29.3.2015

Terrierijahdissa

Sarjassamme vastuuttomat koiranulkoiluttajat. Jännäks menee, nää lenkkeilyt nääs. Joka toinen lenkki jostakin syöksyy irtokoira. Jos koira ei pysy hallinnassa niin miksi sitä ei voi pitää koko ajan kytkettynä? Jos minun likkani eivät olisi ystävällisiä toisille koirille, ois moni lenkki jo mennyt piloille. Basenji josta jo aikaisemmin mainitsin, tuli taas vastikään irtonaisena meitä vastaan, omistaja kaukana pellon toisella nurkalla. Tottakai uroskoirat haistavat kun narttu on juoksussa tai vasta juossut. Mutta sen uroksen voisi silti pitää hallinnassa.

Tänään vastaan tuli jackrussellinterrieri. Olin heittelemässä likoille keppiä pelloilla, ja kun käännyin viskatakseni kepin päinvastaiseen suuntaan likkoja leikkisästi hämätäkseni, huomasin edessämme seisovan terrierin. Se oli hiipinyt niin hiljaa ja huomaamatta taaksemme, etteivät edes paimenet olleet sitä havainneet. Kumpikaan paimenista ei sanonut mitään ja Kiksu otti ensimmäisenä askeleita terrieriä kohti mutta tuli takaisin heti kun oli käynyt pikaisesti nuuhkaisemassa tulokasta. Cara meinasi mennä terrierin luokse mutta pysähtyi käskyllä.

Aloin katselemaan ympärillemme kenen koira on ja mäen takaa alkoi kuulua kutsuhuutoja. Tässä vaiheessa terrieri lähti ravaamaan kohti metsää korvat suljettuina omistajan kutsuhuudoilta. Oisimpa tajunnu ottaa koiran kiinni, mutta ei tietenkään tullut mieleen. Omistaja oli vanhahko henkilö joka kertoi että koiran kiinni nappaaminen tulee olemaan vaikeaa hänen polvisärkynsä ja liukkaan reitin takia. Sanoin että voin lähteä etsimään metsään lähtenyttä terrieriä koirieni kanssa.

Vislasin muutaman kerran kuuluvasti. Ehdimme kävellä vain sata metriä ja terrieri aivan kuin odotti meitä polulla. Otin nameja taskusta ja imutin niillä omia koiriani jotta terrieri kiinnostuisi herkuista. Otus, jonka nimeksi paljastui Elvis, ei lähtenyt karkuun. Minulla ei ole tapana antaa nameja vieraille koirille mahdollisten allergioiden takia, joten terrierille en nameja suonut. Vapautin Caran hihnasta ja nakkasin karkulaisen Caran hihnaan. Kiikutin sitten karkurin takaisin omistajalleen joka kiitteli kovasti.

12-vuotiaalla terrierillä on kuulema tapana lähteä kiertelemään omia lenkkejään kun se pääsee irti. Eikä siinä muuten mitään jos koira tulisi kutsusta luokse eikä koiraa pidettäisi irti suht. suositulla ulkoilualueella, mutta kun tämä koira on kuulema erittäin aggressiivinen toisille uroskoirille. Omistajansa sanojen mukaan "se käy kiinni terrieriotteella". Thank god minulla on narttuja. Mitenköhän monta yhteenottoa tällä ulkoilutustyylillä on jo kerennyt tälle koirakolle sattua?

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vai onkohan. Tuli kuiteski hyvä mieli kun sai auttaa. Tässäpä oli muuten tämän blogin 500. postaus, wohoo!

28.3.2015

Kohta kisavalmis

Koira Saramelli. Tapahtuma akilitytreenit. Ajankohta vanha kunnon torstahi-ehtoo. Ja tässä tulee rrrata.
Vaikka kuinka monta kertaa kävin radan läpi kotiin treeneistä tultuani, en muistanut yhtä estettä radalta. Rata sisälsi ihan varmasti 19 estettä, itse vielä radan numeroin tuolloin. Joten jo on kumma etten muista, kotimatkalla kaikki ajatukset kadonneet. Anycase, piirros on nyt 18 esteen mittainen. Ihan messevä rata oli, eikä mikään vaikea. Ohjaus tuntui ihan sujuvalta ja hyvä fiilis oli koko treenien ajan, ja kaiken kukkuraks tehtiin melkein-taas-nolla. Keinu, numero 17 eli tokaviimonen este kummallakin yrittämällä ohi ulkokentän puolelta. Koira kuulema haki ite tosi hyvän linjan keinulle kummallakin kerralla, mutta jostain syystä ohitti sen aina ensiyrittämällä. Minun kuulema kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, että jos joudun ohjaamaan koiran puomin ylösnousulle vinoon, se osuu vain juuri ja juuri kontaktipinnalle. Meille tämä aivan uutena asiana ja hyvä tietää jatkossa että kannattaa ohjata koira mieluummin aivan suoraan puomille jos vain mahdollista, ettei vaan tulis kontaktivitosta. Niin hilkulla se kuulema on siihen osuminen vinoista lähestymisistä. Ja niin kuin ratapiirroksesta näkee, 10-11 väliä tultaessa koira tulee auttamatta vinossa puomille.
     1-2 valssi
     3-4 välistäveto
     4-5 valssi, persjättö tai takaaleikkaus
     7-9 vastakääntö
     12 takaakierto
     13-14 (pakkovalssi)

Muunneltiin vielä hieman ensimmäistä rataa ja mentiin tällainen pätkärata toisella kierroksella. Alkuun tuntui ettei tästä voi mitenkään selvitä, mutta eipä tuokaan lopulta mikään ylitsepääsemätön ollut. Näissä treeneissä koira suoritti kepit aivan loistavasti, pitkästä aikaa. Ei mitään ongelmaa. Onhan se hidas jos vertaa muihin koiriin. Se kuitekin taitaa edelleen kepitellä single-stepillä, eikä bouncaamalla. Tommosen ja tämmösen pdf:än löysin aiheeseen liittyen. Olenkin mietiskellyt paljon näitä keppejä esteenä, ku ne on ollu meille meidän lyhyen agilityuran yks iso mörkö. Miksi ne on just meille niin vaikeet? Tuntuu että ihan kaikki muut koirat menevät kepit hurjalla draivilla ja oppivat ne muutamalla toistolla. Tuntuu toisaalta niin turhauttavalta. Siksipä pienetkin onnistumisen hetket keppien parissa tuntuu tosi hyvältä ja ne saattaa tehdä muuten epäonnistuneet treenit onnistuneeksi. Ja mä varmaan joka aksapostauksessa itkeskelen näitä keppejä, tiedän.

Nyt onkin ollut parina viime treenikertana puhetta siitä, milloin me oltais kisavalmiita. Oon aina vastannu että ei ennen ku kepit on kisavalmiit. Koska en kehtaa kisata keskeneräsillä kepeillä. Nyt kuultiin treeneissä että ollaan oltu kisavalmiita jo hyvän aikaa, ja meitä aletaan tyrkkiä kohti kisoja. Miulta kysyttiin syytä kisaamattomuudelle ja todettiin että kepeissä ei ainakaan oo minkäänlaista estettä kisaamiselle, että syy kisaamattomuuten oiski minun päässä. Ja toisaalta tiedän sen itekki. Mä odotan täysin valmista, täysin virheetöntä vähän kaikkialla elämän osa-alueilla. Oli kyse ihan mistä tahansa asiasta, niin en siirry ainakaan mielelläni seuraavaan asiaan ennen ku meneillään oleva asia on täysin ja totaalisesti valmis. Siks keskeneräsyys agilityssä estää myös kisaamisen. Koska kisaaminen on kuin seuraava askel, seuraava taso. Ehkä pitäisikin ajatella että kisaamisen on kuin lisätreeni, jokin asia treenien rinnalla ja samalla viivalla eikä mikään seuraava taso josta ei enää ole paluuta entiseen. Ei oo helppoo olla liiallisen järjestelmällinen ihminen. Näkisittepä miun kämpän. Joka ikisellä asialla täällä on oma tarkka paikkansa, ja joka ikisen asian myöskin tulee olla omalla paikallaan tai elämä ei mene hyvin.

Mä sain tsemppiä viime treenien palautteesta sen verran että aloin kattelemaan meille sellasia kisoja, joissa ois joku keräämäni tuomarilistan henkilöistä tuomaroimassa. Koska muutamat ekat kisat joissa käydään, täytyy olla sellasen henkilön tuomaroimia, joka mittaa rajatapaukset mediksi. Jos Carasta tulee maxi, niin täytyy harkita uudelleen kilpailemisen mielekkyyttä. Ainakaan etenemismahikset eivät ole kovin huikeat, kun kisaisin hitaan neljäsosabortsu-rajamaxin kanssa triplasti nopeempien bortsujen kanssa. Tosin, triplasti nopeemmat bortsut tekee myös herkemmin virheitä. Ainakin rimat kolisee jos ei muualta viitosia tipu. Ja toinen vielä tärkeempi asia, etten välttämättä haluaisi rasittaa tuon kokosta eläintä maxikorkeuksilla.

Sitte niitä tämän hetken kehittämisen paikkoja, joista voi huomata että koirat on pro ja minun pitäis kehittyä lisääää:

Koirat:

  • ulko(mutka)putkeen lähetys
  • irtoaminen


Minä itte:
  • valssin ajoitus
  • pysähtymätön ohjaus
  • askelpituuden sovitus ja säätely
  • iloisemmat estekäskyt
  • nyt viimeistään käskyjen päättäminen A-esteelle ja puomille, ne menevät ristiin ja käsky vaihtuu (kiikii/kiipee, aa-kiipee/aa), olkoon keinu edelleen keiiinu, A-este aa-kiipee, puomi kiikii
  • palkkaus myös putkista
  • ota-käskyn ajoitus kontaktin alastuloissa
  • viretilan hallinta

Minkä ikäsen koiran kanssa te muut ootte alottanu kisaamisen agilityssä? Tai missä ajassa ootte valioitunu? Hurjaa että minun koirat kohta neljä vee alottelis kohta ensimmäisiä kisoja. Eli muutama tehokas kisavuosi edessä ja siinäpä se sitten oli. Muut vissiin on jo viimestään nelivuotiaina valioita, mut onhan nää miu ensmäiset agiliitokoirat, vähän armoa siis. Oishan se aika hienoa varjovalioida seropi jos toinenkin. Ehkä sitte villeimmissä unelmissa tai seuraavien koirien kohdalla jos ei näiden harjoituskappaleiden.

24.3.2015

Koiran lihashuolto ja tasapaino

Harrastuskoiran fyysisen kunnon ylläpitäminen on muutakin kuin alku- ja loppuverryttelyjä yhdistettynä arkilenkkeilyyn ja satunnaisiin tempputuokioihin. On viisaampaa ennaltaehkäistä kuin odottaa, että jonain päivänä jokin voi olla pielessä. Tuen tekstini vahvasti linkkeihin, jotka näkyvät kappaleiden lopussa. Tekstini on pohtiva referointi näistä linkeistä, ja halutessasi voit lukea aiheesta lisää näistä linkeistä. Pohdin tekstissä aktiivisesti myös omia kokemuksiani lihaskunnon ja tasapainon kehittämisessä meidän laumamme osalta. Tämä teksti oli luonnoksissa melkein vuoden verran ja sain sen nyt viimein valmiiksi. Kommentoi ihmeessä!

Lihashuolto
Koirien harrastuslajit on tehty ihmisten sääntöjen mukaan. Koiran harrastuksissa suorittamat liikkeet (esim. agilityrata tai koiratanssi) eivät aina kuulu sen luontaisiin liikkeisiin. Koira kyllä miellyttää omistajaansa ja saattaa yrittää täysillä, vaikka siihen hiukan koskisi. Koira kun ei yleensä kerro kivustaan suoraan. Tähän olen kuullut evolutiivisen selityksen siitä, että heikoimmat yksilöt tapettiin, syötiin tai karkotettiin laumasta. Koira ei siksi halua laumasta häädön tai henkensä menettämisen pelossa näyttää olevansa heikko. Ihmisellä on siis vastuu siitä, mitä koira saa tehdä ja mitä ei, kuinka korkeita esteitä se saa hypätä ja kuinka sen tulee lämmitellä ja jäähdytellä ennen kisasuoritusta tai vaikkapa ennen irtijuoksua koirakavereiden kanssa.

Tulehduksia ja kiputiloja ei saa vähätellä. Hevosihmisillä on sääntö, että yhtä kuumepäivää vastaan pitää olla viikko lepoa. Kuinka tämä toteutuu koiramaailmassa? Kuntoutumisajan tulisi olla huomattavasti pidempi kuin akuutin kipujakson. Huomioitava on, että koirillakin voi olla esimerkiksi päänsärkyä tai kipeitä mustelmia. Koira kykenee kompensoimaan eli tasoittamaan vikojaan, esimerkiksi säästelemällä kipeää jalkaa käyttäen enemmän muita jalkoja. Vian poistuttua koiralle voi jäädä tällainen tapa, vaikka itse vaiva olisi jo poissa. Tunnen itse bordercollien, joka melkein menetti toisen takajalkansa kylvökone-onnettomuudessa, ja koira käyttää vauriojalkaa edelleen huonosti, vaikka jalan toimintakyky onkin palautunut lähes normaaliksi. Pienen tuntuinen vaiva voi kehkeytyä suureksi vaivaksi, joten pienet asiat tulisi malttaa hoitaa kunnolla pois. Eikä ylipainon merkitystä voi liikaa korostaa, kun puhutaan esimerkiksi agilitykoirasta. Pienelle koiralle jo puoli kiloa liikapainoa on aivan liikaa. Omat koirani ovat hyvin lihomisherkkiä, syynä varmaan niiden sukupuoli, emon lihomisherkkyys sekä 50% shelttiosuus.

Harjoitusympäristö 
Lihashuollossa harjoittelun ympäristöllä on merkitystä. On hyvä tiedostaa, millaisella pohjalla oma koira joutuu työskentelemään.  Kaupungin ja maaseudun pohjat eroavat toisistaan. Esimerkiksi asfaltti ja kova hiekkatie ovat huonoja alustoja joustamattomuutensa takia. Pellot ja hiekkatiet sen sijaan ovat pehmeitä liikkumisalustoja ja metsä taas tarjoaa vaihtelevuutta ja epätasaisuutta. On myös merkityksellistä, liikkuuko koira hihnassa vai vapaana, ja kuinka koira liikkuu. Vetääkö se hihnassa, mikä on sen askellaji ja nopeus hihnalenkillä. Laukkaako ja hyppelehtiikö se vapaana ollessaan vai liikkuuko se rauhallisesti ravaillen. Vaihtelevissa maastoissa eri temmolla kulkiessa koiran koordinaatiokyky, eri liikelaajuuksien hyödyntäminen, lihasten käyttö ja asentotunto kehittyvät. Tosiasiassa ihmisen maailma ei ole koiran fysiikalle erityisen haastava ympäristö.

Me lenkkeilemme pääosin asvaltilla, pelloilla tai metsässä. Hiekkateitä tässä lähettyvillä on harmillisen vähän, mutta sulan aikaan käytössämme on myös mahtavat ulkoilureitit, joiden pohja on pururatamainen hiekkaseos. Koirien ulkoiluttaminen on siellä sallittua. Agitreenit tapahtuvat lähes aina tekonurmipohjaisella kentällä.

Peruskunto
Koiran tulee olla riittävässä peruskunnossa. Peruskunto voidaan jakaa kestävyyteen, nopeuteen ja voimaan. Täytyy tietää, mitä koiran kanssa harrastettava laji vaatii, mitä ja miten sitä treenataan ja missä järjestyksessä. Laji täytyy tuntea ja tiedostaa sen riskit ja vaarat. Staattista rasitusta eli toistuvasti samoissa asennoissa aiheutunutta rasitusta tulee välttää (esim. tokon seuraaminen). Ainaisten kaavojen rikkominen on hyväksi sekä koiran mielelle että lihaksistolle. Koiran voimaa voi harjoittaa esimerkiksi uimisella, vedolla ja hiekkakuoppamäen ylösjuoksuttamisella.
Nopeutta voi harjoittaa noutoleikeillä, tempuilla sekä ihmisten välillä juoksutuksella.
Kestävyys harjoittuu juoksemisella tai hölkällä, pitkällä matkalla ja matalalla teholla.

Alku- ja loppuverryttely
Koiran lihasten valmistaminen suoritukseen ja palauttaminen suorituksesta on välttämätöntä. Ennen ja jälkeen jokaisen fyysisesti rasittavan tehtävän koira tulisi verkata. Koirapuistoilu, ryhmälenkki ja metsälenkkikin vaativat huolellisen lämpän ja verkan, joten aina ei suinkaan vaadita rankkoja agilitytreenejä jotta verkan tarvetta löytyy. Alkuverkkaus tai alkulämmittely tarkoittavat nimenomaan liikkeessä tapahtuvaa lämmittelyä, joten pelkkä BOTin pukeminen ja koiran dumppaaminen lämpimään autoon ei riitä alkulämpäksi.

Alkulämmittelyn tulisi olla progressiivista eli intensiteetin tulisi nousta koko ajan noin 20 minuutin ajan. Lienee sanomattakin selvää että eri lajit vaativat erilaisen lämmittelyn. Lämmiteltävien liikesuuntien tulisi olla suoritusta vastaavia eli esimerkiksi ennen ratajuoksua koiraa tulisi lämmitellä kovilla, suorilla spurteilla, kun taas ennen agilitya kannattaa lämmitellä koiraa äkillisiin suunnanmuutoksiin, hyppyihin ja spurtteihin. Itse lämppään koirat ennen agilityä noin 10-15 minuutin ravilenkillä ja pyydän niitä kurre-asentoon. Toisinaan pyydän niitä pyörimään ympyrää ja niiaamaan sekä hyppimään ilmaan. Otamme myös nopeita suunnanmuutoksia lähinnä lelun avulla. Ei riitä että koira lämmitellään kerran ennen treenejä tai kisoja, jos koira joutuu välissä odottelemaan. 10-15minuutin odotteluun riittää pieni liike, kun taas 15-30 minuutin odotteluun vaaditaan uusi lämmittely. Lämmittelyn tarpeeseen vaikuttaa toki koiran rotu, rakenne, lihastyyppi, peruskunto ja ikä.

Loppuverryttelyssä intensiteetti taas laskee vähitellen noin 20 minuutin ajan. Koiraa ei tulisi laittaa takaisin autoon ennen kuin se on iltalenkkiä vastaavassa kunnossa - se ei saa enää läähättää ja sykkeen tulisi olla palautunut normaalitasolle. Toisinaan täytyy kuitenkin tyytyä vähempään lämmittelyyn esimerkiksi muuttuneiden aikataulujen tai kiireen takia. Tällöin tulee huomioida että koira ei välttämättä ole yhtä hyvässä kunnossa seuraavia treenejä ajatellen, sillä maitohappoa voi olla kertyneenä lihaksiin. Maitohappoa ei muuten voi hieroa pois lihaksista, joten oikotietä onneen ei ole. Maitohappo poistuu vain palauttavalla liikkeellä. Lähde

Perusharjoittelu ja lajiharjoittelu
Harjoituksia on erilaisia. Kaikille lajeille on olemassa tietty perusharjoittelu ja spesifimpi lajiharjoittelu, ja treenien tulisi olla vaihtelevia, jotta koiran mielenkiinto säilyy ja lihakset saavat erilaista rasitusta osakseen. Meillä agilityssä lukisin perusharjoittelua tapahtuneen jo nuoruudessa kun teimme perustottelevaisuusharjoituksia. Näistä sai hyvän pohjan agilityn harrastamiseen kun koira osasi odottaa paikallaan, tulla luokse käskystä ja palkkaus ja yhteinen tekeminen oli jo tuttua.

Agilityä pohjustavaksi lajiharjoitteluksi lukisin myös puiden kiertämisen, pelkkien siivekkeiden kiertämiset, koiran ohjaamisen vartalon pienillä avuilla esimerkiksi isolla alueella (pelto, kenttä), jossa voi soveltaa mm. takaaleikkauksia ja persjättöjä. Ohjaaja voi myös jättää koiran istumaan, kävellä jonkin matkan päähän ja pyytää koiraa tulemaan luokse. Tässä harjoitteessa ohjaaja seisoo koiraa kutsuessaan selin koiraan ja kääntää hiukan päätä tai levittää kättään jommalle kummalle puolelle, ja koira oppii näin lukemaan ohjaajan pieniä merkkejä ja vaihtamaan ohjauspuolta jo ennen kuin edes siirrytään agilitykentille. Takapään hallintaa ja 2o2o voi harjoitella vaikkapa portaissa tai kirjan avulla. Häkissä ja autossa odottamista voi myös harjoitella jo etukäteen. Aurauskepeillä voi harjoitella pujottelun alkeita, koiran voi opettaa irtoamaan mahdollisimman kauas ohjaajasta esimerkiksi opettamalla se kiertämään kartio tai puu, targetin voi opettaa kotioloissa, eteenlähetystä voi tehdä targetin tai lelun avulla. Koiran voi myös opettaa ennen agilitykenttiä kuuntelemaan ohjaajan vartaloapuja, käsien ja jalkojen asentoa, kulkusuuntaa ja ääntä. Eli tällaiset harjoitteet lukisin itse perusharjoitteluksi agilityssä. Jos koira taitaa ennen agilityharrastusta tällaisia perusasioita, se on jo pitkällä osaamisessa.

Spesifimpi lajiharjoittelu taas sisältää esimerkiksi agilityn osalta ohjaustekniikoiden opettelun, esteiden teknisen suorittamisen ja kisaosaamisen eli sen kuinka kisoissa ollaan ja mitkä ovat omat kisarutiinit. Myöskin kokonaisen esteradan suorittaminen vaatii lajiosaamista, sillä agilityssä suurin työ tehdään esteiden välillä eikä esteiden kohdalla. Oikean vireen ja motivaation löytäminen on myös osin lajiharjoittelua, joskin sitä voi harjoitella myös muualla kuin agilityharjoituksissa.

Lepo
Jokaisella on omanlaisensa tarve levolle, ja lepo on erittäin tärkeä osa harjoituksia. Lepo on tärkeää sekä psyykkisistä että fyysisistä syistä. Siinä missä toiselle koiralle lepo tarkoittaa kahta päivää pelkillä pissalenkityksillä, toiselle lepo tarkoittaa 10km hihnalenkkejä. Toinen tarvitsee lepopäiviä viikottain ja toisen tarvitsee levätä vasta kun tekemisenilo alkaa kadota. Jos koira alisuorittaa, se selkeästi tarvitsee jo lepoa. Alisuorittamiselle muita syitä voivat myös olla liika paineistuminen harjoitellessa, huono motivointi, liian rankka alkulämmittely ja virittäminen, juoksuaika, väärä ruokinta, väärä koulutustyyli ja viat terveydessä. Koirahan lepää periaatteessa suurimman osan vuorokaudesta - työpäivän ajan, yöt ja muutenkin. Se saattaa saada huomiotasi vain muutaman tunnin ajan vuorokaudesta.

Koiran hyvä käytös on myös osa lihasten huoltoa. Hallinnassa oleva koira ei pääse rikkomaan itseään, kun omistaja määrää tahdin ja sen, mitä koira saa tehdä ja mitä ei. Ei sanota suotta, että levossa tapahtuu todellinen kehitys - koira kun työstää levossa oppimaansa. Hevosille esimerkiksi pitäisi antaa noin 5 minuutin mittaisia taukoja kesken ratsastuksen, jotta se oppisi tehokkaasti. Ihminen saattaa jaksaa treenata yhtä kyytiä vaikka kaksi tuntia, mutta koira saattaa jaksaa keskittyä treeneihin tehokkaasti vain 5 minuutin ajan. Tämä on kovin yksilöllistä ja omalle koiralle tulisi osata sovittaa oikea treenimäärä kerrallaan. Aina samakaan koira ei jaksa treenata täysin samanpituista jaksoa. Huomattava on myös se, että uudet asiat vievät paljon enemmän voimia. Jos ohjaajalla on ensimmäinen agilitykoira koulutettavanaan, hän joutuu keskittymään treeneihin enemmän kuin sellainen ohjaaja, jolla on jo viides agilitykoira koulutettavanaan. Viidennen agilitykoiran ohjaaja joutuu keskittymään vähemmän perusasioihin kuin vasta-alkaja, joten tällaisen ohjaajan tulisi kiinnittää huomiota siihen ettei aja koiraa piippuun ohjaajalle itselleen itsestäänselvillä asioilla - uudelle agilitykoiralle kun kaikki on uutta, vaikka ohjaajalle kuviot olisivat jo aivan tuttuja.

Koiraa ei myöskään voi treenata ympäri vuoden. Välillä on kuntokausi, välillä kisakausi, välillä lepokausi. Koska Suomessa agilitykisoja on ympäri vuoden, voi kiusaus lepotaukojen pitämättömyydelle olla suuri. Koira kuitenkin hyötyy kunnon lepotauoista, joiden pituus voi vaihdella muutamasta kuukaudesta jopa vuoteen. Meillä juoksut tauottavat treenaamista, ja opiskeluaikaan muutot tauottivat treenejä turhankin paljon. Jouduimme pitämään mm. pari puolen vuoden taukoa agilitystä. Me emme vielä kisaa, joten meillä agilityharrastus koostuu vain kuntokaudesta ja lepokaudesta. Toisaalta ajatus siitä että kisaisimme vain juuri tiettynä aikana vuodesta kuulostaa etäiseltä. Tällöin saattaisi hyviä kisoja mennä lepotauon takia huti, vaan toisaalta kisojahan tulee ja menee. Olisi kuitenkin edukasta treenata tietyn aikaa ns. kunnolla, kisailla sitten hyvällä treenipohjalla ja pitää taukoa vaikkapa kun jokin tietty etappi on saavutettu, pitäen tietysti samalla huolen ettei esimerkiksi etappia nousta kakkosiin venytä puolen vuoden mittaiseksi.

Lihasvammat
Yleisimpiä syitä, miksi koira saa lihasvamman, ovat huono liikkuvuus, kehno lämmittely, nestevajaus,
yksipuolinen liike, stressi, vatsavaivat, koiran väsymys, yllättävä takareiden lihaksen supistuminen ja polven ojennus. Siksi ainakaan riehakkaita leikkejä ei tulisi tarjota koiralle alkulämmittelyittä. Yleisimpiä paikkoja jotka koiralta revähtävät, ovat sisäreisi sekä etureidet, jotka vaativat parantuakseen 4vk - 6kk, jopa vuoden. Auroralla revähti jokin paikka takajalassa ja se lopetti jalan ontumisen vasta noin puolen vuoden kuluttua vamman tapahtumisesta. Välillä ontuminen lisääntyi, välillä se väheni.

Lihasvamma on aina ikävä hoidettava. Isommasta vammasta tulee luonnollisestikin isompi arpi, ja lihas ei enää koskaan toivu täysin entiselleen, vaan sen elastisuus katoaa ja sama lihas revähtää aina herkemmin uudestaan. Vanha vamma myös paranee hitaammin kuin uusi. Meidän hevosellamme on revähtänyt molemmat etujalkojen hankositeet, ja ne ovat nyt erittäin herkkiä revähtämään uudelleen. Revähdyksen laajuutta taas ei voi mitata sillä, kuinka kipeältä koira vaikuttaa. Jotkut piilottavat kipunsa toisia taitavammin, ja pelkkään ontumiseen ei voi luottaa. Kun lähdetään rasittamaan kuntoutuvaa lihasta, ei sitä tulisi tehdä liian aikaisin. Lihaksen arpeutuminen kasvaa entisestään ja sen suorituskyky heikkenee jos lihasta rasitetaan liian aikaisin. Lihaksen parantumista voidaan seurata puristuskokeella; jos lihas aristaa puristusta, se ei ole terve. Hevosellamme hankosidevammat on aina havaittu juuri tällä puristustestillä. Vaurioituneen lihaksen vähempi käyttäminen ja säästäminen kuluttaa aina muuta kroppaa, joten koiralle voi kehittyä herkemmin muita kiputiloja ja jumeja.

Oman koiran kroppa olisi hyvä oppia tuntemaan. Ei ole ollenkaan huono asia, että jokaisen treenin/kisan jälkeen ajattelee että koiralle on voinut sattua jokin vamma. Koira tulisi käydä tunnustellen läpi treenien ja kisojen jälkeen, jotta vammat huomattaisi ajoissa. Tunnustelemaan taas oppii vain tunnustelemalla.

Yleisimmät jumiutuvat lihakset koiralla ovat epäkäslihas ja lapaluiden kärkien välissä olevat poikittaiset suunnikaslihakset jotka ottavat iskuja vastaan hyppyjen ja kontaktien alastuloissa. Koira ponnistaa hyppyyn hyppylihaksilla ja hoikkalihaksella, joka on herkkä revähtämään. Olkavarren lihas taas työskentelee alastuloissa ja jarrutuksissa

Miten koiran lihaskireyden voi havaita? Jumiutunut lihas ensinnäkin tuntuu kovalta, joustamattomalta, turvonneelta, kipeältä ja se voi väreillä kosketettaessa sitä. Koira saattaa välttää ravaamista, peitsata tai se voi kulkea selvästi vinossa. Koiran tulisi venytellä sekä etu- että takapäätänsä, ei kumpaakaan liikaa eikä liian vähän. Koira saattaa esimerkiksi venytellä vain etupäätään tai venytellä jopa kesken lenkin, mistä tulee aina huolestua. Hajareisin tai takajalat liikaa vatsan alla seisova koira saattaa myös olla jumissa, ja nämä asennot johtuvat usein selän ongelmista. Koiran askelpituus voi lyhentyä, se saattaa olla haluton liikkumaan, se voi olla kankea tai väsyä helposti. Jotakin tiettyä paikkaa nuoleva/järsivä koira yleensä kertoo että johonkin koskee. Lisäksi koira saattaa kieltäytyä hyppäämästä takakonttiin, heijata hakiessaan hyppypaikkaa, rimat saattavat pudota agilityssä. Oikeastaan aina, kun koiran toiminta ja käytös poikkeaa aiemmasta, tulisi miettiä syitä siihen.

Lihasjumeja voi ehkäistä monipuolisen liikunnan ja hyvän peruskunnon lisäksi kevyellä sivelyhieronnalla, ammattilaise toteuttamalla säännöllisellä hieronnalla, takin käytöllä viileässä ja treeneissä, B-vitamiinilla, magnesiumilla ja nivelapuaineilla. Lähde

Takki auttaa ehkäisemään lihasjumeja pakkasessa. Hyvä takki suojaa koiran suurimmat lihakset.
Tasapaino
Tasapainon kehityskausi on voimakkaimmillaan koiran pentu- ja nuoruusaikana. Metsässä ja epätasaisuuksissa rymyämisen tärkeyttä ei turhaan korosteta. Jos peilaan omiin koiriini, niin ne ovat saaneet rymytä metsissä ihan koko ikänsä. Eivät aivan päivittäin, mutta muutaman kerran viikossa. Täällä kaupunginlaidalla on hyvä asua, koska tuonne järven taa metsiin pääsee niin helposti.

Aivan kuin ihmisillä, koirillakin on syviä ja pinnallisia lihaksia. Koirakoulu Tmi Masseterin kotisivuilla kerrotaan syvien lihasten näyttäytyvän tärkeässä asemassa koiran fyysisessä kunnossa. Syvät lihakset ylläpitävät koiran asentoa, ja syvien lihasten ollessa hyvässä kunnossa pinnalliset lihakset pääsevät helpommalla ja ovat täten suorituskykyisempiä.

Kehonhallintaharjoituksilla on Masseterin mukaan koiran itseluottamusta kohentava vaikutus, ja tasapainoharjoitusten toteuttaminen erilaisilla pinnoilla vähentää koiran pinta-arkuuksia. Tästä voi olla hyötyä mm. agilityssä. Monet koirat, myös omani arastivat keinua aikansa, joten jos olisimme tehneet samaan aikaan erilaisia tasapainoharjoituksia, väittäisin että keinu olisi opittu nopeammin.

Asennon ylläpitäminen koiran seisoessa, maatessa tai istuessa vaatii syvien lihasten käyttämistä. Jos koira ei kykene olemaan aloillaan vaadittua aikaa, sillä voi olla heikot syvät lihakset. Syy voi tietysti olla myös koiran huonon hermorakenteen, liiallisten häiriötekijöiden tai osaamattomuuden. Arkisissa tilanteissa, esimerkiksi tassuja vuorotellen ilmassa kuivattaessa koira saattaa huojua mikäli sillä on huono syvälihaskunto. Omani eivät huoju tassuja kuivattaessa ehkä siksi, että ne ovat tottuneet siihen, vaan voi niillä olla hyvät syvät lihaksetkin.

Koiran tulisikin kyetä olemaan ryhdikäs istuessaan ja maatessaan. Koirilla saattaa olla syystä tai toisesta virheasentoja kuten lonkalla istumista tai makaamista, tai koira voi taittaa jalkojaan polvista tai kintereestä ulospäin, eikä koira täten istu nätisti jalat alla.

Tasapainoharjoitus 1: Nostele koiran jalkoja vuorotellen. Koiran etujalkojen ja takajalkojen tulisi olla yhtä vahvat, mutta eroja voi olla esimerkiksi etu- ja takajalan kesken, koska koira on etupainoinen eläin (60% painosta etuosalla, 40% takaosalla). Koiran on tarkoitus hakea harjoituksella tasapainoa ja pysyä aloillaan. Koiran tulisi katsoa eteenpäin, joten avustajan tai targetin käyttö on suotavaa. Muista tukeva, tasainen alusta harjoitusta tehdessä, äläkä harjoittele liian pitkiä aikoja kerrallaan. Voit vaikeuttaa harjoitusta nostamalla kaksi jalkaa samaan aikaan (ristikkäiset tai samanpuoleiset, mutta muista maltillisuus ja etene koiran mukaan). Tunnet, kun koira hakee tasapainoaan sitä kättäsi vasten, jolla pitelet koiran jalkaa ylhäällä. Tavoite on, että koira pystyy seisomaan ristikkäiset jalat ilmassa puoli minuuttia.

Tasapainoharjoitus 2: Koira opetetaan nousemaan tukevalle, turvalliselle korokkeelle. Varmistu ensin korokkeen hyvä pito ja sopiva korkeus. Sopivia korokkeita voivat olla pesuvati, puhelinluettelo, puinen laatikko, tasapainotyynyt ja -laudat. Ulkona voi hyödyntää puunrunkoja, kiviä ja kantoja, jos ne eivät ole liukkaita. Sopivan kokoinen koroke on koiran rungon mittainen tai hieman suurempi maahanmenoa harjoitellessa. Jos korokkeella on liikaa tilaa, koira ei pysy harjoitellessa tarpeeksi hyvässä ryhdissä. Harjoituksia voi vaikeuttaa pienentämällä alustaa tai pyytämällä koiraa pyörimään alustalla ympäri sekä kurkottamaan esimerkiksi kosketuskepin mukana. Etu- ja takaosakäännöksissä koira pyörii alustalla joko etu- tai takapäänsä ympäri kiertäen korokkeen samalla pitäen tassut koko ajan korokkeella. Pyri opettamaan koira suoriutumaan tästä mahdollisimman itsenäisesti. Tällä harjoituksella koiran syvät lihakset vahvistuvat ja mahdolliset asentovirheet voivat korjautua. Lähde
Minut on lämmitelty ennen jäällä lenkkeilyä. Jäällä lenkkeilyssä on kuitenkin aina oma riskinsä.

21.3.2015

Ketunloimuttelut



Puhelinkuvainen
Väyh väyh. Mitäs tänne juoksuluolaan. Kaks hullua shetlanninpuolikasta keikkuu alituiseen toistesa päällä ja alla. Onneks tää on kohta ohitse taas seuraavaksi puoleksi vuodeksi ku kehtasivatki juosta samaan aikaan. Somebody eliminate 'em before they lay eastern eggggz.

Meki ny otettiin osaa namihaasteeseen, onhan tuo niin lystikäs haaste kuitenkin. Meillä tursuaa nameja kaapit väärällään niin otettiin sitten ihan haaste haasteena vastaan. Eikä ees ollu vaikeeta, enkä ees hokenu kovin montaa kertaa "paikka"... uskoo ken tahtoo.
Maukas päivä tiedossa tänään pienille paimenille

Kakka-arvonnan voittajan julkistus seuraavana ilmoitusluontoisena asiana. Voittajan näet perinteiseen tapaamme videolla, tietysti likkojen arpomana.

Voittaja, ota yhteyttä leena1992äthotmail.com

Vaan entäs ketunloimut ala revontulet, saiko joku muukin kuvattua ne? Mä kipitin töistä kotiin vailla kymmenen illalla ja marssin samantien ulos kameran kanssa ja räpsin muutaman kuvan. Käytin sitten pikaisesti koirat iltapissillä ja takas sisälle tullessa iski vielä vimma päästä kuvaamaan loimuja rantaan kunnolla. Käytiin siis vielä lenkki satamassa. Koirat pistin kiinni jonkun veneen nokkaan ja aloin räpsimään. Onneks on jalusta pitkäaikasessa lainassa niin saa otettua kuvia pimeydessä. Joskaan eihän nää teknisesti oo vieläkään hyviä.






Kiksusta ei myöskään tullut Gear-koiraa, voittajaksi valikoivat jonkun muun. Hiukan katkerana juhlistettiin kuitenkin Kipsan finaaliin pääsyä kanaherkkujen kesken, musmus. Olihan Kipsa kuitenkin kaikista pienin, mustin ja suloisin Pikkumusta, puspus. Voitettiin sitten het perään toisesta kisasta, BF:n slogankisasta Mel Dogson's nameja joista ajattelin tehdä kiitoksena pienen esittelyn myöhemmin kunhan palkinto saapuu postiin. Mukavata päästä testaamaan uusia nameja.

Nnoin. Haettiin sunnuntaina ihmistoverini kanssa lihoja koirille, tällä kertaa muualta ku vakkarimestastamme Oscarilta joka oli sunnuntaisen shoppailuinnostuksemme aikaan ovet visusti lukossa. Tuumailtiin että mentäskö sitä oven läpi ja jätettäs rahat pöydälle lapun kera, että notta ku mustit olj nii näläkääsiä ettei olluna muuta vaehtoehtoo. Nnnoh, tyydyttiin tällä erää Mustimirriin josta haimme (paimenlaumalle) varmaan kolmatta kertaa ikinä Maukas-lihoja. Kalliimpiahan nuo huomattavasti on, mutta kivaa vaihtelua toisaalta ainaisiin Oscareihin. Saatiin vielä Maukas-kuppi mukaan kaupanpäällisiks. Aika nastaa, ihan mökkikupin värinen että oisko siitä sinne kuppia!

Käytiin myös samaisena sunnuntaina puolentoista tunnin lenkkeröinen hourulan pelloilla ja jäällä, joka poksahteli ja raksahteli aika eeppisen mahtipontisesti allamme. Melkein alkoi pelottaa että joko se nyt pettää allamme ja tässäkö tää ny sitte oli mutta onneks tuossa on niin paljon liikuskelijoita muitakin näin kevätaikaan että apu ois ollu aika likellä. Mitehä pitkään sitä uskaltaa jäällä vielä liikuskella, muutenki aika arka veden suhteen kun olen. Caramel ei sietänyt yhtään istua jäällä aloillaan kuvattavana ku jäämokoma poksahteli alla. No, kukapa sietäs. Heti nous persus ylös jäästä. Pellolla kun kaksi juoksuhuuruani olivat kiltisti hihnan nokassa, tuli saman lenkin aikaan peräti kaksi innokasta kosiskelijaa vastaan. Ensin tuli clumberinspanieli. Tuli omistajalle kiirus ottaa uroksensa takasin komentoon ku huudahdin ilmaan kysymyksen "onko uros?" ja huudahdin samaan syssyyn "näillä on molemmilla juoksut". Parikytä minaa menee ja tällä kertaa ehdokkaana on basenjipoika. Omistaja yrittää huutaa koiraansa pois mutta kaks juoksupyllyä 6, omistaja 0. Uros ei onneks ollu mikään sekopää, vaan kiltisti käveli mukanamme takaisin omistajansa hoteisiin kun lähin kävelemään likkojen kans kohti basenjin omistajaa. Sellane herrasmiespoika se, ei turhia intoillu. Cara tosin ois heti ollu myymässä ihtesä sille. Mikää yllätys tuolta hourulta. Hiukan meinas ahdistus iskeä ku itellä kaks tärppistä hihnassa ja uroksia seilaa ympärillä kalastelemassa. Hrrh. Onneks ei tarvinnu alkaa karjumaan ja huitomaan sentään.

Vinkkailevia juoksuhuuruisia hörhöleidejä.
Jaaa tyhjätääs tähän taas muutama luurikuva, ettei näitä vallan pääsisi kertymään.

Koirapapperrssit tungin siististi kansioonsa, niitä kun alkoi olla sen verran että niistä sai jo kansiollisen kasattua. Toisessa kuvassa voit havaita huLLun.
Jälkiliina kirpparilta 2€
Kipsaa on joskus närästänyt, ma
huomaan. Jos ei pääse ulos syömään
ruohoa, niin löytyy sitä samaa tavaraa
sisältäkin. Toivoakseni tämä kasvi ei
ole myrkyllinen. Ei tosin ois eka kerta ku
suisidi yrittää tehdä jotain itselleen.
Torstain aksatreeneissä oli mukana pitkästä aikaa (kahteen viikkoon vissiin) Caramel. Ensimmäinen kierros meni koiraa viritellessä, vissiin juoksujen takia. Toisella kiekalla sain siihen lisäboostia kun muutin hieman ohjaustyyliä. Toisin sanoen, keskityin siihen etten pysähtele ollenkaan eli steputin mm. pieniä askeleita ja käytin vain sellaisia ohjaustekniikoita joissa minun ei tarvitse pysähtyä ollenkaan. Tämä tepsi ja tehtiin kisanomaisella radalla pitkästä aikaa nolla, vaikka radalla mentiinkin kepit kolmesti. Keppejä treenattiin myös väliajalla avustajan kanssa ihan mukavin tuloksin! Ja hei minä menin ja hankin ittelleni uuden auton - sellasen johon saan nyt koirat takakonttiin, koska en jaksanut hirttää niitä enää keskipenkkiin kiinni. Se oli epäkätevää, epäergonomista ja hidasta.

15.3.2015

Koirahierontakurssilla

Käytiin jo kauan odottamallamme koirahierontakurssilla, jonka piti urheilukoirahieroja. Otin kurssille mukaan Caran, koska sen juoksut ovat paremmassa vaiheessa kuin Cican. Cara odotti teoriaosuuden ajan häkissä hissukseen torkkuen ja muita koiria välillä tiiraillen. Parin tunnin tehokkaalla pikakurssilla opeteltiin valmiudet hieroa koiran suurimpia lihaksia kotioloissa. Ensin oli lyhyt teoriaosuus ja sen jälkeen siirryimme lattiatasolle kokeilemaan hieromista käytännössä. Cara sai kunnian toimia mallikoirana kun kouluttaja näytti vielä ennen käytännön harjoituksia, kuinka koiraa tulee hieroa. Ympärillä oli ihmisiä ja koiria, mutta likka asettui hienosti käsiteltäväksi kaikkien keskelle. Oli se hieman hämmentynyt ensin että miks tässä pitää kaikkien keskelle kyljelleen mennä ja yritti se nostella päätänsä ylös, mutta rentoutui aloilleen hetken kuluttua.


Teoriaosuudessa kävimme läpi yleisesti mitä koirahieronta on, mitä siinä tapahtuu, mitä täytyy ottaa huomioon ennen ja jälkeen hieronnan, mitkä ovat hieronnan vaikutukset ja milloin koiraa ei saa hieroa. Lisäksi mietiskelimme, kuinka voimme oppia tuntemaan oman koiramme hieronnan tarpeet, kuinka koira rentoutetaan ja mitkä ovat kotihieronnan perustekniikat.

On tärkeää muistaa, että vaikka kuinka pänttäisi kirjatietoa ja kävisi luennoilla kuulemassa koirahieronnasta, niin hieromaan oppii vain hieromalla. Kädentaitoja ei opita teorian avulla, mutta ilman että hallitsee edes perustiedot teoriassa koirien hieronnasta, ei koiraa tulisi hieroa. Kurssilla kouluttaja opetti oikeat otteet hierontaan, joita voi olla vaikea opetella kirjoista. Kotihieronnalla ja ammattilaisen antamalla hieronnalla on iso ero. Kotihieronta on vain kevyttä, turvallista ja rentouttavaa hierontaa, ja sillä ei pystytä aiheuttamaan koiralle vaurioita kun käytetään voimaa oikeassa suhteessa hierottavan kokoon nähden. Sillä ei myöskään ole tarkoitus hoitaa jumeja, vaan ne kuuluvat ammattilaisen aukaistaviksi. Pikakurssin aikana kenestäkään ei tule ammattihierojaa, mutta kurssilla saa valmiudet kotona toteutettavaan hierontaan. Koirahieronnaksi valmistutaan noin 540 tunnin opiskelulla, ei parin tunnin lyhytkurssilla. Olisi hienoa päästä joskus kouluttautumaan ihan oikeeks koirahierojaks. Ehkä tulevaisuudessa.

Vielä vähä lisää hei.
Hieronta oli pitkälti sellaista kuin olin odottanutkin sen olevan - fyysistä ja kivaa. Rytmi tuli kuin itsestään, mutta työjärjestys piti pitää koko ajan kirkkaana mielessä koska se meinasi välillä unohtua. Voiman suhteuttaminen oli aika helppoa. Piti myös muistaa samalla tarkkailla koiran reagointia hierontaan. Eli aika monta asiaa mitä pitää silmällä. Cara oli kiltti hierottava, vaikka sitä ei oltu koskaan aikaisemmin hierottu ja tila ihmisine koirinensa oli uusi ja seinän takana huusivat hullu(nhauskat)t agilitykoirat. Joku seinän takana kiljuvista shelteistä kuulosti niin paljon Kiksulta, että Carakin katsoi sitä hetken ajan ihan pöllähtäneenä. Kylläpä muuten lähtee shelttikansasta ääntä. Mieletöntä meteliä ennen ku saatiin koulutustila täysin omaan käyttöömme.

Mitähä se nyt miulle keksi.
Tein teoriaosuuksista muistiinpanot, jotka voisin purkaa tähän auki. Näistä ei kukaan hyödy ilman kurssilla käyntiä, mutta ehkä näistä on silti jotakin iloa. Jos esmes yhdelläkään tämän lukeneella herää huoli koiransa lihaksista, niin hyvä. Yksikään hierontakäynti kun ei ole turha.


Mitä hieronta on?

  • Koiralla n. 500 lihasta (arvasin että 450, ei kauas), joista seisoessaan se käyttää n. 300:aa.
  • Lähes kaikilla koirilla on vähintään pientä kireyttä jossakin päin kroppaa
  • Koirahieronta on Suomessa suhteellisen tuore ilmiö
  • Hieronnassa käsitellään pehmeitä kudoksia eli pääasiassa lihaksia
  • Kotihieronnassa käsitellään vain suurimpia lihaksia, ammattihieroja hoitaa myös pienet lihakset
  • Hieronta kiihdyttää aineenvaihduntaa, joten koiran tulisi tehdä tarpeensa ennen hierontaa ja monesti koirat tekevät tarpeensa heti hieronnan jälkeen

Miksi hierotaan?
  • Koiran rentouttaminen
  • Aran koiran sosiaalistaminen
  • Hyvän olon tuottaminen koiralle
  • Kotihieronta parantaa omistajan ja koiran suhdetta
  • Kotihieronnassa opitaan tuntemaan oman koiran kroppa ja havaitaan mahdolliset muutokset ajoissa
  • Kireyksien ja jumien ennaltaehkäisy
  • Kireyksien ja jumien hoito (ammattilaisen toteuttama hieronta)
  • Harrastus- ja kisakoirien palautuminen suorituksista

Miten hierotaan?
  • Koiraa ja sen reaktioita tarkkaillaan läpi koko hieronnan ja suhteutetaan otteet reaktioiden mukaan
  • Hieronta aloitetaan jommalta kummalta kyljeltä ja kylki vaihdetaan vasta kun aloituspuoli on hierottu kokonaan
  • Koira tulisi saada hieronnan aikana mahdollisimman rennoksi, rentoutumiseen menee aikaa noin 5-50min
  • Kotihieronnan kesto voi vaihdella 15 - 60min välillä, ammattihieronta kestää yleensä 60min
  • Kotihierontaa voi harjoittaa esimerkiksi pari kertaa viikossa (ei päivittäin)
  • Jotta kotihieronnan otteet alkaisivat jäädä hierojan muistiin tulee etenkin aloittelijan hieroa riittävän usein
  • Koiraa ei tule ruokkia paria tuntia ennen ja jälkeen hieronnan koska se voi aiheuttaa aineenvaihdunta- tai suolisto-oireita ja koiran kehon on annettava palautua hieronnasta
  • Noin kaksi tuntia hieronnan jälkeen tulisi käydä 20 - 30min mittainen kävely- tai ravilenkki koiran kanssa, jotta hieronnan aikaansaamat kuona-aineet poistuisivat elimistöstä eivätkä kertyessään aiheuttaisi hieronnan jälkeistä kipua koiralle
  • Hieronnan jälkeen koiran tulisi antaa oleilla loppupäivä rauhassa
  • 1 - 2 päivää hieronnasta vältettävä kovia suorituksia joissa koira voi mennä maitohapoille (metsälenkki irti käy, mutta agilitykilpailut eivät)
  • koiraa ei ikinä tule venyttää kotioloissa, sillä etenkin pienellä koiralla senttimetrin vääristymä liikeradassa voi aiheuttaa koiran rikkoontumisen
  • Hieronnan jälkeen koiraa ei saa villitä vaan pyrkiä säilyttämään rauhallisuus
  • Kotihieronta käsittää koiran niskan, kaulan sivuosien, selän ja takajalkojen hieronnan (etujalkoja hierovat niiden pienten lihasten vuoksi vain ammattilaiset, mutta etujalkojen kevyt sively ei kotioloissa ole virhe)
  • Koira hierotaan aina myötäkarvaan (paitsi jalat) ja selkärankaa kohti, ei koskaan tassuja kohti (voi aiheuttaa vakavan veritulpan)
  • Hieronta aloitetaan niskasta ja kaulan sivuosista (kurkun puolelta ei koskaan hierota) > selän alkuosa > selän loppuosa > takajalka
  • Hieronnassa olennaista on rytmi ja voima
    • Jokaisella on oma luontainen rytminsä (hidas rauhoittaa, reipas kiihdyttää)
    • Hieronta alkaa kevyellä voimalla ja voimaa lisätään asteittain
    • Koko koira käydään läpi ensin samalla voimalla ja seuraava kierros tehdään hiukan kovemmalla voimalla
    • Kotihieronnassa koiraa ei voi saada rikki, ellei paina koiraa koko kehonsa voimalla
    • Voimaa on uskallettava käyttää, jotta hieronta on hierontaa eikä silitystä
  • Sivelytekniikka
    • pienillä koirilla sivellään kahdella sormella, keskikokoisella ja suurella koiralla kämmenellä (sormiosat eivät osallistu hierontaan)
    • kevyt sively aloittaa hieronnan
    • kova sively jatkaa hierontaa
    • kevyt sively/ravistelu lopettaa hieronnan
  • Muita tekniikoita on olemassa lukuisia, mutta sivelyllä pärjätään hyvin kotioloissa

Mitkä ovat hieronnan indikaatiot (aiheet)?
  • Koira hieroo itseään nuolemalla - nuoleeko koirasi tavallista enemmän jotakin kohtaa kropassaan?
  • Koiran tulisi venytellä sekä etu- että takaosansa - venytteleekö se jompaa kumpaa tavallista enemmän tai vähemmän?
  • Onko koiran liikkeellelähtö vaivalloisempaa?
  • Eikö koira enää hyppää sohvalle/sängylle?
  • Tiputtaako koira rimoja agilityssä, eivätkö kepit luonnistu, onko koira haluton tekemään?
  • Onko sen ruokahalussa tapahtunut muutoksia?
  • Onko se tavallista vaisumpi, levottomampi tai aggressiivisempi? 
  • Liikkuuko koira symmetrisesti ja vaivattomasti, peitsaako se? (peitsi on aina väärä liikkumatapa normaalirakenteiselle koiralle)
  • Vaihtaako koira käynnistä suoraan laukalle? (ravin puuttuminen voi olla merkki lihasongelmasta tai voi johtua myös ravaajalle epätyypillisestä rakenteesta)

Mitkä ovat hieronnan kontraindikaatiot (vasta-aiheet)?

  • kennelyskä
  • lopputiineys (voi olla haitallista sikiöille eikä tunnu mukavalta)
  • laaja ihorikko tai ihottuma
  • tulehdus
  • akuutti vamma kuten murtuma, venähdys
  • tuore leikkaus
  • ripuli
  • jokin tietty lääkitys
  • tarttuvat taudit
  • jotkin sydänsairaudet
  • epilepsia (hieronta voi laukaista jopa tappavan kohtauksen)
  • epäselvä terveystilanne (aiheutetaanko enemmän haittaa kuin hyötyä)
  • juoksut eivät ole este hieronnalle

Kommenttia tulemaan oletko itse käynyt hierontakurssin, onko koirasi käynyt hierottavana, hierotko itse koiria jne. Oliko muistiinpanoista sinulle mitään iloa?

12.3.2015

Titi-tyy, täältä tullaan

Trrrr mikä kevätfiilis, tekis mieli olla jatkuvasti pihalla nauttimassa tästä kelistä, juoksennella sulalla tiellä ja nauttia naamantäydeltä aurinkoa jäällä! Itehä oon ny kunnon kevätlenssussa, vaan onneks näistä upeista kevätkeleistä voi nauttia rauhallistaki tahtia kävellen. Lumet tuntui sulahtaneen ihan parissa päivässä, meijän etupihallakaan ei oo enää ku pari pientä lumivallia. Kunhan tytöt lopettelevat juoksunsa, ne saavat olla tossa etupihalla narun päässä ja ihmetellä naapuruston tapahtumia. Vaan nyt keväthurmiosta ruokakuppiin eli tässäpä nassukoiden torstaiaamun ruuanlaitot videoituna. 

Lopputulos näytti tältä:

Kiitokset jälleen HHC:n yhteistyövastaavalle ihanasta keväisestä ylläristä, on aina ehottomasti päivän kohokohta hakea paketti postista ja avata se jännityksellä - koskaan ei voi tietää mitä kivaa paketti sisältää! Tällä kertaa saimme kevään kunniaksi paljon kakkapusseja ja pari pussikoteloa. Viime postauksessa laitoinkin näistä jo osan arvottavaksi. Saatiin myös uutta designia oleva ruokakuppialusta, hihna ja tuubihuivi sekä HHC:n pipa joka voitais säästää seuraavaan arvontaan ku meiltä jo tällasia pari löytyy ennestään. Nyt ei enää lattia kastu ku on muovinen kupinalunen entisen kankaisen tilalla. Hihna on 180cm pituinen nylonhihna, ja tuubihuivista voi taitella vaikka jos minkälaista asustetta.

Miten niin kalkkinen vesi täällä?
Meitä hemmoteltiin taas!

Cicarokin alkoi juosta. Jäi siis sekä töiden että juoksuilujen takia supermöllit käymättä. Nyt täällä onkin seuraavat viikot melkosta hormonihuurua ku kumpikin likka kosiskelee kilpaa toisiaan. Tää on ihan ku joku eläintarha, pelastakaa minut näiltä jooko. Nyt sunnuntaina ois koirahierontakurssi, joten ottanen sinne mukaan sittenkin Caran, koska se on sitten jo juoksujen paremmalla puolella. Ensialkuun idis oli ottaa juoksematon Kips sinne, mutta suunnitelmiin tulikin nyt muutoksia ku Kips alkoi myös juosta. Koirien ilmaiselle ensiapuluennolleki ilmoittauduin, onneks mahduin vielä mukaan. Se pidetään 25.3. Kiva että just ne kurssit/luennot toteutuivat jo näin alkuvuodesta, jonne olen aina halunnut päästä. Eli hieronta ja ensiapu. Jeyjey, niitä siis innolla odotellen. Mätsäreitäki sais joskus kevään korvilla olla, niissä on oltu viimeks piiitkä aika sitten.

Ainiin, Cicaro ei päässyt parhaimpaan kolmikkoon Best Friendin Gear koira 2015 -finaalissa, mutta jännitystä on vielä luvassa sillä Kipsulla on edelleen mahis päästä kaikkien 12 finalistin joukosta BF Gear-koiraksi vm 2015!!
Nolouden ultramultisuperhuipentuma, toivottavasti naapurin koirat on sokeita.
Meidän naapuriin tulee kuulema koiranpentu, enkkubulla. Sitten tässä rivitalon tönössä on joka asunnossa jokin eläin. On kissaa ja koiraa, ja taatusti eläinrakasta porukkata ympärillä mikä on toki mukava asia. Koska kevät on täällä ja meiltä jäi talven ajalta julkaisemati monen monta ihanaista talvikuvaa, niin tässäpä näitä kuvien ystäville oikein näytön täydeltä. Avaa koko postaus tämän postauksen lopusta kohdasta Lisätietoja, mikäli koko kuvarimpsu ei näy.

Näin muuten viime yönä mitä kummallisinta unta. Unessa Cara oli saanut yhden, noin sentin mittaisen pennunrääpäleen, joka oli vielä sikiö. Nahkainen, kehittymätön sikiöpentu. Se kuitenkin liikkui vimmatulla nopeudella. Sain sen kiinni ja laitoin sen Caran maitobaarille. Se kasvoi hetkessä 2 viikkoisen pennun kokoon, se oli väriltään merle ja sillä oli violetit silmät. Miksi flunssassa näkee aina omituisia unia?


11.3.2015

Koirankakka ei kuulu luontoon

Kevät ja koirankakka. Vaikka olisi kuinka koiraihminen, niin kyllä se koirankakkamäärä kiukuttaa aina keväisin. Kaikki se minkä talvi on hellästi peittänyt lumihuntunsa alle, paljastuu viimein. Kakkaa kengänpohjissa, kakkaa tassuissa, kakkaa liian lähellä maata roikkuneessa hihnassa, kakkaa silmänkantamattomiin. Jos koirasi tekee jätökset syvään ojaan tai vaikeakulkuiseen pusikkoon, voit hieman paremmalla omallatunnolla jättää ne keräämättä sillä odotuksella että sinne eivät edes lapset mene tallustamaan. Itse en kerää jätöksiä tällaisista paikoista. Ehkä tämä teksti ei tavoita juuri heitä jotka jättävät kakat keräämättä, mutta näin kevään korvalla aiheesta on kuitenkin hyvä mellastaa - muidenkin kuin koiranmyrkyttäjien ja koiravihaajien. Näyttää, että kyllä koirakansaakin kiinnostaa missä koirankakkaa on ja missä ei.

Miksi jättäisin keräämättä koirani jätökset, väite 1: "Koirankakkahan maatuu nopeasti pois silmistä."
Vaikka koirankakka maatuu olosuhteista riippuen muutamissa kuukausissa, niin etenkin taajama-alueilla ja vilkkailla lenkkipoluilla edelliset eivät kerkeä maatua kun uutta ilmestyy tiuhaan tahtiin. On tympeää kävellä, kun joutuu itse ja koirakin joutuu väistelemään jätöksiä. Etenkään täysin keskelle kävelytietä keräämättä jätetyt jätökset eivät tavoita ymmärrystäni, tai edes juuri ja juuri kävelytien reunaan tehdyt - siinä kävelytien reunassa kun ainakin usein omat koirani kävelevät.

Miksi jättäisin keräämättä koirani jätökset, väite 2: "Eihän täällä kukaan kulje." 
Paitsi koiraihmiset, lapset, satunnaiset metsässä samoilijat... Ja sinä itse. Miksei siis joku muukin voisi eksyä samoille hoodeille. Etenkin metsässä liikkuessa maamiinoja voi olla vaikea havaita ajoissa. Ja koiranomistajat vissiin järjestäen yrittävät nimenomaan etsiä mahdollisimman syrjäisiä ulkoilupaikkoja, joissa ei olisi muita liikkujia. Eli syrjäseutukaan ei ole syy jättää keräämättä.

Miksi jättäisin keräämättä koirani jätökset, väite 2: "Ei ole riittävästi roskiksia."
Tokihan niitä on, mutta toisinaan jouotuu kävelemään kilometrin jos toisenkin kakkapussin kanssa. Toisille se on liian suuri kynnys, ja etenkin jos ulkoilutettava lauma on suuri, voi täyden kakkapussin kantaminen monen hihnan ohessa olla työlästä. Kannattaakin bongailla roskiksia ja painaa ne mieleensä, niin tietää missä ainakin suosikkilenkkireittien roskikset suunnilleen sijaitsevat.


Hau-Hau järjestää nyt kampanjan koirankakkaa vastaan, ja täten arvon blogissani kakkapussisäiliön ja kakkapusseja. Arvottavat tuotteet saapunevat pian postissa, joten ei muuta kuin kommenttia tulemaan. Jokainen tähän postaukseen kommentoinut on mukana arvonnassa. Jos jäät ilman palkintoa, voit tilata PetNetStoren tuotteita tuoteryhmästä "kakkapussit ja tarvikkeet" -50% alennuksella koodilla SIISTI15. Tarjous on voimassa maaliskuun loppuun saakka. Kampanjaa ei voi yhdistää muihin kampanjakoodeihin. Muikean ihania tuotteita näytti olevan saatavilla, joten ei muuta kuin selailemaan!

5.3.2015

Cicarosta Gear-koira 2015?

Kylläpä laumanjohdolla loksahti suu auki, kun monen sadan kuvan joukosta Kiksun kuva oli valittu finaaliin! Finaaliin pääsi vain 12 raadin valitsemaa kuvaa, joten jo finaaliin pääsy on melkoinen saavutus.

TÄSTÄ pääset äänestämään Kiksua! KIITOS!

Taatusti oisin paras mahollinen Gear-koira!

Agiraportti

Kips oli loistokas ja meillä oli hurjan hauskaa. Massakäytetty sananparsi, kun kirjoitetaan koirien tekemisistä. Ensimmäisen radan ohjauskuviot: 2 pakkovalssi, 5 twist, 8 päällejuoksu(?) joka tehtiin periaatteessa väärinpäin kun koiran piti antaa lukita este nro 8 esteen nro 7 jälkeen. Lukitus ohjattiin oik. vastakädellä, jonka jälkeen vas. käsi ohjasi koiran hypyn yli. 13 valssi ja lopussa eteenlähetys maaliin. Eli mikähän päällejuoksu se sitten onkaan, mutta joku sen tyyppinen se oli.

Havainnot. Kiksu on kiltti koira. Tosi kiltti. Se on myös hiukan tarkka minun ohjauksestani. Se ei ole mikään nopeuden mestari, mutta se etenee oikein näpäkkää vauhtia kunhan en jarruta sitä esimerkiksi kääntämällä rintamasuuntaa turhaan sitä kohti twistiä tehdessäni. Kun ohjasin putki-puomierottelussa ristiriitaisesti toisaalta putkeen toisaalta A:lle, Kiksu ei _mennyt kumpaakaan_ estettä. Voiko edes olla mahdollista. Ei putkeen eikä A:lle vaan kummastakin ohi. Kui moni koira? No tuskin moni. Kips tekee just sen mitä siltä pyydän, ja ei yritä tuurilla josko joku este sattus olemaan oikea. Estehakuisuus kaukana, ja koiraha o älykäs ku oraakkeli. Miksi koirani sitten aina valitsee mieluummin A-esteen tai muun kontaktin eikä putkea? Koska putki on ensimmäisiä esteitä joita koirat yleensä oppivat rakastamaan. Niin paljon ne niitä rakastavat, ettei niistä enää oikeastaan muista palkata koiraa - koirallehan putki on palkka jo itsessään. Vaan ei näin, yhtä lailla hypyistä kuin putkistakin ja muista just sille yhelle koirayksilölle helpoista esteistä tulis palkata. Siksi vahvistimme nyt Kiksulle putkipalkkaa, ja kappas - koira alkoi valitsemaan putken vaikka kuinka vaikeista kulmista ohjattuna, koska se sai siitä nyt palkkaa. Se ei haikaillut enää liikaa kontaktille.

Kontaktiharjoituksia ja älynväläyksiä. En halua opettaa OTA-käskyä väärään kohtaan koiran mielessä. OTA tarkoittaa 2o2o. OTA ei tarkoita mitä tahansa kohtaa A:n alastulolla. Mutta miten saatoinkaan kuvitella, että karjaisemalla OTA sillä hetkellä kun koiralla ei enää ole mitään mahdollisuuksia pysähtyä 2o2o, se pysähtyisi? Sanoin aikaisemmin OTA hilkkasta ennen 2o2o, jolloin koirat alkoivat hiipimään alastulolla ehkä siksi että täysin mahdoton ja epäreilu äkkijarrutus tuli aina niin yllättäen. Nyt, tulevaisuudessa ja alkaen näistä treeneistä sanoin OTA heti kun koira oli kontaktialueen alussa. Eli koira alkoi kuin ihmeen kaupalla pysähtyä ongelmitta kontakteille. Ihan fantsu olo, koira tulee kunnon vauhdilla alas A-esteeltä ja pysähtyy hallitusti 2o2o, koska se sai nyt viimein mahdollisuuden pysähtyä siihen kun se sai käskyn siihen ajoissa. Koska Kiksu osaa 2o2o, palkitsimme sen nyt enää kontaktin jälkeiseltä hypyltä, jotta en joutuisi enää joka kerta pysähtyä palkkaamaan 2o2o:sta. Tätä siirtymistä 2o2o palkkauksista kohti itsenäisempää kontaktien suorittamista tulee toki vaikeuttaa yksi osio kerrallaan, jos joskus haluan koiran pysähtyvän 2o2o niin että a) olen kauempana koirasta kuin heti sen vieressä namit kourassa ja b) juoksen pysähtymättä niin että koira kuitenkin pysähtyy 2o2o. Laitoin Kiksun tarjoamaan 2o2o itse eli odotin että se tarjoaa sitä itse, ja kerran se istahti perseellään A:n alastulon ja nurtsin reunaan. Siinä sulle 2o2o äiskä. Vaan tarjos se monta kertaa ihan oikeinkin.
Tehtiin vielä lopussa valssiharjoitus, ja valssini ovat muuten ok mutta niiden ajoitusta täytyy hioa. Toistaa hinkattiin tätä 9 esteen rataa niin kauan (varmaan 25 kertaa uudelleen?) että saatiin siitä viimein nolla. Okei, saatiin siitä nolla jo ekalla ja kolmannella yrittämällä mutta jokin ohjauksessa silti mätti koska haimme täydellisiä valsseja. Yksinkertainen rata ja minä tasan tiesin ja osasin valssata sen oikein, mutta koira oli jo väsynyt ja siksi valssien hinkuttaminen alkoi käydä kummankin hermoille. Kiks kyllä kestää hyvin toistoa. Ois vaan pitäny lopettaa ajoissa ettei koira ois menny ihan piippuun. Mutta ku en lopeta ennen ku tavoite on saavutettu.

Vahvuuksiani ovat nopeus ja hyvä teknisen puolen ja kropan hallinta. Heikkouksiani on että teen jotkut ohjaukset liian aikaisin ja jotkut liian myöhään, enkä osaa aina sovittaa askeleita oikein. Täydellisyydenhakuisuuteni, "nollapeikko", on myös aina mukana kulkeva ominaisuus joka aiheuttaa toisinaan turhaannusta. Turhautuneena alan käyttämään voimakkaita käskyjä mikä ei sovi koirilleni. Carasta tulee lapanen ja Cica alkaa haukkua ja väistellä. 

Lisäksi käytän ristiriitaisia ohjauskäskyjä, esimerkiksi hyppy ja mene. Mene-käskyllä Kips ei hyppää ja hyppy-käskyllä se hyppää. Se on niiin tarkka, ja siksi hemmetin opettavainen agilitykaveri. Siinä missä muut koirat rallattelevat siellä täällä yksikseen esteitä suoritellen, Kips odottaa minun käskyäni. Se on kyllä kiinni kädessä että eipä sillä. Koira muuten kiersi ylemmän radan viimeisimmän eteenlähetysesteen koska käskytin sitä eteeneteeneteen, mutta kun sanoinkin hyppy, se hyppäsi sen. Se meinasi kyllä kiertää esteen jälleen kilttinä koirana, mutta teki ihan viime hetkellä suunnanmuutoksen ja hyppäsi viimeisenkin hypyn. Se ei tosiaan hyppää mitään ilman lupaa, joten sen kohdalla hyppy-käskytys on ihan perusteltua. Mene-käskyn saan unohtaa, siitä ei ole mitään hyötyä.

3.3.2015

Hampaat irtoo ja veri tippuu

Meillä oli torstain agitreeneissä niin vaikea rata, että ensimmäisenä radalle harjoittelemaan mennessäni en ollut kerennyt muistelemaan rataa juuri ollenkaan. Kävimme sen kerran läpi yhdessä, mutta en muistanut suunnilleen mitään siitä sitä kokeillessamme. Jouduin siis pysähtelemään koko ajan koira kannoillani ja miettimään että mitäs sitä sitten seuraavaksi. Rata sisälsi asioita joita meidän pitäisi kertailla vielä paljon enemmän, joten lievä turhautuminenhan siinä tuli kun mikään ei tuntunut sujuvan. Kiksu ei normaalistikaan siedä jos möhlin ohjauksen suhteen, joten nyt se sai komentaa minua melkein koko ajan kun se joutui hämmästelemään kartturin sähläämistä ihan toden teolla. Miulla oli ajatukset jossain aivan toisaalla.

Toisella ratavuorolla teimme vain osaa radasta, ja koira oli ihan erilainen kun se ei enää joutunut ihmettelemään minun sähläystäni. Se sai kiitosta nopeudestaan ja ohjautuvuudestaan, ja siitä on vaikka mihin jos minä vain saan ajatukset säilymään kasassa radalla. Toki se on edelleen herkästi kiinni kädessä ja näin, mutta nyt tekeminen tuntui jo paljon sujuvammalta. Kepit ja keinu sujuivat erihyvin.
Saatoin muistaa radan hiukan väärinkin - piirsin tämän niin jäljessä treeneihin nähden.
3-4 pakkovalssi, 7 ja 8 takaakierrot, 16-17 saksalainen tai viski, 19 niisto tai pyöräytys, 25 valssi ajoissa ja esteelle 29 tehtiin vastakääntö joskin piirroksen mukaan se ei siihen sovi. Opin että valssi on vaikea mutta huipulla ehkä eniten käytetty tekniikka joka sisältää huolellisen alku-, siirtymä- ja loppuaskeleen, ja jalka osoittaa viimeiseksi seuraavalle esteelle.

Aurora kävi viime torstaina hammaslääkärissä, koska sen hengitys oli alkanut haista. Aurorallahan on pentuajan pahan tippumisen johdosta melko traumaattisen näköinen hammaskalusto. Siltä on irtoillut itsekseen etuhampaita ja yksi alakulmuri ei koskaan kasvanut. Tämän kulmahampaan jäänteet poistettiinkin nyt ikenen sisuksista ja osin sen pinnaltakin. Käynti kesti noin 20 min, ja Roo sai kipulääkettä ja antibioottia matkaansa. Toivottavasti suukki voi nyt paremmin monta vuotta. Roo oli ollut tosi reipas elläkäynnillä, eli omistajansa on tehnyt hienoa työtä Roon arkuuden eteen.
First I was like wow huh what's
that noise? Is it food or something?
And then I was like omg where
did they all goooo...
And then I was sooo happy...
All my superbb cute friends
were there...
where ever I was at that moment.
Noww I knowww wwhat it
fffeels to be high.
Don't u ever, EVER do that again to me. Never.
Pienen toopelimellen elämä on joskus hyvin hyvin vaikeaa. Roo oli itkeskellyt hiukan toimenpiteen jälkeen, joten suukki oli selvästi kipiä hampin irroituksesta.
Korpien vaarallisin, häijyin ja ovelin Hampuuki.
Koirat olivat hoidossa viikonloppuisen Mikkelin-reissuni takia yhden yön ajan, ja havaitsin heti kämpillä että Caran juoksut ovat alkaneet. Viime juoksuista tuli juuri muutama päivä sitten kuluneeksi 6kk, joten kyllähän noita jo osattiin odotella, tarkka tyttö kun Cara on. Suunniteltu pentue kuitenkin siirtyy oman elämäntilanteeni takia. Minun on nyt keskityttävä työelämään siirtymisen aiheuttamiin muutoksiin ja panostettava töihin jotka vievät nyt myös paljon vapaa-aikaani pänttäämisen muodossa, kaikki tämä jotta saan jatkossakin sijaisuuksia. Haluan myös että en joudu olemaan töissä pentueen aikaan, koska aikani ja voimani eivät yksinkertaisesti riittäisi kasvattamaan pentuetta yksinasuvana juuri niin hyvin kuin sen haluan kasvattaa. Haluan olla läsnä niin monta tuntia niiden elämänalussa kuin vain on mahdollista, ja ottaa pentueen takia kuukauden tai kaksi vapaata töistä. Kaikki kasvattajat eivät ota vapaata pentueen takia, mutta minä haluan niin tehdä, jotta kerkeän sosiaalistamaan ja tutustuttamaan pennut kunnolla elämään ennen kuin ne jo lähtevät maailmalle. Uroksen terveystulokset tulivat suunnitelmia ajatellen hiukan liian myöhään ja Caran juoksut alkoivat hiukan liian aikaisin, joten ihan järjekkäintä on nyt siirtää tätä asiaa vielä juoksujen tai parin verran. En halua hätäillä näissä asioissa. Julkistan noin 20 word-sivun mittaisen kasvatustekstini piakkoin. Olen muokkaillut sitä jo monta kuukautta, mutta se joka joskus on muokannut yhtä pitkää tekstiä tietää, että sellaisen saaminen lopulliseen järkevään muotoonsa on erivaikeaa ja aikaavievää. Se jos mikä kattaa kaiken sen mitä ajattelen näistä asioista, ja samalla pohdin siinä seuraavaa yhdistelmää.


Koirien ruokinta on saanut lisäboostia. Lueskelin facesta ja Oran blogista koirien raakaruokinnasta ja muuttelin hiukan meidän ruokintaamme saamiemme vinkkien mukaan. Ostin nyt nassukoille sinkkiä 200kpl purkillisen ja ostin gramman tarkan keittiövaa'an kaikilla lisämausteilla, mm. erillisellä nestemittaus-toiminnolla ja TARE-toiminnolla. Nyt saa punnailla koirien ruokamäärät justiisa kohalleen, kun tähän saakka ne on menny "vähä sinne päin". Samoiten löysin kirpparilta mittalusikkasarjan, joten lisien annostelu on jatkossa helpompaa.

Tulevat supermölliagikisat jää Caran osalta ohitse juoksujen takia - kerrankin kun mölleissä jaettas ruusukkeita ja tuo koirahan on voittanu melkein joka mölleissä ja ruusukkeita ei sillon oo tietenkään just jaettu. Cica sen sijaan osallistuu mölleihin jos saan työvuoron vaihdettua, ja ihan on mukava oikeestaan kisata kerrankin vaan yhden koiran kanssa. Voisin juosta Kipsan kanssa ainaki pari rataa.

Lumihirviö kiilusilmä