23.1.2017

Miksi koirani näkevät nälkää?

Kiitos hyvästä kirjoitusaiheesta anolle - saan osaltani vaikuttaa siihen että tämä tärkeä aihe ei tule sivuutetuksi. Eli kuten kysymys kuuluu, miksi pidän koiriani nälässä?

"Olen lukenut sinun blogiasi about noin vuoden ja minulle on herännyt vain yksi kysymys. Miksi pidät koiriasi nälässä? Monesti olet blogitekstissäsi maininnut, että miten koirillasi on nälkä, maha murisee jne. joka on mielestäni todella naurettavaa puuhaa. Pitää nyt omia koiria nälässä. Joku ihminen voisi ihan helposti tehdä tästä jutustasi eläinsuojeluilmoituksen. Kerrot nimittäin ihan selkeästi teksteissäsi koiriesi nälästä ja vaikka koirat olisivatkin päällepäin ihan fine kunnossa, niin silti aika karmivaa, että koiran oma omistaja pitää tiukkaa "ruokadieettiään" koirille. Laskea nyt jokainenkin "ylimääräinen" gramma mukaan ja ottaa pois seuraavasta ruuasta. Sama harrastaessa koiran kanssa. Ottaa se iltaruuasta pois. No oletko koskaan ajatellut sitä, että koira KULUTTAA saamansa namit siinä samalla, kun se touhuaa ja tekee vaadittuja juttuja. Kyllä sen koiran pitäisi saada sitä ruokaa juuri silloin, kun sillä on nälkä. Minulla koiralla on ruoka tarjolla 24/7 ja se on mitä täydellisimmässä kunnossa, kun sen kanssa kuitenkin lenkkeilee ja touhuilee, jotta paino ei nouse."

- anonyymi

Hhhhh mistähä lähtis liikkeelle. Siitä että kuvat on varastettu googlesta.

Joko tämä kommentti oli viitseliäästi kirjoitettu provo tai sitten kirjoittajan on aika nähdä mustavalkoisen sijaan myös harmaata. Jos en olisi vastannut tähän, olisin salannut jotakin. Kun nyt vastasin, selittelen ja koen syyllisyyttä. Eli vissiin ihan sama vastaanko vai enkö, ja sinänsä minun ei tarvitsisi edes vastata koska no ano. Luulisi, että ne jotka ovat lukeneet blogiani vuoden, olisivat jo sisäistäneet minun kirjoitusasuni ja kirjoittajan ääneni. Notta no johan löytyy vakavamielistä ja huumorintajutonta ihmismieltä.

Kirjoitusasuni on persoonallinen, mustahuumorisävytteinen, satiirinen, ironinen ja paljon kielikuvia sisältävä ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Näin käy kun ei lue riittävästi kirjoja - ei ole mitään käsitystä ilman hymiöitä, että kuka tarkoittaa mitä ja milläkin mielellä. Herranjestas menkää nyt jo sinne kirjastoon.

On totta että koirani ovat nälkäisiä - aina treeneissä ja ennen ruokaansa. Mutta ei ole totta että koirani ovat aliravittuja tai nälkiintyneitä. Asetan koirilleni oman, inhimillissävytteisen, humoristisen "äänen" blogissani, joka näkyy toisinaan esmes kuvateksteissä. Tottakai koirat ovat mielestään aina nälkäisiä eikä niitä ole ruokittu kahteen viikkoon - nehän ovat koiria ja koiranmielisiä, ja sekös se hauskalta kuulostaakin kirjoitettuna! Todellisuudessa ne saavat päivittäiset kaksi ruokaansa, ellen minä toisinaan unohda niitä ruokkia. Ja vielä ne tuossa korisevat elämän tiellä.

Tietenkin vähennän herkut iltaruuasta ja tulen jatkossakin niin tekemään - muuten koirani lihovat. Koira ei yksissä agilitytreeneissä työskentele niin paljon että se saisi kulutettua siellä saamansa herkut - meillä kun ainakin herkut ovat ruokaa rasvaisempia maistuvuutensa vuoksi. Varsinkin uusien asioiden opettelussa herkkumäärä on aina suurempi kuin jo vanhoja asioita toistaessa.

Herkut ovatkin lähes aina energiapitoisempia kuin arkiruoka. Näin pienillä koirilla kourallinen tai kaksi herkkuja vastaa jo yhtä ateriaa. Jos ruokin kerran tai kaksi viikossa koiriani ylimääräisellä energiapitoisella aterialla, se tasan näkyy punnituksessa. "Pienen palan vaan annan..." on aika vaarallinen ajatus, sillä koiralle pieni pala on suuri pala, ja jos näitä maukkaita, rasvaisia lisäruokia anniskellaan usein päivässä ja usean perheenjäsenen voimin, niin koiralle kertyy pian ylimääräisiä aterioita joka päivä. Myös pienillä tekijöillä on merkitystä!

Koirani tasan tarkkaan saavat tarpeeksi ruokaa, jopa toisinaan vähän liikaakin. Yhtälö painonhallinnan suhteen on äärihelppo: syö niin paljon kuin kulutat, älä enempää älä vähempää. Jos koira lihoo, se saa liikaa energiaa. Jos koira laihtuu, se saa liian vähän energiaa. Toki ruuan määrää voi lisätä, kunhan sen energiapitoisuus ei nouse samalla. Siksi puolestapuhun herkästi lihovien shelttimixnarttujeni kohdalla, kuinka hyviä ovat vähäenergiset vaihtoehdot - puuro, kasvissose ja naudanmaha näin esimerkkinä. Eli koira saa kylläisen tunteen vaikka ruuassa on niukasti energiaa.

On hemmetin epäoikeudenmukaista, vanhanaikaista ja ajattelematonta pitää koiralla ruokaa tarjolla koko ajan. En uskonut että tähän törmää vielä -10 luvulla. Harrastuskoirat halutaan yleensä saada työskentelemään ohjaajansa kanssa innokkaasti ja motivoituneesti. Ei koiraa kiinnosta ruoka jos sillä on sitä tarjolla 24/7 muutenkin. Miksi poissulkea tahallaan pois hyvä palkkauskeino. No, jos sohvakoiraa ei tartte just palkkailla niin okei. Mutta kun kyseessä on urheilukoira, niin miksi ihmeessä tekisi itsensä ja koiran elämästä vaikeaa lihottamalla ne niin että ne särkyvät ennen aikojaan, kärsivät, laiskistuvat, voivat huonosti ja et saa palkattua niitä ruualla treeneissä, kun välillä ruokapalkka on ainoa järkevä palkkauskeino tietyissä tehtävissä. Voihan koira ylensyöneenä edelleen närppiä herkkunsa, vaan fakta on se että kylläinen koira ei arvota ruokaa samalla tapaa kuin nälkäinen (joka ei vieläkään tarkoita aliravittua). Tarkoitus on saada koira motivoitumaan treeneissä jostakin palkasta ja työskentelemään sen eteen (motivaatio).

Suurempi ongelma kuin motivointiongelma on se, että koira joka syö kulutukseensa nähden liikaa, lihoo. Koira ei itse ymmärrä rajoittaa syömistään, jos sillä on taipumusta pärjätä vähällä ravinnolla ja kerätä herkästi rasvaa ympärilleen.
Tietyillä kylmään ilmastoon tehdyillä roduilla tämä on tietenkin huikea etu - arvokasta ravintoa ei aina ole saatavilla ja kylmyyttä vastaan pitäisi silti pärjätä - on vain eduksi kun pystyy hyödyntämään tehokkaasti saamansa ruuan rasvavarastoksi. Tiedän että on olemassa koiria jotka nirsoilevat, eivät syö ja laihtuvat vaikka syövät kilokaupalla energiarikasta ruokaa. Mutta on myös näitä ääripäitä jotka suunnilleen lihovat jo ruuan nähdessään. Ja silloin on täysin omistajan vastuulla huolehtia ettei lemmikin paino nouse.

Aivan kuin me suomalaiset, kylmän talven kansa. Esi-isämme ovat joutuneet käyttämään ravinnon tehokkaasti ja kasvattamaan helposti riittävän rasvakerroksen kylmyyttä vastaan - vain tällaiset lihomisherkimmät selvisivät pahimmista pakkasista. Ja me olemme näiden lihomisherkkien esi-isiemme jälkeläisiä. Nyt elämä on paljon helpompaa, joten lihomistaipumuksesta on vain haittaa kun jo about joka toinen suomalainen on nykypäivänä ainakin hieman ylipainoinen, kun persettä tuskin penkistä tarvitsee nostaa. Kun tähän yhdistetään hidas aineenvaihdunta, ovat paino-ongelmat lähempänä kuin uskoisikaan.

Miksi siis pitäisi ruokkia koiraa niin paljon, että sen täytyisi työskennellä kohtuullisella teholla puoli vuorokautta kuluttaakseen saamansa ravinnon? Ihan älyvapaata. Olen työssäkäyvä ihminen, joten en taatusti voi liikuttaa (työtön ehkä voisi?) koiriani seitsemää tuntia joka päivä, enkä liene edes mikään harvinaisuus. Tuntikaksi riittää päivittäiseksi peruslenkiksi oikein hyvin, enkä poikkea massasta siinäkään.

Me olemme nyt päässeet ylipainosta huohottavaan, sairauksille alttiille, vaappuen kävelevään koiraan joka ei näe omistajassaan mitään mielenkiintoista ja jota ei motivoi syödä treeniherkkuja koska se söi juuri 10min sitten, ja 20min sitten, ja pari tuntia sitten - se kun sai taas itse valita milloin käy kupillaan. Mitäs kaikkea ongelmaa sellainen koiralle täysin turha rasvakerros sitten tuokaan.

Urheilukoiralla, tarkemmin agilitykoiralla, jokainen liikakilo 3,5-kertaistaa etuosaan kohdistuvan rasituksen. Jos on tottunut näkemään vain pyyleviä koiria (koira muuten ei tarvitse rasvakerrosta mihinkään), niin toki normaalipainoiset koirat näyttävät laihoilta. Silmä vaan tottuu.

Ei kai kukaan oikeasti vielä tänäkin päivänä luule että ylipainoinen eläin on onnellinen eläin (paitsi jos asuu lätäkön takana amurikoissa)? Nälkä ei automaattisesti tarkoita nälkiintynyttä eli alipainoista. Näkeväthän laihduttavat ihmisetkin nälkää, ja me normaalipainoiset myös. Kukaan ei kuole nälän tunteeseen, ei edes se koira, tai sitten täytyy olla todella vääristynyt kuva jos lainkaan ei saisi näläntunnetta potea kun jo pitää olla ahtamassa ruokaa alas kurkusta. Hieman epämukavuuden sietoa nyt hei.

Jos on rakkautta ja eläinystävällisyyttä rakastaa koiransa piloille antaen sille aina ruokaa kun se katsookin kohti, on koiran silmissä heikko opastaja ja toivon että tuolloin omistaja ymmärtää muuttaa koiranpidollisia käytäntöjään tai luopua koirasta kokonaan. Minä en siedä sitä että koira katsoo ruokaansa pitkin kuononvartta. Ruoka syödään, piste. Ja jos sitä ei syödä, se tarjoillaan seuraavana ruoka-aikana. Täällä ei nyrpistellä ruualle. Harva se päivä naamassa kauhistellaan kuinka aikuinen koira ei suostu syömään yksittäistä ateriaansa - on vähintäänkin erikoiseläinlääkärin tai kultalusikalla korealaisen savustetun kissanruuan syöttämisen paikka ja lisäateriakaan ei tee pahaa, ettei nyt vaan kultamussu kuole nälänhätään. Fakta nyt vaan on ettei terve koira kuole täyden kupin ääreen.

Ylipaino on kallista ja julmaa koiranpitoa.

19.1.2017

Koiran puuro, lohi ja kasvissose

http://www.elainruoka.com/fi/tuotteet

Koiran puuro 1kg

Koiran puuro pitää sisällään ohraa, kauraa, riisiä, hirssiä, tattaria ja pellavansiementä. Tässäpä varsin monipuolinen, viljainen sekoitus. Voit ruokkia nälkäisen kirsun osana monipuolista ruokavaliota joko kotiruuan tai raakaruuan lisänä. Puuro sisältää 10,5% valkuaista ja 4,8% rasvaa.

Mikäli jo ennätti unohtua, kuinka valmistetaan maittava puuro koiralle, niin tässä valmistusohjeet:

Nakkaa 4dl juoksevan veden alla huuhtaistua puuroainesta 1,5 litraan vettä. Voit joko keittää puuroa kattilassa 35min tai hauduttaa uunissa 1,5 tuntia 200 asteessa. Jäähdytetty puuro säilyy jääkaapissa useammankin päivän. Puuron sekaan voit lisätä lihaa ja kasviksia joko kypsänä tai raakana, miksipä ei myös piimää, kananmunalla ja kermaviiliä. Voit maustaa puuron lohi- tai pellavansiemenöljyllä (hyviä rasvahappoja) ja merilevällä (kivennäisiä ja mineraaleja).

Puuro maistuu Paimenlaumalle erihyvin. Riisi sulaa hyvin koiran elimistössä ja siinä on alhainen rasvapitoisuus. Sillä on myös ulostetta kiinteyttävä ja sitä vähentävä vaikutus. Pellavansiemen on puuroseoksen ravimmepommi! Se sisältää magnesiumia, kalsiumia, seleeniä, sinkkiä, rautaa ja jodia. Viljaseos sisältää hyviä aminohappoja, kuituja ja kivennäisaineita. Kuiduista on apua painonhallinnassa ja ne tekevät hyvää ruuansulatukselle. Puuron ansiosta ateriakokonaisuus on kevyempi ja monipuolisempi. Puurolla on uusi kiva, jo aiempaan teemaan sopiva ulkoasu. Pussi on uudelleensuljettava ja kilon pakkauksesta riittää keittää monet maukkaat puurot.
Saatavuus: kaikista K-Citymarketeista ja Prismoista kautta maan, S-marketeissa vaihtelevasti + tehtaanmyymälä Kuopiossa



Lohi 500 g

Hienoksi jauhettu lohi sisältää raakapakastettua meri- ja kirjolohta. Tämä on erinomainen kalsiumin ja fosforin lähde, sillä lohi on jauhettu rankoineen kaikkineen. Kuten kaikki tiedämme, lohessa on luontaisesti runsas kattaus hyviä rasvahappoja ja proteiineja. Tuote ei sisällä lainkaan viljaa eikä säilöntä- tai väriaineita, ja sen voi tarjoilla kypsänä tai raakana. Valkuaista tämä sisältää 15% ja rasvaa 19,6%. Kyllä turkki kiittää ja kiiltää. Tuote on keskirasvainen muihin eläinruokatehdas oy:n tuotteisiin verraten, joten se sopii monelle kirsukkaalle. Jos sitä haluaa kuitenkin tarjoilla kevyemmin, sen voi tarjoilla kasvissoseen tai puuron kanssa. Lohi sai uuden pakkauksen ollen nyt samanlaisessa pakkauksessa muidenkin 500g lihojen kanssa. Nyt lohi mahtuu kätevämmin pieneenkin pakkaseen, jee!

Saatavuus: Prismoista, S-marketeista kautta maan, vaihtelevasti K-ryhmän kaupoista + tehtaanmyymälä Kuopiossa



Kasvissose 500g

Kasvissoseessa on soseutettuna monipuolinen lajitelma eri kasviksia; kukka-, parsa- ja kiinankaalia, lehtisalaattia ja porkkanaa. Rasvaisen liharuuan ohessa kasvissose keventää kivasti ateriaa. Vitamiineja ja kivennäisaineita tuotteesta löytyy jonkin verran (A, B1, B2, B6 –vitamiinit, omega 3 rasvahappoa, kaliumia, magnesiumia ja lisäksi kuitua.) Kasvissoseeseen on lisätty pellavansiemenöljyä hyvien rasvahappojen ja E-vitamiinin saannin vuoksi. E-vitamiinia koira tarvitsee mm. lisääntymisen ja hormonitoiminnan tueksi joten se on tärkeä vitamiini esimerkiksi jalostuskoirille.

Koira ei oi hyödyntää kasvista täysin jos sen rakenne ei ole rikottu soseuttamalla. Siksi kasvissoseen rakenne on rikottu hienojakoiseksi. Kasvikset on pakastettu raakana, jotta ravinteet pysyvät tallella. Kasvissosekin sai uuden, pirteän ilmeen pakkaukseensa!

Kasvissoseella saa helposti ja vähärasvaisesti täyttävää tunnetta koiralle jonka ruokamääriä joutuu tarkkailemaan painonnousu-taipumuksen vuoksi. Tuotteessa on oikein hyvä rakenne ja hyvä sulavuus.

Saatavuus: Melkeinpä kaikista Prismoista ja S-marketeista kautta maan + tehtaanmyymälä Kuopiossa

Pohjoisessa Savossa julistettiin hätätila - joku tai jokin hamstraa valtakunnan maukkaimpia ruokia öisin niin, ettei muille nälkäisille kirsuille riitä enää ruokaa. On saatu muutamia epäselviä ohikulkijain havaintoja, joiden mukaan kaukaa metsiköstä kantautuisi epämääräinen tuoksahdus ja padan kolinoita. Tarkimmat vainuajat ovat olleet erottavinaan kalan, kasviksen ja viljan hajun, mutta mikä kumma se sellaiselta tuoksuisi?

On vielä epäselvää, kuinka suuressa padassa näitä täysin laittoman maukkaita soppia keitellään, ja kuka tai ketkä näitä keitoksia keittelevät. On huhuttu, että rikollinen mahdollisine rikoskumppaneineen olisi hyvin vaikea kiinni otettava ja taustalla olisi monta tuomiota, jotka kaikki on ansaittu syvästi nälkään vedoten.

Mikäli havaitset tällaista rikollista toimintaa jossakin päin pohjoista Savonmaata, ota heti yhteyttä lähimpään sosiaaltoimistoon, kelaan, tiskivuorineuvokseen ja äitiisi. Älä missään nimessä yritä lähestyä näitä rikollisia yksin - kaverin kanssa korkeintaan - sillä ne voivat olla nälkäisiä.

Yleisövihjeen ansiosta metsästä löytyi suuri saalis koiran puuroa, lohta ja kasvissosetta. Kaikki puuron valmistamiseen käytetyt esineet on takavarikoitu yleisen syyttäjän toimesta. Rikoskaksikko odottaa edelleen tuomiotaan, joka todennäköisesti tulee olemaan yksi menetetty iltaruoka ja tunti yhdyskuntapalvelusta omistajan valvonnassa.
Lisäänkö mausteet tässä vai siinä toisessa vaiheessa?
Nii heleppoo et minäkii ossoon.

11.1.2017

On paljon tehtävää, uutta ja tärkeää




... puuhailee touhuissaan Ciiiismettt.

Ja tämä postaus kirjoitettiin 21.12. eli onnekkaasti ennen Joulua. Soveltuvia kuvia odotellessani tämä aivan unehtui tänne. Raaputtelin suurimmat homeet veks (eli korjasin preesensit imperfektiin, aika rasittavaa) ja tarjoilen tämän nyt teille muka-tuoreena, "yön tai useemmankin yli levänneenä pullanassukkana". Ja kun nyt kerta tässä muutenkin homeita raaputellaan niin täytetäänpä tämä postaus vanhoilla puhelinkuvilla.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan, unohtaa kiireen ja melun rasittavan...

Cismet tuli tänne jonakin maanantaiaamuna äitini tuomana. Koirat jäivät heti yksin kolmestaan, joten nauhoitin yksinoloa uteliaisuuttani ja jengi oli ollut aivan hipihiljaa. Cismet oli tuolloin 5kk ja 3 viikon iässä 46cm ja 15,3kg eli mennyt hujahtaen ohi Carasta. Se kasvanee vielä tuosta hieman, sillä se on vielä selkeästi takakorkea. Kolmas ruoka päivässä jäi pois kun se täytti 6kk. Se on syönyt pennusta saakka raakaruokaa ja nappulaa lenkkipalkkana joka päivä lihan lisänä. Kalkkia olen lisännyt sen ruokaan, samoin öljyjä ja merilevää.

Lisää koirakoruja, koska no koirakorut. Hahmo bordercollie, ihan minulle passeli koru siis.
Koopu Hollolahodseilla tosi joulumielisenä piparikärsäkkäänä.
Söpöä kun panta toisensa perään jää pieneksi. Onneks nuita lojuu kymmenittäin kaapeissa, niin on aina mistä valita. Alkaa olla Jennyltä saatu pinkki Rukan panta sopiva, ja se sopii sitten aikuisenakin, nyt tosin pienimmillä säädöillään. Niin ne lapset kasvaa.

Akku loppu.
Kuka poisti synkeyden yöstä paimeneiden?

Haeskelin B-pentueesta säänkestävyyttä, ja kumpikin pentu on hyvää vauhtia kasvattamassa itselleen jokasäänkestävää turkkia. Cismetin karva varsinkin on karheaa kuten Caralla, mutta Caran turkkia tiiviimpää eikä siihen tartu lumi. Siinä missä kotona Sanin pehmoturkki on täynnä lumipaakkuja, ei Cismetillä samaa ongelmaa ole. Cismet on kasvattanut pitkää karvaa nyt häntään ja mahaan sekä kaulukseen. Tassut sillä ovat aivan valtavat, noutajan tai aussin kokoluokkaa. Siihen nähden neidin tulisi vielä kasvaa kyllä sitä korkeuttakin.

Neiti tekee enää toisinaan öisin pisuja sisälle, ja näin on ollut jo pitkään. En laittanut enää lainkaan sanomalehtiä lattialle tällä kertaa, eikä pentu tehnyt sisälle yhtikäs mitään 4 päivään, vaikka takana oli kaksi 10-tuntista yövuoroa ja pitkään nukuttuja öitä vapailla.

Virtapiirissä on oikosulku.
Ei huono suoritus että 6kk ikäinen pentu on jo näin "sisätilavarma", varsinkin kun kyse on nartusta jotka kokemukseni mukaan oppivat huonommin sisäsiistiksi. Olen kuullut myös väitteen että alkuperäisrodut oppisivat nopeammin siistiksi kuin äärijalostetut laukkukoirat. Liekö perää? Sehän nyt tiedetään että tietyissä pikkukoiraroduissa on itsestäänselvyys että koirat eivät välttämättä opi koskaan sisäsiisteiksi, koska ystävämme sisäsiitos.

Keskiviikkona nappasin pennun mukaan agitreeneihin. Siellä se ei välittänyt vieressä agilitaavista koirista alun jälkeen laisinkaan, tai no katsoi se niitä häntä tötteröllä ja haukkui ja riepoikin välillä niiden suuntaan, mutta heti kun kutsuin sen takaisin työskentelemään minun kanssani, se tuli ja teki. Sillä on mieletön keskittymiskyky, vaikka se kävisi kuinka kierroksilla. Tehtiin sivussa seisomista, maahanmenoa ja itsehillintätreeniä. Cara ja Cica tekivät molemmat mieltsin hienosti vippausta, vaikka luulin ennen treenejä etten ikinä saa niitä taipumaan moiseen ohjauskuvioon, vieläpä vasemmalle kyljelle (Cicaron jäykempi puoli).

Matkustusmukavuuksia, kanootin
hakureissu Jyväskylästä.
Omatoimitreenit auttoivat siis asiaa. Poispäinkääntö ja vippaus alkavat viimein näyttää sujumisen merkkejä. Koirat ovat myös petranneet hienosti irtoamisessa. Nyt keskitymme kontakteihin ja keppeihin ennen kisakautta. Kontakteille saatiin lisää vinkkejä ja treenattiin häiriön alaisena (vinkuleluja, leluja siellä täällä, esteet hieman eri kulmassa kuin tutustuessa, hanskoja radalla, juoksevia ihmisiä radalla, keppien välistä käveleviä ihmisiä... Caraa häiritsi radalla liikkuva ihminen, Cicaroa keppien vieressä oleva narulelu. Häiriötreeniä on luvassa lisää, jotta saadaan likkojen kisakuntoa kohennettua.

Cismet odotti hypyn takana hienosti 2 kertaa TULE-käskyä ja ylitti sitten luvan saatuaan bumperin. Palkkasin sen lelulla ja lelu riitti sille palkkioksi erihyvin. Toistan itseäni, mutta tuo pentu toden totta rakastaa leikkimistä!! Se muisti putken viime kertaisesta niin että se kirmasi vähän väliä mutkaputkeen ansaitakseen lelun itselleen. Tätä se toisti niin monta kertaa että meidän piti siirtyä kauemmas putkesta jotta ennätettiin tehä muutaki kun mennä putkeen. Tuleva putkihullu... Vauhtia on varmaan tuplasti kuin äiskällä ja tädillä.

PAIMENLAUMA. YEAH. RIGHT.
Lisseeppäs kuvateksti
Kiki pentuvahtina Kuopion torilla. Savun hakureissu. Snif.
Iltamissa naksuttelin pennulle sivu ja seuraa -toimintoja. En vielä yhdistä niihin käskysanaa, ennen kuin pentu tarjoaa niitä aktiivisemmin. Maahan-istu-seiso käskyt se osaa, mutta varsinkin istu-käskyä täytyy vahvistaa ettei siihen tarvitsisi lainkaan käsiapuja.

Likka on totutellut mantteliin, pelastusliiveihin ja heijastinliiveihin jotka sitä vielä ällöttää. Myös rauhoittumisalustalle menemistä on harjoiteltu kotioloissa.

Agitreenin jälkeistä pönötystä ja
pennun nuuskimista.
Treeneissä tehtiin kahden hypyn sarjaa, Cismet odotti jälleen tosi hienosti paikoillaan TULE-käskyä. Viimeiseen hyppyyn laitoin bumperin jälkeen toiselta puolelta korotetun riman kuten Susan Salon Puppy Jumping - menetelmässä neuvotaan tehtävän. Cismet tutustui pussiin, jotta sille jäisi siitä muistikuva tulevaisuuden varalle. Se sukelsi sinne parin toiston jälkeen omatoimisesti. Avustaja piteli edelleen pussin suuta hieman rakosellaan, jotta mielikuva pussista olisi hyvä. Naksuttelin A:lla jälleen 2o2o jossa pentu oli hyvin aktiivinen. Keinulla teimme vielä lopuksi bang-gamea, ja likka innostui paukuttelemaan keinua ihan urakalla. Putkeen se juoksenteli ties kuinka monta kertaa, ja palkkailin sitä omatoimisuudesta. Lupaava agilitykoiran alku. Eikä oksentanut tällä kertaa lainkaan autoon.

Parina iltana naksuttelin penskalle tasistyynyjä ja peruuttamista. Sivua, maahanmenoa, istumista ja seisomista kertailtiin kans. Tehtiin myös itsehillintäharjoituksia, noutokapulaan koskemista sun muuta. Älykäs koira, täytyy myöntää. Se tajuaa hetkessä mitä siltä odotetaan. Lauantaina pyörähdettiin koirapuistossa ja illalla koitti pennun ensimmäinen pesu, ihan huvin ja harjoittelun vuoksi. Eipähän ole pesussa mitään uutta sitten kun neiti poronpuolikas ansaitsee pesun pyörittyään joskus jossakin hyväntuoksuisessa aineksessa... Temperamenttiselta neidiltä odotin suurempaa vastustusta pesutouhuissa, mutta se antautui parin yäk kamalaa auttakaa - pyörähtelyn jälkeen aloilleen.

SIN1 puppiduu ekoissa mätsäreissä. SNIF.
Sunnuntaina nappasin pennun kyytiin ja viskasin sen takaisin Sani-mummon hellään huomaan. Olipahan taas tehokas pentuviikko. Saldona syöty villasukka, jyrsitty hanska, narsitut kaksi korihyllykköä, lähes käyttökelvottomiksi silputut kaksi lelua sekä suurella nautinnolla nautiskeltu x-määrä maitopurkkeja ja muita pahvihylsyjä. Kylläpä vaan riittää pennulla jyrsimisintoa.

lopputulemana sen kokonaisen viikon aikana, se teki VAIN yhdet pisut sisälle! Kyllä vaan täytyy vannottaa sen nimeen että pentua kuskataan ulkona tunnin välein ja vielä vaan tiheämmin jos vaan siltä tuntuu. Se kyllä kannattaa. Huippua on myös se että pentu asuu muorillani, jonka työpäivä jakautuu kahteen pätkään, jolloin pidätysaikaa ei kerry montaakaan tuntia aina kerrallaan. Kyllä tästä tulee mainio.

Tytöt pyys uusia pantoja ku 3 vuoteen oo uusia kuulunu. No nyt saivat. Eikä menny ku tunti
väkertää. Silti en saa aikaseks näitä aina tehhä.

9.1.2017

Vuodenalkuja


Hieno oli mennyt vuosi, josta päällimmäisinä koiramuistoina esille pomppaa ensimmäisenä Caran pentue, josta saatiin kotiin kasvamaan tomera piraattiporoneiti. Cara on minulle unelmieni koira, joten oli suuri ilo kun se antoi minulle kauniin narttupennun. Tietenkin myös lukuisat onnistumiset harrastus- ja kisarintamalla tulvivat mieleen. On hauska huomata että vaikka toisinaan suoritukset kisoissa eivät ole sitä mitä toivoisi, ne eivät kuitenkaan jää mieleen kummittelemaan - hyvät muistot tulvivat mieleen ensimmäisinä!

Seuraavaan vuoteen sisältyy ainakin tavoitteellista kisaamista. Ensi vuonna kisataan ahkerasti, kun ei ole pentupuuhia jarruttamassa. Toivotaan että likat pysyvät yhtä terveinä kuin tähänkin saakka. Cismetille tehdään edelleen pohjia agilityyn verkkaiseen tahtiin ja annetaan neidin kehittyä hienoksi koiraneidiksi kotikotona maalla ja minun luonani kaupungissa välillä treenaillen. Ompa Cismetin toinen omistaja väläytellyt että voisi joskus mennä neidin kanssa mätsäreihin.



Vuosi vaihtui omalta osalta yövuoroissa. Cicaro ja Caramel viettivät uuden vuoden kotikotona maalla. On parempi että koirilla on seuraa, kun ulkona jyskää ja paukkuu. Cicaro oli ainoa joka laumasta oli reagoinut paukkeeseen. Se oli hakeutunut syliin, mutta ei ollut tärissyt tai läähätellyt. Paukkeen jälkeen sekin oli täysin normaali. On mukavaa kun on paukevarmoja koiria. En kuitenkaan ikinä suhtautuisi uuteen vuoteen kevyesti koirien osalta. On ehdoton selvyys että koirat ovat tiukasti kiinni useita päiviä ennen ja jälkeen vuoden vaihtumisen. Ihmiset ovat niin typeriä että ampuvat tulitteita väärinä aikoina.



Pääsin töistä 30.12. myöhään iltavuorosta ja tytöt vaikuttivat levottomilta. Ulkona niillä oli kova kiire rantaa kohti. Pihatiellä vastaan tuli poliisiauto, joka oli tullut paikalle koiran haukunnan vuoksi. Joku naapuri oli soittanut hätänumeroon koska tytöt olivat tietenkin haukkuneet liian aikaisin ammuttuja raketteja. Kämpässäni oli verhot auki ja radio ei ollut päällä, koska en mitenkään voinut tietää että joku idjo ampuu raketteja viereisessä satamassa vuorokautta liian aikaisin. Nytpähän tiiän. Tän vuoks on aina normaalisti paettu uuttavuotta karkuun mökille.

Ei siis ihme että oli tytöillä kotona kestämistä. Äiskä ei oo kotona ja ulkoa alkaa kuulua jyskettä. Sinänsä typerää että mitä poliisit asialle voisivat tehdä ja hiljaisuuttakaan ei vielä ollut kauaa kestänyt. Malttamatonta porukkaa näinkin koirantäyteisessä asuntoyhtiössä, sanon minä. Harmittelin turhaa keikkaa ja toivotin rauhalliset yönjatkot ja poliisitkin olivat kovin mukavia ja ymmärtäväisiä. Jälkeenpäin ajatus linnassa istuvasta hampuusista vain nauratti. Minun läsnäollessa koirat olivat taas aivan normaaleita. Päätin että vien tytöt vuodenvaihdoksen aikaan kotikotiin, jotta naapureiden ei tarvitse sietää raketeille haukkuvia koiria sentään koko yövuoroani, eikä varsinkaan Cican tarvitse sietää rakettien pauketta.


Ylöjärven hartaasti suunniteltu ja odotettu, ohjelmantäyteinen reissu Savun ja Jennyn luokse peruuntui minun sairastuttuani angiinaan. Kassi pakattuna ja junalippu ostettuna oli aika vaikeaa enää jäätä kotiin sairastamaan. Koirat ovat joutuneet totuttelemaan yhteen lenkkiin per päivä, ja ihailtavan hyvin ne jaksoivat katsella neljättä vuorokautta sohvaan kiinni maatuvaa omistajaansa. Siinä ne vierellä nukkuivat, eivätkä ne näyttäneet mitään levottomuuden merkkejäkään. Tällaisia koirien olla pitää.

Cicaron hidas mutta varma dieetti on toiminut, ja se on pudottanut pian kilon pois marraskuun alusta alkaen. Lähdimme lukemasta 12,0kg ja olemme nyt lukemassa 11,2kg. Nyt kun on mahdollista juoksuttaa koiria enemmän irti, päästään varmasti pian lukemaan 11,0kg mikä on jo hyvä lukema. Ruokamäärä on todella häiritsevän vähäinen, mutta enempää ei voi antaa tai se näkyy heti seuraavana punnausmaanantaina lukemissa. Treeninamit ym. täytyy aina ehdottomasti muistaa vähentää iltaruuasta ja ruokailua on pakko vahtia tai Cicaro syö myös Caran ruuat. Tämä minun sairastumisepisodi ei kyllä nyt auttanut koirien liikuttamisen kanssa, mutta vielä me täältä noustaan!

2.1.2017

Uudet ja vanhat tavoitteet



Vuoden 2016 tavoitteet ja niiden toteutuminen
  • Cicaro 2-luokkaan ja Caramel 3-luokkaan > Cicarolla otti kiinni kepeistä, Caralla pentueesta
  • Takaaleikkaukset, hirtto ja persjättö kuntoon > Nämä saatiin oikein kivaan kuosiin
  • Oikean palkkaustekniikan käyttö suhteessa meneillään olevaan tehtävään, vaihtelevuus palkkaustekniikassa > Palkkaus muuttuu nyt tehtävän ja koiran fiiliksen mukaan ihan tuon tuosta, en jumita enää samalla tavalla tietyssä palkkauksessa kuten joskus
  • Kisanomaisia treenejä ja suunnitelmallisuutta treenaamiseen > Kisanomaisia treenejä tehtiin ja osallistuttiin myös oman seuran yhteisiin joukkuekisoihin
  • Estehakuisuutta molemmille > Tämä on parantunut sekä itseni että kouluttajamme mielestä paljon, vähän siinä sivussa kuin itsestään
  • B' Chestnutin (Jekku) tapaaminen > Yhteydenpito vaikeaa, ei toteutunut
  • Kepeille kisavarmuutta > Fluktuoi, välillä parempi välillä huonompi
  • Mentaaliharjoitukset ennen kisoja (kisajännitys kuriin) > Kävin psyykkausluennolla!
  • Suunnitelmallisuutta treeneihin > Joskus suunnittelen ja joskus en suunnittele, mutta omatoimitreenejä ainakin tulee suunniteltua tarkemmin kuin joskus
  • Itsenäistä treenaamista vähintään kerran kuukaudessa > Toteutui
  • Hieronnassa käynti riittävän usein > Toteutui


Tavoitteet vuodelle 2017
  • Cicaro 2lk ja Caramel 3lk
  • Kepit ja kontaktit kuntoon
  • Cismetille agilitypohjien tekemistä ja epiksiin osallistuminen
  • Itsenäistä treenaamista kerran viikossa
  • Pentutapaamisen järjestäminen