30.7.2019

Sää oot meijän sisko

Team söötit täs moi.
3.5. tapasimme viimeinkin A-pentueen kasvatin, Chestnutin eli Jekun. Eipä tuokaan homma ollu ku muutaman vuoden to do -listalla palloilemassa. Siskokset eivät selvästikään muistaneet toisiaan ja ihmekös tuo näin 8 vuoden erossaolon jälkeen. Kips ja Karps lähinnä haukkuivat Jekulle, ja lähdettiin siitä jatkamaan haukkumista läheiselle kentälle meijän vanhoille hoodseille Neulamäkeen.

Sattuipa ikävästi, että se vielä kerkes iskeä toukokuisen takatalven, joten sielläpä sitten juoksuteltiin koiria lumisateessa. Mun likat leikkivät lähinnä keskenään ja Jekku jahtuutti siskojaan juostessaan lumipallojen perässä. Tosi mukavan oloinen haukku tuo Jekku, siinä on paljon samaa kuin siskoissaan. Varsin turkikas ja siskojaan selvästi kookkaampi, mutta aivan yhtä ihmissosiaalinen raaputeltava.

Iso kiitos Jekun kotiväelle tapaamisesta ja siitä, että olette kasvattaneet Jekusta hienon koirakansalaisen ja pitäneet siitä niin hyvän huolen! <3 Jekun tapaaminen oli kyllä yksi kevään kohokohtia.

Alla muutama kuva lumisesta tapaamisesta.
 

Agilityn suhteen tämä(kin) vuosi on nyt mennyt vähän hiljaiselolla (hups). Tuumasin viime vuonna, että tänä vuonna pidetään true kisavuosi. No, kahdet viralliset kisat on käyty ja ollaan jo yli puolivälissä tätä vuotta. Kun ei tule treenattua, niin ei tule kisattua. Simple as that. Omatoimitreeneissä on käyty 2-3 kertaa tänä vuonna, ja ohjatuissa treeneissä olen ollut ehkä sen kolme kertaa. Valmennuksia on kertynyt ehkä se yksi. Vielä olisi haukuilla terveitä kisavuosia jäljellä, joten ensi vuonna tämä koiranainen vähentää radikaalisti kakkostyönsä (seurahommat) vastuita, ja keskittyy tasan omien koiriensa kanssa treenaamiseen ja kisaamiseen. Eihän tässä ole mitään järkeä, että kehitän tästä seuratoimimisesta itselleni hyvää vauhtia kakkostyön ja sitä kautta niin kutsumani koira-burnoutin.

Ohjattujen treenien jäätyä vähälle, ostin pari irtokertaa ACE:n treeneihin. 29.7. käytiin ohjatuissa Cicaron kanssa, ja 3.8. käydään sitten Caran kanssa. Olipa hauskaa tehdä pitkästä aikaa pidempää ja haastavampaa rataa. Tuntui haastavalta muistaa rata, kun on tullut tehtyä niin lyhyttä osatreeniä tämä vuosi. Yllätin kuitenkin itseni, kun en unohtanut rataa kertaakaan. Jääny nuo pidemmät radat lähinnä sinne harvoille kisakerroille.

Muistamisen vuoksi kirjoittelen tästä treenistä ylös seuraavia huomioita:

- Takaakierto+persjättö -kuvioon kaipaamme lisää rohkeutta lähinnä ohjaajan puolelta. Varmistelen liikaa ja en mielelläni jätä koiraa selän taakse. Teen mieluummin valssin persjätön sijasta.
- Jään varmistelemaan tilanteissa, joissa koiran tulisi irrota. Tämä on myrkyllistä jo valmiiksi huonosti irtoavalle koiralle
- Milloinkohan meinasin oppia sen, että en ainakaan auta koiraa rynnistämällä kepeille? Pieni rytmitys kepeillä, se että annan koiralle hetken aikaa aloittaa kepit, auttaa
- In-in toimii melko kivast
- A-este oli tosi jees samoin kuin keinu

Tanskandoggi ry mätsärin ruusukesaalis. Palkintonamit vissiin jo syöty?
Selkä vääränä kotiintuomisia Tiibetinspanielit ry mätsäristä
Kävimme oman seuran Games-mölleissä 23.6. harjoittelemassa Gambleria. Sitä ennen olimme harjoitelleet Games-lajeja vain kerran viikkotreeneissä. Mel sijoittui radoillaan sijoille 1. ja 2. ja Cicaro sijalle 1. Treeneissä on saatu onnistumisia kepeillä Cicaron kanssa. Se ei vielä joskus suostunut tekemään keppejä takaa ohjaten. Nyt laitoin namitargetin odottelemaan keppien loppuun ja ohjasin Cicaron kepeille ja niin vaan se meni kyselemättä kepit loppuun saakka. Aiemmin tuohon on vaadittu se, että joku on ollut keppien lopussa palkkaamassa sen.

Jos ei agikisoissa, niin mätsäreissä ainakin on ravattu. Likat ovat kahmineet veteraaniluokassa sijoituksia harva se mätsäri, kuten Sanikin. Sani on kasvattanut niin muhkean turkin, että en varmaan ikinä lakkaa tätä asiaa päivittelemästä. Turkki on kaksin- tai kolminkertaistunut siitä, mitä se joskus oli! Kylläpä sterkkaus vaan muuttaa turkkia. Cismetkin on napsinut satunnaisesti sijoituksia. Ompahan se eri asia sijoittua tuolla veteraaneissa kuin tupaten täynnä olevissa aikuisissa. Mainintana vielä, että 16.7. KPSH:n mätsäreissä Sani, Cismet, Cicaro ja Caramel kaikki sijoittuivat. Hieno lauma!

Mel on tänäkin vuonna toistaiseksi neljän parhaan joukossa seuramme mätsäri-CUP:ssa. TOP4 koirakoilla on tällä hetkellä sama pistetilanne, mutta tilannehan elää ja muuttuu joka mätsärin jälkeen. Toivottavasti emme tänä vuonna missaa seuran mätsäreitä, kuten viime vuonna kävi, kun emme päässeet kahteen mätsäriin lainkaan kerryttämään pistesaldoa.


Auroralta lähti viimeisetkin etuhampaat kesäkuun alkupuolella, ja se söi antibioottikuurin tuon takia. 10.6. se alkoi läähätellä ja vinkua oudosti, kuin siihen olisi sattunut. Se vain makasi lattialla ja kävi aivan kierroksilla. Sisko kiikutti sen kiireesti eläinlääkäriin pyometra-ajatuksella. Ell antoi kipulääkettä ja oli sitä mieltä, että kyseessä on mahdollisesti hampaidenpoiston jälkeinen kipukohtaus, eikä pyometraan viittaavia löydöksiä onneksi ollut. Tuo omituinen kohtaus ei ikinä toistunut ja Roo toipui ennalleen.

Vaikka välillä vähän ahdistaa tämä aikaansaamattomuus, niin kyllähän se kesässä on tärkeintä, että muistaa mökkeillä. Juhannusviikko kului mökillä helteistä nautiskellen, ja voi miten koirat nauttivat vapaudesta. Koirat ovatkin saaneet viettää tänä vuonna paljon aikaa mökillä rentoutuen. Kesäturkkiin on vaihdettu jälleen näin heinäkuussa, ja juoksuja odotellaan taas alkavaksi. Pesin koirat karvanlähdön aikaan, ja ne pudottivatkin siinä samassa lähes kaiken talvikarvansa. Kätevää, pitänee jatkossakin pestä ne karvanlähdön aikaan. En uskonut, että sillä olisi aivan noin vahva vaikutus tuohon turkin vaihtamiseen.

Ja tää oli nyt tällanen useamman kuukauden kuulumisoksennus. Aasinsillat jäi nyt ehkä vähän huteriksi, kun oli niin monenlaista kirjusteltavaa.

23.7.2019

Petotestissä

Noniin, nyt on käyty petotestissä. Mel sudella, Cicaro karhulla.

Meliltä tuli fiksu reaktio sudelle. Haukku oli hyvä, se haukkui hieman normaalia matalammalla äänellä, murisi ja piti sopivan etäisyyden karhuun ja lähti myös karhun perään. Aika paljon se tuli minun sivulleni tai taakseni, mutta lähti myös edelle.

Cicaro näytti siltä kuin se ei ottaisi hommaa ihan tosissaan. Se ei lamaantunut ja se piti häntää pitkälti ylhäällä. Testinvetäjän mielestä Cicaron haukku oli pelkohaukkua, koska se oli niin kimeä. Tosiasiassa tuo haukku on täysin normaali Cicarolle. Sillä vain on kimeä ääni. Cicaro ei meinannut lähteä kunnolla karkuun karhua ja antoi karhun tulla aivan liian lähelle. Siltä puuttui sisäsyntyinen pelko karhua kohtaan. Luonnossa tuollainen voisi käydä kohtalokkaaksi. Se lähti karhun perään eikä juossut karkuun, mutta ei sitä oikein tuntunut karhu kiinnostavankaan.


Caran tulokset

1 Koiran reaktio hajujälkeen pieni, lähtee jäljelle
2 Reaktio nähdessään pedon siirtyy omistajan ja pedon väliin, käy omistajan takana siirtyen uudelleen eteen
3 Haukkutyöskentely aloittaa haukun heti, haukkuu ohi
4 Koiran toimintakyky pedon liikkuessa keskitasoa
5 Rohkeus pieni, katsoo pedon ohi
6 Etäisyys sopiva turvaetäisyys
7 Taistelutahto keskitasoa
8 Väistöliikkeet ja ketteryys keskitasoa
9 Työskentelykestävyys pieni
10 Viettitaso pieni
11 Palautuminen palautuu viiveellä


Cicaron tulokset

1 Koiran reaktio hajujälkeen pieni, lähtee jäljelle
2 Reaktio nähdessään pedon luontainen pelko puuttuu, kieltäytyy kohtaamasta vaaraa (sijaistoimintaa)
3 Haukkutyöskentely pelkohaukku, haukkuu ohi
4 Koiran toimintakyky pedon liikkuessa pieni
5 Rohkeus katsoo muualle
6 Etäisyys liian lähellä
7 Taistelutahto pieni
8 Väistöliikkeet ja ketteryys hitaat
9 Työskentelykestävyys pieni
10 Viettitaso pieni
11 Palautuminen palautuu viiveellä