27.8.2021

Seuranmestarit 2021


Haaveiltiin ja toteutettiin - napsahti seuranmestaruus molemmille koirille. Cicarosta tuli medien ja Carasta maksien mestari. Rata oli teknisesti haastava ja ansoitettu, joten näin heti, että profiili sopii meille tekniikkahörhöille paremmin kuin nopeille ja irtoaville koirille. 

Lämmittelynä mentiin kisan ulkopuolisina koirakoina möllirata, josta molemmille koirille tuloksena päivän nopeimmat nollaradat, Melille hurjalla nopeudella 5,8m/s!! Seuranmestaruusradalla Cicalle 5rv ja Melille 10rv, joilla lukuisten hylkyjen seasta ponnistettiin mestareiksi. Mel kyseli hieman putkiin menemistä ja pudotti pitkästä aikaa pari rimaa. Cicarolle taisi tulla puomivitonen.

Hyvä tytöt. Sennumestarit.

24.5.2021

Hammaspulmia

Cicaro on nyt yhtä hammasta kevyempi. 5/2020 huomasin mökillä, että sen yläetuhammas (201) oli katkennut lähes puolivälistä. Mielestäni tässä näkyi ainakin hammasluu. Käytin sitä samaisella mökkireissulla arviossa kunnallisella eläinlääkärillä, joka ohjasi toistaiseksi seurailemaan, alkaako hammas oireilemaan. 4/2021 havahduin siihen, että hammas heiluu ja on eri värinen. Cicaro oli lisäksi jotenkin vaisun oloinen, ja sen syömistahti oli hidastunut. Yleensä se syö ruokansa ennen Meliä ja ennättää Melin kupille, jos laiska äiskä ei ole vahtimassa. Nyt se olikin yhtäkkiä Mel, joka ennätti Cican kupille. Erittäin poikkeavaa. Hampuusi kertoi.

Käytin Cicaroa heti seuraavana arkipäivänä hampaanpoistoarviossa, ja siellä oltiin samaa mieltä kanssani, että hammas saisi lähteä. Poistoaika varailtiin parin päivän päähän. Toimenpide meni hyvin, ja koira heräili hitaasti tolpilleen. Samassa yhteydessä poistettiin hammaskivet, joita Cicarolla oli tosi vähäisesti. Olikin eka kerta, kun siltä poistettiin hammaskiviä eläinlääkärissä. Cicaro sai pitkävaikutteista kipulääkettä ja ostin samalla eläinlääkärin suosituksesta kummallekin koiralle Bravectot kesäksi kokeiluun. Kotona Mel piti hyvää huolta siskostaan ja käpertyi Cicaron viereen tosi huolestuneen näköisenä. Se vinkui ja painoi päänsä Cicaron päälle ja lämmitti siskoaan hievahtamatta.

Harmillisesti heti siinä Cicaron vielä heräillessä huomasin kuitenkin poistokohdassa hampaansirun. Tuumasin että seurailen, putoaako siru itsestään pois. Meni melkein kolme viikkoa ja edelleen tuo siru tökötti paikoillaan. Voi rähmä. Cicaro varoi mielestäni etuhammasotetta. Selvä homma ja takaisin samaan paikkaan uuteen arvioon. Samaisella arviointikäynnillä Cicaro saikin heti jäädä uusintatoimenpiteeseen. Se sai kevyen rauhoituksen ja ell sai sirun poistettua. Tässä yhteydessä kuitenkin huomattiin, että poistokuoppaan on jäänyt lisää hammasta. Tämäpä tarkoitti sitä, että Cicaro pääsi taas tippaan ja unille.

Oli ikävää rauhoittaa varttuneessa iässä oleva koira uudelleen ns. turhan takia, kun aiempi poisto ei mennyt aivan oppikirjojen mukaan. Olen tosi tarkka hammasasioissa ja vilkuilenkin harva se päivä koirieni suihin, koska koiran suun pitäminen terveenä on mulle itsestäänselvä asia. Uusintatoimenpide oli meille tietenkin maksuton. Cicaro toipui jälleen parissa päivässä nukutuksesta, ja poistokuoppa parantui nopeasti. Ihmettelen kuitenkin edelleen, miten siruja ei huomattu heti ensimmäisessä toimenpiteessä, koska minä kuitenkin huomasin sirun heti kotona koiran suuhun kurkatessani. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja nyt kelpaa taas vanhentua.




Hammas heti toimenpiteen jälkeen VS hammas 3 viikkoa toimenpiteestä.
Siru nähtävillä molemmissa kuvissa kun tarkkaan katsoo.

23.5.2021

Valmennusmuistiinpanot

21.5. kävimmä pitkästä aikaa valmentautumassa. Harvemmin tulee enää nykyään treenattua kenenkään silmän alla, koska olen tällä hetkellä seuramme kokenein kouluttaja. Kumpikin koira sai harjoitusta, kun jaoin paikan kahtia. Valmentajana Anna Asunta.

Cicarolla kehityksen kohteena on viime aikoina ollut palkalle karkailu. Ohjaajasta irti oleva palkka on ehdoton näin ohjaajafokusoituneelle koiralle, joten tätä namirasia/namipallo metodia on nyt tehty jo pidempään, ja yleensä se toimii. Tässä palkalle karkailussa on toki peiliinkatsomisen paikka, sillä koira on aika monta kertaa päässyt karkaamaan vanhalle, huonolle, tarrarammalle namipallolle, jonka se saa auki sekunneissa. Nyt vaihdoin uuden namipallon, jota koira ei aivan heti saa auki, joten ennätän vielä pelastamaan tilanteen. Täti Hampuusi on niin rontti, että se ei välitä vaikka sille huutaisi mitä, kun se päättää hakea itselleen karkkia. Lukeutuu sarjaan "mitä teen toisin seuraavan koiran kanssa", elikkä luopumisen opettamistahan tää tilanne vaan vaatis. 

Puomi toimi hienosti matalammassa vireessä, eli koira malttoi tulla puomin alas saakka ja teki 2o2o:n. Kun vire nousi, se haukkui ja hyppäsi pois tekemättä 2o2o:ta. Tähän liittyy aina se, että koira nostaa katseensa ohjaajaan, jolloin suoritus herpaantuu. Täytyy kasvattaa motivaatiota tehdä 2o2o kunnolla, ja tarjoilen siitä jatkossa superpalkan (kisumisua, lihapullaa, nakkia, jokumuumikä?) Tässä piilee tietty se riski, että vire nousee superkorkeaksi, kuten kisumisun suhteen joskus pääsi käymään. No, testataan. Ongelmana tässä puomin alastulon riehumisessa on sekin, että kisoissa olen tavoitellut mahdollisimman hyvää tulosta, joten en IKINÄ ole uusinut puomia koiran sikailtua sen. Tai ei edes se puomin uusiminen, koska ei se mielestäni koiralle mitään opeta kisatilanteessa, vaan se, että koira on saanut palkkiona jatkaa rataa sikailun jälkeen. Ei vaan ole itsekuria kävellä pois maksetulta radalta. Ja oppisiko 10v koira siitä muka mitään. En tiedä. Onko sun koiras oppinut? Voi kun puomi olisikin aina radan loppupäässä!

Kepeille umpikulmaan jyrkkä takaaleikkaus onnistui muutaman yrityksen jälkeen, joten tätäkin taitoa voisimme harjoitella - olisi käytännöllinen, kun kisoissa aika usein näkyy Z-linjassa olevat kepit, jotka pakottavat ohjaajan tekemään puolenvaihdon ennen tai jälkeen keppien. Tiedä, vaikka tämäkin joskus olisi niin varma taito, että ihan kisoissa uskaltaisi kokeilla! Irtoamisen suhteen meni sitä paremmin, mitä vähemmän varmistelin. Mulla on paha tapa korjailla koiran irtoamista juoksemalla itse nopeammin, pidemmälle, lähemmäs... ja varsinkin kisoissa teen tätä alituiseen. Koirat komentavat minua siksi usein juuri kisatilanteessa, koska varmistelen siellä kahta kauheammin ja hämmennän täten koiriani! Kun uskalsin jättää koiran tekemään tehtävää itsenäisesti ja lähdin etenemään aikaisemmin mukavuusalueeni ulkopuolelle, koirat kyselivät paljon vähemmän. Tämä lisäisi jatkossa koirien nopeutta ja vähentäisi kieltovirheitä.

Caran kanssa harjoiteltiin hieman eri kohtaa radalta. Yritin lähettää sen kepeille avokulmassa, mutta se aloitti toistuvasti väärästä välistä. Tämän vuoksi ohjaan yleensä avokulmakepeillä koiran pienen mutkan kautta keppien aloitukseen, enkä vaadi esteosaamista avokulmalle. Kohta korjattiin nopeasti tekemällä vastakkaisilla raajoilla koiralle "apukuja", mutta jatkossa vahvistamme avokulmaa niin, että koiran esteosaaminen vahvistuu. Puomin se malttoi tehdä kohtalaisessa vireessä hienosti. Poiketen Cicarosta Mel on kohteliaampi, kun puhutaan palkalle menemisestä. Sille sai näyttää palkan melko läheltä, sillä se ei lähtenyt heti jes-sanan kuultuaan palkkapallolle. Se irtosi kauniisti, ja valitsi hienosti putken kontakti-putki erottelussa kuten siltä pyysin. Melin kanssa yhtä lailla keskityin siihen, että en varmistele, vaan etenen rohkeasti esteeltä toiselle. Saatiin myös vinkiksi, että jos pitkä tehtävä epäonnistuu, tehdään heti yksi este ja palkitaan koira siitä, niin koira ei jää täysin palkatta.

Seuraavana päivänä valmennuksesta kävin läheisellä kentällä kouluttamassa koirille vapautuskäskyä, koska molemmat sitä selkeesti tarvitsivat - kumpikin eri syistä. Laitoin kaksi kosketustargetia maahan ja pyysin koiria koskettamaan niitä vuorotellen ja vapautin sitten niitä palkkapallolle jes-sanalla. Tein samaa harjoitusta myös yhdellä targetilla koiraa hetsaten. Heti, kun koira kosketti targetia, vapautin sen palkkapallolle. Tähän saatiin mukavan nopeita suorituksia. Vielä viimeisenä harjoituksena pyysin koiran sivulle ja heitin palkkapallon poispäin. Kävelin jokusen metrin ja pyysin koiraa luokse. Kumpikin yritti sinnikkäästi juosta suoraan palkalle, vaikka ne eivät kuulleet vapautussanaa. Kun koira tuli luokse, vapautin sen välittömästi jes-vapautuksella palkkapallolle. Erittäin hyvä harjoitus, jossa koirat joutuivat oikeasti kuuntelemaan sanallisia vihjeitä. Kun nyt ajattelen asiaa, niin kumpikaan ei hirveästi kuuntele sanallisia komentoja, koska ohjaan niitä pääasiassa aivan toisin keinoin. Tulevaisuuden agility Suomessa alkaa kuitenkin selkeästi vaatia samaa mitä muualla on jo tehty - sanallisten komentojen osaamista. Trendiä seuraten...

6.5.2021

Perimä yllättää


Caramelia pyydettiin viime vuoden lopulla mukaan Hannes Lohen tutkimukseen, jossa selvitetään sekarotuisten geneettistä - ja ympäristötaustaa. Kyseessä on eräänlainen käyttäytymistutkimus. Testin kerrottiin antavan tietoja koiran rotutaustasta, mikä kiinnosti, koska Sanin isän rodut ovat tämän 13 vuoden ajan olleet hieman epävarmalla pohjalla - minkä kasvatinomistajat tiesivät. Tutkimus toteutettiin WisdomPanelin kautta. Kasvattaja antoi Sania aikoinaan hakiessamme tiedoksi, että isässä olisi labradorinnoutajaa ja lapinporokoiraa. Emme koskaan kyseenalaistaneet asiaa, kun näimme Sanin isästä vain yhden ainokaisen valokuvan, ja tuon kuvan perusteella nuo rodut olisivat voineet pitääkin kutinsa. Olin kuitenkin aina hieman epäileväinen, koska kasvattaja ei suoraan rotuja ilmaissut, vaan kertoi ne vasta kysyttäessä, ja silloinkin vähän pohdiskellen. Nykyaikana on mahdollista saada asia selville geenitestillä, joten mikäpä jottei?

Kuten pohjustuksesta saatoitkin jo arvata - tadaa!
Sanin isässä ei ollut lapinporokoiraa tai labradorinnoutajaa.

Bordercollieta ja shetlanninlammaskoiraa tutkimuksesta paljastui - tietenkin, onhan Sanin emän puolen bordercollietausta päivänselvä, samoin kuin Sanin pentujen shelttitausta. Testin mukaan Sanin isässä ei ollut mitään viitettä labukasta tai porokoirasta, vaan norjanhirvikoirasta, jota Sanin isässä olikin ollut iso osuus. Me on perhepiirissä leikillisesti nimitelty, että Cicarossa olisi metsäviettistä rotua, koska se on niin altis karkailemaan riistavietin viemänä. Kukaan muu koirista ei tällaista käytöstä ole näyttänyt, mitä nyt Mel ilmentää bordercolliemaista vaanimista ja tuijottelua mm. oraville. B-pentueen isä taas on puhdas porokoira, joten B-pentue tietenkin sisältää porokoiraa. Mutta ei sekään labukkaa.

Jos Sanilla on vielä sisaruksia hengissä, ja joku omistajista sattuu tämän lukemaan, niin jättäkäähän jotakin viestiä itsestänne kommenttikenttään. Tämä tieto koskee lisäksi Sanin ja Caran jälkeläisiä, joista A-pentueen omistajia en enää kaikkia pian 10 vuoden jälkeen ikävä kyllä tavoita, mutta B-pentueen osalliset ovat kumpikin tästä tietoiset. Eikä tämä tieto oikeastaan enää B-pentueen polvessa merkitse, onhan tuo kysymysmerkki-isä jo useamman koiran päässä niistä - mutta avoimena ihmisenä tietenkin välitän kaikki saamani tiedonrippeet koiristani eteenpäin.

Tämä oli aika silmiäavaava keissi, ja näytti jälleen sen, miten tärkeää on, että kasvattajat kertovat asiat suoraan - vaikutus voi yltää kymmenenkin vuoden päähän!! Ei sillä sen väliä tietenkään ole, eikä mikään muutu, tämä projektihan on kuolevaksi sukuhaaraksi todettu jo vuosia sitten noin muutenkin, koska tämä ei tästä enää jatku jalostuskoiran puutteessa. Minähän muutenkin mainostan, etten ole niin rodun perässä juoksemassa, vaan katselen koiria yksilöinä. En tiedä, tuleeko seuraava koira olemaan sekarotuinen vai rotukoira. Se riippuu siitä, mitä tulee vastaan, ja mielinkö tulevaisuudessa keräillä koiralle esimerkiksi agilitytitteleitä. Meininki ja ajatusmaailma on muovautunut jonkun verran 10 vuodessa.

Ennen tätä tilaisuutta Hannes Lohen tutkimusryhmältä ennätin tilaamaan Embarkin rotutestin, mutta palautuslähetys hukkui postissa (kuka yllättyi?) Siispä odottelemme Embarkin porukan kanssa, kuuluuko palautusta heille takaisin 6kk aikarajoissa, vai lähettävätkö he uuden testipaketin. Olisi mielenkiintoista päästä vertaamaan kahden eri rotutestin tuloksia toisiinsa.

15.3.2021

Sijoituskoira Paimenlaumalta?

Kiinnostaisiko sinua ottaa sijoituskoira kauttani? Meillä ei ole pentuetta tällä hetkellä, vaan sijoituskoira tulisi toisen kasvattajan pentueesta. Spekseinä keskikokoinen (45-55cm) paimenkoiramix narttu kattavasti terveiksi tutkituista, hyväluonteisista vanhemmista, rotuina bordercollie ja lapinporokoira.

Sijoituskodilta odotan erityisesti hyvää yhteistyötä ja samanhenkisyyttä koirankasvatuksen suhteen. Katson eduksi harrastus- ja pitkällisen koiranpitotaustan sekä sijainnin Itä-Suomessa. Ajankohdasta sen verran, että pentue syntyy tänä keväänä. Ota yhteyttä leenamayah@gmail.com

1.2.2021

Iäkäs agilitykoira

Kuva Sporttirakki

Milloin on oikea aika päättää agilityura? 

Agilitykoirat rakastavat sitä, mitä tekevät, joten ne itse nauttisivat radan tuomista haasteista varmasti vielä kuolinpäivänäänkin, jos vain saisivat valita. Mutta kun eivät saa. Koirakossa vain ohjaajalla on mahdollisuus valita, ja siksi tulisi valita viisaasti.

Googlaamalla löytyy varsin nopsakasti tekstiä siitä, milloin koiran kanssa olisi sopiva ajankohta aloittaa agility, mutta aika pitkään saa googlea kuluttaa löytääkseen kirjoituksia aiheen toisesta päädystä - milloin koiran olisi sopiva aika lopettaa agility. 

Menin ja avasin keskustelua Facebookin agilityryhmässä ja sain kattavasti vastauksia lajin harrastajilta. Mm. seuraavien asioiden ajateltiin vaikuttavan:

  • Terveyshistoria koko koiran eliniän ajalta, ja miten koira palautuu rasituksesta
  • Suoritustekniikka (säästeleekö koira itseään vai räiskiikö se mennä täysillä, onko se varovainen vai holtiton menijä jne)
  • Minkä ikäisenä koira on aloittanut agilityn (esim. joku aloittaa 6kk ikäisen kanssa, joku 10v kanssa - starttimäärät elämän aikana)
  • Yksilön ikääntyminen (mielenvirkeys, näkö, kuulo, elastisuus)
  • Koko (myös suhteessa esteisiin, vrt. pikkumaksi 43cm tai 60cm)
  • Rakenne ja rotu (raskas vai siro; kulmaukset)
  • Agilitykoirat eläkelöityivät lajista ikähaitarilla 9-15v
  • Ovatko tavoitteet agilityn suhteen saavutettu

Käytännössä kenenkään mielestä ikä ei merkannut suoranaisesti yhtään mitään. Harrastajat olivat selvästi joutuneet pohtimaan aihetta, sillä eipä agilityharrastus parhaan ystävän kanssa taida kenenkään kohdalla huomaamatta loppua. Se voi olla tunteikas hetki, tulipa päätös äkkiä tai hiljalleen. Agility on tietenkin vain pieni osa koiran kanssa elämisestä, mutta kaikki, jotka ovat harrastaneet jotakin koiransa kanssa tietävät, että noista harrastuksen mukanaan tuomista hetkistä tulee erittäin merkityksellisiä ja tunnepitoisia. Mikä on teidän viimeinen ratanne? Tiesitkö sen etukäteen, ja vaikuttiko tämä jotenkin suoritukseenne? Oliko viimeinen koitos ehkä suurempi etappi kuten arvokisa?

Melko moni jätti treenaamisen iäkkään agilitykoiran kanssa ja jatkoi pelkkää kisaamista. Osa taas jätti kisaamisen, mutta teki koiran kanssa edelleen senioriagilityä koiran mielenvirkeyden vuoksi, rennolla otteella. Suurin osa kuitenkin vähensi jompaa kumpaa ennen varsinaista lopettamispäätöstä. Treeneissä toistomäärää vähenneltiin ja mietittiin entistä tarkemmin, mitä ja miksi treenataan.

Joku luotti lopetuspäätöksessään eläinlääkärin arvioon yhdessä oman arvionsa kanssa. Siinä missä toinen halusi jättää koiran eläkkeelle ennen vamman sattumista, toinen harrasti niin pitkään kuin koira kesti. Ajatuksena se, että koira pysyy virkeänä myös mieleltään, kun saa jatkaa mahdollisimman pitkään sille mieluisaa harrastusta. Hyvänä huomiona joku totesi, että suurin vammautumisriski ei välttämättä ole iäkkäällä koiralla, vaan nuorella koiralla, jolla ei vielä ole samanlaista kokemusta tuomassa turvaa radoilla. Iäkkään koiran kroppa on kuitenkin iäkkään koiran kroppa - lihasvoima katoaa, nivelet jäykistyvät ja kudokset heikkenevät. Tärkeää on, että ohjaaja tuntee koiransa ja osaa lukea pieniäkin merkkejä, jotka saattaisivat kieliä esimerkiksi kivusta tai vammasta.

Hakusanat: vanha agilitykoira, iäkäs agilitykoira, milloin koira on liian vanha agilityyn, milloin lopettaa agility

16.12.2020

One Health Toothbrush

Yhteistyössä
KJ International on Etelä-Korealainen lemmikkituotteisiin keskittynyt yritys. Sen ensimmäinen tuote, "One Health Tootbrush for Pet" julkaistiin vuoden 2019 heinäkuussa. Se on saavuttanut Etelä-Koreassa huiman suosion. Yritys on julkaissut myös samaa sarjaa olevan hammastahnan sekä vaihtopäitä harjoihin, ja tämä postaus keskittyy näistä hammasharjaan vaihtopäineen. Lauma pääsi testaamaan, millainen tuote on kyseessä.
 
Tuotevideo Youtubesta (tekstitys saatavilla englanniksi).

Tuotevideo Youtubesta (tekstitetty englanniksi).

Mel miettii, minkä kolmesta sävystä hän valitsisi.

Etenkin iäkkäiden koirien hammashuolto on erityisen tärkeää, eikä hammaskiven muodostumista saisi vähätellä. Ongelma ei kauaa säily vain suussa, sillä edetessään hammaskiven muodostuminen aiheuttaa mm. ientulehduksen ja hampaiden kiinnityskudosten heikkenemistä. Jos tilanteeseen ei puututa, infektio voi levitä verenkiertoon, munuaisiin, sydämeen ja keuhkoihin. Fiksuinta olisi estää hammaskiveä muodostumasta. One Health Toothbrush for Pet on kehitetty yhdessä eläinlääkäreiden kanssa, lemmikkien terveys edellä - lääkinnällisissäkin välineissä käytetty silikoniharjas on hellävarainen ja turvallinen, myös iäkkäiden ja hammasongelmista kärsivien koirien ikenille sopiva keino pitää huolta suun terveydestä. Vaikka lemmikki purisi harjaa, silikoninen vaihtopää ei irtoa suoraan vetämällä. Harjaspään irtoaminen ja vaihtaminen vaatii kiertoliikkeen. Harjaspää suositellaan vaihdettavan 3kk välein, ja käytön välissä sen voi myös steriloida keittämällä. Irroitettava vaihtopää on ekologinen vaihtoehto! Varsi on puremia kestävää, hieman taipuvaa materiaalia, eikä se lohkea terävästi, vaikka se katkeaisi kesken käytön.

Tuote on muotoilultaan lattamainen, joten se sopii hyvin lemmikin suuhun ilman, että suuta joudutaan aukaisemaan. Harja on tarkoitettu hieromaan ikeniä, jotta hammaskivi ei pääse kiinnittymään. Hammaskivi alkaa kiinnittyä yleensä aina ensin ienrajaan, joten manipuloimalla ikeniä ja hammasrajaa pyritään estämään tätä tapahtumasta. Tuotetta on saatavilla kahta kokoa, S ja M. Harja yltää hienosti takahampaisiinkin saakka.

M- ja S-koon harjat, vaihtopäät ja lemmikkien hammastahna.
Yleinen ongelma hampaiden harjauksessa on se, ettei lemmikki siedä toimenpidettä ja hampaat jäävät hoitamatta tämän vuoksi. Tuote on tarkoitettu ensisijaisesti hampaiden ulkopintojen huoltoon, sillä ulkopinnat keräävät tyypillisesti kaikkein eniten hammaskiveä, koska sylki ei pääse huuhtelemaan hampaiden ulkopintoja kuten sisäpintoja. Tämä korostuu varsinkin tiiviskuonoisilla koirilla. Harjan muotoilun ansiosta lemmikit sietävät harjausta yleensä hyvin ja oppivat siihen nopeasti, koska niiden suuta ei jouduta avaamaan ammolleen toimenpiteen vuoksi. Tuote sopii sekä kissoille että koirille.

 
Paimenlauman arvio tuotteesta

Koirani ovat tottuneet vähintään viikoittaiseen hammastsekkaukseen - niille suun avaaminen on normaali asia, ja ne ovat tottuneet myös hammaskiven kotikonstein tehtävään irroitteluun. Harvempi huoltaa koiransa hampaita ehkä näinkään ahkeraan, ja useimpia saattaa pelottaa hammaskiven alkujen irroittelu kotikonstein. Siinä voi aiheuttaa vahinkoa hampaille, joten tällainen turvallinen, kaikille sopiva vaihtoehto on tosi hyvä.
Harja keskittyy siis koirien hammaskiven tyyppipaikkoihin, mutta ei kata koko suuta. 

Vaikka alkuun mietiskelin, että miksi tuote keskittyy hoitamaan vain hampaiden ulkopintoja, niin ihan tosi - ei varmaan joka koira anna suosiolla harjata hampaiden sisäpintoja? Mä luulen, että se ois aika nopee toimenpide, jos minäki alkaisin harjailla koirieni hampaiden sisäpintoja. Se ois sellasta puolen sekunnin huiskimista, turhaa touhua. Keskityn ulkopintoihin, koska niissä ne hammaskivet on aina olleet, jos jossain. Jos sisäpinnoille kertyy hammaskiveä, sen irroittelu on sitten rauhotuksessa tehtävä asia. Onneks sisäpinnat on kuiteski paremmassa suojassa kuin ulkopinnat. Yritän sanoa, että on tyhjää parempi huolehtia edes niistä hampaiden ulkopinnoista, ja jos se vielä sujuu yhteistyössä lemmikin kanssa, tulee harjaan ehkä tartuttua useemmin ku pari kertaa vuodessa.

Harja eroaa muista lemmikkien hammasharjoista muotoilultaan, joka on kyllä toimiva. Silikoniset harjaspäät olivat sopivan pehmeitä ja koirat sietivät harjaamista erittäin hyvin. Olisin mielelläni kokeillut vielä pidempiä harjaksia - olisivatko ne yltäneet vielä paremmin hammasväleihin? Varsi on riittävän pitkä, jotta omat sormet eivät ensimmäisenä ole jäämässä koiran hampaisiin, ja siitä saa hyvän otteen harjausta varten. Vaihtopään vaihto sujui helposti pienellä kiertoliikkeellä. Väriaihtoehtoja on kolme, mikä on ihan riittävästi. 

Kokeilin harjata koirien hampaat niin, että raotin hieman ientä, ja toisaalta sitten pitelemällä kevyesti kuonoa kiinni - tytöille hammastahna maistuu niin hyvin, että suu ei meinaa millään pysyä kiinni harjauksen aikana. Muistathan käyttää vain lemmikeille tarkoitettua hammastahnaa, ihmisten tahna ei sovellu eläimille!

Kiitos KJ International tästä yhteistyömahdollisuudesta!

16.11.2020

Loppusyksyn agiliitelyt

Postauksen kuvat © Irene Erling

Jokunen startti saatiin tällekkin syksylle aikaseks. Korona-aikaan suositellaan, että koirat odottaisivat autossa, eivätkä häkkialueella. Näin mä teen normaalistikin, koska kukaan ei jaksa kuunnella sitä hkkialueelta kantautuvaa huutoa ku toinen pääsee radalle ja toinen ei. Tää on taas näitä kahden agikoiran miinuspuolia. Tokossa ne maltto venaa ihan jees sivussa toisen tehdessä suoritusta, ja agissakaan ei oo mitään ongelmaa niin pitkään ku molemmat on sivussa. Mut auta ny armias ku toinen pääsee radalle ja se toinen ei. Siitäpä se riemu alkaa. Autossa venaaminen on siis stressittömintä kaikille. Näin talviaikaan siirryttäessä tosin, herkästi palelevat koirat joutuvat sietämään melkoista takkirallia. Oon ny laittanu villapaidan+toppatakin koirille odotteluajaksi ja ihan minne vaan automatkalle lähtiessä kylmällä autolla vähintään villaneuleen, koska varsinkin Mel palelee tosi herkästi. Ikäkoirat ja turkin putoaminen pakkasten tullessa ei oo hyvä asia.


Tulosten suhteen ei oo stressailtu, on vaan menty oppimaan ja fiilistelemään. Mel on yllättäen alkanut pärjätä maxirimoille. Aiemmin se pudotteli alituiseen rimoja (Mel siis joutui tottumaan medikorkeuksista pikkumaksien korkeuksiin kun säkäluokat uudistu), mut nyt satojen toistojen jälkeen mennään joskus jopa kokonainen rata ilman yhtäkään rimavirhettä! Ei nää maxikorkeudet silti koskaan tuu tälle ex-medikoiralle olemaan ok. Ja se ärsyttää koiran puolesta. Ois ny ollu reilua, että ne koirat jotka on mitattu jo kertaalleen tietyn kokoseks, saisivat ees kisata loppuikänsä siinä samassa luokassa. Eikä näin, että 6v koira joutuu opettelemaan vielä uransa loppupuolella uusille korkeuksille. Huono päätös Sagilta. Tosi huono. Eikä menty koiran etu edellä lainkaan.



Keppivirheitä tulee satunnaisesti, mut kepit ei enää jänskätä samaan tapaan kuin joskus. Pääosin ne mennään edelleen virheittä. Kontaktien kanssa on painittu vuosia ja tullaan painimaan koirien loppuikä. Kontakteilta roiskitaan kesken kaiken, varsinkin Cicaro on alkanut loikkimaan SIVULLE päin kontakteilta! Eli sillä on tosi kiire mun mukaan. Matalammassa vireessä treeneissä onnistuu, ja kisavireessä ei. Pitäs vaan treenaa treeneissäkin kontakteja aina tosi korkeessa huutovireessä ja hakea sieltä niitä onnistumisia.


Kisaillaan ny koirien ikää ja kuntoa seuraten ainaski ens kesä, ja kattellaan ens syksynä josko alettas siirtyä eläkkeelle. En mä tiedä, en mä osaa sanoa, millon se aika on. Virettä ja vauhtia riittäs, mut kaipa agilitykoirat juoksis ratoja vaikka kuolinpäivänään, jos ne sais valita? Ne vaan ei tajua omaa etuaan. Tytöt on ens keväänä 10v, ja vaikka ne on pienehköjä, terveitä, fyysisesti hyvässä kunnossa ja luustotkin on aikanaan kuvattu hyväksi, niin loukkaantumisriski tässä fyysisesti vaativassa lajissa kasvaa iän myötä koko ajan. Kudokset kun eivät tuosta enää nuorru.

11.11.2020

Kuono.fi verkkokurssi

 Yhteistyössä

Saimme testattavaksemme Kuono.fi:n verkkokurssin "Koirankoulutuksen perusteet eläintenkouluttaja Noora Tihtosen kanssa", jossa käsitellään koiran koulutuksen kulmakiviä. Tämä taisi olla allekirjoittaneelle ensimmäisiä verkkokursseja koiran koulutuksen saralla, joten hyppäsin kiinnostuneena kelkkaan. Käydään alkuun läpi faktat, mitä verkkokurssi tarjoaa katsojalleen.

Sisältö

  • Kuinka koira oppii 
  • Tärkeimmät omistajan taidot 
  • Miksi johtajuusteoria on pielessä 
  • Naksuttimen käyttö koulutusvälineenä 
  • Rauhoittuminen ja lupasanan käyttö
  • Lähelläpysyminen ja hyvä hihnakäytös 
  • Luopuminen 
  • Ongelmakäytösten poistaminen 
  • Hyppiminen, remmirähinä
  • Vetäminen, haukkuminen, pureminen

Kurssi koostuu kolmesta moduulista - Johdanto (kuinka koirat oppivat), perustaidot ja ongelmakäyttäytyminen. 

Kurssin kerrotaan tarjoavan kokemattomille koiranomistajille hyvän pohjan elämään sopusoinnussa koiran kanssa. Kokeneemmat voivat hyötyä ongelmakäytöksen poiskouluttamiseen liittyvistä osioista, ja saavat ainakin hyvää kertausta koiran kouluttamisen perusteista. Kurssia vetää eläintenkouluttaja Noora Tihtonen, joka painottaa positiivisia koulutusmenetelmiä ja hyvää arkea koiran kanssa.

Paimenlauman arvio verkkokurssista

Kurssilla ovat käytössä hyväksi todetut nykyaikaiset koirankoulutusmetodit, jotka kannustavat koiraa oma-aloitteisuuteen ja ajattelemiseen. Koulutus perustuu positiivisiin koulutusmenetelmiin, jotka luovat hyvää pohjaa yhteistyölle koiran kanssa. Kurssi on tiivis ja kattava, sisältäen olennaisimmat asiat koiran kouluttamiseen. Ongelmatilanteita, joita olisi vielä voinut lisätä koulutuksen sisältöön, olisivat mielestäni eroahdistus sekä ruuan varastelu. Nämä ovat mielestäni myös melko tyypillisiä ongelmia, joita ihmiset kohtaavat koiransa kanssa. Lisäksi häkkikäytös varsinkin treenaaville koirille olisi kiva lisä.

Ehkäpä olisin myös lisännyt kurssille pari sanaa siitä, mitä koira tuntee tai miten koira ajattelee, kun kurssilla oli maininta susiteoriastakin. Koiria inhimillistetään nykymaailmassa paljon, mistä kumpuavat monet ongelmat. Toki tästähän saisi vaikka kokonaan oman kurssinsa, josta hyötyisivät varmasti jopa kokeneet koiranomistajat! Monelle kokeneellekin koiranomistajalle kun tulee täytenä yllätyksenä esimerkiksi se, ettei koira kykene ärsyttämään tahallaan tai tuntemaan häpeää. Jos jumiudutaan tällaisiin inhimillisiin selitystapoihin, ei pystytä näkemään todellista koulutuksellista keinoa päästä ongelmasta eroon. Siksi näitä koiran kognitioon liittyviä aihealueita ei voi käsitellä mielestäni liikaa.

Kurssin ajankohtaisuudesta sen verran, että näin korona-aikaan tällainen nettikurssi on erittäin käytännöllinen, koska kurssin voi suorittaa kotoaan käsin jokainen netin ääreen pääsevä, ja vallan turvallisesti.

Kurssiympäristön rakenne ja ulkoasu on tehty selkeäksi, pelkistetyksi ja siistiksi. Kaikki tarvittava löytyi sen kummemmin etsimättä. Moduulit oli jaettu loogisesti, ja kun yhden osa-alueen merkitsi suoritetuksi, osio vaihtui automaattisesti seuraavaan käsiteltävään osioon - säästäen klikkauksia.

Videoilla käsiteltiin joitakin aihealueita ilman koiraa, ja välillä harjoitukset näytettiin käytännössä koiran kanssa. Tässä oli huomioitu hyvin se, että videoissa ei käytetty kokeneita koiria, jolloin katsojan oli helpompi samaistua harjoitushetkeen. Eihän kokematon, nuori koira toimi koko ajan kuten oletetaan, vaan se ottaa häiriötä ympäristöstä ja väsyy nopeasti. Nämäkin seikat tuotiin aina ajantasaisesti heti esille, kun näitä tapahtui. Plussat myös siitä, että videoilla esiintyy kaksi keskenään varsin erilaista koirarotua - toinen tyypillisesti tehokkaalla harrastusmoottorilla varustettu yksilö ja toinen yleensä melko itsepäinen ja vaikeasti motivoitava rotu. 

Kerronta oli selkeää ja videon äänenlaatu hyvä, ja kouluttaja näytti ja kertoi koulutustilanteet niin, että ne oli helppo ymmärtää. Videolla tehtiin useita toistoja, mikä myös auttaa katsojaa ymmärtämään katsomaansa. Useista osioista sai lisäksi ladattua kirjalliset ohjeet, mikä oli tosi fiksu lisä oppimisen tueksi!

Netissä käytävän verkkokurssin yksi suurimpia vaatimuksia on se, että palvelu toimii teknisesti moitteitta sekä tabletilta, tietokoneelta että puhelimelta. Käytin palvelua sekä tietsikan että puhelimen kautta. Kohdetyöskentely osa 1:stä ei saanut merkittyä suoritetuksi kummaltakaan, mutta muuten palvelu toimi teknisesti moitteitta.

Videot pyörivät jouhevasti. Jossain vaiheessa kurssia läpi kahlatessani en meinannut millään päästä siirtymään sivustolta eteen- enkä taaksepäin sivuston ladatessa ja ladatessa, mutta oletan tämän johtuneen hetkellisestä mahdollisesta Telian verkon hitaudesta, koska pääosin kurssi pyöri erittäin hyvin.

Vaikka allekirjoittanut kokee kuuluvansa noihin kokeneisiin koiranomistajiin ja -kouluttajiin, oli kurssia mielekästä seurata ja huomasin, että peilaan katsomaani siihen, miten itse elelen koirieni kanssa. Koen, että mitään järin uutta en kurssilta henkilökohtaisesti saanut, koska olen viime vuosina kahlannut omasta mielenkiinnostani melko paljon näitä samoja, nykyaikaisia ja hyviä koirankoulutustapoja. Sain kuitenkin videoista irti teknisiä vinkkejä, miten jonkin asian kouluttamisen voi tehdä teknisesti hieman toisin. Luopuminen on itselleni suhteellisen uusi osa-alue, joten varsinkin sen pohjatyöt oli kiva nähdä videolta käytännön tasolla, alkeista lähtien. 

Ei näissä asioissa koskaan valmis ole, joten eikun kamut kurssille, ja Kuonolle kiitos tästä yhteistyömahdollisuudesta!

31.8.2020

Menestyksen kesä

Monenlaista menestystä on sadellut viime kuukausina. Kumpikin koira palkittiin kaverikoirien palkitsemitilaisuudessa Kuopion torilla ansiokkaasta työstään kenneliiton kaverikoiratoiminnassa. Tytöt saivat mitalit ja diplomit muistoksi saavutuksestaan.

Kuuuuulemme kyllä. Kerro.

Ylypeet.

Tautitilanteen takia mätsäreitä ei keväällä ollut, joten kesäaikana pidettyihin mätsäreihin olemme arvatenkin osallistuneet suurella innolla - ja menestystä on niitetty tasaiseen tahtiin.

MON1 BIS-
VET1 BIS4

Seuranmestaruudet järkättiin tuttuun tapaan elokuussa, ja sieltäpä se pokaali tuli kotiin taas kirjahyllyä koristamaan. Pokaalissa on vuodelta 2018 edellinen kaiverrus Melin osalta. Cicaro oli aivan toistaitoinen ja omissa ajatuksissaan näissä skaboissa, koska se oli joutunut pelkäämään ed. yönä venetsialaisten ilotulitusta, kun olin ite töissä. Tää stressi selkeesti näkyi sen suorituksessa. Mel sen sijaan oli oma vauhdikas itsensä ja kaahaili itselleen maxien mestaruuden. Hieno Mel!


Uutena eläkelajina haukut ovat aloittaneet metsästyksen - tai no, Cicaro ei ääniarkana varsinaisesti tätä lajia harrasta, mutta Melistä sen sijaan ollaan leipomassa poikaystäväni kanssa sorsastuskoiraa. Se kävi metsällä ekan kerran ilman mua, ja oli toiminut siellä oikein mallikkaasti. Se ei piitannut pamauksista, ja se merkkasi tippuneet kyyhkyt. Suuhun se ei niitä ottanut, joten tuossa on vielä meillä harjoittelemista. Ei höpsömmin 9v shelttiristeytykseltä, jos oppii noinkin avustamaan metsällä.

Sorsajahdissa.
Nyt odotellaan syksyä saapuvaksi. Tarkoitus olisi, jos valtakunnan tautitilanne suosii, käväistä vielä jokuset agikisat. Meillä tuli (hups) taas vuoden mittainen kisatauko. Kävimme elokuussa yhet kisat, pari starttia per otus, ja Mel nappasi hienon ja nopean nollan hyppyradalta yli 4,7m/s etenemällä. Rimakorkeus oli pikkumakseilla vain 40cm, joten tuo korkeus sopi meille oikein mainiosti. Mel pudottelee edelleen korkeampia rimoja, joten eipä se koskaan taida kunnolla oppia noihin uusiin korkeuksiin mediluokan jälkeen. Harmi. Muutoin virheitä tulee molemmille koirille sieltä mistä niitä tähänkin saakka on tullut - puomilta ja kepeiltä. Kepeiltä tosin huomattavasti harvemmin enää nykyään, mutta nuo rimat ja puomin alastulo ovat hankalia.

Agilityä harrastamme niin pitkään kuin pystymme. Laji on iäkkäälle koiralle fyysisesti todella vaativa, eikä se lopeta ennen loukkaantumista, jos vielä silloinkaan. Se ei ymmärrä, että kudokset eivät enää ole nuoren koiran, eikä se ymmärrä riskejä. Ei sitä että palautuminen vaatii enemmän ja enemmän aikaa. Se vain nauttii menosta ja yhdessäolosta ohjaajansa kanssa. Se elää tässä hetkessä. Siispä tyttöjen 10v synttäreiden jälkeen harkitaan aina vain tarkemmin ja tarkemmin, kauanko lajia viitsii harrastaa. Ainakaan kisamielessä.