24.7.2017

Tervetuloa pentutapaamiseen

Kiinnostaako kasvatukseni tai kasvattini? Järkkään Paimenlauman pentutapaamisen Kuopion lähettyvillä 5.8. klo 16 eteenpäin, jossa sinulla on mahdollisuus päästä tutustumaan meihin ja muutamiin kasvatteihini. Ota yhteyttä leenamayah@gmail.com.

30.6.2017

Kisaaminen veressä


Kirjaimellisesti... Ensimmäinen kahden päivän kisareissu edessä viikon kuluttua. Lähdemme samalla testiretkelle kotoväen just hankkimalla asuntoautolla (#koirakaravaanarit). Saa nähä millanen show on edessä päin kun neljä koiraa karavaanailee ekaa kertaa ikinä. Onneks on kaks isoa häkkiä jotka voi sijoittaa autoon. Ikävä kyllä päivä ilmoittautumisen jälkeen Cara teki sen mitä olin aavistellutkin - alotti juoksunsa. Sen osalta kisat peruuntuvat, mutta Cicaro saa kilpailla kun sen juoksut ovat nippanappa ohi kisojen aikaan. 

Kerta se on ensimmäinenkin kun joutuu perimään starttimaksut takasin juoksujen vuoksi. Onneks tähänkin asiaan on tulossa sääntömuutoksia alkuvuodesta, jolloin juoksuaika ei enää häiritse kisaamista. Miulla koirat toimivat juoksuaikaan radalla samalla tavalla kuin muulloinkin, mutta kentän ulkopuolella ne nuuskii ja merkkaa jatkuvasti.

Sen sijaan toinen sääntöuudistus ei aiheuttanut riemunkiljahduksia. Cara joutuu jälleen koetukselle mediytensä suhteen. Tuntuu niin hemmetin epäreilulta. Siitä saattaa tulla pikkumaksi, eli rimakorkeus saattaa nousta jopa 50cm:iin mikä on paljon noin pienelle koiralle. Toivottavasti ikä painaisi sitä vielä hieman kasaan. Voitte muuten olla aivan varmoja että näette sään kohdalta kaljuksi ajellun Caramelin mittauksen aikaan. Otan kaikki keinot käyttöön jotta Cara saisi jatkaa medinä.

Meillä on agin suhteen ihan hyvä draivi päällä. On sellanen fiilis että sieltä voisi vaikka tulla tuloksia. Joskin meidän pitäs ihan oikeesti aktivoitua tässä kilpailemisessa. Muutama hassu startti vuodessa ei oikein tuo sitä kaivattua kisarutiinia. Olen suunnitellut kahdet kisat kuukaudessa loppukesälle ja alkusyksylle. Osa niistä peruuntuut kuitenkin kun ei mene työvuorotoiveet läpi ja tulee tärkeitä menoja. Jos näette meitä Mikkelissä kisoissa, niin tulkaa toki nykimään hihasta!

Alla videoita tältä aamulta. Käytiin tekemässä itsevarmuutta nostava helppo ja nopea ratatreeni.

video video

28.6.2017

B-pentue 1 vuotta

Paljon onnea B-pentue 1 vuotta!
B-pennut täyttää täräyttivät jo kokonaisen vuoden, joten onnea maan mainiot puppiduut!

Savusta on kasvanut moneen lajiin lupaavat pohjat omaava koiranalku, ja se on kunnostautunut tokon ja frisbeen saralla. Savu on rakenteeltaan, turkinlaadultaan, eleiltään sekä ilmeeltään kuin kopio Carasta. Aina Savun kuvia tai olemusta katsellessa siitä tulee mieleen Caramel, mikä on tietysti aivan loistojuttu. Savu sai maailman parhaan kodin.

Uuteen kotiin silloista 8-viikkoista karvapalloa luovuttaessani en voinut edes aavistaa, että se saa niin hienon kodin. Luovuin tuosta pienestä mustasta tan-merkein koristellusta karvapallosta itkun kanssa. Kun pentuja oli vain kaksi, niihin molempiin kiintyi niin kovin. Siksi valikoin sille kodin erityisen huolellisesti, sillä halusin ehdottomasti päästä näkemään kasvattia sen uudessa kodissa ja pitää yhteyttä sen omistajaan. Ollaan Savun omistajan kanssa pidetty yhteyttä todella tiiviisti ja tullaan varmasti tekemään niin jatkossakin. Olen loputtoman kiitollinen Savun omistajalle siitä, miten hienon koiranalun hän on kasvattanut Savusta.




Cismet taas on vallannut sydämiä avoimen maailmaa rakastavalla otteellaan. Se opetteli ensimmäisen puoli vuotta maalaiskoiran tärkeitä taitoja, kuten miten pysytään omassa pihassa ja kuinka ollaan yksin työpäivien ajan. Satunnaisesti sain sen lainaan luokseni kaupunkiin jossa se opetteli citykoiran tapoja ja taitoja ja tietenkin monipuolisia pohjia harrastuskoiran polulle.

Nyt vuosikkaana se on naksutinkoulutettu ja se osaa agilityn perusteita. Se on hurja leikkimään ja se palkkautuu niin leikistä, kehuista kuin nameistakin. Se on helposti motivoitavissa ja sen työskentely ei kärsi uusista ympäristöistä ja tilanteista. Se on yllättänyt monta kertaa järkevällä käytöksellään ties millaisissa tilanteissa ja tapahtumissa. Ehkä se on perinyt palan sitä Caran arkihelppoutta. Vaikka en olisi tehnyt vähään aikaan Cismen kanssa mitään, se on silti sujut kanssani missä vaan, vaikka se on vielä niin nuori. Se on rakenteeltaan, turkinlaadultaan ja ilmeiltään kuin isänsä, ja Carasta se ei ole perinyt kuin värityksen ja joitakin luonteenpiirteitä. Cisme aloitti juoksunsa 1 vuoden ja 1 päivän iässä.


Nyt kun Cismen ensimmäinen vuosi on purkissa, toivon että saan sitä useammin mukaan harrastusrintamalle. Siitä kasvoi melko raskasrakenteinen agilityharrastusta ajatellen, joten kokeillaan sen kanssa kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, agilityä kuitenkaan totaalisti unohtamatta. Se asuu ja elää kuitenkin pääasiassa muualla kuin minulla, joten tavoitteellisen agiharrastuksen suhteen kohtaamme haasteita. Ei olisi hyväksi että tehtäisi sen kanssa agilityä vain satunnaisesti, koska agilityharrastus vaatii että koiralla pysyy riittävä kunto agilityä ajatellen - läpi jokaisen treenin. Perusteet voidaan kyllä laittaa kuntoon normaalissa fyysisessä kunnossa, ja sitten joskus myöhemmin tehdään agilityyn liittyviä juttuja tehokkaammissa, pidempikestoisissa kuureissa, kun kroppa on valmis.




Cismet on yllättänyt totaalisesti hiljaisuudellaan. Se ei hauku jos joku tulee kylään. Se ei hauku jos se kuulee ääntä jostakin. Se ei hauku jos muut haukkuvat. Se haukkuu oikeastaan vain innostuessaan ja leikkiessään ja joskus nähdessään toisia koiria. Rodut huomioiden odotin jotakin todella laajan ääniskaalan omaavaa tapausta. Vien sen luustokuviin 2-vuotiaana, jolloin viimeistään tiedetään suuntaa harrastuksia ajatellen.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyäinen siitä, millaisiksi B-pentueen osakkaat tähän mennessä ovat kasvaneet. Tulevaisuus näyttää lisää tästä parivaljakosta.



18.6.2017

Jälleennäkeminen

6 viikkoa erossa omista koirista on piiiiitkän pitkä aika. Vaan toisaalta, irtiotto koira-arjesta tekee myös hyvää ja erossaolon jälkeen osaa arvostaa laumaansa entistä enemmän.

Jos missasit, niin vietin 5 viikkoa Oseanian ja Aasian suunnilla. Koko koirakatras oli kotikotona hoidossa tämän ajan. Hoitoaika oli mennyt muuten hyvin, mutta Cicaro päätti että hän kaikessa ylhäisessä yksinvaltiaan virassaan karkaa metsään - ja tämä tapahtui ainakin viisi kertaa. Ja koska vieressä on autotie, ei tällasta karkailua voinu kattella kovin pitkään.

Sittemmin pikkumusta joutui tyytymään tuttuun ja turvalliseen remmilenkkeilyyn ja katsomaan sivusta kun muu lauma sai kirmailla vapaana. Koko muu lauma lähti toki pienen mustan mukaan karkuteille, palaten kuitenkin pian takaisin Cicaron vilistäessä edelleen metsissä. Ei se ikinä aikaisemmin noin ole karkaillut, joten mitä lie pienen koiran päässä liikkunut kun on lähtenyt pitkille retkille. Liekö minua etsinyt. Reissun jälkeen oli niin tivakka työviikko pitkine päivinensä että päätettiin yhteistuumin että koirat on vielä lisäviikon hoidossa. Kylläpä oli yhtäkkiä päivät tyhjää täynnä kun ei ollu koiria kämpillä!

Jatkukoon arkinen aherrus treeneinensä, kisoinensa ja lenkkeinensä. Luvassa on tälle kesälle tuttuun tapaan ainakin mökkeilyä, koirakavereiden näkemistä (esim. Savu ja Jenny) ja kisareissuja.

24.4.2017

Makuja lihansyöjille

Yhteistyössä


Tukevaa ja maukasta, Suomessa valmistettua, raakapakastettua possujauhelihaa. Jos mulla ois kissa, sekin söis raakaruokaa. Cicaro ei kuitenkaan ymmärrä kissoja, eikä se haluaisi jakaa omastaan kissalle, joten meillä ei ole kissaa. Jauheliha sisältää kotimaista possunlihaa ja -elimiä.

Kalsium-/fosforisuhde on tasapainotettu, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Yliherkkyyksistä kärsivän on helppo välttää allergeenia koska tässä jauhelihassa ei todella ole muuta kuin possua (ei siis mitään viljaa tai säilöntä- ja väriaineita.). Eliminaatiodieettiinkin tämä sopii samasta syystä.

Possun voi heittää kuppiin aina jäisestä olomuodosta kypsennettyyn olomuotoon - joko pelkiltään, 50/50 malliin tai puuron seassa, kaikkee on kokeiltu ja kaikki toimii. Ite sulatan seukin päivän lihat tiskialtaassa, joten aamulla liha on huoneenlämpöistä ja illalla jääkaappikylmää. Possussa on rasvaa 19,5% ja proteiinia 16%. 100g sisältää 221kcal, eli ei mikään rasvaisin muttei vähärasvaisinkaan tuote - sellanen varma arkinen valinta.

Naudan maksasta ja lihasta lämpökuivattu maksaherkku on pätevä palkka kiltille piskille tai mirrille, pennun koulutukseen, treeneihin, hemmotteluun sun muuhun. Lihansyöjälle tämäkin tuote maistuu, sillä tuote on 93% lihaa, ja proteiinipitoisuus on huikeat 48%. Sidosaineena on kasviskuitua, eikä tässäkään tuotteessa ole mitään ylimääräistä.

Tykkään nakella koirille nameja kun ne tulevat irtiollessaan luokseni. Maksaherkku ei yksinään sovellu meille treeninamiksi suuren kokonsa vuoksi, eikä namia saa helposti kahtia käsivoimin. Lihomisherkille koirille näitä menisi noin kaksi kourallista per koira per treeni, riippuen vähän mitä tehdään. Pieni koira tulee nopeasti kylläiseksi suurista nameista, joten tiheään palkkaamiseen pienempi nami on kätevämpi. Se sopii kuitenkin superpalkaksi oikein hyvästä suorituksesta tai lelupalkan oheen. Kepeytensä ja uudellensuljettavuutensa vuoksi nami on helppo ottaa mukaan reissuun. Maksaherkun tuoksu ei ole liian voimakas, eikä se ole lainkaan rasvainen. Sen voi siis huoletta laittaa ei-koiratakin taskuunkin. Mistäkö näitä saa? Hyvin varustetuista marketeista, Lemmikki Oy:n tehtaanmyymälästä Kuopiosta ja Dog's First -nettikaupasta.

Cicaro: Hetipian anna kaikki.
Äiskä: Miks ihmeessä? Söitte jo ainaki viis per kirsu. Sitä paitsi nää pidetään ny sellasina kotinameina vähä aikaa ku lähen pitkälle reissulle.
Cicaro: Kuva ota. Näytän. Käyttömahdollisuuksia monta.
Äiskä: No anna palaa Hampuusi.
Cicaro: Kara myös, jaksa en ehkä kaikkea.

Näätkö? Retkelle pitkälle!
Näätkö? Rannalle rattoisalle!

Näätkö? Reeneihin ahkeriin!
Näätkö? Lenkille pitkälle!
Huomannut et tätä riviä. Minä voitin minä syön mene pois.
- Cicaro

20.4.2017

Loikkaa koikkaa



Käytiin kirmailemassa pääsiäismaanantaina parit episradat ACE:lla. Mölliradalle osallistuttiin kisafiiliksen hakemisen vuoksi, ja radalla ei ollut kuin putkia ja hyppyjä. Kisaradalla oli näiden lisäksi kepit, A ja puomi. Sain videot mölliradoilta, mutta kuvaaja ei ikävä kyllä ennättänyt enää videoida kisaratojamme - kerrankin kun ois ollu julkasukelposta settiä!

Caramel liiteli mölliradalla sijalle 1/15 nopealla suorituksellaan. Kisaradalla ohjasin yhden putken huolimattomasti, joten Cara juoksi siitä ohitse. Toinen viitonen tuli ehkä siitä että osuin Caraan yhdessä takaakierrossa, tai sitten puomin alastulolla(?). Kuiteski irtos kolmas sija nopealla 10rv suorituksella 11 osallistujan joukosta. Kepit koira haki kiitettävästi ja teki ne varmasti loppuun saakka. Käskytin läpi keppien kuuluvasti "mene" mistä oli apua, ja koira kyllä otti nopeasti focuksen minusta keppien aloitukseen.





Molemmilla radoilla Cicaro malttoi lähdössä esimerkillisesti. Se kyllä nousi seisomaan ja haukkumaan molemmissa lähdöissä heti kun irroitin hihnan, mutta odotin kärsivällisesti että se istahtaa uudelleen alas ja lakkaa komentamasta. Oikein jees. Mölliradalla Cicaro eteni hurjan hyvää vauhtia toiselle sijalle, eli se hävisi vain siskolleen. Ei hassummin 15 osallistujan joukosta, kun molemmat tytöt veivät kärkisijat. Kisaradalla koira teki varmat kepit, kun vain käskytin tomerasti keppien loppuun saakka ja pidin saman rytmin ja katseen keppien ekaan väliin päin. Se haki ne just sen näkösenä että kerrankin se tietää mitä siltä odotetaan, kisatilanteessa.

Kaverit ja tutut kommentoi että olipas vauhtia - tuloksia tarkastellessa tajusin itekin että no niimpä hemmetti oli. Voitettiimpa jollakin sekunnilla bortsukin (haha) ja tytöt vetivät kärkiaikoja koko osallistujien aikoja tarkastellessa. Kun ne menee kepit ekalla yrittämällä, ei ota suoritukset ajasta kiinni. Normaalisti on jouduttu uusimaan kepit ainakin kerran, joten todellisia aikoja suorituksillemme on ollut vaikea laskea. Nyt kerrankin sai realistiset ajat. Videoista kriittisesti tarkasteltuna, on siellä vielä muutama kohta joissa oisin voinu ohjata nopeemmin, mutta suuremmat varmistelut on jääny kyllä historiaan.

Huikean onnistuneen päivästä teki meidän vauhti ja onnistuneet keppien aloitukset ja toki kepit kokonaisuudessaan. Kuvista kiitos I. Tikkanen.

video video
Videoista isosti kiitos Elisalle.

Yhtä huikea meno jatkui viikkotreeneissä, nyt on selkeesti joku parempi keppikausi meneillään. Samaisella radalla opittiin uusia ohjaustekniikoita, vippaus ja sylivekki, jotka sujuivat molemmilta niin hyvin että vedettiin rata kummankin kans nollana läpi. Olipa hauska opetella pitkästä aikaa uusia kiemuroita itekki. Ens viikolla on vikat treenit, ja sit koirille tulee viiden viikon tauko maalla kaikesta ku oon Ausseis ja Seelannis. Harmi sinänsä et nyt kun ois sellanen kipinä et saattas sujua kisoissakin, tulee tällanen pitkä tauko. No, tauko tekee toisaalt hyvää ja kesällä yritän päästä niin moniin kisoihin kuin mahollista.


14.4.2017

Aluevaltauksia


Starttailtiin 5.4. oman treeniporukkamme järjestämissä agimölleissä nollakoirakkona. Ainoa ongelma oli se vanha tuttu eli estefocus kepeille tullessa, jolloin keppien eka väli ei kummaltakaan koiralta löytynyt ensimmäisellä yrittämällä. Tuomaroin kaksi suunnittelemaani rataa, enkä ollut aikaisemmin tuomaroinut. Ihan vinhaa puuhaa. Ratojen taso vaikutti sopivalta nollien määrään nähden.

Eräs perjantai lauma odotti kotikotona, kun käväisimme reissussa Lahdessa. Koirille kertyi yksinoloaikaa 10 tuntia ja Cismet oli koko tämän ajan sisäsiististi. Hieno likka. Se oli vain tylsyyksissään silputtanut sanomalehtiä. Nuorukainen on hurja käyttämään suutaan, kuten äiskänsäkin tuossa iässä. Joka kerta koulusta kotiin palatessa sai pelätä että mitäs tänään, ja toivottavasti ei mitään kallista. Carahan kiipeili pentuna pitkin erilaisia tasoja jopa öisin, ja sainkin sen kerran kiinni itseteosta kiipeämästä tv-tasolla.

Eipä ole enää jäljellä kuin kaksi viikkoa laumanjohdon pisimpään reissuun ikinä. Mitenhän sitä osaa olla ilman koiria viisi viikkoa, ja mitenhän viisipäisellä laumalla menee hoitopaikassa. Kunhan ketään ei purisi kyy, kukaan ei juoksisi heikoille jäille eikä kukaan karkaisi eläinten perään. En tiedä haluaisinko saada kesken reissun ikäviä uutisia kotoa - pyytäisikö vain äitiä suoraan valehtelemaan. Vaan sitten en ainakaan uskoisi jos soiteltas kesken reissun ja hän kertos että kaikki on hyvin ja koirilla menee hienosti. Hankalaa. Luotan kyllä äiskään ihan täysillä hoitopaikkana, mutta ku kyseessä on kaks orava-addiktia, joista toinen elää vaarallista elämää kaikkien tempaustensa kanssa, ei voi ikinä tietää mitä seuraava päivä tuo tullessaan. No, ei pitäs manailla tai pelätä, eiköhän siellä hyvin mee.

31.3.2017

Velipojan hoodseilla

Savun ikioma pupu.
Keskiviikosta 22.3. alkaen oli lätkästy lomaa loppuviikoks joten oli selvää että lähetään Cismen kans Ylöjärvelle velipoikaa moikkaamaan. Keskiviikkona hain Cismetin viikkotreenien jälkeen kotikotoa ja jätin samalla omat likat hoitoon. Suunnattiin Kuopioon pakkaamaan (kyllä, kannatti jättää taas viime tinkaan) ja nukkumaan, jotta jaksettas herätä ajoissa klo 08:30 Tampereelle lähtevään junaan.

Torstaina matkattiin ruuhkabussissa juna-asemalle. Cismet oksensi töyssyisen kyydin takia bussiin, mutta junamatka sujui hienosti ensikertalaiselta. Cismu ei ensin olisi halunnut olla ahtaassa penkkivälissä vaan jäkitti itsensä hihna piukeana käytävälle. Myöhemmin neiti ymmärsi että penkkirivissä voi kyllä nukkua. Olimme Tampereella klo 11:15 aikoihin. Tsillasimme assalla 1,5 tuntia ennen kuin Jenny pääsi töistä meitä hakemaan.

Kisselle asemalla olo teki hyvää, se kun oli nyt viettänyt useamman kuukauden maaseudun rauhassa. Se otti tilanteen rauhallisesti ja katseli uteliaana ihmisvirtaa saaden paljon huomiota - ja siitähän Kisse tykkää. Kaikenlaiset ihmiset kävivät sitä tervehtimässä ja kaikki se otti avoimin mielin vastaan. Sille täysin uudelle äänimaailmalle se ei sanonut mitään, eikä se näyttänyt lainkaan stressaavan uutta tilannetta ja vilkasta ympäristöä. Oikein fiksu nuorineiti, teki kyllä vaikutuksen.

Savu ja Cismet näkivät toisensa viimeksi syksyllä. Nähdessään toisensa ne alkoivat hurjat painileikit ilman mitään pälyilyjä tai pöhinöitä. Käytiin melkein heti tekemässä kuvauslenkki metsässä, ja siellä vierähtikin parituntinen ihan huomaamatta. Kyllä pennut tykkäs, ja molemmat pysyivät hienosti matkassa.

Kisse moikkaili Jennyllä Lounaa ja Vekku-kania, ja tuumasin ennen reissuamme että Cismet varmaan syö Savu-veljen ikioman pupun. Kisse oli hämillään kun kani tuli sitä kohti. Miten epänormaali saaliseläin! Kiskis yritti näykätä kania, mutta olin tiikerinä tilanteessa ja näykkäisy ei osunut kaniin. Jatkoimme asteittaista tutustuttamista, ja koska kukaan ei ollut muistanut kertoa Vekulle sen olevan kani, tottui Kisse kaniin tosi nopeasti. Pian ne saivat olla keskenään vahdittuna, ja myöhemmin ne olivat vahingossa oven auettua keskenään vahtimattakin. Hupsis. Kani oli onneksi hengissä ja uskomme Kissen kanisosiaalisuuteen voimistui kertalaakista. Ei se sitä syö, eikä edes tapa.



Perjantaina huushollasin Jennyn töissäolon aikana. Käyttelin pyometrasta toipuvaa vilkasta Louna-neitiä ulkona, tutustutin Cismetiä edelleen kaniin ja käytin pennut tunnin mittaisella lenkillä metsässä ja pelloilla nappaillen ihan liikaa kuvia kasvateista upeassa kevätsäässä. Tein "katoamistempun" kertaalleen pentujen ottaessa minuun enemmän etäisyyttä. Naperot säntäilivät edestakaisin peltotietä kunnes tajusivat laittaa kirsunsa maahan ja nuuskia minne hävisin. Oli iloisia pupeloita kun lenkittäjä löytyi, eivätkä puppiduut enää jättäneet minua vahtimatta.

Puppiduut saivat nautiskella lähes kesäisestä säästä ulkotarhassa, jossa ne olivat tunnin verran. Illalla lämpes sauna ja saimme seuraksemme Janikan sekä Kisselle jo ennestään tutut tuttavuudet Theo-bc:n ja Kiki-porkin. Kisse tykästyi Theoon, ja koirat ottivat illalla kunnon painileikit. Sauna- ja lettuiltama venähtikin pitkälle pikkutunneille.



Me aamuihmiset (not) olimme luvanneet toisillemme, että lauantaina heräämme aikaisin laavulle makkaranpaistoon. Niin me ihme kyllä teimmekin, ja olimme jo 11 aikaan takaisin parituntiselta laavureissultamme. Laavureissulla pupelot saivat makkaraa palkaksi poseerauksistaan. Iltapäivällä ajelimme TAMSK:in hallille treenailemaan. Kisse suhtautui uuteen halliin rennosti ja leikkisästi.

Me leikittiin, tehtiin ohjaajafocusta kehittävää harjoitusta ja sivulletuloa pari kertaa. Sain vinkin ohjaajafocuksen harjoittelun suhteen, että palkkaisin Kissen heti uudelleen palkattuani sen jo yhdestä vilkaisusta minuun päin. Palkkaan sen siis uudelleen välittömästi ennen kuin se edes kerkeää vilkaista muualle. Näin saan sen kontaktiin pidemmäksi aikaa eikä se pääse epäonnistumaan vilkaisemalla muualle palkkausten välillä. Jos Cismet haahuili muualle, lähdin toiseen suuntaan ja palkkailin aina kun se otti kontaktia minuun. Se leikki tapansa mukaan raivokkaasti uudessa hallissa ja vieraiden ihmisten katsoessa sen tekemistä.



Paikallaoloa vahvistettiin ryhmätreenaamalla. Pidin Kissellä kaiken varalta hihnaa ryhmätreenien ajan, jottei se päässyt karkaamaan vahingossakaan toisten koirien luokse. Pari kertaa se nyki toisen koiran luokse, muuten se pysytteli minun luonani. Aloimme myös harjoitella taukokäytöstä taukomaton avulla, joten osaamme nyt hyvän opastuksen vuoksi harjoitella tätä taitoa myös kotioloissa. Oikein tehokas vartti oli, kiitos vielä hurjasti treeniseuralle!



Sunnuntaina kävästiin mätsäreissä jälleen Kisselle uudessa hallissa. Se odotti kevythäkissä ensimmäistä kertaa ikinä. Onneks häkkiseurana oli jo kokenut häkissä odottelija, Savu. Kisse otti uuden hallin jälleen rennosti, tosin jonkinlaista jäykkyyttä sen olemuksessa näkyi parikehässä. Nauhakehässä se oli jo kuin toinen koira, ja se esiintyi varsin innokkaasti etuosan keventyessä välillä hieman liikaa. Se sijoittui jälleen SIN1 sijoille, tuomari tykkäsi siitä ihan hirmuisesti eikä ollut uskoa Kissen olevan poromix. Neiti korkkasi ensimmäisen BIS-kehänsä intoillen hieman juostessa, mutta se seisoi mielettömän hyvin. BIS5 oli lopullinen sijoitus, ei lainkaan höpsömmin ole tämä neidin mätsäriura lähtenyt käyntiin. Savu esiintyi myös oikein näppärästi mutta ei sijoittunut tällä kertaa.



Illan tullen lähdimme junalla takaisin Kuopioon. Asemalla oli jo viikonlopun väsyttämä pentu. Junaan päästyämme Cisme alkoi nukkumispuuhiin välittömästi puoliksi penkin alla kiepillä torkkuen. Konnari kommentoi että taitaa karvajalkaa vähän väsyttää, kun Kisse ei hievahtanutkaan konnarin käydessä luonamme. Kisse heräsi kotimatkalla vain pari kertaa, ja perillä Kuopiossa se piti herättää väkisin poistumaan junasta. Se kerkesi oville astellessamme loikkaamaan penkeille kiepille kaksi kertaa uniaan jatkamaan. Kyllä oli kanssamatkustajilla hauskaa. Väsynyt pentu joutui vielä juoksemaan junalta bussille, joita kulki iltamyöhällä enää tunnin välein. Juoksimme painavat laukut mukanamme 7 minuuttia bussille, ja kerkesimme juuri ja juuri. Pentu ei oksentanut tällä kertaa bussiin ja kämpillä se leikki hetken lelulla ja alkoi sitten uudelleen unille.



Jennylle ja Savulle vielä tosi iso kiitos kun saimme majailla tapamme mukaan hyvin aktiivisen viikonlopun teidän nurkissanne. Aina yhtä kivoja ja antoisia reissuja! Savulla on ihan loistava, aktiivinen ja rakastava koti ja sille sopiva omistaja. Kiitos kun olet pitänyt Savusta hyvää huolta <3



Kyllä saan olla ylpeä, että on näin täysjärkisiä kasvatteja. Arjessa helppoja koiria, jotka on helppo ottaa iästään huolimatta mukaan pitkällekin reissulle. Eikä harrastuksissa tarvitse tuskailla puuttuvaa moottoria, sillä ytyä löytyy. Hyvältä näyttää siis, ja tulevaisuus näyttää mitä näistä pennuista lopulta kasvaa - ja kauanko minä näitä vielä jaksan pennuiksi kutsua, hoho. Siitä huolimatta että Cismet ei asu luonani ja viimeisimmästä kerrasta kun se oli hoidossa minulla vierähti taas pitkä aika, se käyttäytyi kanssani tosi fiksusti ja työskenteli minulle motivoituneesti uusissa halleissa ja esiintyi mätsäreissä superisti toisista koirista välittämättä vaikka emme ole harjoitelleet mätsijuttuja kuin muutaman hassun kerran! Ihan huikee hurtta!



Aamulla kävimme koirapuistossa leikkimässä 6kk ikäisen kultsipennun kanssa. Paimen lämpesi tapansa mukaan noutajan höösäykselle ja painileikeille vähän hitaasti, mutta lämpesi kuitenkin. Kävimme vielä 30min treenailemassa hallilla ja vein sitten Kissen lepäilemään maaseudun rauhaan. Omilla tytöillä oli jo ikävä. Ihkaoikea susi oli juossut tuoreista jäljistä päätellen lujaa siinä kotikodin lenkkireitillä, ilmeisesti koiralaumaamme karkuun. Ensimmäinen ja toivottavasti viimenen kerta kun susi uskaltautuu todistettavasti 100m päähän talosta. Jäljet olivat valtavat, eikä lähistöllä ole (isoja) koiria laisinkaan, ja 4 tassunjäljen jälkeen väli seuraavaan tassusarjaan oli yli 2m pitkä.


Seuraavaksi noin tuhatsataviiskymmentäseittemän kuvaa. Turha ees sanoa että tein jo näissä ronskia karsintaa, koska ette te sitä kuitenkaan uskos.

Steissikoira.
Tampereen steissillä katupölyssä.
Kamera ei tunne koon konstanssia osa 94342.
Kummalla on isompi askel hä?
Kanin kaveri.

Tässä olen. Kerro?
Aktiivisuus-harjoitus.
Pahemmalta ei vois koira näyttää.

Jätäs ny vähä mullekki...
Veljen kanssa kakkaa syömässä. Oujee.

Grrrrr <3
Kaks pystykorvaa.
Silmät sirrillään onnesta soikeena.
Mitä sää sielä makkaat?
Grrrrrrr <3
Sievä itse.
Komistus itse.
EIKÖ MENE JAKELUUN, EIKÖ
Sama lelu jolla Savu leikki kentällä ennen luovutusta. Pitäs tehä siitäki ennen-jälkeen kuva. Ja yks kulmakarva-Kalle selkeesti valittaa suureen ääneen kun veli rääkkää.
Eläpä hoppuile, se oli minun lelu!
Miks se on aina minun koira joka on yltä päältä ravassa.
Mitä mutaisempi, sen onnellisempi.
Virrrne.

Onneks veli ymmärtää näitten jahtileikkien päälle.
Tavu! Ihan on Caran ilme.
Tyypit venähti sitten viime etelän reissun.
Parikehän jälkeen naurattaa.
Häkissä opeteltiin olemaan rauhassa.
No hemmetti, leikitään!
Likan eka BIS-kokemus.
Vakavaa touhua.
Hehe kiusallani voitin nää kaikki että saat
raahaa nää selkä vääränä Kuopioon.
Hemmetin noutajamikälie, mää sulle näytän!
Juniksella.
Väsynyt matkailija.