30.9.2012

Metsäpynyt

Kara oppi nyt hyppäämään syliin. Videolla ehkä hieman hitaanlainen, ei niin riehakas kuin yleensä. Mut melko nätisti :) Harjoiteltiin tota temppua yhteensä 3-4 iltana ja nyt se osaa hypätä ihan maasta saakka, ku sängyltä opeteltiin ensi alkuun.

Käytiin minu toverin ja hänen porokoiranpentunsa Unnan kans sellases muksas metäs lenksuilemas, sai koiratki olla irti. Kiksu sit näki jossai vaiheessa oravan juoksevan polun yli, ja taas se juos sitä 823684km/h vauhtiaan sen kurren perään, niinku se ennenki tekee jos näkee jonku pieneläimen. Toi on ihan fanaattinen pieneläinten perään. No, Kiksu sit haukku puuta ja Kara juos perässä kattomaa et mitä se Niksu skitsoo.

Karski sinkoilee, Kiksu toljottaa kurrea :D

Mjooh, opetin noi nakit kans niiaamaan. Kiksu tajus ihan seriously tokalla toistolla jäädä pynyttämää pyrstö pystys siihe ja palkkasin vaa kunnolla ni se oli siinä :D Karaa piti useemmi neuvoa. Hirvee hinku ois päästää noi jossai irti ja riehuuttaa. Sisällä ei viiti aina riekkua sil viisiin. Toisinaa lenkeil otan jonku kepakon ja leikitän niit siinä xd sit noi kantaa yhessä keppiä iha ylpeenä ja ihmiset naureskelee noille tahvokärsille :'D
Vois vielä jonkun kuvasen tähän näin...


Koska äiskä heittää kepin...
...täytyy se noutaa vaikka olis miten jäätävää vettä.
Unna.


Laatupommi <4381>
OOOHH.
Me leikittii vaa hetki miu sukilla, ja nyt ne on kui eri paria.

25.9.2012

Piikillä

Neidit sai tänään tehosteet, perjantaina ois menny vanhaks rokotukset. Mätsärit tulossa lokakuun puolessa välissä, joissa erikseen luokka seropeille. Meinattiin osallistua ku kävelymatkan päässä ois mätsit kerrankin :) Pitää taas alkaa treenailemaan seisomista ja ravaamista sitä ennen, jos vaikka sujuis sitte mätsäreissä.

Ellä otti meijät heti ovelta vastaan, ku näki että saavuttiin sinne. Ollu kuulema hiljanen iltapäivä. Eipä kerranki tarvinnu jonottaa! Tytöiltä kuunneltiin sydän ja ellä tutki muutenki mukavan huolellisesti ne siinä pöydällä. Kumpikaa ei sanonu mtn piikittelyistä, ja nuo onkin voimassa seuraavat 3 vuotta sitte nuo rokotteet.

Punnasin otukset vielä siinä vaa'alla, painoa Cicarolla 9,6kg ja Caramelilla 12,3kg.

21.9.2012

Karvapöllyt

Siis mitä!? Luulin, että kun päästään taas kaupunkiin, mulla riittää postausaiheuta vaikka millä mitalla. Mut nyt tajusin et en oo kahteen viikkoon postannu yhtäkään postausta tänne? Voi hemmetti, eikä mulla oo vieläkään oikein mitään uutta ilmoitettavaa. Okei, Cara vaihtoi peitinkarvansa, ja sen merleväri puhdistui. Ei oo enää rusehtavaa karvaa seassa, ihan muksa homma. Me ei oo tehty mitäään jännäää. Normaalia lenkkeilyä ja parit koirapuistoilut, siinä se. Tokottelu alkaa vasta ku hallis alkaa vapaavuorot koiraharrastajille, eli vissiin lokakuussa-marraskuussa?


Aksan jätän ihan suosiolla kevääseen. Se että mulla ei ole autoa enää, haittaa tosi paljon täs kulkemises useiden kilsojen päähän harrastamaan. Jotkut mätsärit ois tulosillaan täs syksyllä, sinne suunniteltiin kaverin kans menevämme, hänen kyydillään. Rokotukset menee vanhaks nyt syyskuun lopulla, vois soitella ens viikoksi aikaa nuille tonne mis käytin Aurorankin. Cicaron juoksut ovat loppumassa, mutta ei voida vielä puistoilla silti urosten kanssa vähään aikaan. Muutama Essin vko sitte lenksulla ottama foto vielä tähän...






Meijä ovikyltti... :3
Meillä on syöty viime aikoina paljon mikromunakasta.
Päällä merileväjauhetta hammaskiven ehkäisemiseksi.
Uuden tempun opettelua, Karskin kans parina iltana
harjoitelty syliin hyppäämistä. Tässä nostin Caran ite tohon.
Naapureita oon nähny paljon täs viime aikoina, ja ovat jälleen kehuneet, miten kilttejä koiria mulla on ku ovat ihan hiliaa vaikka ovikelloa joskus ykski soitteli ku en ollu kotona. Se on aina tosi piristävä kuulla, ja jotenki tuntuu et noi on ikäsekseen muutenki tosi fiksuja neitejä. Lenkeillä vain toisinaan haukkuvat toisille koirille, kotona osaavat tosiaan odotella kiltisti ja silleen. On mukavata ku elo sujuu hyvin. Opetellaan nyt muutamaa uutta temppua, vähä sellasia tanssiliikkeen tapasia noitte kans, ku ei päästy aksaamaan ja se ärsyttää mua edelleen. Muut ravaa kursseilla ja julkasee aksakuvia ja mitä me tehää? No lenkkeillään pitkin katuja, siinä meijän tän syssyn harrastukset... Plääääh. Mut vielä meki päästään elvistelee aksakuvilla joku päivä, ja nää oppivaiset kakarat ottaa kyllä muut otukset kiinni aksataidoissa hirmuista kyytiä. Höhö. Nuoria koiria vielä ovat ja todella motivoituvia, ja onhan meillä pohjat aksalle tehty jo viime kesänä kotona. Tuntuu vaa silti että nää on jo koht 1½v ja ei oo oikein harrastamaan päästy. Kajaanis on vaan pari aksaseuraa ja kalliita kummatki, mut se ei oo se ongelma, vaan se auton puuttuminen, mikä tuli ihan yllätyksenä ku se hajos iha varottamatta tos loppukesäst. Meinasin keväällä katella autoo alle, ja sitte ku onkin jo normikoulua eikä harjottelua, ni kerkee paremmi reissaamaa aksaan.

16.15 okei, just ku pääsin valittamasta aksaharrastuksen jäätymisen takia, ni käväsin tos just koirapuistos noitte kahen kans, ja siel oli kaks leikattua poikakoiraa ni saivat puistoilla yhessä kaikki. Siinä sit tuli juttua yhen tyypin kans et tää nykynen Puistolan koirapuisto puretaan pois, koska se on kauheen märkäpohjanen ja huonokuntonen, ja tohon ylemmäs mäelle tulee uusi puisto. Tää on siis lähin koirapuisto miu kämpilt, matkaa tonne on vaan about 400m? Ja siitä tulee iha sigaiso, uus fiini puisto! Siitä tulee kaksosanen ja vissiin hiekkapohjanen ja sinne tulee ihan uudet AGILITYESTEET. OMG olin ihan haltoissani ja ku jäätii sinne sit tytyjen kans keskenämme ni käytii kuikkimas sitä aluetta joka on kepitetty ja kaavotettu tulevalle puistolle, ni se on ihan huisin kokonen!!! Vähä siiistii, kunhan nyt äkkiä saisivat ton valmiiks ni pääsis aksaamaan uusilla kaupungin esteillä ihan tohon lähelle iha millo halutaan ja ILMASEKS! Voisin vaikka maksaa niitte esteitte käytöstä, ku ongelmana ei ois enää kyyti kilometrien päähän aksaamaan. Vissiin ryysis jos sinne tursuu kaikki aksaamaan, toiv. pysys esteet hyväs kunnos ja silleen. Nomm oon ihan täpinöissäni! Ei auta ku ootella...

7.9.2012

Syksy yllättää

Harvinaisen pitkä päivittelytauko! o.O Seliselinä se, että ei vaan ollu mitään mitä rustata. Mutta nytpähän olisi taas jotakin mitää jakaa muillekki.

Aujoojal sujuu lokoisasti!
Auroran kans fabosättäilyy.
Nassikoitten elo kaupunkirakkina on lähtäny käyntiin oikein muksasti. Eivät enää oo niin ulalla ku viikko sitte ja yksinolo sujuu ihan normaaliin tapaan ilman vinkunoita, ku oon taas naapureita jututellut siitä mite noi hauveliinit on ollu tääl yksinollessaan. Moonan ja Sissin kans on lenkkeilty useaan otteeseen ja käyty koirapuistoissa. Käväsin ihan totuttautumisen vuoksi noitte kans yksinkin koirapuistos, tai siis että mukana ei ollu tuttuja koiria (Moona ja Sissi) koska tahoin nähä kui nuo pitkästä aikaa osaa hengaa vieraide koirien kans. Cara ujosteli ja villat (joita sil ei edelleenkää täl hetkel oo) pystys luikki vieraita nuuhkijoita pakoon. Jos tulivat ihan pärställe ni näykkäs :'D kunnon bitch. Viis minaa ni meininki oli jo aika normaali, leikkivät ja juoksivat ihan hirveetä kyytiä puistoo ympäri toinen toistaan jahdaten. Siel oli siis pari muuta koiraa noitte omien lisäks.


Venailen et millon alkaa koiraharrastajien vapaavuoro hallissa, et päästäs alottelee tokoa pitkästä aikaa. Nyt ku ei oo enää autoa ni tuumasin vaa et kui mä siel treenaan Cicun kans ku Cara on paniikkiperse ollessaa yksin tolpas kii. Selitinkin tästä jo aiemmin, et se alkaa hermoo ku jätän sen tolppaan ja treenin Cicua. Yhen tunnin käytin viime syssynä siihe et treenin tota tapaa silt pois ja luovutti se jo lopulta. Jatkuu toki ny tuo käytös tauon jälkeen ja aina sitä sais sen puoli tuntia jankata joka tokon alkuun et se tajuais etten mä aio sitä hyljätä.
Kiksu alotti tänään juoksut, aamusella arvelin et ihan lähipäivinä alottaa ja töist ku tulin ni oli alottanu. Ja sit näil neideil oli joku mahatauti kummallaki, eka oli Cara löysällä pari pvää ja nyt on Cicsu ollu yhen pvän löysällä. Pitäny ottaa eteisestä matto pois ja laittaa sanomalehtee tilalle. Mikähä lie pöpö tullu lenkilt, ruoka on sitä samaa ku aina ennenki et ei voi siitä johtua.

Ainii, oon nähny täs aika hurjia painajaisia. Herään aina silmät vetistäen niistä, enkä ymmärrä mikä mut saa näkemää tollasia just nyt. Ehke on joo stressii ku alko vasta skolet ja paluumuutot oli jne mut silti. Nään sellasia painajaisia ku mun koirat kuolee. Ja ne tuntuu aina yhtä todellisilta ku herään, hyi hemmetti. Nyt näin unta ku mua huudettii tulemaa äkkiä johki tielle, äiti oli paniikis tienreunas kyykistyneenä ja näin Caran kitumas silmät selällään tienvarres suutaan oudosti aukoen, ja sit se nuukahti ja oli ihan eloton, kylmä ja kangistunut. Koetin siin itkunsekasena panikoida et eihä se voi olla tässä, ei se voinu tähä loppua, ja mietin iha hulluna et kui sen sais viel eloon. Heräsin, ja taas tapani mukaan rutistin koiriani ja ne oli taas ihan ÄITI WTF. :'D
Hyi. Yäk. Ei enää tollasia unia tai sit joku saa herättää mut niistä ja heti.

Eilen tultiin lenkilt Essin kans iltamis, ja alko sataa taas meijä kiroukseks kaatamalla vettä ja rakeitaki tuli ku mä viel käpöstin nassejen kans kotia. Vaatteet valu vettä ja hiukset ja naama kans, olin varmaan rapun kaunein näky. Ei oo todellista et vain ja ainoastaan sillon sataa ku oltas Essin ja koirien kans menos lenkille. Tai, tulossa sieltä. Juosten. Lujaa.

2.9.2012

Kotiutuminen

Pientä vinkumista yksinjäädessä, ihmettelyä ja ahkeraa nuuhkimista lenkkeillessä. Taitaa penskat muistaa missä viime talvi asuttiin, olivat heti kuin kotonaan kämpillä. Oon ite saanu täällä siivoiltua alivuokralaisen jäljiltä jo aika hyvin. Saan tietysti korvauksen kun siivoan itse, koska alivuokralaisen olisi pitänyt siivota lähtiessään.

Mikä ylläri, että sataa ku lompsin käyttämään koiria aamupisulla. Ylläri piilee siinä, että sataa, koska oltas tänään menty Essin ja suipponokkien kans lenksulle koirapuistoilemaan. Ei oo todellista, että ihan aina sillon sataa, ja tästä on tullu yleine läppä jo mei keskuudessa :D:D

Mätsärit oli ja meni eilen, enkä odottanut heti muuton jälkeen niiden sujuvan kovin hyvin, ja eihä ne sit sujunu. Kumpikaa ei oikei kuunnellu ja niitä kiinnosti kaikki hajut ihan liikaa. Cara ei malttanu seistä ja meinas laittaa pari kertaa nenää maahan ravatessa mitä se ei todellakaa normaalisti ikinä tee. Cara sai sinisen nauhan. Cicsu seisoi kyllä näppärästi, mutta sitäki kiinnosti hajut ravatessa. Se sai silti punaisen nauhan. Sinisten kehässä Cara ei ollu ensimmäisten tippujien joukossa, mutta tippui kumminkin. Punaisten kehässä Cicsu seisoi ihan jees, mutta ravatessa sitä kutitti korvan takaa ja se koetti potkia liikkeessä takajalalla korvan taakse, joten sen juoksuosuus meni piloille. Tuloksena SIN- ja PUN-.

Vielä kuveja, ku kerroin viime postaukses et Sani on laihtunut. Joku 2kg tosiaan läks ympäriltä, ja koira on taas paljon aktiivisempi ja jaksaa tehä muutaki ku ravata tai kävellä muiden perässä. Voi ku ei tulis talven aikana taas takasin...