28.9.2013

Mission (Im)possible





Harvoin näin pitkään täytyy miettiä, mitä kirjoittaisi blogiin. Toisaalta tuntuu että on hirmuisesti mitä raportoida, ja toisaalta ei ole oikein mitään. Pahoittelen jo valmiiksi hataraa tekstiä, joka rönsyilee sieltä sun täältä. Ensimmäiset 5 kuvaa ovat btw kotoa kesän lopulta. Kiksu on syönyt kohta 5 kokonaista päivää lääkkeitänsä, ja korvasta hävisi punaisuus ja kivut jo parissa päivässä. Tujut on rohdot, ja hyvin onneksi tepsivät. Toivotaan nyt, että jäisi ensimmäiseksi ja viimeiseksi korvatulehdukseksi tämän lauman sisällä ikinä.

Lääkkeenlaitto on onnistunut hienosti, vaikka koira kiertelee aikansa ennen kuin antautuu lääkittäväksi. Koirat ovat syöneet Cican korvatulehdusepisodista saakka pelkästään lihaa. Vain parina ruokintakertana olen vanhasta tavasta ripsauttanut muutamia nappuloita kippoon. Ja nappuloista kun puhun, tarkoitan entisiä aina meillä toimineita HHC:n kana-riisi nappuloita. Uutuusnappulat annan siskolle ja Auroralle, jospa heistä toinen osapuoli niitä söisi eikä tulisi mitään oireita. Mä nyt edelleen luulen että tulehdus johtui uusista nappuloista, joten en uskalla niitä enää syöttää ollenkaan.

Lauman kanssa valloitettiin luontopolku, ja siitä reissusta lisää heti kun saan kuvat kuriin. Mätsäreitä on ensi kuussa tulossa peräti kahdet, ja toisessa mätsissä on temppuluokka! Sitä odottelemme erityisen innolla, ja esitämme siellä vissiin Caran kanssa yhden uusimmista tempuistamme.
Joku kommentoi kuvanlaatuamme, että miksi se on muuttunut niin kehnoksi. En tiedä, täytyy sanoa. Kässään kuvat edelleen niin kuin ennenkin, mutta kuvista tulee nykyään todella rakeisia. Pitää tässä katella missä ongelma on kunhan jaksaa. Kiitos kuitenkin kun raportoitte aina tämmösistäki tekijöistä niin osaan tehdä asialle jotakin.

 

Kävimme Ponderan koiratapahtumassa aiemmin tällä viikolla, ja otin sinne Cican ja Caran messiin kattelemaan menoa. Ponderassa oli hyvin tokopainotteisesti esittelyssä koiramaailman juttuja. Käytiin osallistumassa arvontaan ja saatiin pari flaijeria matkaan. Lisäksi tytöt sai säädettävän heijastimen ja siansaparopussin. Kojuja olisin silti kaivannut paikalle enemmän.

Ponderasta lähtiessä nappailtiin fotoja, inspiksenä syksyn värit ja kaunis kuja.

Pirhana, niitä tulee lisää ja lisää vaan!
Mokomatkin stalkkerit! Stalkataan niitä takas.
Muutama uusi lukijakin meille on ilmestynyt, tervetuloa seuraamaan paimenten laumaa!


Le mi in. LE MI IN!!
Mission going to BARF: hiiva oli eka ja vika tikki;
saldona tänään Maukas-aterioita 6,5kg edestä.
Koetapa pysyä perässä, punakorva!

Ärähdys.

Järähdys.

25.9.2013

Eläinlääkärikäynti

Tulehtunut korva.
Kiksun korva alkoi oireilemaan lievästi torstaina 19.9. Koira ravisteli päätään ja piti korvaansa välillä hieman alhaalla. Kurkkasin korvaan, ja siellä oli aavistus punoitusta ja eritettä. Tuumasin, että katselen lähteekö alkava tulehdus kotikonsteilla, joten kävin ostamassa apteekista korvanpuhdistusainetta ja putsailin eritteitä korvasta.

Perjantaista lauantaihin mennessä korva muuttui aavistuksen ärhäkämmäksi ja eritettäkin oli enemmän, mutta koira antoi edelleen putsata korvaansa hyvin. No, päätin että jos tämä tästä enää pahenee yhtään eikä kotihoito auta seuraavanakaan päivänä, kurvaamme eläinlääkäriin. Sunnuntaina korva oli entistäkin ärhäkämpi ja eritteisempi, joten varasin ajan eläinlääkäriin maanantaille. Suosimani elläasema ei ole auki sunnuntaisin, ja Tuhatjalkaan en vie koiriani, joten ei auttanut kuin odotella seuraavaan päivään. Sunnuntai-iltana yritin taas puhdistella korvaa, ja nyt Kiksu arastikin korvaan koskemista paljon, ensimmäistä kertaa tämän 4 päivän aikana. Oli kamalaa odotella seuraavaan päivään, kun koira oli selkeästi jo kipeä, mutta lauantaina korva näytti vielä niin lupaavalta, että päätin siksi odottaa.

Cicalle määrättiin Canofitea ulkoisesti
ja Nizoralia sisäisesti.
Menimme siis ellään. Siellä ell katsoi ensin terveen korvan ja otti sitten näytteen syvältä kipeästä korvasta, mikä ei tuntunut Cicasta ollenkaan kivalta. Reppana huus ja rimpuili ku sattu tietysti. Ja ei varmasti saaneet enää ellät koskea sen jälkeen korviin, väisteli koira kyllä hyvin tarkasti tuon ikävyyden jälkeen. Ellä tuli hetken päästä takas ja totesi että Kiksulla on ärhäkkä hiivatulehdus korvassa. Kiksu sai vielä kipupiikin, kun korva oli niin kipeä.

Tjaa-a. Mitähä tähän nyt sanos. En oikein osannut odottaa tällaista, eikä korvan erite edes haissut miltään hiivaan viitaten. Eikä meijän koirilla oo koskaan ikinä ollut korvatulehdusta, tämä oli nyt ensimmäinen laatuaan. Syitä aloin miettimään samantien. Ympäristönmuutos äskettäin - kyllä. Ruokintamuutoksia äskettäin - itse asiassa, kyllä.

Kulutin koko maanantai-illan lueskelemalla hiivasta ja siitä, mikä sen aiheuttaa. Muutaman tekijän löysin, ja saattaapa olla että tämä lauma siirtyy täysin barffille, kun sitä ajatusta on kypsytelty jo näinkin pitkään.

Nyt elläkäynnistä on jo pari päivää, ja Cican korva ei enää ole punainen eikä kipeä. Lääkkeenannot korvaan ovat onnistuneet hyvin, vaikka toisin pelkäsin ellässä käynnin jälkeen - siellä lääkkeen laittaminen kun oli melkoista taistelua. Sanoin ellälle, että kotona onnistunee paremmin, ja oikein arvasin. Kiksu voi nyt selkeästi paremmin, ja se on pääasia. Tytöt ovat nyt syöneet pelkkää lihaa maanantaista lähtien. Jos muillakin on kokemusta koiran hiivailuista, kertokaa ihmeessä.

22.9.2013

Arvonnan voittajan julkistus

Hau-Hau Championin arvonnan uutuusruoan onnellinen voittaja on... vaan enpäs kerrokaan tässä.
Katso video arvonnan suorittamisesta, niin tiedät kuka on voittaja!


Arvontaan osallistui yhteensä yli 50 osallistujaa.
Sähköposti oli paikoin aika tukossa... :)

21.9.2013

Liebster blog

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin.

Kiitos bloggaajalle Riikkah Liebster-tunnustuksesta!


Meidän tunnustuksen saavat tällä kertaa...

Aussienblogi
Kotivaliot
Pienipiski
Suippokuono
Lifeishopefull


Harrastuksista korviin

Sääkatsaus: Sataa lievästi.





Kävimme heittämässä iltalenkin edellä mainitussa säätilassa. Mukavan raikasta, oikeastaan. Tuumasin kirjoitella tämän viikon tapahtumista nyt, kun tässä on kerrankin aikaa. Otettiin eilen, perjantaina, itsenäinen irtovuoro hallille ja aksailtiin räkänokan ja hänen koiransa Kodan kanssa.

Sain ohjata Kodaakin välillä, kun flunssaa poteva räkänokkatoverini ei jaksanut kirmailla niin kuin minä *KOPKOP* terveenä jaksoin. Väsytin siis 2,5 koiraa yhen tunnin aikana.

Olin käynyt aamulla normaalia pidemmän aamulenkin, joka ei kuitenkaan ylittänyt edes 3 kilsaa. Silti tyttöjä piti herätellä treeneissä, meinasivat olla muissa maailmoissa ja keinonurmella samaisessa kohdassa oli aina joku mielekäs tuoksu. Oli vissiin jonkun koira kusassu eikä ollu ohjaaja viittiny tai älynny siivota... No, ottakaamme arvon kusläekkä häiriötekijänä. Otettiin 10 esteen rataa, jotka numeroin tällä kertaa räkänokan kehoituksesta, kun vikisin miten en muista juuri suunnittelemaani rataa kuitenkaan ulkoa. Numerointi jelppas vähän, vaikka eipä siinä paljoo kerenny katella mitään numeroita.

Jaakotellaan vissiin.
Kiksulla oli tänään huikeet loikat, vähän samaa luokkaa mitä kotona kesällä oli. Pituutta hypyissä piisas, ja ilmavaralla mentiin. Kiksun kanssa saatiin muutaman toiston jälkeen nollarata. Kiksu hyppäsi 35-40cm kokoisia esteitä, Cara 45-50cm kokoisia esteitä. Juoksupöksyä kuitenkin hormoonit häiritti, joten se nuuhkutteli vähän turhan paljon omissa maailmoissaan itelleen poikakaveria keinonurmesta. Ei muute löytyny... on se jännä. Cara oli ihan jees oma ihtesä, pikkusen ois sekin voinu paremmin olla kuulolla. Meinas räkänokan nakkimakkarat kinostaa enemmän ku minu mikrossa lämpätyt lihispullat. Tokasin siinä sitte Caran seuraillessa räkänokkaa, että miun pittää vissiin juosta rata keskenäni ku ei oo koiraa. Caran kans ei saatu nollarataa varmaan 6. toistollakaan, joten luovutin kun en enää jaksanut juosta. Ei jääny ku yhestä rimasta tai esteen väärän puolen ylittämisestä aina kiinni.

Nyt ois sitä vauhtia.
Tänään käytiin n. 4km mittainen päivälenkki luontopolun uumenissa. Juostiin suurimmaks osin, ja veto-käsky toimi yllätyksekseni niin hyvin, että etenkin Cara nakkas täyden vetovaiheen päälle kun vain käskytin sitä. Sai juosta aika huikeeta vauhtia mutaisen kivikkoisen juurakkoisessa maastossa, vaan eipä kompuroitu. Aika vinkeetä ois testailla enemmänkin Karssin kans canicrossia. Vaan siihenkin pitäis taas olla ne oikeen kokoset vetovaljaat jos meinais kunnolla harrastella. Veto/juoksuvyön vois ompasta itelleen pienellä vaivalla. Ainiin, haluaisin myös kokeilla pk-lajeista hakua ja jälkeä. Silleen kunnolla.

Asiasta seuraavaan, Kiksulla on korvatulehdus. Olen pari päivää puhdistellut sen korvaa korvanpuhdistusaineella ja vanulla, mutta jos ei hellitä huomennakaan niin käydään ellässä hakemassa rohtoa. Huomenna menemme paimenten kanssa 12 aikaan alkavaan Pondera-koiratapahtumaan, ihan vain turistiksi. Lisäksi huomenna ratkeaa HHC:n arvonta, ja arvonnan valtuutetut suorittajathan ovat tietysti Cicaro ja Caramel itse.

Koda.
Koda putkeeen.

Putkeen putkeen putkeen.
Kekekepit eivät tänään tuottaneet erityistä menestystä.
Hold... Stilll...

Takaakierto.
Kodan luona kylässä kattomassa leffaa aksan jälkeen. Värejä en jaksanu normalisoida.

17.9.2013

Hau-Hau Champion uutuusruoat

*Maiskis*
Heti alkuun kiitoksemme Hau-Hau Championille, kun lähetitte meille uutuusruokianne. Opiskelijabudjetilla elävälle koiraihmiselle tämä oli mukava yllätys, ja paimenet maistelevat mielellään uusia herkullisia makuja, kun suunsa ovat jo valmiiksi tottuneet HHC:n ruokaan.

HHC:ltä on ilmestynyt pari uutuusruokaa, Superpremium Kana-Peruna ja Superpremium Lohi-Peruna, joista kerron seuraavaksi tarkemmin.

Kana-peruna sisältää 26% proteiinia, 16% rasvaa. Nappulakoko on mielekäs, keskikokoisellekin koiralle sopiva ja tuoksu on keskinkertaisen voimakas. Vilja on korvattu täysin perunalla, maissilla ja omenalla. Tämä ruoka ei sisällä ollenkaan maku- tai säilöntäaineita, muuntogeenisiä ainesosia eikä väriaineita! Testimaistajat söivät maistiaiset innolla loppuun. 12kg säkin hinta on 49.90e.

Lohi-peruna sisältää 24% proteiinia, 14% rasvaa. Nappulakoko samaa luokkaa kuin Kana-perunassa, mutta nappuloiden muoto on kolmiomainen pyöreän sijaan. Tuoksu aavistuksen voimakkaampi kuin Kana-perunassa. Tämä ruoka sopii myös herkkävatsaisille koirille. Vilja on korvattu Kana-perunan tapaan perunalla, maissilla ja omenalla. Testimaistajille Kana-peruna maistui arvatenkin paremmin, lohi ei ole koskaan ollut meidän lauman suosikkiaines. Mutta maistiaiset hävisivät silti kupista! Erityisplussa säkin kansikuvalle... :) 12kg säkin hinta on 49,90e.

video
Maistajaryhmä! Niin nannaa että pitää siskolta ryövätä. 
Maistissa Kana-peruna.

Mitäs sanoisit, jos saisit itsekin maistiaiseksi koirallesi Hau-Hau Championin uutuusruokaa? HHC lupasi lähettää blogini arvonnan voittajalle palkinnoksi samaa uutuusruokaa mitä me saimme maistiaiseksi laumallemme. Pistetään siis pystyyn arvonta, jonka osallistumisaika päättyy su 22.9.2013. Arvontaan osallistut yhdellä arvalla kommentoimalla nimesi ja sähköpostiosoitteesi tämän postauksen kommenttikenttään, ja toisen arvan ansaitset mainitsemalla linkin kanssa tästä arvonnasta omassa blogissasi! Anonyymitkin voivat osallistua, kommentointioikeudet ovat kaikilla. Huomioithan, että tarkistan kommentit ennen kuin julkaisen ne, joten kommenttisi ei tule näkyviin samantien.

ONNEA ARVONTAAN!!

16.9.2013

Nimetönnön

Kolme viikkoa sinne tai tänne, indeeed? Eli muutama otos kesäloman viimeiseltä reissulta M-niemeen M&K:n kanssa. Kuvat kertonevat eniten...

Can't u see, can't u see, ticking ticking everywhere, oh look! There's too...
Karssibaaaaan ja pystykarvaperse.
Voda oli kylymee.
En tullut tänne uimaan, tulin tänne kastumaan.
Stuck-frozen herd afraids not. 
Still wondering how on earth it focused right.
Vino horisontti!1! :)
Överrrb Hampoulous.
Ja ihan nykyhetkeen liittyen, alettiin eilen opetella Kiksun kans selkätemppua. Pari kertaa osasi matalalta korkeudelta hypätä kyytiin, vaan horjui vielä paljon. Ja tehtiin tänään aamulenkillä mallikkain oravaohitus hetkeen! Koirat äkkäs taas oravan puussa, ja samantien ku tajusin sitä seuraavan normaalin tilanteen kun molemmat paimenet kiljuvat kurkku suorana, lähdin päättäväisesti reippailemaan eteenpäin. Ja tilanne oli ohite. Garmeet gehut päälle ja aamulenksu sai jatkua tavalliseen tapaansa.

Ja uusi runko on saapunut postissa, ja saan sen käsiini ilmeisesti huomenissa. Ja postissa saapui myös iloinen lähetys, josta kerron lisää myöhemmin... 

12.9.2013

Itsenäinen agilityvuoro

Ostettiin toverin kanssa itsenäinen treenikerta M&M-hallille, ja kerrankin saatiin videomatskua treeneistä! Kiitos Mantille.



Puolen vuoden tauko kunnon aksasta, ja tytöt toimi yllättäen tosi näppärästi! Itelläni sen sijaan on taas paljon korjailtavaa ja asioita joihin keskittyä. En saisi edelleenkään sanoa hyppy-käskyä, sillä se sekoittaa koirien hypyt. Enkä saisi edelleenkään jarrutella esteille, koska koirat jarruttavat myös samantien takiani. Irtoaminen on seuraava teemamme, ja siihen ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan hyviä harjoitusvinkkejä. Eksyn varmaan tämän postauksen jälkeen Googlen ihmeelliseen maailmaan, vaan vinkit silti tervetulleita.

Suoriteltiin ensin esteitä yksittäisenä, jonka jälkeen suunnittelin hieman huolimattomasti radantynkää, joka muuttui jatkuvasti. Pitäisi suunnitella huolellisemmin, sillä ei kisoissakaan ratoja muutella mielen mukaan. Ja kun rata ei ole aivan varmana päässä, tulee tehtyä ihmeellisiä ohjauksia... 

Nno, yksittäisiä itsenäisiä agilityvuoroja tämä syksy, ja katellaan sitten keväällä ohjattuihin. Ja jos niitä möllejä sattus kerrankin lähemmäs ku 200km päähän niin sinneppä sitten. Virheitä tulee edelleen lyhyilläkin radoilla ja kepit ja keinu eivät vielä ole täysin valmiita, mutta kisan tuntua pitäisi silti saada!

10.9.2013

Tulipa taas aika

Kiksunkin juosta. Cara seurannee perässä parin kuukauden kuluttua. Tässä suunniteltu jo muutama päivä että miten olisi järkevintä harrastaa agilityä tämä syksy. Ostaakko yksittäisiä kertoja hallille vai treenata kuukaudeksi tai useammaksi ostetulla itsenäisellä treenioikeudella. Onneksi juoksuinen narttu saa treenata juoksupöksyt jalassa, joten syysjuoksuilut eivät haittaa harrastamista - ellei sitten keskittymiskyvyn puuttumisena.



Partsi on mielettömän messevän metkan mukava mesta, jossa voi bongata aina-niin-kiehtovia-oravia. Cara ei muuta tekisikään kuin istuisi partsilla samalla kohalla ja tuijtottelisi lähipuiden oravakantaa. Lenkeillä näkyy aina vähintään yksi orava per lenksu, ja koirapuistossa ensimmäiset puolituntiset kuluvat niska vääränä oravia toljotellen. Niitä vilisee tällä alueella, mikä ei ole mukavaa noin saalisviettisen koiran kanssa. Alussa Caran puihin tuijottelu oli ihan hauskaa, mutta nyttemmin se lähinnä ärsyttää. Cica kiinnittää huomiota oraviin vähemmän. Toleranssia odotellessa...

Voisin harkita siivoamisen jälkeen elukoitten tassukarvojen trimmailua. Ja Caralta muuten läks mahakarvoja, kun kirjotin aikaisemmin kuinka syyhyttäs leikellä niitä. Nytpä neiti on tiputtanut turkkinsakin kyllä niin lahjakkaasti, ettei trimmailuja juuri huomaa. 

Ai, ja minkä videon erehdyin katsomaan Romanian katukoirien kurjasta tappotuomiosta. Näen ja kuulen sen koirareppanan varmaan vielä unissanikin. Sanonpahan vain, että ihminen on eläimistä ehdottomasti julmin ja se, joka joutaisi pois planeetalta vielä jonain päivänä kaikkea pahaa aiheuttamasta. Samanlainen tuskainen kuolema heille jotka kiduttavat ja aiheuttavat ylimääräistä kärsimystä viattomille nassukoille.

7.9.2013

MUSH-kampanja

© MUSH
MUSHilla on meneillään kampanja, jonka kautta jokainen voi hakea itselleen pienellä vaivalla ilmaisen MUSH B.A.R.F. Vaisto-koiranruokanäytteen!










Hae ilmainen MUSH-ateria lähimmästä niitä myyvästä liikkeestä: http://www.mushbarf.com/fi/eform/submit/ilmainen-ateria

Tai tee postaus ja kerro sinäkin lukijoillesi tästä mahdollisuudesta ja ansaitse toinenkin ilmainen MUSH-ateria: http://www.mushbarf.com/fi/onko-sinulla-blogi

6.9.2013

Kotiaksailujen tsekkaus

Warning: Pitkää agilitytarinointia tulossa, jäsentääkseni lähinnä omia ajatuksiani! Voi olla puuroista luettavaa, jos ei treenipostaukset kinosta.

Tästä lähdettiin tänä kesänä kotona.
Avustuksen tarve 10.
Koska työharjoittelu on alkanut, ja olemme muuttaneet Kuopioon, voinemme sanoa kesän virallisesti loppuneen. Nyt olisi hyvä hetki tarkastella kesäksi asettamiamme harrastustavoitteita kriittisesti. Alkukesästä treenimotivaatio oli kaikilla paitsi laumanjohdolla nollassa. Ohjatuissa treeneissä kesän alkuun saakka paimenet olivat energiaa täynnä, aina valmiita treenaamaan. Vaan mitä tekevät paimenet, kun saan muutettuamme pystytettyä kämäselle kotonurmelle kotiesteemme ja kesä kotiaksan parissa voi(si) alkaa?
"Äiskä mikä tuo on, voiko tuon syödä? Vai voisiko sen sittenkin kaataa? Hä? Mikä hyppppy? Ffuu, ei mua kiinnosta en osaa en jaksa en viiti, treenaa keskenäs hyppyjäs ja keinujas, me vietetään kesää..."

Kesän tavoitteet
Agility:
  • ohjaustekniikoiden kertaus
  • nopeus
  • innokkuus
  • irtoaminen
  • esteiden varma suorittaminen
Toko:
  • ALOn kertaus
  • AVOsta nouto ja kaukkarit (kertaus)

Lähtötilanne
Koska odotukseni olivat liian korkealla, näytin sen selvästi joko äänessäni tai eleissäni, jos koirat epäonnistuivat. Ja nuo herkkiksethän huomas sen ihan samantien ja koirien into ja yritys lopahti siihen. Lisäksi otukset pitivät jonkun verran meteliä jos innostin toista radalla oikein kunnolla tai palkkasin riehakkaalla vetoleikillä. (Niinkin riehakkaalla, että Cara katkaisi yhden kämäsen estetolppamme eräissä treeneissä hypätessään sen päälle innostuksissaan...) Esteistä vaikeuksia tuottivat keinu, jolta molemmat meinasivat hypellä kesken pois tai etenkään Kiksu ei uskaltanut jäädä 2o2o keinulle. A-esteen kontakti samoiten oli molemmille hyvin haastava, eivätkä ne ajatelleet sitä ollenkaan ja juoksivat ylite ellen jo ajoissa muistuttanut kontaktista. Keppejä kerrattiin ohjureilla - molemmat hyppivät ohjureiden yli. Rengas aliteltiin useimmissa tapauksissa. Takaa- käsky ei toiminut, koirat eivät irronneet sen vertaa että olisivat kiertäneet esteen takaa ja hypänneet sen. Putki kyllä sujui, ja pöytä samoiten. Vauhtia ja sopivaa virettä piti etsimällä etsiä.
Tuntui aika turhauttavalta, kun ei enää aksat kotona sujuneetkaan, vaikka treeneissä kaikki sujui niiiin paljon paremmin.

Muutos treenailuihin *Pudum tssss*

Päätin muuttaa treenejämme, tai lähinnä tapaa jolla treenaan koirien kanssa, jotta pääsisimme rikkomaan tavoitteemme. Kotokentällä huomasin, että vaadin koirilta alkuun liikoja. Luulin, että koska olemme olleet sentään jo 10 kertaa ohjatuissa treeneissä, täytyy meidän nyt loistaa kotonakin. Wrong.

Jatkossa pitäisin treenit
a) lyhyenä, ja
b) palkkaisin hurjasti onnistumisista ja jättäisin iloisesti huomiotta epäonnistumiset sekä
c) tekisin mahdollisimman erilaisia treenejä ja viimeiseksi
d) pitäisin treenit aina huikean muikean iloisena päivän leikkisänä kohokohtana!

Lopputilanne
Siitä se vaan alkoi kummasti onnistumaan, ja koirille löytyi se kauan kaivattu kotikentän vire ja sitä kautta nopeus! Kiksulla meinaa mennä parhaina päivinä kaarteet ja hypyt pitkiks, kun sillä on niin hurjasti vauhtia ja intoa tehdä. Eikä se ole kotona roikkunut ollenkaan hihassa, mitä se teki kiihtyessään liikaa ohjatuissa. Vaikuttaa tosin sekin paljon, että kotikentällä esteet ovat niin lähekkäin, ettei Kiksulle jää turhaa aikaa kiihtyä ilman tekemistä. Irtoaminen on ainoa tavoite, jota meidän ei oikein tullut treenailtua. Satunnaisesti kyllä lähinnä yhtä harjoitusta, mutta tuohon osa-alueeseen pitää kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.

Tänä kesänä me on treenattu keskimäärin 2x viikossa, loppukesästä jopa 4x viikossa eli paljon, jos verrataan viime kesiin. Olen kuitenkin sovittanut treenien pituudet koirien viretilan mukaan niin, että treenit on ollu joskus vaan 5min mittaiset kontaktinaksuttelutreenit, ja toisinaan ratatreenejä tai eri esteiden tai ohjauskuvioiden vahvistelua. Oon yrittäny opettaa nassukoille, mitä tarkoittaa "aksa". Se ois niin sööttiä, kun niitten korvat nousis ja hännät alkais heilumaan, kun ne kuulis sanan "aksa." Höhö. Ö.

Paimenet ovat hiljaa radan reunalla, ja inahtavat vain jos toista riehuttaa oikein kunnolla. Keinu menee jo mukavasti molemmilta, koska olemme ottaneet Bang-Gamen ja erilaisia totutteluja ja keinun heilutteluja sun muuta avuksi, joten keinu ei enää arveluta. Kepit mennään ilman ohjureita. A-este on suosikki, sinne meinattas mennä jopa luvatta... Mistä päästäänkin uuteen ongelmaan eli siihen, että koirat ennakoivat nyt paljon kun ovat saaneet varmuutta radan suorittamiseen. Nyt ne menevät monesti hyppyjä ja A-estettä omin lupinensa ja luulevat tietävänsä, kuinka rata menee. Eli teen vissiin liikaa samaa rataa ja samoja toistuvia kuvioita, koska nuo muistavat vanhat reitit ja menevät niitä myöten esteeltä toiselle. Vaan kun pitäisi kuunnella mmminua, rata voi muuttua milloin tahansa, kun minä vain niin päätän. Liian älykkäitä koiria, kun oppivat radat ulkoa! Minä voin varmaan kohta hörppiä Liptonia ja kattella ikkunasta ku elukat juoksee heille tuttua rataansa ilman turhaa ohjaajaa?

Tai ehkäpä otukset yrittävätkin kertoa, että kaipaavat tarkempaa ohjausta minulta? Ehkä ne eivät täysin ymmärrä mihin mennä ja päättävät sitten reitin itse? Ehkä minä en siirrä ajatuksiani tarpeeksi nopeasti seuraavalle esteelle, jolloin en saa tarpeeksi ajoissa näytettyä koiralle mikä on seuraava este, ja ne sitten lukitsevat itsenäisesti sen esteen mikä reitille parhaiten osuu? Hmh, tätä täytyy miettiä jonkun osaavamman ihmisen kanssa vielä ennen kuin tästä tulee oikeasti ongelma. Ohjatut jatkuvat tosin vasta joskus keväällä...

Seuraavaan asiaan sitten, eli sekoitan ite monesti esteiden käskysanat ja huutelen niitä ihan sekasin ja jälessä, jolloin ei auta ku pitää stoppia hetken aikaa, jotta oon taas mukana radalla, enkä edellisissä esteissä. Muistan kyllä jo aika hyvin radan ulkoa, vaikka rata olisi yli 10 esteen pituinen! Ohjauskuvioista (tämän hetkisistä) oikeastaan mikään ei enää tuota vaikeuksia. Takaa mennään niin renkaat kuin hypytkin. Etenkin Kiksu irtoaa hyvin näissä tilanteissa ja ottaa kunnon hyppyvaran hypätäkseen esteen takaa eli tekee ison kaarteen. Uusia ohjauskuvioita olisi hauskaa opetella. Niistot, sylkkärit, toisenlaiset valssit... Hmmm.

Esteiden käskysanat vaihtelevat kans, ja minun pitää nyt viimeistään päättää mitkä ne taikasanat kullekin esteelle on. Vaikka sanoilla ei agilityssä olekaan niin suurta merkitystä, käskysanojen huutelu pitää minut ihteni paremmin kasassa radalla, ja tiukoissa tilanteissa auttaa toivottavasti myös koiria.
Putki - putkeen!
Pussi - pussiin!
Hyppy - hyppy!
Rengas - rrrrr!
Kepit - kekeke!
Pöytä - pöytä!
Keinu - kiipee/keinu! 
A-este - kiipee/aa!
Puomi - kiipee/puomi!

Kontaktiesteiden käskysanat ovat siis se ongelma, koska niille kaikille kiivetään. Muuten ok, jos ohjaan aina koiran just tietylle kontaktiesteelle yhteisellä käskyllä "kiipee", mutta entäs jos radalla onkin joskus kaksi kontaktia niin vierekkäin, että koirankin olisi hyvä käskysanan avulla erottaa, kumpaan seuraavaksi pitää kirmata, jotta välttyisimme virheeltä. Ja entäs jos tilanne vaatiikin irtoamista? Kyllä niille silloin pitäisi erillinen käskysana olla. Opettelen siis käyttämään jälkimmäisiä käskysanoja ja unohdan koko "kiipee" käskyn, kun se tuppaa sitten leviämään ruton lailla jokaselle esteelle, jonne vaan yhtään KIIVETÄÄN.

Suurin muutos tänä kesänä kuitenkin on ollut se, että treenimme ovat nyt oikeasti iloisia ja mukavia, ja me kaikki nautimme niistä suuren suuresti. Sopiva vire tulee kuin itsestään, ja edes tarkoituksella häiriötekijöiksi minunkin ennalta tietämättäni osallistuneet perheenjäsenet eivät herpaannuta koiria pois radalta - vaikka kovasti yrittävät. Häiriötreeniltäkään ei siis ole täysin vältytty täällä korvessa!

Syksyn ja talven tavoitteet
  • Kontaktit vielä varmemmaksi
  • Kepeille lisää vauhtia
  • Irtoaminen
  • Koirien ennakointi pois rataharjoittelussa
  • Lisää häiriötreeniä
Ja niin kuin ehkä saatoitte huomata, tokoa ei ole tänä kesänä treenattu kuin kerran tahi kaksi. ALO-liikkeet kertailtiin ja siinähän ne menee, noutoa ja kaukkareitakin on pari kertaa treenattu ja noudon kanssa lähinnä olisi vielä tekemistä. Viimeinen vaihe siinä ei suju edelleenkään, eli se kapulan pitäminen suussa loppuun saakka.

Toivottavasti päästään koko syksyks Kuopioon treenaamaan agilityä, edes itsenäisesti. Ohjattuna tuskin päästään, koska ryhmät on täynnä ja ne ottaa vaan oman seuransa alottelijoita jatkokursseilleen pitkällä jonotuksella...
Hätähousu malttaa.

Keinu on muuten OK Cicaron kohdalla, mutta kontaktille ei malttaisi pysähtyä.
Palkkaamiseen kiinnitimme paljon huomiota - tekemisen oli
oltava aina hauskaa!


Irtoamisia, niitä harvoja harjoituksia sen osalta tältä kesältä.


Nappisuoritus!

OTA!

Pituuttakin hyppäsimme.