1.1.2014

Kasvatussuunnitelma

Johdanto
Kehotan lukemaan pohjatiedoksi Kasvatus-tekstini ennen tähän kirjoitukseen tutustumista. Muutamille ihmisille kerkesin ennen tämän postauksen julkaisua varovasti vihjaista, että saatan jatkaa sekarotuisten paimenkoirien kasvatusta vielä jonain päivänä. Olen kypsytellyt tätä asiaa ja haluaisin tuoda nyt esille sen, mitä olen pohdinnoissani saanut aikaan. Haluaisin samalla avata keskustelua aiheeseen liittyen - se on tässä vaiheessa minulle tärkeää. Toivon kritiikkiä, kyseenalaistamista ja kiperiä kysymyksiä sekä keskustelua kasvatuksellisesta näkökulmasta, en eettisestä näkökulmasta seropien lisääntymiseen. Julkaisen saapuneet kommentit tarkistettuani ensin niiden sisällön, ja anonyymitkin pystyvät kommentoimaan. Koen, että on parempi tuoda suunnitelmat päivänvaloon ajoissa ennen seuraavaa yhdistelmää, jotta ne kerkeävät kypsyä muidenkin mielessä kuin omassani, ja että kerkeän etsiä yhdistelmään sopivaa urosta ja sijoituskotiehdokasta.

Kasvatuksellisesti tulen kohtaamaan eettisen kysymyksen, jota täytyy vielä miettiä tarkkaan ennen seuraavaa risteytystä. Kuinka kauan voin risteyttää vain FCI1-ryhmän sisällä, ennen kuin perinnöllisten sairauksien riskien riittävä hallinta on mahdotonta? Voisinko hyödyntää muiden FCI-roturyhmien olemassaoloa säilyttääkseni monipuolisen geenipoolin kasvateissani, kuitenkin säilyttäen samalla ihannekoirani?


Tarkoitus ja tavoite - vielä kerran
Suunnitelmissani on jatkaa sekarotuisten koirien kasvatusta. Ensimmäinen pentue, Betty's vuosimallia 2011 osoittautui suunnitelmieni mukaiseksi pentueeksi. Motiivinani seuraavassa pentueessa on varmistaa, että minulla on jatkossakin potentiaalisia, mielekkäitä harrastuskoiria ja elämänkumppaneita vierelläni arkea jakamassa. Mikäli annan nykyisten kasvattieni vanheta liian vanhoiksi sukua turvallisesti jatkaakseen, olen jälleen alkupisteessä jonain päivänä, vaikka nykyisistä kasvateistani on toivottavasti iloa vielä pitkään.

Tavoitteena ei ole saada aikaan uutta koirarotua eikä tarkkoihin ulkonäkökriteereihin perustuvaa koiratyyppiä, vaan tavoitteena on ylläpitää mielekästä sekarotuista harrastuskoirakantaa pitäen geneettisen kirjon monimuotoisena sekä luonne- ja terveysominaisuudet optimaalisina. Tavoitteena ei ole taloudellinen hyötyminen enkä kannata koirien määrän lisäämistä ilman motiivia vain koiranpentujen ilosta tai vain siksi, että jonkun tietyn nartun jälkeläisille on kysyntää.

En siis suunnittele pentuetta lähtökohtaisesti siksi, että sille on kysyntää. Suunnitelmat lähtevät itsekkäistä syistä, omasta tarpeesta tietynlaisille sekarotuisille koirille. Koen silti tärkeäksi, että kysyntää tulee myös ulkopuolelta. Kysyntää on ilmaantunut runsaanlaisesti jo ennen tämän suunnitelman julkaisemista. Mikäli käy niin, etten löydä yhtäkään kriteereihin sopivaa sijoituskotia ja urosta yhdistelmään, suunnitelmat jäävät suunnitelmatasolle ja vanhenemme arvokkaasti nykyisten kasvattieni kanssa. Pentueen saaminen maailmaan ei ole itseistarkoitus tai tavoite jonka on pakko toteutua keinolla millä hyvänsä.

Terveys
Koirilla on lukuisia sairauksia, joista kasvattieni roduissa eniten esiintyy silmäsairauksia, lonkkaniveldysplasiaa, polvilumpioluksaatiota, kinnervikaa, osteokondriittia, spondyloosia, epilepsiaa, autoimmuunisairauksia ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Sen lisäksi että perinnöllisten sairauksien riskit tulee minimoida, tulee huomiota kiinnittää muihinkin periytyviin asioihin kuten lisääntymisterveyteen. Tällä tarkoitan juoksurytmiä, tiinehtyvyyttä, astumista, emonvaistoja, suvun pentuekokoja sekä pentujen elinvoimaisuutta ja kuolleisuutta.

Terveystutkimuksilla saadaan selville koiran terveydentila ja voidaan minimoida riski sairaista jälkeläisistä. Genetiikka on oikukas, joten mitään ei voi tietää varmaksi, mutta riskit tulee kuitenkin minimoida. Tavoitteenani on allergiavapaa, perinnöllisiä sairauksia sairastamaton sekä luustoltaan terve pentue, joka kykenee helpon arjen ohessa aktiiviseen harrastamiseen.

Luonne
Painotan pentueessa eniten oikeanlaista luonnetta. Betty's-pentueen yksilöiden luonnetta olen analysoinut jokaisen pennun osalta, ja olen kiitollinen monipuolisista vastauksista, joita olen saanut pentujen kodeilta. Palaute on erityisen tärkeässä roolissa, sillä en voi analysoida koko pentueen luonnetta vain kahden kotiin jääneen pennun perusteella.

Tavoite seuraavassa yhdistelmässä on, että yksilöt ovat kohtalaisen saalisviettisiä sekä riittävän laumaviettisiä ja rohkeita sekä avoimia ja että niillä on hyvä hermorakenne. Taistelutahtoa saa olla reilunlaisesti ja temperamenttia kohtuullisesti. Vilkas koira joka havannoi ja reagoi jokaiseen ympäristön asiaan ei ole mukava koira arjessa eikä harrastuksissa. Kovuus ympäristöä kohtaan on toivottavaa, jotta koira ei muodostaisi pelkotiloja yllättävistä tilanteista kodin ulkopuolella. Niiden työstäminen voi olla erittäin uuvuttavaa jälkikäteen. Riittävä ohjaajapehmeys ja ohjaajakeskeisyys kuvastavat myös tavoittelemaani pentuetta.

Ohjaajapehmeän koiran omistajalta vaaditaan toki tarkkuutta kouluttamisen suhteen, ettei koirasta tule nöyristelevää ja pelokasta liian kovan koulutuksen takia. Luoksepäästävyydeltään pentue saa olla aavistuksen pidättyväinen, mutta arkuutta ne eivät saa ilmentää. Jokaisen vastaantulijan syliin ei siis tarvitse juosta, mutta ihmisiä ei saa pelätäkään. Laumakäytöksen ja koirien elekielen hyvä hallinta on myös oleellista, jotta koiralla olisi hyvät lähtökohdat tulla toimeen toisten koirien kanssa ja toimia laumassa ilman että ylimääräisiä väärinymmärryksiä syntyy. Laumaviettisyys on eduksi kouluttamisessa, mutta siinä saattaa piillä riski eroahdistukseen ellei asiaa huomioida pennun kasvatuksessa.

Ulkonäkö
Ulkonäölle asetan vähiten kriteereitä, vaikka ulkonäölläkin on merkityksensä. Pentueen säkäkorkeusvaihtelu tulee todennäköisesti olemaan tuntuva niin kuin aiemmassakin pentueessa. Haluaisin kuitenkin säilyttää nykyisen koon kasvateissani ilman että se merkittävästi muuttuu.

Tavoitteena on saada aikaan +/- 45cm kokoisia sirohkoja, alkukantaisen näköisiä koiria joilla on sopusuhtainen, terve ja liioittelematon rakenne normaaleilla kulmauksilla. Kasvatukseen käytettävien yksilöiden tulee liikkua energisesti, matkaavoittavasti ja lennokkaasti, sillä liike kertoo valtavan paljon koiran rakenteesta. Rungon tulee olla korkeuttaan selkeästi pidempi. Luuston tulee olla vankka ja yleisolemuksen kuiva. Puolipitkä tai pitkä turkki olisi ihanne, ja pohjavillaa tulee olla suojaamassa kylmältä ja kuumalta. Kuitenkaan turkin ei ole tavoiteltavaa olla niin muhkea, että koira ei kestä kuumuutta tai että turkki on epäkäytännöllinen esimerkiksi kuivumisen suhteen. Värityksellä ei ole mitään merkitystä. Ulkonäöllisesti kasvattejani kuvastaa keskikokoisuus, sopusuhtaisuus, liioittelemattomuus ja käytännöllisyys.


Sijoittaminen
Lähtökohtaisesti, ennen kuin voin edetä ajatusta pidemmälle suunnitelmissani, tarvitsen sijoituksesta kiinnostuneen kodin. Todennäköisesti en voi vielä jättää pentua kotiin seuraavasta yhdistelmästä, jolloin sijoittaisin pennun tai pari ja muutaman vuoden kuluttua teettäisin jommasta kummasta pentueen sijoitussopimuksen nojalla, mikäli kasvatti olisi kaikin puolin mielekäs koira. Toinen vaihtoehto on pennuttaa sama narttu toisen kerran, jolloin nartun pennuttaminen on ensimmäisen pentueen myötä mahdollista myöhemmälläkin iällä, esimerkiksi nartun ollessa noin 7-vuotias. Harrastuskoiramääräni on täynnä, joten kolmas koira ei siksi mahdu vielä laumaani. Haluan tarjota kaikille koirilleni riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa, joten siksi kolmannen aktiivisesti harrastavan koiran jättäminen kotiin ei tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta vielä seuraavasta pentueesta.

Sijoituskodin tulisi omata kanssani samat aatteet sekarotuisten koirien kasvatukseen liittyen. Lisäksi sijoituskodin tulisi olla kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa enemmän kuin takapihan agilityä ja sunnuntaitokoilua. Tämä siksi, että koiran kyvyt ja luonne ovat helpommin arvioitavissa, kun koira ei vietä koko elämäänsä kotipihalla, vaan se pääsee välillä paineistumaan harrastuksissa ja kilpailutilanteissa. Kilpailutuloksia en vaadi, koska ne kertovat koiran kykyjen lisäksi omistajan kilpailunhalusta ja koulutustaidoista. Jos koira kykenee toimivaan harrastamiseen ja pystyy olemaan stressaamatta erilaisissa ympäristöissä, se kertoo koirasta enemmän kuin ruusukkeet ja pokaalit. Vaatii silmää nähdä koiran hyvät ja huonot ominaisuudet, ja näitä ominaisuuksia voi tarkastella myös kilpailemisen ulkopuolella, esimerkiksi harrastuksissa.

Sijoitussopimuksen haltijan tulee olla täysi-ikäinen, ja koira tulee hoitaa ja kasvattaa niin, että sillä on valmiudet kasvaa henkisesti ja fyysisesti tasapainoiseksi koiraksi. Mikäli kasvatti osoittautuu kelvolliseksi kasvatusta ajatellen, on minulla oikeus käyttää sitä kasvatuksessani myöhemmin. Tarkemmat ehdot sovitaan kun se on ajankohtaista.


Yhdistelmän kriteerit
Minulla on käytettävissäni kaksi kasvattamaani narttua seuraavaa yhdistelmää varten, joista toinen on omani, ja toiseen tarjoutui tilaisuus nykyisen kodin puolelta. Koska sopivan uroksen etsiminen on huomattava haaste, en ole rajannut vaihtoehtoa vain yhteen rotuun, sillä luonnevaihtelua rotujen sisällä on paljon. Eniten yksilön ominaisuuksista ratkaisevat luonne, terveys ja koko. Olen kiinnostunut vaihtoehtoina mm. bordercolliesta, shetlanninlammaskoirasta, tsekinpaimenkoirasta, lapinporokoirasta, islanninlammaskoirasta tai jonkin muun rotuisesta ominaisuuksiltaan yhdistelmään soveltuvasta uroksesta, eikä sopiva sekarotuinenkaan ole poissuljettu vaihtoehto. Joistakin seuraavana esitetyistä sulhasen kriteereistä olen valmis joustamaan hieman.

Uroksen on oltava luustokuvattu ja silmätutkittu terveeksi, eikä sillä tai sen lähisuvussa saa esiintyä taipumusta allergiaan tai perinnöllisiin sairauksiin. Molempien kivesten tulee olla laskeutuneet, lonkkanivelten A tai B, kyynärnivelten 0. Muut luuston terveystulokset eivät ole välttämättömiä mutta erittäin suositeltavia.

Luonteeltaan haen hyvähermoista, saalisviettistä, matalatemperamenttista, kohtalaisen kovaa ja luoksepäästäväistä, avointa ja rohkeaa urosta. Uroksella ei saa olla ääni- tai alusta-arkuuksia. Arkikielisemmin sanottuna uroksen ei tulisi reagoida ympäristön tapahtumiin liian voimakkaasti ja pääkopan pitäisi kestää normaalit arjessa tapahtuvat asiat, kisatilanteet ja yksinolot. Uros saa kuitenkin olla "paimenmaisen pehmeä", joten mitään kovapäätä en etsi. Omistajakeskeisyys on toivottu ja hyvä motivoituvuus välttämätön ominaisuus. Ominaisuudet, jotka sulkevat uroksen pois vaihtoehdoista ovat huonohermoisuus, liiallinen terävyys, suuri haukkuherkkyys, riistaviettisyys sekä liiallinen pehmeys ympäristöä kohtaan. Ne eivät ole suunnittelemaani yhdistelmään soveltuvia ominaisuuksia. Mikäli saalisvietti painottuu paimentamiseen, sen tulee olla hallittavissa.

Ulkonäöllisistä seikoista ihannesäkäkorkeus olisi n. 40-55cm, eikä uros saa geneettisistä syistä olla merle, ja mikäli on aihetta epäillä piilomerleyttä, sulkeutuu uros pois vaihtoehdoista. Rakenteeltaan etsin sopusuhtaista ja normaalit kulmaukset omaavaa yksilöä. Turkin tulee olla puolipitkä tai pitkä. Sekarotuisen uroksen kaikkien rotujen tulee olla tiedossa.

Ehdot uroksen omistajan palkkiosta sovitaan uroksen omistajan kanssa. Mikäli sinulla on tarjota sijoituskoti, koti tai uros astutukseen tai sinulla on jotakin kysyttävää tai palautetta annettavana, ota toki yhteyttä blogiin tai säpöön leena1992@hotmail.com

50 kommenttia:

  1. Anonyymi2.1.14

    Ollaan jo pitkään ootettu, koska kerrot suunnittelevasi uutta pentuetta. Äiti oli ennen ihan innoissaan mukana ja lupasi toisen koiran, nyt kun olisi mahdollisuus ottaa pentu, hän peruu kaiken :/ Harmittaa suunnattomasti, mutta uskon että pennut (mikäli niitä tulee) saavat vielä paremmat kodit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olisit ollut kiinnostunut. Harmi tietysti, ettei koko perhe ole koiran oton kannalla juuri tällä hetkellä. Tilanteet muuttuvat, mutta toivotaan että saat vielä toisen koiran jossain vaiheessa :)

      Poista
  2. Anonyymi2.1.14

    eeeikä ! oon hyvin hyvin samaa mieltä sun kanssa,ja hyvä teksti tämä, mutta nyt kyllä eniten harmittaa että mulla ois täydellinen uros sulle, mutta kun se on merle :) Hitsi vie, poikakultaseni vastaisi tuota sun uroksen vaatimuslistaa muuten täysin :) shletti-mix, jolla korkeutta 43cm ja painoa 11kg, luonnekin täsmälleen "listasi" mukainen, ei minkäänlaista haukku-riistaviettiä, erittäin omistajakeskeinen olematta kuitenaakn ns"läheisriippuvainen" sekä palkkautuu aivan naurettavan helposti, jo sanallisista kehuista, saati silityksistä ! Leluja tai nameja ei siis olla kentillä ikinä tarvittu, ja on kumminkin bh tk1 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hitsi! Onko koirallasi sisaruksia, muun värisiä kuin merlejä?

      Poista
  3. Anonyymi2.1.14

    On sisaruksia, uros&narttu, nartusta en tiedä mitään, mutta uroksen omistajan kanssa pidetty sen verran yhteyttä että tiedän koiran olevan jo kastroitu kun asuu tyttökoiran kanssa :D ja sekin taitaa olla soopelimerle, eli ei käyne sulle jokatapauksessa. Voi hitsin hitsi! :) tsemppiä silti uroksen etsintään, jos sulla joskus löytyy merle-urokselle käyttöä niin palaillaan sitten astialle! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kiitos kuitenkin! Sinua en tavoita jatkossa mitenkään, mutta jos satunnaisesti eksyt blogiimme, niin löydät ajankohtaisimmat kasvatuspläänit joiden kautta voit ottaa yhteyttä :) Merleä ei tosiaan saa yhdistää merleen, seuraamukset voivat olla kohtalokkaat.

      Poista
    2. Anonyymi6.2.14

      Heräsi mielenkiinto... Kävisikö merle uros kuitenkin Betty´s -pentueen trikkitytölle sulhoksi?

      Poista
    3. Geneettisesti tietysti kävisi, mutta trikkiä (Kiksua) en aio käyttää jatkosuunnitelmissa. Kirjoitin ylempänä, miksi en. :)

      Poista
  4. Miksi pidät tärkeimpinä terveystutkimuksina lonkkia ja kyynäriä? Lonkkien ja kyynärien tutkiminen on toki jo pitkään ollut useilla roduilla suosituksissa ja nykyään jo monet "tavikset" jotka eivät sen kummemmin ole perehtyneet koiriin ja niiden perinnöllisiin sairauksiin osaavat kysyä onko lonkat kunnossa. Lonkkien ja kyynärien tutkituttaminen on suht halpaa, osaavia eläinlääkäreitä löytyy ja kuvia (imo etenkin lonkkakuvia) on helppo tulkita itsekkin. Mutta harrastuksia ajatellen esimerkiksi selän kuvauttaminen olisi niin tärkeää. Vaikka koira olisi miten priima lonkista ja kyynäristään selän muutokset voivat olla täydellinen este harrastamiselle, tai pahimmillaan edes mielekkäälle kotikoiran elämälle. Lisäksi etenkin bortsulta (tai bortsumikseriltä) olisi niin tärkeää kuvata myös olat ja no mieluiten toki aina kaikki nivelet.

    Minulla on hyvin ristiriitaiset tunteet siitä, että kaavailet urokseksi bordercollieta, mutta toivot paimennusvietin olevan pieni tai olematon. Ymmärrän toisaalta hyvin pointtisi, paimennusvietti voi olla hyvin haastava arjessa ja mikäli koiralle ei voida tarjota paimennettavaa ei paimennusvietille ole mitään tarvetta. Käsittääkseni bortsuissa on paimennusvietin osalta erittäin isoa vaihtelua pentueidenkin sisällä, toisten vietti on pieni ja helposti hallittavissa, toisten niin hallitsematon, että se haittaa jo normaalia elämää. Pientä paimennusviettiä halutessaan näen bortsun hyvin riskialttiina rotuna.

    Kaikenkaikkiaan ihan mielenkiintoisia suunnitelmia, tässä pientä kritiikkia, kyseenalaistamista ja kysymyksiä joita toivoit. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kritiikistä, Dora!
      Voisin vaatia uroksenkin puolelta jokaisen nivelen kuvautetuksi, mutta lienee viisainta että lähteä etsimään urosta perinteisillä luustotuloksilla varustettuna. Terveystuloksia kun voi aina tuottaa lisää suht helposti, mikäli ne vielä muuten sopivalta urokselta puuttuvat. Kuitenkin se, että omistaja on jo viitsinyt kuvauttaa kaksi yleisintä niveltä, antaa vähän osviittaa omistajan kiinnostuksesta uroksensa terveyteen. Vaikka toisaalta vaatiessani jo tässä vaiheessa edes jonkunlaisia terveystuloksia, osa tutkimattomista mutta mahdollisesti myöhemmin terveeksi todettavista uroksista voi karsiutua pois rajaukseni takia. Mikäli sopiva uros löytyy, kustannan sille oman osani terveystutkimuksista (silmät, selkä, olat, polvet etc) mikäli se käy omistajalle, että uroksen terveyttä tutkitaan lisää. Omat kasvatithan on kuvautettu lonkiltaan, kyynäriltään, seliltään ja tutkittu lisäksi polviltaan. Silmät aion vielä peiluuttaa kasvatukseen käytettävältä yksilöltä. Toista kasvattamaani narttua ei vielä ole edes luustokuvattu, joten vaihtoehtona tämä yksilö on vielä siksi epävarma.

      Bordercollie soveltuisi muuten mielestäni seuraavaan yhdistelmään hyvin, jos löytäisin paimenvietiltään lieväviettisen yksilön. Käyttölinjaisesta en todennäköisesti ainakaan tule löytämään sopivaa urosta juuri tämän seikan takia. Ja vaikka uros olisi lievästi paimenviettinen, voi sen suvussa esiintyvä voimakas paimennusvietti pompata pentueeseen. Olet oikeassa, että tässä piilee siksi riski ja ihmettelenkin, mikäli yhdistelmään löytyy mielekäs bc. Pidän silti vaihtoehdon vielä avoimena.

      Poista
  5. Anonyymi2.1.14

    Eiih, jos suunnitelmat toteutuu siellä 2015 niin houkutus tarjota kotia pennulle kasvaa äärettömän suureksi, koska just sinne oon kaavaillut kolmatta koiraa. :-D Ja jos vielä päädyn ottamaan ns. pienemmän koiran niin apua mitkä kutkutukset. Onneksi kysyntä taitaa jo tässä vaiheessa olla suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä enemmän kotivaihtoehtoja joista valita, sitä parempi. Suosittelen siis pitämään mielessä, mikäli mahdollinen kasvattamani pentue tuntuu edelleen sopivalta vaihtoehdolta parin vuoden sisään. Monesti käy niin, että pennun ottaminen on lähes varmaa aina siihen saakka, kun pentu olisi valmis lähtemään uuteen kotiin. Olenkin aiemman kasvattamani pentueen perusteella pitänyt nyt kirjaa vain erittäin mahdollisista kotiehdokkaista, ja jättänyt haaveksijat pois laskuista.

      Poista
  6. Anonyymi2.1.14

    Luonnetestata ei voi, mutta Pitkäsen koirakoulu suorittaa (Suonenjoella?) käyttäytymiskuvausta, josta voit saada vastaavat tiedot, kuin luonnetestistä. Tuttavani on kehuneet Pitkästä mulle paljon, osaa asiansa ja tulee yleensä samaan tulokseen kuin virallinen luonnetestikin kunkin koiran kohdalla. Mulla on myös seropi ja meidän harrastamiselle olis hyötyä luonnetestauksesta, aion viedä Pitkäselle heti kun mahdollista. En siis ole itse vielä käyttänyt, mutta niin vilpittömiä kehuja kuullut eri suunnilta, että uskallan suositella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten loistavaa että eksyit blogiini kertomaan tämän asian! Me taidetaan käväistä ensi kesänä Pitkäsellä. En tiennyt, että tällainen vaihtoehto löytyy sekarotuisille ihan naapurikunnasta. Kiitos!!

      Poista
  7. Anonyymi2.1.14

    Miksi olet päätynyt käyttämään Caramelia etkä Cicaroa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska Cicarolla on heikkouksia, joita en halua eteenpäin tuleviin kasvatteihini. Oman koiran heikkouksia voi olla vaikeaa nähdä ja todeta ääneen, mutta en halua huijata itseäni ja viedä eteenpäin mitään mistä en pidä koirissa. Cicaron hermorakenne ei ole samaa luokkaa kuin Caran. Se on lisäksi luonteeltaan liian terävä - se reagoi herkästi rasahduksiin ja ympäristön tapahtumiin, ja usein haukkumalla tai menettämällä keskittymiskykynsä. Lisäksi se on haukkuherkkä - ei mikään tyhjänlouskuttaja, mutta haukkuu herkästi kiihtyessään. Terveydeltään se on muuten ok, mutta lonkkanivel sillä on C. Lisäksi sillä on ollut yksi korvatulehdus. Toin esille vain perustelut, miksi en käyttäisi Kiksua, joten sain varmaan Kiksun kuulostamaan kehnolta koiralta. Muilta ominaisuuksiltaan se on todella näppärä, koirana sopeutuvainen ja omistajakeskeinen, ja se toimii harrastuksissa hyvin, vaikka onkin haasteellisempi kouluttaa luonneseikkojensa takia.

      Poista
  8. Anonyymi3.1.14

    Taidan jäädä seurailemaan blogiasi näin uudelleen.. Mielenkiinnosta kyselen, että kuinka työläs esim. Caramelin turkki on, kuinka usein harjaat (pinnallisesti ja perusteellisesti) ja joutuuko trimmaamaan? Tästä mahdollisesta pentueesta saattaisin olla jopa kiinnostunut, ja kuullostaa omaan korvaani harkitulta ja eettisemmältä kuitenkin kuin rotukoira. Rodutkin juuri siitä roturyhmästä joka on mulle se ykkönen ollut aina, myös tavoittelemasi luonneominaisuudet kuullostavat juuri hyviltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Caralla on erittäin helppohoitoinen turkki, tuskin koskaan tarvitsisi harjata, ja harjailenkin perusteellisesti lähinnä mätsäreitä varten ja karvanlähdön aikaan. Päälliskarva on isänsä tapaan aavistuksen karkeampaa kuin esmes Kiksun karva, joten hylkii tehokkaasti likaa (hyvä niin, koska Cara rrakastaa mutaa...) Pohjavilla löytyy paksun turkin aikaan, kesäksi tiputtaa pohjavillan pois kokonaan. Karvapeite on rungonmyötäinen ja kaulalla, hännässä ja jaloissa on runsaammin pitkää karvaa.

      Ainoastaan korvantauksia täytyy toisinaan parhaan turkin aikaan katsastaa, etteivät takkuunnu. Trimmata ei tarvitse, mitä nyt tassukarvoja siistin ja varsinkin muta-aikaan ajan koneella anturan välikarvat pois. Omaan makuun juuri sopiva turkki, pitää hyvin lämpimänä talvella ns. normipakkasilla, ei hiosta kesällä, eikä ole metsälenkin jälkeen vaikea puhdistaa risuista, takiaista, neulasista tai mudasta, mutta "koristekarvat" löytyvät silti sieltä mistä pitääkin :)

      Poista
  9. Anonyymi3.1.14

    Minäkin näin anonyymisti. Sähköpostia varmasti laitan tulemaan ja innolla jään seurailemaan, mitä tuleman pitää. Tähtäätkö ensi vuoteen pentueen saralla, vai astutatko Caramelin heti seuraavista juoksuista sopivan uroksen löytymisen jälkeen, jos kaikki on kunnossa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi vuoteen todennäköisesti menee. Valmistun opinnoistani joulukuussa 2014, joten ainakin siihen saakka menee.

      Poista
  10. Anonyymi3.1.14

    Hei!
    Eikö sinun kannattaisi miettiä ihan kasvattajanimen rekisteröimistä? Ei niin, että käytät jo olemassa olevaa kasvattajanimeä (http://bettyskennels.com/). Meinasitko seuraavan pentueen "kasvattaa" Betty's nimelle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka en halua enkä pysty saamaan kasvatukselleni kennelnimeä, nimeän pentueen pennut yhtenäisyyden vuoksi samalla alkuliitteellä, joka tulee aina emon toisesta nimestä. Sani Betty> Betty's Caramel> Caramel's X jne.

      Joitakuita tympii, jos X-rotuiset pentueet nimetään erikoisemmin kuin Murreksi, Rekuksi ja Tessuksi, kun pentueiden nimeäminen on ikään kuin yksinoikeus rotukoirapiireissä, ns. epävirallisesta itse keksitystä "kennelnimestä" puhumattakaan.

      Nimeän jatkossakin pentueet laittaen emon jälkimmäisen nimen alkuliitteeksi pennuille. Joku on joskus ihmetellyt sitäkin, miksi nimesin ensimmäisen pentueen C-kirjaimella alkavaksi. Tämä siksi, että Sanin toisesta nimestä tulee kirjain B (Betty), jolloin on loogista antaa toinen nimi C-kirjaimella alkavaksi (Caramel, Cicaro). Caran pennut tulisivat siis olemaan D-kirjaimella alkavia, jos joskus nimeämisiin saakka edetään.

      Tämä nyt vähän out of topic eikä ajankohtainen asia, mutta tulipa tämäkin useasti kysytty asia kirjoitettua auki.

      Poista
    2. Anonyymi5.1.14

      Olen viestin alkuperäinen kirjottaja ja tuo kuullostaa melko hienolta! Sekä kyllähän näille rotukoirillekkin saa laittaa alkuliitteen, mutta se ei saa olla kun yhdellä, ellei ole rekisteröity kennelnimi. Minusta on mukavaa myös, että seropeillekkin laitetaan vähän monipuolisempia nimiä !

      Poista
  11. Anonyymi5.1.14

    Minulla ei ole hajuakaan tästä, mutta kiinnostaa tietää seuraamuksista. Siksi siis kysyn kai tyhmiä, toivottavasti ei haittaa. Miksi ei merle-uros? Mitä tapahtuu kun yhdistää merlen toiseen merleen? Tuleeko silloin pelkästään merlejä? Eikö ne ole vain värejä?
    Varmaan haluat, että pentueessa olisi väritykseltään monipuolinen? Sekö on syy vai mikä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, pääsen kertomaan genetiikasta!
      Merlegeeni alias haalistusgeeni, letaaligeeni, kuolemangeeni jne. aiheuttaa eumelaniiniin eli "mustaan väriin" haaleampia alueita eli "marmorointia" jota myös merleksi kutsutaan. Merlegeeni näkyy vain dominanttimustassa (BB tai Bb) koirassa tai resessiivisesti mustassa (bb) eli ruskeassa koirassa. Selvennän tähän väliin, että fenotyyppi on se, miltä koira meidän silmäämme näyttää, ja genotyyppi se mitä koira geneettisesti on.

      Merlegeeni ei näy koiralla, joka tuottaa feomelaniinia eli on väriltään esimerkiksi "keltainen". Keltainen koira voi toki kantaa merlegeeniä, mutta se ei näy siitä selvästi ulospäin, eikä tällaiseen koiraan saa missään nimessä yhdistää merlen väristä koiraa. Pentuna merlegeenin kantajuus näkyy selässä ja hännänpäässä selkeimmin, joten koiran voi siitä tunnistaa kantavan merlegeeniä. Aikuisena tätä harvemmin huomaa, elleivät hännänpään karvat ole aavistuksen hopeanväriset.

      Sitten merlegeenin vaaroihin. Merlegeeni on tosiaan haalistava geeni, joka on turvallinen niin kauan kuin ei yhdistetä kahta merlegeeniä kantavaa koiraa toisiinsa. Merle X merle yhdistelmässä osa pennuista voi saada vain yhden merlegeenin, mutta genetiikan lakien mukaisesti n. neljäsosa pentueen pennuista on tuplamerlejä. Toisin sanoen joku reppana saa kaksi merlegeeniä vanhemmiltaan. Tämän pennun haalistus on siis kaksinkertainen, jolloin sen pigmentti vaalenee kaksinkertaisesti, joten siitä tulee double merle, tuplamerle. Tällainen pentu on erittäin valkeavoittoinen, jopa lähes kokonaan valkoinen, ja se saattaa olla kuuro ja sokea sekä muutenkin vammautunut. Siksi on erittäin tärkeää, että kukaan ei yhdistä merleväristä koiraa sellaiseen koiraan, jonka edes epäilee kantavan merlegeeniä, vaikka ilmiasussa merleys ei selvästi näkyisi.
      Nk. soopelimerlet ovat riskialttiita väärissä käsissä, sillä etenkin dominanttisoopelimerleillä merleys näkyy tuskin ollenkaan. Meidän Auroramme taas on tricolourtekijäinen soopeli, eli se tuottaa turkkiinsa myös eumelaniinia, jonka ansiosta sen merlekuviointi pystyy näkymään.

      En siis todellakaan välttele merlenväristä urosta vain pinnallisista ulkonäkösyistä, vaan vältän erittäin vaarallisen väriyhdistelmän tarkoituksellista tuottamista. Tuplamerlejen vaarat tiedetään laajalti, ja vaikka osa merle x merle yhdistelmän pennuista olisi terveitä, niin lähes aina joku ressukka joutuu kärsimään tuplamerleydestään niin, että ei edes elä kauaa.

      Joudut varmasti lukemaan moneen kertaan tämän tekstin, etkä välttämättä kuitenkaan ymmärrä kaikkea mitä yritän kertoa. http://www.doggenetics.co.uk/ Tässä on oiva sivusto koirien värigenetiikkaan tutustumiseen. Vaatii kiinnostusta, että jaksaa oivaltaa näitä asioita, mutta suosittelen kuitenkin!

      Poista
  12. Jee vihdoinkin sinä vähän avasit tätä!
    Kun mietit tuossa nuita FCI luokkia että kuinkahan kauan pystyt pyörimään yhden luokan sisällä ilman että periytyvät sairaudet eri roduissa saavat sinun kasvattisi kiinni, niin mitä rotuja olet miettinyt sitten muista FCI luokista? Mikä olisi seuraava vaihtoehto, jos et löydä sopivaa urosta sheltistä taikka bordercolliesta? Aika kun on sellainen pirullinen käsite joka tuppaa kulkemaan liian nopeaa ja sopivan uroksen etsimistä ei voi jatkaa loputtomiin...

    Itselläni on kiinnostusta tälle pentueelle, olen seurannut Betty's pentueenkin kehitystä ja elämää blogistasi aina kuin vain olen ehtinyt ja nyt kun tuon oman lappalaiseni kanssa olen päässyt koiralla harrastamisen makuun niin haaveilisin jotain hiukan tehokkaampaa harrastuskaveria rinnalle. Sekarotuista olen miettinyt hyvin pitkälle seuraavaksi kaveriksi, koska sen kanssa harrastamisesta ei tarvitse juurikaan ottaa paineita > Tuloksilla kun ei ole muille kuin itselle väliä, kasvattajan kun ei tarvitse vaatia kaikkea mahdollista tulosta koiran rekisteriin. Myöskään ei ole rotujärjestöjen jne. silmän alla. Muutenkin tämä rotukoira homma riittää minulle tältä erää. Tuo suunnittelemasi pentuekkin olisi hyvällä aikaa tulossa, itse valmistun keväällä ja elämä tasoittuu kun ei tarvitse koko aikaa olla menossa koulusta töihin ja töistä kouluun, joten aikaakin olisi sopivasti siinä vaiheessa sitten. :) Jos sijoituskodista on pulaa, ja mahdollisesti minä voisin kiinnostaa sijoituskoti ehdokkaana niin nakkaa sähköpostilla: tiipaukas@gmail.com
    Omaa blogiani en ole juurikaan ehtinyt päivittelemään menevän elämäni takia, kaiken vapaa aikani kun opiskelun ja töiden lisäksi kulutan koiraan, joten se on harmillista etteivät kaikki tiedä meidän touhuistamme nykyisin (antaisi varmaan paremman kuvan minustakin näissä nettipiireissä). Mutta tämä ei liennyt kovinkaan oleellinen tieto :D

    Tosiaan, kerroit nuista sijoituskodin kriteereistä vähän. Onko sinulla muita kriteerejä sijoituskodille? Oleellista on harrastaminen, täysi-ikäisyys jne. mutta oletko miettinyt sitten että mitenkä kauas haluat sijoituksiesi menevän tällä suomen maalla? Eri puolella Suomea olevat kasvattisi saattavat olla sitten siinä pennutusvaiheessa melkoisenkin matkan päässä ja kustannukset kasvavat. Rahan takiahan tätä ei tietenkään tehdä jne. eikä sitä pidä aina ajatella, mutta ne elämän realiteetit on hyvä pitää mielessä ja nykypäivänä raha pyörittää kaikkea. Monet rotukasvattajatkaan eivät sijoita koiriaan hyvinkään kauas vaan etsivät sijoituskodit läheltä jotta tulevaisuuden suunnitelmat on helppo toteuttaa jahka se on ajankohtaista.

    Innolla jään seuraamaan tätä projektia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoastaan FCI5 - ryhmä, ja sen roduista buhund, eurasier, porokoira, mittelspitz ja lapinkoira olisivat jollakin tasolla kiinnostavia ja sopivia rotuja, joita voisin harkita tulevaisuudessa yhdistettäväksi nykyiseen kasvatuskantaan. Porokoira olisi sinällään mielekäs vaihtoehto, että kasvattini sisältävät jo sitä rotua ennestään (12,5%). Hyvä miettiä pitkällä aikavälillä, että mihin päin ollaan menossa, vaikka juuri nyt tämä muiden FCI-ryhmien mietintä ei olekaan ajankohtaista, joten en ole tämän suhteen sen syvällisempää mietintää vielä tehnyt.

      Hyviä perusteluita, ja laittelen sinulle varmasti sähköpostia myöhemmin. Ja hyvä tietää, että ainakin yksi olisi kiinnostunut sijoitusvaihtoehdosta. Matka ei sinällään ole este, vaikka tietysti toivoisin että sijoitetut kasvatit eivät menisi aivan Suomen toiseen päätyyn. Sijoittunen itse tulevaisuudessa Savon ja Keski-Suomen seudulle elämään, joten aivan Lappiin en sijoituskoiraa laittaisi menemään, mutta muuten välimatka ei ole ratkaiseva tekijä. Sijoitussopimuksessa olevat ehdot määräytyvät SKL:n sijoitussopimusta pitkälti myötäillen. Ehdot muotoillaan yhdessä sijoituskodin kanssa, jotta kumpikin on tyytyväinen ehtoihin.

      Poista
    2. Kyllä se sijoitus vaihtoehto kiinnostaa mutta myös pennun kokonaisvaltainen itselle ostaminenkin on vaihtoehto. Olen kyllä siinäkin tapauksessa valmis tekemään yhteistyötä projektin suhteen. Mutta meidän tulee keskustella siitä vielä :)

      Poista
  13. Anonyymi18.1.14

    Miksi jalostat rotua, joka on jo olemassa? Islanninlammaskoira täyttää kaikki terveydelliset ja ulkomuodolliset toiveesi, joten mulla heräsi tuollainen kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En jalosta mitään tiettyä rotua, minkä toin jo aiemmin esille. Tarkoituksena ei ole puhdasrotuisen kaltaisen koiran luominen, mutta jos haluttujen ominaisuuksien kautta päästään pitkälti jonkun rodun tyyppiseen tulokseen, niin ainakin pysytään edelleen sekarotuisten puolella, enkä näe sitä huonona vaan arvokkaana säilytettävänä asiana. Enkä tällä ilmauksella tarkoita, että ajautuisimme vahingossa ihan arpaluvun perusteella minkä tahansa rodun kaltaiseen tulokseen, sillä minäkin pidän mielessäni valintojeni kautta suosikkirotujani.

      Islanninlammaskoira on vain yksi mainitsemistani mahdollisuuksista lisätä kasvatuksen geneettistä kirjoa joskus tulevaisuudessa. Moni muukin rotu keskimääräisesti täyttää toiveeni, vaikka yksilöerot voivat olla suuria - sekarotuisissa jopa suurempia, ymmärrettävästi. Voi olla että vaikka vanhemmat olisi valikoitu tarkoin ja ne olisivat kummatkin juuri sitä mitä niiden jälkeläisten halutaan olevan, tulee jälkeläisistä kuitenkin jotain aivan muuta. Helpommin tällaisia yllätyksiä voisi välttää risteyttämällä vain puhdasrotuisia koiria toisiinsa, kun taustalla eivät vaikuttaisi useammat rodut tuoden omia ominaisuuksiaan esiin genetiikan yllätyksellisellä tavalla. Mutta mikäli kasvattaa sekarotuisia ensimmäistä polvea pidemmälle, on jo pakko risteyttää sekarotuinen puhdasrotuiseen, eikä vain puhdasrotuista toiseen puhdasrotuiseen saaden aikaan sekarotuisia.

      Tästä saakin aikaan ihan hyvää keskustelua mitä olen itsekin joskus pohtinut. Eli mitä sellaista sekarotuisilla voidaan tavoitella ja saavuttaa, mitä rotukoirista jo ei löytyisi? Luulisihan n. 400 rodusta löytyvän jokaiselle mieleinensä koira, vaan asia ei mene aivan niinkään. Sekarotuisuus on myös vaihtoehto, jonka minä koen omakseni. Olen huomannut, että mikäli sekarotuisessa kasvatuksessa käytettävä koirarotu koskettaa jotakuta ihmistä, hän saattaa nostaa niskakarvansa pystyyn. Ehkä se koetaan uhkana sille omalle rodulle, jos joku käyttää toisen palvomaa rotua sekarotuisten kasvatuksessa. En viittaa tällä nyt sinuun, koska en voi tietää kuka olet anonymiteettisi takana, vaan tästä nousi mieleeni tällainen asia.

      Poista
  14. Mä jäin miettimään, mikset yksinkertaisesti hanki shelttiä? Betty's pennuissa on puolet shelttiä, ja jos yhdistät sellaisen samanrotuiseen, ollaan jo melko lähellä puhdasta shelttiä - eikös shelttiprosentti ole silloin 75. (Sori jos en osaa laskea tarkkoja prosentteja, en ole niitä ikuisuuksiin laskenut.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, miksi joku sheltin ottanut ei hankkinut sekarotuista shelttiä - koska ihminen halusi hankkia puhtaan, ja syitä tähän tulokseen päätymiseen voi olla monia. Itse en tue SKL:n toimintaa, mikä ehkä suurin syy. Ja pidän enemmän sekarotuisista. Shelttiprosentteja tulee tosiaan olemaan 75, mikäli edelleen yhdistän kasvatteihini shelttiä. (25% nykyisestä 50% prosentista menee jälkeläisille, ja puhtaalta isukilta tulisi puolet sadasta eli 50%)

      Poista
  15. Anonyymi8.5.14

    itsellä on kotona nyt 3.v bordercollie, loistava luonne ja lievä paimennusvietti. Lonkat kuitenkin ovat C/C ja pari hammasta puuttuu suusta joten ei kriteereihisi sovi :D mutta innolla odotan minkälainen tulevasta pentueesta tulee, ehkä jopa voin sijoituskotia tarjota jos asiat menee nyt niin kuin olen suunnitellut (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, kiitos kiinnostuksen osoituksestasi! Ilmoittelen täällä blogissa jos asiat etenevät tämän asian suhteen. Olen koko ajan pitänyt silmät auki uroksen suhteen, ja laittanut viestiä lisätietojen saamiseksi useammalle uroksen omistajalle.

      Poista
  16. Vau! Kasvatussuunnitelmasi kuulostaa todella mielenkiintoiselta. Vaikutat tietävän asiat, jotka kasvattajan tulisi tietää paremmin kuin hyvin. Vaikutat myös erittäin vastuuntuntoiselta.

    Itselläni on koiranhankinta mahdollisesti edessä ajankohtana 2015-2017, jotta Jetillä on laumakaveri muuttaessani omilleni. Pentueesi olisi aivan mahtavan kuuloinen muilta ominaisuuksiltaan, mutta medikoko on omaan makuuni liian pieni, eikä ohjaajapehmeys ole välttämättä kaikkein eniten koirassa toivomiani ominaisuuksia. Siksi jätänkin tämän sinun pentueesta pennun hankkimisen haaveilun puolelle. Toivotan kuitenkin rutkasti onnea, ja jään seurailemaan laumasi puuhia! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta kommentistasi, tämä piristi paljon päivääni :) Medikokoisia jälkeläisiä tosiaan tavoittelen, joskin mikäli sulhaseksi valikoituu bordercollie, voi osa pennuista olla ~50cm, osa taas voi jäädä mediksi. Ei voi tietää :) Anycase, ohjaajapehmeyden koen tärkeäksi säilyttää edelleen.

      Poista
  17. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  18. Anonyymi22.4.15

    Hei! Missä vaiheessa kasvatussuunnitelmasi on nyt? Itseäni kiinnostaisi eurasier-mix erityisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman vaiheessa, kun kaavailemallani uroksella todettiin LTV1. Vaikka Cara onkin selältään terve ja näiden kahden yhdistäminen toisiinsa tältä osin olisi ok, pitää asiaa silti punnita vielä tarkkaan. Uroksella on samoiten B-lonkat (lähisuvussa kuitenkin lähes täysin A:ta) ja distichiasis (ei vaivaa, yksi ylim. ripsi), joten nämäkin painavasti mietittäviä asioita terveyden osalta. Luonnepuolikin vielä avoin koska en ole urosta livenä tavannut. Kaavailtu uros on sheltti, ja koska näinkin yleisen rodun edustajan löytäminen on tosi vaikeaa, niin entäs sitten joku harvinaisempi rotu... Sheltti on lisäksi rotu jonka tunnen urosvaihtoehdoista parhaiten.

      Poista
  19. Anonyymi21.9.15

    Shelttien terveys ei ainakaan minun näkökulmastani varsinaisesti ole omiaan sekarotuisten kasvattamiselle, jos siinä nimenomaan terveitä koiria haetaan. Varsinkaan, jos sitä shelttiä esimerkiksi seuraavassa yhdistelmässä olisi jo se 75%. Shelteiltä löytyy myös hälyttävän pienet pentuekoot, mitkä nekin olit maininnut huonoiksi tekijöiksi. Samoin haukkuherkkyyttä, ja hermoheikkoisuutta löytyy. Itse joskus haaveilin sheltistä, mutta haave kaatui totaallisesti kun tutustuin rotuun lähemmin.
    Kannattaa siis ehkä oikeasti pohtia vielä uudemman kerran. Esimerkiksi porokoira (joka taas saattaa olla vähän liiankin kova sinun makuusi) on huomattavasti terveempi rotuna.

    Päädyit mihin tahansa, niin onnea. Pentujen kanssa sitä tarvitaan aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tullut samaan tulokseen - tosi vaikeaa löytää riittävän tervettä shelttiurosta näihin suunnitelmiin. Sheltti on rotuna aivan ihana, mutta yksilötasolla vaihtelua on ihan valtavasti. Löytyy hentoisia, haukkuherkkiä, arkoja shelttejä ja löytyy vankkoja, haukkumattomia ja avoimia shelttejä ja kaikkea tältä väliltä. Terveyttä ei tutkita riittävästi. Siltä pieneltä osalta jolta esmes selkä on kuvattu, on löytynyt aivan liikaa sanomista selistä. Kyllähän tää vähän huonolta näyttää. Niin ihana rotu jossa näen paljon potentiaalia, mutta kuten monesti olen todennut, tuskin tulen löytämään ihteeni miellyttävää shelttiä, tai sais ainakin olla tosi epärodunmukainen (vankka, ylikorkea, avoin, niukkaturkkinen, haukkumaton...) Liian kovasti noussu suosio vissiin tämänki rodun vaivana?

      Olen pyöritelly vaihtoehdoissa porokoiraa ja bortsua ihan siinä missä shelttiäkin. Bortsuillakin tosin terveydessä kovasti sanomista. Ihan järetön määrä läpikäytyjä uroksia, jotka joutunu karsimaan pois terveydellisistä syistä, muista syistä puhumattakaan. Vaan etsintä jatkuu.

      Poista
  20. Anonyymi23.10.15

    Hei!

    Löysin tämän tänään ja pidän kovasti lukemastani! Pentua en ole hankkimassa vielä pitkään aikaan, sillä nuorempi on vasta puolitoistavuotias kisakoiraksi kaavailtu nuori mies, joten aikaa toiselle samanmoiselle ei ole. Vanhempikin koira kisaa, vaikka onkin helpompi kouluttaa. =) Otan kuitenkin sinut korvan taakse sitten tulevaisuutta varten!

    Kritiikkiä en löytänyt, mutta ehdotusta rotukirjon laajentamiseen. Itse laajentaisin FCI-luokkaan 5, kuten joku jo ehdotti, mutta en välttämättä pitäytyisi vain paimenissa. Saksanpystykorvista mm. keeshond voisi olla hyvä lisä jossain kohdin. Omani nimittäin sopisi luonteensa puolesta hyvin urosehdokkaaksi. Turkkiakin löytyy niin, ettei se palele talvisin eikä se tänä kesänä tuntunut olevan tuskainenkaan. Terveyttä ei iän vuoksi ole vielä tutkittu, joten siitä en osaa sanoa muuta kuin yliherkkyyttä tietyille ruoka-aineille. Rodulla ei ole PEVISAa, mutta pentua hankkiessani tutkimani kasvattajat tutkivat jalostusyksilöt hyvin laajasti ja kessuni suku on lapinkoirani sukuun verrattuna huomattavasti parempi ja paremmin tutkittu. Kessujen suuri miinuspuoli on tosin turkin harjaaminen. Omani kaipaisi tällä hetkellä lähes jokapäiväistä sutaisua harjalla ja kerran viikkoon tarkempaa syynäystä. Suomenlapinkoiraa jos lähdet harkitsemaan, voisin suositella melkeinpä paimensukuisia, vaikka niillä oletettavasti paimenvietti on kovempi. Muuten uskoisin niiden kuitenkin sopivan yleisesti ottaen paremmin tähän prjektiin kuin suuren osan valtalinjaisista.

    Onnea projektin kanssa! Toivottavasti urosehdokas löytyy pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nyymi, ja kiitos viestistäsi. :) Jep, en voi pitäytyä pelkissä paimenissa heikentämättä terveyttä. Viitosluokkaa olin jo tammikuussa 14 miettinytkin kommenttien perusteella. Siitä luokasta oiskin just tällä hetkellä yks uros kiikarissa. Saas ny nähhä. Uskoisin että tämä uros voisi tuoda juuri oikeita elementtejä seuraavaan yhdistelmään. Keeshond on rotuna minulle vieras, mitä nyt sain joskus seurata ko. rodun edustajan agilitytreenejä ku treenas mei kans samas ryhmäs. Pitäisi tavata useampikin yksilö. Turkki kessuilla on kyllä melkoinen, siinä oot oikeessa. Vaan pidä minut mielessäs! :)

      Poista
    2. Anonyymi25.10.15

      Toivotaan, että tämän uroksen kanssa onnistuisi! =)

      Poista
  21. Anonyymi30.5.17

    Et ole harkinnut mittelspitz urosta? Yksilöstä kiinni miten haukkuherkkä. Hyvin pärjäävät myös agilityssä, löytyy saalistusviettiä ja ovat helppoja kouluttaa. itselläni ei kylläkään ole urosta mutta pari vuotias narttu kylläkin ja aikaisemmin on ollut bortsu/belggari mix.

    -Mandi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole harkinnut, vaikka rodun edustajia harrastuspuolella liikkuu samoissa treeniryhmissä. Haukkuherkkyys ja pieni koko sekä sirous (samat kuin sheltissä) ovat ominaisuuksia jotka laittavat miettimään, joskin em. hyviä ominaisuuksia olisi myös.

      Poista
  22. Anonyymi6.6.17

    Pieni koko ja sirous, siis mikä niissä pistää enemmän miettimään? :)
    -Mandi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sovi ihannekoira-kuvaan jos koiran koko menee niin pieneksi. Lisäksi liiallinen sirous lisää riskiä luun murtumiin (kuten rotuyhteisöistä saa lukea miten koira liukastuu tai hyppää alas sohvalta ja jalka murtuu käytännössä mitättömästä syystä). Eli senkään vuoksi en tieten tahtoen lähtisi hakemaan liian siroa luustoa. Toki yhdistelmässä on aina se toinen osapuoli, joten aina voi kompensoida.

      Poista
  23. Anonyymi6.6.17

    Kaks piippunen juttu..sehän riippuu mille koiralle käyttäisit Mitteliä, onhan koiriesi roduissa keskikoon edustajia joten ei niin hepposia välttämättä tulisi eikä kokokaan kovin pieneksi jäisi. Kunhan kyselen, en tarkoita mitn pahaa. :)
    -Mandi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Varsinkin Cismetistä tuli hyvin vankkaluustoinen. Jutustelenkin sille toisinaan että sinä se et tyttö luitas murra... :D

      Poista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.