28.7.2012

Mätsäreitä

Ensnäki kuvista kiitos Maria L, Mari J.

Nyt oli parina päivänä peräkkäin mätsinkejä, ni pitihä se viiä taas nassikoita niihi. Auroraa en kuskannu ollenkaan, ku en sen kans oo treenannu, ja sisko saa sitä ite treenata ja käyttää mätseis jos haluaa, senhän koira se on. Cicaro ja Caramel kisas eka 26.7. naapurikunnassa Vesannolla monirotuisissa, ite olin kuumeessa mut jotenkin yritin jaksaa mätsäillä. Hermo meinas mennä ku seropien kehä oli taas ihan viimeisenä, ja mun piti siel tautisena jaksaa ootella oottelun perään. Viimein päästiin kehään, ja Kiksu sai sinisen nauhan, Caramel punaisen. Nauhakehissä sitte Cicaro sijoittui sinisten ykköseksi ja Caramel punaisten kolmanneksi. Kiksu oli tosi näppärä, ja Caramelilla taas oli joku riemuidioottipäivä, se oli kui jotai vetäny, se oli niin yli-ilonen et kehässäki pisti leikiks. Kurree veteli kerran ennen ku lähettii ravaamaan taas, vaikka ei toi kurre-temppua koskaa oikei oo handlannu, ni nyt.. ihan mukava vaa et toisel oli oikeesti hauskaa. Mut Kiksu kyl yllätti, hieno neiti sai 2kg säkillisen Hauhau Champion-ruokaa ja Caramel 3 tölkkiruokapurkkia. Eliruokapalkintoja, niin ku aina Vesannolla. Tiivistelmänä vielä jotta hätäset ei tuskastu etsiessään tuloksia, Cicaro MON SIN1 ja Caramel MON PUN3 






Seuraavana päivänä, 27.7. oli taas mätsärit, tällä kertaa meijän omassa tuppukylässä Tervossa. Eipä oo ennen tarvinnu vaan 5km ajella mätsäripaikalle..! :D Meinasin viel jättää välist nää mätsit ku oon kuiteski viel sairaslomal ja nassikat joutuis kisaa isoissa aikuisissa, et nuinkoha sijoittuisivat. No, päätin sit et kerran valovuodessa jos on mätsit tuppukylässämme ni onhan sinne pakko mennä tai ärsyttää jälkeenpäin. Nassikat käyttäyty taas ihan mallikkaasti, tosin Kiksu oli tänään malttamaton, vaikka seisoikin tosi hyvin, taas. Ja vieläpä seisotin ite seisoen, ilman henkistä tukea maantasalla. Oon ny ruvennu treenaa nii et seisotan mahd. vapaasti molemmat, ois näyttävämpää. Ja tuntuu et heti on tullu ny sijoituksia ku seisottaa eri tavalla.. :D Cicaro sai pariarvostelussa sinisen nauhan, ja Caramel punaisen. Kerrankin eri nauhat, ettei tarvi ettii varahandleria..! Cicaro ei sijoittunut nauhakehässä, sil oli häsläpäivä, mutta Caramel oli tosi mallikas, ja sijoittui monen monesta koirakosta kolmanneksi!! Hieno Caramel! Caramel voitti palovaroittimen... :D:D
Ja tästä tiivistelmänä Cicaro ISOT SIN- ja Caramel ISOT PUN3
Kiksun korvaa kutitti hirmuisesti ennen kehiä.

Ja eestaas -liikkeessä käännös hoidetaan niinku tokossa
on opittu - vauhdilla ja tiiviisti :'D

Ai kui ryhdikäs <3 Kerrankin Kiksu seisoi mätsäreissä
niinku kotona oon aina kehunu sen seisovan - ryhdissä!


Säätökuva :DD

17.7.2012

9 tassukasta tapaa toisensa

Aamusella 9 aikoihin lähettiin ajamaan 4 hurtan kans Suolahteen Rockyn omistajalle, josta lähettiinki ajamaan peräkkäin Korpilahteen, jossa pentutapaaminen pidettiin. Tuntui, ettei sivutie lopu ikinä, ja aina vaan tie muuttuu huonommaksi ja kapeammaksi, mutta viimein saavuttiin söötille mökkipaikalle kallion päälle, järven rantaan, ja päästettiin koirat tutustumaan toisiinsa. Betty's Coral eli Jemma saapui kanssamme samaa matkaa tapaamispaikalle.

Rocky, Hero, Sani, Aurora, Cicaro, Caramel ja Jemma tutustuivat toisiinsa, ja me omistajat rillailtiin, saunottiin, uitiin ja vaiheltiin kuulumisia ja koirakokemuksia pitkälle aamun pikkutunteihin saakka. Sitä ennen kuitenkin iltamissa joskus 7 aikoihin Betty's Cornette eli Luna käväisi omistajineen paikan päällä esittäytymässä, ai että oli kaunis olento kasvanut Cornetestakin! Muuttunut on Lunakin viime talvelta, millon nähtiin neiti ensimmäistä kertaa luovutuksen jälkeen. Ihanan pirtsakka ja turkikas kaveri! Tähän aikaan sateli jo aika kovasti, joten koirat olivat märkiä ja ihmiset etsiskelivät sadeasuja ylleen. Luna omistajineen jatkoi matkaansa, harmi ettei keretty pidempään vaihtaa kuulumisia, mut viimeistään ens kesänä taas toivottavasti nähdään, kuka ties, miten suurella porukalla tällä kertaa.

Herppu! Lovely's Caneberry




Aika vetoava katse molemmilla :D Sani tyttärensä
Betty's Corneten eli Lunan kanssa.
Kuvia julkaisen myöhemmin lisää, linkitän kuvat.fi-sivustolta Pentutapaamiskansion, mutta kestää aikansa, ennen kuin saan melkein 3Gt kuvia käsiteltyä.

15.7.2012

Kesäpläänejä

Vissiin vähä väsytti, Sampura oli iha löysä makarooni, istu
ja meni koko ajan maate, ei ois jaksanu seistä! :D:DD
Tekasimpa tuossa Sanille pannan keskiyöllä. Entinenhän, jonka Sanille tein, katosi järvenjäälle ja mua ärsyttää se edelleenkin, vaikka eihän se ollu ku yks hemmetin panta. Mut silti, mua ärsyttää toisinaan vuosien takaiset, hyyyvin pienet ja arvottomatki asiat. Joka tapauksessa, Sanilla on nyt taas uus nätskä panta, ihan perus kurrari. Jospa tällä pannalla ois parempi onni kui edellisellä!

Pentutapaamiseen on enää pari päivää, ja elokuussa suunnataankin Sanin kans vaellukselle. Meinattiin yks 20km vaellusreitti kiertää, ja otetaan Sani meitä suojelemaan armottomaan Suomen luontoon. Mukaan lähtee Koda wss:n omistaja Manti ja tietysi siskoni kera murtuneen kylkiluunsa.... Sani on niin helppo turrikka, et menee iha kepeesti tuol matkassa. Se on kaikelle ja kaikille vastaantulijoille säyseä, rauhallinen lähes joka tilanteessa ja menee mukavasti siinä vierellä tolla meijän vaelluksella. Kolme yliaktiivista teiniä jää kotia, niistä ois hirvee riesa ja vahtiminen vaelluksella, toisin ku Sanista. Ja jos vaikka sinne metsiin saatas Sanista joku kilo tippumaan taas. Sani on selkeesti kiinteytyny, vaikkei painoa ole juurikaan tippunut. Reilu kilo on tippunu tähä mennes kesän alusta katsottuna.

Laumanjohtaja taas lähtee kesän ainoalla 5 päivän vapaaputkellaan Pohjanmaalle kaveriporukalla, ouuujea! Ei mee sittenkään ihan koko kesä töissä!

Mätsärit ois tääl tuppukylä-Tervos 27.7, jonne suunnataan teinien kanssa. Harvemmin on 5km päässä mätsäreitä, buhaha... Pitäs seisomista sitä enne treenata, jos sais hienosäädettyä ryhtiä neiteihin viel lisää ni namsk.


Jep, infoan taas kuulumisia pentutapaamisen jälkeen.

11.7.2012

Nukketesti

Tänään hurtat kohtaavat jotakin, tai oikeastaan jonkun, joka toivottavasti saa niissä kummallisia reaktioita aikaan. Raahaan siskon kuvaamaan, kun koirat kohtaavat nuken keskellä metsää. Saas nähä kuinka moni nuista uskaltautuu mennä tekemään tuttavuutta. Pientä läppäluonnetestin osasta tässä kehittelin sateisen vapaapäivän ratoksi. Mutta, siitä lisää myöhemmin tänään...

Erno Markku.
Arvelen, että Sani haukkuu nukelle, mutta menee melkein samantien sen luokse häntä heiluen.

Aurora taas varmaan haukkuu ja murisee niskavillat koholla lyhyitä haukahduksiaan, häntä kuitenkin heiluen, ja menee vissiin useampi minuutti, ennenku neiti uskaltautuu nuken luokse.

Cicaro taas saattaa ottaa tyypillisiä loikkiaan häntä viivasuorana taivasta kohden, haukahdella ulvohaukkuaan ja mennä kohti nukkea hirmuista ravia piipertäen, lopulta kuitenkin lähes kurkotellen nukkea kohti, menemättä ihan sen likelle.

Caramel varmaankin lähestyy matalana niskavillat koholla, Cicaroa kuitenkin vähemmän haukkuen nuken luokse, eikä tähänkään varmaan mene kovin pitkää aikaa.

Aion siis itse olla tietysti ihan hiljakseen ja passiivisena ja katsoa, mitä rakkiloiset tuumaa nukesta. En ota niitä hihnaan, koska sivutiellä ei ole mitään aihetta sille. Lähestykööt nukkea ihan miten ite tykkäävät, minä ite välillä pysähtyen, välillä kävellen hitaasti lähemmäs.



Tuossa nyt toteutus videoituna. Ei ihan osunu koirien reagoinnit mun arvausten kans yksiin mut jotaki osasin aavistella... :D
Jep, ja tämän hullutuksen syy ei ollut mikään. Kunhan huvikseen testailtiin koirien reaktioita muka luonnetestin  kelkkatestin tapaisesti, ei mitään sen kummempaa syytä tähän, menipähän vapaapäivä mukavasti joutuin.

9.7.2012

Huisin hirmuiset agiliitotreenit

Kiemurreltuani töistä kotiin nihkeän nahkeaan sadesäähän, sain huisin idean lähteä treenimään aksaa rakkilasten ja rakkimamman kanssa takapihan viidakkoon, sään ollessa lähes kaoottinen. Taisteltuani viidakkoveitsen kanssa tieni läpi agilityradallemme, kävin laskemassa eläimen irti. Se ryntäsi armotonta lössylaukkaa puuskuen ja puhisten takanani läpi viidakon, silmäkulmassani vilkkuen vain musta, karvainen lössykkä.

Viimein saavuimme taistelukentälle, agiliitoradalle, jossa eläin silmin nähden rauhoittui. Se haistoi kellanhuurteisen aromin, ja hetkessä se lauhtui (tiesin että 2/3 luki "laihtui", mutta turha luulo koska kyseessä on Iso Musta), lähinnä kotieläintä vastaavaksi lihislössypullaiseksi. Saatoimme viimein päästä yhteisymmärrykseen siitä, mitä tuleman pitää.

Tuo parikymmentäkiloinen musta nappisilmä lössytteli kiltisti esteeltä toiselle, aina niin kauan, kunnes saatoin hetkeksi unohtaa (ei, en myönnä mitään), juustonsukuiset herkkupalaset ypöyksin villieläimen huomaan. Käännähdin, vaistotessani meitä tarkkailtavan. Apinalauma tähyili meitä korkealta puusta. Arvasin sen. Ne olivat salakuunnelleet meitä. Kolme sievää apinaa, ilmeisesti lähisukulaisia keskenään hännänpäistä päätellen, tuijottivat meitä kiihtyneenä siitä, että en kiinnittänyt niihin mitään huomiota.

Kyseinen laji tuntematon.

Luulen edelleenkin, että tällä raivoisalla apinalaumalla ja parhaillaan kesyttämälläni villieläimellä oli jokin suunnitelma varalleni, sillä kun katsahdin takaisin mustan lihiksen puoleen, se rohmusi ahneesti juustonsukuisia herkkuja. Ärähdin, ja eläin väistyi, edessään kuppi täynnä, mutta niin tyhjänä, täynnä kaikkea sitä tyhjyyttä, mitä moinen louskuleuka saattoi jäljelle jättää.

Päätin, että vien tämän mustan, lihaisan otuksen muualle, ja hain 2 apinaa kanssani viidakkoareenalle vuorollaan. Yhden apinan katsoin olevan alaikäinen taisteluareenalle, ja jätin sen varttumaan ja kasvattamaan luitaan sinne mistä kaksi muuta hetkeä aiemmin nakkasin mukaani. Ensimmäinen näistä apinoista oli selkeästi alamittainen, suhteellisen karvaton, härön näköinen närniäinen, jonka kanssa suoritin erinäisiä tehtäviä hyvällä mielellä. Apina oli todella vastaanottavainen, miellyttämishaluinen ja aktiivinen tällä kertaa, ja kehuin sen maailman parhaimmaksi apinaksi ja laskin sen takaisin viidakon uumeniin ja kutsuin toisen, hieman kookkaamman apinan, aika erikoisen värisen sellaisen, luokseni.

Tämä apina juoksenteli ensin kärsä maassa innosta puhkuen pitkin viidakkoareenaa, kunnes tajusi hyvin pian, että minäkin olen olemassa. Se istahti vierelleni, ja suoritimme erinäisiä esteitä, tämänkin apinan ollessa todella hyvässä vireessä tänään. Se oli aktiivinen ja vastaanottavainen, jopa niin aktiivinen, etten pysynyt sen perässä koko aikaa, kun se säntäili (kuitenkin erikoisen hallitusti) pitkin esterataa. Jäi hyvä fiilis, että apinat toimivat tänään näin hyvällä vireellä. Kummatkin malttoivat kuunnella ihanteellisesti ja tuli hyviä suorituksia molemmilta. Vastapainoa välillä kun onnistuu tämä apinointi näinkin hyvin.

Kävin äsken pyydystämässä lössyköille kalaa, ja laitoin ne keittymään. Tiristin niistä veret talteen, koska aion testata lähipäivinä, kuinka Iso Musta Lössykkä osaa jäljestää saaliin perässä.

5.7.2012

Pentutapaaminen

Lovely's, Betty's ja Xmas-pennut kokoontuvat yhteen kera vanhempiensa 16.-17.7.2012! Tervetuloa mukaan omat kasvatit ja kasvattien sisaruspuolet omistajineen!

3.7.2012

Agiliitäjät uransa alussa

Meijän komia kotirata, A-este on ihan tuore, pinnoitin sen EILEN. Uusi kuva vielä ottamatta. Keppejä on oikeasti 6kpl, yks ei näy kuvassa. Onha toi vähä.. tollane, mut kelepoo se kotiradaks. Ite oon esteet tekassu, meinasin et maalaan ne täs joskus jos saan ostettua maalia. Ja keinun vissiin nikkaroin uusiks, toi on ihan naurettavan pieni, jollekki chihulle ehke sopiva. Puomin teen kans uuden, entine oli niin hutera et hirvitti. Pituuseste oli joskus, mut teen sellasenki vähä asiallisemman täs kunhan ryhdistäydyn ja vietän joskus taas vapaapäivää töistä... köhköh 5 päivän työputki tulossa..

Täs on nyt parisen viikkoa siitä, ku aloteltiin agility takapihan puskaliitäjinä. En opeta kontaktiesteitä, tosin saatan ehkä olla niin ahne, että ihan vain piiikkiriikkisen testaan niitä.. :D paitsi kepit. Ne jätän veks ihan suosiolla, ellen löydä apujanoja jostakin keppien väleihin, jotta en tekis mtn väärin vahingossakaan.



Oon jättäny Sanin ja Auroran sisälle siks aikaa ku reenaan Cicaron ja Caramelin kans, koska ne tursuaa muute tielle ja kohta koko lauma riehuu pitkin pitäjiä ja saan loikkia iha keskenäni esteeni... :D:D:Dd Eli tenujen kans on opeteltu nyt hyppy, rengas, pöytä ja putki. Aika turvallisia, perushelppoja esteitä, en voi tunaroida noitte koulutuksen suhteen kovin huisisti.

Sani on jostain syystä ollu viime aikoina (jokohan mainihin tästä viime postauksissa..) hirmuisen pirteä. Se tursus kerran pihalle ku treenin tenuja, ja hyppelehti pitkin pöytiä ja putkia. Suljin sen sisälle ja lupasin et agitan sen kans privana seuraavana pvänä, ja niin tein. Olipas vaan koira ilonen ku sai mun kans agitella iha kahestaan! Sampura agitti iha onnessaa pallo suussa siellä >:D


Jepujep, sain jo radantynkää mentyä pennejen kans, voisin piirtää millasta rataa mentiin tos jokune pvä sitte. Ihan mukavasti kuuntelevat käskyjä, tosin eivät osaa kovin etänä suorittaa, et jos ite vähäki meen etäämmä esteestä ja käsken mänemään ni eeei varmana :D otan tähän kaikkialla käytetyn taktiikan apuun, ruokakupin. En sitä oikei oo viittiny ny käytellä ku aina oon agittanu ilman, mut kursseil kaikkial vissii tota kippoa käyttävät. Iha jees. Kiksu hyppää melkosella varalla, mut jospa se siitä rauhottuu, ettei turhaan ihteesä väsytä. Cara taas kuuntelee paremmin ohjausta. Jännä mite on eroja nuitte suorittamisessa. PS. Miks hemmetissä tää muuttaa tätä tekstin taustaväriä valkeeks!? Eikä sitä saa edes otettua pois! -,-








Syksylle jos saatas kiva pohja nyt agistakin, ni ois kiva mennä kurssille. Ollaan Rumiksen puolelle taivuttu, oon pari kertaa käyny siel messis kaverin treenejä seuraamas, ja kuolannu ku pääsis omien rakkien kans sinne reenimää joskus!

Tässä vielä oman radan esteet, keinun teen todella uuden, joten siitä en kuvaa tähän laittanut. 
Meinasin ostaa valkeaa maalia joskus ja sutasta kaikki esteet valkeeks.







Tuumin tässä, että en oikeastaan ole vieläkään asettanut tavoitteita meidän aksatreeneille. Vaikka ne onkin takapihalla tapahtuvaa pohjustusta tulevia kursseja varten ja esteisiin tutustumista, niin tavoitteet ois silti ihan hyvä asettaa, ettei joka treenikerta ois satunnaista hyppelyä ja suorittamista miten sattuu, mitä se aina meinaa olla ku mä treenin koirien kans. 

Tavoitteena on nyt, että koirat alkavat suorittamaan esteitä itsenäisemmin, elikkä ettei mun tarvis olla koirassa kii että ne tajuais mikä este pittää mennä seuraavaksi. 
Lisäksi eri hyppykulmien harjoittelu voisi tehdä hyvää, koska neidit vielä tietysti kiertävät esteet aika varmasti, jos yhtään vinossa kulmassa pyydän niitä hyppäämään luokseni. Joten sellastaki treeniä luvassa.

Alla vielä muutama hassu rata, osa haasteellisempia, osa helppoja perusratoja. Ja esteiden järjestystä muuttelen tietysti sillon tällön.