3.5.2016

Tiineyden seuranta

Tiineysviikko Paino (kg) Vyötärönympärys (cm)
1. viikko 13,8 42
2. viikko 14,1 42
3. viikko 14,4 43
4. viikko 14,2 43
5. viikko 14,9 44
6. viikko 15,2 45
7. viikko 15,9 48
8. viikko 16,7 51
9. viikko 16,9 51

Uskoisin että jotakuta muutakin kuin minua kiinnostaa seurata Caran tiineyttä. Koiranhan ei varmaksi voi sanoa olevan tiine, ja ensimmäisiä merkkejä nähhään mahdollisesti vasta viikkokausien kuluttua, mutta siitä huolimatta alan dokumentoida asiaa tänne talteen ja muistoksi.

Dokumentoin tiineyden etenemistä tässä samaisessa postauksessa laittamalla tänne aina tiineysviikon vaihteessa koiran painon, vyötärönympäryksen sekä sivukuvan. Tiineys lasketaan alkaneeksi ensimmäisestä astutuksesta eli maanantaista 25.4.

Vaaka ei taida antaa aivan varmoja lukemia, mutta kehityssuunnan sillä kyllä voi päätellä.

7. vrk
Ennen astutusta Cara sai ensimmäisen tiineyteen liittyvän loishäätönsä, Drontal Comp -nimisen valmisteen. Ennen astutusta lauma on madotettu ja tietenkin rokotettu säännöllisesti. Vähäisetkin koirapuistoissa käynnit lopetettiin tartuntatautien pelossa pentupuuhien ajaksi. Ensimmäisellä viikolla ei tiineyden oireita ollut tietenkään vielä nähtävissä. Heti astutuksen jälkeen boostasin ruokintaa snadisti muutaman päivän ajan. Koira ei eronnut käytökseltään normaalista lainkaan.


14. vrk
14. vrk
Toisen viikon aikaan ruokinta, liikunta ja koiran käytös olivat kaikki entisellään. Toiset koirat nuuskivat nyt Caraa tarkemmin, aivan kuin ne haistaisivat tiineyden.


21. vrk
Kolmannella viikolla närästi pahoin, ja ruohoa natusteltiin ulkona paljon. Ruoka maistui kuitenkin entiseen tapaan eikä pahoinvointiakaan ollut. Hetkittäin käytös vaikutti huomionhakuisemmalta ja koira normaalia väsyneemmältä, mutta helteillä lienee osuutta asiaan.


28. vrk
28. vrk
Neljännellä viikolla koiran nisärivistöt vaikuttivat hieman selkeämmin erottuvilta, käytös edelleen huomionhakuiselta ja ruuan tavoittelussa koira oli jokseenkin hanakamman oloinen kuin normaalisti. Kuppi tyhjeni siis normaalia nopeammin ja musta kirsu oli kerjäämässä naposteltavaa tiheämmin. Muut koirat nuuskivat Caraa ja Caran hännänalusta kiinnostuneemmin. Minkäänlaista vuotoa ei ole näkynyt tähän saakka.


35. vrk
Viides viikko sisälsi armotonta googlailua, jatkuvaa epätietoisuutta, arvuuttelua ja kyselijöille vastaamista että no onko se nyt tiine vai ei. Välillä tuntui että ihan selkeesti se on tiine ja kohta taas ettei se varmasti ole tiine. Ihan samanlaista tämä oli Saninkin kohdalla. Koirahan kerjäsi edelleen hanakasti, ei ollut lainkaan pahoinvoiva, se oli rauhallinen ja seuraili lenkeillä paljon perässä. Huomiota se haki normaaliin tapaan. Selällään rentona ollessa vatsalla tuntui "pennunmuotoinen" kyhmy joka vaihtoi paikkaa ja myös pientä muljahtelua. Nisät olivat selkeästi punakat ja ehkä hitusen normaalia karvattomammat ympäriltään. Vatsa oli selkeästi turvakka, mutta ei selkeästi seisoma-asennossa roikkunut mistään. Se oli vain timmimpi ja kokonaisuudessaan ehkä normaalia suurempi. Ehkä Caralla on hyvät vatsalihakset jolloin tiineys ei näy niin selkeästi, ja ehkä pitkällä rungollakin on osuutta asiaan. Tuttuja fiiliksiä tässä varmaan samoilla jännäviikoilla kärvistelijöille. Ruokamäärää lisäsin vähäsen.


42. vrk
42. vrk
Heti kuudennen viikon alussa koiran nisänympärykset alkoivat kaljuuntumaan ja täyttymään.  Havaitsin myös kirkasta vuotoa koiran takapäästä useana päivänä. Koiran ruokahalu on aivan mieletön. Sen ajatus on koko ajan ruuassa. Se imuroi kaikki muruset lattioilta, kerjää ihan jatkuvasti, kirmaa heti keittiöön kun alan kolistella ruokakuppeja ja mökillä se kurotteli toistuvasti ulkona grillin päällystä kun sieltä haisi grillipihdit. Namia kädestä annettaessa se meinaa syödä näpit. Jälleen olen lisännyt ruokamäärää vähäisesti. Nisänympärykset olivat jälleen selkeästi kaljuuntuneet alkuviikkoon verrattuna ja vatsa tuntui ja näyttikin pömpöltä koiran seistessä ja selällä ollessa. Pari kaveria on tokaissut että koira on selkeästi pyöreämpi kuin normaalisti. Maanantaina madotin koiran toistamiseen. Kuivaruokaa tuskin alan syöttämään, koira kun saa kaiken tarvitsemansa raakaruuassa, jonka suhteen kuitenkin teen hienoisia muutoksia loppukolmannekseen. Tai, jos löydän jonkun korkeaenergisen, riittävän laadukkaan koiran kuivaruuan niin pentujen ruokintaa ajatellen kuivaruoka voisi olla hyvä lisä. Koira tuntuu olevan jotenkin yllättävän energinen tiineyspäiviin nähden. Loppuviikosta kaikista nisistä erittyi kevyesti kokeilemalla maitoa. Nisät ovat myös jatkaneet kasvamistaan.


49. vrk
49. vrk
49. vrk
Seitsemännellä viikolla maha on edelleen kovin huomaamaton viikkoihin nähden ja epävarmuus kalvaa edelleen. Selällään köllötellessä keskivatsa näyttää ja tuntuu suurelta ja turvakalta, mutta vatsan alalinja ei ole muuttunut. Varasin myös ajan tiineysröntgeniin joka on 21.6. Tiineysröntgen antaa minulle lopulta tiedon siitä, onko koira tiine ja montako pentua on tulossa. Alkuviikosta koira läähätteli normaalia enemmän ja lenkeillä se katsasteli pariin otteeseen takapäätään kohti. Koiran ennen niin ketterä syliinhyppy-temppu on nyt melko vaivalloista. Koiran ilme ja olemus on muuttunut apaattisen lauhkeaksi, tyytyväiseksi. Se kuitenkin jaksaa lenkkeillä ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Ostin 3kg säkin Brit Care Puppy -ruokaa, jota sekoittelen Caran ruokaan vähitellen. Toivottavasti tuo on ihan hyvä ja sopiva sapuska, aikaisempaa kokemusta itselläni kun ei tuosta ole.


56. vrk
56. vrk
56. vrk

Kahdeksannen viikon puolivälissä, tiineysvuorokausilla 52, hiippailin yövuorosta kotiin ja iskin tapani mukaan kädet Pömppiksen mahaan - tunsin selkeitä pieniä potkuja ja liikettä molemmilta puolilta vatsaa. Voi kuinka minä rakastan niitä potkuja, ne ovat tiineydessä kaikkein parhainta. Taisi siinä pari ilonkyyneltä helähtää poskelle. Halasin koiraa ja menin nukkumaan iloisempana ihmisenä ja olin viimein täysin vakuuttunut siitä, että meillä todella odotellaan pentuja!!


63. vrk
63. vrk
63. vrk
Yhdeksännen viikon alkaessa näkyy todella se että koira on rauhoittunut. Muun lauman riekkuessa siellä täällä mökillä Cara säästeli askeleitaan ja vaapotteli perässä rauhallisena. Toki se vielä kirmaili muun lauman kanssa muka-saaliin perään, mutta yleisolemus oli hyvin seesteinen. Cara ei mielellään loiki sängylle, sillä vatsa vaikeuttaa liikkumista. Ruokailun jälkeen meinaa närästää ja koira läähättelee usein suupielet hymyssä, tulevan emokoiran rauhallisuutta huokuen. Potkuja tuntuu vähän joka laidalla mahaa ja muutama potku näkyy jo ulospäinkin. Nisät kasvattavat vielä kokoaan. Mitään vuotoa ei ole näkynyt mutta koira pissailee tiheämpään. Su-iltana sirkkelöitiin pentulaatikko ja kasasin sen vielä samana iltana. Ei IKEAssa sentään myydä kasattavia pentulaatikoita, hah. Keräsin vielä samoilla puhteilla kaiken synnytykseen tarvittavan kasaan ja valmistelin kaiken aivan valmiiksi. Alkuviikolla haen vielä viimeiset puuttuvat tarvikkeet kaupoilta. Pömppis ottikin jo testiunet pentulaatikossaan. Jospa se kelpaa.

Yhdeksännen viikon loppupuolella pentujen liikkeet näkyvät selkeästi ulospäin, ja pentujen ollessa aktiivisimmillaan koko maha muljuaa eri suuntiin. On hassua että pennut ja niiden pienet potkivat jalat voi jo tuntea noin selvästi. Niin lähellä ja silti niin kaukana! Cara vaapottaa perässä lenkeillä, ja kotikotona käydessä pihalla irti ollessa se etsiskeli kivenkolosta pesää pennuilleen. Se läähättelee paljon ja hengitystaajuus on kohonnut. Kaikkein kreiseintä oli kun tajusin lauantaiyönä kuulevani kaikessa hiljaisuudessa pentujen hyvin nopeasti takovat sydänäänet kun asetin pään Caran vatsalle. En tiennyt että ne voi kuulla paljain korvin, joten löydös yllätti täysin ja sai söpöstymään ihan sulaksi vahaksi. Pentujen potkiessa kuului myös tumahduksia. Cara odotutti pyhien ylitse ennen kuin laski viimein lämpönsä 36,9 asteeseen sunnuntai-iltana. Maanantai-aamuna lämpö oli heti aamusta 36,5, ja alkuillasta jo 37,4. Maanantai-iltana koira läähätteli ja vaihteli asentoaan jatkuvasti ja petailikin vähäsen. Ruoka sille edelleen maistuu ja voi olla että se ei täysin syömättömäksi ala laisinkaan. Me on tehty nyt parina päivänä vain lyhyitä ja rauhallisia lenkkejä tässä aivan lähiympäristössä, mammakoiran tahtiin.

Seuraava postaus kertookin jo pentujen saapumisesta maailmaan, joten tämä postaus oli sitten tässä. Tässä on minulle itselleni hyvin seikkaperäiset ja viikkokohtaiset tiineyden seurannan tekstit tallessa tulevaisuutta ajatellen, ja toivon että moni muukin hyötyy näistä.

15 kommenttia:

  1. Tsemppiä tulevaan :) Jään mielenkiinnolla odottelemaan :)

    VastaaPoista
  2. Hippu oli kovin kiinnostunut muovipussista ja hyvä että sitä sai siltä pois :D uusia vermeitä käytiinkin jo esittelemässä kylällä, kaikki olivat sopivia :) kiitos kirppiskaupoista, oli mukava tavata ihanat koirasi jotka olivat kerrassaan hurmaavia neitejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, oli kiva tavata! :) Ja huippujuttu että tarvikkeet oli sopivia!

      Poista
  3. Hahaa, ihan selvästi sammakonkutu kuplii jo! Tai sitten olen ylipositiivinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman antaa vaaka eri lukemia, jospa ei sentään ole 300 grammaa viikossa koira lihonut. :D

      Poista
  4. Anonyymi5.6.16

    Eikö 5-vuotias ole mielestäsi riskialtis ensisynnyttäjä? Itse en henk.kohtasesti ryhtyisi moiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se alkaa yläikäraja olla koiralla ku koiralla. Eipä tiinehtyminenkään ole enää yhtä varmaa kuin kolmivuotiaalla. Mutta mieluummin hieman yläikärajanarttu ku liian nuori, jonka mahdolliset sairaudet eivät vielä edes näy ja koira muutenkaan ei vielä ole kehittynyt loppuun saakka luonteen osalta. Hyväkuntoinen, aktiivisessa käytössä oleva, terve koira jonka suvussa ei lisääntymisvaikeuksia ole niin mikäs siinä. En kokenut itse liian suureksi riskiksi vaikka viimesiä hetkiä viedäänkin.

      Poista
  5. Anonyymi11.6.16

    Miksi et ultrassa käytä? :) Tsemppiä teille, toivottavasti on pikkupaimenia tulossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vastaus toisesta postauksesta: "Turha tässä vaiheessa enää ainakaan viedä kun pennut eivät ultrassa enää näkyisi. Aikaikkuna ultran suhteen kun on varsin kapoinen. Ultra on epävarma ja hyvin karkeasti suuntaa-antava, joten sillä saa lähinnä selville vain sen että onko narttu tiine vai ei. Pentujen lukumäärää sillä ei selville saa. Ruokintaa, madotuksia ja kyselijöitä ajatellen olisi tietysti hyvä tietää mahd. aikaisessa vaiheessa että onko koira tiine vai ei, mutta mennään taas perinteisesti tiineyden oireita seuraillen. Ultran varmuutta heikentää vielä se että jos koira onkin hedelmöittynyt vasta monta vuorokautta ensimmäisestä astutuksesta (josta tiineyttä silti aina aletaan laskea), niin ultrassa ei välttämättä näy mitään. Carallakin uros oli viikon ajan, joten vaikka valvottuja nalkkiin saakka menneitä astutuksia oli parin päivän välein kaksi, voi aikaikkuna silti heittää myöhemmäksi kuin luulisi. Käytän koiran mieluummin tiineysröntgenissä. On tärkeämpi tieto saada tarkka (tai ainakin huomattavasti tarkempi) tieto pentujen lukumäärästä kuin tieto siitä, onko koira tiine vai ei."

      Poista
    2. Anonyymi11.6.16

      ultrakaan ei kuitenkaan aina kerro koko totuutta asiasta. Vaikka siellä näkyisi, että tiine on, voi sitten tullakin ylläri että ohops, ei ollut tiine. Näin kävi tuttuni koiralle. en ole kasvattaja enkä sen kummemmin ole asioihin perehtynyt, mutta ymmärsin, että ne pentujen alut mitä ultrassa näkyy voivat jotenkin 'imeytyä' vielä pois? En tiedä ymmärsinkö oikein.. =D
      JA myös olen kuullut, että ultrassa käytetty narttu ja on sanottu "tukevasti tiine, monta pentua on tulossa" ja sitten onkin syntynyt vain yksi. Röntgen on tietty varmempi : )

      Poista
    3. Kuvantamistutkimuksista ultra nimenomaan on epätarkka. Ja pennut tosiaan voivat mennä kesken missä tahansa vaiheessa tiineyttä, tosin koirilla tämä ei ole kovin yleistä. Tiettyyn tiineysviikkoon saakka pennut vain absorboituvat kohdun seinämästä pois takaisin emon ravinnoksi. Toisaalta ultran vahvuus on se että siinä pentujen liikettä ja vointia voidaan tarkastella paremmin kuin röntgenillä.

      Poista
  6. Anonyymi13.6.16

    Eikö pentujen odotettu syntymä aika ollut 26.6.2016, mutta röntgen on 21.7? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HAHAHA, yliaikapentuja tiedossa... xD Korrrjataan....

      Poista
  7. Oho! Multa on mennyt aivan ohi tämä! Toivottavasti siellä jotain elämää olisi, tsemppiä!

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.