Adoptoidut

Rotta ja kroko saivat turvapaikan... tai no paikan ainakin.

Johan nyt on Savon syrämmessä uutta koirayritystä. Huikian kivvoo. Lähettiin 29.11. tutustumaan suoraan minun yövuorosta yhen tunnin unien jälkeen Koirakeskus Metkaan, jossa Koirakoulu ACE järjesti vaikka ja mitä toimintaa; doboon, agilityyn ja tokoon tutustumista, arvontaa ja match shown. Likat saivat tutustua doboiluun ja pyörähtää kehässä.

Sekarotuisia luokassa oli yhteensä vain kolme, eli pakkosijoitukset oli tiedossa jo ennen kehää. Molemmat esiintyivät virkeästi ja edukseen, joten ei harmittanut yhtään vaikka pakkosijoitukset napsahtivat. Vastassa oli innokkaasti ja hyvin esiintyvä kookas sekarotuinen, joka voitti minun likat. Tuomari sanoi että koiran innokkuus ratkaisi nyt koska parit muuten olivat niin tasapuolisia. BIS-kehässä Caramel loisti esiintymisellään mutta sijaa ei silti napsahtanut. Sain sen ravaamaan näyttävästi ja seisomaan itseään hieman ryhtiin venyttäen.

Caramel sijoittui MON SIN1 BIS- ja cicaro MON PUN2. Tiedustelin samalla koirahieronnasta ja meinaan viedä likat urheilukoirahierontaan ACE:lle Kuopion koirahierojatarjontaan tässä jo tovin tutustuttuani. Tiedä vaikka Cicaron esteiden kieltelylle löytyisi sieltä syy. Se myös pysähtelee lenkeillä. Liekö itsepäisyyttä, sitä että se haluaa aina valita reitit joissa se on nähnyt saalista vai onko jossakin joku jumikki.

Perjantain treeneissä harjoiteltiin tällaista rataa. 2 pakkovalssi, 5-6 persjättö, 8-9 persjättö, 10 viskileikkaus, 12 viskileikkaus.

Likoilla oli motivaatio hukassa näissä treeneissä. Vaati paljon työtä virittää ne sopivaan vireeseen ja kohtasimme jälleen uuden palkkauspulman. Namirasia toimi kyllä oikein hyvin monta kuukautta, mutta nyt siitä on tullut niin valtava pakkomielle koirille että pitää taas miettiä miten tästä jatketaan. Cara ei keskity ollenkaan tekemiseen vaan pälyilee koko ajan namirasian suuntaan. Jos kouluttaja pitää rasiaa, koiran focus on 90% kouluttajassa eikä minussa. Että mietintään menee taas tämäkin. Lelulla ei saatu näissä treeneissä riittävää virettä aikaan. Parhaiten näyttäs toimivan loppupalkkaus, eli mitä harvemmin palkkaan sen paremmin koirat keskittyvät. Tekniikkaa treenatessa vaan palkkausta tulisi olla jatkuvasti. Ehkä likoilla oli vaan huono päivä, kattellaan ens perjantaina onko meno vielä yhtä omituista. Pitäs vissiin käydä treenaamassa edes satunnaisesti itsenäisesti, niin ois enemmän aikaa testailla ja pohtia näitä asioita.

Nyt talvikautena treenaamme tosiaan enemmän tekniikkaa. Tavoitteena on saada persjättö, takaaleikkaus ja viskileikkaus kuntoon. Koirille ne eivät ole vielä riittävän tuttuja liikeratoja, mutta ne olisivat jo käyttökelpoisia kakkosluokassa. Keppejä toki vahvistellaan varmaan koirien loppuikä, koska ne sujuvat aina niin vaihtelevalla menestyksellä.