1.4.2011

Onnettomuus

Rocky-sulhon poisvientimatka ei todellakaan sujunut niin kuin piti. Ajoin auton kyljelleen ojaan eräässä peilijäisessä mutkassa, vauhtia oli vain n. 60km/h ja kohtuuloiva mutka. Eturenkaat pomppasivat uralta, joita tie oli täynnä koko tulomatkan ajan, ja siinä eivät ohjausyritykset paljoa auttaneet, kun auto luisui sujona ojaan vastaantulevien kaistalla uukkarin tehden. Ei sentään tullut vastaantulijoita tai olisi käynyt vähän hauskemmin. Rekka tuli minuutti tai pari vastaan kyseisessä mutkassa, kun oltiin jo nätisti ojan puolella. Onneksi ei siis lähdetty matkaan paria minuuttia myöhemmin.

En tiennyt, oliko se tapahtunut oikeasti, olinko hitto oikeasti ajanut ensimmäistä kertaa elämässäni ojaan? Minä, rauhallinen ja maltillinen kuski, alla auto jossa hyvät renkaat. Itse olen kunnossa, sisko myös, ja luojan kiitos koirakin on kunnossa. Auto toimii, mutta oikea kylki on rutussa. Keväthanki on niin kovaksi tamppaantunut ja päältä jäätynyt sulettuaan ja taas jäädyttyään, että se ryykkäsi kyljen ruttuun ihan kunnolla.

Näin käy joskus. Tie tosiaan oli aivan hirvittävä, ajelin hitaimmillaan 50km/h 80 alueella, ku ei voinut ajaa kovempaa kun tuntu koko ajan pyörät menevän minne huvittaa. 5min oman ulosajoni jälkeen 100m päässä toinenkin auto ajoi ulos tieltä, eli aika traaginen tienpätkä olikin.

Pelti on vain peltiä. Kaikki kunnossa ja auto on kuosissa kunhan saadaan rutut suoristettua ja paikkailtua autoa varmaankin uudella maalipinnalla. Jos Sani ei tule tiineeksi, niin kaikki tämä kauhu aivan turhaan. Astutus ei sujunut kuin kirjoissa. Aika näyttää, mutta vähän synkillä fiiliksillä jäädään odottelemaan, yhtä traumaa rikkaampana...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.