Agivalmennus

12.3. käytiin aamulla Tanja Kurikan agilityvalmennuksessa Cicaron kanssa, ja samalla ensimmäisessä agivalkassa ikuna. Treeniaikaa oli normaaliin viikkotreeniin nähden tuplasti (10min + 10min), joten Cicaro oli jo hieman väsynyt seuraavalla kierroksella. Toin ennen valmennusta esille että haluaisin saada vinkkejä Cicaron kuumumiseen kisatilanteissa.

Alkuun tehtiin fysiikkaharjoituksia ohjaajille: nopeita pyrähdyksiä ja jarrutuksia, nopeita suunnanmuutoksia, selkä- ja vatsalihasliikkeitä sekä nopeita valsseja suoralla. Ihanteellinen agilityohjaaja on fyysisesti tasapainoinen, sillä jos jossakin kohtaa kroppaa on heikko kohta, aivot säästelevät tätä aluetta tapaturman välttääkseen, eikä kroppa voi tällöin toimia täysillä.

Ohjaajan liikkuminen radalla mahdollisimman tehokkaasti on kiinni kolmesta tekijästä: nopeista kiihdytyksistä, jarrutuksista ja suunnanmuutoksista. Työ tehdään pääasiassa jaloilla ja lantiolla. Juostessa käsien pitäminen 90 asteen koukussa ja liikuttaminen lähellä vartaloa taskusta kasvojen kohdalle antaa parhaan nopeuden edetä radalla.




Mielenkiintoinen huomio oli se, että käytämme aivoistamme vain 2% kapasiteettia, kun harjoittelemme esim. uutta ohjauskuviota. Se on siksi niin hemmetin hidasta siinä vaiheessa. Kun treenaamme hyväntuulisena ja toistamme samaa liikesarjaa riittävästi, se tipahtaa tietoisen tekemisen alueelta automaation tasolle, ja kun valmentaja huutaa kesken radan että tee valssi, se tulee sieltä automaattisesti miettimättä. Silloin kyseessä on automaattinen toiminto, ja toiminto tapahtuu hyvin nopeasti koska sen suorittamiseen ei tarvita sen kummempia miettimisiä. 98%:sti radalla etenemisemme on tätä tällaista automaatiota. Jokaista liikettä radalla tulee siksi harjoitella niin paljon, että niistä tulee automaattisia. Toisto on kaiken avain, ja nimenomaan tietoinen toisto eikä se että liikkeitä nyt vaan tehdään kesken radan sen kummemmin miettimättä.

Valmennusrata

Cicaro oli valkassa hyvällä päällä ja toimi oikein näppärästi. Alkuun teimme focusharjoituksia, ja seuraavalla kierroksella katsoimme menoamme yleisesti. Radan alku oli pitkälti paikallaan ohjaamista, joten tässä kokeilimme Cicaron vauhdin hiipuessa tehoaskeleita. Tein korostuneen nopeita kiihdytyksiä kohti seuraavaa estettä vaikka esteet olivat hyvin lähellä toisiaan. Koiran vauhti ei hyytynyt ja se kiihdytti nopeasti esteeltä toiselle! Eron ns. "normaaliin ohjaamiseen" huomasi heti. Tätä hyödynnämme jatkossa ehdottomasti.

Toisella kierroksella keskityimme keppien aloitukseen. Kepeillä voin auttaa sitä kääntämällä hieman yläkroppaa sitä kohti, jotta se ymmärtää hakea paremmin aloitusvälin, ja antaa samalla tukea etummaisella kädelläni kuitenkin ohjaten sen kepeille taimmaisella kädellä. Valssissa voisin edelleen suorittaa valssin nopeammin loppuun eli en saa jäädä puolitiehen, tai valssi valuu.

Cicarolle toimii välistävedoilla käden avaaminen, sillä sitä se lukee hienosti. Cicaro muuttaa focustaan esteistä liiaksi ohjaajaan kuumuessaan. Tämä näkyy mm. kisasuorituksissa keppivaikeuksina ja yleisenä hermostuneisuutena ja sähläämisenä. Eihän ohjaajaa tapittava ja komentava koira voi suorittaa rataa. Yleisesti minulla on hyvä tyyli ohjata koiraa sekä tarkka ajoitus koiran vapautuksissa ja palkkaamisessa.

Estefocuspeli 1 Koira jätetään istumaan, ja kun koira katsoo estettä, se vapautetaan esteelle. Voi jatkaa yhden esteen jälkeen kahdella esteellä jne.

Estefocuspeli 2 Viedään namitarget askeleen päähän hypyltä hypyn siivekkeen taakse koiran kanssa, ja koira lähetetään esteelle. Kun koira on lukinnut esteen, käännytäänkin napakasti vastakkaiseen suuntaan. Koiran tulee suorittaa este vaikka ohjaajan liike muuttuu. Tätä voi vaikeuttaa lähettämällä koiraa esteelle kauempaa ja kääntymällä itse napakammin ja aikaisemmin vastakkaiseen suuntaan.

Estefocuspeli 3 Kävellään pienin askelin ja koiralle ei anneta käskyä edetä radalla ennen kuin se katsoo estettä, jolloin kiihdytetään vauhtia ja annetaan koiralle käsky edetä radalla. Jos koiran focus palaa liiaksi takaisin ohjaajaan, töpötetään jälleen ja odotetaan koiralta estefocusta.

Nuuskimispeli Koiralle heitetään nami maahan nuuskittavaksi kun se vilkaisee ohjaajaa - nuuskimisesta tehdään näin luvallista ja luvanvaraista toimintaa (vertaa käskystä haukkuminen). Koira nuuskii ikuisesti, jos sitä vain kielletään nuuskimasta. Se ei tiedä mitä toista toimintoa se sen sijaan suorittaisi, joten se on sille turhauttavaa jos aina vain passivoidaan ja kielletään. Miksi emme hyödyntäisi koiralle mielekästä vahvistetta? Leikitetäänhän koiria pallollakin koska se siitä tykkää. Haistelu saattaa tuntua ohjaajasta vaikealta ja epäkonkreettiselta ja vaikeasti hallittavalta tavalta palkata koira, joten siksi se mieluummin kielletään kokonaan.

Virepeli Koiralle opetetaan rauhoittava toiminto, jonka suorittamalla se saa jatkaa tehtäväänsä kuten radan suorittamista. Koira oppii näin säätelemään itse viretilaansa. Koira opetetaan esim. menemään maahan ja painamaan leuka maahan aina, kun sen viretila on liian korkea. Koira vapautetaan jatkamaan tehtäväänsä vasta kun se suorittaa tämän toiminnon rauhallisesti.

Muita huomioita:

• Nuorelle koiralle (Cismetiä ajatellen) kannattaa opettaa tulevaisuutta ajatellen poispäinkääntö ja vippaus. Kun se oppii varhain kääntymään ohjaajasta pois päin, siltä sujuvat jatkossa monet muutoin haastavat asiat

Ja eikun taas yrittämään sunnuntaina.

Lihashuoltoa

Cara on kasvattanut yhdessä hujauksessa turkkinsa takaisin pentueen jälkeen.
Cicarokin on kasvatellut muhkeampaa turkkia talven varalle!

Tytöt käväs 17.1. hierottavina.

Caramelilla oli nestekertymää selän ylimenokohdassa, joka saattaa johtua pentueesta. Sen vasen takavarvas oli mahdollisesti luksoinut. Muualla ei jumeleita ollut ja koira nautti ensiminuuteista alkaen käsittelystä.

Cicarolla oli jumia varsinkin oikealla puolella. Sen SI-nivelessä oli jumia ja vähän koko selässä oli sellaista yleistä kalvokireyttä. Hieroja mietti, kompensoiko Cica liukkailla keleillä C-lonkkiaan hakemalla tukea lonkilleen lanteen lihaksilla, jotka sitten jumiutuu tästä johtuen. Hän suositteli käväisemään osteopaatilla ihan varmuudeksi kun ei oo koskaan sellasella käyty. Varsinkin harrastuskoiria suositellaan käytettävän edes satunnaisesti osteopaatin käsien alla, joten passaa käväistä.

Jumit selittänevät Cicaron viimeaikaisen hermostuneisuuden aika suurella varmuudella. Cicarolla oli jumia myös päässä/ohimolla vasemmalla puolella. Cican olemus on Caraa varautuneempi ja herkemmin hermostuva, joten Cicaro saattaa kerätä itelleen sellasta henkistä kireyttä joka näkyy myös sen kropassa. Cara on kudoksiltaan aivan erilainen, sellainen löysempi, ja olemukseltaankin aika erilainen, chillimpi. Cicaron vasemmalle taipuminen on ollut vaikeaa, joten sekin selittyi oikean puolen kireyksillä.

Molemmille koirille suositeltiin tasistyynyharjoitusten jatkamista esimerkiksi niin, että etuosa on korokkeella ja takaosa on tasistyynyllä. Harjoituksissa laatu on ensiarvoisen tärkeää, eli harjoitteet tulee suorittaa jalat suorassa, hitaasti ja vakaasti. Lanteita vahvistellaan nyt talviaikaan hangessa lenkkeilemällä. Pyritään käymään tänäkin vuonna hierojalla 2 - 3kk välein.

Treenirintamalla on kova motivaatio tehdä tuloksia tänä vuonna. Tehtiin yksissä treeneissä kellotuksia Topteamin rataharjoituksen myötä. Tässä muutama havainto niistä.

Pyöräytys + saksalainen 4,5s
Takaakierto + saksalainen 4,9s
Pyöräytys + pakkovalssi 5,5s
Takaakierto + pakkovalssi 4,6s

Testattiin myös yksissä treeneissä, miltä tuntuu olla agilitykoira. Piti samaan aikaan hyppiä x-hyppyjä ja koskettaa käsillä pää, olkapää, peppu... ja selittää samaan aikaan miten meinasi suorittaa takana olevan radan, siihen tietenkään katsomatta! Jossain vaiheessa jalat alkoivat loikkia aivan miten sattuu ja rytmi junnasi pää, olkapää, pää, olkapää... ei ole lainkaan helppoa olla agilitykoira.

Käytiin Sussun kans treenimässä hallilla yhtenä perjantaina. Kehittelin miun koirille taas meidän heikkouksien pohjalta tollasen radanpätkän. Caralle umpiputkee, molemmille itsenäisesti päättyvää keinua ja keppejä jotka loppuvat kirjaimellisesti seinään. Näistä voi taas varioida mitä tahansa muutakin.

Kotikotona punnattiin Cismet, jolla on nyt säkää 50cm ja painoa 20kg. Iso likka! Otettiin rakennekuvakin melkein 7kk ikäisestä neidistä. En ottanut sitä nyt minulle koska olen yövuoroissa, tulisi niin pitkiä yksinoloja pienelle. Se on rauhoittunut jonkin verran. Sellainen överi häslääminen on jäänyt pois, vaikka muuten menojalka vipattaisi. Koko 5-päinen paimenlauma oli kotikotona samaan aikaan. Ihana kun koko lauma tulee niin hyvin toimeen pikkuihmisen kanssa, joka oli myös mummolassa vierailulla. Koirat väistävät pientä ihmistä kohteliaasti ja käyttäytyvät rauhallisesti, ja toisinaan ihmettelevät kun pieni ihminen kanniskelee koirien leluja.

Pidempää karvaa näyttäisi tulevan ainakin kaulukseen, mahan alle ja takajalkoihin sekä häntään.

Rakenteeltaan pitkänomainen kuten emonsakin. Takaosasta vielä varsin suora.
Kuitenkin ikäisekseen sopusuhtainen kokonaisuudeltaan. Merlevärityksen pohjaväri on Caraa
vaaleampi. Cara on hyvin tumma merle pohjaväriltään.

Aika on suhteellinen käsite

Kaikki tämän postauksen kuvat © HH

Mielenkiintoista. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta että joka ohjaustekniikalla silti vähintään se 3 eri nimeä? Ei siinä, sama kai se, mutta helpottaisi kun tietäisi että millon puhutaan samasta asiasta ja millon ei. Hauska laji. Miksiköhän the x-rotuisella Cicarolla näkyy tuloksia koiranetissä vaikka se on sekarotuinen. Eipä ole ennen kävellyt vastaan, tai sitten elin pimennossa. Mitään muita tuloksia ei kisoista näy kuin nuo yksien kisojen tulokset, ja nekin vain ko. piiskunokalla. Sais näkyä joko kaikki tai sitten ei yhtään tulosta. Tai, sitten vain (hehe) parhaimmat tulokset.

Ettei koiranaiselle ainakaan jäisi liikaa vapaa-aikaa, niin liityin vielä agin lajitoimikuntaan. Agin osalta sanoin että kisat on tältä vuodelta kisattu, mutta töiden osalta kun päästään 10.12. pidettäviin ACE:n kisoihin niin mikäs siinä, mennään ja kokeillaan onneamme vuoden viimesissä kisoissamme. Ellei nämä nartut nyt ala juosta, merkkejä on ainakin ilmassa vaikka kuinka.

Kana ja Kananpoika

Minä alan nyt toden teolla keskittymään käskysanojen vähentämiseen Cicarolla. Se kyselee ja tiirailee minua aksassa aika paljon, koska se odottaa jatkuvasti kuulevansa CicaroCicaroCicaro täällä tässä tänne menemene -litanniaa. Käytän liikaa sanoja ja käytän niitä vieläpä epäloogisesti. Siinä taas yksi syy miksi tuo koira on niin hämmentynyt ja se toimii paremmin kun ohjaan hiljaa. Se keskittyy ihan eri tavoin silloin. Käskyjä saan käyttää enää putkella, kepeillä, renkaalla ja kontakteilla, ja vasta myöhemmin lisäämme ehkä muutaman harkitun käskyn sinne tänne.

Tuoreimmat kuulumiset sisältää perseelleen menneet viikkotreenit jotka käytiin korjaamassa hyvänmielen omatoimitreeneillä parin päivän kuluttua. Kun on enemmän aikaa opettaa koiraa ku 5 minuuttia, ei mene itellä hermo. Jos joutuu korjaamaan koiraa kolme kertaa lähdössä pysymättömyydestä, vähät minuutit kuluvat sukkelaan ja sitten alkaa hermo pettää. Mä luulen uskon ja tiedän että sellanen minuuttien kans pelaaminen ei vaan toimi koiran koulutuksessa. Koiralle pitäisi antaa se aika mitä se yksilönä tarvitsee. Ei se aika mitä sille jää kun jaetaan kahden tunnin treenit 8 osallistujan kesken.

Leuhka saa olla kuha ei ylypiä.

Rata oli ookoo aina kepakoille saakka. 90 asteen kulmassa kepeille ja takaaleikkaus siinä samassa. Onnistui ulkopuolisella palkkaajalla ja myöhemmin myös omatoimitreeneissä palkkarasian kanssa. Teknisesti ne osaa, henkisesti ei.

Omatoimitreeneihin suunnittelin kerrankin radan, tai no harjoituksen. Se alla. Se on tehty nimenomaan meille vaikeiden asioiden pohjalta, ja tulemme tekemään samaista rataa vielä jatkossakin. Takaaleikkaus, kepit radanosana, poispäinkääntö... Siinäpä kiva kolmikko mitä harjoitella. Sokkarit ja valssit saa siinä samalla lämmittelyksi. Juu eli keppejä oli vain 6kpl, jotta pääsin palkkaamaan useammin. Sivuun kasasin hyppytekniikkaa jota otin lämpäks molemmille.

Cicaro taipuu tosi huonosti vasemmalle, joten tullaan sen kans tekemään tuota taipumisharjoitusta ihan jonkun verran. Molemmat muisti tän hyppyteknisen harjoituksen hienosti jostain kaukaisuudesta. Tein molempien kanssa lähtöharjoituksia ja itsehillintäharjoituksia. Cicaroa palkkasin lähtöalueelle heittämällä namin sille lähtöön JES-sanan säestyksellä. Kuulin että on koiralle rangaistus jos kävelen sen luokse lähtöalueelle sitä palkkaamaan. Eihän koira halua että kävelen lähtöön sen luokse. Sehän jumantsuikka tarkoittaa että koira ei pääse radalle jonne se haluaisi toden teolla!!! Hyvä huomio siis...

Caran takaaleikkuut sujuivat ihan superhyvin, aivan ku se ois oikeesti osannu takaaleikkuut. Cicaron kans tehtiin varmaan 10 epäonnistunutta toistoa YHDEN ainokaisen esteen takaaleikkuulla. Lähetin sen putkeen ja käskytin etenemään kohti namirasiaa, vain yksi hyppy takaaleikaten. Ei. Koira kiertää esteen aina takaakiertona. Us-ko-ma-ton-ta.

Helpotin tehtävää kunnes en enää keksinyt kuinka voisin helpottaa sitä vielä lisää ilman että harjoitus muuttuu ihan muuksi kuin takaaleikkuuksi. No, sain sen menemään esteen yli kerran takaaleikaten ja jätin homman siihen hetkeksi ja se lähti tauolle. Tauon jälkeen se leikkasi kaksi hyppyä, mutta aika suurilla avuilla.

Poispäinkäännöt sujui Caralta näppärästi. Cara on nykyään estehakuisempi kuin ennen. Se lukitsee esteitä reitiltään eikä katsahdakaan minua. Sinänsä uutta, koska ei se ennen ole kyselemättä esteitä mennyt. Piti herättää se haltuunottokäskyllä jotta sain sen poispäinkäännölle ilman että se suoritti sen reitille houkuttelevammin osuneen hypyn, ja tämä toistui monta kertaa. Cicaro poispäinkääntyi hyvin oikealle ja huonosti vasemmalle. Se kääntyy aina oikealle turhan kiepauksen kun pitäisi mennä vasemmalle. Se myös pyörii pyörimistempussa hyvin oikealle, mutta vasemmalle pyöriessä se hypähtää hieman ilmaan ja tarvitsee siinä enemmän käsiohjausta. Toispuoleinen koira siis, joten vasenta kylkeä jumppaillaan nyt hyppyteknisillä. Hierontaki ois kahen viikon kuluttua molemmille.

Cicaro on niin hiilenä agitreeneissä että minun pitäisi kuulema kompensoida sitä olemalla itse raaaauhallinen. Nooo kun en ole enkä muutu. Olen alkuun rauhallinen, mutta hiillyn sitten tuohon sähikäiseen ja räyhäämme toisillemme ihan yhtä paljon. Hankalaa. Cicaro joutui odottamaan auton keskipenkillä Caran treenatessa koska no, Suomen talvi ja pakkaset jäädyttivät takaluukun autosta. 

Sillä aikaa Sähikäinen oli päättänyt ryhtyä automekaanikoksi. Se oli purrut turvavyön rikki. Eikä mitä tahansa vyötä vaan tietysti kuskin vyön. Olin tekemässä lähtöä treeneistä ja hapuilin kädelläni turvavyötä. Hhhhhhhhammmpuusiiiieeeiiii. Tämä oli jo toinen aksatreenien aikana tuhottu turvavyö. Ei nuo onneks paljon maksa ja vaihto käy nopeesti mut ihan turhaa työtä ja väärää käytöstä koiralta.

Joka tapauksessa oikeet hyvän mielen treenit. Tehtiin monta meille vaikeeta asiaa ja tosi onnistuneita toistoja joista koirat sai superpalkkaa. Ja kerrankin tehtiin just suunnitelmien mukaset treenit! Näitä lisää.

Kävästiin mätsäämässä K9 Centerin mätsäreissä lauantaina 3.12. Cara kisasi isoissa ja Cica pienissä aikuisissa. Taso oli kova, mutta Cara ylsi PUN3 sijoille, Cicaro oli SIN- vaikka esiintyi taas Caraa paremmin. Pöh. Porrastettujen kehien ansiosta ei mennyt kuin parituntinen, ei paha mätsäreihin.

Cismet saapuu viikoksi hoitoon maanantaina. Ompas mennyt aikaa kun näin sitä viimeksi, ihan useampi viikko. Neiti ei kuulema ole kasvanut korkeutta, mutta painoa on tullut niin että "pentu" painaa nyt jo 15kg. Pitää mittailla se täällä taas huolella. Siitä taitaa sittenkin tulla pikkumaksi. Kunhan ei tulisi raskas sellainen...

PS. Millon Kana kasvattaa turkkinsa takaisin entiseen pituuteen. Entisenlainen turkki muuten mut tollane smoothi. Lyhyt. Pöh. Alla video naperoiden treenipäivästä. Nyt vasta...

Alligaattorien armon alla

TELEVEH. NO MITTEEH TAET OJJA??

Näin unta alligaattoreista - vai olivatko ne sittenkin...? Joka tapauksessa uni huvitti aamuntuimaan. Kun katselee päivittäin jaloissa pyöriviä ja jalkoja napsivia pentuja, ei liene ihmekään että unessa kärpäsestä tulee, noh, härkänen.

Penskat tsillailivat treenikentällä viiden viikon ja yhden päivän iässä. Naperot miettivät alkuun että mikäs tää tällane mesta oikein on. Hetken kuluttua ne heiluttelivat uutterasti antennejaan ja ottivat vastaan raaputuksia. Tais rataan tutustuminen jäädä kakkoseks kun koko agijoukkio ryntäs pentupentuja ihmettelemään. Caran tiineydestähän kerroin omalle treeniporukalle vasta kun tiineys oli jo aika selkeää. Muut ryhmät eivät olleet juuri kuulleet pennuista, joten ihmetys oli suuri kun toin kentälle kaksi viisviikkosta. Vähän se jänskätti sillon kun kerroin Caran jäävän mammalomalle, että miten porukka asian ottaa, mutta kaikki ovat ottaneet asian ihan huippukivasti - meil on huikee treeniporukka. Eikä miun pitäis joutua miettimään ihmisten reaktioita sekarotukasvatusta kohtaan. Vain erittäin satunnaiset, yksittäiset ihmiset ovat tätä vastaan senkin jälkeen kun asia selitetään järkiperusteluin. Mutta se elää vielä sitkeässä. Ja netissä huutelijat nyt ovat asia erikseen. Heitä en kuuntele.

Äiti maitohätä. Heti.

Mihin tää aika oikein menee. Nyt tässä jo pläänätään että mikä päivä pennut lähtevät, ja pentupakkauksetkin on jo hankittu. Hurjistus sentään. En mä ihan vielä näistä eroon halua vaikka nää häiritteeki miu Simpsonien kattomista huutaessaan. Cicaro on ollut talon kurinpitovastaava. Cica opettaa pennuille että samalle luulle ei ole asiaa murisemalla toisinaan raivostuttavankin pitkän tovin ennen suurempaa murahdusta. Cara on luonnollisestikin maitovastaava. Mel imettää edelleen yli 6-viikkoisia pentujaan, vaikka pennut saavat 3 lisäruokaa päivässä. Töiden takia neljä ruokaa ei onnistu mitenkään, joten kolmeen on tyytyminen ja sillä hyvä. Jos Cara ei itse lopeta imettämistä, joka tosin on enää hyvin satunnaista ja hätäistä mutta silti päivittäistä - täytyy minun alkaa puuttua asiaan. Pentujen vieroittamisen kannalta imettäminen olisi hyvä saada katkaistua riittävän ajoissa.

Neliviikkoset nukahti.

Yhteisomistukseen jäävälle nartulle keksin aivan loistonimen tässä menneinä viikkoina. Kriteerinä oli että sen tulee liittyä luontoon koska no porokoiraristeytys, ja täsmätä Saniin ja olla näpäkkä sanoa, kaunis, ja sellanen mikä ei tuu vastaan ihan heti. Ja keksin niin loistonimen! Ehdotin äidille muitakin nimiä ja hänelle käy kaikki. Narttu tulee yhteisomistukseen äitini kanssa, päätimme yhdessä näin. Siispä nimikin päätetään yhdessä.

Historia toistaa itseään.

Naperoiden painotaulukkoa voi edelleen seurata B-pentueen omalta sivulta. Painoa riiviöille tulee n. 500g viikossa ja tassut ovat suuret kuin mitkäkin, aivan eri luokkaa kuin A-pentueella, joten taitaa olla isoja kasvatteja tulosillaan. Naperot ovat jo niin isoa koiraa, että ne ovat harjoitelleet hihnassa olemista. Nyt ne seuraavat isojakoiria niin kivasti että ollaan jo päästy sujuvasti autolle saakka ja sieltä takasin!

EI SAA RA-JOIT-TAAA!! Hetipian pois täältä nyt haluan välittömästi!

Hurja aktiivisuustaso näissä pienissä virtapattereissa vaan jyllää. Hereillä ollessaan ne riehuvat, haukkuvat, juoksevat, purevat toisiaan, tätiä, äitiä, kasvattajaa, lipastoa, luita, leluja, ruokakuppeja, makuualustaa, kenkää, hihnoja, sanomalehteä, puhelimen laturia... Hampaiden käyttö on aivan superkivaisaa. Ainaki pennuista. Naperoiden kanssa on harjoiteltu hihnakäytöksen, sisäsiisteyden ja kotona odottamisen lisäksi hampaiden tarkistusta, kynnenleikkuuta, korvien katsomista ja sylissä rauhoittumista. Pennut pääsevät alas vasta kun rauhoittuvat hetkeksi.

Historia tois... kyl te tiiätte. Viisi viikkoa.

Kipinä!! Mittä ne tinun jutinat on??

Naperot ovat saaneet aimoannoksen ihmislasten käsittelyä. Naapurissa on tyttöjä jotka käyvät melkein päivittäin moikkaamassa koiria. Isot koirat eivät enää aina edes haukuskele näitä likkoja, koska ne tuntevat ne niin hyvin. Olen neuvonut tyttöjä, kuinka pentuja tulee käsitellä jotta kokemus olisi kaikille mielekäs. Naperot ovat totutelleet myöskin ihmisjoukkioon puistoalueella, ilotulitusten ja kotieläinten ääniin Youtuben kautta, työkoneiden ääniin pihamaalla... kaikenlaista uutta ja omituista on tullut eteen ja aina niin reippaasti mennään tutustumaan uusiin asioihin alun tuijottelun jälkeen. Toivon että naperoilla olisi erittäin hyvät valmiudet kohdata maailma uuteen kotiin siirryttyään.

Nooo maistuuha tää ny. Joltaki. Tässä vielä suht. tuoreita maisteluita.

Maisteluista siirryttiin ihan oikeeseen ruokaan, vielä samasta kupista toistaseks.

Veli ei halua kasvaa isoks, veli jätti loput mulle! Täti odottaa kiltisti sivussa. Pentujen ruokaa
ei saa syödä, mutta vahtimisesta ei kukaan sanonut yhtikäs mitään.

Tottakai jälkiruoka kuuluu hintaan!

Mmmmaito maistuu.

Tuo asento on jotain ihan parasta ja söpöintä ja hypeintä.

Puhuin aikasemmin tilanrajauksesta pentujen takia. Pentujen tilarajaus onkin hauskasti muuttunut meillä tässä vähän väliä. Alkuun meillä oli pentulaatikko. Sitten tuli pentuhuone. Sitten aidalla rajattu sisäaitaus. Sitten tuli aidalla puoliksi rajattu kämppä ja vapaa kulku pois sisäaidasta. Nyt viimeisimpänä tuli tilan rajaus pelkällä sisäaidalla niin että sisäaita on ns. levitetty. Pennut tuottavat jo sen verran jätöstä että lattiaa ajatellen tilanrajaus eteistilaan on vain kaukoviisas ratkaisu. Isot koirat pääsevät sohvan kautta kiertämään koko asuntoon, ja pennut pysyvät eteistilassa. Olen ehkä nero. Lisäksi nikkaroin naperoille oman ulkoaitauksen, koska naperot laajensivat omatoimisesti reviiriään ensin asvaltille, ja sitten jo samantien kirmaten hirmuista vauhtia viereiselle pihatielle jossa ajaa tietysti autoja eestaas vähän väliä päiväsaikaan. Tarpeet ku pitäs saada tehtyä aina vaan etemmäs ja etemmän kotiluolasta.

Oltiin aivan superreippaita Cican kanssa. Tehtiin varmaan tämän kesän toka omatoimitreeni. Tehtiin keppiä ja kontaktia. Seuraavissa viikkotreeneissä tehtiinkin nollat, tämä rata alla. Hyvillä mielin siis kisaillaan HuPulla 20.8. kahden radan verran ja metästetään sitä viimestä nollaa...

2-3 valssi, 5-6 sokkari, 6-7 valssi, 11 takaakierto+sokkari, 12-13 valssi, 15-16 sokkari

Pentupostauksien työstäminen on niin aikaavievä prosessi vuorotyön ja pentujen hoitamisen ohessa, että vinkkaan seuraamaan meidän arkeamme Instagramin kautta. Sinne tulee luurimatskua jota en juuri koskaan julkase blogissa. Koska no kuvien siirto luurista koneelle on sekin liian työlästä. Nyt pitäis varmaan jo alkaa kässäämään viisviikkoskuvia, ku naperot on jo yli 6-viikkosia? Huh...

Äiskää pureksitaan. NO MERCY.

Purulelu yrittää karkuun. Ei pääse.

Kipinän suosikkinurkkaus. Poitsu oppi hyvin pian menemään vielä tässä kuvassa rajaamattoman
pihan aidan alitse.

Treenisuunnittelua

Fasaaaaani!! Ota kiinni pian heti!

Sai taas jotakin ajateltavaa treeneistä, joten tässäpä taas puretaan ajatuksia. Asetin vuodenvaihteessa meille tavoitteeksi vuodelle 2016 että kehitämme takaaleikkausta. Tämä vaatii tietenkin sitä että koira uskaltaa irrota minusta eteenpäin. Melkein samaan lauseeseen saisin ängettyä estehakuisuuden - eli että koira uskaltaisi tehdä tarvittaessa omiakin ratkaisuja radalla, eikä se ole kädessäni kiinni.

Mehän on kehitytty irtoamisen suhteen paljonkin, ja radoilla pyrin jo melkein automatisoidusti siihen että lähetän koiran esteelle mahdollisimman kaukaa. Oltiin nyt yhteistreeneissä, joissa sain kouluttajalta vinkkejä vaikka ja mihin.

Takaaleikkausta lähdemme rakentamaan sillä että heitän koiralle lelun tai namirasian ja pitelen koiraa hetsaten sitä palkalle. Lähdemme koiran kanssa juoksemaan palkalle samanaikaisesti ja koira saa palkan siitä että se (luonnollisestikin nopeampana) ennättää ensin palkalle. Kun koira alkaa irrota hidastelematta, siirrytään vasta sitten seuraavaan vaiheeseen eli siihen että takaaleikkaan koiran sen juostessa palkalle. Takaaleikkaaminen täytyy tehdä vasta kun koira todella irtoaa hyvin palkalle, joten kiirehtiä ei saa. Koira saattaa muutoin häiriintyä kun ohjaaja lähteekin juoksemaan hieman eri suuntaan koiran takana.

Hei olisiko teillä hetki aikaa puhua ruuasta?

Toinen harjoite jolla takaaleikkausta voi harjoitella tulee tässä. Koira laitetaan seisomaan aloilleen ja mennään sen vierelle seisomaan ja palkataan koiraa tästä. Vähitellen tehtävää vaikeuttamalla voidaan siirtyä aivan koiran taakse ja vapauttaa koira tästä kun se ei katso omistajaa. Koiraa palkataan vain kun se ei katso ohjaajaa, sillä tarkoitus on saada koira irtoamaan ohjaajaan vilkuilematta. Lopulta asetelma on siis se että koira seisoo ohjaajan edellä häntä ohjaajaa kohti, ja ohjaaja seisoo koiran takana mahd. kaukana ja vapauttaa koiran erillisellä käskysanalla kuten tänne tai jes. Muitakin vinkkejä saimme, ne seuraavana.

Sunnuntain rata

Tikasharjoituksella voidaan vahvistaa koiran selkälihaksia, joka edesauttaa koiran yleistä kropan hallintaa ja kepeille kokoamista. Tikkaat tai muut askelmat asetetaan koiran nilkan korkeudelle maasta ja koira pyydetään astelemaan tikkaiden välejä hallitun hitaasti namittamalla koiraa .

Koriharjoituksella saadaan koiraa kokoamaan itseään esimerkiksi kepeille. Se vahvistaa koiran tasapainoa ja selkälihaksia.

Tasapainotyynyillä tehtävillä harjoituksilla vahvistetaan koiran tietoisuutta takaosastaan, jolloin koira hallitsee takaosansa paremmin mm. nopeissa pysäytyksissä kuten kontaktien alastuloilla 2o2o-asentoon pysähdyttäessä. Varsinkin nuoret koirat jotka eivät vielä hallitse takapäätään, tehdesssään jarrutuksen 2o2o-asentoon mennessään heittävät herkästi takaosansa jommalta kummalta sivulta yli, koska eivät saa takapäätään pysähtymään samalla tavalla kuin etupäätään. Tasistyynylle peruuttaminen ja takajalkojen siirtäminen siihen, samoin kuin siinä seisominen joko kahdella tai neljällä jalalla parantavat myös tehokkaasti koiran kropan hallintaa ja syvälihaskuntoa.

Pehmeällä alustalla ristikkäisten jalkojen ja vierekkäisten jalkojen nostelu parantaa koiran tasapainoa ja vahvistaa koiran syviä lihaksia.

Kontaktihäiriötreenissä koira saadaan opetettua siihen, ettei se hievahdakaan kontaktialueelta ennen kuin saa siihen tietyn käskysanan. Samalla kontaktien 2o2o-kriteeri vahvistuu koiralle, ja koira tietää tasan mitä sen tulee kontaktipinnalla tehdä. Tällöin kontakteista tulee nopeat ja suoritusvarmat. Koiraa siis häiritään ensin kotioloissa, kun koira seisoo kontaktipinnalla. Koira ei saa hievahtaa kontaktipinnalta. Jos koira hievahtaa, se viedään uudelleen kontaktipinnalle. Jos koira ei hievahda, se vapautetaan kontaktipinnalta ja palkataan vähän matkan päähän. Harjoitusta vaikeutetaan ja koiraa hetsataan leluilla ja herkuilla ja koiraa voi jopa töniä hellästi, ja koiran tulisi siitä huolimatta pyrkiä säilyttämään neljä tassuaan kontaktipinnalla. Koira tietää että sitä siltä halutaan, joten se pyrkii siihen määrätietoisesti.

Tiiättekö muita hyviä lihas- ja tasapainoharjoituksia agilitykoiria varten?

Olga ja Lauri, laulujoutsenet

Loppuviikko meni täysin mökkeilessä ja aksaillessa. Vietettiin ihana mökkivapaa, ja Aurora ja siskonikin liittyivät kahdeksi yöksi mökkeilemään. Sisko yllätti ilmestymällä odotettua aikaisemmin paikalle, kun hänen piti tulla vasta seuraavan päivän aamuna. Koiratkaan eivät kuulleet lainkaan auton ääntä, joten yllätyimme kaikki ihan yhtä paljon kun lähellä puolta yötä joku ilmestyikin ikkunan taakse koputtelemaan.

Torstaina emme päässeet mökkeilyn takia viikkotreeneihin, mutta humputeltiin perjantaina rataa jonka olin suunnitellut ryhmälle. Sunnuntaina vedin myös toisen ryhmän treenit, ja tehtiin Cicaron kanssa siinä sujuva nollarata. Nyt onkin jo 4 vedettyä reeniä koulutusohjaaja-vihkosessa, ja ohjaustekniikkavideokin on videoitu (joskin ei editoitu) joten kurssi on hyvällä mallilla toteutumassa.

Joutsenten perässä kehtaa pikkumustakin uida. Aurora jahtaa siskonsa rantaan.

Kevään keimailijat

Puff. Muutama hassu päivä. Värittömästä vihreäksi - luonto nimittäin. Caramel heitti talviturkin reippaana kotirannassa jo 5.5. Se olisi noutanut keppiä vaikka kuinka monta kertaa, mutta jäiden vasta lopullisesti lähdettyä en viitsinyt jumiuttaa koko koiraa kylmällä vedellä. Cicaro ja Sani tyytyivät kahlailemaan ja kaivelemaan rannasta vanhoja kalanraatoja ja myyriä. Nyt on käyty melkein päivittäin pulahtamassa sataman rannassa.


Mahdollisesti tiineen koiran havainnointia koiransa habituksesta - Caraa ei oo koskaan ikuna närästäny. Ja 5.5. sitä närästi aamulla paljon. Tytöt eivät olleet edes syöneet mitään normaalista poikkeavaa, ja silti se ahmi ulkona ruohoa nelitassujarrutuksen voimalla, kun yritin saada sitä jatkamaan lenkkiä kesken ruohon nautinnan. Ruoka sille on kyllä maistunut ihan entiseen malliin niin kuin kuuluukin.

Käytin molemmat likat pitkästä aikaa hieronnassa 4.5. kun Carakin on ehkä jäämässä vähitellen lomille. Viime hieronta oli joulukuun lopussa. Kumpikin antautui hierottavaksi paremmin kuin edellisellä kerralla, vaikka edelliselläkään kerralla eivät paljon kummasteleet käsittelyä.

Cicaroa hierottiin tunnin verran, ja sen selkä oli vain aavistuksen kieränä, eikä mitään ongelmakohtaa löytynyt joka olisi vaatinut pitempää käsittelyä. Cicaro oli hieman kireämpi oikealta puolelta. Cicaron aikaisemmasta putkivoltista ei ollut tullut onneksi mitään jumia. Caramel sai kevyen puolen tunnin käsittelyn, ja siitäkään ei varsinaisia ongelmakohtia löytynyt lainkaan. Se oli aavistuksen kireämpi vasemmalta puolelta, ja sen lantio oli aavistuksen kiertymässä vinoon, joten jonkin ajan kuluttua ongelmakohtia olisi voinut ollakin. Oli tosi nasta kuulla että koirilla ei ollut jumeja, eikä reissu silti turha ollut, koska nyt ainakin ennaltaehkäistiin oikeiden jumien syntyminen poistamalla kaikki kireydet. Lämpät ja jäähkyt on siis maltettu tehdä huolella ja kumpikin koira on liikkunut niin etteivät ne ole kehittäneet itselleen jumikkeja. Huippua!



Viikkotreeneissä pidettiin leikkimieliset kisat omalla treeniporukalla, ja treenien parhaan suorituksen tehneelle luvattiin yllätyspalkinto. Rata oli hyppyrata, joka alla. Ekalla Caran yrittämällä unohdin ohjata hyppyhässäkässä hypyt 10-12 (vissiin oli niin hirvee hinku jo kepeille höhö), ja kepeiltä tuli vitonen. Cicaron ekalta yrittämältä tuli keppivirheitä varmaan viieks hylyks asti ja väärä putken pää ku heitin koiran vähä huolimattomasti putkeen. Oon ylypiä siitä että uskallan nykyään lähettää koiraa putkeen aika kaukaakin, ja likat on kehittyny tässä suhteessa ihan selkeesti. Tokalla radalla Caralle tuli näiden treenikisojen ainoa nolla ja samalla se lunasti suklaalevyn äiskälleen. Cicaron tokalla radalla koira teki jo yllättäen täysin puhtaat kepit mutta tehtiin yks kielto hypyltä nro 15 eli vitonen siitä. Ei huono!

Mökkikausi avattiin viettämällä treenien jälkeinen yö mökillä upeasta kelistä ja mökinlaitosta nauttien. Voi jos koirat saisivat aina oleilla mökillä. Ne ois varmaan maailman onnekkaimpia koiria. Niin paljon ne nauttii siellä olostaan. Möksällä mukana oli nuoriso, eli myös Aurora oli messissä kun siskoni oli justii käymässä Lahdesta.

Kaverini ja Unna-porkki majoittuivat luolassamme pe-la välisen yön, koska Unniksella oli elämänsä tokat rallykisat lauantaina. Likat kyräilivät ensin Unnikselle mutta tulivat sittemmin hyvin toimeen keskenään. Aikalailla mukavan olonen laji tuo rallytoko. Mehän on tehty vaan kaks kertaa rallya tyttöjen kans. Ainaki ALO-luokka me vedeltäs läpi heittämällä (hehe vastinetta uhoamiselle tulee sitte aikanaan), eikä AVO-luokassakaan varmaan sen kummempia ongelmia olis. Ehkä sitten vanhuuden päivillä kun aksa alkaa olla liian riskialtista vanhoille neideille, aletaan rallyilemaan. Tai oikeestaan niin me varmasti tehdäänkin!

Hommasin kans uuden tietsikan tiistaina. Vanha kunnon HP jonka sain lukiosta oli jo 7,5 vuotta vanha ja Vista käyttöjärjestelmänä ei ollut järin miellyttävä käytettävä (jep, kui mää pärjäsin). Kattellaan ny miten osaan käyttää ASUS Win10 Intel Core 7 - pakettia. Hurja homma asentaa kaikki uudelleen ja laittaa kone taas oman näköseks. Vaan kylläpä voi kone olla nopea! On vaan opeteltava kirjottamaan melko erilaisella näpiskällä ku aikasemmi.

EIPPA!!

Käytiin pitkällä lenkillä keskiviikkona asevarikon vartiotornilla. Ehkä ainua mesta täällä missä voi pitää koiraa irti suht turvallisesti ja häiriöttömästi. Hyvä niin sillä koirat juos jänön perään, rauh. Cara kääntyi takaisin melkein heti, mutta Cicaro ei tietenkään käänny. Caramel sai siinä rytäkässä louhokselle jänön perään juostuaan kynsivamman. Sen oikean tassun peukunkynsi repsotti ikävästi ja vuodeskeli verta. Nappasin kotona irtonaisen kynnenpalasen pois roikkumasta ja ydinhän siinä näkyi. Nyt on putsailtu sitä päivittäin ettei vaan tulehtus.

Viimeisimmät torstaitreenit vedettiin myös kisanomaisesti. Rata oli aika mielekäs, täynnä ansaesteitä. Sopii näille esteohjautumattomille. Rata alla.

Cicaro sai kehuja siitä kun se taisteli niin hanakasti lelun kanssa. Koutsi kysyi miksei sitä ole aiemmin palkattu lelulla. Se kyllä leikki tosi halukkaasti ja ääntä lähti ku isommastaki koirasta. Se oli myös todella virkeä ja nopeaksikin taidettiin kehaista. Mutta tarkka se on, ihan julmetun tarkka. Se opettaa minulle niin paljon tarkkuutta ja ajoitusta ettei tosikaan. Senttikin väärässä paikassa tai ajoitus aivan snadisti edellä tai jälessä niin virhettä paukkaa. Cara antaa vähän anteeks mutta Cicaro ei anna. Kepit se teki hyvällä vauhdilla ja varmasti. Putkiansaan se juos kerran, sen jälkeen ei enää. Tapaturma-altis kun on, niin pikkumusta törmäs esteeseen nro 4, hyppy kun tuli niin vinosta. Ei noin vinosta mitä kuva näyttää, hieman jäi tuo hyppy turhan jyrkäksi ratapiirrokseen. Kolisi koko este nurin ja koutsin mukaan koira ei oikein enää ollut itsensä törmäyksen jälkeen. Täytyy nyt tarkkailla sen liikettä. Kova osuma pienelle koiralle. Ja viikko sitte hierottiin, hohhoh taas...

Caramel liiteli myös loistavasti, meno tuntui tosi näppärältä ja sujuvalta. Kepit kokeilin ohjata melko kaukaa ja se haki ne erittäin hyvin joka kerralla, mutta keppien lopussa luisti taas ehkä kerran. Ohjasin sen myös pari kertaa "vastakädellä" eli menosuunnassa oikealla puolella ja oikealla kädellä. Olin tavallaan selin keppeihin, rintamasuunta niistä pois päin. Cara ei ollut tästä moksiskaan. Cicarokin onnistui tekemään kepit tällä tyylillä ehkä kerran. Kui nastaa! Ei oikein auennu että miten tällasta tyyliä sitte vois hyödyntää kisoissa muute ku puolenvaihossa heti keppien jälkeen, mutta tulipaha kikkailtua.


Tänään on vaan laiteltu pihaa ja tietsikkaa ja käyty nuuskimassa jänisten jälkiä peltolenkillä. Cicaro sai myös tänään kesän ekan Exspot-annoksensa. Caralta se on nyt kielletty tiineyden takia. Molemmissa ollu pari punkkia jo kiinni, hhh. Huomenna oottelis koulutusohjaajakurssi Joensuussa, notta sinne vaan aamusta ajelemaan kukonlaulun aikaan. Sain kaikki kurssimatskut luettua jo viikkoja sitten. Tulossa siis kiva ja opettavainen viikonloppu.

Jes sain blogin päivitettyä. Kauhee kiire ollu taas joka suuntaan.