Agivalmennus

12.3. käytiin aamulla Tanja Kurikan agilityvalmennuksessa Cicaron kanssa, ja samalla ensimmäisessä agivalkassa ikuna. Treeniaikaa oli normaaliin viikkotreeniin nähden tuplasti (10min + 10min), joten Cicaro oli jo hieman väsynyt seuraavalla kierroksella. Toin ennen valmennusta esille että haluaisin saada vinkkejä Cicaron kuumumiseen kisatilanteissa.

Alkuun tehtiin fysiikkaharjoituksia ohjaajille: nopeita pyrähdyksiä ja jarrutuksia, nopeita suunnanmuutoksia, selkä- ja vatsalihasliikkeitä sekä nopeita valsseja suoralla. Ihanteellinen agilityohjaaja on fyysisesti tasapainoinen, sillä jos jossakin kohtaa kroppaa on heikko kohta, aivot säästelevät tätä aluetta tapaturman välttääkseen, eikä kroppa voi tällöin toimia täysillä.

Ohjaajan liikkuminen radalla mahdollisimman tehokkaasti on kiinni kolmesta tekijästä: nopeista kiihdytyksistä, jarrutuksista ja suunnanmuutoksista. Työ tehdään pääasiassa jaloilla ja lantiolla. Juostessa käsien pitäminen 90 asteen koukussa ja liikuttaminen lähellä vartaloa taskusta kasvojen kohdalle antaa parhaan nopeuden edetä radalla.




Mielenkiintoinen huomio oli se, että käytämme aivoistamme vain 2% kapasiteettia, kun harjoittelemme esim. uutta ohjauskuviota. Se on siksi niin hemmetin hidasta siinä vaiheessa. Kun treenaamme hyväntuulisena ja toistamme samaa liikesarjaa riittävästi, se tipahtaa tietoisen tekemisen alueelta automaation tasolle, ja kun valmentaja huutaa kesken radan että tee valssi, se tulee sieltä automaattisesti miettimättä. Silloin kyseessä on automaattinen toiminto, ja toiminto tapahtuu hyvin nopeasti koska sen suorittamiseen ei tarvita sen kummempia miettimisiä. 98%:sti radalla etenemisemme on tätä tällaista automaatiota. Jokaista liikettä radalla tulee siksi harjoitella niin paljon, että niistä tulee automaattisia. Toisto on kaiken avain, ja nimenomaan tietoinen toisto eikä se että liikkeitä nyt vaan tehdään kesken radan sen kummemmin miettimättä.

Valmennusrata

Cicaro oli valkassa hyvällä päällä ja toimi oikein näppärästi. Alkuun teimme focusharjoituksia, ja seuraavalla kierroksella katsoimme menoamme yleisesti. Radan alku oli pitkälti paikallaan ohjaamista, joten tässä kokeilimme Cicaron vauhdin hiipuessa tehoaskeleita. Tein korostuneen nopeita kiihdytyksiä kohti seuraavaa estettä vaikka esteet olivat hyvin lähellä toisiaan. Koiran vauhti ei hyytynyt ja se kiihdytti nopeasti esteeltä toiselle! Eron ns. "normaaliin ohjaamiseen" huomasi heti. Tätä hyödynnämme jatkossa ehdottomasti.

Toisella kierroksella keskityimme keppien aloitukseen. Kepeillä voin auttaa sitä kääntämällä hieman yläkroppaa sitä kohti, jotta se ymmärtää hakea paremmin aloitusvälin, ja antaa samalla tukea etummaisella kädelläni kuitenkin ohjaten sen kepeille taimmaisella kädellä. Valssissa voisin edelleen suorittaa valssin nopeammin loppuun eli en saa jäädä puolitiehen, tai valssi valuu.

Cicarolle toimii välistävedoilla käden avaaminen, sillä sitä se lukee hienosti. Cicaro muuttaa focustaan esteistä liiaksi ohjaajaan kuumuessaan. Tämä näkyy mm. kisasuorituksissa keppivaikeuksina ja yleisenä hermostuneisuutena ja sähläämisenä. Eihän ohjaajaa tapittava ja komentava koira voi suorittaa rataa. Yleisesti minulla on hyvä tyyli ohjata koiraa sekä tarkka ajoitus koiran vapautuksissa ja palkkaamisessa.

Estefocuspeli 1 Koira jätetään istumaan, ja kun koira katsoo estettä, se vapautetaan esteelle. Voi jatkaa yhden esteen jälkeen kahdella esteellä jne.

Estefocuspeli 2 Viedään namitarget askeleen päähän hypyltä hypyn siivekkeen taakse koiran kanssa, ja koira lähetetään esteelle. Kun koira on lukinnut esteen, käännytäänkin napakasti vastakkaiseen suuntaan. Koiran tulee suorittaa este vaikka ohjaajan liike muuttuu. Tätä voi vaikeuttaa lähettämällä koiraa esteelle kauempaa ja kääntymällä itse napakammin ja aikaisemmin vastakkaiseen suuntaan.

Estefocuspeli 3 Kävellään pienin askelin ja koiralle ei anneta käskyä edetä radalla ennen kuin se katsoo estettä, jolloin kiihdytetään vauhtia ja annetaan koiralle käsky edetä radalla. Jos koiran focus palaa liiaksi takaisin ohjaajaan, töpötetään jälleen ja odotetaan koiralta estefocusta.

Nuuskimispeli Koiralle heitetään nami maahan nuuskittavaksi kun se vilkaisee ohjaajaa - nuuskimisesta tehdään näin luvallista ja luvanvaraista toimintaa (vertaa käskystä haukkuminen). Koira nuuskii ikuisesti, jos sitä vain kielletään nuuskimasta. Se ei tiedä mitä toista toimintoa se sen sijaan suorittaisi, joten se on sille turhauttavaa jos aina vain passivoidaan ja kielletään. Miksi emme hyödyntäisi koiralle mielekästä vahvistetta? Leikitetäänhän koiria pallollakin koska se siitä tykkää. Haistelu saattaa tuntua ohjaajasta vaikealta ja epäkonkreettiselta ja vaikeasti hallittavalta tavalta palkata koira, joten siksi se mieluummin kielletään kokonaan.

Virepeli Koiralle opetetaan rauhoittava toiminto, jonka suorittamalla se saa jatkaa tehtäväänsä kuten radan suorittamista. Koira oppii näin säätelemään itse viretilaansa. Koira opetetaan esim. menemään maahan ja painamaan leuka maahan aina, kun sen viretila on liian korkea. Koira vapautetaan jatkamaan tehtäväänsä vasta kun se suorittaa tämän toiminnon rauhallisesti.

Muita huomioita:

• Nuorelle koiralle (Cismetiä ajatellen) kannattaa opettaa tulevaisuutta ajatellen poispäinkääntö ja vippaus. Kun se oppii varhain kääntymään ohjaajasta pois päin, siltä sujuvat jatkossa monet muutoin haastavat asiat

Ja eikun taas yrittämään sunnuntaina.

Koulutusohjaajan jatkokurssi

Nyt on jatkokouluttauduttu, jee. Olipa kiva kurssi. Ei edes kurssin vastaisena torstaina alkanut mahatauti laskenut tunnelmaa, vaikka yleistilaa se pariksi päiväksi laskikin. Olin hakemassa Cismetiä kotikotoa, ja siellähän se tauti alkoi eli yövyttiin sitten kotikotona kun ei viittiny lähteä tunniksi rattiinkaan oksentamaan. Ah ihanuutta. Uravalintoja, kuka haluaa saada töistä mahataudin ja kuka ei.

Perjantai kului pakkonärppien ruokaa ja kurssia valmistellessa. Kurssin alkuperäinen järjestäjä oli jo järkännyt kaiken valmiiksi kurssia varten, eli minä vain laitoin hallimme kurssikuntoon. Kolmen ceen kööri eli CCC oli mukana kurssilla ollen vuorotellen hallissa. Tytöt toki ootteli kiltisti sivussa mutta niin teki Cismekin hetken aikaa protestoituaan häkkiin joutumista. Välillä se tylsistyi uudelleen ja vinkui, mutta odottelin aina että se hiljenee hetkeksi. Ja eikun palkkaa turpavärkkiin. Välillä käytiin leikkimässä ja pisulenkillä. Isot tytöt pääs lauantaina melkein 4km juoksulenkillekin kun yksi kurssilaisista halusi juoksukaverin lenkilleen. Ensin likat protestoi ja katteli taakseen, eivät meinanneet suostua lähtemään vieraan mukaan lenkkeilemään. Oli ne kuulema porttien ulkopuolella viimein hyväksyny että mennään sitte. Autoon eivät meinanneet suostua menemään kans, koska äiti apua joku vie meidät pois. Hehee.



Lauantaita väritti vielä pisulenkillä kohdattu irtokoira, joka oli alle vuosikas yorkkimix. Omistajaa ei ensin näkynyt mailla ei halmeilla, ja nuori koira yritti epätoivoisesti ja viluissaan lähestyä meidän koirakööriämme. Jokaisella meistä oli vähintään kaksi koiraa hihnassa, joten ihmisen kättä väistävän pikkukoiran kiinni nappaaminen vilkkaan tien varressa osoittautui hankalaksi hommaksi. Saatiin pentu kiinni ja yksi meistä lähti viemään sitä minun autooni häkkiin, kun me muut jatkoimme eteenpäin siinä toivossa että löytäisimme omistajan.

Hetken kuluttua omistaja ilmestyikin - humalassa ja koiraansa takaisin ärjyen. Auton luona päätimme että emme anna koiraa takaisin omistajalle. Omistaja oli aggressiivinen, ja yritin sanoa että koiraa ei saa enää tässä vaiheessa rangaista. Omistaja olisi halunnut että vapautan koiran jotta hän testailee tuleeko koira nyt luokse. Huhhei... Sitten hän pyysi että voisimmeko pitää koiraa muutaman viikon ajan hoidossa tiloissamme. No emme tietenkään. Annoin kaksi vaihtoehtoa - joko hankit jonkun ystävän hakemaan koiran lähitunteina tai vien sen päivän päätteeksi löytäeläinsuojaan.

Omistajaa ei paljoa koira kiinnostanut, ja hän lähti pois paikalta. Otimme koiran loppukurssiksi halliimme lämpimään, koska se tärisi kylmästä. Se sai vettä, ruokaa ja huomiota. Se oli kurssin virallinen maskotti, ja illalla vein sen löytöeläinsuojaan.



Cismet joutui sunnuntaina odottamaan autossa pidemmän pätkän jossain vaiheessa. Se oli tuona aikana syönyt valjaat päältänsä (tai no rikkonut) ja silputtanut makuualustan. Onneks tilasin makuualustoja lisää. Pennun tuholista vaan jatkuu ja jatkuu... Miks se kotikotona silputtaa vaan pahvia ja puuta. Okei, kasan pantoja ja hihnoja ja pari mattoa se on sielläkin silputtanut. Hyvin herkästi tylsistyvää sorttia on neiti! Sitä sanottiin kurssilla karjakoiraksi ja sittemmin aussiksi. Cica ja Cara sai toimia demokoirina saksalaisen ja pyöräytyksen esittelyssä sunnuntaina. Kurssin lopuksi tehtiin vielä porukassa fysiikkatreenit ohjaajille, eli eipä hengästymiseltä ja hikoilulta vältytty sittenkään. Kurssitehtävän palauttamista vaille valmis setti.




Tytöt muisti jo unohdetun harrastuksensa - pudotetaan takit ripustuslenksut rikkoen naulakosta, jotta päästään syömään lenkeiltä taskuihin unohtuneet namit. Inhoon ommella nuita lenksuja paikoilleen, ja jos taskut unohtuu takeista kiinni, niin koirat repii taskut rikki. Onneks oon muistanu jättää taskut auki niin ovat "vaan" rikkoneet lenksut. Kylläpä Meli siristeli silmiä kun toruin takkien tiputtelusta. Cica heilutteli häntää ja katto vähän vajaaälysen näkösenä että kiva ku tulit kotiin.

PSSST. Mitäs tahotte 350 lukijan kunniaksi - arvontaanko vaikka jotakin, vai haluatteko jonkun erikoispostauksen? Ehdotuksia otetaan vastaan ennen kuin 350 lukijaa täyttyy.

Rikkonaisia renksuja ja seuratakki, grrrr.

Viikkotreenissä tutustuimme normaalisti rataan jota emme tällä kertaa olleet saaneet tutustuttavaksi ennalta. Kun sopiva sotasuunnitelma radalle oli tehty, täytyi rata suunnitella nopeasti uudelleen - nyt jokainen este täytyi kiertää toiselta puolelta kuin oli suunnitellut. Eli käytännössä joka tekniikka meni uusiksi. Tekniikat oli hyvin hallinnassa.

Tehtiin onnistuneesti sellasia tekniikoita mitä ei normaalisti tuu käytettyä, kuten backlappia, leijeröintiä, sylkkäriä, poispäinkääntöä ja twistiä. Tekniikat sujuvat kuin vettä vaan, joten niitä pitäisi uskaltaa käyttää enemmän. Sitä vaan turtuu käyttämään aina niitä samoja tekniikoita, vaikka ne ei aina ees oo nopeimpia tai sujuvampia. Kumpikin koira teki pitkästä aikaa niin hienoa A:ta että apua. Ne puolistoppas aivan A:n alareunassa sekunnin sadasosaks ja jatko matkaa. Mulla on uusi sotasuunnitelma kontakteille, piti ihan kirjottaa itelle ylös johdonmukaisuuden vuoksi, että miten ohjaan kunkin kontaktiesteen. Keinu on selkeä, mutta A ja puomi tuottaa aina epäjohdonmukaisuuksia. Jospa ne nyt alkais sujua johdonmukasesti, kjähä.

PFFFF.

Puppy Jumping

Susan Salo - Puppy Jumping. Kattele DVD jos kiinnostuit, tässä lähinnä itelleni muistiin perusteet siitä kuinka pentu opetetaan hyppäämään.

Nämä hyppyharjoitukset voidaan aloittaa 4-6kk ikäisillä pennuilla. Pennut eivät varsinaisesti hyppää hyppyjä näissä harjoituksissa, vaan ne ylittävät laukka-askeleilla bumpereita eli turvallisiksi halkileikattuja muoviputkia. Harjoitteet auttavat pentua kehittämään ongelmanratkaisukykyä ja no, tietenkin hyppäämään oikein.
Targetin käyttö harjoituksissa on erittäin tärkeää, koska koira ei opi tehokkaasti jos se on ns. ihmisen kädessä kiinni eli seuraa katseellaan ihmisen kättä. Se ei voi keskittyä samaan aikaan seuraamaan kättäsi ja hyppäämään estettä. Koiran pään asento on myös riittävän alhaalla vain targetia käytettäessä.

Näillä harjoituksilla rakennat arvoa hypyille, koska sitä tarvitaan tulevaisuudessa paljon. Samalla rakennat koiran itsetuntoa hyppyesteelle, sillä koira todella tietää tulevaisuudessa, kuinka hyppyeste suoritetaan.

Pentua tulee harjoituttaa järkevästi, ei missään nimessä liian rankasti vaan tukien pennun motorista ja henkistä kehitystä. Laatu ennen määrää! Pentujen neurologinen kehitys ja fyysinen kasvu on vielä kesken, joten on tärkeää ettei pentua rasiteta liikaa. Aikaisin aloitettu treeni on kuitenkin hurjan hyödyllistä tulevaisuutta ajatellen. On helppo aloittaa agility kun pentu jo osaa hypätä. Muista pitää harjoitukset lyhyinä. Tee harjoituksia esim. kerran viikossa tai kerran kuukaudessa. Tee eri harjoituksia sekaisin keskenään, jotta pentu oppii nopeaa ongelmanratkaisua, eikä totu jumiutumaan yhteen tehtävään. Näin pentu oppii nopeasti havahtumaan uuteen tehtävään. Toistoja voit tehdä kerrallaan vain kolme per harjoitus ja pentua tulee leikittää sekä ennen että jälkeen harjoituksen ja vielä harjoitusten välissä.

SET POINT - Tässä ensimmäisessä harjoitteessa hypyt ovat suorassa linjassa toisiinsa nähden. Ideana on asettaa 2 bumpperia, joista viimeisin on siivekkeiden ympäröimä. Bumpereiden väli on sellainen, että koira pystyy suorittamaan bumpereiden välin yhdellä laukka-askeleella. Koira jätetään ensimmäisen bumperin eteen niin että se pääsee yhdellä loikalla yli bumperista.

STRAIGHT LINE - Kolme tai neljä bumperia laitetaan toisiinsa nähden suoraan linjaan, joista reunimmaiset ovat siivekkeiden ympäröimät, ja välimatka bumperista toiseen pitenee joka bumperin jälkeen, jolloin koira oppii kontrolloimaan hyppyään ja kokoamaan ja pidentämään askeltaan.

CHANGING THE APPEARANCE OF JUMPS - Tässä harjoituksessa koira totutetaan erilaiseen esteeseen, joka eroaa totutusta. Koiran tulee ymmärtää jo hyvin nuorena etteivät esteet ole aina samanlaisia, mutta että ne suoritetaan silti aina samalla tavalla. Koiran tulee keskittyä hyppyesteen suorittamiseen, ja kun pentu oppii tämän, se ei isona tiputtele rimoja vaan suorittaa hypyn varmasti.

PUPPY'S FIRST JUMP BAR - Nyt pentu hyppää ensimmäisen oikean esteensä, joka on matalin mahdollinen rima. Rima sijaitsee heti bumperin jälkeen, eli koira hyppää riman samalla kun se hyppää sille jo tutun bumperin. Tässä haetaan oikean esteen tuntua.

BEND WORK - Harjoitus opettaa pennun taipumaan hypyillä. Harjoitus aloitetaan 2-3 hypyllä, koska taipuminen on raskasta treeniä. Koiran tulee päästä hypyltä toiselle yhdellä askeleella. Radalla koiralta vaaditaan taipumista, joten on hyvin olennaista että koira oppii taipumaan hypyillä.

DIAGONAL LINE OR SLICE EXCERCISE - Harjoitus on koiralle vaikea visuaalisesti, ei niinkään fyysisesti. Harjoitus opettaa koiran hyppäämään vinottain. Koira tulee jättää hypyn taakse niin että se näkee mihin se on menossa, eli hieman vinottain, jotta se näkee kaikkien kolmen esteen taakse. Harjoitus auttaa koiraa lukemaan hyppyesteitä, eli että hypyt eivät aina ole suoraviivaisia.

Crate Games

© H. Harjanne 

Kattelin Susan Garrett's Crate Games -DVD:n ja tuumastelin notta aika tärkiätä ja käyttökelposta settiä joten kirjotellaan tännehi ylös. Suosittelen kattelee DVD:n mikäli koirasi viettää edes toisinaan aikaansa häkissä.

Crate Games opettaa koiralle itsehillintää ja motivoi koiraa. Itsehillintää eli tietynlaista kontrollia tarvitaan sekä arjessa että harrastuksissa, eikä siitä koskaan ole haittaa että koira pystyy tarvittaessa hillitsemään itsensä (ovesta meneminen, häkistä poistuminen tien varressa ym. tilanteet joissa koiran turvallisuuden ja yleisen viihtyvyyden vuoksi tulee hillitä itsensä ja odottaa ohjeita ohjaajalta). Harjoitusta voi hyödyntää myös target-työskentelyssä, jos halutaan saada koira joka pysyy ehdottoman varmasti esimerkiksi targetilla kunnes lupa poistua saadaan.

Crate Games sisältää vain kaksi kriteeriä:
1. koiran tulee pysyä häkissä, eikä yksikään koiran osa saa olla ulkona häkistä
2. häkistä tullaan ulos vain luvan kanssa


Stage 1 - I love my own crate. Koiralle opetetaan että häkki on mukava paikka. Koiraa palkataan sen ollessa häkissä korkealle ja kauas ovesta noin 10 kertaa. Se että koira nousee istumaan häkissä kun kosket häkin oveen on ok, koska myöhemmin koiran odotetaan nousevan istumaan häkissä kun käsi koskettaa ovea. Muutoin koiran tulee maata hiljaa paikallaan eli rentoutua eikä olla koko ajan valmiudessa poistua toimintaan.

Stage 2 - Are you a gambler? Häkin ovea pidetään auki ja koiraa palkataan kun se pysyy häkissä. Koiran ei anneta epäonnistua tässä eli häkin ovi laitetaan kiinni heti kun koira yrittää ulos häkistä ilman lupaa. Koiraa palkitaan häkin takaosaan häkin ollessa auki. Vähitellen mennään kauemmas ja kauemmas häkistä edelleen oven ollessa auki. Lopulta palkkoja heitellään ympäriinsä ja silti koira pysyy häkissä. Se saa tästä palkkaa. Jos koiran takamus nousee, ovi laitetaan kiinni ja palkataan koiraa vielä muutaman kerran häkin takaosaan istuma-asentoon. Hihnaakin voi käyttää tulevissa harjoituksissa, sillä hihna saattaa olla koiralle niin vahva merkki tekemisestä ja häkistä poistumisesta, että senkin kanssa on hyvä harjoitella häkissä pysymistä.

Stage 3 - Yer out yer in. Nyt häkistä poistutaan kontrolloidusti. Koiran tulee tätä ennen mennä itse häkkiin ilman mitään vihjeitä tai eleitä. Palkka tulee aina häkistä, ei sieltä poistumisesta. Kun koira menee häkkiin, se saa kehut ja namit ja huomiosi, häkkiin tietenkin palkaten. Nyt täytyy vain olla kärsivällinen ja odottaa että koira tekee itse valinnan. Jos koira ei ymmärrä mennä itse häkkiin, sitä voi vielä palkata muutaman kerran häkin takaosaan. Koira kannattaa pitää hihnassa ja hihna löyhällä jalan alla, jotta muut ärsykkeet eivät vie liiaksi sen huomiota tai koira ei lähde haahuilemaan ja palkkailemaan itse iseään.


© H. Harjanne

© H. Harjanne 

Seuraavana Crate Games -harjoituksia edistyneemmille koirakoille:

Advanced crate games: Toista koiraa leikitetään häkin ulkopuolella ja häkissä odottava koira ei poistu yhdelläkään tassulla häkistä ja se pysyy häkissä rauhallisena. Koira huokuu rauhallisuutta juuri itsevarmuuden kautta. Se tietää tarkalleen mitä kriteeriä sen odotetaan noudattavan.

The collar grab game: Häkistä tullaan jälleen ulos luvan kanssa, jonka jälkeen koiraa tartutaan kiinni pannasta ja palkataan siitä kohtalaisen hyvällä namilla. Tämän jälkeen koiraa hetsataan menemään häkkiin edelleen pannasta kiinni pitäen ja vapautetaan koira. Kun koira juoksee häkkiin, sitä palkataan. Harjoitusta voi vaikeuttaa kulmia ja etäisyyksiä muuttamalla ja vaatimalla koiralta nopeampaa ja nopeampaa suoritusta.

Treenisuunnittelua

Fasaaaaani!! Ota kiinni pian heti!

Sai taas jotakin ajateltavaa treeneistä, joten tässäpä taas puretaan ajatuksia. Asetin vuodenvaihteessa meille tavoitteeksi vuodelle 2016 että kehitämme takaaleikkausta. Tämä vaatii tietenkin sitä että koira uskaltaa irrota minusta eteenpäin. Melkein samaan lauseeseen saisin ängettyä estehakuisuuden - eli että koira uskaltaisi tehdä tarvittaessa omiakin ratkaisuja radalla, eikä se ole kädessäni kiinni.

Mehän on kehitytty irtoamisen suhteen paljonkin, ja radoilla pyrin jo melkein automatisoidusti siihen että lähetän koiran esteelle mahdollisimman kaukaa. Oltiin nyt yhteistreeneissä, joissa sain kouluttajalta vinkkejä vaikka ja mihin.

Takaaleikkausta lähdemme rakentamaan sillä että heitän koiralle lelun tai namirasian ja pitelen koiraa hetsaten sitä palkalle. Lähdemme koiran kanssa juoksemaan palkalle samanaikaisesti ja koira saa palkan siitä että se (luonnollisestikin nopeampana) ennättää ensin palkalle. Kun koira alkaa irrota hidastelematta, siirrytään vasta sitten seuraavaan vaiheeseen eli siihen että takaaleikkaan koiran sen juostessa palkalle. Takaaleikkaaminen täytyy tehdä vasta kun koira todella irtoaa hyvin palkalle, joten kiirehtiä ei saa. Koira saattaa muutoin häiriintyä kun ohjaaja lähteekin juoksemaan hieman eri suuntaan koiran takana.

Hei olisiko teillä hetki aikaa puhua ruuasta?

Toinen harjoite jolla takaaleikkausta voi harjoitella tulee tässä. Koira laitetaan seisomaan aloilleen ja mennään sen vierelle seisomaan ja palkataan koiraa tästä. Vähitellen tehtävää vaikeuttamalla voidaan siirtyä aivan koiran taakse ja vapauttaa koira tästä kun se ei katso omistajaa. Koiraa palkataan vain kun se ei katso ohjaajaa, sillä tarkoitus on saada koira irtoamaan ohjaajaan vilkuilematta. Lopulta asetelma on siis se että koira seisoo ohjaajan edellä häntä ohjaajaa kohti, ja ohjaaja seisoo koiran takana mahd. kaukana ja vapauttaa koiran erillisellä käskysanalla kuten tänne tai jes. Muitakin vinkkejä saimme, ne seuraavana.

Sunnuntain rata

Tikasharjoituksella voidaan vahvistaa koiran selkälihaksia, joka edesauttaa koiran yleistä kropan hallintaa ja kepeille kokoamista. Tikkaat tai muut askelmat asetetaan koiran nilkan korkeudelle maasta ja koira pyydetään astelemaan tikkaiden välejä hallitun hitaasti namittamalla koiraa .

Koriharjoituksella saadaan koiraa kokoamaan itseään esimerkiksi kepeille. Se vahvistaa koiran tasapainoa ja selkälihaksia.

Tasapainotyynyillä tehtävillä harjoituksilla vahvistetaan koiran tietoisuutta takaosastaan, jolloin koira hallitsee takaosansa paremmin mm. nopeissa pysäytyksissä kuten kontaktien alastuloilla 2o2o-asentoon pysähdyttäessä. Varsinkin nuoret koirat jotka eivät vielä hallitse takapäätään, tehdesssään jarrutuksen 2o2o-asentoon mennessään heittävät herkästi takaosansa jommalta kummalta sivulta yli, koska eivät saa takapäätään pysähtymään samalla tavalla kuin etupäätään. Tasistyynylle peruuttaminen ja takajalkojen siirtäminen siihen, samoin kuin siinä seisominen joko kahdella tai neljällä jalalla parantavat myös tehokkaasti koiran kropan hallintaa ja syvälihaskuntoa.

Pehmeällä alustalla ristikkäisten jalkojen ja vierekkäisten jalkojen nostelu parantaa koiran tasapainoa ja vahvistaa koiran syviä lihaksia.

Kontaktihäiriötreenissä koira saadaan opetettua siihen, ettei se hievahdakaan kontaktialueelta ennen kuin saa siihen tietyn käskysanan. Samalla kontaktien 2o2o-kriteeri vahvistuu koiralle, ja koira tietää tasan mitä sen tulee kontaktipinnalla tehdä. Tällöin kontakteista tulee nopeat ja suoritusvarmat. Koiraa siis häiritään ensin kotioloissa, kun koira seisoo kontaktipinnalla. Koira ei saa hievahtaa kontaktipinnalta. Jos koira hievahtaa, se viedään uudelleen kontaktipinnalle. Jos koira ei hievahda, se vapautetaan kontaktipinnalta ja palkataan vähän matkan päähän. Harjoitusta vaikeutetaan ja koiraa hetsataan leluilla ja herkuilla ja koiraa voi jopa töniä hellästi, ja koiran tulisi siitä huolimatta pyrkiä säilyttämään neljä tassuaan kontaktipinnalla. Koira tietää että sitä siltä halutaan, joten se pyrkii siihen määrätietoisesti.

Tiiättekö muita hyviä lihas- ja tasapainoharjoituksia agilitykoiria varten?

Olga ja Lauri, laulujoutsenet

Loppuviikko meni täysin mökkeilessä ja aksaillessa. Vietettiin ihana mökkivapaa, ja Aurora ja siskonikin liittyivät kahdeksi yöksi mökkeilemään. Sisko yllätti ilmestymällä odotettua aikaisemmin paikalle, kun hänen piti tulla vasta seuraavan päivän aamuna. Koiratkaan eivät kuulleet lainkaan auton ääntä, joten yllätyimme kaikki ihan yhtä paljon kun lähellä puolta yötä joku ilmestyikin ikkunan taakse koputtelemaan.

Torstaina emme päässeet mökkeilyn takia viikkotreeneihin, mutta humputeltiin perjantaina rataa jonka olin suunnitellut ryhmälle. Sunnuntaina vedin myös toisen ryhmän treenit, ja tehtiin Cicaron kanssa siinä sujuva nollarata. Nyt onkin jo 4 vedettyä reeniä koulutusohjaaja-vihkosessa, ja ohjaustekniikkavideokin on videoitu (joskin ei editoitu) joten kurssi on hyvällä mallilla toteutumassa.

Joutsenten perässä kehtaa pikkumustakin uida. Aurora jahtaa siskonsa rantaan.

Elämä on kuin voikukka

Koska se nyt vaan on niin.



Näin kesän korvalla kaikkein unisimmatkin hampuusit ryömivät talvipesistänsä ja varistavat kevään tomut päältänsä loikkaamalla ei-vielä-niin-lämpöiseen veteen. Hampuusit eivät kuitenkaan pidä uimisesta, siinä tulee aivan liian puhdas olo. Liian puhtaan olon voi helposti karistaa pyörimällä esimerkiksi tuntemattoman eläimen jätöksissä. Kyllä nyt hampuusin kelpaa.



Paljon aurinkoa ja pienten paimenien hymyä tähän väliin. Salamyhkäiset, ennennäkemättömät, uudet ja makoisat karamellit ovat vasta uunissa valmistumassa. Luvassa on pirteitä, hyvin värikkäitä karamelleja. Jos uunin lämpötila ei riitä, karamellit valmistuvat myös auringossa paistatellen.



Lyhyestä virsi kaunis, me on niiiin paistateltu auringossa, istuskeltu rantsussa, heitelty satakuuskytseittemän ja puol keppii ainaki järveen ja tuleva mammakoira on noutanu niistä ihan jokasen. Eli näähä nassukat on käyny pulikoimassa about ihan joka päivä. Karkki siis. Ei Hampuusi. Hampuusi tykkää kastaa söötit suikulavarpaansa veteen, ja se riittää Hampuusille. Onneks Karsin turkki kuivahtaa nopsakasti, ei oo niin tiivis alusvilla. Lenkin alussa jos kävästään pulikoimassa niin puolivälissä on jo lähes kuiva turkkeloinen. Kävästiin vapailla kahen tunnin hikilenkki paahteessa - vähän silleen himmaillen ja taukoo tuli ku etittiin kätköjä pienellä alueella pyörien. Harrastaaks kui moni lukijoista geokätköilyä? Iha huippu harrastus, suosittelen tutustumaan.

Kaikkein huipuint on kuiteski se et käytii mökkeilee parhaiden säiden aikaan. Joskus vaan osuu vapaat ja säät kohilleen. Ajeltiin nurtsii ja tehtiin pienimuotoinen kevätsiivous. Kesän mittaan möksällä ois kaikenlaista pientä rojektia, mökki ku on niin uusi vielä.

Likat sai taapertaa vapaana, eikä ne mökkipihasta normaalisti kauas lähe. Käyvät korkeintaan rannassa ja palaavat sitten takasin tukikohtaansa. Mukana ei ny ollu ku omat likat, Sani ja Aurora pääsee sit toiste nauttimaan mökkielämästä.

Vetäsin ekat aksareenit miu uudelle ryhmälle perjantaina. Oli ihan vinhaa ku oppi vähä tuntemaan että mitä kukaki osaa. Tää on osa koulutusohjaajakurssia, ja ennen kakkosviikonloppua pitäs olla viidet vejetyt treenit plakkarissa. Nappasin vielä yhet toisen ryhmän treenit koutsattavaks itelleni ku muut ei pääse niitä vetämään ni ei ainakaa pitäs olla huolta siitä etteikö tulis viittä koulutuskertaa täyteen ennen heinäkuun puoliväliä.

Omat likat ootti treenien ajan autossa, ja päästin ne tekemään yhet kepit per nuppi vielä siinä treenien lopuksi, ja kumpiki teki sellasella draivilla kepit että terve ja hei mikä nopeus. Pitää alkaa vissiin systemaattisesti työstää keppejä radanosana niin että on este ennen ja jälkeen keppejä ja palkka tulee aina vasta keppien jälkeiseltä esteeltä. Kunhan tämä kombinaatio alkaisi sujua niin oltas ehkä hyvällä mallilla.

On muuten RAW-laatusia kuvia varmaan ekaa kertaa ikinä tässä blogissa nyt nämä. Näyttääks nää lainkaan erilaisilta jpeg-kuviin verrattuna? Ite en oikein vieläkään kässää miten nää ois niin mahtipontisesti jumalaisempia kuin jpeg-laadut. Enkä liioin huomannut eroa käsiteltäessäkään, hups.

Koulutusohjaajan peruskurssi

Koulutusohjaajan peruskurssin ensimmäinen viikonloppu 14. - 15.5. Joensuussa

Kylläpä aika hujahti. Vastahan ilmoittauduin kurssille ja nyt olin jo ajamassa Joensuuhun, jossa olin käynyt vain kerran aikaisemmin. Agilitytaystaahan minulla ei ole kuin 2 täyttä vuotta, ja kouluttanut olen vain kerran tahi kaksi. Siispä jatkoa ajatellen ei liene lainkaan pahitteeksi että pohjalta löytyy pätevyys kouluttamiseen. Tää on nyt tällanen sekamelskateksti mielipidettä ja muistiinpanoja.

Viikonloppu eteni rennoissa tunnelmissa teetä siemaillen ja kivituhkan seassa pyörien. Ajelin molempina päivinä päiväseltään Joensuuhun, jossa kurssi pidettiin. Hauska sattuma oli että kurssilla oli samaan aikaan toisen seuran riveissä harrastava koiratuttu, jonka kanssa käytiinkin sunnuntaina lenkillä. Pääsin siis tutustumaan Joensuun lenkkimaisemiin ja ihanaan shelttipoppooseen, eikä käynyt valittaminen! Kiitos siis lenkkiseurasta Lauralle ja shelteille.



Ensinnäkin, koulutusohjaaja on henkilö joka kouluttaa koirien omistajia toimimaan koiriensa kanssa koirakkona. Koulutusohjaaja ei siis varsinaisesti kouluta koiria vaan niiden omistajia. Hänen tulee omata hyvät vuorovaikutustaidot ja ryhmän johtamiseen vaadittavat taidot sekä tietenkin riittävä osaaminen agilitystä.

Moni tuore koulutusohjaaja aloittaa koulutusohjaajan uransa alkamalla kouluttaa alkeiskurssia. Alkeiden opetus on agilityssä kuitenkin kaikkein haastavinta ja kriittisintä, sillä hyvä ja kestävä pohja agilityyn vaatii laadukasta opastusta lajin pariin, joten kouluttajan on oltava taitava. Aloittelevan agilitykoiran kanssa tehtyjä koulutusvirheitä on työlästä ja joskus mahdotontakin korjata enää jälkikäteen.

Alkeiskurssin tavoitteena on kouluttaa kurssilaiset kisavalmiiksi, mikä tarkoittaa että koirakko osaa esteiden suorituksen ja perusohjauksen. Koulutusohjaaja tarvitsee myös ryhmän ohjaamisessa tarvittavia taitoja sekä ongelmatilanteiden ratkomiseen vaadittavia taitoja. Jos hän ei tiedä miten jonkin ongelman kohdalla edetään, tulee hänen ainakin myöntää rehellisesti tietämättömyytensä ja ottaa asiasta selvää esimerkiksi seuran muilta kouluttajilta.

Koulutusohjaaja johtaa ryhmää, suunnittelee kurssilaisten tasolle sopivat ja turvalliset, monipuoliset harjoitukset sekä ylläpitää ryhmän järjestystä ja kuria. Toimiessaan kurssin vetäjänä hän on johdonmukainen, oikeudenmukainen, kannustava ja antaa rakentavaa palautetta ja asettaa yhdessä kurssilaisten kanssa tavoitteet harrastuksen suhteen.

Koulutusohjaajana toimiessa oppii itse kouluttamaan eri tasoisia ryhmiä ja ratkomaan ongelmatilanteita, saa kokemusta erilaisista koirista ja niiden ohjaajista, oppii kouluttamaan monipuolisesti ja tekniikoita vaihdellen ja seurakin hyötyy saamalla koulutusohjaajan käyttöönsä.

Paremmaksi koulutusohjaajaksi voi kehittyä kouluttamalla erilaisia koirakoita: eri osaamistaso, eri rotu, eri ikä, eri luonne, eri vietit, eri motivoituvuus, eri tavoitteet koirakkona, eri ikäinen ja eri luonteinen ohjaaja. Hyvä koulutusohjaaja pysyttelee ajan hermolla ja kouluttaa itseään sekä harrastaa ja kilpailee agilityssä. Hän ymmärtää vaihtaa koulutusmenetelmät toisiin jos jollekin koirakolle käytetty menetelmä ei tunnu tuottavan tulosta. Toisten kouluttajien treenejä seuraamalla oppii myös paljon. On hyvä verkostoitua, jotta saa tarvittaessa nopeasti apua koulutuksellisiin ongelmiin. Myös se että asettaa itselleen tavoitteita koulutusohjaajana toimiessaan, on kehittävää.

Demosheltit ja sheltit - Cara, Cica, Minttu, Meela, Myrn, Gisli

Millaiset taidot jokaisen agilitykoiran tulee osata?

• luoksetulo ja paikallaolo
• rauhoittuminen omalle paikalleen ja sivussa odottaminen
• häkkiin meneminen (häkkigame, Youtube)
• palkkaranking (ohjaaja tietää mitä palkkaa koira tavoittelee eniten ja mitä vähiten)
• hyvä hihnakäytös
• hyvä suhde ohjaajaan
• ohjauspuolelle tuleminen
• ohjaajasta irtoaminen

Mitä ja miten agilityssä koulutetaan?

• monipuoliset, jokaisen tasolle sopivat harjoitukset
• ajankäytön hallinta
• välillä treenataan tekniikkaa, välillä ohjaamista (rataa)
• tehtävien vaikeuttaminen riittävän nopeasti ettei koirakko kyllästy
• tavoitteellisuus
• jos koira on väsynyt tai ohjaaja huonolla tuulella, pyydä heidät tauolle
• anna tarvittaessa kotiläksyjä
• ryhmän tiedottaminen poissaoloista ja muista yhteisistä säännöistä ja asioista
• agilitykoiran huollon tärkeys (alku- ja loppulämmittely, juottaminen, taukojumpat ja pissitys)
• agility koostuu neljästä palasta: perusosaaminen, esteosaaminen, ohjaaminen ja järkevät treenikäytännöt - opeta jokaista palaa, sillä koirakko on vain yhtä hyvä kuin näiden neljän palan heikoin palanen!

Meela, Gisli, Cara, Minttu, Cica, Myrn

Käytännön harjoitus lauantai
Meidän tuli suunnitella agilityn esteopetusta alkeistasoisille agilityn harrastajille joita oli paikalla 6kpl. Osa koirakoista ei ollut koskaan edes nähnyt agilityesteitä ja osa oli harrastanut agilityä hyvin vähäisissä määrin. Minä ja parini saimme tehtäväksi opettaa keinun, pujottelun, putken ja pussin alkeita demokoirakoille. Suunnittelimme valmiiksi aikataulun ja apuvälineet sekä tekniikat, miten opetamme näitä esteitä. Keinulla käytimme pöytää apuvälineenä keinun liikettä pienentämään, kepeillä käytimme ohjureita sekä hihnaa ja putkella targettia.

Aikataulutus tehtiin yhdessä muiden kurssilaisten kanssa, joten suunnittelimme 3 harjoitustunnille 3x5 min kestävät kierrokset, ja kun koirakko oli kiertänyt kaikki kolme pistettä se meni tauolle. Treenit etenivät täten vähän kuin rastityyppisesti. Alussa pidimme 30min esittelyn, jonka aikana kerroimme treenien kulun, esittelimme esteet ja niiden suorituksen ja niiden tarkoituksen ja höpisimme muutenkin muutaman yleisen sanan agilitystä ja treenikäytännöistä. Aikataulu piti hyvin ja koirakot olivat hienosti perushallinnassa. Haastetta toi se että mukana oli agilityn kannalta epätyypillisiä rotuja kuten malamuutti. Joukosta löytyi ujoa, rohkeaa, ääniarkaa, alusta-arkaa, vaikeasti motivoitavaa ja innokasta koiraa joten otanta oli todella opettavainen. Emme meinanneet ensin muistaa vaikeuttaa tehtäviä riittävästi, muuten harjoitukset etenivät mielestämme juuri kuten pitikin.

Käytännön harjoitus sunnuntai
Jatkoimme sunnuntaina siitä mihin lauantaina harjoituskoirakoiden kanssa jäimme - oli taas hauska huomata, kuinka nopeasti koirat omaksuivat asioita. Ne suorittivat putkea ja pussia paljon varmemmin ja estehakuisemmin ja kepittelivät huomattavasti paremmin sunnuntaina. Teimme nyt kaksi kolmen esteen rataa, ideana että koira huomaisi että se voi suorittaa useammankin esteen peräkkäin. Vielä emme varsinaisesti puuttuneet ohjaajien ohjaamiseen, sillä pääpaino oli ehdottomasti vielä koiran estesuorituksessa. Nyt homma eteni nopeammin koska alkuinfo oli paljon eilistä lyhyempi ja koirakoita oli mukana yksi vähemmän eli 5kpl. Muuten homma eteni samalla rastityyppisellä 3x5 min tyylillä kuin lauantainakin. Suunnittelimme mutkaputki-kepit-pussi ja rengas-putki-hyppy -harjoitukset. Koirat hoksasivat hienosti edetä esteeltä toiselle. Kepeillä apuna käytettiin edelleen hihnaa jotta koirat eivät olisi rynnineet läpi ohjureiden. Lopuksi pidimme loppukoonnin ja poistuimme kurssilta Koulutusohjaajan peruskurssi -kirjaset mukanamme.

Kurssista jäi oikein hyvä fiilis. Teoriaosuus oli mielenkiintoinen ja käytännön harjoitukset opettavaisia. Peruskurssin toinen viikonloppu odottelee 16. - 17.7., jonka jälkeen toivottavasti pätevöidyn koulutusohjaajaksi. Sitä ennen on kuitenkin tehtävä liuta etätehtäviä eli oppimispäiväkirja, vedettävä 5kpl harjoitustreenejä ja koottava ohjaustekniikkavideo. Syksyllä 2016 olisi vielä mahdollisuus osallistua koulutusohjaajan jatkokurssille, vaan katsotaan nyt.

Kevään keimailijat

Puff. Muutama hassu päivä. Värittömästä vihreäksi - luonto nimittäin. Caramel heitti talviturkin reippaana kotirannassa jo 5.5. Se olisi noutanut keppiä vaikka kuinka monta kertaa, mutta jäiden vasta lopullisesti lähdettyä en viitsinyt jumiuttaa koko koiraa kylmällä vedellä. Cicaro ja Sani tyytyivät kahlailemaan ja kaivelemaan rannasta vanhoja kalanraatoja ja myyriä. Nyt on käyty melkein päivittäin pulahtamassa sataman rannassa.


Mahdollisesti tiineen koiran havainnointia koiransa habituksesta - Caraa ei oo koskaan ikuna närästäny. Ja 5.5. sitä närästi aamulla paljon. Tytöt eivät olleet edes syöneet mitään normaalista poikkeavaa, ja silti se ahmi ulkona ruohoa nelitassujarrutuksen voimalla, kun yritin saada sitä jatkamaan lenkkiä kesken ruohon nautinnan. Ruoka sille on kyllä maistunut ihan entiseen malliin niin kuin kuuluukin.

Käytin molemmat likat pitkästä aikaa hieronnassa 4.5. kun Carakin on ehkä jäämässä vähitellen lomille. Viime hieronta oli joulukuun lopussa. Kumpikin antautui hierottavaksi paremmin kuin edellisellä kerralla, vaikka edelliselläkään kerralla eivät paljon kummasteleet käsittelyä.

Cicaroa hierottiin tunnin verran, ja sen selkä oli vain aavistuksen kieränä, eikä mitään ongelmakohtaa löytynyt joka olisi vaatinut pitempää käsittelyä. Cicaro oli hieman kireämpi oikealta puolelta. Cicaron aikaisemmasta putkivoltista ei ollut tullut onneksi mitään jumia. Caramel sai kevyen puolen tunnin käsittelyn, ja siitäkään ei varsinaisia ongelmakohtia löytynyt lainkaan. Se oli aavistuksen kireämpi vasemmalta puolelta, ja sen lantio oli aavistuksen kiertymässä vinoon, joten jonkin ajan kuluttua ongelmakohtia olisi voinut ollakin. Oli tosi nasta kuulla että koirilla ei ollut jumeja, eikä reissu silti turha ollut, koska nyt ainakin ennaltaehkäistiin oikeiden jumien syntyminen poistamalla kaikki kireydet. Lämpät ja jäähkyt on siis maltettu tehdä huolella ja kumpikin koira on liikkunut niin etteivät ne ole kehittäneet itselleen jumikkeja. Huippua!



Viikkotreeneissä pidettiin leikkimieliset kisat omalla treeniporukalla, ja treenien parhaan suorituksen tehneelle luvattiin yllätyspalkinto. Rata oli hyppyrata, joka alla. Ekalla Caran yrittämällä unohdin ohjata hyppyhässäkässä hypyt 10-12 (vissiin oli niin hirvee hinku jo kepeille höhö), ja kepeiltä tuli vitonen. Cicaron ekalta yrittämältä tuli keppivirheitä varmaan viieks hylyks asti ja väärä putken pää ku heitin koiran vähä huolimattomasti putkeen. Oon ylypiä siitä että uskallan nykyään lähettää koiraa putkeen aika kaukaakin, ja likat on kehittyny tässä suhteessa ihan selkeesti. Tokalla radalla Caralle tuli näiden treenikisojen ainoa nolla ja samalla se lunasti suklaalevyn äiskälleen. Cicaron tokalla radalla koira teki jo yllättäen täysin puhtaat kepit mutta tehtiin yks kielto hypyltä nro 15 eli vitonen siitä. Ei huono!

Mökkikausi avattiin viettämällä treenien jälkeinen yö mökillä upeasta kelistä ja mökinlaitosta nauttien. Voi jos koirat saisivat aina oleilla mökillä. Ne ois varmaan maailman onnekkaimpia koiria. Niin paljon ne nauttii siellä olostaan. Möksällä mukana oli nuoriso, eli myös Aurora oli messissä kun siskoni oli justii käymässä Lahdesta.

Kaverini ja Unna-porkki majoittuivat luolassamme pe-la välisen yön, koska Unniksella oli elämänsä tokat rallykisat lauantaina. Likat kyräilivät ensin Unnikselle mutta tulivat sittemmin hyvin toimeen keskenään. Aikalailla mukavan olonen laji tuo rallytoko. Mehän on tehty vaan kaks kertaa rallya tyttöjen kans. Ainaki ALO-luokka me vedeltäs läpi heittämällä (hehe vastinetta uhoamiselle tulee sitte aikanaan), eikä AVO-luokassakaan varmaan sen kummempia ongelmia olis. Ehkä sitten vanhuuden päivillä kun aksa alkaa olla liian riskialtista vanhoille neideille, aletaan rallyilemaan. Tai oikeestaan niin me varmasti tehdäänkin!

Hommasin kans uuden tietsikan tiistaina. Vanha kunnon HP jonka sain lukiosta oli jo 7,5 vuotta vanha ja Vista käyttöjärjestelmänä ei ollut järin miellyttävä käytettävä (jep, kui mää pärjäsin). Kattellaan ny miten osaan käyttää ASUS Win10 Intel Core 7 - pakettia. Hurja homma asentaa kaikki uudelleen ja laittaa kone taas oman näköseks. Vaan kylläpä voi kone olla nopea! On vaan opeteltava kirjottamaan melko erilaisella näpiskällä ku aikasemmi.

EIPPA!!

Käytiin pitkällä lenkillä keskiviikkona asevarikon vartiotornilla. Ehkä ainua mesta täällä missä voi pitää koiraa irti suht turvallisesti ja häiriöttömästi. Hyvä niin sillä koirat juos jänön perään, rauh. Cara kääntyi takaisin melkein heti, mutta Cicaro ei tietenkään käänny. Caramel sai siinä rytäkässä louhokselle jänön perään juostuaan kynsivamman. Sen oikean tassun peukunkynsi repsotti ikävästi ja vuodeskeli verta. Nappasin kotona irtonaisen kynnenpalasen pois roikkumasta ja ydinhän siinä näkyi. Nyt on putsailtu sitä päivittäin ettei vaan tulehtus.

Viimeisimmät torstaitreenit vedettiin myös kisanomaisesti. Rata oli aika mielekäs, täynnä ansaesteitä. Sopii näille esteohjautumattomille. Rata alla.

Cicaro sai kehuja siitä kun se taisteli niin hanakasti lelun kanssa. Koutsi kysyi miksei sitä ole aiemmin palkattu lelulla. Se kyllä leikki tosi halukkaasti ja ääntä lähti ku isommastaki koirasta. Se oli myös todella virkeä ja nopeaksikin taidettiin kehaista. Mutta tarkka se on, ihan julmetun tarkka. Se opettaa minulle niin paljon tarkkuutta ja ajoitusta ettei tosikaan. Senttikin väärässä paikassa tai ajoitus aivan snadisti edellä tai jälessä niin virhettä paukkaa. Cara antaa vähän anteeks mutta Cicaro ei anna. Kepit se teki hyvällä vauhdilla ja varmasti. Putkiansaan se juos kerran, sen jälkeen ei enää. Tapaturma-altis kun on, niin pikkumusta törmäs esteeseen nro 4, hyppy kun tuli niin vinosta. Ei noin vinosta mitä kuva näyttää, hieman jäi tuo hyppy turhan jyrkäksi ratapiirrokseen. Kolisi koko este nurin ja koutsin mukaan koira ei oikein enää ollut itsensä törmäyksen jälkeen. Täytyy nyt tarkkailla sen liikettä. Kova osuma pienelle koiralle. Ja viikko sitte hierottiin, hohhoh taas...

Caramel liiteli myös loistavasti, meno tuntui tosi näppärältä ja sujuvalta. Kepit kokeilin ohjata melko kaukaa ja se haki ne erittäin hyvin joka kerralla, mutta keppien lopussa luisti taas ehkä kerran. Ohjasin sen myös pari kertaa "vastakädellä" eli menosuunnassa oikealla puolella ja oikealla kädellä. Olin tavallaan selin keppeihin, rintamasuunta niistä pois päin. Cara ei ollut tästä moksiskaan. Cicarokin onnistui tekemään kepit tällä tyylillä ehkä kerran. Kui nastaa! Ei oikein auennu että miten tällasta tyyliä sitte vois hyödyntää kisoissa muute ku puolenvaihossa heti keppien jälkeen, mutta tulipaha kikkailtua.


Tänään on vaan laiteltu pihaa ja tietsikkaa ja käyty nuuskimassa jänisten jälkiä peltolenkillä. Cicaro sai myös tänään kesän ekan Exspot-annoksensa. Caralta se on nyt kielletty tiineyden takia. Molemmissa ollu pari punkkia jo kiinni, hhh. Huomenna oottelis koulutusohjaajakurssi Joensuussa, notta sinne vaan aamusta ajelemaan kukonlaulun aikaan. Sain kaikki kurssimatskut luettua jo viikkoja sitten. Tulossa siis kiva ja opettavainen viikonloppu.

Jes sain blogin päivitettyä. Kauhee kiire ollu taas joka suuntaan.

Rakenne, purenta, liikkeet

Koiran rakenne, purenta ja liikkeet

Luennoitsijana Juha Kares, kokenut koirankasvattaja ja ulkomuototuomari. Luento oli ihan mielettömän silmiä avaava, ja olisin voinut kuunnella Kareksen ajatuksia vielä toisenkin mokoman. Monessa kohtaa niin maalaisjärkistä, järkeenkäypää ja kokonaisvaltaista ajatusta. Jokseenkin miehinen ote kasvatukseen kaikessa simppeliydessään ja maalaisjärkisyydessään. Kares on löytänyt kasvatuksen ytimen eikä hössötä epäolennaisista asioista vaan keskittyy olennaiseen eli elinvoimaan, kestävyyteen, hyvään hermorakenteeseen ja koiraan kokonaisuutena. Siispä aivan loistava luento, en voi kuin suositella.

Luennoitsijana Juha oli todella innostava, eloisa ja perinpohjainen. Hän toi esille monta uutta ja silmiä avaavaa ajatusta ja faktaa. Luulin että tiedän kohtalaisesti näistä kolmesta koiran osatekijästä, mutta hitokseen uutta infoa sieltä vaan tuli sittenkin. Nyt pystyy katsomaan koiraa aivan eri tavoin, ja heti kotona sovelsin oppeja omiin koiriini. Tiedän nyt miksi koirani liikkuvat niin kuin ne liikkuvat, eli kuinka valtava merkitys rakenteella onkaan koiran liikkeeseen. Jotkut rakenteeseen liittyvät seikat olivat tuttuja jo hevospuolelta, siellä kun ehkä enemmänkin tuli mietittyä miksi hevonen liikkuu niin kuin liikkuu ja miten sen liikettä voisi entisestään parantaa ja missä oman hevosen rajat tulevat vastaan. Koin että hevostaustasta oli hyötyä tällä luennolla muutamien asioiden ymmärtämisessä, vaikka tälle luennolle voivat osallistua myös sellaiset joilla pohjatieto näistä asioista on vähäistä.


1 Yleistä

Koiralla on sisäistä ja ulkoista kauneutta eli ns. "hermot ja karvat". Luonne ja elinvoima on kaiken perusta, ja kokonaisuus ratkaisee ennen kaikkea. Kares heitti hyvän esimerkin, että usein koiria ehkä kasvatetaan nykyään mukavuudenhaluisille ihmisille helpoiksi ja huomaamattomiksi seurakoiriksi jotka eivät hauku eivätkä tuhoa, eivät ole vietikkäitä eivätkä vaadi paljoa juuri mitään.

Tällaiset koirat ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta elinvoimattomia, eivätkä ne ilmennä libidoa muiden koirien seurassa. Ne ovat siksi helppoja, "luonneköyhiä" koiria arjessa, mutta elinvoimattomia jalostusta ajatellen, eikä niitä siksi tulisi suosia jalostuksessa. Haastava koira on niin sanotusti normaali koira, joten jos pentu on elinvoimainen, uuttera, eloisa ja se tuhoaa paikkoja ja vaatii tekemistä, se on aivan normaali koira ja sellainen sen tulisikin olla. Pitäisikin miettiä, kenelle koiria kasvatetaan.

Jos narttu ei suostu astuttavaksi, se tietää ettei uros ole sille sopiva. Jalostuksessa tulisi suosia alfauroksia ja alfanaaraita, ja usein alfanaaras suostuukin vain alfauroksen pariksi. Alfanaaras "syö" liian heikkoluonteisen uroksen joka ei uskalla sitten astua narttua. Jos narttu ei hyväksy urosta, vaihda suosiolla urosta ja opettele etsimään vahvaluonteisia alfanaaraita ja -uroksia jalostukseen käytettäväksi. Koirat vain pyrkivät elinvoimaisuuteen parivalinnoissaan.

Luonnollista astumista ja synnytystä sekä hyviä emonvaistoja tulisi aina pitää perusedellytyksenä kasvatukselle ja kasvatukseen näiltä osin sopimattomiksi havaitut koirat tulisi karsia pois jatkojalostuksesta. Jos katsoo asioita läpi sormien, kohtaa haudatut ongelmat viimeistään seuraavissa sukupolvissa.

Elinvoima on luonnetta jo pienellä pennulla, ja pienen pennun tulisi olla elinvoimainen jo syntymästään saakka. Elinvoimainen pentu hakeutuu aina takanisille, ja se kääntyy selältä mahalleen nopeasti. Jo 4 päivän ikäistä pentua voi harjoittaa asettamalla sen kauemmaksi emosta, jotta pentu joutuu ryömimään takaisin nisille. Pehmeitä alustoja tulisi suosia pentulaatikossa, koska ne harjoittavat pentua tehokkaammin kuin kova alusta. Huomioida kuitenkin tulee että huoneen lämpötila ei ole liian lämmin, koska muuten emo ei viihdy paksun ja pehmeän alustan päällä pentulaatikossa.

Elinvoimaiset pennut nousevat nopeasti jaloilleen, ja jo kahden viikon iässä pentujen tulisi aktiivisesti harjoitella ylös nousemista. Jos edelleen elettäisi niin kuin sata vuotta sitten, nykykoirat olisivat terveempiä koska luonto olisi karsinut heikot yksilöt pois. Nykyään moni sairas koira selviytyy, elää ja lisääntyy vain ihmisen avustuksella. Ennen koirat synnyttivät navetassa, ja vain vahvimmat pennut selvisivät ja sairaat yksilöt karsiutuivat pois. Näin luonto varmisti koirien säilyvän elinvoimaisina jatkossakin.

Jokaisen kasvattajan tulisi laatia itselleen ihannekoira ja sellaiset periaatteet jotka ovat kasvatuksen ydin. Periaatteet eivät oikeastaan muutu mutta keinot sen toteuttamiseen voivat muuttua. Ensisijaisesti tulisi aina vaalia terveyttä ja tasapainoista rakennetta sekä luonnetta.

2 Rakenne

2.1 Yleistä rakenteesta

Rotumääritelmä kertoo rodusta sellaiset seikat jotka eroavat normaalista koirasta. Mikä sitten on normaali koira, lukee rivien välissä. Toisinaan sokaistutaan koirien piirteille ja epänormaalista tuleekin hiljalleen normaalia. Tasapainoisesti rakentunut koira rasittuu tasapainoisesti ja kestää täten fyysisesti paremmin. Jo 7-viikkoisesta pennusta näkee sen rakenteen. Luonne ja hampaat voivat muuttua, mutta koiran rakenne pysyy pitkälti samanlaisena kuin se on ollut 7 viikon iässä. Ja nimenomaan 7-viikkoisesta, sillä 5-viikkoisen tai 12-viikkoisen pennun rakenteen arviointi on turhaa.

Yksityiskohdat kuten korvien asento eivät ratkaise, sillä pääpaino on aina perusrakenteella joka käsittää lavan ja olkavarren kulman suhteessa lantion ja reisiluun kulmaan ja rintakehän ja lanteen pituuden. Etu- ja takakulmien tulisi muodostaa yhtä suuret, ideaalit kulmaukset jotka yhdessä lyhyen, vahvan ja tiiviin lanneosan ja riittävän pitkän rintakehän avulla luovat koiralle edellytykset liikkua oikein. Koiran rakennetta voidaan tarkastella säkäkorkeuden suhteella lavan etuosan ja istuinluun väliseen pituuteen.

Koiran kestävyyden kannalta lonkkaniveltä olennaisempaa on, onko koiralla tasapainoinen rakenne. Vaikka koiralla olisi A-lonkat, se ei tule kestämään D-lonkkaista pidempään jos sen rakenne on liikkumiselle epäsuotuisa. Siksi ei tulisi sokeasti tuijottaa lonkkanivelen löysyyttä tai kireyttä. Vasta sillä on merkitystä, onko lonkkanivelessä nivelrikkoa vai ei. Nivelrikko heikentää aina ja poikkeuksetta koiran elämänlaatua, ja löysä lonkkanivel voi altistaa herkemmin nivelrikon syntymiselle.

2.2 Koirat jaotellaan kolmeen rakennellis-toiminnalliseen tyyppiin:

1. voimatyyppi eli vigoride, esim. englanninbulldoggi. Luut ovat malliltaan pyöreitä ja rintakehä on pyöreä koska kylkiluut ovat kaarevat. Usein myös silmät ja pää ovat pyöreän malliset.
2. laukkaajatyyppi eli velocide, esim. vinttikoira. Luut ovat malliltaan litteitä ja rintakehä on litteä koska kylkiluut ovat suorat. Lantio on usein jyrkkä. Lavat ja olkavarret ovat pitkät. Silmät ovat soikeat ja selkälinja kaareva.
3. ravaaja eli duride, esim. saksanpaimenkoira. Suurin osa koirista lukeutuu tähän kastiin, ja tämä tyyppi on lähimpänä sutta. Rintakehä on ovaali johtuen lievästi kaarevista kylkiluista. Paljon suoria linjoja, pitkä askel.

Pää, silmät ja tyyppi yleensä seurailevat rakennellis-toiminnallista tyyppiä. Nartun tyyppiä tulisi kompensoida aina uroksen tyypillä.

2.3 Eturaajat

Koira kannattelee suurinta osaa painostaan eturaajoillaan. Koiran painopiste sijaitsee noin 1/3 katsottuna etuosasta, noin säkäkorkeuden kohdalla, suoraan etujalkojen päällä. Eturaajojen tulisi sijaita heti painopisteen alla, ei liian edessä eikä liian takana. Etujalat ovat kiinni koiran muussa kropassa vain jänteillä ja lihaksilla. Siksi niiden liikelaajuus on takajalkoja suurempi. Koiran etuosa vaikuttaa osaltaan liikkeeseen ja seisomiseen.

Suora etuosa, kuva ryövätty

Vaikka takaosa olisi erinomainen, ei liike välity kauniisti ja tarkoituksenmukaisesti "loppuun saakka" jos etuosa on huonorakenteinen. Eturaaja muodostuu lavasta, olkavarresta, kyynär- ja värttinäluusta, ranteen luista, välikämmenestä ja varpaiden luista. Jos koiran säkää tai lapaa joutuu etsimällä etsimään, sen etuosa on auttamatta huono. Etuosa muodostuu ensisijaisesti lavan ja olkavarren suhteesta toisiinsa. Ne ovat ehdottomasti tärkeimmät osatekijät etuosassa. Aina ensin etsitään lavan korkein kohta ja sitten etsitään olkavarren pää. Lapaluun ja olkavarren tulisi olla yhtä pitkät. Liian lyhyt ja suora olkavarsi on yleinen virhe. Hyvästä etuosasta kertoo myös se että koira pysähtyy liikkeestä etuset tasassa. ns. tasajaloin.

Lapojen tulisi olla kuivat ja tiiviit eli ylhäältä katsottuna lapaluiden kärkien tulisi olla mahdollisimman lähellä toisiaan. Ihanteellinen lapa on riittävän pitkä. Lavan pituus mitataan lavankärjestä olkaluun päähän, ja olkaluu mitataan olkaluunpäästä kyynärpään edessä sijaitsevaan kyhmyyn. Jos koiran lapa on liian lyhyt, lihakset joutuvat kiinnittymään pienemmälle alalle ja koiran lavasta tulee täten raskas ja koiran etujalkojen liike huonontuu. Lavan pituus ja kulma vaikuttaa aina etujalkojen liikkeeseen. Lapa ei saisi olla liian pysty, koska tällöin koiran etuliike ei ojennu riittävästi eteen. Koira voikin ojentaa etujalkaansa vain niin pitkälle kuin lapa antaa kulmallaan myöten. Etujalka ei voi yliojentua.

Liian lyhyt olkavarsi näkyy liikkeessä siten että koiran etujalka tekee ylöspäin suuntaavan nyppäyksen, eli etuliikkeestä tulee tällöin liioiteltu ja maasta irtoava. Tätä näkee varsinkin tietyillä pikkukoiraroduilla, joiden etuliike on varsin korkealle "hyppivä". Etuosa voi myös olla etuasentoinen, eli lapa voi sijaita liian edessä. Tällöin eturaajojen kulmautuminen on puutteellista ja etujalkojen liike ei ole riittävän ulottuva. Koiran etuosa on olematon, ja eturaajat ovat ilmassa kuin ilman tukea. Tällaisia liian suoria etuosia tavataan esim. lyhytkarvaisilla collieilla.

2.4 Takaraajat

Keksikää tästä jotakin hyvää.
Kuva ryövätty.

Takajalkojen kulmauksista puhuttaessa tarkoitetaan sekä lantion, polven että kinnerkulman kulmauksia. Aivan niin kuin lavan ja olkaluun tulee olla yhtä pitkät, tulee myös takaosassa lantion (mitta lantion sarveisista istuinkyhmyyn) olla yhtä pitkä kuin reisiluun (mitta istuinkyhmystä polveen). Lantio on ns. "takaosan lapa". Lantion tulisi olla riittävän pitkä ja riittävän viistossa, se ei saisi olla liian pystysuora eikä liian laakea. Oikea kulmautuneisuus on noin 25-30 astetta. Jos koira kantaa häntäänsä pystyssä eli häntä on ns. "korkealle kiinnittynyt", kyse on todennäköisesti liian loivasta lantiosta. Jos taas koira kantaa häntäänsä matalalla, jopa seistessä takajalkojen välissä, lantio on todennäköisesti hyvin jyrkkä.

Pitkä lantio on edellytys leveille ja vahvoille reisilihaksille, joita jokainen koira tarvitsee. Lyhyeen lantioon ei voi mitenkään muodostua leveitä ja vahvoja reisilihaksia. Lantiolla tulisi myös olla riittävästi leveyttä, ja liian kapea lantio onkin yleinen virhe. Liiallinen ahtaus lantion alueella aiheuttaa ahtaat takaliikkeet.

Säären tulee olla riittävän pitkä, jotta liike ei kärsi. Usein pienillä roduilla sääri on jalostettu liian lyhyeksi. Suurista roduista esim. irlanninsettereillä ja saksanpaimenkoirilla taas tavataan liian pitkää säärtä. Tämä aiheuttaa liikkeessä epävakautta ja takajalkojen notkumista ja horjumista. Kintereiden tulee olla kiinteät ja vahvat jotta voimansiirto takajaloista ei tyssää heti alkuunsa.

2.5 Rintakehä

Suora takaosa. Kuva ryöstetty.

Koira rakentuu rintakehän ympärille, ja rintakehä koostuu 13 rintanikamasta ja 13 kylkiluuparista. Rintakehä koostuu kolmesta osatekijästä: pituus, syvyys ja leveys. Kylkiluiden kaarevuus vaikuttaa automaattisesti rintakehän tilavuuteen. Rintakehän pituus on yksi erittäin tärkeä ja vaalittava asia koiran rakenteessa. Liian lyhyt rintakehä on yleinen virhe. Sen voi havaita mm. liian jyrkästi nousevana vatsalinjana.


2.6 Ylälinja

Selkälinjasta puhutaan kun käsitellään koiran rintanikamia ja lannenikamia joita on 7kpl. Ylälinjasta puhuttaessa puhutaan em. lisäksi myös säästä, kaulasta ja niskasta eli koko koiran ylälinjasta. Sään tulisi olla pitkä ja sijaita riittävän takana. Tällöin se viistouttaa lapaa ja parantaa etuliikettä. Jos koira on ylipainoinen, ylälinja alkaa herkästi notkua puolelta toiselle.

Lanne koostuu 7 lannenikamasta ja se sijaitsee koiran lantion ja rintanikamien välissä. Lanteen tulisi olla vahva, leveä, tiivis ja lyhyt. Liian pitkä lanne aiheuttaa liikkeessä selän notkumista, huojumista ja epätasapainoa kun takajalkojen voima välittyy selän kautta epätasapainoisesti eteenpäin. Pitkä lanne on epätoivottava ja johtuu yleensä rintakehän lyhyydestä. Pitkästä lanteesta on vaikea päästä eroon jalostuksellisesti.

Kaula sijaitsee lapojen ja niskan välissä ja se käsittää 7 kaulanikamaa. Kaula vastaa pään liikkeistä, joten se on jatkuvasti aktiivisessa käytössä. Häntä sijaitsee puolivälissä lantiota. Pitkä häntä kielii pitkästä nikamavälistä. Liian pitkä nikamaväli altistaa rappeumalle ja liian lyhyt nikamaväli nikamien yhteenkasvamiselle (spondyloosi).

2.7 Hyvän koiran ABC

Koosteena kappaleesta 2, rakenteellisesti hyvä koira koostuu näistä seuraavista tekijöistä:

• riittävän taakse sijoittunut lapa ja riittävä olkavarren pituus
• pitkä ja leveä, sopivan jyrkkä lanne
• leveä, säären kanssa yhdenmittainen reisi
• riittävä rintakehän pituus, tilavuus ja oikea kaareutuvuus
• lyhyt ja tiivis lanne

3 Liikkeet

Kestävä ravi on kaiken lähtökohta. Ennen muinoin suden on pitänyt liikkua niukalla ravinnolla pitkiä matkoja, joten liikkumisen on pakko olla ollut taloudellista. Askelpituudessa jo 5cm ero kahden yksilön välillä vaikuttaa 10 kilometrin matkalla paljon. Koiran liikkuessa askeleen tulisi olla lennokas, tehokas ja vaivaton. Tulee huomioida, että ylikulmautuneisuus on aina rasite. Tehokkuus laskee jos kulmaukset ovat liioitellut ja varsinkin jos takaraajat ovat tämän lisäksi pitkät.

Paimenkoirat kantavat päätään matalalla kuin muun vartalon jatkona ja säästävät täten energiaa liikkuessaan. Ryhdikkäät rodut taas liikkuvat enemmänkin pää ylhäällä. Koira ei saisi muuttaa jatkuvasti asentoa liikkuessaan. Pään, selän ja muun asennon jatkuva asennonmuutos antaa levottoman vaikutelman koirasta, ja näyttää siltä ettei koiran ole hyvä liikkua. Kontaktia omistajaansa ottava koira menettää ylälinjansa, joten koira tulisi opettaa ravaamaan kehässä niin ettei se katso omistajaansa vaan eteenpäin.

Etujalka ja takajalka melkein koskettavat toisiaan liikkeessä. Yhtä suuret kolmiot edessä
ja takana. Liidokas ravi, takajalka ojentuu kauniisti. Auroralla on aina ollut kaunis liike.

Lennokas ravi, tassut lähellä maata. Tasasuuret neliöt etu- ja takajalkojen liikkeessä.

Vakaa ylälinja, maatavoittavat maanläheiset liikkeet, yhtä suuri liike sekä etu- että takajaloilla. Cara on saanut paljon kehuja liikkeistään ja yllättää
tuomarit kehässä nopeudellaan isojen koirien parina. Huomaa taas etuliikkeen
ulottuvuus suhteessa lavan kulmaan - yhtä ulottuva liike kuin lavan kulmaus.

Rakenteen tasapainoisuus näkyy ensisijaisesti liikkeessä. Yliastunta, ristiinastunta ja vinous ovat aina virheitä. Tuomari päättää jo koiran liikkuessa, onko koiran rakenne hyvä vai huono, ja käsillä hän vain lähinnä toteaa nämä havainnot. Varsinkin pitkäturkkisten koirien vikoja voidaan yrittää piilottaa turkkia asettelemalla, mutta koiran liikkeen korjaamiseksi on vähän tehtävissä. Kuitenkin jos koiralla on esim. huonot etuliikkeet, kannattaa suosiolla liikuttaa koiraa mahdollisimman lyhyen matkaa edestakaisin ja taas mikäli koiralla on hyvät sivuttaisliikkeet, pyrkiä liikuttamaan koiraa mahd. paljon sivusuunnassa. Tavoitteena olisi että koiran liikkuessa sen selkä pysyisi vakaana ja etu- ja takajalat muodostaisivat keskenään yhtä suuret kolmiot. Tällöin koira on tasapainoisesti kulmautunut sekä edestä että takaa.

Ihanteellisessa liikkeessä koiran tassut ovat koko ajan hyvin lähellä maata, ja koira liikuttaa jalkojaan 50/50 jakaumalla sekä eteen että taaksepäin raajojen keskilinjasta katsottuna. Joillain roduilla nk. flick-up liike on toivottavaa, jolloin koira ikään kuin potkii taaksepäin liikkeessä. Liian jyrkkä lantio, jollaista nähdään esim. saksanpaimenkoirilla, aiheuttaa sen ettei koira voi ojentaa takajalkojaan kunnolla taaksepäin. Tästä aiheutuu ns. sirppikävely, kun koira ei missään vaiheessa ojenna takatassuaan taaksepäin. Sirppikävely aiheuttaa koiralle kipua.


Koiran liikkuessa voimansiirto alkaa takatassun ponnistaessa maasta. Liike suuntautuu lanteen ja selän kautta etuosaan ja loppuu etujalan osuessa maahan. Jyrkkä lantio aiheuttaa sen että takajalkojen liike suuntautuu rungon alle. Loivan lantion omaavan koiran liike taas ulottuu enemmän taakse- kuin eteenpäin. Lyhyen lantion aikaansaannoksena koira ei voi ojentaa takajalkaansa riittävästi eteen, jolloin askeleesta tulee töpöttävä. Tällöin koira kompensoi tilannetta liikuttamalla takajalkoja enemmän takasuuntaan.


4 Purenta

Pennun hampaisto koostuu 12 etuhampaasta, 4 kulmahampaasta ja 12 välihampaasta eli yhteensä 28 hampaasta. Aikuisen koiran hampaisto koostuu etuhampaista (insisiivit) I1-13, kulmahampaista (caninukset) C1-4, välihampaista (premolarit) P1-4 ja takahampaista (molaarit) joita on ylhäällä 2+2 ja alhaalla 3+3. Aikuisella koiralla hampaita on yhteensä 42kpl.

Purentaan ja hampaistoon liittyviä virheitä ovat hammaspuutokset ja purentavirheet. Jos jalostetaan peläten liikaa alapurentaa, saadaan ennemmin tai myöhemmin aikaan liian pientä alaleukaa ja tiivistä alahampaistoa, josta seuraa koiran vanhetessa hammasvajoamaa (esim. colliet). Jos sallitaan ensin yhden hampaan puutos ja myöhemmin kahden, niin pian huomataan että hampaita puuttuu enemmän ja enemmän. Liikaa ei siis saisi joustaa, ja jo hampaiden pieneen kokoon tulisi havahtua ajoissa, sillä se enteilee hampaiden puuttumista tulevissa sukupolvissa. Hammaspuutokset tulisikin aina ottaa vakavasti.

Saksipurenta on yleisin purenta koirilla. Toivottua on tasainen rivi hampaita niin että alaetuhampaat osuvat yläetuhampaiden takapinnoille. Jos ne eivät osu, kyseessä on yläpurenta. Jos taas alaetuhampaat ovat yläetuhampaiden edessä, kyseessä on alapurenta joka on joillakin roduilla toivottua. Tasapurennaksi kutsutaan purentaa jossa ylä- ja alaetuhampaat ovat kohtisuoraan toisiaan vasten. Collierodut ovat usein yläpurentaisia, koska niillä on liioitellun pitkä yläleuka.


5 Analysointia käytännössä

Hirveen vaikeeta löytää kriittiset kohdat pitkäkarvasesta koirasta näin kuvien kautta, joten kuvissa ei ehkä koko totuus valkene... Sinne päin kuitenkin.

Kulmaukset
Rungon syvyyden suhde jalkoihin
Painopisteen suoruus (molemmat koirat hieman takakenossa kuvissa, painopiste siksi liian edessä mikä tekee koirista ryhdittömiä)

Cicaro: Lapaluun kärjet lähellä toisiaan, lavan kaltevuus riittävä, voisi olla taemmas kiinnittynyt. Olkavarsi voisi olla pidempi, oikea kaltevuus. Etuliike voisi täten olla hieman pidempi. Säkä melko selkeä. Rintakehä lyhyt, vatsalinja siksi jyrkästi nouseva. Lanne tiivis, lyhyt, leveä. Lantio loiva, hännänkanto siksi korkealla eikä astu kunnolla alleen, takaliike töpöttävä ja suora. Riittävä säärenpituus. Lantio voisi olla leveämpi. Polvikulma suorahko.

Caramel: Lapaluun kärjet hyvin lähellä toisiaan, lavan kaltevuus riittävä, melko taakse kiinnittynyt. Olkavarsi riittävän pitkä, oikea kaltevuus joten iso etuliike. Säkä selkeä. Rintakehä voisi olla pidempi, vatsalinja melko jyrkästi nouseva. Lanne liian pitkä. Lantio hyvin kulmautunut, hännänkanto siis melko matala, hyvä ja kevyt takaliike. Lantio voisi olla leveämpi. Säärenpituus riittävä. Polvikulma riittävä.