7.2.2018

Pakina koiraharrastuksesta

Urheilija luopuu kuulema terveydestään ja vapaa-ajastaan. 
Vaan... mistäs kaikesta luopuu koiraharrastaja?


Sosiaalisesta elämästä
Aijaa, eikö siis koiran kanssa vietettyä aikaa lasketa sosiaaliseksi ajankäytöksi? No sehän selittääkin... Joskus sinulla oli aikaa nähdä ystäviäsi, sukulaisiasi, tuttujasi, äitiäsi, siskoasi, kumppaniasi ja muita kahdella jalalla liikkuvia samalla tavalla kanssasi äänteleviä olentoja, eikä tällä nyt tarkoiteta kahdella jalalla koiratanssin SM-kisoissa tanssahtelevaa haukkuvaa olentoa, vaan niitä nahkaisia puhuvia lajikumppaneitasi, jotka muuten ovat huomattavasti vaikeampia käsiteltäviä kuin koiraeläimet yhteensä. Joskus joudut laskemaan kymmeneen, kun lähipiirisi lohkaisee koiraharrastuksen olevan pikkutyttöjen koirien temputtamista. Onni onnettomuudessa, että sosiaalisia kontakteja voi nähdä myös koirapiireissä.

Rahoistaan
Hallimaksut, varustemaksut, koiranhankintamaksut, eläinlääkärikäynnit, hieronnat, kraniosakraalit, osteopaatit, fyssarit, uintiterapiat, ruokinta, auton kustannukset, kisamaksut, lisenssimaksut, kurssimaksut, koulutusmaksut... jos ruokavaliosi sisältää muutakin kuin nuudeleita, voit onnitella itseäsi, sillä olet kertakaikkisen rrrikas.


Viherpiiperyydestä
"Kyllä mä muute julkisii käyttäsin mut mite mä sit treeneihi ja kisoihi..." Se siitä kierrättämisestä, kirppareiden koluamsesta ja biohajoavien koirankakkapussien käyttämisestä. Totuttele siihen että olet nyt pahis, jota myös yksityisautoilijaksi kutsutaan. Sinä kelvoton kansalainen kehtaat saastuttaa kaunista sataplus-vuotiasta luontoamme kuskaamalla nelijalkaista ystävääsi viikonlopusta toiseen pitkin maitamme.

Naapurirauhasta
Vain koska omistat koiran, olet syypää koko asuinalueesi epäsiisteyteen ja epäjärjestykseen ja kevään korvalla paljastuviin kakkaröykkiöihin. Pilaat (tai koirasi pilaa) koko rapun asukkaiden yöunet joko haukkumalla tai kävelemällä liian pitkine kynsinensä, ja olet lähes rikollinen koska et kerää koirasi pissoja tienvarsilta, kakasta nyt puhumattakaan. Koska taatusti sinä et niitä ikinä kerää, vaikka kuinka yrittäisit todisteeksi solmia sateenkaaren väreissä loistavan jonon kakkapusseja koirien hihnoihin.

Myöhään nukutuista aamuista
Piip piip... ppiiiiiip. Puoli neljän aikaan julman kutsuvasti piiputtava koira haluaa ulos. Joskus ripulipaskan siivoaminen matolta tuntuu houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin herääminen, ylösnousu ja koiran raahaaminen ulos aamutuimaan. Yrität esittää nukkuvaa, mutta koira havaitsee sisäsyntyisillä supermekanismeillaan jostakin täysin mitättömästä seikasta että sinä tosiaankin olet hereillä.


Huonoista keleistä vietettynä sisätiloissa
"Ompas ihana sadekeli, pelataan tänään lautapelejä ja pleikkaa sisätiloissa ja kuunnellaan sateen ropinaa kaakaokupponen kourassa..." Ja ihan saat luulla keskenäs. Koiraihmiset tietävät parhaat niksit pukeutua ja säästyä kuivana rankkaviistoräntäsateessa ja jollain kierolla tavalla he jopa nauttivat viistona naamaan satavasta aineksesta. Oikeastaan joskus paras keli on juuri se viistoräntärankkasade, koska koirakaan ei tällöin jaksa vaatia liian pitkiä lenkkejä. Jos siis saat sen ulos tällaisella kelillä.

Kodin vapaista neliöistä
Kaikki tietävät "koirakaapin". Keuhkokuume heitä armahtakoon joilla "koirakaappi" ilmaistaankin monikossa "koirakaapit". Minulla on kaksi koirakaappia. Jos ystäväni etsii jotakin koiriin liittyvää, sanon että hän on hyvä ja katsoo koirakaapista. Toinen kaappi on varattu koiratarvikkeille, toinen on koirien ruokatarvikkeille ja herkuille. Kaksi häkkiä vievät toki myös oman tilansa, puhumattakaan kepeistä ja naulakon täyttävistä hihnoista, valjaista, huiveista, heijastimista ja mantteleista. Meillä ei käy vieraita, ainakaan niinä vuodenaikoina joina takkien pitäisi mahtua naulakkoon. Niin, no pitäisi. Ai että on tultu kauas niistä ajoista kun koiralla oli kolme varustetta: hihna, panta ja ruokakuppi.

Ehjistä varvasluista
Pimeässä luihin ja leluihin kompastelu ja varpaiden iskeminen nyt vain kuuluvat asiaan, jos lukeudut koiranomistajiin. Onhan sinulla kattava tapaturmavakuutus? Useimmiten ensiaputaitoinen naapurikin riittää, ellet jo menettänyt heihin uskoasi ja naapurirauhaasi.

Karvattomista vaatteista, ruuista, sohvista, lattioista, matoista, lakanoista...
Karvaa siellä ja karvaa täällä. Ystäväsi ja äitisi ovat tottuneet kuulemaan perinteisen selityksesi "kyllä mä eilen siivosin" mutta ei kukaan sinua usko, etkä aina usko edes itsekään. Karvanlähtöaikaan olet jo melkein valmis ajelemaan koirasi kaljuiksi ja öljyät trimmauskoneenkin valmiiksi. Tulet kuitenkin aina siihen tulokseen, että on turha taistella tuulimyllyjä vastaan. Töissä olet tottunut nieleskelemään karvoja ruuan seasta, koska et vain yksinkertaisesti aina viitsi tonkia karvapalloja suustasi kesken syönnin.

Normaalista jääkaapin sisällöstä
Pieni mutta niin olennainen asia. Älä koskaan, ikinä, milloinkaan kyseenalaista koiraihmisen jääkaapin sisältöä. Älä kysy miksi jääkaapista löytyy märkä pyyhe, sydän, keuhkot, maksa, kinttu tai koipi. Hysst. Hiljaa.


On esitetty huhupuheita, että toisinaan koirista olisi jotain hyötyäkin...

"Emmä voi ku koirille ei oo hoitajaa." 
- kolmivuorotyöntekijä jota uhattiin tuplavuorolla

"Otetaan joskus uusiks, keuhkokuume."
- erinomaisen fyysisen kunnon omaava iäkäs koiranomistaja sairaalan kimppakyytipenkiltä

4.2.2018

Minä agilityharrastajana




Koulutusohjaajakurssin kurssimateriaali sisälsi kirjan "Agility - Alkeista huipulle" (P. Vilander & H. Nykänen, 2007). Tuumasin ensin että kirja toistaa varmaan kaikki ne samat asiat jotka jo tiedän ja osaan. Kirjasta löytyi ilokseni kuitenkin monta ajattelemisen aihetta. Lukaisin myös kirjan "Uuden ohjaajan starttikurssi" (J. Lehto, E. & Valtanen, 2003) ja "Opettaminen ja taidon oppimisen perusteet". Tässä näistä kaikista hieman pohdintaa lähinnä oman pään ja oppimisen tueksi.

Menestyjän viisi osa-aluetta ovat nöyryys, tavoitteellisuus, kurinalaisuus, kärsivällisyys ja huumori. Tulisikin miettiä, että mitä seuraavaksi haluamme saavuttaa tai oppia.
  • tällä radalla
  • tällä esteellä
  • tässä harjoituksessa
  • tänään
  • ensi viikolla
  • ensi vuonna
  • alkavalla kisakaudella
  • tulevaisuudessa
Hyvä ja toimiva työkalu tavoitteiden asettamiseen ja itsensä valmentamiseen on kuuden kysymyksen lista, jolla ohjaaja voi psyykkisesti valmentaa itseään:

1. Minkä arvosanan antaisit itsellesi agilityharrastajana asteikolla 1-10? No heitetään nyt vaikkapa numero 7.

2. Miksi annoit itsellesi juuri tuon arvosanan? Miksi et antanut korkeampaa tai matalampaa arvosanaa? Olen nopeajalkainen ja pystyn nopeisiin kiihdytyksiin ja minulla on hyvä koordinaatiokyky ja vartalonhallinta. Minulla ei kuitenkaan ole riittäviä keinoja hallita kisahermojani enkä valmenna itseäni juuri lainkaan psyykkisesti. En treenaa riittävän useasti (2x viikossa olisi hyvä ja tavoiteltava määrä). En käy riittävästi valmennuksissa enkä aina osaa iloita treeneistä tai kisoista, koska olen muuttunut tuloskeskeiseksi ja olen malttamaton oppimisen suhteen. Toisinaan tuhahdan koiralle vaikka teinkin itse virheen. Olen kuitenkin kunnianhimoinen ja valmis tekemään jonkin verran töitä menestymisen eteen. Minulla on hyvä itsekuri ja mietin syvällisesti ja kirjallisesti treenien onnistumista ja olen hyvä asettamaan ja seuraamaan tavoitteitani. Kestävyyteni ja lihaskuntoni voisivat olla paremmat. Voisin oppia jakamaan paremmin agilityvuoden eri osa-alueisiin. Huollan koiriani ja itseäni hyvin. Minulla on hyvä suhde koiriini. Minä myös koulutan agilityä kohta kolmatta vuotta, joten opin myös sieltä kautta agilityssä tarvittavia taitoja.


3. Millainen agilityharrastaja saisi arvosanaksi 10? Sellainen joka korjaisi kaikki ne puutteet mitä esimerkiksi minussa harrastajana on. Ihminen jolla olisi hyvät kisahermot, aina iloinen ja kannustava asenne sekä koiraa että kanssaharrastajia kohtaan, osaamista psyykkiseen itsensä valmentamiseen, hyvä lihaskunto ja kestävyys. Ehkä vähän sellainen ylipirteä optimisti joka ei jaksaisi stressata tuloksista ja joka olisi valmis tekemään paljon työtä tulosten ja etenemisen suhteen.

4. Mikä on tavoitteesi (riittääkö 9 vai täytyykö olla 10)? Tavoitteeni on saada arvosana 10. Haluan kuitenkin antaa aikaani myös ystäville ja muulle elämälle, mutta kun olen koiraharrastuksissa, annan itsestäni kaiken koska vaadin samaa koiraltakin. Minulla ei ole mikään kiire huipulle, ajattelen että kirmailen edelleen agilityradoilla 60-vuotiaana ollen hyvässä fyysisessä kondiksessa (sehä nähää).

5. Miten pääsisit seuraavat 1/2 numeroa ylöspäin kohti tavoitettasi? Voisin alkaa käydä omatoimitreenaamassa kerran viikossa. Vuorotyötä tekevänä pääsisin vaikka kuinka monena arkiaamuna valtaamaan typötyhjän hallin, mutta kun se on se lähteminen aina...

6. Koska aloitat edellisessä kohdassa mainitsemasi asian/asioiden toteuttamisen? Heti seuraavan vapaapäivän aikaan? Tai heti kun saan jostakin lisää motivaatiota?

Mitkä ovat agilityssä tarvittavat ominaisuudet? Miten arvioisit itsesi ko. ominaisuuksien suhteen asteikolla 0-5? Kyky nopeisiin suunnanmuutoksiin, kiihdytyksiin ja jarrutuksiin. Hyvät hermot ja tietotaitoa kouluttaa ja kehittää koiraa monipuolisesti. Annan itselleni arvosanaksi 3. Minulla on tietotaitoa koiran kouluttamiseen ja riittävä fysiikka lajiin, mutta kaikessa voi aina parantaa. Tiedän yleensä miten jokin asia tulee tehdä mutta minulta ei löydy tarvittavaa pitkäjänteisyyttä asian saattamiseksi loppuun asteittain. Olen todella analyyttinen koiraharrastuksen suhteen ja mietin todella paljon oikeaa ja väärää ja eettisiä kysymyksiä.

Fyysiset 5 ominaisuutta: nopeus 5, ketteryys 5, peruskunto 4, lihasvoima 2, terveys 4
Psyykkiset 5 ominaisuutta: asenne 4, itsetuntemus 3, motivaatio 3, tavoitteellisuus 4, kiinnostus 5

Valitse niistä 3 itsellesi tärkeintä ja keskity niiden kehittämiseen 0,5 - 1 vuoden ajaksi:
Asenne, itsetuntemus, motivaatio

Kisojen onnistumiseen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Tarkkaile, mitä teit ennen rataa, ja ala toistaa sellaisia asioita joiden kautta teitte onnistuneen suorituksen. Saat selville, mitä sellaista teit kisoissa jonka ansiosta onnistuitte kisoissa. Esim. aika, kisoja edeltävä liikkuminen, syöminen, nukkuminen, rutiinit yms. Motto seuraaviin kisoihin voisi olla jotakin tällaista:

Rentoudu ja pidä hauskaa. Ne ovat vain yhdet kisat kaikkien muiden kisojen joukossa. Kisoja tulee ja menee, tärkeintä on nauttia koiran kanssa yhdessä tekemisestä juuri tänä päivänä ja tässä tilanteessa.

30.1.2018

Mel kirmaa

"Tulin vain ilmoittamaan että juoksen tässä näin" - Caramel
Lauantaina suuntana mökki, ja koirista riippuen siellä hurahtaa joko koko loma tai sitten vain muutama päivä. Sopiva ajoitus, etten sanoisi, kun ajoitti oletetut tärppipäivänsä juuri lomani alkuun.

Cicaro joka aloitti juoksunsa muutama päivä ennen Caraa, menee kotikotiin juoksemaan yhtä lailla juoksevien Auroran ja Cismetin kanssa. Saninkin pitäisi juosta näillä näppäimillä, että mitenkä meni tuo narttulauman juoksujen harmonisointi ja synkronointi noin niin kun omasta mielestä? Brrrilliant!

12.1.2018

Kasvatti luustokuvissa

Kuva Jenny P.
Paimenlauman Kipinä, "Savu" kävi tänään luustokuvantamisissa. Kotiintuomisina vain iloisia uutisia:

lonkat A/A
kyynärät 0/0
selkä terve
sekä aikaisemmin tutkitut polvet 0/0 ja silmät terveet

Hienoa mahtavaa upeeta, onnea Savulle tukijoukkoineen hienoista tuloksista, 
kyllä nyt kelpaa jatkaa harrastuksia! Ell oli kommentoinut, ettei aikoihin ole nähnyt yhtä siistejä kuvia.


8.1.2018

Etelän vieraita




Jenny ja Savu kävivät meillä kolmen päivän ajan, ja kuten jo nähtyä, päivät olivat varsin rikassisältöiset!

Torstaina lopetin yövuorot ja nukuin muutaman tunnin, kunnes äiti toi Cicaron ja Caramelin takaisin hoidosta, sekä tietty Cismet-neidin. Koirat olivat hoidossa uuden vuoden, koska en halua että koirat joutuvat töideni vuoksi olemaan yksin kämpillä kun ulkona räiskyvät ilotulitteet.

Kotikotona oli siis koko 5-päinen lauma nauttimassa lähes paukkeettomasta uudesta vuodesta. Ainoa joka jollain tapaa reagoi paukkeeseen oli Cicaro, joka on toisinaan narttujen tapaan iän myötä pehmennyt paukkeelle. Mihinkään muuhun se ei reagoi kuin railoihin jäällä ja ilotulitteisiin. Se hakeutui paukkeen aikaan syliin ja tärisi, mutta seuraavana aamuna se oli jo oma itsensä. Savunkin kotoa tuli viestiä että uudet vuodet olivat menneet hyvin ilman minkäänlaista reaktiota tulitteille. Hienosti meni siis taas vuodenvaihdokset.

Oli siis aika noutaa Jenny ja suosikkipoika asemalta. Sisarusten kohtaaminen oli yllättävän säyseä. Osansa lienee sillä että Kisse oli oksentanut automatkalla häkkiin ja toivotti täten velikultansa tervetulleeksi Savon mannuille. "Hyppäähhän veljpoika kyytiin, niin minä näytän sinulle vähän tätä Kuopiota!"

Voi miten Savulle olikaan tullut turkkia! Se on monessa suhteessa tullut paljon enemmän Caraan kuin isäänsä - Cismet sen sijaan on enemmän isänsä kaltainen. Hauska miten selkeästi ne muistuttavat vanhempiaan. Se voi olla joko ihan pieni seikka, ele, piirre tai ilme tai sitten jokin suurempi seikka kuten turkinlaatu, mikä muistuttaa niitä niiden vanhemmista.

Samaisena torstaina kävimme parissa eläinkaupassa junnujen kanssa. Ei ollut mitään ostettavaa, mutta eläinkaupoissa kiertely nyt vaan on niin kivaa ja ehkä vähän muodostunut meidän tavaksi. Pari kertaa mietittiin kehataanko viedä koiria läpi cittarin toiseenkin eläinputiikkiin, mutta tottahan me kehattiin. Melko vaihtelevia ilmeitä saivat koirat osakseen. Ei vissiin oo ihmiset tottunu lemmikkikauppoihin päin marssiviin koiriin. Kisse tuumas ottavansa Faunattaresta mukaan muutamia undulaatteja ja pupuja, mutta tällä kertaa ei Kisselle lupaa tähän suotu. Ehkä ensi kerralla sitten. Samaisena iltana päätimme extempore käydä uimassa Aaltotassussa yks puolituntinen, olihan viime käynnistä vierähtänyt jo pari vuotta aikaa.

Muutamia kivoja parannuksia oli tullut viime käyntiin verrattuna, ja juniorit nauttivat uimisesta kunhan ensin uskalsivat mennä rampista veteen. Kisse kävi jatkuvasti läträämässä tassut vedessä mutta veteen menemiseen se tarvitsi hieman tukea. Ramppi jännitti sitä, mutta lelut houkuttuvat hurjasti. Se nouti lelua vedestä ja ui muutaman kerran altaan ihan kokonaan ympäri. Savukin uiskenteli monta kierrosta allasta ympäri. Kissellä kesti pari pulahdusta, ennen kuin se muisti miten uidaan. Se polski hurjana etujaloillaan ennen kuin muisti että se ei ole kovin kätevä tapa edetä. Sen uintitekniikka rauhoittui nopeasti kun se keskittyi lelun noutoon eikä siihen että se pysyy pinnalla.

Pesu ei ollut Kissen mieleen, tai se oli suorastaan ikävää, mutta kuivaus ja infrapunahoito oli hauskaa. Kisse luuli pääsevänsä imuroitavaksi, eikä ymmärtänyt miksi kuonoa ei saa työntää suoraan kuivaimeen. Savusta kuivaaminen oli ala-arvoista, mutta se tyytyi kohtaloonsa. Hyvin Caramelimaista! Infrapuna oli uutta viime kertaan nähden, ja koirat olivat jo niin sippejä uinnista, että maata pötköttivät patjalla hoidon ajan. Ilta meni koira-asioita juorutessa.

Perjantaina kävimme tekemässä aamutreenit, jossa Savu teki tokoa ja minun kolmikko aksaa. Kisse meni hyppy-mutkaputki-hyppy yhdistelmää, keinua, kiersi merkkiä ja leikki. Myöhemmin saatiin idea läheisen laavun valloituksesta. Nappasimme kaverikoirakkomme matkaan ja bortsupoika toi kivasti vauhtia porukkaan. Tai lähinnä bollie haukutti olemuksellaan minun koiriani. Valpas ja nopealiikkeinen koira saa aina minun likkani rääkymään, en todella tiedä miten ne eivät siedä sellasta.

Idea oli käydä grillaamassa vähän makkaraa ja lihapullia. Ikävä kyllä ainakin tunnin kestoisten yritysten, toivon pilkahdusten ja epätoivoon vaipumisen jälkeen emme saaneet nuotiota syttymään. Puut olivat liian kosteita. Oli aivan uutta ettei +2 kelissä räntäsateessa nuotio suostukaan syttymään. 2,5 tuntia saimme kulutettua laavureissullamme ja kämpillä luotimme sähköuunin lämmittävään voimaan ja saimme kuin saimmekin evästykset syötyä.



Lauantaina suuntasimme loppiaismätsäreihin. Äitikin tuli paikalle Sanin kanssa ja esitti Cismetin. Porukka osasi olla fiksusti tupaten täynnä olevassa hallissa, mutta vain kaksi viidestä pääsi sijoille - Sani veteraanien SIN2 ja Cicaro pienten aikuisten SIN1 BIS- varmaan parhaalla esiintymisellä ikinä. Se jaksoi seistä tapittaa korvat hörössä hievahtamatta minuuttitolkulla ja ravata iloisella ilmeellä. BIS-kehässä ei enää pieniä ja pörröisiä koiria arvostettu, vaan näyttävämmät koirat sijoittuivat. Äiti nappasi Cismetin matkaansa takaisin kotiin mätsäreistä, joten sisarukset heittivät toisilleen heipat jo siinä vaiheessa.

Seuraavan kerran näemme varmaan kesällä, kun minä nappaan vuorostani lauman matkaan ja suuntaamme Ylöjärvelle. On aina niin ihana nähdä tällasta motivoitunutta kasvatinomistajaa kuin Jenny on. Kiitos taas ja nähdään kesällä!

Vierailun jälkeen on ollut kovin rauhallista koiraa. Lenkittelin vielä sunnuntain pikkupakkasen ja auringon paisteen innoittamana Cicaa ja Caraa 2,5 tunnin ajan.

"Mene jo veteen velipoika, lupaan kannustaa!"
Kaikkee ne tuonne heittääkin. Meinas pallorukka hukkua.
Mieli tekis mutta empähän tiedä...
Auttakaa nyt joku voi jestas sentään mut vaan tyrkättiin tänne!
Oikeestaan oliki aika hauskaa.
Pärjäätkö? Autanko?
Mennään yhdessä niin on hauskempaa!
Tämmönenki meinas hukkua!! Pieksut sentään eikö kukaan täällä osaa auttaa näitä??
Leikitään vaan, mutta sitten kans heitetään tää tonne uudelleen jookos.
Antipa olla viimonen kerta kun heitätte tolla tavalla viattoman lelun veden varaan hukkumaan.
Ihan p a r a s t a päästä leikkimään.
Täysii tai ei laisinkaan!
Hyppytekniikkaa luvassa tälle liioittelijalle.
Hassuja agitreenareita.
Mätsärin ohessa piti poseerata perhepotresissa - Sani jo autossa.
Mätsärijengi.
Voi miten hieno pieni. Selkäkiharat vain saavat ylälinjan näyttämään kovin köyryltä.
Hampsi ravailee.
Cicaro SIN1 BIS-