Kontaktien ja keppien virheetön suorittaminen kisavireessä
tälle asialle olisi ehkä voinut tehdä enemmänkin lähinnä kisaamalla enemmän. Edelleen esteosaaminen horjuu eniten juuri näiden esteiden kohdalla, mutta virheitä tulee toisinaan myös A-esteeltä.
Lähdössä pysyminen kisavireessä Cicarolle
Joskus toimii ja joskus ei. Yleensä todella korkeilla kierroksilla lähdössä, joten ei vain kykene mihinkään aivoja vaativaan toimintaan.
Target-palkkaaminen toimivaksi agilitytreeneissä
Tämä saatiin vuoden aikana toimimaan hyvin viikkotreeneissä. Alkukuukaudet olivat vaikeat, kun piti ohjelmoida ensin itsensä uudelleen, mutta sieltä se sitten alkoi sujua.
Vuoden 2020 tavoitteet
Aktiivinen kisavuosi (vähintään viidet kisat tänä vuonna=meille aktiivinen kisavuosi)
Aktiivinen kaverikoiravuosi (vierailu vähintään kerran kuukaudessa)
In-inin oppiminen
Keppien ja kontaktien esteosaamisen kehittäminen jatkuu
Target-palkkaamisen kehittäminen ja soveltaminen jatkuu (lähinnä teknisiä palkkaustaitoja itselleni, eli miksi asetan palkan millekin paikalle ja miten suunnittelen palkkauksen etukäteen mahdollisimman toimivaksi).
Eroon kieltovirheistä (koira kieltää/komentaa esteellä > homma seis ja kohta jatketaan)
Viimeisin kohta olikin mielenkiintoinen. Koirani kieltävät herkästi, jos oma vauhtini loppuu esim. siivekkeen kierroissa. Vältän näitä tilanteita varsinkin kisatilanteessa, koska koirani kieltävät tosi herkästi tuollaisissa vauhdittomissa kohdissa. Tähän saakka koirat ovat saaneet jatkaa kiellon jälkeen suoraan radalle - eli kielto ei ole ollut niille mitenkään ikävä asia. Jatkossa ne joutuvat tauolle, jos ne kieltävät, eli leikki loppuu siihen.
Palkkaamisen harjoittelu jatkuu myös. Eli kun koirat alkavat nähdä arvoa suorittamissaan esteissä (mahdollisuus päästä palkalle suorittamalla esteet oikein), ne eivät tee enää niin paljoa virheitä. Palkkana minulla on tarrapalloja (ostin Turusta agin MM-kisoista), joiden sisälle saa laitettua nameja. Useat koirakaverini käyttävät koirillaan palkkana maassa odottelevaa lelua, ja vapauttavat koiran tuolle kun tehtävä on mennyt hyvin. Tämä toimii hyvin, ja koirat keskittyvät meneillään olevaan tehtävään ja tekevät suorituksia nopeasti ja itsevarmasti. Jotakin samanlaista haluaisin nyt omille koirilleni opettaa.
Toivon oppivani tämän palkkaustyylin osaksi normaalia treeniä, koska tätä on niin helppo soveltaa erilaisiin tehtäviin. Palkka vain jätetään haluamaansa kohtaan, ja koira saa mennä palkalle vain tietystä vapautussanasta. Tehtävien kestoa voi lisätä hiljallen ja koira pysyy kuulolla, kun se tietää, että jossain vaiheessa se vapautussana sieltä tulee, ja että esteitä ei voi räiskiä miten sattuu, koska sitten vapautussanaa palkalle ei tule. Tässä palkkaustyylissä ei tarvita avustajaa, joten itsenäinen treenaaminen onnistuu. Koira ei myöskään ole kiinni ohjaajassaan (vertaa jos namit/lelut ohjaajalla) ja näe täten arvoa ohjaajassa esteiden sijaan. Luulen että jos alusta saakka olisin kasvattanut koirilleni arvoa minun kyttäämiseni sijaan esteisiin, ne olisivat estevarmempia ja arvottaisivat ne eri tavalla kuin nykyisin. Toki tässä on kyse myös viretilasta ja sen hallinnasta ja siitä, että koira on treeniolosuhteissa saatu suorittamaan esteet oikein myös korkeassa "kisavireessä", mutta uskoisin että myös palkkauksella on osaa asiaan. Olen palkannut koiriani lähes aina suoraan taskusta ja toisinaan käyttänyt ulkopuolista palkkaajaa tehtävien lopussa. Ulkopuolinen palkka on periaatteessa sama kuin että se tarrapallo odottaisi koiraa tehtävän lopussa, mutta tarrapallo kulkee aina treenirepussa - toisin kuin ulkopuolinen palkkaaja.
Esimerkiksi näin:
1. tarrapallo 10m hypyn taakse. Jos hyppy onnistuu, vapautus tarrapallolle. Koira näkee, että este on arvokas, koska sen avulla on mahdollista päästä tarrapallolle. Jos koira kieltää, ei vapautussanaa sanota.
2. tarrapallo 10m hypyn taakse, hyppyä ennen putki.... lisäten aina enemmän ja enemmän esteitä tähän välille.
Etäisyyttä tarrapallolle on hyvä olla riittävästi tehtävän jälkeen, jotta ohjaaja ennättää vapauttaa tai olla vapauttamatta koiran tarrapallolle. Keppien arvon nostamiseksi voisi tehdä esimerkiksi niin, että laittaa hyppy-kepit-hyppy sarjan, joiden jälkeen koira saa sarjan onnistuttua vapautussanan tarrapallolle.
Cicaro 3lk > toteutui, tämä oli ehkäpä suurin ja arvaamattomin saavutus ikinä
Kontaktit kisavarmaksi > näiden kanssa työskennellään edelleen, kisavarmuutta ei kontakteilla saavutettu kuin keinulla.
Koirat tekevät kepit loppuun kisatilanteessa > vaihdellen kyllä, vaatii paljon treeniä, ja jos treeni jää vähemmälle se näkyy keppien keskeyttämisinä kisoissa
Nopeuden, itsehillinnän ja estefocuksen kehittäminen > kisoissa olen lopettanut varmistelun ja oikeasti edennyt reippaasti ja tämä on tuonut selkeästi lisää nopeutta. Toisinaan edelleenkään Cicaro ei malta odottaa lähdössä. Yhdessä vaiheessa tuntui että se karkaa lähes tulkoon joka kerta. Estefocuksen kanssa tehdään töitä hamaan loppuun saakka.
Lähdössä pysyminen Cicarolle varmemmaksi > no, jaa.
Omatoimitreenaamista ja hyppytekniikkaa ainakin kerran kuukaudessa > ei toteutunut.
Caran treenaaminen pikkumaxien korkeuksiin > alkuun Cara pudotteli jatkuvasti isompia rimoja, mutta tottui uusiin korkeuksiin loppuvuodesta eikä rimoja enää tule alas kuten alkuun pikkumakseissa. Suurempia esteitä koira ei muuten näytä huomaavan, hyppää ihan yhtä rohkeasti maksimuurit ja renkaat sun muut kuin medikorkeuksissa kisatessaankin
Oman ohjaustekniikkapakin kehittäminen ja tekniikoiden rohkea kokeileminen kisoissa > ohjaustekniikoihin ei nyt varsinaisesti perehdytty, mutta ainahan sitä treenatessa huomaa että käyttääkin itselle ennen vieraan tuntuisia tekniikoita. Uutena tänä vuonna opittiin käyttämään kisatilanteissakin mm. poispäinkääntöä
Cismetin luustokuvat ja agilitypohjien sekä harrastuskoirataitojen kehittäminen > Kissen luusto kuvattiin, mutta en treenannut Kissen kanssa kuin muutamia kertoja tänä vuonna. Kissen ykköskyynärät ja maxikorkeus (ei pääse edes pikkumakseihin) romutti sen agilityuran, joten Kisse harrastaa nyt mätsäreitä ja satunnaista tokoilua. Kisse ei asu minulla, joten sen säännöllinen treenaaminen on mahdotonta. Kotona Kisse opettelee temppuja mielenvirkistykseksi. Tulevana vuonna Kissen omistajaa kiinnostaisi osallistua kaverikoiratoimintaan, joten voi olla että sekä Kisseä että Sania nähdään vielä kaverikoiratoiminnassakin!
Tavoitteet 2019
Kontaktien ja keppien virheetön suorittaminen kisavireessä
Lähdössä pysyminen kisavireessä Cicarolle
Target-palkkaaminen toimivaksi agilitytreeneissä
Ei turhaa liibalaabaa. Muutama isompi kokonaisuus ja katsotaan miten aika ja mielenkiinto jakautuu. Luvassa on edelleen puuhastelua agilityn kuin myös muiden koiraharrastusten parissa. Jatkamme uraamme kaverikoiratoiminnassa sekä tietysti mätsäreiden kiertämistä ja tapaamme koirakavereita.
Ja tuttuun tapaan ensin tarkastelun alle tulevat menneen vuoden tavoitteet. 2017:
Cicaro 2lk ja Caramel 3lk - check ja molemmille tullut nollatuloksiakin uusissa luokissaan ja Cicarolle LUVA
Kepit ja kontaktit kuntoon - ylämäkkee alamäkkee, kepit menneet hurjasti eteenpäin mutta edelleen tekemistä keppien loppuun saakka menemisessä kisaoloissa
Cismetille agilitypohjien tekemistä ja epiksiin osallistuminen - Kisse asu luonani paljon vähemmän ku odotin, eli aksaa tehtiin muutamia kertoja, epiksiin ei vielä olla valmiita
Itsenäistä treenaamista kerran viikossa - ei kyllä tullut 52 kertaa ehkä omatoimitreenattua...
Pentutapaamisen järjestäminen - check, vaikka osallistujakaarti olikin vähäinen niin laatu korvasi määrän!
Jaaa jonkinlaisia tavoitteita kai pitäisi raapustella ensi vuodellekin kun se niin tärkeetä ja olennaista etenemisen kannalta kuulema on.
Tavoitteet 2018:
Cicaro 3lk
Kontaktit kisavarmaksi
Koirat tekevät kepit loppuun kisatilanteessa
Nopeuden, itsehillinnän ja estefocuksen kehittäminen
Lähdössä pysyminen Cicarolle varmemmaksi
Omatoimitreenaamista ja hyppytekniikkaa ainakin kerran kuukaudessa
Caran treenaaminen pikkumaxien korkeuksiin
Oman ohjaustekniikkapakin kehittäminen ja tekniikoiden rohkea kokeileminen kisoissa
Cismetin luustokuvat ja agilitypohjien sekä harrastuskoirataitojen kehittäminen
Cicaro 2-luokkaan ja Caramel 3-luokkaan > Cicarolla otti kiinni kepeistä, Caralla pentueesta
Takaaleikkaukset, hirtto ja persjättö kuntoon > Nämä saatiin oikein kivaan kuosiin
Oikean palkkaustekniikan käyttö suhteessa meneillään olevaan tehtävään, vaihtelevuus palkkaustekniikassa > Palkkaus muuttuu nyt tehtävän ja koiran fiiliksen mukaan ihan tuon tuosta, en jumita enää samalla tavalla tietyssä palkkauksessa kuten joskus
Kisanomaisia treenejä ja suunnitelmallisuutta treenaamiseen > Kisanomaisia treenejä tehtiin ja osallistuttiin myös oman seuran yhteisiin joukkuekisoihin
Estehakuisuutta molemmille > Tämä on parantunut sekä itseni että kouluttajamme mielestä paljon, vähän siinä sivussa kuin itsestään
B' Chestnutin (Jekku) tapaaminen > Yhteydenpito vaikeaa, ei toteutunut
Kepeille kisavarmuutta > Fluktuoi, välillä parempi välillä huonompi
Mentaaliharjoitukset ennen kisoja (kisajännitys kuriin) > Kävin psyykkausluennolla!
Suunnitelmallisuutta treeneihin > Joskus suunnittelen ja joskus en suunnittele, mutta omatoimitreenejä ainakin tulee suunniteltua tarkemmin kuin joskus
Itsenäistä treenaamista vähintään kerran kuukaudessa > Toteutui
Hieronnassa käynti riittävän usein > Toteutui
Tavoitteet vuodelle 2017
Cicaro 2lk ja Caramel 3lk
Kepit ja kontaktit kuntoon
Cismetille agilitypohjien tekemistä ja epiksiin osallistuminen
Niin vain lähti valloittamaan suurta maailmaa pienisuurimies, Kipinä, joka tunnetaan jatkossa nimellä Savu. Pienenpojan elämää voit seurata jatkossa Koiriamaalta-blogista. Jenny ja Janika tulivat hakemaan pentua yhden maissa perjantaina 26. päivä, jolloin pennut olivat 8,5-viikkoisia.
Toisaalta odotin etelän vieraita innolla, toisaalta haikein mielin tiedostaen sen tosiasian, että Kipinän ja minun yhteinen aika vähenee minuutti minuutilta. Kahvittelujen ja virallisuuksien jälkeen päätettiin vielä käväistä pentuköörillä ihmettelemässä Elonkorjuufestejä, joissa pennut näkivät ensimmäistä kertaa vasikoita ja lampaita. Tuskin pääsimme 50 metriä etenemään kun jatkuvasti oli joku silittämässä pentusia - jälleen hyvää sosiaalistamista. Pentuset olivat torilla tapansa mukaisesti reippaita ja kulkivat hihnassa kuin vanhat tekijät. Suuri ihmis- ja äänipaljous ei haitannut taaskaan ja 1,5 tunnin hurahdettua todella nopeasti, ottivat naperot ihan unoset alueen reunamilla, supersöpön Kiki-porokoiran vahtiessa hellästi pienten unta. Theo-bordercolliekin käväisi festeillä, jolle Korennolla oli niin kovasti asiaa että aivan nenäetäisyydelle eivät päässeet toisiaan edes nuuskimaan. Korentoa vieraat koirat vielä jännittävät, joten nyt saa ilmoittautua tapaamaan meitä minun lomani aikana. Vain kiltit, varmat koirat käyvät.
Kotona palattuamme punnasimme vielä pennut, ja lukemaksi saimme Korennolle 5,4kg ja Kipinälle 5,3kg. Eli aivan himputin suuria lapsia. Savu naukkaili vielä viimeiset maitohömpsyt aina-niin-kärsivälliseltä emoltaan, ja itkuisin fiiliksin toivotin pienellesuurelle pojalle onnea uuteen kotiin ja suureen maailmaan. Savusta kaavaillaan harrastuskoiraa, jonka harrastuksiin lukeutuvat tulevaisuudessa toko ja frisbee sekä mahdollisesti veto. Uinti ja vaeltaminen kuulunevat myös "lajiluetteloon".
Pennuista luopuminen taitaa käydä kerta kerralta vaikeammaksi. Voi miten noihin pieniin kiintyy. Varsinkin kun niitä oli nyt vain kaksi, jolloin ennätin aivan eri tavalla sosiaalistaa ja opettaa niitä. Kuuden pennun kohdalla ei tällainen eri paikkoihin kuskailu, hihnakäytöksen opettaminen ym. olisi tullut kuuloonkaan. Toivottavasti varhaiskasvatuksesta on paljon iloa uudessa kodissa.
Repivä tuska ja haikeus jäivät jälkeen, mutta onneksi jalkoihin jäi vielä pyörimään uuttera pieni merleneiti joka hammasteli äitiään ja tätiään hetken ovella veljensä perään itkettyään. Paluu todellisuuteen tapahtuikin heti seuraavan lammikon ilmestyttyä lattialle - ei hätää, ei tämä vielä ohi ole. Pitkään aikaan.
Savu oli matkustanut pitkähkön kotimatkansa kiitettävästi, ja sain jo samana iltana paljon kuvia pahimpaan ikävään. Savulla on ollut taipumusta kuolata ja joskus oksentaakin automatkoilla, mutta uuteen kotiin siirryttäessä isomies otti selvästi uuden asenteen - autossa nukuttiin melkein koko 5h ajomatka, eikä kuolailusta saatika oksentelusta ollut tietoakaan. Uudessa kodissa ensimmäinen yö oli mennyt hienosti, Savu on ollut leikkisä, reipas ja ahne koiranalku. Jään erittäin innolla odottamaan, miten hieno poika Savusta kasvaakaan. Näen sen Suomitourillani vielä tänä syksynä, kun reissailen ympäri Suomea. Sitä siis odotellessa. Olen mahdottoman kiitollinen siitä, että löysin pojalle juuri täydellisen kodin. Kodin, joka rakastaa koiraa lemmikkinä, tarjoaa riittävästi aktiviteettia, pitää yhteyttä kasvattajaan, ja omaa paljon kokemusta erilaisista koirista.
Isojen likkojen kanssa tehtiin lauantaina tokoa kun pääsin kasvattajan peruskurssilta. Viime tokotreeneistä lienee aikaa kuukausia, vuosia? Tehtiin molempien kanssa noudot, jäävät, luoksarit, lyhyet seuruut ja liuta temppuja. Hurja kuinka hienolla fiiliksellä koirat tekivät!! Ihan supertokoa, ja mikä tekemisen into ja liikenopeus! Mahtia.
Pitänee tokotella jatkossa lisää, varsinkin nyt kun naperokin aloittaa harrastuskoiran perusteiden opettelun tokon alkeista, että saadaan hyvä pohja kaikelle tekemiselle. Cismetin kanssa me leikittiin, harjoiteltiin luoksetuloa ja kontaktia. Pentu seurasi minua häntä pystyssä, leikki tarmokkaasti, eikä myrskyisä tuuli haitannut lainkaan tekemistä. Maassa vierivät lehdet saivat sen jahtausmoodiin, ja pieni sininen karvapallero pyöri aikansa lehtiä jahdaten mutta palasi aina takaisin istua napittamaan minua silmiin. Voi että se on pätevä. Se oppi parista nappulasta istumaan ja tapittamaan minua silmiin ja nyt se tarjoaa sitä koko ajan namin toivossa.
Naperon nimeksi tuli siis Cismet, eli minun ehdotukseni ei mennyt (ainakaan toistaiseksi??) läpi. Cismet on toki myös kaunis nimi, joten katsotaan totunko siihen. Ainakin se on helppo sanoa iloisesti ja painokkaasti, ja se sopii Cican ja Caran nimiin. Cica, Cara ja Cisme. Toinen vaihtoehto olisi ollut Sola, joka olisi sopinut sekä Saniin että Savuun. Kutsun vielä toisinaan naperoa Korennoksi tai pennuksi. Oppiikohan otus koskaan oikeaa nimeään tässä taloudessa...
Vielä jokunen kuva ulkona...
... ennen kuin ...
... hakijat saapuvat. Mietteliääksi vetää pienen koirapojan.
Is it you I'm looking for?
Älä sinä kasviäiti huoli. Lupaan olla tositosi reipas poika.
Naperoiden luonteissa oli havaittavissa hyvin selkeitä eroavaisuuksia ennen luovutusta. Narttu seuraa enemmän ihmistä ja on varsin ihmissosiaalinen. Toisia koiria kohtaan se sen sijaan on varautuneempi eikä lähesty niitä heti vaan haukkuu niitä ja murisee niille. Uros päinvastoin lähestyy toisia koiria itsevarmasti ja rohkeasti, kun taas ihmisistä se ei niinkään välitä. Se on pidättyväisempi. Siinä missä narttu kiipeää korvat luimussa ja häntä heiluen jokaisen ihmisen syliin, uros mieluummin tarkkailee sivusta ja touhuaa omiaan.
Saalisvietti näkyy molemmilla voimakkaana ahneutena ruuan perään ja siinä että kaikki liikkuva (lehdet tuulessa, lelu) saa ne kiihtymään. Uros leikkii hyvin hanakasti ja muristen vetoleikkejä, narttu myös melko hanakasti, vaikka tarttuu urosta huonommin leluun.
Laumavietti näkyy nartussa urosta selkeämmin juuri ihmisen ja toisten koirien seuraamisena. Lauma voittaa saalisleikit ainakin vielä tässä vaiheessa. Uros ei ole niin laumaviettinen. Nartun kanssa tulee yksinoloa harjoitella siksi korostetusti, ettei sille kehity laumavietin vuoksi eroahdistusta. Uros on hyvin itsevarma, joten se tulee sosiaalistaa hyvin toisiin koiriin, varsinkin uroksiin, kasvaessaan. Koska pennuissa on herkästi lihovaisia ja pienellä ruokamäärällä pärjääviä rotuja, ei niitä tule myöskään ylensyöttää aikuisena.
Ja ipanathan tykkäs.
Valkeisenlammella viettämässä kaunista kesäistä päivää.
Cismet on nyt minulla jokusen viikon, kunnes sen toisella omistajalla on parin viikon vapaajakso. Tässä kerkeää hyvin opetella perusasioita sen kanssa kun lomailen itse paraikaa. Minä ku oon tällane listojen ystävä, niin tässäpä asioita joita Cismetin kanssa opetellaan lähitulevaisuudessa tai mitä sen kanssa muutoin puuhataan:
Cismetin treenilista:
luoksetulo
kontakti
ihmistä ei purra
ovesta ei mennä ilman lupaa
hiljaa sivussa odottaminen treenatessa
pihassa irti pysyminen
sisäsiisteys
tutustumisreissuja eläinkauppoihin, mätsäreihin, tapahtumiin ym.
istuminen
maahanmeno
seisominen
paikallaanolo
leikkiminen, lelunvaihdot
hoitotoimenpiteet kuten kynsienleikkuu, korvien ja hampaiden katsominen ja harjaus
tehokkuustreenaaminen eli kosketus alustaan niin monta kertaa kuin mahdollista 15s ajan, sitten 2min tauko
naksuttimen perusteet (sheippaus)
tasistyynyharjoitukset
koriin meneminen neljällä jalalla
About 8,5 viikon iässä Cismetin oikea korva nousi pystyyn, ja vasen on ihan siinä hilkulla että josko sekin luokiteltaisi pystykorvaksi. Cismellä oli vähän aikaa samanlaiset korvat kuin mummo-Sanilla.
Cisme oli ensimmäisen työpäivän ajan sisäsiististi kun olin viikonloppuna kasvattajan peruskurssilla. Olin yksi kahdeksasta jotka saivat täydet pisteet tentistä, hoho. Tärkeitä pointteja ja hyviä luennoitsijoita. Tykkäsin kurssista ja sen järjestelyistä tosi paljon, vaikka suurimmalti osin kurssilla tulleet asiat olivat jo ihan peruskauraa minulle. Jotakin pientä knoppitietoa sieltä kuitenkin tuli, ja byrokratian kiemurat selkeytyivät ainaskin. Aihe on niin loputtoman mielenkiintoinen, että päivät kuluivat nopeasti luentoja tiiviisti seuraten.
Sai taas jotakin ajateltavaa treeneistä, joten tässäpä taas puretaan ajatuksia. Asetin vuodenvaihteessa meille tavoitteeksi vuodelle 2016 että kehitämme takaaleikkausta. Tämä vaatii tietenkin sitä että koira uskaltaa irrota minusta eteenpäin. Melkein samaan lauseeseen saisin ängettyä estehakuisuuden - eli että koira uskaltaisi tehdä tarvittaessa omiakin ratkaisuja radalla, eikä se ole kädessäni kiinni.
Mehän on kehitytty irtoamisen suhteen paljonkin, ja radoilla pyrin jo melkein automatisoidusti siihen että lähetän koiran esteelle mahdollisimman kaukaa. Oltiin nyt yhteistreeneissä, joissa sain kouluttajalta vinkkejä vaikka ja mihin.
Takaaleikkausta lähdemme rakentamaan sillä että heitän koiralle lelun tai namirasian ja pitelen koiraa hetsaten sitä palkalle. Lähdemme koiran kanssa juoksemaan palkalle samanaikaisesti ja koira saa palkan siitä että se (luonnollisestikin nopeampana) ennättää ensin palkalle. Kun koira alkaa irrota hidastelematta, siirrytään vasta sitten seuraavaan vaiheeseen eli siihen että takaaleikkaan koiran sen juostessa palkalle. Takaaleikkaaminen täytyy tehdä vasta kun koira todella irtoaa hyvin palkalle, joten kiirehtiä ei saa. Koira saattaa muutoin häiriintyä kun ohjaaja lähteekin juoksemaan hieman eri suuntaan koiran takana.
Hei olisiko teillä hetki aikaa puhua ruuasta?
Toinen harjoite jolla takaaleikkausta voi harjoitella tulee tässä. Koira laitetaan seisomaan aloilleen ja mennään sen vierelle seisomaan ja palkataan koiraa tästä. Vähitellen tehtävää vaikeuttamalla voidaan siirtyä aivan koiran taakse ja vapauttaa koira tästä kun se ei katso omistajaa. Koiraa palkataan vain kun se ei katso ohjaajaa, sillä tarkoitus on saada koira irtoamaan ohjaajaan vilkuilematta. Lopulta asetelma on siis se että koira seisoo ohjaajan edellä häntä ohjaajaa kohti, ja ohjaaja seisoo koiran takana mahd. kaukana ja vapauttaa koiran erillisellä käskysanalla kuten tänne tai jes. Muitakin vinkkejä saimme, ne seuraavana.
Sunnuntain rata
Tikasharjoituksella voidaan vahvistaa koiran selkälihaksia, joka edesauttaa koiran yleistä kropan hallintaa ja kepeille kokoamista. Tikkaat tai muut askelmat asetetaan koiran nilkan korkeudelle maasta ja koira pyydetään astelemaan tikkaiden välejä hallitun hitaasti namittamalla koiraa .
Koriharjoituksella saadaan koiraa kokoamaan itseään esimerkiksi kepeille. Se vahvistaa koiran tasapainoa ja selkälihaksia.
Tasapainotyynyillä tehtävillä harjoituksilla vahvistetaan koiran tietoisuutta takaosastaan, jolloin koira hallitsee takaosansa paremmin mm. nopeissa pysäytyksissä kuten kontaktien alastuloilla 2o2o-asentoon pysähdyttäessä. Varsinkin nuoret koirat jotka eivät vielä hallitse takapäätään, tehdesssään jarrutuksen 2o2o-asentoon mennessään heittävät herkästi takaosansa jommalta kummalta sivulta yli, koska eivät saa takapäätään pysähtymään samalla tavalla kuin etupäätään. Tasistyynylle peruuttaminen ja takajalkojen siirtäminen siihen, samoin kuin siinä seisominen joko kahdella tai neljällä jalalla parantavat myös tehokkaasti koiran kropan hallintaa ja syvälihaskuntoa.
Pehmeällä alustalla ristikkäisten jalkojen ja vierekkäisten jalkojen nostelu parantaa koiran tasapainoa ja vahvistaa koiran syviä lihaksia.
Kontaktihäiriötreenissä koira saadaan opetettua siihen, ettei se hievahdakaan kontaktialueelta ennen kuin saa siihen tietyn käskysanan. Samalla kontaktien 2o2o-kriteeri vahvistuu koiralle, ja koira tietää tasan mitä sen tulee kontaktipinnalla tehdä. Tällöin kontakteista tulee nopeat ja suoritusvarmat. Koiraa siis häiritään ensin kotioloissa, kun koira seisoo kontaktipinnalla. Koira ei saa hievahtaa kontaktipinnalta. Jos koira hievahtaa, se viedään uudelleen kontaktipinnalle. Jos koira ei hievahda, se vapautetaan kontaktipinnalta ja palkataan vähän matkan päähän. Harjoitusta vaikeutetaan ja koiraa hetsataan leluilla ja herkuilla ja koiraa voi jopa töniä hellästi, ja koiran tulisi siitä huolimatta pyrkiä säilyttämään neljä tassuaan kontaktipinnalla. Koira tietää että sitä siltä halutaan, joten se pyrkii siihen määrätietoisesti.
Tiiättekö muita hyviä lihas- ja tasapainoharjoituksia agilitykoiria varten?
Olga ja Lauri, laulujoutsenet
Loppuviikko meni täysin mökkeilessä ja aksaillessa. Vietettiin ihana mökkivapaa, ja Aurora ja siskonikin liittyivät kahdeksi yöksi mökkeilemään. Sisko yllätti ilmestymällä odotettua aikaisemmin paikalle, kun hänen piti tulla vasta seuraavan päivän aamuna. Koiratkaan eivät kuulleet lainkaan auton ääntä, joten yllätyimme kaikki ihan yhtä paljon kun lähellä puolta yötä joku ilmestyikin ikkunan taakse koputtelemaan.
Torstaina emme päässeet mökkeilyn takia viikkotreeneihin, mutta humputeltiin perjantaina rataa jonka olin suunnitellut ryhmälle. Sunnuntaina vedin myös toisen ryhmän treenit, ja tehtiin Cicaron kanssa siinä sujuva nollarata. Nyt onkin jo 4 vedettyä reeniä koulutusohjaaja-vihkosessa, ja ohjaustekniikkavideokin on videoitu (joskin ei editoitu) joten kurssi on hyvällä mallilla toteutumassa.
Joutsenten perässä kehtaa pikkumustakin uida. Aurora jahtaa siskonsa rantaan.
Psyykkinen valmentautuminen koiraharrastuksessa Luennoitsijana PsM Konu, T.
Kävin luennolla, taas. Tässä näin tiivisteet itselleni, jotta voin palata astialle aina uudelleen ja uudelleen kun alkaa mieltä riepomaan kisojen lähestyessä. Ja hei toki jos säki näistä hyöjyt ni hän on hyvä vaan ja lukkee ja jättää vaikka kommenttiakin. Kilpailuominaisuudet
Kilpailuominaisuudet ovat kykyä ja taitoa...
saada hyvä suoritus irti itsestään ja koirastaan
keskittyä
hallita riittävästi jännitystä
kestää painetta
movitoitua ja nauttia kisatilanteessa (oikeesti, nnnauttia! miks sä kisaat jos et NAUTI!?)
päästä nopeasti yli epäonnistumisista (harmi se keppivitonen, mut kisoja tulee menee)
suunnata huomio seuraavaan tekemiseen (rima putos, ihan sama täysillä loppuun täydellä focuksella jippikayjeee!)
ajatella positiivisesti ja nähdä itsensä onnistumassa (kuiteski kosahtaa ton keppikulman takia... eipäs kun tossahan onkin kiva haastepaikka just meille!)
Psyykkinen valmentautuminen tarkoittaa...
kaikkia niitä keinoja joilla vaikutat suoritukseen
ennakoivaa harjoittelua ja kilpailuihin valmistautumista
maksimaaliseen suoritukseen tähtäävää toimintaa suorituksen aikana
miten reagoin eri tilanteissa? (joko jäädyn tai alan suorittaa 110%:sti)
millaiset tapahtumat ja asiat häiritsevät suoriutumistani? (yhtäkkiset muutokset lähtöjärjestyksessä, se että joutuu yhtäkkiä vaihtamaan ohjausta suunnitellusta)
millaisessa olotilassa olen parhaimmillani? (sopivasti hervottoman mustanhumoristisessa ilmapiirissä sekä vittuuntuneena, koska se tuo itsevarmuutta ja taistele tai pakene-vaihtoehdoista alan taistella pakenemisen sijasta.
milloin keskityn parhaiten? (tutussa hallissa ja porukassa, kun tiedän että koiralla on hyvä vire ja muistan radan ja olemme onnistuneet treeneissä parina aiempana kertana)
milloin viretilani on parhaimmillaan? (illasta, hyvin nukkuneena ja sillon ku elämässä ei oo suuria huolia tai murheita)
Kolme tärkeintä henkistä taitoa kilpailutilanteen kannalta ovat myönteisyys, keskittyminen ja viretila. Kun ne ovat keskenään vaaterissa, tulee tuloksia.
Yllä oleva kuva osoittaa kaarevan janan avulla, kuinka viretila voi vaihdella liian matalasta liian korkeaan. Parhaiten ihminen tai koira toimii optimaalisen viretilan alueella - kun vire ei ole liian matala eikä liian korkea.
Jännittäminen
Yli 70% ihmisistä jännittää esiintymistä ja arvostelun kohteeksi joutumista. Kisoissa sinä oikeastaan esiinnyt ja sinua arvostellaan. Jännittämiseen vaikuttaa sekä temperamentti että perimä. Myös itsensä rauhoittamiseen muodostuneet keinot vaikuttavat jännityksen tasoon. Usein jännitystä entisestään lisää se että ajatellaan muiden näkevän oma jännitys. Ihmiset keskittyvät kuitenkin aina ensisijaisesti itseensä, ihan jokainen. Sinäkin keskityt useimmiten vain itseesi etkä ajattele muita tai muiden jännitystä. Siispä miksi kukaan keskittyisi tuijottamaan juuri sinua, havainnoimaan juuri sinua ja sinun jännitystäsi.
Kisoissa kukaan tuskin toivoo toisen suorituksen epäonnistuvan, eikä kukaan ajattele toisen olevan huono ohjaaja jos radalla tulee epäonnistuminen. Kaikilla on hyvät ja huonot ratansa. Ja hei, se sinun jännitys ei näy. Ja vaikka näkyisikin, ei se haittaa. Sinun kuuluukin hieman jännittää. Se nostaa viretilaasi. Et voi olla kisoissa samassa viretilassa kuin kello kuuden aikaan illalla kotisohvallasi puoliksisyöty suklaalevy vattallasi. Tavoittele sitä että siedät jännitystä. Tee siitä kaveri, älä vihollista. Se laittaa sinut skarppaamaan ja terävöittää ajatustasi. Mieti minkä merkityksen annat jännitykselle. Jännitys voi nimittäin olla joko negatiivinen tai välttämätön asia. Usein annamme aivan liian suuren painoarvon yksissä kisoissa onnistumiselle. Uskomme valheellisesti että yhdet kisat määrittävät melkeinpä meidän ihmisarvomme! Yksi kisa ei muuta tulevaisuutta. Paras lause joka luennon aikana kuultiin taisi olla "Nyt jännittää sopivasti." Se on positiivinen ilmaisu jännitykselle. Siinä jännitys on otettu ystäväksi.
Jännitys on oikeastaan perua taistele tai pakene -tilanteesta. Se on autonomisen hermoston aktivoitumista ja fysiologisia muutoksia aivoissa, joten sitä ei voi täysin estää. Siksi se olisi niin tärkeää hyväksyä. Kun jännitämme, sykkeemme ja verenpaineemme kohoaa, ruuansulatuksemme hidastuu, lihaksemme jännittyvät ja vereemme erittyy stressihormonia (jonka koira muuten haistaa). Jännityksen hallinta alkaa aina jännityksen tunnistamisesta ja tiedostamisesta. Tämän jälkeen voit alkaa miettiä omia keinojasi sen hallintaan. Jännityksen hallinta on samaan aikaan tunteiden hallintaa.
Kaikilla on omanlaisensa toimintatapa jännitykseen, mutta on mahdollista listata karkeasti neljä jännityksen ilmenemismuotoa: välttely, vaativuus, rentoutuminen ja fyysinen tekeminen. Mihin jännittäjätyyppiin sinä kuulut? Välttely
tuottaa välittömän hyvänolon tunteen
tuottaa tunteen että tilanteesta voi selvitä
olo helpottuu välttämällä tilanne kokonaan
pidemmän päälle et voi aina olla menemättä kisoihin joten tämä jännityksen purkukeino ei oikein toimi kisaamista ajatellen
Vaativuus (minä olen aivan selvästi tätä tyyppiä!)
mikään ei riitä, ei tosissaan riitä
tunne ettei ikinä yllä tavoitteisiin
vaativuuden kierteen muodostuminen - tavoite on koko ajan korkeampi ja korkeampi
mustavalkoinen ajattelu (kisat olivat joko huiput tai surkimusten surkimukset)
kaikki tai ei mitään -ajattelu
epäonnistumiset ovat aina heikkoutta
itseään kohtaan ollaan armottomia > vältetään tilanteita joissa voi epäonnistua
ei koskaan hyvää oloa suorituksista koska täydellistä suoritusta ei ole olemassakaan
nähdään vain epäonnistumiset
Rentoutuminen
lievittää fyysisiä tuntemuksia
parantaa keskittymiskykyä
täytyy erikseen opetella
erittäin toimiva keino kisoja ajatellen
Fyysinen tekeminen
liikkuminen piiskaa jännitystä entisestään
muille kertominen jännittämisestä saattaa auttaa (hyväksyntä siitä että jännitys on ok)
saattaa auttaa viemään ajatukset pois jännittämisestä hetkeksi
Liika on silti liikaa, myös jännityksessä. Liiallisen jännityksen tunnistat näistä oireista:
heikotus
hiotus
syketaajuuden liiallinen kohoaminen
veltot jalat
hermostuminen
lyhytpinnaisuus
ylitouhukkuus
epävarmuus
hajamielisyys
motoriikka pettää, kroppa ei tunnu omalta
tempo- ja rytmintaju katoaa
Vähän kuitenki pittää jänskättää, muuten kärsit kisa-apatiasta! Jos jänskätät liian vähän, oireisto näyttää tältä:
ei vaan kiinnosta
hitaus
huonotuulisuus
väsymys
happamuus
hitaat reaktiot
voimavarat eivät käytössä
voimattomuus
hidastuneet liikkeet
Sopiva määrä perhosia vatsassa tarkottaa tätä:
hyväntuulisuus
häiriönsieto kasvaa
suunnitelmallisuus lisääntyy
voimavarat ovat käytössä
fysiologiset toiminnot toimivat
Olisi hyvä miettiä, miten oma jännitys näkyy, missä tilanteessa se ilmenee, mistä se syntyy, mitä jännität ja missä se tuntuu. Minun jännitykseni näkyy pakonomaisina rutiinien palvomisena ennen kisoja ja niiden aikana. Koirien on ehdottoman pakosti tehtävä tarpeensa aamulla ennen kisoja tai melkein olen tunkemassa laksatiivia paimenten pepukkaan. Reppu on pakattava aina samalla tavalla. Vaatetuksen on oltava kuosissa. Lisäksi koirien lämmittelyt, ilmoittautumiset, rataantutustumiset, radan kertaamiset ym. tulevat rutiinin kautta.
Jännittäessäni muutun äkkipikaiseksi ja en kestä ollenkaan jos jokin meinaa sekoittaa pakkaa. Kivahdan heti jos jokin asia ei suju tai koirat perseilevät. Ja oikeestaan kaikki on koko ajan ja aina ja ikiaikaisesti tielläni. Kiire on pahin vihollinen, joka varsinkin nostaa kierroksia äärimmilleen. Jos koirien startit ovat kovinkin lähekkäin, lisää sekin jännitystä että kerkiinkö vai myöhästynkö. Jännitys alkaa usein jo kisailmoja naputtaessa, kisoja edeltävänä iltana ja kisapaikalle mennessä. Rataantutustuessa jännitys alkaa kadota ja viimeistään ekan startin jälkeen jännitys muuttuu sopivaksi, pieneksi skarppiuden tunteeksi. Ja illalla niellään parasetamolia ja ibuprofeenia päänsärkyyn!
Jännittämiseni syntyy vaativuus-ajatteluni kautta, kun ajattelen että nyt viimeistään on saatava pienetkin yksityiskohdat ohjauksessani hiottua ja koirille on saatava nyt taottua treeneissä vielä viimeisetkin opeteltavat asiat kuntoon ennen kisoja. Nollapeikko vaivaa myös, olisi aina kiva tehdä tuloksia ja ajattelen usein virheellisesti että maksoin kisoista turhaan jos emme tee yhtään tulosta.
Jännitän ensimmäistä virhettä radalla, ensimmäistä kosahdusta. Kun ensimmäinen virhe tulee, alan heti hällävälittää loppuradasta - ratahan on jo pielessä. Mustavalkoisuus on väärin, ja pitäisi osata iloita radan yksittäisistä hyvin menneistä kohdista eikä aina tarkastella rataa joko nollaratana tai ei-minään-ratana. Jännitän joskus myös yksittäisiä ihmisiä katsomossa, jos siellä on joku minulle merkityksellinen ihminen katsomassa rataamme. Tässä kohtaa varmaan punnitsen että ihmisarvoni tämän henkilön silmissä jotenkin laskisi jos epäonnistuisin nyt radalla. Tämäkin on täysin väärä ajatusmalli josta pitäisi päästä eroon. Jännitys tuntuu minulla ehkäpä jaloissa, lihaksissa, päässä... Vaikea määrittää! Tykyttelyn ainakin tunnistan (muutenki helposti sykkeet satasen luokkaa notta jännittäessä varmaan 180 hehe) ja ylitouhukkuuden.
Kuinka voit lievittää jännitystä?
suhtaudu myönteisesti itseesi ja koiraan
salli jännitys, tunteet ja virheet
huumori auttaa aina
naura epäonnistumisille ja itsellesi (ihhailen näitä ihmisiä!)
hyväksy se että kisoissa käynti ei ole pakko, vaan valinta
nauti kisatilanteesta ja nauti oikeestikki
hyväksy että virheitä sattuu kaikille ja kaikki jännittävät jotakin elämässään - jotkut sängynalusta ja jotkut kauppareissua, jotkut kisoja
opettele rentoutumaan ja keskittymään
tee mielikuvaharjoituksia
tunnista kuinka ajattelet itsestäsi
treenaa kisanomaisesti niin että jännittää
menneiden ja tulevien epäonnistumisten ajattelu ylläpitää ahdistusta ja lisää jännitystä joten plz lopeta se
vältä kahvia, sokeria ja tupakkaa kisapäivänä koska ne lisäävät jännitystä ja vältä näitä nyt muutenkin herranjestas ylleisen terveyden hyväks
tiedosta että pystyt mihin vain jos harjoittelet riittävästi (lentää et kuitenkaa ossaa senkin ihminen)
käy möllikisoissa
Rentoutuminen on moninainen taito jonka voi oppia
keskittymiskyky kehittyy
haitallinen jännitys vähenee
tunteiden säätelytaidot kohenevat
tavoitteena optimaalinen viretila
tuo tilaa oikeille ajatuksille ja tunteille jotka ohjaavat suoritusta oikeaan suuntaan
monta keinoa
lihasten tietoinen rentoutus yksi kehonosa kerrallaan
hengityksen laskeminen ja hengitystekniikka
muiden ajatusten poissiirto tietoisesti
musiikin kuuntelu, ehdollistuminen rentoon mielentilaan jonkin tietyn biisin avulla
vaatii 40 toistoa alkaen aina ensin rauhallisessa tilanteessa omalla kotisohvalla, että hiljalleen voi rentoutua myös kisatilanteessa rentoutumisrutiinin avulla
Keskittyminen mukana kisarepussa
keskittyminen on huomion kiinnittämistä olennaiseen asiaan
ulkopuoliset tekijät (tuomari, yleisö, melu, sää) vaikuttavat keskittymiseen mutta niihin ei voi itse vaikuttaa
sisäiset tekijät (negatiivinen ajattelu, tulospeikko, omat ja muiden odotukset, aiemmat kokemukset) ovat asioita joihin voit itse vaikuttaa
optimaalinen keskittyminen saavutetaan kun yleisvire on positiivinen ja luottavainen
mihin huomio siirtyy? mitkä ovat sinulle sopivat keinot saavuttaa riittävä keskittyminen? (keskityn riittävästi ajattelemalla rataa, rataa ja ainoastaan rataa ja jos ajatukseni harhailevat liikaa, palaan aina uudelleen ja uudelleen rataan jota läpikäyn mielessäni monta kertaa ennen omaa vuoroani)
suorituksen aikana on tavoitteena saavuttaa positiivinen, määrätietoinen, itseluottamuksellinen ja vapautunut tunnetila
älä arvioi omaa suoritustasi, keskity siihen mitä seuraavaksi tapahtuu
älä jää kiinni epäonnistumisiin (heti kun eka rima putoaa...)
et voi vaikuttaa menneeseen mutta tulevaan voit
Valmistautuminen ennen kaikkea ja kaikkea ensin
opettele liuta rentoutumis- ja keskittymisrutiineja
muodosta omat kisarutiinit
keskity itseesi ja koiraasi
onnensukat, amuletti, tietyt vaatteet, tukkatyyli... kaikilla omansa, joillakin ei mitään
ideana luoda henkistä varmuutta ja vahvuutta
läpikäy suoritus kisapaikalle saapumisesta koiran jäähdyttelyyn saakka
uskomuksilla on hurjasti voimaa psyykeeseen
ota kisapaikka haltuun - tee siitä itsellesi tuttu vaikkapa menemällä kerranki ajoissa paikalle
hyväksy että yllättäviä asioita voi tapahtua kisojen aikana - mieti miten toimit niissä ja miten tsemppaat itsesi uudelleen yllättävän tilanteen jälkeen (jos vieras koira karkaa radalle...)
Mielikuvaharjoittelussa on voimaa
yhdessä fyysisen harjoittelun kanssa tehokkaampaa kuin pelkkä fyysinen harjoittelu
tavoitteena tuttuus ja turvallisuus
mahdollistaa tunnetilojen ja tekniikoiden opettelun
luo oma kupla suorituksen ajaksi (flow, et näe muuta kuin itsesi ja koirasi, aika lentää ja suoritatte rataa täydellisen keskittymisen tilassa daadirlandaa)
kuivaharjoittelu auttaa muistamaan radan (aivot eivät erota oletko oikeasti radalla vai et, mutta muistat radan kuitenkin paremmin kun kuivaharjoittelet sitä etukäteen)
onnistuneen suorituksen jälkeen voidaan vahvistaa mielikuvaa onnistuneesta suorituksesta mielikuvaharjoittelulla
pohdi onnistuneen ja epäonnistuneen kokemuksen olotilaa - tavoitteena on saavuttaa mielikuvaharjoittelemalla samat tunteet
Tunnista väärät ajatukset
suurentelu (tuo rata pilasi koko kisauramme)
yliyleistäminen (kepit eivät koskaan ole onnistuneet ulkokentällä)
mustavalkoisuus (tämä rata oli aivan surkea ja aiempi rata täydellinen)
leimaaminen (tämän tuomarin radat eivät ole tehtävissä)
katastrofiajatukset (menetän ihmisarvoni tuttuni silmissä jos epäonnistumme nyt)
mielivaltaisuus (koska sataa vettä, epäonnistumme taatusti koska aiemminkin epäonnistuimme vesisateella ja varmasti just rankkasataa miun suorituksen aikana)
henkilökohtaisuus (nuo tuolla nauroivat, varmasti nauroivat minulle)
Itsepuhe kannustaa ja motivoi
käytä itsepuhetta ohjaavasti, älä tuomitsevasti - "tuossa en muista kuitenkaan ohjata riittävän selkeästi VS teen sokkarin tuossa kohdassa"
motivoi itseäsi itsepuheella "nyt on treenattu kovasti, annan siis kaikkeni tänään"
itsepuheessa saa olla röyhkeä kunhan muistaa olla uskottava eikä paineista itseään liikaa tavoitteenomaisuudella "tulimme näyttämään tänne mitä osaamme"
älä liitä omaa ihmisarvoasi suoritukseen
onhan itsepuheesi positiivista? jos ei niin tunnista negatiivisuus > pysäytä negatiivinen ajatus > käännä se positiiviseksi
ennen kisoja olisi hyvä saada vain hyvää palautetta treeneistä, koska heikkouksia ei enää kerkeä korjaamaan ennen kisoja ja esille tuodut heikkoudet vain rapisuttavat kisaitsetuntoa
onko oltava täydellinen ennen kisoja > ei ole!
Irtonaisia ajatuksia vielä tähän loppuun...
pessimisti ei pety (tyypillistä suomalaisille, ei turhia odotuksia itselle eikä muille? Negatiivisuus ei vieläkään ole hyvästä!)
joskus asiat tuppaavat kuin kasautumaan - koira ei tee tarpeitaan, rata ei ole meille suunniteltu, lähtöjärjestys on muuttunut... tämäkin vielä... ja tämä... havainnoi myös positiivisia asioita (ihana sää, kaverien kannustukset, sopivasti haastava rata, reilu tuomari...)
jos ilmoitat koiran radalle, oletat ehkä että koira on jo valmis kisoihin - miksi siis viljelet negatiivisia ajatuksia aina viime hetkille saakka ennen radalle menemistä? Tuskin edes olisit kisoissa jos koirasi ei mitenkään voisi suoriutua radasta (ellet ole hakemassa erikseen kisakokemusta keskeneräisellä koiralla)
korjaa vain se mikä on rikki
jos jokin ei toimi, vaihda menetelmää
tee enemmän sitä mikä toimii
ole läsnä hetkessä
koiran osaamiseen et voi vaikuttaa enää kisatilanteessa
ja vielä kerran, jos jännittää > JES, AKSA MERKITSEE SINULLE JOTAKIN!! Se on sinulle merkityksellistä ja arvokasta!
Tasaiseen tahtiin epiksiä ja virallisia kisoja + (kahdet epikset, neljät viralliset, Caran mediöitymisen takia missattiin monet kisat tuomarivalikoinnin takia)
Kisoissa turhan varmistelun ja koiran kyljessä kiinni menemisen sijaan luota koiraan ja JUOKSE! +/- (edelleen toisinaan varmistelen ja hidastelen muissa kuin kotikisoissa)
Lähdössä odottaminen kovilla kierroksilla käydessä vaikeaa > jalkojen välissä oleminen ei toimi > sivu? + (molemmat odottavat nykyään alussa sivulla suht hienosti, häiriötä näihin on treenattu paljon)
Oman kisajännityksen hillitseminen > rennompi kisafiilis > onnistuminen +- (toisinaan onnistuu, toisinaan ei)
Lisää kisanomaisia treenejä +- (ois voinu olla enemmänkin)
Takaaleikkaukset ja valssien ajoitukset kuntoon -/+ (takaaleikkuut nounou, valssi kai jo parempi)
Lisää irtoamista +- (vielä vaan lisää treeniä, tosin parempaan suuntaan mentiin tässäkin)
Juoksukontakteja, jotta kontaktit saadaan nopeammiksi + (juoksareita en opettanut mutta en vaadi enää 2o2o, ja silti juoksarit A:lla ja puomilla toimivat, keinulla saa tietysti edelleen olla 4o4o)
Ohjaustaitojen kehittäminen- kepeille ja putkeen ohjaaminen tarkemmaksi ja varmemmaksi, käteenoton ja irtoamisen (kuminauha-ajatus) perusteltu käyttö ja kehittäminen + (kepeille ohjaan hyvin, putkeen lähetän nyt kauempaa, enkä enää huutele epäloogisesti tännetänne)
Viretilan ja motivaation hallinta - kuinka säädellä ohjausta koiran vallitsevan viretilan mukaan ja kuinka motivoida koira yhteistyöhön sekä oikean palkkaustekniikan käyttö suhteessa meneillään olevaan tehtävään +- (vielä joudumme välillä pohtimaan palkkaamista, viretila säilyy nyt tasaisena)
Suunnitelmallisuus ja siinä pysyminen, ajatus mukana treeneissä - mihin keskitymme kussakin treeneissä - (ois voinu tehdä ajatustyötä enemmänki)
Ohjaustekniikoiden kertaaminen - ai mikä kääns ja montako astetta? - (näitä ei tullu kerrattua riittävästi)
Luuletko että toteutuvat? Ainahan saa luulla.
Tavoitteet vuodelle 2016
Cicaro 2-luokkaan ja Caramel 3-luokkaan
Takaaleikkaukset, hirtto ja persjättö kuntoon
Oikean palkkaustekniikan käyttö suhteessa meneillään olevaan tehtävään, vaihtelevuus palkkaustekniikassa
Kisanomaisia treenejä ja suunnitelmallisuutta treenaamiseen
Estehakuisuutta molemmille
B' Chestnutin (Jekku) tapaaminen
Kepeille kisavarmuutta
Mentaaliharjoitukset ennen kisoja > kisajännitys kuriin
Suunnitelmallisuutta treeneihin
Itsenäistä treenaamista vähintään kerran kuukaudessa
Höpsö kisapäivä, mukana Aava ja omistajansa. Luulimme että matka kisapaikalle kestää puoli tuntia oletettua pidempään, ja vasta lähempänä Pieksämäkeä tajusimme miksi tunnin ajomatka mystisesti venähtikin puoleksitoista tunniksi. Ehkä oikea osoite navikassa auttaisi asiaa?
Ensinnäkin kisapäivän yksi suurimmista huolenaiheista. Tämä oli se pelätty päivä jonka jälkeen ennen tavanomaiset kisarutiinimme - kisapaikalle raahautuminen tunti etukäteen ja kisojen valikointi tuomarin perusteella - päättyisivät. Caran kokoluokan määrittäminen. Lukemattomat paniikkikotimittaukset paksun kirjan ja rullamitan avulla päättyisivät. Joku kertoisi viimeisen tuomion, tuleeko minun äärimmäisestä rajatapauksestani medi vai maksi. Pahin pelkoni oli että siitä tulee pikkumaksi joka joutuu kisaamaan pikkumaksina ja rasittamaan itseään suotta liian korkeilla esteillä. Voisinko edes kisata sellaisen koiran kanssa, olisiko se väärin koiraa kohtaan? Olisiko meillä enää mitään mahdollisuuksia edetä?
Tuomarina kisoissa oli S. Mikkilä, jolle luotin koirani tulevaisuuden. Ei muuta kuin koira seisomaan palkintotasolle ja tuomari hakemaan mittakeppi autosta. Minua pyydettiin heti siirtymään pois koirani luota, jos koira vain pysyisi hetken aloillaan ilman minua. Ja pysyihän se. Odottelin vähän kauempana, Cara minua korvat pystyssä toljotellen kun vieraat ihmiset häsläsivät sen ympärillä. Tuomari mittaili puolen minuutin ajan ja siirtyi kirjaamaan kisakirjaamme mittaustulosta. Kuulin mielestäni vaimeasti sanan medi, mutta olin edelleen piinaavan hetken verran tietämätön Caran säkäluokasta.
Jännittää? Nope.....
Hetken hiljaisuuden jälkeen tuomari kysyi, miksi Cara oli jo merkitty rastilla ruutuun maksiksi ja tokaisin että ekoissa kisoissamme tuomari kerkesi sen siihen laittaa ennen kuin päättikin laittaa koiran kiertoon. Tähän tuomari kommentoi odottamani sanat; "mutta eihän se tuohon kuulu, täähän kuuluu tähän" - vetäen yli maksimerkinnän ja merkiten Caran kokoluokan mediksi. Se on medi. Ei ole totta. Minun Caramel on medi. Se ei enää ikimaailmassa joudu hyppäämään sille liian korkeita esteitä. En joudu enää treenaamaan sille maksikorkuista rengasta, muuria tai hyppyjä "koska jos siitä tuleekin maksi". Olin aina sanonut pessimistinä että on hyvin epätodennäköistä että tästä koirasta joku medin taikoo. Vaan Pieksämäellä taisi olla hieman taikaa ilmassa - vai oliko sittenkin mittauskepissä.
Hetken aikaa "se on medi se on medi" - hihkuttuani ja Caraa äänekkäästi kehuttuani lähdimme ensimmäiseen rataantutustumiseen. Kisapäivän aikataulut eivät oikein pitäneet paikkaansa joten odottelua oli paljon. Ainakin kerkesi lämpätä ja jäähdytellä koiraa ja seurustella ihmisten kanssa. Siskoni oli tuonut paikalle Auroran koska otan Auroran hoitoon siskoni työharjoittelun takia. Aurora ja minun likat nostivat rähäkän pystyyn lämppälenkillä, mutta tilanne oli onneksi pelkkää ääntä. Aurora on kerran tikannut Caralta silmän turpeeseen joten olen nyt aika varuillani näiden tilanteiden kohdalla ja lopetan tilanteet heti alkumurinaan. Koirat kyräilivät ensin toisilleen ja Cicaroa tilanne selvästi ahdisti, mutta koko kolmikko odotti jo jonkun ajan päästä kiltisti samassa takakontissa.
Ja sitten itse asiaan. Radat eivät oikein ottaneet sujuakseen. En minä ennen näin paljoa ole kisoissa jännittänyt. En ohjannut ollenkaan niin kuin treeneissä, ja se näkyi koirien suorituksissa. Radat olivat niin helppoja ettei helpompia varmaan voi ollakaan. Ja silti niistä ei nollia irronnut. Jos tuollaiset radat olisi ollut treeneissä, ei nollilta olisi voinut välttyä. Vaan kisat tuovat aina oman jännityksensä ratoihin, ja nyt ymmärrän oikeasti mitä on se kisaosaaminen josta toisinaan puhutaan. Sinun on osattava myös kisata. Eli hallittava oma jännityksesi ja ohjattava koiraa aivan niin kuin treeneissä. Minä ohjasin liikaa varmistellen, liian läheltä koiraa, annoin koirille huonot linjat kontakteille, ohjaukseni oli töksähtelevää, en juossut tarpeeksi lujaa vaan lähinnä jolkottelin... Jo ennen radoille menemistä tuntui kuin en osaisi ohjata koiraa ollenkaan. Oma kroppa ei tuntunut omalta. Miten tätä ajetaan??
Seuraavana lyhyet pohdinnat radoista. Siksi kai sitä kisataan, jotta nähdään missä pitää edelleen kehittyä ja mitä pitää treenata vielä vähän enemmän?
A-agilityrata Cicaro 15rv 31,27s
Kymppi kepeiltä, vitonen puomille kiellosta
Malttoi hyvin lähdössä
Nopea eläin!
Oma ohjaus töksähtelevää
Hyvä A-esteelle meno, hyvä alastulo, nopea suoritus!
Hieno rengas,
Neljäsosalentokeinu, ei aivan malttanut odottaa keinun kolahdusta
Hienosti putkeen
Haki hyvin keppien aloitusvälin, mutta kepeillä ei hermo riittänyt vaan jätti kesken
Juoksi ohi puomin ylösnousun, koiran vauhtiin nähden liian myöhäinen kääntö puomille
A-agilityrata Caramel 10rv 17,50s
Kielto A:lta, viitonen kepeiltä
Hyvä A:n alastulo, mutta huono linja A-esteelle, oma liike ohjasi koiran ohi A-esteen nousun
Malttoi hienosti lähdössä
Kepeille haki hienosti suorassakin kulmassa, mutta kepit jäivät kesken jo hyvissä ajoin
Hieno keinu
Hyvä putkeen meneminen
B-agilityrata Cicaro HYL
Ei malttanut lähdössä, seisoi ja haukkui
Nopea koira jälleen!
Hieno puomi
Hienosti haki keppien ekan välin ja suoritti nopeasti kunnes jälleen viimeisillä väleillä keskeytti
Keppien loppu meni säheltämiseksi, koira ei mennyt kaikkia välejä ennen kuin lähetin sen putkeen > HYL
Ulkoputkeen lähetys onnistui
A:lla takaaleikkaus myöhässä, koira juoksi liikkeeni mukana ohi A:n ylösnousulta
Hyppyjä takaakiertäessä valssi venähti liikaa, jolloin koira tuli ohi hypyn
B-agilityrata Caramel HYL
Kepeiltä virheitä, kunnes väärästä hypystä HYL
Malttoi hyvin lähdössä
Puomi tosi kiva
Keppien aloitus varma ja suoritus nopea, vasta viimeisissä väleissä keskeytti
Ulkoputkeen lähetys onnistui
Hieno keinu
Hyvä takaaleikkaus A:lle
Koira ei ollut lukinnut hyppyä ennen kuin vedin itse koiran liikkeelläni pois hypyltä > hyppäsi väärän esteen
Mitä treenataan jatkossa
Kisoissa turhan varmistelun ja koiran kyljessä kiinni menemisen sijaan luota koiraan ja JUOKSE!
Lähdössä odottaminen kovilla kierroksilla käydessä vaikeaa > jalkojen välissä oleminen ei toimi > sivu?
Oman kisajännityksen hillitseminen > rennompi kisafiilis > onnistuminen
Pureudun hetkeksi keppien maailmaan. Keppien opettamiseen on olemassa tietysti monta tekniikkaa, ja sama tekniikka ei sovi joka koiralle. Jos jokin tekniikka ei toimi, vaihda tekniikkaa. Ikuisesti ei kannata junnata samaa tekniikkaa, jos koiran kepittelyssä ei tunnun tulevan edistymistä. Taantumisiakin tulee, joten välillä olisi hyvä palata helpompiin tehtäviin keppien kanssa ja palkata koiraa niistä, jotta varmuus kepeillä säilyisi. Pitää muistaa että kepit ovat koiralle fyysisesti haastava este, ja yleensä kepit koetaan kaikkein aikaavievimmäksi ja vaikeimmaksi esteeksi agilityssä, joka vie kauan aikaa opettaa. Vaan poikkeus vahvistaa jälleen säännön - joku koira oppii kepit muutamalla opetuskerralla, kuten eräs kasvattini.
Tekniikoita, joilla kepit voidaan opettaa ovat houkuttelu, vinokepit, kujakepit, etuperin ketjutus, takaperin ketjutus, ohjurit, verkot ja 2x2.
Kuinka koiraa tulisi palkata kepeillä? Palkkaaminen itsessään on älyttömän laaja aihe josta vasta kirjoitin oman ajankohtaispostauksensa, mutta meillä ainakin kepeillä parhaiten toimii etupalkka. Etupalkka voi olla keppien lopussa odottava targetti, namiautomaatti, namirasia tai heittonami. Liian lähelle keppien loppua asetettu herkkutargetti saattaa hidastaa koiran vauhtia keppien loppupäässä kun koira alkaa ennakoimaan että palkka on heti keppien lopussa. Jotta vauhti säilyisi jatkossakin loppuun saakka, olisi palkka hyvä asettaa vaikka keppien jälkeisen hypyn taakse. Tällöin koira ei ala ennakoimaan, onko palkka aina heti keppien lopussa vai pitääkö sen jatkaa vielä vauhdilla matkaansa keppien jälkeenkin palkan saavuttaakseen.
Kannattaakos koiraa käskyttää koko keppien suorittamisen ajan? Tästä tunnutaan olevan montaa mieltä. Kepeillä jatkuva käskyttäminen saattaa sekoittaa koiran kepitysrytmin ja ainakin jatkuva kepikepikepin hokeminen hengästyttää ohjaajaa jos ei muuta. Itsenäisyyttä ajatellen yhden käskysanan sanominen olisi ideaali - koira tietäisi suorittaa keppiesteen alusta loppuun saakka, ilman että se tarvitsee jatkuvaa sanallista tukea ohjaajaltaan. Asiassa on kuitenkin toinenkin puoli, nimittäin joku koira saattaa saada ohjaajan jatkuvasta keppikomennosta lisää pontta keppien suorittamiseen. Ei siis ole oikeaa tai väärää menetelmää. Oma tavoitteeni on että koira suorittaisi kepit yhdellä käskysanalla, sillä jatkuva hokeminen tuntuu typerältä ja hengästyttää.
Kuinka voi saavuttaa itsenäiset kepit? Jos alusta saakka liikkuu koiran kyljessä kiinni koiran pujotellessa, niin tottakai koira hämmentyy jos yhtäkkiä erkanet sen viereltä. Ja jos taas koira on tottunut aina saamaan palkan suoraan kädestäsi keppien lopussa, sen fokus on todennäköisesti sinun kädessäsi. Ja jos kätesi erkaantuu koirasta, sen fokus siirtyy pois kepeiltä. Jos taas fokus on keppien lopussa, koira kestää paremmin ohjaajasta tulevia häiriötä pujotellessaan. Toisaalta, jos koira on oppinut että se saa palkan aina keppien lopussa (takaperinketjutus), se odottaa eniten keppien loppupäätä. Jos koira on opetettu etuperin ketjuttamalla, se ei odota keppien loppupäätä yhtä hanakasti kuin keppien alkupäätä. Etuperin ketjuttaen opetettu koira saattaa siis hidastaa vauhtiaan keppien loppua kohti. Tämän vuoksi takaperin ketjutus tuntuu olevan kova juttu tällä hetkellä.
Asioita joita kannattaa ehdottomasti himotreenata keppien saralla ovat erilaiset keppikulmat ja etäisyyden kasvattaminen kepeille koiraa lähetettäessä. Pääsääntönä pidetään kaikessa eläimen kouluttamisessa, että kerralla saa vaikeuttaa vain yhtä tekijää: jos vaikeutat keppikulmaa, et saa kasvattaa kepeille lähettämismatkaa, ja sama toisinpäin. Koiran tulee hakea oikea keppiväli eri kulmista ja hallita keskeytymätön pujottelu teknisesti. Koiran tulee malttaa pujotella aina loppuun saakka, joten viimeisen keppivälin palkkaamista tulee ehdottomasti korostaa, ja liian aikaisin kepeiltä poistumisesta tulee aina seurata keppien uusiminen alusta saakka, ei keppien puolivälistä.
Minä opetin koirani kepeille alun alkaen ohjureilla, koira hihnassa antaen koiran itse miettiä reittinsä keppien alusta niiden loppuun saakka. Lisäksi hyödynsin etuperin ketjutusta palkaten aina kauempaa ja kauempaa ensimmäisestä välistä. Tulevaisuudessa aion hyödyntää ensin takaperin ketjutusta, 2x2 tekniikkaa, vinokeppejä tai kujakeppejä. Niillä saa todennäköisemmin itsenäisesti kepit suorittavan koiran.
Koira voi suorittaa kepit joko single-steppaamalla eli yksi tassu kerrallaan pujotellen ("bordercollietyyli"), tai sitten se voi bouncata tasajaloin pujottelemalla (pikkukoirat, sheltit esim.). En keksi tähän hätään luntata mistään kumpi on parempi, nopeampi tai koiraa säästävämpi tyyli, mutta omaan silmääni bouncaaminen näyttää nätimmältä. Epäilen kuitenkin sen olevan hitaampi menetelmä. Tässä vielä loistava keppiartikkeli englanniksi jossa lisää näistä askeltyyleistä kepitellessä.
Me saimme omat kepit joskus kesäkuussa, kun veljeni tekaisi pyynnöstäni meille kepit oikeissa mitoissa. Elokuun aikana aloimme harjoittelemaan keppejä vähintään 2 kertaa viikossa. Koska joudun ajamaan lähikentälle keppien ja koirien kanssa, on kiusaus treenien pidentämiseen suuri. Lisää toistoja, lisää keppikulmia, lisää välimatkaa... Olen onneksi välttänyt kiusauksen ja lopettanut aina ajoissa kun koirilla olisi vielä hyvä tatsi tehdä lisää. Kepeistä ei saa tulla pakkopullaa! Olen myös yrittänyt pitää itselleni kristallin kirkkaana, millainen on milloinkin toivottu, onnistunut, supersuoritus. Tällä hetkellä haetaan varmuutta ja enemmän onnistuneita suorituksia kuin vauhtia tai etäisyyttä ja eri keppikulmien hallintaa. Olen kuitenkin harjoitellut myös etäisyyttä ja kulmia siinä sivussa.
Aloitimme keppitreenit kolmisen viikkoa ennen Mikkelin kisoja. Viimeisimmissä keppitreeneissä olen havainnut, etten saa luoda Kipalle liikaa painetta tuijottamalla sitä tai ohjaamalla sitä liian läheltä - enkä toisaalta liian kaukaakaan. Kokeilin likoille eri lähestymiskäskyjä, käsiohjauksia, etäisyyksiä, polkaisuja, kulmia, palkan etäisyyttä, omaa liikkumista joko sivulla, viistoon tai aloillaan. Epäonnistuneista suorituksista saan edelleen haukut kummaltakin koiralta, ja pyrinkin siihen ettei epäonnistumisia tule kerrallaan liikaa peräkkäin. Helpotan tehtävää jos kolmannellakaan yrityksellä ei tule virheetöntä suoritusta. Olemme tehneet harjoituksia 3, 6 ja myöhemmin 12 kepillä. Tavoitteena on kasvattaa molemmille likoille itsevarmuutta kepeille ja minulle itselleni varsinkin - me pystytään suorittamaan kepit. Minun täytyy vain oppia ohjaamaan ne oikein enkä saa aina muuttua kuin toiseksi ihmiseksi kun vuorossa radalla ovat kepit. Moni ihminen on sanonut että koko olemukseni ja äänensävyni muuttuu kun lähestymme keppejä; ai kamala!
Ainoalle ja oikealle palkalle eli etupalkalle juoksemiseen kannustan koiria ehdottomasti, ja minun käsiini likat eivät enää katso yhtä tiiviisti eivätkä ne keskeytä keppejä vaan tekevät ne useammin loppuun, koska jos kepit jäävät kesken, ne aloitetaan aina alusta. Viimeinen väli ohittuu enää vain jos itse kiirehdin liikaa lopussa.
Nyt ohjaan kepit näköjään niin että lähetän koiran yhdellä kepikepi käskysanalla kepeille hieman alkuväliä kohti polkaisemalla. Kun koira menee ensimmäisen välin, sanon jes ja jatkan "mene vaan mene vaan" hokemaa. Kuljen noin metrin koiran edellä, metrin tai kahden etäisyydellä koirasta ja lopussa vähän hidastan vauhtiani jotta viimeinenkin väli tulee varmasti mentyä. Jos koirat epäonnistuvat, sanon suoraan "oho!" sillä jos vain hiljenisin, ne eivät varmaan koskaan oppisi kepittelemään ilman jatkuvaa hokemista epäonnistumisen luulossa. Tulevaisuudessa voin toivottavasti ohjata kepit millä tavalla tahansa, eivätkä koirat ota minusta häiriötä.
Jatkossa tulisi vielä välttää tekemästä äkkiliikkeitä jos kepit menevät väärin, etteivät koirat tulevaisuudessa keskeyttäisi keppejä aina jos vähänkin liikahdan omituiseen suuntaan keppien aikana. En myöskään saa hidastaa kepeillä liikaa tai muuntaa ääntä liian matalaksi. Ekaa ja vikaa väliä meidän ehkäpä pitäisi naksutella, vaan toisaalta siinä piilee riski että likat alkavat heti ekan välin jälkeen odottamaan palkkaa. Olisiko heittää vinkkejä ekan ja vikan välin vahvistamiseen? Targettia on tungettu ainakin ekaan ja vikaan väliin aikaisemmin, anything else?
Itsetehtyjen keppien hinta ja tekeminen
Suoraa lattarautaa 6,6 metriä (minulle ilmainen)
Ontot pyörömetallipätkät 60cm välein joihin kepit tökitään pystyyn (minulle ilmaiset)
Pultit ja mutterit 2€
Lakkabensiini 4,50€
Pohjamaali (minulle ilmainen)
Pintamaali (minulle ilmainen)
Pensselit 4,90€
Hiomapaperi 2,55€
16mm ulkohalkaisijaltaan olevat kepit 12kpl, eli sähköjohdon suojaputkea (minulle ilmaiset)
Keppien yhteishinnaksi minun kohdallani muodostui siis 13,95€ ja veljelleni heittämä vaivanpalkka. Keppien hinnaksi voisi arviolta näillä materiaaleilla tulla noin 40-70€ jos kaikki pitäisi ostaa. Jos metallityöt eivät suju, ei näitä oikein voi valmistaa ihan kuka tahansa, mutta kannattaa kysellä lähipiiristä jos jollakin olisi taitoja.
Kepit valmistuu...
Aikalailla valmiit diy-kepit!
Ensin veljeni teki raudasta rungon kepeille, jonka jälkeen alkoi minun osuuteni. Hioin ja valelin keppirungon lakkabensiinillä. Kuivettuaan keppirunko sai pintaansa pohjamaalin, ja sen kuivettua vielä pintamaalin. Nyt kepit voitiin koota eli tukijalat pultattiin kiinni runkoon. Keppitelineeseen nakkelin pystyyn 12 keppiä ja kepit olivat valmiit.
Oon kyllä valtavan onnellinen omista kepeistä. Kerta viikkoon treenit eivät mitenkään riittäisi keppien saamiseksi kisavalmiiksi. Aikaa treeneissä on niin vähän, että hermostun ja turhaudun koska tiedän ajan koko ajan kuluvan säheltäessämme. Kepeillä tulee siksi toisinaan komennettua koiria aivan liikaa. Nyt saan kaikessa rauhassa treenata koiria vähemmillä kierroksilla joten tulosta odotellaan syntyväksi. Kepit sidoin muuten vielä tarrakiinnitteisillä suksenpidikkeillä kiinni toisiinsa, joten nyt ne on helppo kantaa mukana. Painoa niillä on noin 3kg kaikkinensa. Ja koska ne ovat neliosaiset, ne saa helposti kokoon kulkemaan pienessäkin autossa ja voi harjoitella halutessaan eri keppimäärillä.
