista vaellukselta isojen koirien kanssa. Pentupennut jäävät Sani-mummon ja Aurora-tädin hellään huomaan ja vieroittuvat samalla emostaan, saaden silti tukea ja turvaa isoilta koirilta. Aika mukavasti siis hoitui tämäkin homma.

Ipanat pääsivät vielä käymään keskustassa Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla torin kupeessa. Ne saivat ihmetellä keskustan ihmisvilinää noin vartin ja sitten mentiin tsillailemaan valkeisenlammen rannalle. Naperot loiskivat vedessä, kaivoivat kuoppia ja jahtasivat toisiaan. Tavattiin myös söötti puolivuotias lapparinpentu, joka oli kilttiä koiraseuraa. Se alistui meidän kohta 8-viikkoisille ipanoille, ja käyttäytyi tosi rauhallisesti.

Nyt me pakkaillaan loppuun ja suunnataan kohti pohjoista, jossa vaellellaan jokunen päivä. Se tulee olemaan isojen koirien ensimmäinen vaellus. Palataan siis asiaan joskus vaelluksen jälkeen postauksen muodossa!

Treenisuunnitelmaa hierotaan tädin kanssa.
Painon punnausta 5 viikon iässä - 6 viikkoisena ei koriin enää mahduttukaan.
Hyvin tomera pienimies.
Toisen ruoka nyt vain on aina hieman parempaa.
Perhe matkustaa. Cicaro keskipenkillä ettei oo ahdasta eikä ahdista.
Cicaro olemuksessaan, haluaa saada penskat jahtiin.
Nyt on liian raisut leikit, mää häivyn!
5v 3kk
5v 3kk
"Caramel, hhh... Ei niitä noin kasvateta..." t. Cicaro
Iha itte kokeilin.
5 viikkoinen aika tomerana.
Suuri kartio kiinnosti.
5 viikkoinen, ja häntä viipottaa.