30.6.2020

Syntymäpäivien sankareita

Suurin osa laumasta on syntynyt touko-kesäkuun aikana. Aurora halusi olla erilainen ja syntyä joulukuussa.
Tytöt viettivät 9v syntymäpäiviään kaveriporukalla mökillä.

Sani juhlisti 12v syntymäpäiviään iisisti kotona 
lapsenlapsen kanssa nautiskellen nakkikaakusta.
28.6. juhlittiin jo 4-vuotiaan Cismetin synttäreitä. 

21.5.2020

Koiran ylipaino




Yllä painonmuutoskuvia meidän laumalaisista (C&C:n vatsanaluset kesätrimmissä kuvaparien ekoissa kuvissa).

Ylipaino aka lihavuus riivaa myös koiria, ja varsinkin iäkkäillä koirilla riski ylipainoon lisääntyy aineenvaihdunnan hidastuessa ja koirien aktiivisuuden vähentyessä. Varsinkin nartut ja kastroidut/steriloidut koirat lihovat herkästi. Yleensä kyseessä on simppeli epäsuhta: koira saa enemmän energiaa ravinnostaan kuin se ennättää kuluttaa. Toki taustalla voi olla myös muita syitä, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen.

Omat sesseni kääntyvät kohta 9-vuotiaiksi, ja niiden kanssa olen saanut olla kaikki nämä 9 vuotta tarkkana painonhallinnan suhteen - koirillani kun on taipumusta lihoa "jo ruuan nähdessään". Kirjoitan tänne yhden koiranomistajan kokemuksen koiran painon kuriinsaamisesta, ja mitä vuodet ensimmäisten omien koirieni kanssa ovat aiheesta opettaneet.

Normaalipaino ja ylipaino
Koira määritellään ylipainoiseksi, jos sen paino on yli 15% yli sen ihannepainon. Tämä tarkoittaisi seuraavaa: Caramel on enimmillään painanut elämänsä aikana 14,5kg, nyt 10,6kg. Cicarolla vastaavat lukemat ovat 12,5kg, nyt 8,2kg. Elikkä Melillä jo 1,59kg ja Cicarolla 1,23kg painonlisäys nykyiseen ihannepainoon tarkoittaisi ylipainoa. Myönnettävä on, että onhan tuossa ollut selkeä ylipaino kummallakin jossain vaiheessa elämää. Voisin väittää, että suurimman osan elämäänsä koirani ovat olleet lievästi "lemmikkoira-ylipainoisia", eivätkä varmasti missään vaiheessa liian laihoja, ja jonkun aikaa myös ihan selvästi ylipainoisia. Oman koiran painolle sokaistuu, ja treenikaverit ja tutut ovat paras apu heti punnaamisen jälkeen kertomaan, onko koiralle mahdollisesti tullut lisää painoa.

Miksi se koiran paino sitten on joskus niin vaikea pitää normaalina? Toiset koirat eivät meinaa lihoa millään, ja toisia on vaikea estää lihomasta. Minä olin tottunut näkemään perheessämme aina hieman pyöreitä koiria, joilla oli aina ruokaa saatavilla. Siksi käsitys koiran normaaleista ruokamääristä tai normaalista rasvamäärästä kropassa eivät olleet mikään itsestäänselvyys, kun sain ensimmäiset koirani. Harrastuspiirit ja itseopiskelu ovat valottaneet tätä osa-aluetta aika paljon. Koirien on paljon parempi olla solakassa kunnossa, ja varsinkin harrastuskoirilla, jotka harrastavat kroppaa rasittavia lajeja kuten agilityä, ylipaino on merkittävä riskitekijä. Jos ei muu, niin nopeammat ratasuoritukset saattavat motivoida omistajan pitämään agilitykoiransa painon ihanteellisena. On harmittavaa nähdä agilitypiireissä edes niitä hieman lihavia koiria, joilla on selvästi ylimääräistä rasvaa selässä ja kyljissä. Agilitykoira ei tarvitse ylimääräistä rasvaa yhtään mihinkään.

Mitä enemmän ympärillämme on ylipainoisia koiria, sitä enemmän silmämme tottuu näkemään tuon normaalina. Ylipainoisen koiran vyötärö ja vatsalinja eivät näy tai tunnu selkeästi, eivätkä kylkiluut tunnu heti nahan alla tunnusteltaessa, vaan kylkiluiden päällä tuntuu koiralle täysin turha rasvakerros. Selkäranka ei tunnu, ja sarvennoiset lannealueella ovat piilossa jossakin rasvan alla. Ensimmäinen merkki omilla koirillani liikapainosta on lapojen takana tuntuva ylimääräinen rasvakerros. Koirien tulisi liikkua vaivattoman ja kevyen näköisesti ja ripeästi. Ylipainoisen koiran askel on raskas, se voi olla vaappuva ja liikkeet tahmeita, eikä koira liiku paljoa, vaan se viettää aikaansa mielellään makoillen. Minun koirieni kohdalla vatsalinja on kyllä aina näkynyt, mutta ylimääräistä rasvaa on kylkien lisäksi tuntunut etujalkojen välissä sekä selässä, eikä vyötärö ole ollut ylhäältä päin tarkasteltaessa selkeästi erottuva. Myös ravi ei aina ole ollut yhtä kevyttä kuin se on nyt.

Ja ne ylipainon tuomat ongelmat...
  • tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat, nivelrikko
  • ruoansulatuselimistön häiriöt
  • sydänsairaudet
  • maksa- ja haimasairaudet kuten diabetes
  • iho-ongelmat ja kasvaimet
  • anestesiariski
  • synnytysvaikeudet
Pentuarki muutti arkea, joten muutos näkyi pian
Cicaron kropassa.
Kuinka saada koira laihtumaan
Aikaa, punnitusta, liikuntaa ja itsekuria. Koska muutos on parhaimmillaan elinikäinen, ei sille ole tulenpalavaa kiirettä. Pääasia on, että muutoksen tarve on tunnistettu ja sen eteen on päätetty tehdä töitä. Painonpudotuksen tulisi tapahtua rauhallisesti useiden viikkojen aikana.

Ruokinta
Ruokintakertoja voi lisätä useampaan, vähintään kahteen päivässä, mutta ruuan kokonaisvuorokausiannos ei saa nousta. Ruokamäärää sekä ruuan energiapitoisuutta voi vähentää, sekä lisätä ruokaan esimerkiksi soseutettuja, keitettyjä kasviksia viemään pois näläntunnetta. Senioriruuissa on penturuokia vähemmän rasvaa ja proteiinia ihan tarkoituksella, joten vanhenevan koiran ruuan sisältöön kannattaa kiinnittää huomiota. Pienten koirien kohdalla ruuan punnitseminen voi olla fiksua, jotta koira ei vahingossa saa liikaa ruokaa.

Yksi tärkeä pointti, minkä huomasin koirieni ruokinnan suhteen, olivat treeninamit. Jos koira saa päivän aikana herkkuja, ne tulisi ehdottomasti muistaa vähentää iltaruuasta. Aamuruoka voi olla samanlainen päivästä riippumatta, mutta iltaruualla kompensoidaan päivän aktiivisuus. Toisinaan korvaan koirien kokonaisen iltaruuan treeneissä saaduilla nameilla, ja jos koirat saavat nahkaisen puruluun, eivät ne saa lainkaan iltaruokaa. Nuo nahkaiset puruluut sisältävät paljon rasvaa, joten niitä ei meillä usein aterioida. Jos koirat saavat joskus kerralla suuremman määrän ruokaa, esim. suuret hirvenluut, pidän niitä kevyellä paastolla pari päivää. Koiraeläimelle on normaalia olla syömättä melko pitkiäkin ajanjaksoja, joten koiraa ei kannata inhimillistää tämän suhteen. Koira ei kaipaa ruokaa niin usein kuin ihminen, vaan pieni paasto tekee vain hyvää terveelle koiralle.

Herkkujen ja ihmisten ruuan heittely vieressä kerjääville koirille on niin ihanan palkitsevaa ja mukavaa omistajalle, mutta laihdutuskuurilla olevan koiran kohdalla on pakko hillitä itsensä ja olla antamatta mitään ylimääräistä. Päivän aikana heitetyt maistiaiset kerryttävät yllättävän nopeasti koiralle kokonaisen ylimääräisen aterian päivässä, varsinkin jos perheessä useampi ihminen heittelee nameja päivän aikana! Varsinkin juustot ja muut rasvaiset ruuat kannattaa jättää kokonaan antamatta.

Jos päivä on ollut kevyt, jätän iltaruuan kokonaan antamatta, tai jos en kestä vieressä ruuan perään itkeviä koiria, niin heitän niille muutaman nappulan kuppiin ja ne ovat sillä tyytyväisiä. Niille tilanne tarkoittaa ruokintakertaa, eivätkä ne niinkään ymmärrä ruokamääristä. Minulle on vasta myöhemmässä vaiheessa koirien omistajana valjennut suunnilleen normaali ruokamäärä, mikä tämän kokoisten koirien kuppiin kilahtaa. Käsitykseni tuosta ruokamäärästä oli vääristynyt pitkän aikaa koiranomistajana, koska perheessämme koirille syötettiin yleensä kupintäydeltä ruokaa, ja tuo taas ei sovi minun laumalleni lainkaan. Varsinkin nuorena koirani jättivät usein syömättä osan ruuasta, mikä on jo itsessään melkoinen hälytysmerkki koirien liiallisesta ruokamäärästä!

Ahmimiseen taipuvaiselle yksilölle voi kokeilla ruokailua hidastavia kuppeja tai aktivointileluja, jotka on täytetty ruualla. Näin koira joutuu hieman näkemään vaivaa ravintonsa eteen. Jos perheessä on useita koiria, on ruokailua hyvä vahtia, jotta ahneempi ei varasta hitaamman syömärin kupista. Itsehän huomasin vasta hiljattain, että Cicaro varastelee ruokaa Meliltä. Nykyään palkitsen sen yhdellä ylimääräisellä nappulalla, jos se ei mene ryöstämään ruokaa Meliltä. Se ketku osaa kyllä katsoa, näenkö minä sen yritysaikeet. Jos se näkee minut, se ei edes yritä varastaa ruokaa. Jos häviän hetkeksikin näköpiiristä, Mel menettää armotta ruokansa. Jos koira tuppaa varastelemaan ruokaa, tulee varastetut ruuat muistaa vähentää iltaruuasta ja tietenkin katsoa, ettei eläin jatkossa saa tilaisuutta ryövätä ruokaa.

Nirsot eläimet ovat asia erikseen. Jos terveellä koiralla on vara nirsoilla ruokansa eteen, ei se ainakaan ole kuolemassa nälkään. Kuppi pois ja seuraava yritys 12 tunnin kuluttua, niin yleensä ruoka alkaa upota. Omistajat tarjoavat herkästi jotakin maistuvampaa tilalle kultalusikalla syötettynä, koska jokin inhimillinen pelko taustalla sanoo että koira kuolee jos se jättää aterian välistä. No, ei kuole. Kun koira normaalisti syö ruokansa mukisematta, on omistajan myös kätevä havaita, jos koiralla on jokin huonosti, jos koira jättääkin poikkeavasti ruokansa syömättä.

Liikunta
Ylipainoinen koira ei liiku mielellään, joten oravanpyörä on valmis. Vaikeasti ylipainoisen koiran liikuntaa tulee lisätä asteittain, jotta vältetään koiran hengitys-ja verenkiertoelimistön liiallinen kuormitus. Jos koira ei liiku mielellään, sen liikkuminen on vaikean näköistä tai se esimerkiksi pysähtelee liikkuessaan, tulee aina pitää mielessä mahdollinen kiputila. Ylipaino rasittaa niveliä, joten uinti on tehokas ja nivelystävällinen apu painonpudotuksessa. Vaihteleva maasto ja mäkitreenit ovat myös tehokas lisä normaaliin arkilenkkeilyyn. Jos koira ei ole vaikeasti ylipainoinen, voi pyöräilykin olla vaihtoehto. Liikunnan monipuolisuus tekee hyvää, joten välillä koiralle on hyvä tarjota hitaampia nuuskimislenkkejä ja välillä tehokkaampia reippailulenkkejä. Mitä enemmän koiralla on ylipainoa, sitä maltillisemmin liikunnan lisäys tulee tehdä.

Painonpudotuksen seuranta
Tärkeämpää kuin itse painolukema, on seurata muutoksen suuntaa - lihooko koira vai putoaako sen paino. Muutamallakin grammalla on suuri merkitys, kun ajatellaan, onko koira kasvattamassa painoaan vai laihtumassa. On hyvä tietää, onko suunta oikea, joten koiraa kannattaa punnita pari-kolme kertaa viikossa digitaalisella vaa'alla ja merkitä lukemat ylös. Kun suunta alkaa pysyä oikeana, voi punnitusta hieman harventaa.

On kannustavaa huomata, kun koiran paino alkaa pudota. Silloin tietää, että koiran elämänlaatu kohenee ja elinajanodote pitenee. Muutos on aina vaikein, eikä painonpudotus oikeastaan koiran kannalta ole lainkaan vaikeaa - eihän koira määrää paljonko se liikkuu tai syö. Valinta on täysin ihmisen. Tottakai on vaikeaa katsoa nälkäistä koiraa, joka kerjää syötävää. Olisi helpompi heittää koiralle jotakin hyvää kuin kieltää herkut rakkaalta lemmikiltään. Rakkautta voi kuitenkin osoittaa muutenkin kuin namein - tarjoa nälkäiselle koiralle vaikkapa raaputus tai leikkituokio, jotta saat helpotettua omaa henkistä syyllisyyttäsi.

Varsinkin erityistilanteet, joissa koira saattaa olla riskissä kasvattaa painoa, tulisi tunnistaa ajoissa. On helpompi ennaltaehkäistä ylipainoa kuin hoitaa sitä ja sen aiheuttamia seuraamuksia. Tällaisia erityistilanteita voivat esimerkiksi olla omistajan sairastuminen, koiraharrastuslajin jääminen tauolle, omistajan arjessa tapahtuvat muutokset jotka vaikuttavat ajan riittävyyteen, koiran sairastuminen tai sairaslomalle jääminen (esim. vammat jotka edellyttävät lepoa), sterilointi tai kastrointi jne.

Ruokintaa olisi hyvä pudottaa näissä tilanteissa jo hieman ennakoivasti, jotta koira ei pääse lihomaan. Omaan koiraansa todellakin sokaistuu, joten ulkopuoliset ovat avainasemassa sanomaan, jos koirasi näyttää pyöristyneen. Kommenteista ei kannata ottaa itseensä vaan olla kiitollinen asiasta, jota itse et ehkä olisi havainnut yhtä nopeasti! Koiran parastahan tässä vain ajatellaan. Minä olen kiitollinen siitä, että treenikaverit ovat joskus huomauttaneet koirani lihoneen, jonka vuoksi olen päätynyt punnitsemaan ne. Satunnainen punnailu olisikin hyväksi, jos ei ole treenikavereita huomauttamassa painoasiasta. Toki asiasta on hyvä myös keskustella ja esimerkiksi pyytää avoimesti kavereita kertomaan, onko koirasi heidän mielestään lihonut.

Vaativa laji agility on turvallisempaa normaalipainoiselle koiralle. Kuva kesältä 2016, kun Melillä
oli pentue. Tuolloin Cicaron liikunta jäi normaalia vähäisemmäksi, ja koira pääsi huomaamatta lihomaan, kun en ymmärtänyt puuttua ruuan määrään ennakoivasti. Tilanne korjaantui kun pentuarki oli ohi ja palasimme takaisin normaaliarkeen. Kuvan ottanut R. Rissanen.

Omat kokemukset ja fiilikset, opin paikka tulevaisuuteen
Tämä koirien painoasia on tullut opittua kantapään kautta, ja prosessi on ollut opettavainen. Likat on mun ensimmäisiä omia koiria, ja tietysti ymmärsin jo aikoinaan, että jos puhdasrotuiset sheltit pärjäävät hyvin vähällä ruualla ja lihovat herkästi, niin puolisheltit tekevät sitä samaa. Meidän perheessämme on ollut ennen Sania vain uroksia. Ainokainen narttu ennen Sania menehtyi jo nuorena aikuisena. Urokset eivät koskaan lihoneet liiaksi, mutta nyt kun perheessä on vain narttuja, on tämä lihomisasia tullut varsin tutuksi. Yleinen puheenaihe perheessämme onkin, että mitenkä nartut ovat lihoneet taikka laihtuneet. Siinä sitten motivoidaan toisiamme tarkkailemaan koiriemme painoja ja tsempataan ja kehutaan kun projektissa on onnistuttu.

Tulevaisuudessa on aina helpompi tehdä toisin seuraavan koiran kohdalla. Tämä pätee kaikkeen koiranomistajuudessa, olipa sitten kyse koiranpidosta yleisesti tai jostakin koulutuksellisesta asiasta harrastuspuolella. Mulle tulee olemaan kunnia-asia pitää veteraani-ikäiset koirani hyvässä lihavuuskunnossa, ja välitän todella siitä, että koirani olisivat kaikin puolin, kynsistä hampaisiin, mahdollisimman hyvässä fyysisessä kunnossa. Se, että olen päästänyt koirani niiden elämän varrella joskus ylipainoisiksi, on enää vain tärkeä oppituokio meidän historiassamme. Minä uskon, lupaan ja tiedän, että olen jatkossa parempi koiranomistaja tässäkin asiassa.

14.3.2020

Vaakakupissa sterilisaatio



Useiden tuttujen ja tuntemattomien narttujen pyometrat (kohtutulehdukset) kuulleena sitä alkaa vähitellen miettiä, että sairastuvatko minunkin ikääntyvät narttuni ennemmin tai myöhemmin? Pitäisikö minun steriloida koirani pyometran riskin pelossa?

Hyötyjä ja haittoja puntaroidessa kukin antanee eri tavalla arvoa eri asioille. En haluaisi aiheuttaa koirilleni kipua ja harmia, ellei se ole aivan välttämätöntä.

Tilanteessa olisi sellaisia hyötyjä, että koirien hoitoon vienti ja koirakavereiden tapaaminen sekä erilaisiin koiratapahtumiin osallistuminen olisi mutkattomampaa ilman juoksuja. Irtikin voisi pitää ympäri vuoden (tietenkin kuuliaisena koirakansalaisena irtipitolakia kunnioittaen hehe), sekä tietenkin pyometran riskin poistuminen. Mel ei myöskään enää ulvoisi muutamana juoksupäivänä urosten perään eli hormonitoiminta tasoittuisi.

Entäs sitten ne haitat. Karvapeite saattaa muuttua kuivaksi hampuksi, jonka terveenä ja siistinä pitäminen vaikeutuu. Lihominen jo valmiiksi hyvin herkästi painoa kasvattavilla koirilla ei ole tervetullut muutos puhumattakaan riskistä virtsankarkailuun tai sairauksien lisääntyneeseen riskiin. Kahden koiran sterilointi myös maksaa, ja leikkaus on aina riski ja se aiheuttaa koiralle kipua ja kärsimystä. Entäs luonneasiat, jos koirien luonne muuttuu pehmeämmäksi ja ne alkavat pelätä asioita? Tai laumakemian muuttuminen toimivasta toimimattomaksi?


Vähän faktaa taustalle netin syövereistä - puolesta...
"Nartun sterilaatiolla voi sanoa olevan selvemmin merkittäviä terveydellisiä etuja. Jalostustietojärjestelmän kuolinsyytilastojen mukaan ikääntyvien narttujen tavallisimpia kuolinsyitä monessa rodussa ovat erilaiset pahanlaatuiset nisäkasvaimet. Jotta sterilaatio vaikuttaisi näiden syntyä vähentävästi, on narttu steriloitava nuorena. Ensimmäisen kiiman jälkeen suoritetun sterilaation jälkeen riski vähenee merkittävästi, mutta myöhemmin tämä etu menetetään: 2,5 ikävuoden tai 4. kiiman jälkeen suoritetulla sterilaatiolla ei ole enää mitään vaikutusta nisäkasvainten esiintymiseen. Toinen merkittävä etu on märkäkohdun estäminen. Märkäkohtuun sairastuu noin 23% leikkaamattomista nartuista ja siihen menehtyy noin 1%." Lähde: hankikoira.fi

Ja loppupostaukseen lainattu paloja sieltä ja täältä K. Mäen tekstistä.

"Narttujen sterilisaation yleisin terveyshyöty on kohtutulehdusriskin poistuminen. Ruotsissa lähes 23% steriloimattomista nartuista sairastui jossain elämänsä vaiheessa kohtutulehdukseen. Korkean riskin rotuja olivat berninpaimenkoira, pitkäkarvainen collie, rottweiler, cavalier kingcharlesinspanieli ja kultainennoutaja. Hyvien hoitotulosten vuoksi vain neljä sadasta tapauksesta johti kuolemaan. Kaikista steriloimattomista nartuista yksi sadasta kuolee kohtutulehduksen seurauksena."
... ja vastaan.

"Sterilisaatio poistaa jo ennestään hyvin pienen (max. 0,5 %) riskin kohtu-, kohdunkaula-ja munasarjasyöpiin sekä pienentää riskiä perianaalifisteliin eli anaalifurunkuloosiin; nartuilla riski on tosin jo valmiiksi puolet pienempi kuin uroksilla. Itse leikkaukseen ja anestesiaan liittyy aina esimerkiksi verenvuodon tai tulehduksen riski. Erilaisia komplikaatioita on tutkimuksesta riippuen raportoitu 18-23%:ssa sterilisaatioita; vakavia riskejä, joista suurin osa nartuilla, 1-4 %, ja kuolemaan johtavia 0,1%."
Tutkimuksissa on raportoitu seuraavia haittavaikutuksia:

- Jos uros tai narttu steriloitiin ennen yhden vuoden ikää, luusyövän (osteosarkooma) riski kaksinkertaistui. Rottweilereilla riski kasvoi tällöin uroksilla jopa 3,8-ja -nartuilla 3,1-kertaiseksi, ja luusyöpään sairastui tällaisista nartuista joka neljäs ja uroksista hieman useampi. Luusyöpä on erityisesti keskikokoisten ja suurten koirien ongelma, ja sillä on huono ennuste.
- Yksi neljästä kultaisestanoutajasta, yksi kolmesta akitasta ja yksi kolmestatoista tanskandogista sairastuu elämänsä aikana kilpirauhasen vajaatoimintaan. Sterilisaatio kolminkertaisti kilpirauhasen vajaatoiminnan riskin.


- Sterilisaatio aiheutti virtsankarkailua 4-20 %:lle steriloituja narttuja (muilla osuus oli 0,3 %). Ongelmaa voidaan useimmissa tapauksissa hoitaa lääkityksellä.

- Sterilisaatio nosti narttujen virtsarakontulehdusten riskiä kolmin-tai nelinkertaiseksi ja lisäsi myös emätintulehduksen riskiä. Varsinkin ennen puberteettia steriloiduilla nartuilla riski ulkosynnyttimien epänormaaliin kehittymiseen kasvoi.

- Sterilisaatio kaksinkertaisti pienen riskin sairastua virtsarakon ja virtsaputken syöpään. Normaalisti nämä kattavat vain noin prosentin koirien kaikista syövistä.



Sterilisaatio johti uroksilla kolminkertaiseen ja nartuilla 1,6-2 -kertaiseen ylipainon riskiin. Ylipaino taas altistaa muille sairauksille. Steriloiduilla koirilla oli, ehkä juuri ylipainon vuoksi, kaksinkertainen riski polven ristisiteen repeämiseen. Toisaalta ylipaino voidaan helposti estää ruokavaliolla.

Sterilisaatio lisäsi riskiä ortopedisiin ongelmiin, esimerkiksi lonkkadysplasiaan ja patellaluksaatioon. Sukuhormonit vaikuttavat luuston massan ja rakenteen ylläpitoon. Eri luiden kasvulevyt sulkeutuvat eri aikaan, ja kesken kasvukauden tehty sterilisaatio viivästyttää sulkeutumista. Luut, joissa kasvu on sterilisaation aikaan vielä kesken, voivat kasvaa suhteettoman pitkiksi luuston muihin osiin verrattuna, mikä saattaa vaikuttaa luuston ja nivelten kestävyyteen.

Kuten naisilla, myös nartuilla on uroksia suurempi todennäköisyys saavuttaa poikkeuksellisen pitkä elinikä. Munasarjojen poisto nartun ensimmäisten neljän ikävuoden aikana poisti tämän elinikäedun.

Sterilisaatio nosti sydämen hemangiosarkooman (verisuonesta lähtenyt pahanlaatuinen sidekudoskasvain) riskiä uroksilla 1,6-kertaiseksi ja nartuilla yli viisinkertaiseksi. Nartuilla myös pernan hemangiosarkooman riski kasvoi.

Steriloiduilla koirilla oli 27-38% suurentunut riski rokotusreaktioihin. Alttiita olivat erityisesti kääpiökoirat ja muut pienet koirat. Sekarotuisilla riski oli pienempi, mikä johtunee niiden heterogeenisyydestä.

Sekä nartut että urokset olivat steriloituina aggressiivisempia ihmisiä ja muita koiria kohtaan, ja steriloidut nartut olivat pelokkaampia ja arempia kosketukselle. Steriloiduilla koirilla esiintyi myös jatkuvaa haukkumista enemmän kuin steriloimattomilla. Toisaalta myös rotu-ja sukupuolieroja on: esimerkiksi steriloimattomilla dobermanninartuilla esiintyi muista roduista poiketen enemmän aggressiivisuutta kuin steriloiduilla.


Sterilisaatio edesauttoi ikääntyvän koiran etenevää, kognitiivista heikkenemistä. Tällainen koira saattaa eksyä tutussa paikassa, sen uni-valve -rytmi muuttuu ja sisäsiisteys unohtuu. Myös sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa saattaa muuttua. Sukuhormoneilla on hermostoa suojaavia vaikutuksia -ihmisillä on todettu estrogeenin suojaavan naisia Alzheimerin taudilta.

Yleisimmät sterilisaatiosta aiheutuvat ongelmat ovat virtsan pidätyskyvyttömyys, lihomistaipumus ja erityisesti karvapeitteen huono laatu (joka ei liene varsinainen terveysriski). Muita haittoja on hyvin vähäisessä määrin.

"Rutiininomaisten sterilaatioiden ja kastraatioiden määrää tulisi silti vähentää, koska tarpeettoman kivun tuottamista tulee eläinsuojelullisista syistä välttää". Norjassa terveiden koirien sterilaatioleikkaukset on kielletty kokonaan.

Summa summarum
Siinäpä pointteja puolesta ja vastaan. Jossain vaiheessa olin jo vertailemassa eri eläinlääkäriasemien hinnastoja sterkkausta varten ja puntaroin perinteisen sterkkaukstekniikan ja tähystystekniikan eroja ja sitten unohdin taas koko asian. Ikä tuo koko ajan mukanaan omat riskinsä anestesiaan ja toipumiseen, tosin perusterveet, virkeät veteraanit toipuisivat sterkkauksesta varmasti oikein hyvin vielä tässä kohta 9 vuoden iässä. Tytöillä on onneksi suht. helpot juoksut, mitä nyt Mel on oppinut ulvomaan poikien perään. Jos Mel jatkaa samaa harrastusta vielä seuraavissa juoksuissa, niin joko vien sen hoitoon muutamaksi päiväksi maalle ulvomaan tai jos hoito ei onnistu niin käytän sillä pari päivää sitruunapantaa. Kuten aiemmin kirjoitin, en hyväksy ongelmien korjaamista ilman, että varsinaista syytä taustalla on tunnistettu ja/tai hoidettu, mutta tilapäisesti hormonimyrskyn vuoksi ulvova koira ja eroahdistunut koira on aika tavalla eri asia. Eroahdistuneelle en ikikuuna päivänä laittaisi sitruunapantaa, mutta hormonihuuruiselle voisin laittaakin.

Vain toista koiraa on turha sterkata, koska koirien kanssa kulkeminen eri tapaamisissa ja harrastuksissa ei helpotu sterkkaamalla vain toisen, koska koirat kulkevat joka paikassa aina porukassa. Toki tässä pitää ottaa huomioon myös laumadynamiikka ja sen mahdollinen muuttuminen sterkkauksen jälkeen. En tee hätiköityjä ratkaisuja, joten katson seuraavia juoksuja ja mietin taas niiden jälkeen että mitenkä sitä toimisi. Kovin herkästi en koiriani leikkuupöydälle ole kyllä kiikuttamassa.

11.3.2020

Helmikuun treenimuistio


Helmikuussa tehotreenattiin - viikkotreenit sekä keskiviikkoisin että torstaisin! Jotta tästä treenipläjäyksestä sais kaiken irti, tein tietysti reippaana muistiinpanot. Tässä treenimuistiomme helmikuulta.

6.2.2020 Jannen treenit Caramel
Huomio nummero yks. Ohjaaja vois sanoa käskyt niin, että koirakin ne kuulee (myös sen agilityrähinän läpi). Toki ei olisi pahitteeksi, että edelleen näin 6 agilityvuodenkin jälkeen ne käskyt sanois vielä hilkun aikaisemmin. Loppuis se koiran kysely ja näykkiminen kun ei tiedä mihinkä ollaan mahollisesti seuraavaksi suuntaamassa. Elikä koirille ei annettas saumaa kysellä suuntaa, jolloinka liiallinen ohjaajafocus vähenisi. Sounds logical!

Huomio nummero tvoo. Takaakierroilla ja putkiin sendittäessä ei ole lainkaan haukulle se ja sama mihinkä suuntaan mahtaa ohjaaja torsollaan viihtilöidä. Notta rintamasuunta oikeasti mukaan varsinkin takaakiertoihin. Ei riitä jalaka ja käs.

13.2.2020 Tiian treenit Cicaro
Kotiläksy yks. Opeta koirille in-in. Vähän täytyy nyt tunnustaa että en joku aika sitten vielä halunnu lähtee tähän villitykseen mukaan. Inhoon kaikkee uutta villitystä ja tahon olla taas se uniikki lumihiutale. Pakko myös myöntää, että tätä taitoa kysytään aika tiuhaan radoilla tänä päivänä. Eli eikun treenilistalle alkeista lähtien opettamaan in-inin merkitystä. Kisoissa on paljon sivuttaishyppyjä, jotka Mel ainakin herkästi ohittelee. Kauhia kiire emännän perään.

Syksystä saakka on sisäänajettu uutta palkkausmenetelmää, ja nyt se alkaa näyttää tulosta. Tarrapallopalkkaus eli etäpalkka toimii. Tarrapallon sisällä on namia. Eikä koira saa namia välittömästi kitaansa vaikka se karkaisi palkalle. On hetki aikaa pelastaa tilanne. Koira ymmärtää jes-sanan merkityksen: jes>juokse palkalle ole hyvä.

20.2. Hanna-Kaisan treenit Caramel
Tänään in-in toimi yllättäen kuin opettelematta, loistavasti suorastaan, ja Mel odotteli tapansa mukaan niin kiltisti lähdössä. Voin huoleta jättää Melin lähtöön ja tasan luottaa siihen, että se siinä pysyy. Ajoittain radalla nähtiin Melille tavattoman hyvää irtoamista, vau! Palkkaus tarrapallolla toimi taas mieltsin mukavasti. Poispäinkääntö oli superduper ja puomin alastulolla maltettiin ihme ja kumma pysähtyä vaikka viretila olikin hieman korkeampi kuin treeneissä yleensä. Ajoittain Mel tosin pysähtyi 4o, ja vasta käskystä otti 2o2o. Vapautin sen sillä samalla sekunnilla, kun se otti 2o2o.

Mikäpä aiheutti sitten haastetta. Maksimuurilta käännös vasempaan. Ei voi pieni ex-medi ymmärtää, miten pitää hypätä korkealle kun käännytään muurilta. Lopetin epäonnistuneiden suoritusten laskemisen joskus viidennen yrityksen jälkeen. Palkattiin koiran reitille muurilta etäisyyttä kasvattaen ja koira alkoi hypätä puhtaasti.

27.2. Tiian treenit Cicaro
In-in vaati vielä aika voimakkaan käden avauksen, eikä kartturi aina muistanut käyttää käskysanaa kun niin uutta keskityttiin opettelemaan. Tänään rontti malttoi odottaa hienosti lähdössä, joten rontti oli poikkeuksellisen pähevä. Irtoamisen suhteen sellainen ahaa-elämys tuli tänään, että koira irtoaa hyvin sivuttaisetäisyyttä ohjaajasta otettaessa, mutta jos ohjaaja jää koiran taakse, ei se irtoa paljon mitään. Eli hyödynnettävä tämä tieto, jos radalla voi valita juokseeko koiran vierellä vai takana erinäisissä tilanteissa. Poispäinkääntö ja tuplasylkkäri toimivat kans loistokkaasti. Puomilla sama homma kuin Melillä, eli otti 4o ja vasta käskyllä 2o2o. Pitäisi vissiin alkaa uusia koko puomi, eikä hyväksyä alkuunkaan tällasta 4o hiipparointia. Ettei tuu tavaksi.

Tarrapallopalkkaus oli rontin mielestä niin maanmainio, ettei vapautussanaa olisi malttanut millään odottaa. Ei auttanut edes voimasanat, kun koira päätti laukkailla omatoimipalkalle. Sain pelastettua tilanteen joka kerta, koska tarrapallon avaaminen kestää koiralta kuitenkin ainakin sen pari sekuntia. Tähän siis itsehillintää ja luopumisharjoituksia niin eiköhän se taas siitä.

Käväistiin me myös 7.3. Antin valmennuksessa hyppyradalla. Sama juttu...

Cicaro
Kepeille hakemiseen pitäisi saada lisää itsenäisyyttä. Nyt annan liian voimakkaita ohjauksia kepeille. Kotiläksynä minä seistä napotan aloillani parin metrin päässä kepeistä ja vain sanon koiralle käskyn ilman vartaloapuja. Siinäpä työmaata. In-inin alkuharjoituksia tehtiin kans, ja näihin saatiin ohjeet jatkaa omatoimisesti treenejä eteenpäin.

Caramel
In-inin suhteen sama homma. Aika paljon oli Mel kiinni minussa. Poikkeuksellisesti palkkasin Meliä nyt jonkun kerran myös taskusta, joten johtuiko sitten tästä. Ei taskupalkkaa enää. Taaskaan. Piti se taas silti kokeilla. Koiraan pitäs uskaltaa luottaa ja lähtee vaan reilusti etenemään. Persjätöllä korjattiin koiran estelinjaa vasemman käden palkalla, kun koira meinasi oikaista joka kerta väärin eikä koonnut riittävästi hypylle. Tässä saatiin muutamalla toistolla kivasti muutosta aikaan.

30.1.2020

Historia toistaa itseään

Ei kahta... eiku. Ei yhtä ilman kolmatta. Blogin alkuperäiset lukijat saattavat muistaa tapauksen "Kun Hampuusi syö nälkäänsä rotanruokaa", eli kun vuodenvaihteessa pikkukoiralla oli ihan omat eväät takaamassa, ettei vuotta vaihdeta ihan noin niin kuin hervottoman huolettomasti. Rotanmyrkyt eivät kuuluneet lauman menuun kahdeksaan vuoteen, kunnes nyt joku valopää päätti kokeilla. Tai, kaksi valopäätä.

Sani ja Cismet olivat solmineet sopimuksen paikallisten rottien kanssa, sopimuksen päivämääräksi oli kirjattu 5.12.2019. "Tuokaa meille vähän sitä punaista evästä sieltä piilopaikastanne, niin vastineeksi jätämme teidät rauhaan." Diili päättyi lyhyeen, kun vaaleanpunaisena kimmeltävä aines erottui hangesta sangen silmiinpistävästi ihmissilmään. Ja ei kun kiikuttamaan koiria eläinlääkärille.

Rotat olivat siirtäneet myrkkyjyviä jemmaan lukitun piharakennuksen ulkopuolelle alkutalven aikana. Yllättävää tai ei, koirat löysivät jemman (Sanin superkirsulla oli osuutta asiaan). Onni onnettomuudessa, että ihmissilmä huomasi tämän diilin ajoissa, ja että jemmat olivat keskeisellä paikalla piha-alueella. Kumpikin koira kävivät oksentamassa eläinlääkärissä. Cismet oksensi silkasta oksentamisen pirskuvasta ilosta - koko rahan edellä - ja paljon. Rotanmyrkkyä. Sani oksensi vain vähäisen määrän myrkkyä. Kumpikin käväisi varalta verikokeissa 9.12. ja veriarvot olivat kunnossa. Myrkky ei ollut kerennyt vaikuttaa veren hyytymiseen. Säikähdyksellä selvittiin jälleen. Jatkossa toivotaan että tällaiset diilit jätetään solmimatta, ja kaiken varalta koko taloudesta kaikista kätköistä kadotettiin kaikki rotanmyrkky.

Mukavampiin uutisiin. Agilitykuvioihin palailtiin Afrikan reissuni jälkeen. Jos viime vuonna kisattiin vain neljät kisat, niin voiskohan täks vuodeks ottaa tavoitteeksi kisata vaikka viidet kisat? Oisko kova tavoite? Vielä kun ois koirilla sen verran ikävuosia ja terveyttö jäljellä, että uskaltaa agiliidellä. Kisaintoa syö ne samaiset virheet joiden kanssa on pelleilty jo vuosikausia - eli kepit ja kontaktit, yleensäkin esteosaaminen se on mikä meillä jarruttaa nollien tippumista. Harvemmin muita virheitä edes tulee.

Nyt viikonloppuna haetaan kisatuntumaa osallistumalla 2.2. Vantaalla WAO-karsintakilpailuun. Eipä meillä tällä epäaktiivisuudella ole mitään saumaa Suomen huippuja vastaan, mutta mennään sinne moikkaamaan koiratuttuja, nauttimaan seuraporukalla erilaisen kisapäivän tunnelmasta ja pitämään hauskaa radalla. Samalla uusi koiramobiili, jonka hankin tuossa vuoden viimeisinä päivä allemme entisen sanottua sopimuksen viimeinkin irti, pääsee ensi kertaa kuljettamaan meitä läpi kisareissun - eikä heti sen pidemmälle kuin Vantaalle! Alla on nyt C-sarjan farmarimersu, johon uusasin koirahäkin. Kelpaa nyt ajella kisareissuja.

Normaalisti emme kisaile tammi-helmikuussa, koska pakkasella kisareissujen heittäminen ja koirien pitäminen lämpimänä tuo omat haasteensa. On mukavampiakin aikoja kisata. Helmikuu on agilityn tehokuukausi, kun ostin lisätreeniä ACE:lta. Koirien targetpallo-palkka on nyt sisäänajettu toimivaksi, ja koirat palkkautuvat siitä hyvin. Jätän targetpallopalkan radalle, ja vapautan koirat sinne kun hetki on sopiva. Aikaa tämä vei, mutta nyt näyttää toistaiseksi vielä tosi toimivalta tämä systeemi.

Uudessa koiramobiilissa kelpaa lauman matkustella.
En tiedä, onko edes mainitsemisen arvoinen asia, mutta ostin nyt sen koiramaailman perkeleen eli fleksin, jos koirat saisivat liikkua sen kanssa hieman vapaammin - varsinkin Mel kun se ravailee niin matkaavoittavasti. Likat on hoksannu nopeasti, että fleksin kanssa pääsee vähän pidemmälle, ja kun ne ennen lähinnä seurailivat hihnassa vierelläni tai takanani, niin nyt ne molemmat kiitävät kaukana edelläni sen minkän fleksin mitta antaa periksi. Ne saavat myös nuuskutella vapaammin, kun minun ei sitten tarvitse pysähdellä aivan muutaman metrin välein jos ne haluavat nuuskutella. Vähän sellasta joustavampaa menoahan se tuon kanssa on kun ei koko ajan ota hihna vastaan liikkeissä. Laitoin fleksin päähän hihnanjakajan, ja tämä systeemi on toiminut hyvin. Fleksin kahvaosaan laitoin vielä varmistusremmin jonka pujotan ranteen ympärille, koska se huono puoli tuossa koiramaailman perkeleessä on, että käsiä siitä ei saa vapaaksi hetkeksikään, ellei sitä laita maahan. Nyt fleksi voi roikkua ranteessa turvaremmin avulla, ja fleksin irrotessa kädestä eivät koirat ole samantien auton alla. Suosittelen jokaiselle fleksin käyttäjälle, ellei halua koko aikaa puristaa fleksin kahvasta oman tai koiriensa hengen pitimiksi.

Talviturkki kasvatettiin ja nyt sitä pudotellaan kun ensimmäiset kunnon pakkaset on nähty. Karvanlähtö alkoi kertaheitolla eräänä yönä, kun Hampuusi oli karvannut koko makkarin. Liekö koko koira poksahti tai meni vikatilaan, mutta melkoinen karvasirkus oli aamulla vastassa. Mel ei vielä ole aloittanut karvasirkusta.

Mätsäreissäkin on käyty. Oman seuran mätsäreistä ei tullut veteraaniluokassa sijoituksia. Osallistujia oli ennätysmäärä veteraaniluokassa. Juvalla sen sijaan onnisti, kun monitoruisten luokassa satuimme olemaan ainoat osallistujat. Pakkosijoitukset MON1 Melille ja MON2 Cicarolle sieltä sitten hyvien palkintojen kera. Kannatti ajella pitkälle.

Match Show Juva 5.1. MON1 ja MON2
Käväisin agilityvalmentaja AVA2 kurssimoduulin heti reissusta palattuani, kun tuollainen sattui olemaan sopivasti tarjolla. Ilmoittautuminen hoidettiin Afrikassa vielä oleskellessa, ja aikaa päätöksentekoon jäi meneillään olevan päivän loppuun. Hostellin Wifi auki ja ei kun ilmoittautumaan. Kurssi sisälsi kaksi lähikertaa ja yhden kurssitehtävän. Mel opetteli nostamaan rotan koriin. Video kurssitehtävästä alla.


Postaustahti on hiipunut entisestään. Tämä johtuu lähinnä siitä, että on liian työlästä käyttää kameraa, siirtää kuvat tietokoneelle, käsitellä kuvat ajallaan ja kirjoittaa vielä postauskin ajallaan. Asian voi toki ratkaista syöttämällä puhelinkuvia bloggeriin suoraan puhelimesta, mikä helpottaa hommaa aika tavalla. En kuitenkaan jaksaisi kirjoittaa postausta ikimaailmassa puhelimella, joten tietokonehommiksi menee edelleen. Onneks tietsikalla tulee edelleen vietettyä aikaa, jos ei muualla niin töissä yön hiljaisina tunteina. Että eiköhän tää tästä. Ei me mihkää olla poistuttu eikä ollakaan poistumassa. Kunhan eletään elämää täällä taustalla ja raportoidaan kun raportoidaan. Kiva jos joku vielä jaksaa seurailla meidän elämää.

Ihmiset kyselee yllättävän tiuhaan tahtin, millonka sitä mulle alkaa kolmatta koiraa tulemaan. No ei niin kauan kuin mulla on kaks kisaikästä koiraa. Tähän elämäntilanteeseen kaksi koiraa on juuri sopiva määrä, ja haluan tarjota riittävästi huomiota ja aikaani koirilleni, joten kolmas olisi liikaa vielä tässä vaiheessa työn ja muun elämän ohessa. Kolmas koira ei mahtuisi autoon, se veisi paljon aikaa ja rahaa, ja kolmelle koiralle lenkittäjän löytäminen tarvittaessa pitkien vuorojen aikaan olisi kahta koiraa vaikeampaa. Eli ei ole tulossa kolmatta vielä lähivuosina, ellei elämäntilanne jotenkin olennaisesti muutu. Rotuvaihtoehtoja on tietysti tullut leikiteltyä mielessä ja kun ennen vaihtoehtoja oli tasan kaksi, on niitä nyt neljä. En edelleenkään ole poissulkenut sopivaa sekarotuista risteytystä, mutta sellaista mielekästä voi olla todella vaikea löytää juuri silloin, kun koiran paikka olisi auki. Aika näyttää. Nyt on hyvä näin ja toivotaan että näin säilyy vielä monen monta huikeaa vuotta.

Alla vähän menneen kolmen kuukauden elämäämme kuvina.

Jyäskylän reissuun lähdössä. Koirat palelee nykyään tosi herkästi jos joutuvat
hetkenkin olemaan aloillaan. Villapaidat lämmittää.
Joulun seutuun tontut tarkkailevat joskus yllättävistäkin paikoista käsin...
Nälkä ei ole kadonnut minnekään terveisin Team AinaNälkäiset
Vuosikymmen vaihtui mökillä saunaan vettä lusikoidessa.
Juvalla laiskoteltiin häkissä ennen kehää.
Pakko se jonkun on vauhtia, ettei sauna pala. Vuodenvaihteessa oli vielä mukavasti lunta mökillä.
Extratreeniäkin on otettu kun tilaisuus on tullut.
Laiskoteltu on tosi laiskasti.
Mut välillä on painettu oikeitaki hommia kaverikoirina.
Hollolassa visitoitiin Auroran ja ihmissiskon luona tammikuussa. Hyviä reissuja!

1.1.2020

Tavoitteet 2020

Riman korkeus korreloi alkavaa vuotta.

























Vuoden 2019 tavoitteiden toteutuminen
  • Kontaktien ja keppien virheetön suorittaminen kisavireessä
    • tälle asialle olisi ehkä voinut tehdä enemmänkin lähinnä kisaamalla enemmän. Edelleen esteosaaminen horjuu eniten juuri näiden esteiden kohdalla, mutta virheitä tulee toisinaan myös A-esteeltä. 
  • Lähdössä pysyminen kisavireessä Cicarolle
    • Joskus toimii ja joskus ei. Yleensä todella korkeilla kierroksilla lähdössä, joten ei vain kykene mihinkään aivoja vaativaan toimintaan.
  • Target-palkkaaminen toimivaksi agilitytreeneissä
    • Tämä saatiin vuoden aikana toimimaan hyvin viikkotreeneissä. Alkukuukaudet olivat vaikeat, kun piti ohjelmoida ensin itsensä uudelleen, mutta sieltä se sitten alkoi sujua.

Vuoden 2020 tavoitteet
  • Aktiivinen kisavuosi (vähintään viidet kisat tänä vuonna=meille aktiivinen kisavuosi)
  • Aktiivinen kaverikoiravuosi (vierailu vähintään kerran kuukaudessa)
  • In-inin oppiminen
  • Keppien ja kontaktien esteosaamisen kehittäminen jatkuu
  • Target-palkkaamisen kehittäminen ja soveltaminen jatkuu (lähinnä teknisiä palkkaustaitoja itselleni, eli miksi asetan palkan millekin paikalle ja miten suunnittelen palkkauksen etukäteen mahdollisimman toimivaksi).
  • Eroon kieltovirheistä (koira kieltää/komentaa esteellä > homma seis ja kohta jatketaan)
Viimeisin kohta olikin mielenkiintoinen. Koirani kieltävät herkästi, jos oma vauhtini loppuu esim. siivekkeen kierroissa. Vältän näitä tilanteita varsinkin kisatilanteessa, koska koirani kieltävät tosi herkästi tuollaisissa vauhdittomissa kohdissa. Tähän saakka koirat ovat saaneet jatkaa kiellon jälkeen suoraan radalle - eli kielto ei ole ollut niille mitenkään ikävä asia. Jatkossa ne joutuvat tauolle, jos ne kieltävät, eli leikki loppuu siihen.

Palkkaamisen harjoittelu jatkuu myös. Eli kun koirat alkavat nähdä arvoa suorittamissaan esteissä (mahdollisuus päästä palkalle suorittamalla esteet oikein), ne eivät tee enää niin paljoa virheitä. Palkkana minulla on tarrapalloja (ostin Turusta agin MM-kisoista), joiden sisälle saa laitettua nameja. Useat koirakaverini käyttävät koirillaan  palkkana maassa odottelevaa lelua, ja vapauttavat koiran tuolle kun tehtävä on mennyt hyvin. Tämä toimii hyvin, ja koirat keskittyvät meneillään olevaan tehtävään ja tekevät suorituksia nopeasti ja itsevarmasti. Jotakin samanlaista haluaisin nyt omille koirilleni opettaa. 

Toivon oppivani tämän palkkaustyylin osaksi normaalia treeniä, koska tätä on niin helppo soveltaa erilaisiin tehtäviin. Palkka vain jätetään haluamaansa kohtaan, ja koira saa mennä palkalle vain tietystä vapautussanasta. Tehtävien kestoa voi lisätä hiljallen ja koira pysyy kuulolla, kun se tietää, että jossain vaiheessa se vapautussana sieltä tulee, ja että esteitä ei voi räiskiä miten sattuu, koska sitten vapautussanaa palkalle ei tule. Tässä palkkaustyylissä ei tarvita avustajaa, joten itsenäinen treenaaminen onnistuu. Koira ei myöskään ole kiinni ohjaajassaan (vertaa jos namit/lelut ohjaajalla) ja näe täten arvoa ohjaajassa esteiden sijaan. Luulen että jos alusta saakka olisin kasvattanut koirilleni arvoa minun kyttäämiseni sijaan esteisiin, ne olisivat estevarmempia ja arvottaisivat ne eri tavalla kuin nykyisin. Toki tässä on kyse myös viretilasta ja sen hallinnasta ja siitä, että koira on treeniolosuhteissa saatu suorittamaan esteet oikein myös korkeassa "kisavireessä", mutta uskoisin että myös palkkauksella on osaa asiaan. Olen palkannut koiriani lähes aina suoraan taskusta ja toisinaan käyttänyt ulkopuolista palkkaajaa tehtävien lopussa. Ulkopuolinen palkka on periaatteessa sama kuin että se tarrapallo odottaisi koiraa tehtävän lopussa, mutta tarrapallo kulkee aina treenirepussa - toisin kuin ulkopuolinen palkkaaja.

Esimerkiksi näin:
1. tarrapallo 10m hypyn taakse. Jos hyppy onnistuu, vapautus tarrapallolle. Koira näkee, että este on arvokas, koska sen avulla on mahdollista päästä tarrapallolle. Jos koira kieltää, ei vapautussanaa sanota.
2. tarrapallo 10m hypyn taakse, hyppyä ennen putki.... lisäten aina enemmän ja enemmän esteitä tähän välille.

Etäisyyttä tarrapallolle on hyvä olla riittävästi tehtävän jälkeen, jotta ohjaaja ennättää vapauttaa tai olla vapauttamatta koiran tarrapallolle. Keppien arvon nostamiseksi voisi tehdä esimerkiksi niin, että laittaa hyppy-kepit-hyppy sarjan, joiden jälkeen koira saa sarjan onnistuttua vapautussanan tarrapallolle.

12.10.2019

Tehokuukausi


Syksy alkoi kisaisissa tunnelmissa. Syyskuun alussa kisailtiin oman seuran kisoissa pari rataa per koira. Mel teki sujuvaa rataa, ja olisi ansainnut ensimmäisen agisertinsä jos se ei olisi kieltänyt yhtä hyppyä (jos olisin ohjannut hypyn kunnolla). Hienosti kuitenkin toinen sijoitus vitosella. Toiselta radalta tulikin HYL useiden kieltojen takia. Joukkue-piirinmestaruusradalta Melin joukkueelle tuli hienosti sijoitus 4/12. Mel pudotti yhden riman tuolla radalla, siitä siis 5rv joukkuradalta. Mel teki myös oman nopeusennätyksensä piirm-radalta; 4,72m/s ja oli 7. nopein kaikista 32:sta tuloksen tehneestä koirakosta!!

Cicaro tunaroi kepeillä ja toisella radalla Cicaro tunaroi vielä vähän lisää kepeillä. Joukkueradalla Kipsun joukkueelle sij. 6/12 eli kepeiltä kieltoviitonen sieltäkin.



Kotona olikin väsynyttä koiraa botit niskassa. Mel ei ole vieläkään täysin ok SL hyppykorkeuksien kanssa. Se pudottelee toisinaan rimoja. Kisoille sattui aivan ihanat kelit, ja tulipa siinä taas paljon talkoiltua kisojen etukäteisvalmisteluissa ja ratamestarina.

Jyväskylässäkin ennätettiin käydä syyskuussa kisailemassa ekaa kertaa ikinä. Voinee todeta, että ne samat ongelmat toistuvat, eli...
1. puomin alastulo
2. Cicarolla lähdössä varastaminen ja keppien keskeyttäminen
3. putkiin irtoaminen epävarmaa, kieltoja putkiin irtoamisesta
4. hypyille irroittamisesta kieltoja, eli eivät irtoa hypyille tai takaakiertoon

Tulokset tuli joka radalta, mutta virheitä nuista edellämainituista tipahteli. Kiva oli kisapaikka ja koirien kanssa tuntui tosi kivalta juosta ratoja noista virheistä huolimati.





Valmennuksessaki kerettiin käydä syyskuussa - ei huono. Valaistuimmekin.
Cican kohdalla käsittelyssä olivat kiellot ja komentaminen. Sillä oli ajatus liikaa minussa eli palkassa, teimme siis töitä työmoraalin kanssa. Jos kieltäydyt tekemästä, menetät palkkion - kannattaisiko tehdä kunnolla? Kepeille target laitettiin ensin lähelle keppien loppua, sitten aina kauemmas ja kauemmas - päästäksesi palkalle tee koira kepit kunnolla. Jos tyrit, et pääse etenemään eli lähestymään palkkaa vaan aloitamme alusta PIENEN TAUON jälkeen. Tämän pitäisi kasvattaa koiran työmoraalia ja nähdä esteet mahdollisuutena edetä targetille. Eli jatkossa koira etenee esteitä kieltelemättä ja kyselemättä joka esteen jälkeen palkan perään - palkka kun odottaa jatkossa radalla eikä minulla. Koira alkaa nähdä esteet mahdollisuutena edetä mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi palkalle. Tämä ratkaissee monta ongelmaa jatkossa.



Mel teki myös samaa, eli Mel kieltää helposti ja alkaa napsia minua. Putkiin irtoaminen ja erottelut pitäisi tehdä varmemmaksi. Eli jatkossa jos Mel kieltää, niin otetaan pikku tauko ja homma kohta alusta eli kun hommat ei jatku kieltokiukuttelun takia > palkkion mahdollisuus menetetty. Tässä sama työmoraalin kasvattaminen ajatuksena.



6 uoden ajan olen tehnyt toisin kuin minun pitäisi jatkossa tehdä. Tämä tulee olemaan pitkällinen uudelleenohjelmointi koirilleni ja varsinkin minulle - olisi helppo vain mennä ja tehdä kuten aina tähänkin saakka on tehty. Mutta kun pitääkin ajatella aivan uudelleen - hitto että vie voimia ja ajatus on vaikea pitää koossa. Jonkun täytyy koko ajan muistuttaa että ei saa enää toimia kuten toimin aiemmin vuosien ajan. Aiemmin jatkoin vaan aina kiellon jälkeen suoraan tehtävää, eli koira sai palkkiona jatkaa rataa kohti palkkiota vaikka se kielteli ja komenteli siinä mennessään. Jatkossa en saa antaa koiran enää jatkaa tehtävää jos se kieltää - kiellolla on oltava seuraamuksia. Target-työskentely vahvistuu myös, eli koiran on oikeasti keskityttävä tekemään hommia vaikka palkka odotteleekin radalla. Ja jatkossa koira ei enää saa kokea kannattavaksi kieltää (komentaa mua).

Tästä eteenpäin koirat alkavat kasvattaa itselleen parempaa työmoraalia. Lopulta tosi moni asia radalla on vaan tästä samasta asiasta kiinni!! Ihan tosi valaiseva valmennus. Ininiä voidaan kans harjoitella, se on vähän uusi asia vielä meille. Omasta liikkumisesta sain taas kehuja.



Kävin nauttimassa Turussa maailman parhaasta agilitystä ja mukaan tarttu mm. tarralla suljettavia palkkapalloja - näistä koirat tykkäs kovasti ja nää toimii tosi hyvin tuossa meidän target-hommassa jatkossa. Kerkesin myös napata mukaan virallisen AWC2019 lelun, lisäravinteita ja Back on track paitoja hyvällä alella. Autoa koristaa myös aivan tosi pähee agilitytarra joka lähti myös mukaan Turusta. Koiramobiili on jälleen hieman uskottavampi koiramobiili. Koirat oli Turkureissun ajan kotikotona hoidossa.



Molemmat tytöt juoksee. Ja Mel on keksinyt alkaa ulvoa juoksujen aikana näin vanhemmiten. Ei se nuorempana tätä tehnyt. Oli oikein kiva huomata, että koira harjoittelee ulvomista myös mun ollessa kotona läsnä. Ei hyvänen aika koira. Miten uskallatkin. Toruin Meliä ja tiesin, että kun meen yövuoroihin, on ulvonta taatusti läsnä naapurien mieliksi - ja oikein veikkasin.

En mitenkään saanu koiria hoitoon yövuorojeni ajaksi, koska ne ois taas pitäny kiikuttaa kotikotiin saakka. Siispä koska tilanne oli akuutti ja kiimanen eläin oli pakko saada hiljennettyä yövuorojeni ajaksi, lainasin kaverilta sitruunapannan, mitä olen vempaimena verisesti vastustanut tähän päivään saakka. Mielestäni se hoitaa vain oiretta eikä syytä, ja varsinkin ahdistuneelle koiralle se on viimeinen niitti lisäämään ahdistusta ja vain laiska ja osaamaton omistaja ohittaa varsinaisen ongelman juurisyyn tällä brutaalilla keinolla. Nyt koira oli kuitenkin aivan toisenlaisissa maailmoissa - juoksuhuuruissa ulvomassa kaikkia kulmakunnan poikia luokseen, ja koska koiran ulvonta kuului varmaan koko naapurustossa, perustelin asian itselleni näin hyväksyttäväksi äärimmäisenä hätäratkaisuna. Ja sehän toimi.

Jatkossa on mietittävä, kutsuuko sterkkauspöytä tyttöjä - jos juoksuaika on jatkossakin samanlaista huutelua, harkitsen asiaa todella. Olen reissaamassa eteläisessä Afrikassa kuukauden verran tässä lokamarras-akselilla, joten koirat menevät taas hoitoon kotikotiin, mistä saan jälleen kerran olla todella kiitollinen äiteelle. Palaillaampa naputtelemaan tänne joskus Afrikan reissun jälkeen. Ikävähän se tulee taas koiria, mutta reissussa on onneks niin paljon aktiviteettia luvassa että jospa siellä ei ennättäisi hirveästi koiria ikävöimään.