30.9.2012

Metsäpynyt

Kara oppi nyt hyppäämään syliin. Videolla ehkä hieman hitaanlainen, ei niin riehakas kuin yleensä. Mut melko nätisti :) Harjoiteltiin tota temppua yhteensä 3-4 iltana ja nyt se osaa hypätä ihan maasta saakka, ku sängyltä opeteltiin ensi alkuun.

Käytiin minu toverin ja hänen porokoiranpentunsa Unnan kans sellases muksas metäs lenksuilemas, sai koiratki olla irti. Kiksu sit näki jossai vaiheessa oravan juoksevan polun yli, ja taas se juos sitä 823684km/h vauhtiaan sen kurren perään, niinku se ennenki tekee jos näkee jonku pieneläimen. Toi on ihan fanaattinen pieneläinten perään. No, Kiksu sit haukku puuta ja Kara juos perässä kattomaa et mitä se Niksu skitsoo.

Karski sinkoilee, Kiksu toljottaa kurrea :D

Mjooh, opetin noi nakit kans niiaamaan. Kiksu tajus ihan seriously tokalla toistolla jäädä pynyttämää pyrstö pystys siihe ja palkkasin vaa kunnolla ni se oli siinä :D Karaa piti useemmi neuvoa. Hirvee hinku ois päästää noi jossai irti ja riehuuttaa. Sisällä ei viiti aina riekkua sil viisiin. Toisinaa lenkeil otan jonku kepakon ja leikitän niit siinä xd sit noi kantaa yhessä keppiä iha ylpeenä ja ihmiset naureskelee noille tahvokärsille :'D
Vois vielä jonkun kuvasen tähän näin...


Koska äiskä heittää kepin...
...täytyy se noutaa vaikka olis miten jäätävää vettä.
Unna.


Laatupommi <4381>
OOOHH.
Me leikittii vaa hetki miu sukilla, ja nyt ne on kui eri paria.

2 kommenttia:

  1. Kiva blogi teillä! :--)

    Oma blogi: http://sadetakinsuojassa.blogspot.fi/

    VastaaPoista

Asiattomiksi luokiteltavia kommentteja ei julkaista.