Yllä painonmuutoskuvia meidän laumalaisista (C&C:n vatsanaluset kesätrimmissä kuvaparien ekoissa kuvissa).
Ylipaino aka lihavuus riivaa myös koiria, ja varsinkin iäkkäillä koirilla riski ylipainoon lisääntyy aineenvaihdunnan hidastuessa ja koirien aktiivisuuden vähentyessä. Varsinkin nartut ja kastroidut/steriloidut koirat lihovat herkästi. Yleensä kyseessä on simppeli epäsuhta: koira saa enemmän energiaa ravinnostaan kuin se ennättää kuluttaa. Toki taustalla voi olla myös muita syitä, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen.
Omat sesseni kääntyvät kohta 9-vuotiaiksi, ja niiden kanssa olen saanut olla kaikki nämä 9 vuotta tarkkana painonhallinnan suhteen - koirillani kun on taipumusta lihoa "jo ruuan nähdessään". Kirjoitan tänne yhden koiranomistajan kokemuksen koiran painon kuriinsaamisesta, ja mitä vuodet ensimmäisten omien koirieni kanssa ovat aiheesta opettaneet.
Normaalipaino ja ylipaino
Koira määritellään ylipainoiseksi, jos sen paino on yli 15% yli sen ihannepainon. Tämä tarkoittaisi seuraavaa: Caramel on enimmillään painanut elämänsä aikana 14,5kg, nyt 10,6kg. Cicarolla vastaavat lukemat ovat 12,5kg, nyt 8,2kg. Elikkä Melillä jo 1,59kg ja Cicarolla 1,23kg painonlisäys nykyiseen ihannepainoon tarkoittaisi ylipainoa. Myönnettävä on, että onhan tuossa ollut selkeä ylipaino kummallakin jossain vaiheessa elämää. Voisin väittää, että suurimman osan elämäänsä koirani ovat olleet lievästi "lemmikkoira-ylipainoisia", eivätkä varmasti missään vaiheessa liian laihoja, ja jonkun aikaa myös ihan selvästi ylipainoisia. Oman koiran painolle sokaistuu, ja treenikaverit ja tutut ovat paras apu heti punnaamisen jälkeen kertomaan, onko koiralle mahdollisesti tullut lisää painoa.
Miksi se koiran paino sitten on joskus niin vaikea pitää normaalina? Toiset koirat eivät meinaa lihoa millään, ja toisia on vaikea estää lihomasta. Minä olin tottunut näkemään perheessämme aina hieman pyöreitä koiria, joilla oli aina ruokaa saatavilla. Siksi käsitys koiran normaaleista ruokamääristä tai normaalista rasvamäärästä kropassa eivät olleet mikään itsestäänselvyys, kun sain ensimmäiset koirani. Harrastuspiirit ja itseopiskelu ovat valottaneet tätä osa-aluetta aika paljon. Koirien on paljon parempi olla solakassa kunnossa, ja varsinkin harrastuskoirilla, jotka harrastavat kroppaa rasittavia lajeja kuten agilityä, ylipaino on merkittävä riskitekijä. Jos ei muu, niin nopeammat ratasuoritukset saattavat motivoida omistajan pitämään agilitykoiransa painon ihanteellisena. On harmittavaa nähdä agilitypiireissä edes niitä hieman lihavia koiria, joilla on selvästi ylimääräistä rasvaa selässä ja kyljissä. Agilitykoira ei tarvitse ylimääräistä rasvaa yhtään mihinkään.
Mitä enemmän ympärillämme on ylipainoisia koiria, sitä enemmän silmämme tottuu näkemään tuon normaalina. Ylipainoisen koiran vyötärö ja vatsalinja eivät näy tai tunnu selkeästi, eivätkä kylkiluut tunnu heti nahan alla tunnusteltaessa, vaan kylkiluiden päällä tuntuu koiralle täysin turha rasvakerros. Selkäranka ei tunnu, ja sarvennoiset lannealueella ovat piilossa jossakin rasvan alla. Ensimmäinen merkki omilla koirillani liikapainosta on lapojen takana tuntuva ylimääräinen rasvakerros. Koirien tulisi liikkua vaivattoman ja kevyen näköisesti ja ripeästi. Ylipainoisen koiran askel on raskas, se voi olla vaappuva ja liikkeet tahmeita, eikä koira liiku paljoa, vaan se viettää aikaansa mielellään makoillen. Minun koirieni kohdalla vatsalinja on kyllä aina näkynyt, mutta ylimääräistä rasvaa on kylkien lisäksi tuntunut etujalkojen välissä sekä selässä, eikä vyötärö ole ollut ylhäältä päin tarkasteltaessa selkeästi erottuva. Myös ravi ei aina ole ollut yhtä kevyttä kuin se on nyt.
Ja ne ylipainon tuomat ongelmat...
- tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat, nivelrikko
- ruoansulatuselimistön häiriöt
- sydänsairaudet
- maksa- ja haimasairaudet kuten diabetes
- iho-ongelmat ja kasvaimet
- anestesiariski
- synnytysvaikeudet
 |
| Pentuarki muutti arkea, joten muutos näkyi pian Cicaron kropassa. |
Aikaa, punnitusta, liikuntaa ja itsekuria. Koska muutos on parhaimmillaan elinikäinen, ei sille ole tulenpalavaa kiirettä. Pääasia on, että muutoksen tarve on tunnistettu ja sen eteen on päätetty tehdä töitä. Painonpudotuksen tulisi tapahtua rauhallisesti useiden viikkojen aikana.
Ruokinta
Ruokintakertoja voi lisätä useampaan, vähintään kahteen päivässä, mutta ruuan kokonaisvuorokausiannos ei saa nousta. Ruokamäärää sekä ruuan energiapitoisuutta voi vähentää, sekä lisätä ruokaan esimerkiksi soseutettuja, keitettyjä kasviksia viemään pois näläntunnetta. Senioriruuissa on penturuokia vähemmän rasvaa ja proteiinia ihan tarkoituksella, joten vanhenevan koiran ruuan sisältöön kannattaa kiinnittää huomiota. Pienten koirien kohdalla ruuan punnitseminen voi olla fiksua, jotta koira ei vahingossa saa liikaa ruokaa.
Yksi tärkeä pointti, minkä huomasin koirieni ruokinnan suhteen, olivat treeninamit. Jos koira saa päivän aikana herkkuja, ne tulisi ehdottomasti muistaa vähentää iltaruuasta. Aamuruoka voi olla samanlainen päivästä riippumatta, mutta iltaruualla kompensoidaan päivän aktiivisuus. Toisinaan korvaan koirien kokonaisen iltaruuan treeneissä saaduilla nameilla, ja jos koirat saavat nahkaisen puruluun, eivät ne saa lainkaan iltaruokaa. Nuo nahkaiset puruluut sisältävät paljon rasvaa, joten niitä ei meillä usein aterioida. Jos koirat saavat joskus kerralla suuremman määrän ruokaa, esim. suuret hirvenluut, pidän niitä kevyellä paastolla pari päivää. Koiraeläimelle on normaalia olla syömättä melko pitkiäkin ajanjaksoja, joten koiraa ei kannata inhimillistää tämän suhteen. Koira ei kaipaa ruokaa niin usein kuin ihminen, vaan pieni paasto tekee vain hyvää terveelle koiralle.
Herkkujen ja ihmisten ruuan heittely vieressä kerjääville koirille on niin ihanan palkitsevaa ja mukavaa omistajalle, mutta laihdutuskuurilla olevan koiran kohdalla on pakko hillitä itsensä ja olla antamatta mitään ylimääräistä. Päivän aikana heitetyt maistiaiset kerryttävät yllättävän nopeasti koiralle kokonaisen ylimääräisen aterian päivässä, varsinkin jos perheessä useampi ihminen heittelee nameja päivän aikana! Varsinkin juustot ja muut rasvaiset ruuat kannattaa jättää kokonaan antamatta.
Jos päivä on ollut kevyt, jätän iltaruuan kokonaan antamatta, tai jos en kestä vieressä ruuan perään itkeviä koiria, niin heitän niille muutaman nappulan kuppiin ja ne ovat sillä tyytyväisiä. Niille tilanne tarkoittaa ruokintakertaa, eivätkä ne niinkään ymmärrä ruokamääristä. Minulle on vasta myöhemmässä vaiheessa koirien omistajana valjennut suunnilleen normaali ruokamäärä, mikä tämän kokoisten koirien kuppiin kilahtaa. Käsitykseni tuosta ruokamäärästä oli vääristynyt pitkän aikaa koiranomistajana, koska perheessämme koirille syötettiin yleensä kupintäydeltä ruokaa, ja tuo taas ei sovi minun laumalleni lainkaan. Varsinkin nuorena koirani jättivät usein syömättä osan ruuasta, mikä on jo itsessään melkoinen hälytysmerkki koirien liiallisesta ruokamäärästä!
Ahmimiseen taipuvaiselle yksilölle voi kokeilla ruokailua hidastavia kuppeja tai aktivointileluja, jotka on täytetty ruualla. Näin koira joutuu hieman näkemään vaivaa ravintonsa eteen. Jos perheessä on useita koiria, on ruokailua hyvä vahtia, jotta ahneempi ei varasta hitaamman syömärin kupista. Itsehän huomasin vasta hiljattain, että Cicaro varastelee ruokaa Meliltä. Nykyään palkitsen sen yhdellä ylimääräisellä nappulalla, jos se ei mene ryöstämään ruokaa Meliltä. Se ketku osaa kyllä katsoa, näenkö minä sen yritysaikeet. Jos se näkee minut, se ei edes yritä varastaa ruokaa. Jos häviän hetkeksikin näköpiiristä, Mel menettää armotta ruokansa. Jos koira tuppaa varastelemaan ruokaa, tulee varastetut ruuat muistaa vähentää iltaruuasta ja tietenkin katsoa, ettei eläin jatkossa saa tilaisuutta ryövätä ruokaa.
Nirsot eläimet ovat asia erikseen. Jos terveellä koiralla on vara nirsoilla ruokansa eteen, ei se ainakaan ole kuolemassa nälkään. Kuppi pois ja seuraava yritys 12 tunnin kuluttua, niin yleensä ruoka alkaa upota. Omistajat tarjoavat herkästi jotakin maistuvampaa tilalle kultalusikalla syötettynä, koska jokin inhimillinen pelko taustalla sanoo että koira kuolee jos se jättää aterian välistä. No, ei kuole. Kun koira normaalisti syö ruokansa mukisematta, on omistajan myös kätevä havaita, jos koiralla on jokin huonosti, jos koira jättääkin poikkeavasti ruokansa syömättä.
Liikunta
Ylipainoinen koira ei liiku mielellään, joten oravanpyörä on valmis. Vaikeasti ylipainoisen koiran liikuntaa tulee lisätä asteittain, jotta vältetään koiran hengitys-ja verenkiertoelimistön liiallinen kuormitus. Jos koira ei liiku mielellään, sen liikkuminen on vaikean näköistä tai se esimerkiksi pysähtelee liikkuessaan, tulee aina pitää mielessä mahdollinen kiputila. Ylipaino rasittaa niveliä, joten uinti on tehokas ja nivelystävällinen apu painonpudotuksessa. Vaihteleva maasto ja mäkitreenit ovat myös tehokas lisä normaaliin arkilenkkeilyyn. Jos koira ei ole vaikeasti ylipainoinen, voi pyöräilykin olla vaihtoehto. Liikunnan monipuolisuus tekee hyvää, joten välillä koiralle on hyvä tarjota hitaampia nuuskimislenkkejä ja välillä tehokkaampia reippailulenkkejä. Mitä enemmän koiralla on ylipainoa, sitä maltillisemmin liikunnan lisäys tulee tehdä.
Painonpudotuksen seuranta
Tärkeämpää kuin itse painolukema, on seurata muutoksen suuntaa - lihooko koira vai putoaako sen paino. Muutamallakin grammalla on suuri merkitys, kun ajatellaan, onko koira kasvattamassa painoaan vai laihtumassa. On hyvä tietää, onko suunta oikea, joten koiraa kannattaa punnita pari-kolme kertaa viikossa digitaalisella vaa'alla ja merkitä lukemat ylös. Kun suunta alkaa pysyä oikeana, voi punnitusta hieman harventaa.
On kannustavaa huomata, kun koiran paino alkaa pudota. Silloin tietää, että koiran elämänlaatu kohenee ja elinajanodote pitenee. Muutos on aina vaikein, eikä painonpudotus oikeastaan koiran kannalta ole lainkaan vaikeaa - eihän koira määrää paljonko se liikkuu tai syö. Valinta on täysin ihmisen. Tottakai on vaikeaa katsoa nälkäistä koiraa, joka kerjää syötävää. Olisi helpompi heittää koiralle jotakin hyvää kuin kieltää herkut rakkaalta lemmikiltään. Rakkautta voi kuitenkin osoittaa muutenkin kuin namein - tarjoa nälkäiselle koiralle vaikkapa raaputus tai leikkituokio, jotta saat helpotettua omaa henkistä syyllisyyttäsi.
Varsinkin erityistilanteet, joissa koira saattaa olla riskissä kasvattaa painoa, tulisi tunnistaa ajoissa. On helpompi ennaltaehkäistä ylipainoa kuin hoitaa sitä ja sen aiheuttamia seuraamuksia. Tällaisia erityistilanteita voivat esimerkiksi olla omistajan sairastuminen, koiraharrastuslajin jääminen tauolle, omistajan arjessa tapahtuvat muutokset jotka vaikuttavat ajan riittävyyteen, koiran sairastuminen tai sairaslomalle jääminen (esim. vammat jotka edellyttävät lepoa), sterilointi tai kastrointi jne.
Ruokintaa olisi hyvä pudottaa näissä tilanteissa jo hieman ennakoivasti, jotta koira ei pääse lihomaan. Omaan koiraansa todellakin sokaistuu, joten ulkopuoliset ovat avainasemassa sanomaan, jos koirasi näyttää pyöristyneen. Kommenteista ei kannata ottaa itseensä vaan olla kiitollinen asiasta, jota itse et ehkä olisi havainnut yhtä nopeasti! Koiran parastahan tässä vain ajatellaan. Minä olen kiitollinen siitä, että treenikaverit ovat joskus huomauttaneet koirani lihoneen, jonka vuoksi olen päätynyt punnitsemaan ne. Satunnainen punnailu olisikin hyväksi, jos ei ole treenikavereita huomauttamassa painoasiasta. Toki asiasta on hyvä myös keskustella ja esimerkiksi pyytää avoimesti kavereita kertomaan, onko koirasi heidän mielestään lihonut.
 |
| Vaativa laji agility on turvallisempaa normaalipainoiselle koiralle. Kuva
kesältä 2016, kun Melillä oli pentue. Tuolloin Cicaron liikunta jäi normaalia vähäisemmäksi, ja koira pääsi huomaamatta lihomaan, kun en ymmärtänyt puuttua ruuan määrään ennakoivasti. Tilanne korjaantui kun pentuarki oli ohi ja palasimme takaisin normaaliarkeen. Kuvan ottanut R. Rissanen. |
Omat kokemukset ja fiilikset, opin paikka tulevaisuuteen
Tämä koirien painoasia on tullut opittua kantapään kautta, ja prosessi on ollut opettavainen. Likat on mun ensimmäisiä omia koiria, ja tietysti ymmärsin jo aikoinaan, että jos puhdasrotuiset sheltit pärjäävät hyvin vähällä ruualla ja lihovat herkästi, niin puolisheltit tekevät sitä samaa. Meidän perheessämme on ollut ennen Sania vain uroksia. Ainokainen narttu ennen Sania menehtyi jo nuorena aikuisena. Urokset eivät koskaan lihoneet liiaksi, mutta nyt kun perheessä on vain narttuja, on tämä lihomisasia tullut varsin tutuksi. Yleinen puheenaihe perheessämme onkin, että mitenkä nartut ovat lihoneet taikka laihtuneet. Siinä sitten motivoidaan toisiamme tarkkailemaan koiriemme painoja ja tsempataan ja kehutaan kun projektissa on onnistuttu.
Tulevaisuudessa on aina helpompi tehdä toisin seuraavan koiran kohdalla. Tämä pätee kaikkeen koiranomistajuudessa, olipa sitten kyse koiranpidosta yleisesti tai jostakin koulutuksellisesta asiasta harrastuspuolella. Mulle tulee olemaan kunnia-asia pitää veteraani-ikäiset koirani hyvässä lihavuuskunnossa, ja välitän todella siitä, että koirani olisivat kaikin puolin, kynsistä hampaisiin, mahdollisimman hyvässä fyysisessä kunnossa. Se, että olen päästänyt koirani niiden elämän varrella joskus ylipainoisiksi, on enää vain tärkeä oppituokio meidän historiassamme. Minä uskon, lupaan ja tiedän, että olen jatkossa parempi koiranomistaja tässäkin asiassa.
- Kalkki, sinkki, magnesium, ade, merilevä, lohiöljy, joint buddy, chiarouhe, ruusunmarjarouhe (chia de graciasta tuo kolmikko)
- Huonommalla kelillä 150, hyvissä olosuhteissa ja pitkällä reissulla 500 näin keskimääräisesti. Yleensä puolet karsiutuu heti ensimmäisessä katselmuksessa ja vielä leijonanosa siinä kässätessä. 100 kuvasta joku noin 30 jää lopulta talteen.
- Etsin sitä omaa tyyliä varmaan edelleen, ja välillä tykkään hailakoista ja hyvin hyvin vaaleista kuvista, kun taas toisinaan mahdollisimman luonnollinen kuva miellyttää silmää. Suuren kontrastin ystävä en ole ollut pitkään aikaan. Väritasapaino on aina ollut minulle vaikeinta osaamisaluetta, joten siinä toivoisin olevani joskus parempi. Myös "lisävalon" käsittely kuvaan olisi siisti seikka osata paremmin.
- Kohtijuoksukuvat lienevät vaikeimpia, ja muutoinkin tarkennus ei aina osu sinne minne pitäisi. Helpointa lienevät kuvat, joissa koira on aseteltu tiettyyn asentoon, jos oletetaan että koira pysyy aloillaan. Parasta on saada onnistunut, tarkka liikekuva jossa koira on hyvässä asennossa ja kuvakulma ja tausta on mielekäs, saatika jos liikkuvia koiria on kuvassa useampi.
7. Miten päädyit kasvattamaan sekarotuisia?
- Minäkin kritisoin montaa asiaa maailmassa. Eihän mikään ikinä tule olemaan hyvin kaikkien mielestä. Olen kohdannut kritiikkiä silloin tällöin, varsinkin kasvastukseni alkuaikoina. Suhtaudun siihen itse varauksella ennen kuin varmistun että kritiikin antaja tietää mistä puhuu ja keskustelee kanssani kasvotusten. Usein ihmiset ovat vastahankaan niitä asioita kohtaan joista eivät tiedä tai joita eivät ymmärrä. Siksi vain asiaan perehtyneiden ihmisten kritiikki merkitsee, muut ovat satunnaisia huutelijoita joiden sanoja yritän olla kavahtamatta. Asiallisesti annettu, perusteltu ja pohjattu kritiikki on tietenkin asia erikseen.
- Ensisijaisesti luonne ja heti seuraavana terveys. Terveyttä mitenkään vähättelemättä, kyllä luonteenheikkous on vakavampi ja ehkä herkemmin arkea vaikuttava seikka. Tietysti riippuu vaikeusasteesta, mutta näin minun mielestäni.
- Ehkä se kuitenkin olisi se bordercollie, ja sitten heti samoilla viivoilla se sheltti. Tai riippuen kummasta löytäisin enemmän sellaisen koiran kuin millaisen tarvitsen. Jos saisin ylikorkeen, rohkean, hyvähermoisen, avoimen, niukkaturkkisen ja hiljaisen sheltin niin miksei. Ja bortsun pitäs olla ensisijaisesti tasainen, hyvähermoinen, normaaliaktiivinen, palikat päässä kohallaan näin muutoinkin ja tervesukunen.
11. Mitä kaikkia lajeja olet harrastanut koirien kanssa?
- TOKOa ja jälkeä omatoimisena, match showta vuodesta 2010, agilityä vuodesta 2013. Uintia, koirahiihtoa, canicrossia, vetoa, rallytokoa, doboa ja muuta on tullut kokeiltua muttei varsinaisesti harrastettua.
- Suojelulajit varmaankin. Minulla ei ole kiinnostusta sellaiseen.
- 2-3x päivässä. Pisulenkit 15-20min, päivässä yksi pidempi lenkki jonka pituus vaihtelee 1-2h välillä.
- Se että opettaa koiran pysymään erilaisissa asennoissa ja pitämään esineitä suussaan jo pienestä pitäen. Myös muutamien "taikasanojen" opettaminen on eduksi. Tarkennuspisteen pitäminen joko vas. tai oik. reunassa auttaa saamaan tarkennuksen päähän eikä keskikroppaan ja välttyy keskisommittelultaki aina toisinaan.
- Koiran kanssa yhdessä tekeminen ja oppiminen on parasta sekä tietenkin se että lajissa saa hyödyntää nopeutta ja ketteryyttä. Myös harrastajien ja kisaajien positiivinen fiilis on ihana asia. Miinuksena tulee koiran loukkaantumisriskit ja omatoimiharrastajat jotka "harrastavat agilityä" takapihalla tai ilman asiantuntevaa kouluttajaa rikkoen koiransa.
- Vaikeinta näin sekarotuisten koirien kasvattajana on löytää hyviä uroksia joita saa lainaan nartulleen. Ymmärrän täysin miksi kaikki eivät halua lainata urostaan sekarotuiseen pentueeseen. Myös se että genetiikka tekee omia oikkujaan, on haastavaa. Toisinaan myös sekarotuisen koiran suvun yksilöiden terveyden ja luonteiden kartoitus on haasteellista. Ehkä myös miinuksena se että ihmiset eivät aina arvosta sekarotuisia samalla tavalla kuin puhdasrotuisia ja saattavat kyseenalaistaa kärkkäästikin miksi joku tieten tahtoen teettää sekarotuisia. Koen kuitenkin viimeisimmän asian myös positiivisena, sillä on mukava olla se musta lammas joka tekee asioita omalla tavallaan ja uskoo omaan aatemaailmaansa ja saa ihmisten asenteita muovattua.
17. Oletko kiinnostunu näyttelyistä?
- Sen pari kertaa mitä niitä olen käynyt katsomassa niin ihan kivaahan se on siellä kattella kauniita paimenkoiria ja ostella koiratarvikkeita. Jos minulla olisi rodunmukainen rotukoira niin miksipä en voisi näyttelyissäkin pyörähtää sen kanssa toisinaan arvosteluja saamassa.
- PS, LR ja Gimp on sellanen tuttu ja turvallinen vakiokolmikko. Photofiltrellä teen pieniä ja nopeita muokkauksia koska ohjelma käynnistyy kepeytensä vuoksi niin nopeasti.
- Hassua listata näinkin monta, kun kaksi ensimmäistä ovat oikeasti ainoita the suosikkeja, mutta kokeillaan nyt. Bordercollie, shetlanninlammaskoira, lapinporokoira, islanninlammaskoira, pyreneittenpaimenkoira, tsekinpaimenkoira, mudi... oho tuli seittemän.
- Supernatural, Hunger Games, Pirates Of The Caribbean, Family Guy, The Simpsons
- Persoonallisuus ja todennäköisesti parempi terveys miellyttävät, samoin se että kasvatuksessa saa keskittyä oikeasti merkitseviin seikkoihin ja voi unohtaa turhakeseikat (korvien, silmien ja hännän asento, karvanpituus jne).
- En ole, mutta ei ole poissuljettua ettenkö joskus voisi omistaa.
- Luonne on omistajakeskeinen, laumaviettinen, sopivan saalisviettinen, hyvähermoinen, enemmän pehmeä kuin kova, älykäs, toistoja kestävä, yritteliäs, on-off, rohkea, melko hiljainen, myös vähäisesti vahtiva. Soveltuu terveytensä ja luonteensa puolesta moneen tekemiseen.
- Nikon D90, Sigma 70-200/2.8, Sigma 30/1.4, Sigma 50/1.4, Samyang 8/3.5
- Se että sain spämmätä söpöjä kuvia koiranpennuista. Tutut ja kaverit kannustivat bloggaamaan Sanin pentueesta. Pentueen lähdettyä tulikin eteen kysymys bloggaamisen jatkamisesta, ja koukuttuneena tietenkin jatkoin.
26. Missä olet oppinut koodaamaan?
- En voi sanoa että olisin oppinut varsinaisesti koodaamaan koska olen siinä todella huono edelleen ja joudun näkemään valtavasti vaivaa yksinkertaistenkin koodaamisten eteen. Mutta sen vähän mitä jotenkin osaan, olen oppinut netistä lukemalla ja ihan vain kokeilemalla ja erehtymällä