21.2.2014

Ohjaustekniikkaa 3/5

Kotikotona. Iipu kuuluu joukkoon.
Ja tällä erää opettelimme sylikäännöksen, tuplasylikäännöksen sekä backflapin. Haastavia liikkeitä niin koiralle kuin ohjaajallekin, ja lopussa menimme pientä rataa joka sisälsi vain näitä tekniikoita. Sylkkärit kuivaharjoiteltiin ensin ilman estettä, ja otin Kiksun kentälle ekana. Kiksulla havaitsin toispuoleisuutta, kun ei vastapäivään pyörähtänyt yhtä jouhevasti kuin myötäpäivään. Testasin ihan pyöri-tempulla, ja koira tosiaan kieppuu jouhevammin myötäpäivään kuin vastapäivään. Nno, jokainen me olemme toispuoleisia jossain määrin, ja voihan vinous ollakin minussa eikä koirassa, jonka takia este toiselta puolelta ei sujukaan niin hyvin kuin toiselta puolelta. Tosin itsekään en ole toispuoleinen, suoritan esimerkiksi erilaiset ohjaustekniikat vaivattomasti puolelta kuin puolelta. Vissiin ratsastustaustasta ollut etua.

Kuivaharjoittelusta siirryimme 25cm korkuisen esteen kanssa harjoittelemiseen. Reilusti toistoja vastapäivään... ja myötäpäivään. Ja ratasuoritus sylkkäreillä. Tämän jälkeen vaihdoin Caraan (ihanku Pokémoneita vaihtaisin kesken taistelun), ja siinä pikasesti Caran kans harjoiteltiin sylkkärit ja sama rata Caranki kanssa. Aika näpäkästi sujuivat varsinkin tuplasylkkärit! Backflap oli muutoin helppo, mutta Cara kun ei irtoa tarpeeksi, se ei kiertänyt lopussa esteen siivekettä ilman että kouluttaja avusti.
Konduktööri ei ollut uskoa, että me ollaan
siskoksia. Ja se sano että nää huivit on hyvät!

Hmmm. Me käydään tämä kevät kahdessa eri agilityohjauksessa, ja siinä on hyvät ja huonot puolensa. Hyvää on se, että saan erilaista ohjausta ja kouluttajat kiinnittävät huomiota eri asioihin ja antavat erilaisia vinkkejä. Kuitenkin, kun toinen koutsi on sitä mieltä että namit pois ja toinen sanoo että et missään nimessä lakkaa käyttämästä nameja, niin pää tässä on aika pyörällä. Ja kun toinen koutsi teki heti selväksi että se käsien läpytys loppuu just nyt eikä kohta, ja toinen kannustaa että voit läpyttää käsiä yhteen että koira kiinnittää sinuun paremmin huomionsa, niin... Tjaa-a. Oon vähä Lost. Odotan koko ajan enemmän ja enemmän sitä motivointikoulutusta, että voin tehdä päätöksiä motivoinnin suhteen. Meijän eteneminen on vissiin siitä kiinni nyt. Tiedä ketä uskoa tai mitä tehdä ku joka tuutista tulee eri ohjetta. Olen iän kuun ajan koulutellut ties mitä elikoita tekemään ties mitä yritysten ja erehdysten kautta, mutta agilityssä en halua tehdä mitään virheitä koirien kouluttamisen suhteen. Siksi olen hiljalleen vuoden agiliitelyn jälkeen omaksunut oppijan roolin ja otan enemmän vastaan informaatiota ulkopuolelta, enkä jääräpäisesti tee niin kuin olen oppinut aiemmin tekemään.
Ei tämä laji ainakaan tylsää ole ku aina löytyy ongelmia ratkottavaksi! Ihan hyvä niin.

Aloin piirtämään, miltä tänään opettelemamme tekniikat näyttävät, mutta jätimpä kesken. Ei näitä vaan voi piirtää. Mentiin muuten tänään ennen agitreenejä minu kaverille kattomaan Suomi-Ruotsi ottelua koirien kanssa. Osittain ehkä siitä syystä Cara oli tänään alivireessä

Junaaja.


Vähän on sama virne meillä äiskän kanssa.

5 kommenttia:

  1. Tää kuulosti mun korvaan siltä, että ohjausliikkeelle olisi jokin kunnia-asia olla mahdollisimman vaikea. :D Eihän ne vaikeita ole, kun ne oppii, vaan kovin yksinkertaisia silloin!

    Mutta motivointi on siis aihe, joka mua itseäni kiinnostaa kamalasti. Ja minusta oikean vastauksen voit löytää vain sinä. Hassu kommentti minusta on, että läpytystä suositellaan, että koira huomioisi sinua paremmin.. onko niillä sitten sitä ongelmaa, haihattelevat luotasi? Vai haetaanko tällä, ettei koira irtoaisi väärille esteille? Jos viimeistä, niin höpsistä, radalla pitäisi olla mahdollisimman hiljaa ja antaa kroppansa puhua. Tai ei pidä, mutta se onnkistuu äänettäkin, mikä tietenkin on kovin paljon mieluisampaa ellei älytön kiljuminen ja taputtelut kuulu suosikkipuuhiin.

    Ja jos koira on sekä ahne että leikkisä, sanoisin, pidä molemmat. :D Nauru on hyvä esimerkki, se tykkää leikkiä, mutta kun se väsyy, leikki muuttuu tylsemmäksi. Tällöin on hyvä vaihtaa herkkuruokaan, jolloin tulee taas uusia kierroksia perämoottoriin.

    VastaaPoista
  2. No eihä ne vaikeita oo ku ne oppii ei. Ois ollu tylsää ja vaikeaa piirtää tekniikka, joka näyttää photarilla piirrettynä ihan muulta ku pitäisi, tyyliin takaakierrolta. Ei siis niin valottava piirros et kantsis piirtää mitenkään päin.

    Koutsi tosiaan suositteli läpytystä käteenottokäskyksi, ettei koira lukihe väärää estettä. Ei se tässä tilanteessa haahuilua merkinnyt ku koira pikemminki oli koko ajan käessä kiine, vaikka toisinaan nämä haahuilevatkin (tällön laitan koiran sivuun ja otan toisen radalle, en kattele ollenkaan sitä että kirsu menee maita myöten ja mä oon toissijanen kiinnostuksen kohe). Et mä mieluummin käännän kropan jo ajoissa ennen ku koira lukittee väärän esteen, kuin läpytän hulluna. Sais todennäkösesti Kiksun vaan riehaantumaan ja käymään päälle jos läpyttäs. (:D) Ja käteenottokäskynä meillä on "täällä". Eli jos koira täytyy esimes kääntää vaikeassa paikassa, sen saa herätettyä nopeasti oikealle esteelle. Ei siis tässäkään mtn läpytystä.

    Mä en tästä läpytyksestä innostunnu alkuunkaan, sillä minunkin mielestäni homman pitää toimia ilman riehumista ja kummempaa ääntelyä. Meneehän siinä puolet omista voimista jos läpyttää ja hyppii ja kiljuu radalla. Ja normaalisti aika pienet omat eleet ja sanat riittää meillä siihen että koira boostaa, joten en taho turruttaa näitä suurilla eleillä, koska sen jälkeen nämä eivät varmaan kuuntele enää niitä pieniä eleitä.

    Sanoin viimeksi treeneissä, että kokeilen ilman nameja, mutta ei se homma toiminut niin. Kuitenkaan en suostu enää palkkaamaan kädestä, joten sovittiin että namitan vain kontaktiesteillä alustalle. Ja lelua en oikein osaa käyttää radalla, en osaa kuin viskata sen radan lopussa, ja silloinkin jos koiralla on mahdollisuus saada nameja (eli vahingossa vien käden taskuun tmv.), ei lelu enää kiinnosta. Yksittäisiä esteitä harjoitellessa tai pientä radanpätkää tehdessä lelu tuntuu kätevältä palkalta, mutta rataharjoituksissa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile sitä namin viskaamista maahan! alitset vaan tarpeeksi ison herkun, ettei pieniä räpellyksiä jää syöteiksi seuraaville. Turhahan sitä on huonolla palkalla tehdä, jos koira palkkaantuu hyvin sapuskasta. Tai sitten vahvistat lelupalkan todella voimakkaaksi treenien ulkopuolella, ennenkuin otat sen mukaan kuvioon. Vähän pätkimistä vaatii. :D Tai itse näkisin asian näin.

      Kuulostaa kyllä ihan turhalta tuo läpsytys. Minä saan melkein sydärin vaan jos yritän keppien aikana käskytellä "ylimääräisiä".

      Poista
  3. Miten olis namin ja lelun yhdistelmä? Semmoisia "namimunia" on jossain elukkaliikkeissä, eli palloja jotka aukeaa ja joihin saa ruokaa sisälle. Pallon voi viskata koiralle ja mennä yhdessä avaamaan sen, jos koira ei itse hoksaa avata. Samaa toki ajaa pikkukoiran kanssa esim. joku pääsiäismunan yllätyskuori, jos koiralla ei ole taipumuksena niellä kaikkea mikä vähänkään viittaa ruokaan :D Tai sitten sukka, minkä sisään menee lihapulla, että sillä on kiva leikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, kokeilemisen arvoinen idis! Kiitos! Ei ole käynyt mielessäkään moinen. Lihapullasukan ainakin kuvittelisin olevan mieleen.

      Poista

Viestisi kulkeutuu laumanjohdon arvioitavaksi ennen julkaisua.