Aaltotassussa

Voitettiin koirakylpylä Aaltotassun avajaisten arvonnassa 15 minuutin kestoinen pentu-uinti, joka käytiin uimassa tänään pois. Ensin likat pääsivät pesuun varmaan kolmannen kerran niiden elinaikana, ja sitten lähettiin sovittamaan pelastusliivejä. Liivien pukemisen jälkeen oli aika mennä altaaseen. Meillä oli koko ajan uittaja mukana uinnissa. Uinti tekee hyvää etenkin nivelvaivaisille koirille, sillä vesi tarjoaa sopivasti vastusta liikkumiseen ilman että koiran oma paino rasittaa sen niveliä. Agilitykoiralle uinti on hyvä, vaihtelevuutta tarjoava liikuntamuoto joka myös virkistää mieltä.

Caramel meni omatoimisesti altaaseen alun houkutteluiden jälkeen, Cicaro piti kantaa altaaseen. Cara nouti haita varmaan 10-15 kertaa, Cicaro polskahti altaaseen viitisen kertaa. Lopussa Cicaro jo ui täyttä kierrosta allasta ympäri ilman uittajaa, seuraten minua kun kävelin altaan reunamilla, kunhan se ensin tajusi ettei altaasta pääse pois reunoille kurottautumalla. Likat polskivat noin 20 minuutin ajan ja pesastiin vielä aineiden kanssa kloorivedet pois turkeista. Föönaamisessa meni varmaan 20 minaa, joten yhteensä vartin uinnin toteuttamisessa kesti noin tunnin verran. Tosi mukava paikka, ja likat väsähtivät kohtalaisesti noinkin pienen uintituokion jälkeen. Voin suositella!



Ja tässä vielä tuhatkakskyt kuvaa uinnilta.

Oho. Vodaa.

Ei älä heitä sitä sinne, sehän hukkuu! Ei hätää, pelastuskoira tulossa...

Tarvittiinko täällä apua? Onko hai hukkumassa??

Sain otteen! Rivakasti takaisin rantaan...

... eiku ranta oliki tuolla.

Tuo heitti hain veteen. Ja minut myös. Pälyilen vähän kaiken varalta.

Kaikki kunnossa, siskosein? Eihän tuo edes osaa uida.

Punnerra sipsu punnerra

Huh selvisin.

Jo taas pit pelastaa hai.

Ota sinä tämä. Auta sitä.

Ei en mene ei auta en.

Pompsis loiskis.

Hai, nyt pysyt kuivilla. Et enää mene veteen.

Tiikerinaamainen pelastuskoira.

Maalisuoraa lähestyy B. Cicaro, tumma ja tulinen yllättäjä!

Uin tässä koiraa etkö nää.

Nyt riitti minulle.

Kuuuulen kyllä.

Oikeesti riitti.

Merten taa.

Minun mielipide.

Läpi tuiskujen ja tuiverrusten...

... kunnes voit tuntea itsesi pörröiseksi...

... pörröisemmäksi...

... pörr... heetkonen.

Leopardi ja Tiikeri ilmoittautuvat valmiiksi poistumaan.

Nollia mää metsästän...

... tahdon saada moonta. Yritellään jälleen nollata oman seuran kisoissa. Tuomaroimassa piti olla Topra jonka rataa harjoiteltiin vasta treeneissä, mutta tuomari vaihtuikin Huittiseksi. Kun nyt vaan sais omat hermot kuriin ja kepit sujuis yhtä hyvin ku treeneissä niin sois siinä. Toki ois mielekästä että Cicaro nappaisi nyt edes yhden luvan. Uskon nimittäin että Cara nousee kakkosiin aika pian, joten kisapäivistä tulee pitkiä jos toinen koira jahkaa ykkösissä ja toinen on kakkosissa.



Jänniä huomioita ulkolaumalaisilta, nimittäin likkojen turkeista. En tiedä miksi juuri nyt, mutta näiden turkkeja kehutaan kovin. Puolestapuhuin raakaruokinnan hyväksi, sillä mikäpä muukaan saisi turkit näin kehuttavaan kuosiin. Mätsäreissä eräskin rouva kysäisi jo hetken aikaa likkojani tuijottaneena, että kuinka usein pesen nämä. Vastasin että koirani ovat 4,5-vuotiaita ja olen pessyt ne pesuaineen kanssa muistaakseni kaksi kertaa niiden elinaikana. Kylläpä nousi ihmetys kasvoille. Miksi pestä, kun terve turkki pitää itse itsensä puhtaana? No kui usein te muut sitte pesette koiranne kera pesuaineiden? Tassu- ja alustapesujahan mekin tehään kurakeleillä monta kertaa päivässä, mutta perusteellisesti ei tarvi pestä ku sillon kun oikeesti likaantuu eläintenshaibassa pyöriessä tmv.

Likat olivat hoidossa kotiväellä, kun palautimme Roon takaisin Hollolaan toverini kanssa. Vietettiin taas perinteikkään riehakkaat kolme päivää siskollani. Aurora oli ensin omituisen nuutunut, mutta piristyi vähitellen. Kai se jotenkin stressasi kämpänvaihtoa tai sitten se vain oli väsynyt pitkästä matkasta. Se kun ei oikein osaa nukkua autossa. Omilla likoilla oli mennyt hoidossa kaikki hyvin. Olin erossa likoista jopa reipsulit 5 päivää, mikä on pisin aika heti InterRailin jälkeen. Muori palautti koirat keskiviikkona, ja molemmat kiipes heti kilpaa syliin ku istahin auton etupenkille, niin riemuissaan ne oli. Sani oli hoidossa muorin kauppareissujen ajan eli muutaman tunnin. Käytiin kolmen koiran voimin koirapuistossa ja lähiseudulla tunnin lenksu. Sani sopis jonkun eläkeläisen lenkkikaveriks, niin maltillinen on koirarouvan vauhti, hhe.

Aloitettiin muuten Lahen reissussa uusi harrastus joka lisännee meidän maastossa liikkumistamme - geokätköily! Ai että kuinka koukuttavaa, miksen alottanu aiemmin!! Geokätköileeks joku lukija? Kui monta löytöä teil on? Miullon kolome!!

Missä äiti viipyy miksi äiti minut hylkäsi.

Voi nuo Sampuran silimät, sydän.

Project Päpälä

Ei sovi. Tällä on pitkä selkä, ja samalla tää on hoikka ihan joka ikisestä kohdasta. Selän pituuden mukaan koirani pitäisi olla huomattavasti kookkaampi ja rotevampi.

Miksi koirien vaateluokitukset menevät nimenomaan selän pituuden mukaan? Moniko koiranvaatemerkki oikeasti huomioi että koirat ovat rakenteeltaan hyvin erilaisia? Minun pitkäselkäisille, hoikille koirilleni on hyvin vaikea löytää edes suurin piirtein joka kohasta sopivaa manttelia, ja aikaisemman manttelituskani saattaa joku lukija hyvin muistaakin.

Päpälällä onkin aivan uudenlainen idea. Se tulisi lajittelemaan koirien vaatetuksen kehotyypin, ei koon, rodun tai pelkän selänpituuden mukaan. Päpälä on vasta aluillaan oleva koira-aiheinen yritys, joten haluan antaa sille tukeni. Käy toki tutustumassa sivuihin.

Mitä mieltä olet? Oletko itse löytänyt koirallesi helposti sopivan vaatetuksen?

Ovelia-arvonnan voittaja

Arvoimme Ovelia-heijastinolkavyön. Voittajaksi arpoutui puolueettoman arvontakoneen kautta nimimerkki LAURA. ONNEA!

Laittaisitko sähköpostiosoitteesi tulemaan niin alat näkyä pimeässä! Ja te jotka jäitte ilman, menkää ihmeessä ostamaan oma Ovelianne. Meillä olkavyö pääsi vakiokäyttöön sekä lenkeille että työmatkoille, tykkeen tuosta nääs ihan mahottomasti!

Rocky-isukki

Isä se on koiraisäkin, siispä hyvää isukinpäivää Roksu-isukille <3 Ilman tätä pientä, mainiota, reipasta shelttipoikaa minulla ei olisi nykyistä laumaani. Isä-Rockyssä alkaa vähitellen ikä näkyä, täyttäähän poika pian jo 8 vuotta. Näin Rockya viimeksi pentutapaamisessa vuoden 2012 heinäkuussa. Koko nuorisokolmikko on perinyt kukin enemmän tai vähemmän eri piirteitä minimiehestä. Aina silloin tällöin joudunkin tokaisemaan "Ihanku Roksu" kun joku laumalainen tuo elävästi mieleen jonkin piirteen isästään.

Iskä-Rocky. Kuva © M.P.

Cicaro on perinyt isältään rakenteensa ja siroutensa, ja korvat ja ilme ovat lähes identtiset. Luonteen puolelta isukista muistuttavat riehakkuus ja häsläys. Caramel muistuttaa isäänsä sekä värityksessään että reippaudessaan. Sekä Cicaro että Caramel ovat molemmat hyvin saalisviettisiä ja jaksavat tuijottaa esim. kissaa tuntitolkulla samoin kuin isänsä teki Sanin luona vieraillessaan joskus muinoin. Auroralla on hyvin Roksumainen liike ja korvat, ja luonteeltaan sekin on tosi energinen. Sillä rittäisi puhtia leikkiä ja leikittää muita riehakkaasti vaikka kuinka pitkään. Se on aina ensimmäinen ja viimeinen jos leikkimisestä on kyse.

Eipä se omena, vaan tokkopa tuo karvajalkainenkaan...

... kauas puusta putoa.

Se itkee ja ne retkeilee

Hiilloksen vahdit.

Taatusti on nähty ne joskus. Kesällä viimeksi? Ne syötti ihan simona namia. Ihaaaan simona. Pikkuserkkuja. Onks ne jotenki pikkusia vai mitä? No ainaki ne syötti namia. Syötti joo.

Lokakuun puolivälissä pikkuserkut tosiaan käväisivät Kuopiossa. Olipahan helppoa koiranlenkitystä minun kannaltani ku innokasta lenkittäjää löyty aina hihnanpäähän. Käytiin koirapuistossa "hakuilemassa", heh. Eli yks piti koiria kiinni, kun muut kaksi menivät piiloon. Olipa taas hauskaa. Tästä vois tulla vaikka perinne. Nähään siis normisti vaan kesäsin mökillä.

Hampsi niin sievä. Cara senkin mörssäri. Koda-setä senkin... setä <3

Vahtivat laavulla samaan aikaan olleita lapsia.

Uh oh. Retkeilläänkin joskus.

Hhhhh... Cara pliis ei täällä.

Lauma tapasi myös pienenpienen ihmisprinsessan. Kun prinsessa oli aivan hipihiljaa, lauma lähinnä oli uteliaana, miksi jotakin niin tarkoin lauman kuonoilta varjeltiin. Koko nelipäinen paimenlauma tuijotti silmät ja korvat tarkempana kuin koskaan aikaisemmin, kun prinsessa alkoi ääntelemään. Mikä kumma pitää tuollaista ääntä?? Onko se kissa?? Koira? Ihminen?? Ei kai sentään... Lauma otti uuden ihmisen vastaan oikein hienosti. Kukaan ei haukkunut tai murissut ja jokainen sai nuuhkaista pientä ihmistä tarkoin valvottuna. Sani päästettiin ensin tervehtimään uutta ihmistä, sitten pääsivät Caramel ja Cicaro ja viimeisenä Aurora.

Pientä ihmistä ihmettelemässä kotikotona.

Uudiskasvua havaittu

Sani ja Caramel ottivat pienen hyvin iisisti, Cicaro oli tapansa mukaan hyvin innokas ja yritti lipittää prinsessaa. Aurora pälyili ja oli hyvin utelias prinsessan suhteen mutta sekin nuuhki kiltisti ja hillitysti. Kun muut jo olivat käännelleet päitänsä ja yrittäneet hyppiä prinsessaa pitelevää ihmistä vasten riittämiin, Cicaro vasta aloitti kyttäämisensä. Se lipeksi huuliaan ja jaksoi tuijottaa prinsessaa uskomattoman pitkän aikaa.

Mitähän koirat ajattelevat vauvasta? Toivottavasti eivät ainakaan luule saaliiksi. Lauma saa luvan tottua pieneen ihmiseen, sillä ne tulevat näkemään häntä aina satunnaisesti. Noudatamme kuitenkin erityistä varovaisuutta, sillä lauma ei todellakaan ole tottunut pieniin ihmisiin. Lähinnä Aurora mietityttää arvaamattomuutensa takia, vaikka se ei koskaan ole tehnyt kellekään mitään. Sitä riskiä ei kuitenkaan oteta että jotakin pääsisi sattumaan.

Eihä me ny normaaleita olla mut eipähä
ees oo yritetty njähähä

Kävin tutustumassa upouuteen koirakylpylä Aaltotassuun joka avasi juuri ovensa Kuopion päivärannassa. Hulppeat tilat, monipuolinen palvelu (uinti, trimmaus, hieronta), hyvä sijainti ja mukava henkilökunta. Päätin jo avajaisissa että käymme joskus testaamassa kylpylää lauman kanssa. Sainkin pari päivää avajaisista iloisen sähköpostin; laumani saa tutustua koirauintiin 15 minuutin ajan valitsemanani ajankohtana. Jes, jälleen arpaonni suosii!

Kävästiin pari viikkoa sitten lenkillä Puijon lenkkimaisemissa Koda-wesselin kanssa, ja matkalla pysähdyimme makkaranpaistoon laavulle. Lenkki kesti makkaranpaistotaukoineen kaikkineen 2,5 tuntia, eli oikein hyvä lenkki tuli likoille. Tällasia pikku retkiä lisää kiitos.

Näin niin höpsöjä koiraunia vastikään että koen pakottavaa tarvetta kertoa tästä täälläkin. Näin että koiranettiin oli tullut kuvat joka koiran kohalle. Ei mikään höpsömpi uudistus ois? Näin myös unta jossa asettelin Rockya, Sania, Cicaroa ja Caramelia perhepotrettia varten. Joka kerta kun olin saanut koirat aseteltua aloilleen, joku liikahti. Olipa vaan rassaavaa.

Muutenpa me on lenkkeilty entiseen tahtiin, vähintään tunti päivässä. Cara oli omituinen paimen yhellä lenksulla tässä. Sillä on sellanen outo tapa valikoida joku mielitietty ihminen jo kaukaa. Se alkaa jarruttaa, menee aivan luimuun ja heiluttaa häntää. Ihmisen tullessa lähemmäs se menee aivan onnesta sekaisin ja yrittää päästä valitsemansa ihmisen luokse. Mitähän kaikkea sellaista koirat aistivat mitä me emme aisti?? Cara tekee toisinaan samaa toisille koirille. Normaalisti se ei juuri kiinnitä huomiota toisiin koiriin, mitä nyt joskus vaanii joitakin koiria. Se valikoi myös koirista joskus yhen mielitietyn ja yrittää päästä sen luokse onnesta soikeena. Ymmärtäski nyt näitä.

Mitäs tootta mieltä. Heikentääkö koirien valokuvaaminen luoksetuloa? Mä ainakin hoen valokuvatessa jatkuvasti tännetännetänne ja en ikinä vaadi valokuvatessa koiraa oikeasti tulemaan luokse. Riittää että se juoksee kohti jotta saan hyvän kuvan. Eli meille on ainakin muodostunut ns. valokuvausluoksetulo ja normaali luoksetulo. Tästähän muodostuu verranto. Mitä enemmän valokuvaa, sitä huonommin koira tulee luokse. Liikaa lääkelaskuja, laskuja kaikkialla...

No voi nyt hyvänen aika senthäns.

Agitreeneissä perjantaina harjoiteltiin tämmöst settii:


Elikkä muunneltua Mujusta taas. 2-3 leijeröinti, 6 viskileikkaus, 7 takaakierto, 7-8 valssi, 17 takaaleikkaus kepeille. Aika nasta rata, paljon hyvää harjoitusta tuli taas.

Perjantaina lähettiin het aamusta isukin luokse autoa korjaamaan. Likat ootteli kiltisti kontissa luukun ollessa auki. Kattelivat vaa pikkukylän tapahtumia. Pienimusta siis söi aikaisemmin agilitytreeneissä autossa odottaessaan toisen turvavyön. Vyö saatiin vaihettua uuteen ja nyt toivon että Kips on syömättä autoa jatkossa. On se kyllä rauhottunu vähän autossa ootellessaan, vissiin tottunu ajatukseen että aina ei pääse radalle vaan Cara pääsee.

Kävästiin samalla reissulla minu entisellä työpaikalla vanhainkodilla virkistämässä asukkaita. Likat oli taas tosi reippaasti vaikka siellä joku nappas kiinni hännästä, toinen ajeli sähköpyörätuolilla vastaan ja näin pois päin. Likat siivos pöydänaluset ruuanjämistä ja luvan saatuaan nousivat muutaman asukkaan syliin tervehtimään hännät heiluen. Sosiaalisia paimenia kerrassaan. Saivat palkaksi käymisestään leikkelettä ja muuta maistuvaa talolta. Kyllä vaan koirat muistaa keltä on aikasemminkin saanu namia.

Auringonnousu pakkasessa... If u know what I mean yeah sure u know.

KUKA MISSÄ ORAVAJÄNIS KUKAKUKA MIHIN??

Mama, Aurora freeeeezing here.

No empähä kehtoo valittoo lenkkimaisemista.

Käytiin tullessa vielä kotikotona Sania ja Auroraa moikkaamassa. Pienet närinät taas pitivät nuorimmaisten kesken. Pe 13.11. lähetäänki viemään Aurora takasi Hollolaan Koda-wesselin omistajan kanssa. Ollaan pari yötä miu siskolla ja aiheutetaan varmasti taas melkein-häädöt systerille. Parhaita reissuja kyllä aina, ootellaan siis innolla. Koirat on tuolloin äidillä hoidossa aikataulujen takia peräti 5 päivää, joten pitkästä aikaa joudun minäkin olemaan ilman omaa laumaa.

Aniainen <3

Jälleen jos raportoidaan agitreeneistä niin tehtiin kisanomaisesti Topran rataa. Topra on tulossa tuomaroimaan marraskuussa meidän seuran kisoihin, ja ilmotan toki molemmat likat ko. kisoihin. Ehkä ykkösten radaksi treenirata oli jopa haastava, mutta molemmat tekivät oikein siistit nollaradat. Otettiin aikaa, koutsi oli "tuomari" ja treenikaverit "ratahenkilöitä". Tuli heti kisatuntua ja heti alkoi jännittämään kun puhuttiinkin kisanomaisuudesta. Voi minua. Alla vielä perjantain rata, alla muunneltu versio.

4-5 persjättö, 7 takaakierto, 11-12 valssi. Alemmassa radassa muuten samat kuviot mutta hyppy kolmoselta koira nelosputkeen backflapilla. En ees muista millon viimeks oltiin tehty backflapia mutta se sujui kuin vanhasta muistista!

Nelosputkeen koira piti irrottaa mahd. kaukaa jotta kerkes persjättämään viitoshypylle. Kokeilin myös takaaleikkausta hyppyjen 5 ja 6 välissä, joka Caran kanssa sujui ja Cican kanssa ei. Meijän pitää kisakauden päätyttyä alkaa tekniikassa treenaamaan kyllä nuo takaaleikkuut kuntoon. Kepit sujui molemmilta ihan superhienosti, Kips jätti vain kerran vikan välin menemättä kun lopetin testin vuoks käskytyksen ja etenin tosi ripeästi ite jo kohti 9 hyppyä. Ei siis ihan kestänyt. 9-12 hyppyhässäkkä oli hauska ja siinä ei mitään vaikeuksia ilmennyt. 14 putkeen lähtivät molemmat väärään putkenpäähän, joten siinä ois pitäny hirttää vähän tarkemmin. Jossai välissä hirtin taas niin tehokkaasti että Cicaro juos ohi kummankin putken pään... Kuinka niin tarkka ohjattava? Hypyt 15 ja 16 ohjasin oikealta puolelta ja putken 17 radan sisäpuolella kipittäen. Koska putken ulostulo osoittaa vähän takasin päin, ois muuten ollu riski että koira jää jalkoihin jos on ite liian hidas loppusuoralla. Siispä oli turvallisempaa ja myös koiralle selkeämpää ohjata putki "väärältä puolelta".

Lauantaina käytiin Hukka-Putken järkkäämissä mätsäreissä, molemmat likat esiintyivät hyvin itelleen tyypillisesti. Molemmat sinisiä ilman sijoitusta, porukkaaki oli ihan kiitettävästi. Olipa kulunutkin pitkä aika viime mätseistä. Harvoin noihin kolmivuorotyöläisenä pääsee ku mätsit on aina sillon ku normaalit ihmiset on vapaalla ja minä toki töissä.