30.6.2017

Kisaaminen veressä


Kirjaimellisesti... Ensimmäinen kahden päivän kisareissu edessä viikon kuluttua. Lähdemme samalla testiretkelle kotoväen just hankkimalla asuntoautolla (#koirakaravaanarit). Saa nähä millanen show on edessä päin kun neljä koiraa karavaanailee ekaa kertaa ikinä. Onneks on kaks isoa häkkiä jotka voi sijoittaa autoon. Ikävä kyllä päivä ilmoittautumisen jälkeen Cara teki sen mitä olin aavistellutkin - alotti juoksunsa. Sen osalta kisat peruuntuvat, mutta Cicaro saa kilpailla kun sen juoksut ovat nippanappa ohi kisojen aikaan. 

Kerta se on ensimmäinenkin kun joutuu perimään starttimaksut takasin juoksujen vuoksi. Onneks tähänkin asiaan on tulossa sääntömuutoksia alkuvuodesta, jolloin juoksuaika ei enää häiritse kisaamista. Miulla koirat toimivat juoksuaikaan radalla samalla tavalla kuin muulloinkin, mutta kentän ulkopuolella ne nuuskii ja merkkaa jatkuvasti.

Sen sijaan toinen sääntöuudistus ei aiheuttanut riemunkiljahduksia. Cara joutuu jälleen koetukselle mediytensä suhteen. Tuntuu niin hemmetin epäreilulta. Siitä saattaa tulla pikkumaksi, eli rimakorkeus saattaa nousta jopa 50cm:iin mikä on paljon noin pienelle koiralle. Toivottavasti ikä painaisi sitä vielä hieman kasaan. Voitte muuten olla aivan varmoja että näette sään kohdalta kaljuksi ajellun Caramelin mittauksen aikaan. Otan kaikki keinot käyttöön jotta Cara saisi jatkaa medinä.

Meillä on agin suhteen ihan hyvä draivi päällä. On sellanen fiilis että sieltä voisi vaikka tulla tuloksia. Joskin meidän pitäs ihan oikeesti aktivoitua tässä kilpailemisessa. Muutama hassu startti vuodessa ei oikein tuo sitä kaivattua kisarutiinia. Olen suunnitellut kahdet kisat kuukaudessa loppukesälle ja alkusyksylle. Osa niistä peruuntuut kuitenkin kun ei mene työvuorotoiveet läpi ja tulee tärkeitä menoja. Jos näette meitä Mikkelissä kisoissa, niin tulkaa toki nykimään hihasta!

Alla videoita tältä aamulta. Käytiin tekemässä itsevarmuutta nostava helppo ja nopea ratatreeni.

video video

28.6.2017

B-pentue 1 vuotta

Paljon onnea B-pentue 1 vuotta!
B-pennut täyttää täräyttivät jo kokonaisen vuoden, joten onnea maan mainiot puppiduut!

Savusta on kasvanut moneen lajiin lupaavat pohjat omaava koiranalku, ja se on kunnostautunut tokon ja frisbeen saralla. Savu on rakenteeltaan, turkinlaadultaan, eleiltään sekä ilmeeltään kuin kopio Carasta. Aina Savun kuvia tai olemusta katsellessa siitä tulee mieleen Caramel, mikä on tietysti aivan loistojuttu. Savu sai maailman parhaan kodin.

Uuteen kotiin silloista 8-viikkoista karvapalloa luovuttaessani en voinut edes aavistaa, että se saa niin hienon kodin. Luovuin tuosta pienestä mustasta tan-merkein koristellusta karvapallosta itkun kanssa. Kun pentuja oli vain kaksi, niihin molempiin kiintyi niin kovin. Siksi valikoin sille kodin erityisen huolellisesti, sillä halusin ehdottomasti päästä näkemään kasvattia sen uudessa kodissa ja pitää yhteyttä sen omistajaan. Ollaan Savun omistajan kanssa pidetty yhteyttä todella tiiviisti ja tullaan varmasti tekemään niin jatkossakin. Olen loputtoman kiitollinen Savun omistajalle siitä, miten hienon koiranalun hän on kasvattanut Savusta.




Cismet taas on vallannut sydämiä avoimen maailmaa rakastavalla otteellaan. Se opetteli ensimmäisen puoli vuotta maalaiskoiran tärkeitä taitoja, kuten miten pysytään omassa pihassa ja kuinka ollaan yksin työpäivien ajan. Satunnaisesti sain sen lainaan luokseni kaupunkiin jossa se opetteli citykoiran tapoja ja taitoja ja tietenkin monipuolisia pohjia harrastuskoiran polulle.

Nyt vuosikkaana se on naksutinkoulutettu ja se osaa agilityn perusteita. Se on hurja leikkimään ja se palkkautuu niin leikistä, kehuista kuin nameistakin. Se on helposti motivoitavissa ja sen työskentely ei kärsi uusista ympäristöistä ja tilanteista. Se on yllättänyt monta kertaa järkevällä käytöksellään ties millaisissa tilanteissa ja tapahtumissa. Ehkä se on perinyt palan sitä Caran arkihelppoutta. Vaikka en olisi tehnyt vähään aikaan Cismen kanssa mitään, se on silti sujut kanssani missä vaan, vaikka se on vielä niin nuori. Se on rakenteeltaan, turkinlaadultaan ja ilmeiltään kuin isänsä, ja Carasta se ei ole perinyt kuin värityksen ja joitakin luonteenpiirteitä. Cisme aloitti juoksunsa 1 vuoden ja 1 päivän iässä.


Nyt kun Cismen ensimmäinen vuosi on purkissa, toivon että saan sitä useammin mukaan harrastusrintamalle. Siitä kasvoi melko raskasrakenteinen agilityharrastusta ajatellen, joten kokeillaan sen kanssa kaikenlaista uutta ja ihmeellistä, agilityä kuitenkaan totaalisti unohtamatta. Se asuu ja elää kuitenkin pääasiassa muualla kuin minulla, joten tavoitteellisen agiharrastuksen suhteen kohtaamme haasteita. Ei olisi hyväksi että tehtäisi sen kanssa agilityä vain satunnaisesti, koska agilityharrastus vaatii että koiralla pysyy riittävä kunto agilityä ajatellen - läpi jokaisen treenin. Perusteet voidaan kyllä laittaa kuntoon normaalissa fyysisessä kunnossa, ja sitten joskus myöhemmin tehdään agilityyn liittyviä juttuja tehokkaammissa, pidempikestoisissa kuureissa, kun kroppa on valmis.




Cismet on yllättänyt totaalisesti hiljaisuudellaan. Se ei hauku jos joku tulee kylään. Se ei hauku jos se kuulee ääntä jostakin. Se ei hauku jos muut haukkuvat. Se haukkuu oikeastaan vain innostuessaan ja leikkiessään ja joskus nähdessään toisia koiria. Rodut huomioiden odotin jotakin todella laajan ääniskaalan omaavaa tapausta. Vien sen luustokuviin 2-vuotiaana, jolloin viimeistään tiedetään suuntaa harrastuksia ajatellen.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyäinen siitä, millaisiksi B-pentueen osakkaat tähän mennessä ovat kasvaneet. Tulevaisuus näyttää lisää tästä parivaljakosta.



18.6.2017

Jälleennäkeminen

6 viikkoa erossa omista koirista on piiiiitkän pitkä aika. Vaan toisaalta, irtiotto koira-arjesta tekee myös hyvää ja erossaolon jälkeen osaa arvostaa laumaansa entistä enemmän.

Jos missasit, niin vietin 5 viikkoa Oseanian ja Aasian suunnilla. Koko koirakatras oli kotikotona hoidossa tämän ajan. Hoitoaika oli mennyt muuten hyvin, mutta Cicaro päätti että hän kaikessa ylhäisessä yksinvaltiaan virassaan karkaa metsään - ja tämä tapahtui ainakin viisi kertaa. Ja koska vieressä on autotie, ei tällasta karkailua voinu kattella kovin pitkään.

Sittemmin pikkumusta joutui tyytymään tuttuun ja turvalliseen remmilenkkeilyyn ja katsomaan sivusta kun muu lauma sai kirmailla vapaana. Koko muu lauma lähti toki pienen mustan mukaan karkuteille, palaten kuitenkin pian takaisin Cicaron vilistäessä edelleen metsissä. Ei se ikinä aikaisemmin noin ole karkaillut, joten mitä lie pienen koiran päässä liikkunut kun on lähtenyt pitkille retkille. Liekö minua etsinyt. Reissun jälkeen oli niin tivakka työviikko pitkine päivinensä että päätettiin yhteistuumin että koirat on vielä lisäviikon hoidossa. Kylläpä oli yhtäkkiä päivät tyhjää täynnä kun ei ollu koiria kämpillä!

Jatkukoon arkinen aherrus treeneinensä, kisoinensa ja lenkkeinensä. Luvassa on tälle kesälle tuttuun tapaan ainakin mökkeilyä, koirakavereiden näkemistä (esim. Savu ja Jenny) ja kisareissuja.