13.5.2016

Kevään keimailijat

Puff. Muutama hassu päivä. Värittömästä vihreäksi - luonto nimittäin. Caramel heitti talviturkin reippaana kotirannassa jo 5.5. Se olisi noutanut keppiä vaikka kuinka monta kertaa, mutta jäiden vasta lopullisesti lähdettyä en viitsinyt jumiuttaa koko koiraa kylmällä vedellä. Cicaro ja Sani tyytyivät kahlailemaan ja kaivelemaan rannasta vanhoja kalanraatoja ja myyriä. Nyt on käyty melkein päivittäin pulahtamassa sataman rannassa.


Mahdollisesti tiineen koiran havainnointia koiransa habituksesta - Caraa ei oo koskaan ikuna närästäny. Ja 5.5. sitä närästi aamulla paljon. Tytöt eivät olleet edes syöneet mitään normaalista poikkeavaa, ja silti se ahmi ulkona ruohoa nelitassujarrutuksen voimalla, kun yritin saada sitä jatkamaan lenkkiä kesken ruohon nautinnan. Ruoka sille on kyllä maistunut ihan entiseen malliin niin kuin kuuluukin.

Käytin molemmat likat pitkästä aikaa hieronnassa 4.5. kun Carakin on ehkä jäämässä vähitellen lomille. Viime hieronta oli joulukuun lopussa. Kumpikin antautui hierottavaksi paremmin kuin edellisellä kerralla, vaikka edelliselläkään kerralla eivät paljon kummasteleet käsittelyä.

Cicaroa hierottiin tunnin verran, ja sen selkä oli vain aavistuksen kieränä, eikä mitään ongelmakohtaa löytynyt joka olisi vaatinut pitempää käsittelyä. Cicaro oli hieman kireämpi oikealta puolelta. Cicaron aikaisemmasta putkivoltista ei ollut tullut onneksi mitään jumia. Caramel sai kevyen puolen tunnin käsittelyn, ja siitäkään ei varsinaisia ongelmakohtia löytynyt lainkaan. Se oli aavistuksen kireämpi vasemmalta puolelta, ja sen lantio oli aavistuksen kiertymässä vinoon, joten jonkin ajan kuluttua ongelmakohtia olisi voinut ollakin. Oli tosi nasta kuulla että koirilla ei ollut jumeja, eikä reissu silti turha ollut, koska nyt ainakin ennaltaehkäistiin oikeiden jumien syntyminen poistamalla kaikki kireydet. Lämpät ja jäähkyt on siis maltettu tehdä huolella ja kumpikin koira on liikkunut niin etteivät ne ole kehittäneet itselleen jumikkeja. Huippua!



Viikkotreeneissä pidettiin leikkimieliset kisat omalla treeniporukalla, ja treenien parhaan suorituksen tehneelle luvattiin yllätyspalkinto. Rata oli hyppyrata, joka alla. Ekalla Caran yrittämällä unohdin ohjata hyppyhässäkässä hypyt 10-12 (vissiin oli niin hirvee hinku jo kepeille höhö), ja kepeiltä tuli vitonen. Cicaron ekalta yrittämältä tuli keppivirheitä varmaan viieks hylyks asti ja väärä putken pää ku heitin koiran vähä huolimattomasti putkeen. Oon ylypiä siitä että uskallan nykyään lähettää koiraa putkeen aika kaukaakin, ja likat on kehittyny tässä suhteessa ihan selkeesti. Tokalla radalla Caralle tuli näiden treenikisojen ainoa nolla ja samalla se lunasti suklaalevyn äiskälleen. Cicaron tokalla radalla koira teki jo yllättäen täysin puhtaat kepit mutta tehtiin yks kielto hypyltä nro 15 eli vitonen siitä. Ei huono!


Mökkikausi avattiin viettämällä treenien jälkeinen yö mökillä upeasta kelistä ja mökinlaitosta nauttien. Voi jos koirat saisivat aina oleilla mökillä. Ne ois varmaan maailman onnekkaimpia koiria. Niin paljon ne nauttii siellä olostaan. Möksällä mukana oli nuoriso, eli myös Aurora oli messissä kun siskoni oli justii käymässä Lahdesta.

Kaverini ja Unna-porkki majoittuivat luolassamme pe-la välisen yön, koska Unniksella oli elämänsä tokat rallykisat lauantaina. Likat kyräilivät ensin Unnikselle mutta tulivat sittemmin hyvin toimeen keskenään. Aikalailla mukavan olonen laji tuo rallytoko. Mehän on tehty vaan kaks kertaa rallya tyttöjen kans. Ainaki ALO-luokka me vedeltäs läpi heittämällä (hehe vastinetta uhoamiselle tulee sitte aikanaan), eikä AVO-luokassakaan varmaan sen kummempia ongelmia olis. Ehkä sitten vanhuuden päivillä kun aksa alkaa olla liian riskialtista vanhoille neideille, aletaan rallyilemaan. Tai oikeestaan niin me varmasti tehdäänkin!

Hommasin kans uuden tietsikan tiistaina. Vanha kunnon HP jonka sain lukiosta oli jo 7,5 vuotta vanha ja Vista käyttöjärjestelmänä ei ollut järin miellyttävä käytettävä (jep, kui mää pärjäsin). Kattellaan ny miten osaan käyttää ASUS Win10 Intel Core 7 - pakettia. Hurja homma asentaa kaikki uudelleen ja laittaa kone taas oman näköseks. Vaan kylläpä voi kone olla nopea! On vaan opeteltava kirjottamaan melko erilaisella näpiskällä ku aikasemmi.
EIPPA!!
Käytiin pitkällä lenkillä keskiviikkona asevarikon vartiotornilla. Ehkä ainua mesta täällä missä voi pitää koiraa irti suht turvallisesti ja häiriöttömästi. Hyvä niin sillä koirat juos jänön perään, rauh. Cara kääntyi takaisin melkein heti, mutta Cicaro ei tietenkään käänny. Caramel sai siinä rytäkässä louhokselle jänön perään juostuaan kynsivamman. Sen oikean tassun peukunkynsi repsotti ikävästi ja vuodeskeli verta. Nappasin kotona irtonaisen kynnenpalasen pois roikkumasta ja ydinhän siinä näkyi. Nyt on putsailtu sitä päivittäin ettei vaan tulehtus.

Viimeisimmät torstaitreenit vedettiin myös kisanomaisesti. Rata oli aika mielekäs, täynnä ansaesteitä. Sopii näille esteohjautumattomille. Rata alla.

Cicaro sai kehuja siitä kun se taisteli niin hanakasti lelun kanssa. Koutsi kysyi miksei sitä ole aiemmin palkattu lelulla. Se kyllä leikki tosi halukkaasti ja ääntä lähti ku isommastaki koirasta. Se oli myös todella virkeä ja nopeaksikin taidettiin kehaista. Mutta tarkka se on, ihan julmetun tarkka. Se opettaa minulle niin paljon tarkkuutta ja ajoitusta ettei tosikaan. Senttikin väärässä paikassa tai ajoitus aivan snadisti edellä tai jälessä niin virhettä paukkaa. Cara antaa vähän anteeks mutta Cicaro ei anna. Kepit se teki hyvällä vauhdilla ja varmasti. Putkiansaan se juos kerran, sen jälkeen ei enää. Tapaturma-altis kun on, niin pikkumusta törmäs esteeseen nro 4, hyppy kun tuli niin vinosta. Ei noin vinosta mitä kuva näyttää, hieman jäi tuo hyppy turhan jyrkäksi ratapiirrokseen. Kolisi koko este nurin ja koutsin mukaan koira ei oikein enää ollut itsensä törmäyksen jälkeen. Täytyy nyt tarkkailla sen liikettä. Kova osuma pienelle koiralle. Ja viikko sitte hierottiin, hohhoh taas...

Caramel liiteli myös loistavasti, meno tuntui tosi näppärältä ja sujuvalta. Kepit kokeilin ohjata melko kaukaa ja se haki ne erittäin hyvin joka kerralla, mutta keppien lopussa luisti taas ehkä kerran. Ohjasin sen myös pari kertaa "vastakädellä" eli menosuunnassa oikealla puolella ja oikealla kädellä. Olin tavallaan selin keppeihin, rintamasuunta niistä pois päin. Cara ei ollut tästä moksiskaan. Cicarokin onnistui tekemään kepit tällä tyylillä ehkä kerran. Kui nastaa! Ei oikein auennu että miten tällasta tyyliä sitte vois hyödyntää kisoissa muute ku puolenvaihossa heti keppien jälkeen, mutta tulipaha kikkailtua.


Tänään on vaan laiteltu pihaa ja tietsikkaa ja käyty nuuskimassa jänisten jälkiä peltolenkillä. Cicaro sai myös tänään kesän ekan Exspot-annoksensa. Caralta se on nyt kielletty tiineyden takia. Molemmissa ollu pari punkkia jo kiinni, hhh. Huomenna oottelis koulutusohjaajakurssi Joensuussa, notta sinne vaan aamusta ajelemaan kukonlaulun aikaan. Sain kaikki kurssimatskut luettua jo viikkoja sitten. Tulossa siis kiva ja opettavainen viikonloppu.

Jes sain blogin päivitettyä. Kauhee kiire ollu taas joka suuntaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.