Syysvaellus

Aina vähän pulassa.

Oltiin suunniteltu syksyistä vaellusta Jennyn ja Savun kanssa jo hyvä tovi ja nyt miun loman aikaan tämä oli sopiva toteuttaa. Vaihdoin 15.9. omat koirat Cismetiin. Kisse oli kaupungissa yllättävän rentona, ei lainkaan kukkoillut kellekään vaan lähinnä katseli häntä innosta pystyssä koirakavereita. Se nukkui vapaana koko kämpässä ja ei tehnyt mitään tihutöitä.

Sisarukset tasistelee

Lähettiin 16.9. aikaisella aamujunalla Tampereelle, jossa puppiduut tapasivat toisensa jo asemalla. Juniorit tunsivat toisensa muutaman nuuhkaisun jälkeen. Kisse matkusti junamatkansa tosi nätisti. Vähän se ensin vinkui ja koetti ahtautua käytävälle nukkumaan, mutta otti vinkistä vaarin ja alkoi nukkua ihan omalla paikallaan lattialla.

Ei saatu ison lemmikin paikkaa joten nyt piti vain ahtautua penkkien väliin. Perillä käytiin melkein samantien hiekkamontuilla Theo-bortsun kanssa. Kissee jänskätti alkuun hieman, mutta nopeasti se alkoi rällätä poikien kanssa.


17.9. oli aikomus metsäytyä. Lähettiin suhteellisen ajoissa kansallispuistoon Helvetinjärvelle jossa tarvoimme päivän aikana 13km eli Kolulta Luomalle ja takaisin. Koirat olivat koko ajan kiinni. Kissellä oli Hurtan valjaat + joustohihna, ihan toimiva combo.

Tuppisuu vetää hihnassa edelleen vähän väliä varsinkin alkulenkistä ja se ei ymmärrä himmata vauhtia vaikeassa maastossa, joten sain suhista sille koko ajan että se himmaisi vauhtia edes vähäsen. Se on niin vähän hihnassa maalla että hihnassa oloa piti hieman muistutella.

Leiriydyimme nuotiolle paistamaan makkaraa ja lettuja, ja koirat eivät levänneet tänä aikana lainkaan. Ne riehuivat kuin päättömät ja asettuivat vain hetkeksi syömään lihaisia eväsluita. Palasimme takaisin vasta iltamyöhällä, hämärissä. Tiensivustoilla kohtasimme 3 hirveä, joten kotimatka ajettiin hyvin hissukseen.

18.9. käytiin jälleen metsään, tällä kertaa Seitsemisen kansallispuistoon jossa kävimme Koverossa, Multiharjulla ja Soljosten alueella. Lenkkiä ei kertynyt varmaan kuin 3km. Paistoimme nopsasti loput lettutaikinat trangialla ja lähdimme kotiin valokuvaussession jälkeen.

Kävimme tapaamassa Lounaa ja Myytä ja teimme pienen metsälenkin niiden kanssa. Normaalisti jopa oudon hiljainen Kisse haukkui Lounalle kuin viimeistä päivää. Se ei aivan ymmärtänyt vauhdikasta, erikoisesti käyttäytyvää kaveriaan. En ollut aikaisemmin kuullut Kissen haukkuvan noin paljon, enkä kyllä tunnistaisi sitä äänen perusteella jos se jossakin haukkuisi.

Kisse ei tarkemmin aatellen hauku juuri koskaan. Se ei vahdi kotia ja lenkilläkin se haukkuu vain rähjääville tai provosoiville koirille. Treeneissä se käyttää ääntään vain palkattaessa. Tosi outoa, koska odotin siitä superäänekästä kahden suurimman koirarotuprosentin perusteella... Ja kun kuitenkin muut nartut haukkuvat ns. tilanteissa joissa normaalisti nyt koirat haukkuvat, niin juniori ei siltikään ole oppinut haukkumaan.

Ainakaan vielä...

Ne alkaa näyttää sisaruksilta keskenään.

19.9. kävimme rauhallisen, hitaan aamun jälkeen treenaamaan. Kisse teki sivussa rauhoittumista, hyppytekniikkaa (perussarja, kasvava sarja, set point), pari putkea ja takaakiertoa ja ekaa kertaa 6 keppiä verkkojen kanssa. Tein kutakin asiaa vain pari kertaa ja pidettiin vähän väliä taukoa. Junnu jaksoi tosi hienosti. Se odottaa sivussa kiltisti, ei häiriinny vieressä treenaavasta veljestä, tulee nopeasti luokse käskystä, palkkautuu lelulla leikittämällä (kädet on puremilla ja haavoilla mutta ei se mitään, koiralla oli kivaa) ja tekee samalla asenteella hommia hallissa kuin hallissa. Se on yleistänyt taukokäytöksen ihmeellisen hyvin kaikkialle, vaikka sitä ei siihen ole neuvottu kuin muutamia kertoja. Se laskee hyvin vireensä ja tarjoaa leuan maahan laittamista tietäen että siitä ihmiset tykkää.

Hyppyteknisillä se osasi odottaa paikallaan joka kerta, se ei varastanut lähdössä kertaakaan. Lähdössä odottamistakaan ei ole neuvottu sille kuin muutama kerta. Fiksu eläin, joka yllättää aina vaan taidoillaan vähäiseen treenimäärään nähden. Putkea se tarjosi jatkuvasti, takaakierron se älysi hienosti lelupalkalla ja se teki ensimmäiset 6 verkkokeppiä itse reittinsä oivaltaen ja Jennyn palkatessa keppien lopussa. Treenien jälkeen Kisse kävi vielä juoksentelemassa hiekkamontuilla Lounan ja Myyn kanssa, ja leikit sujuivat tosi hienosti.

Taistelevat tuppisuut

20.9. lähdettiin aikaisella aamujunalla kohti kotia. Hengailtiin pari tuntia asemalla ja Tampereen kaupungilla taapertaen ennen junan lähtöä. Kisse nuuski kaupungin hajuja aktiivisesti. Se pysähtyi melkein jatkuvasti nuuskimaan hajuja, mutta annoin sen nuuskia, siinäpä väsyttää itsensä ennen junamatkaa. Kaupungilla Kisse istahti kiltisti vierelleni liikennevalojen vaihtumista odotellessa. Käytiin kurkkimassa kaupunkipuluja, jotka kiinnosti hirveesti. Palkkasin Kisseä kontaktista lintujen lähellä. Just in case pentu syttyy pieneläimiin samalla tapaa kuin äiskä ja täti - oispahan ees hallinnassa.

Junamatka meni mukavasti ison lemmikin paikalla. Kisse nukkui lähes koko matkan, se heräsi vain pari kertaa. Se oli aivan totaalisippi. Bussimatkalla kotiin se kuolasi ja voi selvästi pahoin. Bussit tekevät ikäviä kaarroksia ja stoppeja. Junnu kuitenkin sinnitteli oksentamatta kotiin saakka.



Kotiintuomisina meillä oli flunssa+nielutulehdus, josta paranneltiin sitten ihan useampikin päivä. Sekä tietenkin hyvin väsynyt koiraneiti. Kisse on loistava reissukoira. Se on niin järkevä ja hyväkäytöksinen. Se ei stressaa hälyisiä juna-asemia, ääniä eikä muutakaan. Sen kanssa tehtiin pivot-harjoitusta kamerarepulla keskellä asemanedustaa ihmisten mennessä ohitse. Se keskittyy hienosti tehtäväänsä ja ottaa raaputukset vastaan avoimen rauhallisesti. Toisinaan en uskoisi sen olevan vielä noin nuori. Siitä kuitenkin löytyy vielä pentumaisia piirteitä ja tarvittaessa energiaa. Ylimääräinen häslääminen on silti pois, ja se on hieno asia.

Ainoa ongelma matkoillamme on sen edelleen jatkuva matkapahoinvointi, joka kohdistuu autoihin ja busseihin. Se oksentaa lähes aina jos matka on pomppuinen. En muista lainkaan minkä ikäisenä Cara pääsi matkapahoinvoinnistaan.



21.9. päiväsellä käytiin treenaamassa Kissen kanssa hallilla. Tehtiin perussarjaa, kontaktit, bang-game, 6 verkkokeppiä ja sivussa rauhoittumista. Kepeillä se muisti heti mistä se pääsee verkkokujan läpi palkalle ja vauhtia oli melkoisesti. Isot tytöt eivät koskaan ole kepitelleet tuossa vaiheessa noin lujaa, joten ehkäpä verkot sopisivatkin Kisselle keppien opetukseen. Kovasti meinasin että opetan sen 2x2 tekniikalla mutta saas nähdä.



Päätin että tehdään kontaktit kerran, jos ensimmäinen kontaktieste sujuu hyvin. En ollut koskaan nähnyt Kissen säikähtävän mitään, joten uskalsin kokeilla kontakteista puomia ilman avustajaa toisella puolella.

Edettiin jatkuvalla namituksella ja pannasta kiinni pitäen. Kisse ei ollut moksiskaan, se taapersi puomin alusta loppuun saakka kuin se olisi aina tehnyt sitä. Ei mitään pälyilyä tai jännitystä. Tehtiin myös A-este, johon piti ottaa hieman vauhtia mukaan jotta Kisse pääsi harjalle saakka. Kertaalleen se loikkasi kesken pois mutta kannustin sen yrittämään uudelleen. Se tykästyi A:sta ja puomista niin kovin että se teki niitä yksikseen jos kävelin edes kontakteja kohti. Tämä ei tietenkään ollut tarkoitus, mutta en kieltänytkään Kisseä tästä. Pidin sen vain jatkossa kontaktissa kun ohitimme kontaktiesteitä.

Päätin että tehdään nyt keinukin että sekin jäisi johonkin muistiin, olivathan puomi ja A:kin sujuneet niin hyvin. Keinullakaan neiti ei ihmetellyt lainkaan, kun tuin keinua sen laskeutuessa hitaasti alas. Huippujunnu. Jatketaan näistä taas joskus.



Kisse on maksikokoinen, siitä tuskin saa pikkumaksia. Se on luustoltaan melko raskas ja vähän suorasti kulmautunut takaa, eikä se asu pääasiassa minulla. Teen silti sille pohjia agilityyn ja Kisse on nyt minun testikappale jonka kanssa voin kokeilla asioita joissa esimerkiksi tyrin omien tyttöjen kanssa. Mitään aikarajoitteita ei ole, mutta toivon että jonain päivänä voitais korkata Kissen kanssa ykkösluokka.

Tavoitteeni on, että Cismetistä kasvaa lelulla palkkautuva, nopea, yritteliäs, itsenäinen ja oivaltava agilitykoira. Eli aika erilainen mitä nykyiset agilitykoirani ovat. Luulen että Kisse tulee opettamaan minulle taas paljon agilitykoiran kouluttamisesta.

Ja vielä vähän lisää reissukuvia alla.

Savu, Kisse ja Theo

Metsään metsään.

Rotkoon tippunut yksilö

 Gugguu

Bongaa eläimiä.

Koveron talonpoikaiskartano

Kisse käytti joka tilaisuuden hyväksi ja hörppäsi vettä luonnosta.

Ensivaikutelma voi pettää.

Lounan rajua leikkityyliä ymmärtämässä.

Harjaliskomme

Lounan halitemppu ei oikein sulattanut Kisseä.

Velipojan treenaamista kattelen ihan rauhassa.

Ukkumaan.

Tampereen koiria.

Kanssamatkustaja mekasti. Kisseä se kummastutti.